Myyräntyötä

Oleellisia kysymyksiä taloudellisesta vakaudesta

2012-01-31T15:15:00.000+02:00

Jälleen ovat EU:n johtajat koolla pystyttämässä Euroopan vakausmekanismia (EVM, englanniksi European Stability Mechamism (ESM)). Keskustelu tapahtumasta ja EVM:n sisällöstä näyttää menevän päivittelyksi miten Tsekit ja Britit sitä vastustavat. BBC:n uutiselle onkin luonnollista, että pääministeri David Cameron ja Brittien kannat ovat pääosassa. Mutta Suomen tiedotusvälineet joko ohittavat koko jutun vaivihkaa tai uutisoivat myös Brittien ja Tsekkien kantoja. Esimerkiksi Helsingin Sanomat ja YLE jättivät vaikutukset Suomeen ja Suomen kannat vähälle. Esimerkiksi Hesarille olivat uutisia Kataisen karvahattu ja huono yhteydenpito eduskuntaan. Toki myös porvari Kataisen tölväisy Belgian lakkolaisista sai tilaa porvarilehdessä. YLElle taas olivat tärkeitä Tsekit ja kompromissihakuisuus. Kumpikaan eikä mikään muukaan tiedonlevite ole avannut millainen mekanismi oikeasti on ja mitä mekanismi tarkoittaa käytännössä Suomen valtiontaloudelle ja taloudellemme yleensä.

Toki tiedonlevitteet mainostavat budjettikuria ja erityisesti, kuinka kreikkalaisia on vahdittava. Sen sijaan monet oleelliset kysymykset jäävät esittämättä ja siten myös vastaamatta. Esimerkiksi miten mekanismi tulee rajoittamaan niin kreikkalaisten kuin Suomen eduskunnan päätösvaltaa eli demokratiaa. EUn on pitänyt olla demokratiaprojekti mutta tälläKIN lisätään kasvottomien byrokraattien valtaa yli demokraattisten valtioelinten.

Euroopan keskuspankki kuvailee sitä omassa julkaisussaan heinäkuussa 2011 niin, että se ei saisi murentaa moraalia vaan vain olla "silta" parempaan. Oikeasti mekanismi kuitenkin rajaa valvojat kaiken valvonnan ja vastuun ulkopuolelle. Heitä ei saa saattaa edesvastuuseen tekemistään eikä toimintaa saa edes verottaa. Kuinka tuollainen kohottaa moraalia. Mahdollisuus helppoon vastuun väistämiseen on yleensä ollut varmin tae luiskahtaa tekoihin

Jotkut ovat kuitenkin nähneet vaivaa jota tutkivien journalistien olisi tullut nähdä. Youtubeen on laitettu viime joulukuussa video joka havainnollistaa EVM:n olemusta tylyllä tavalla. Luonnollista onkin, että suomalaisen journalistiikan ammattilaiset kuten esimerkiksi virkaatekevän MEPin, Petri Sarvamaan kaltaiset ovatkin rynnänneet tuomitsemaan tuollaisen iljettäväksi propagandaksi. Tälläiset kysymyksethän kun voisivat saada tavalliset ihmiset toimimaan vaaliuurnilla ja valitsemaan eliitin kannalta väärin.

Oikeasti Euroopan talousongelmat tulevat finanssimarkkinoilta joilla pankit tekevät itse luomallaan velkarahalla spekuloiden lisää rahaa jolla ei ole reaalimaailmassa katetta. Nämä vakausmekanismit valvoessaan valtioita eivät puutu oleelliseen juurisyyhyn. Siitä eivät EU:n mainosmiehet ja -naiset kerro mitään. Pikemminkin he pyrkivät peittelemään perustavaa laatua olevia ongelmia luomalla lumeongelmia ja niihin totalitaarisia ratkaisuja. Kun perimmäiset ongelmat jäävät ratkaisematta niin eivät nämä vakausmekanismitkaan toimi. Valvontaelinten tulisikin rajoittaa valtioiden vapauden asemesta pankkien vapautta omaan omaan rahan tekoon ja sillä spekulointiin.

