Journalismin lopun ajat (-ko?)

Bonnier on jakanut journalistipalkintonsa.  Jessikka Aron saama Vuoden juttu -palkinto saa huolestumaan tiedonvälityksen tasosta.   Meillä pitäisi kuitenkin olla oikeus laadukkaaseen tiedonvälitykseen.

Ruotsalaisen Bonnierin perheyhtiön perustaman "Suuri journalistipalkinnon" tittelit on taas Suomen osalta jaettu.  Muuten pippalot eivät juurikaan saisi kuin kulmakarvoja hieman värähtämään mutta tällä kertaa YLEn toimittavan peikonmetsästäjän palkitseminen provosoi plokittamaan.  Aron palkinnon perustelut kun ovat niin huolestuttavat suhteessa hänen juttusarjansa sisältöön.

Aron palinnon perusteluissa tökkii lähinnä kaksi asiaa.  Ensinnäkin niissä väitetään Aron jutun käsitelleen monipuolisesti Venäjän yrityksistä vaikuttaa meikäläiseen yleiseen mielipiteeseen.  Väärin.  Hänen juttusarjansa oli erityisen ja silmiinpistävän yksipuolinen.  Sen mukaan kaikki läntisen valtavirtatiedonvälityksen sanomasta poikkeava olisi venäläistä trollaamista ja.  Samaten erimielisyys Aron ja hänen hengenheimolaistensa ja taustajoukkojensa kanssa erimieltä oleminen on myös tuomittu juttusarjassa trollaamiseksi sekä hänen henkilökohtaiseksi painostamisekseen, riippumatta ilmaisun asiallisuudesta.  Pelkkä mahdollisten läntisten tiedustelupalvelukytkösten aavistelu on kuulemma uhkailemista ja pahoittanut hänen mielensä.

Aro ei myöskään mitenkään suhteuttanut tutkimaansa ilmiötä muuhun menoon eli muiden tahojen harjoittamaan vaikuttamiseen.  Jos joku olisi vain ja ainoastaan hänen juttunsa varassa, syntyisi käsitys, että kukaan muu kuin pahat venäläiset eivät yritä vaikutta meihin.  Tuollainen yksisilmäinen ja tarkoitushakuiselta näyttävä lähestymistapa ei ole journalistiikkaa vaan propagandaa.  Missään nimessä se ei ole monipuolista kohteen tarkastelua.

Toiseksi perusteluissa kehutaan kuinka ulkomaalaiset tiedotusvälineet ovat kiinnostuneet Arosta tämän juttusarjan takia.  Onko siis palkittavan journalistiikan tarkoitus toimittajan henkilökohtainen ylistäminen ja glorifioiminen? Narsismin ylistys? Eikö journalismin pitäisikään määritelmänsä mukaisesti (wikipedia) olla toimintaa, jonka tehtävänä on kerätä, varmentaa ja eritellä tietoa ja esittää se joukkoviestimien avulla esimerkiksi uutisten muodossa. 

Oma lukunsa Aron toimissa on hänen yrityksensä alkaa luoda laitonta henkilörekisteriä trolleina pitämistään henkilöistä.  Hän yritti saada lukijansa, kuulijansa ja katsojansa keräämään hänelle tuota rekisteriä.  Julkisuus onneksi pysäytti  hänen ja YLEn yrityksen alkuunsa vaikka sitäkin yritettiin saada leimatuksi trollien harjoittamaksi vaiennuskampanjaksi.

Jos tälläiset palkitaan huippujournalismina niin miten n.s. laatutiedonlevitteet katsovat voivansa kohdata n.s. vaihtoehtokanavat? Nuoe MV-lehdet, Über-uutiset ja mitä niitä onkaan?  He eivät ilmeisesti näe muuta keinoa kuin lähteä haukkumisen ja parjaamisen tielle kuten taannoisessa julistuksessa joukko päätoimittajia teki.  Journalismin sisällön laadulla kun he eivät pärjää.  Olemmeko siis menettäneet laatulehdistön ? Ja kuinka lopullisesti?