Energiaratkaisu Guggenheimin varjosta

2012-01-22T15:57:00.003+02:00

Helsingin kaupungissa on suurena keskustelunaiheena parhaillaan Guggenheim ja sen museon mahdollinen rakentaminen Helsinkiin kaikkine vaikutuksineen. Se on toki iso aihe ja olen itsekin siitä sanani sanonut niin tässä blokissani kuin joillakin keskustelupalstoilla. Nyt näyttää, että tämän kulttuuripainotteisen talouskeskustelun aiheuttaman hälyn varjossa viedään läpi toista, suuruudeltaan merkittävämpää mutta aiheeltaan arkipäiväisempää hanketta. Helsingin kaupunki on päättämässä energiatuotannostaan vuosikymmeniksi eteenpäin. Keskustelu siitä ei oikein näytä ottavan tulta laajimmissa tiedonlevitteissä ja siten julkisuudessa vaikka puhutaan Guggenheimia kertaluokkaa suuremmasta asiasta.

Asian ytimessä on Helsingin Sörnäistenrannassa sijaitseva Hanasaaren hiilivoimala ja sen korvaaminen joko uusimalla se käyttämään hiiltä nykyaikaisempia ja ympäristöystävällisempiä polttoaineita tai korvaaminen täysin uudella laitoksella Vuosaaressa. Asiaan liittyy toisaalta ympäristökysymykset eli mitä poltetaan ja millä tekniikalla sekä toisaalta miten Söörnäisten ranta-alueita muuten hyödynnetään. Asianosaisia siis ovat kaupunkilaiset, grynderit ja ympäristö.

Helsingin kaupungin porvarillinen johto, niin virkamiehet kuin luottamushenkilötkin, tuntuvat ajavan kalliimpaa vaihtoehtoa joka turvaisi grynderien edut ja maksattaisi laskut kuntalaisilla eikä juurikaan parantaisi ympäristön tilaa kokonaisuutena. Vaihtoehtona olisi halvempi ja ympäristöystävällisempi vaihtoehto joka ei kuitenkaan mahdollistaisi yhtä kovaa rahastamista Söörnäisten rantaviivalla.

Rahallisesti puhutaan 1,200 MEURin uusinvestoinnista Vuosaareen Natura-alueen viereen tai 500 MEURin kehityshankkeesta nykyvoimalaan. Yllätysyllätys uusinvestointi on ympäristövaikutuksiltaan huonompi kuin vanhan korjaaminen ja kehittäminen.

Muita asiaan vaikuttavia tekijöitä on tarve puhdistaa Hanasaaren maa-alueita jos nykyinen voimala puretaan ja alue muutetaan asuinalueeksi. Uuden voimalan kaavailtu tontti taas on niin lähellä Natura-alueitta, että rakentamisen lupaprosessista tullee mielenkiintoinen. Vaarassa ovat Östersundomin ja Mustavuoren alueet. Oma lukunsa on näkemykset joiden mukaan nykyinen Hanasaaren n.s. B-voimala on merkittävä arkkitehtoninen kohde ja esimerkki oman aikansa parhaasta teollisesta rakentamisesta.

Suunnitellut rahoitusmallitkin ovat "mielenkiintoisia", sillä miljardiluokan investointeja on tarkoitus rahoittaa suoraan Helsingin energian eli Helenin kassasta ja tulovirrasta. Taustalla onkin epäilty olevan aikomukset Helsingin ja laajemmin myös Vantaan Energian yksityistäminen yhdessä tai erikseen. Ainakaan Helsingin energialla ei enää olisi tuloutettavaa kaupungin budjettiin.

Veronmaksajille, kaupungille ja ympäristölle kalliimpaa vaihtoehtoa tuntuu kaupungin elimissä ajavan samat tahot kuin Guggenheimiakin eli kaupungin porvarillinen johto. Etenkin asialla tuntuu olevan Kokoomus ja sen päällikkövirkamies eli kaupunginjohtaja, ylipormestari Jussi Pajunen. Jopa Helsingin energian johtokin näyttäisi puoltavan kuntalaisille edullisempaa ratkaisua.

Keskustelua tästä koko jutusta tuntuu yrittävän käydä vain Tiedonantaja -lehti. Muut näyttävät ohittavan asian pikku-uutisin ja toistelevan Pajusen ja muiden Kokoomuskellokkaiden kuten kaupunginhallituksen puheenjohtajan, Kokoomuksen Risto Rautavan puheita. Esimerkkinä YLEn juttu aiheesta. Vasemmistoliiton Kansan Uutiset on aiemmin kertonut jonkun kerran, esim. Kati Peltolan suulla, aiheesta kuntalaismyönteiseen sävyyn mutta nyt oli hiirenhiljaa kun asiassa tehtiin päätöksiä. Kaupunginvaltuustossa asiasta 19/1 -12 päätettäessä koko poliittisten puolueiden kirjo Kokoomuksesta Vasemmistoliittoon oli Kokoomuksen ajaman kalliimman ratkaisun takana. Vain SKP:n ja Helsinki-listojen Yrjö Hakanen ja SDP:n Lilli Autti vastustivat. Tosin valtaosa valtuutetuista ei liene ollut edes tutustunut koko asiaan vaan äänestivät ryhmiensä ryhmäkurin mukaan.

Kaukaa ei ole haettu epäilys Guggenheim-keskustelun olevan tarkoituksellinen savuverho vielä isommalle kuntalaisille aiheutettavalle kuprulle. kokoomuksen taustavoimathan ovat talouselämän suuret toimijat kuten esimerkiksi tässä tapauksessa grynderit. Jos siis Guggenheimin varjolla ja se uhraten saa läpi tämän sikakalliin energiaratkaisun ja kaavoituksellisen triplajättipotin niin Kokoomuksen rahoittajat voivat olla tyytyväisiä sille ohjaamiensa resurssien kustannus/hyöty -suhteeseen.

Helsingistä Guggenheimiin

2012-01-15T18:14:00.000+02:00

Viime päivien kuumin puheenaihe on ollut Guggenheim-museon rakentaminen Helsinkiin. meille ovat erilaiset taide- ja matkailubusineksen autuudenjulistavat taas todistaneet miten hieno ja ainutkertainen mahdollisuus meillä on ja jos siihen ei tartuta meitä uhkaa ties millaiset hirvittävyydet tai aineski ollaan tyhmiä.

Prosessista

Koko prosessissa minua vaivaa, että missään ei ole esitetty sitä tai niitä ongelmia tai tavoitteita joita tällä hankkeella on lähdetty ratkaisemaan. Niistä vedettyjä vaatimuksia ratkaisulle ei ole esitetty. Eikä missään ole näkynyt vertailtuja vaihtoehtoja Guggenheimin rinnalla. Meille on vain esitetty Guggenheimin itsensä helsinkiläisten verorahoin tuottamaa markkinointimateriaalia.

Guggenheim-museota esitellään toisaalta matkailumahdollisuutena. Se kuulemma tuo satoja tuhansia matkailijoita ihmettelemään museota. Tässä vedetään esiin silloin yheensä espanjalaisen Bilbaon onnistunut matkailuprojekti. Siinä tapauksessa Bilbaon kaikki tekeminen ja onnistuminen pistetään Guggenheimin piikkiin ja gloriaksi. Sen sijaan esimerkiksi Berliinin ja Venetsian enemmän tai vähemmän flopanneet eivät Guggenheimin tyrkyttäjille kelpaa esimerkeiksi.

Toisaalta museota tarjotaan ratkaisuksi edistämään suomalaisen nykytaiteen vientiin. Kansainväliset taiteen ystävät kiinnostuisivat suomalaisesta taiteesta kun kävisivät katsomassa kansainvälisiä näyttelyitä Katajanokan Guggenheimissä. Silloin unohtuu, että toisaalla Helsingin Gukkenheimin pitäisi keskittyä kuulemma arkkitehtuuriin ja design:iin.

Helsingin taidemuseo

Oma lukunsa on Helsingin kaupungin tarjoutuminen luopumaan omasta taidemuseosta ja antamaan kaikki Solomon R. Guggenheimin ja hänen veljentyttärenä Marguerite "Peggy" Guggenheimin jäämistöjen etuja vartioivan säätiön valtaan. Siellä päätöksiä tekee hallitus jota säätiö itse täydentää tarpeidensa mukaan henkilöillä jotka lahjoittavat tarpeeksi rahaa.

Helsingin oman taidemuseon tuhoajana tässä vaikuttaa Guggenheimin jonkinlaisena asiamiehenä toimiva Janne Gallen-Kallela-Siren. Hänen varsinainen tehtävänsä kai pitäisi olla nimen omaan Helsingin taidemuseon johtajuus ja siten sen kaikinpuolinen edistäminen. Sen sijaan hänellä on Guggenheim-kytköksen lisäksi sivutoimi Ekoport Turku Oyn hallituksessa jota kautta löytyy mielenkiintoinen kytkös: sijoittaja ja taidekeräilijä Carl Gustav Ehnrooth joka sattumoisin on myös Guggenheim-säätiön hallituksessa. Tutkivat journalistit voisivat tutkia tätäkin mielenkiintoista kytköstä tarkemmin.

Keskustelu

Tässä Guggenheim-asiassa sen ajajat tuntuvat käyttävän samaa tekniikkaa kuin esimerkiksi NATO- ja EU-friikit. vastustajat ovat kehityksen vastustajia, eivät ymmärrä kansainvälistä verkottumista, eivät näe liiketoiminnan mahdollisuuksia ja ovat muutenkin tyhmiä. Sen sijaan mihinkään vastustajien kysymyksiin ei vastata.

Erityisesti Guggenheim-museon edistämisen tasoa kuvaa Harry "Hjallis" Harkimo viikonlopun Ilta-Sanomissa: hän ei voi ymmärtää miten ymmärtämättömiä vastustajat ovat. Samaa sarjaa edustaa myös kokoomuspoliitikko Sirpa Asko-Seljavaara jonka mukaan näin hienoa hanketta ei vastusta kuin joku vasemmistolainen, tietenkin. Harkimo myös koki tarpeelliseksi syyttää aikaisempaa kulttuurityötä siitä, että Guggenheimin kaltaista brändiä ei ole pystytty tänne tekemään ja siksi sellainen pitää ulkomailta kalliilla rahalla ostaa. Hän vain unohti, että aiemmin tälläisiä rahoja ei ole löytynyt hyvillekään ideoille mutta nyt sellaisety pitäisi repiä.

Oma lukunsa on käyttää Carl Gustaf Ehrnroothia ikäänkuin puolueettomana asiantuntijana. Hänhän on mitä suuremmassa määrin omalla asiallaan.

Sen sijaan Vasemmistoliiton kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki on esittänyt ihan oikeita käsityksiä. Hän on muotoillut kysymyksiä: Tuoko tuollainen panostus jotakin lisäarvoa kulttuurille ja jos niin mitä? Toisaalta, hän on tuonut Guggenheim-kiireeseen valtiontaloudellista realismia: tämän vuoden budjetti on kiinni ja kulttuuribudjetista on muutenkin leikattava, mitä leikattaisi lisää jotta Guggenheimille riittäisi rahaa? Asko-Seljavaarat eivät vastaa mutta syyttävät ymmärtämättömästä vastustuksesta.

Aikataulu ja kustannnukset

Oma luokkaansa on hankkeen aikataulu. Ensin säätiöllä oli kaksi vuotta aikaa tehdä selvitystään helsinkiläisten veronmaksajien rahoilla. Nyt päätös pitäisi tehdä sen yksipuolisen ja asianosaisten itsensä tekemän markkinointimateriaalin perusteella reilussa kuukaudessa. Päätöstä ollaan tekemässä markkinointimateriaalin esittämien, taatusti alakanttiin laskettujen, lukujen perusteella n. 150 MEUR:n rakennusinvestoinnista, n. 30 MEUR:n lisenssi- ym. kuluista 20 vuodeksi ja 13 MEUR:n käyttökuluista. Vertailun vuoksi Helsingin taidemusen kulut taitavat olla n. 3,7 MEUR. rakennuskustannuksia voinee verrata esimerkiksi musiikkitaloon: kokonaishinta oli budjetin mukaan 140 MEUR ja 160 MEUR toteutui jolloin Guggenheimin arvioitu neliöhinta olisi n. 2 1/2 kertainen.

Vaihtoehdot

Minusta olisi enemmän kuin kohtuullista, että meille suurelle yleisölle mutta etenkin Helsingin kaupungin päättäjille esitettäisi myös vaihtoehdot noiden ylväiden tavoitteiden saavuttamiselle. Miten noita samoja asioita kulttuurin ja matkailun saralla voitaisi saavuttaa samanlaisilla panostuksilla.

Mitä esimerkiksi saataisi kulttuuriviennin ja -verkottumisen saralla jos kotimaisiin voimiin, kansainvälisiin näyttelyvaihtoihin j.n.e. sijoitettaisi uutta rahaa tuon lisenssimaksun verran eli 1,5 MEUR per vuosi. Jos näihin vaivauduttaisi vastaamaan niin ehkä Arhinmäkikin saisi vastauksensa.

Kaiken kaikkiaan olisi toivottavaa, että tätä asiaa käsiteltäisi asiallisesti, siis siten, että tavoitteet ja vaatimukset sekä vaihtoehdot selvitettäisi ennen päätöksentekoa. Päättäjillä Helsingin kaupunginvaltuustossa pitää olla kunnolliset kustannus/hyöty -analyysit käytettävissään eikä vain rahan pyytäjien markkinointiprosyyri.

Vaalipiiriongelmat

2012-01-08T16:05:00.000+02:00

Viime aikoina on kovasti kohkattu eduskuntavaalienvaalipiirijaosta. Osa vaalipiireistä on liian pieniä ja osa liian suuria jotta vaaleissa eduskuntaan valikoitumiseen olisi tasavertaiset mahdollisuudet eri puolilla maata. Aiemmasta väestönsuhteen varsin tasaisesta vaalipiirijaosta on epätasaisen väestön kasvun takia päädytty nykyiseen kun vaalipiirien rajoja ei ole sitä mukaa entrattu kun muutiosta on tapahtunut. Oikeusministeriön vaalisivustolla on kehitys taulukkomuodossa.

Nykytilan ongelmia

Nykyisen ongelman muodostaa suhteellisesti syntyvä mutta julistamaton äänikynnys kun äänet lasketaan d'Hondtin menetelmällä vertailulukujen kautta eduskuntapaikoiksi. Jos vaalipiirissä on jaossa vähän paikkoja, äänikynnys nousee korkeaksi ja jos paikkoja on jaossa runsaasti, kynnys laskee. Yleisesti ongelmasta käytetään esimerkkinä Vihreiden Tarja Cronbergin, tuolloin ministeri ja puolueen puheenjohtaja, kohtaloa Pohjois-Karjalan vaalipiirissä vuoden 2007 kun hän suurella äänimäärällä jäi valitsematta.

Cronbergin eduskuntapaikka ei karahtanut niinkään vaalipiirin kokoon vaan d'Hondtin menetelmään joka suosii suuren suosion saaneita listoja. Se valittaessa on tehty tietoinen päätös korostaa suositun listan saamaa suosiota suhteessa heikommin menestyneisiin. D'Hondtin menetelmässä se tehdään käyttämällä listakohtaisia vertailulukuja ja laittamalla ehdokkaat paremmuusjärjestykseen niiden perusteella. Muissa laskentajärjestelmissä se tehdään muin keinoin, usein lisättynä jonkinlaisilla tasausmenettelyillä tuomaan tasapuolisuutta.

Suora ja selkeä ratkaisu

Suorin ja selkein kaikille ehdokkaille tasapuolinen menettely olisi jakaa paikat kussakin vaalipiirissä suoraan ehdokkaille annettujen äänien mukaan. Silloin vaalipiirin koko ei olisi niin merkittävä ehdokkaita eri vaalipiireissä eriarvoistava tekijä. Silloin periaatteessa sama absoluuttinen äänimäärä riittaisi kaikkialla ja kaikkien äänien painoarvo olisi saman suuruinen kaikkialla.

Suoraan äänimäärien mukaan paikkojen jako edellyttäisi kuitenkin ajattelutavan muutosta. Kun nykyinen tapa korostaa suositun listan, esimerkiksi jonkin puolueen, suosiota entisestään, ajatellaan ikäänkuin sen edustaman ajatusmaailman saamaa kannatusta. Ja toisaalta puhutaan puoluekentän sirpaloitumisen estämisestä. Sillä tarkoitetaan, että estetään tarkoituksella uusia yrittäjiä pääsemästä vanhojen markkinoille.

Vaalipiirien pilkkomisia ja yhdistelyjä

Nykyiset vaalipiirit ovat todella kovin erikokoisia ja nykyisellä laskentamenetelmälläjohtavat eriarvoisiin asemiin. vaikka laskentatapakin korjattaisi, suuret koko erot aiheuttavat suhteellista eriarvoisuutta eri listojen välille.

Remontti nykyisessä vanhoista maakunta- ja läänijaoista periytyvässä palapelissä olisi tarpeellinen. Se edellyttäisi suurten pilkkomista ja pienten yhdistelemistä. Vaihtoehtoja on monta jo riippuen siitä kuinka montaa ja minkä kokoisia vaalipiirejä tavoitellaan. Halutaanko alueellisesti edustavia vai väestöllisesti tasapainoisia j.n.e. Ääripäät kai lienevät englantilainen yhden valittavan vaalipiirit contra koko maan yksi vaalipiiri.

Tämän hetkisessä keskustelussa tuntuu eniten painavan valittuina olevien ja puolueissaan vaalimenestyksestä vastuussa olevien ajattelu tulevaisuudestaan- Siitä seuraa, että ajattelu eikä keskustelu johda uusiin ratkaisuihin vaan kelataan vanhojen ratkaisujen vaikutuksia omaan menestykseen. Tästä on hyvänä esimerkkinä keskustelu jota käydään Itä-Suomessa siitä miten Savoja ja Karjaloita sekä Kymenlaaksoa pitäisi palapelissä kohdella.

Oman mausteensa keskusteluun tuo myös erilaiset tunteenomaiset nurkkakuntalaisuudet. Pitäsikö savolaisten tulla toimeen yhdessä vai erikseen vai voiko savolaisia liittää joihinkin muihin suuntiin. Erityinen osoitus tästä on muiden eteläsavolaisten demuleiden viehtymys pohjoisen suuntaan mutta Kouvolalaislähtöisen Pauliina Viitamiehen hinku Kymen suuntaan.

Paikallisen edustavuuden kannalta kai maakuntaidentiteetti kuitenkin on yhdistävä tekijä. Näin mikkeliläislähtöisenä savolaisena pitäisin tärkeänä myös sintä onko Etelä-Savo kokonaisuudessaan etumaisena vai takamaata kun sinnepäin keskeisemmiltä alueilta katsotaan. Siis ollaanko Kouvolan takamaata vai Kuopion edustaa.

Oma lukunsa on Uudenmaan ja Helsingin vaalipiirien suuruus. tasavertaisuuden tavoittelussa ne pitäisi pilkkoa. ehkä reuna-alauita voisi myös yhdistellä muualle: Loviisasta itään Kymeen ja läntisiä yhdistellä vaikka osiin Varsinais-Suomen vaalipiiristä j.n.e. Palapeliähän voisi pyörilellä loputtomasti. ehkä aiheesta voisi tehdä jopa tietokonepelin jota voisi aikansakuluksi kukin pelailla.

Muita ajatusmalleja

Voisiko vaalipiirijakoa ajatella myös muilta kanteilta kuin maantieteen ja väestöpohjan? Voitaisiko jako tehdä esimerkiksi sosiaalipolitiikan, koulutuspolitiikan, kulttuurin, turvallisuuden j.n.e. vaalipiireihin. Äänestäjät ilmoittautuisivat haluamaansa vaalipiiriin ja ehdokkaat asettuisivat ehdolle haluamaansa vaalipiiriin. Paikkoja vaalipiiristä annettaisi siinä suhteessa kun siihen on ilmoittautunut äänestäjiä.

Entä voisivatko äänestäjät perustaa itse vaalipiirin? Halukas joukko voisi, esimerkiksi sosiaalisen median keinoin, perustaa yhteisön jolle sen suuruuden mukaan annettaisi tietty osa valittavista paikoista. He voisivat keskuudestaan valita haluamansa ehdokkaat haluamallaan tavalla.

Liikkuminen vaalipiiristä toiseen perustuisi kummassakin paikassa äänestäjän omaan ilmoitukseen.

Ceterum Censeo: Presidentinvaaleissa tarvitaan, etenkin toisella kierroksella, mahdollisuus äänestää vastaan. Mieluusti äänestäisin näissä vaaleissa jo ensimmäisellä kierroksella kaikkia vastaan mutta etenkin toisesta kierroksesta näyttää tulevan sellainen, että kukaan ei minulle kelpaa.

NATO-jäsenyyttä vastaan

2011-12-21T18:28:00.000+02:00

Helsingin Sanomat uutisoi teettämäänsä NATO-kyselyä sekä paperilehdessään että nettiversiossaan. Uutinen jutussa oli, että NATOn vastustus sivuaa aiempaa muutaman vuoden takaista ennätystä. Nyt jopa Kokoomuksen kannattajien enemmistö vastustaa.

Sinällään juttu paljastaa kuinka vastoin ihmisten mielipiteitä heidän edustajansa valikoituvat. Siinä ei kuitenkaan sinällään ole ihmeellistä. Mielenkiintoiseksi jutun tekee esitetyt perustelut vastustukselle.

Ulkopoliittisesta instituutista on kaivettu esille kokoomuslainen, entinen poliittinen valtiosihteeri ja vanha NATO- ja EU-friikki Teija Tiilikainen. Hänen mielestään kyse on NATOn toimien julkisuudessa saamasta kuvasta. Ikäänkuin itse teot eivät olisi syynä vaan niistä saatu kuva. Peili siis on taas syyllinen kieroon kuvaan, ei kohde itse.

Tiilikainen vieläpä nostaa esiin innokkaan Viron touhut Afganistanissa. Rivien välistä paistaa, että hänen mielestään Suomen pitäisi olla kuten pienempi mutta rohkeampi Viro eli kritiikittömästi mukaan USAn valloitus- ja miehityssotiin mihin vain kutsu käy.

Puolustusministeriön tiedottaja Jyrki Iivonen taas syyttää Euron kriisiä. Varsin kaukaa on pitänyt Iivosenkin hakea syyllistä.

Kumpainenkaan ei tuo esille ihan konkreettisia NATOn toimia, esimerkiksi sotiaLibyassa ja Afganistanissa. Eiköhän niissä riitä maailman menoa seuraaville suomalaisille ihan riittävästi syitä vastustaa perustellusti NATOon liittymistä.

Sikäli Tiilikainen on oikeassa, että NATOa kannattavat presidenttiehdokkaat, siis kaikki pl. vassuli Paavo Arhinmäki, ja heidän puolueensa yrittävät olla hissunkissun vaaleja edeltävän ajan jotta eivät paljastuisi ja menettäisi ääniä. Meillä on siis ilmeisesti odotettavissa vaalien jälkeen uusi NATO-kiiman kausi.

Lipposen vahvaa johtamista - harhaan

2011-12-18T16:26:00.000+02:00

SDP:n presidenttiehdokas Paavo Lipponen on jatkanut vaalikampanjaansa Heinolan työväenyhdistyksen 120 vuotisjuhlassa. YLEn uutisoinnin mukaan hän on puhunut siellä Eurosta luopumisesta ja hehkutellut siihen vaaroja. Hänen pelottelulinjansa on tyypillistä jatkoa hänen aiemmalleen, jo hänen pääministerikaudellaan koetulle. Erityisesti hän ilmeisesti tarkoitti hyökätä populistisesti EU:lla ja EURO:lla pelottelevia vastaan eli kohteena olivat opposition Paavo Väyrynen/Kepuli ja Timo Soini/PerSuli. Taktiikkana näytti olevan vielä kovempi pelottelu.

Lipponen on, sinällään oikein, havainnut Venäjän suosivan kahdenvälisiä suhteita EUn asemesta. Lipponen haluaa esittää sen pelottavana ja kammoksuttavana kun se pitäisi pikemminkin nähdä mahdollisuutena. Lipponen esittää meidän jäävän Moskovan ja Berliinin välisen akselin jyräämäksi. Ilmeisesti vastustaja-analyysi on laskenut russofobian varaan. Historiaa mukamas harrastavalta Lipposelta tuo on kuitenkin kummallinen lipsahdus tai tarkoituksellinen harhaanjohdatus. Me tulimme jyrätyiksi 1940-luvulla kun läksimme1930-luvulla mukaan yhdentyvän Euroopan ohjelmaan ja sidoimme kohtalomme Saksaan ja sen huippupoliitikoihin.

Nyt meillä olisi mitä mainioin mahdollisuus hoitaa omat asiamme itse ja omaksi parhaaksemme. Sen sijaan Lipponen ja monet muut EU- ja NATO-friikit haluaisivat keräilemään murusia Angela Merkelin ja Nicolas Sarkozyn pöydän alta. En nimittäin jaksa uskoa, että edes Lipponen tai Martti Ahtisaari tai Olli Rehn oikeasti kuvittelisi Sarkelin ja Merkozyn ottavan mukaan Jyrki Kataisen ja Jutta Urpilaisen kaltaisia pikkupoikia ja -tyttöjä kun kokoontuvat sopimaan edustamiensa businesstahojen etujen turvaamisesta. Liisa Jaakonsaaren uskomuksista en ole ihan varma.

Lipponen ja valtiovarainministeri Jutta Urpilainen ovat myös pelotelleet Markkaan paluun kovalla hinnalla. Enpä ole kuitenkaan nähnyt heidän osoittavan mitään laskelmia joissa osoitettaisi mikä on nykyisen menon realistisesti arvioitujen kustannusten suhde realistisesti arvioituihin Markka-vaihtoehdon kustannuksiin. Valtiovarainministeriössä on kuulemma jotain laskettu ja sen mukaan työttömyys tulee. Eikö meillä jo nyt ole työttömyyttä ja eikö se tule pahenemaan ilman Markkaakin? Euron kriisin vaikutukset eli pankkien omistajien tukeminen vie rahaa kansantaloudesta ja aiheuttaa kulutuksen vähenemisen ja sitä seuraa... Siihen kun lisätään eläkeiän nostaminen ja työurien pidentäminen lisäämään työvoimaa niin a'vot, jo saadaan työttömyys taas nousuun.

Nythän meiltä menee joka tapauksessa miljardeja jotka ovat poissa oman talouselämämme pyörittämisestä. Toisaalta Markkaan paluu ei olisi kummoinenkaan toimenpide. Onhan maailman sivu perustettu uusia valuutta-alueita ja kansantaloudet pilkkoutuneet, yhdistyneet ja siirtyneet valuutoista toiseen. Ja pystyimmehän hoitamaan myös kalliin operaation Euroon siirtymisestä. Korkealla abstraktiotasollahan on kyse siitä, että otetaan käyttöön uusi valuutta, nimeltään jotakin, suhteessa 1 EUR = 1 uusi raha. Sen jälkeen annetaan uuden rahan arvon vaihdella jollakin etukäteen päätetyllä mekanismilla. Se mekanismi voi olla jotakin eduskunnan päätöksestä vapaaseen vaihdantaan.

Euroopan keskuspankin Suomen filiaalin paikallisjohtaja, jota myös Suomen pankin pääjohtajaksi tituleeraataan, Erkki Liikanen on esittänyt YLEn TV1:n ykkösaamussa oman valuutan kauheuksia muistelemalla oman valtiovarainministerikautensa talouspolitiikkaa. Oman osuutensa hän toki häveliäästi "unohti". Jostakin kumman syystä hänellä meni sekaisin yleinen maailmanlaajuinen kriisi ja sitä seurannut vakaampi aika. Ikäänkuin ulkomaailman kriisit eivät koskettaisi meitä kun olemme Eurossa. Ikäänkuin 1980- ja 1990-lukujen vaihteen lamaa seurannut 1990-luvun kasvu olisi ollut myöhemmin, 1999-2002 käyttöönotetun Euron ansiota. Ja mikähän meitä nyt sitten heiluttelee jollei Euron ulkoinen kriisi. Samaan aikaan toisaalla Euroopassa likipitäen samankokoiset kansantaloudet ilman EUROa voivat paremmin.

En toki väitä, että Markka toisi autuuden ja mannaa alkaisi sataa. Sen jälkeen kyse olisi kuitenkin meidän omista päätöksistämme. Se tuntuu näitä vahvaa johtajuutta tarjoavia ja kaipaavia kauhistuttavan. Pitäisi itse tehdä päätöksiä joista ihan itse pitäisi ottaa vastuu. Nyt voivat valitsemamme edusmiehet ja -naiset syyttää markkinavoimia ja mukamas leväperäisiä etelänmaita eli syyllisiä ovat muut ja päätöksistä vastuussa ovat muut, valitkaa vaan jatkossakin meidät - tekemään mitä?

Onnettominta tässä näyttää olevan, että ongelmat rahastetaan veronmaksajilta kahteen kertaan. Ensin veronmaksajilta ja tavallisilta taatiaisilta imetään rahaa Euroina kansainvälisten pankkien omistajien avustamiseen. Sen jälkeen meiltä imetään rahaa Markkoina, Saksan tai Suomen tai mikä se uusi valuutta sitten onkaan, uudestaan muka valuutan vaihdon aiheuttamina kustannuksina. No, ainahan loppupeleissä tavalliset ihmiset ovat maksaneet. Uutta tässä on, että ennen annettiin pieni n.s. hyvä aika väliin, nyt kapitalismi on päässyt jatkuvan kriisin aikaan. Samaan aikaan presidenttinvaalin koko ehdokaskatras, nuo vahvoiksi johtajiksi ilmoittautuvat höpöttävät puuta heinää, tällä kertaa Lipponen äänekkäimpänä kellokkaana.

Persulijytkyvitsi

2011-12-17T16:25:00.001+02:00

Jälleen ovat PerSulit osoittaneet prinsessamaisen herkkyytensä. Pilakuvapiirtäjä Ville Ranta on piirtänyt uskovaisten Kirkko ja kaupunki -lehteen kuvan jossa Soini-pukki toivottaa jouluja kaikille heteroseksuaaleille, valkoihoisille konservatiiveille ja muut PerSutontut ympärillä paskaa joulua kaikille muille. Juttua uutisoivat monet tahot ja esimerkiksi Helsingin Sanomat julkaisi nettiversiossaan kuvan sivusta.

PerSut, Soini etunenessä ovat itse viljelleet karkeaakin kieltä poliittisista vastustajistaan. Viimemmäksi Soini itse ehdotteli Eduskunnassa Vasemmistoliitolle harakiriä eli japanilaista rituaali-itsemurhaa. Oli kuulemma sellainen hauska kielikuva. Heidän eduskuntaryhmänsä puheenjohtaja Pirkko Ruohonen-Lerner on tavan takaa selitellyt milloin kenenkin PerSulin puheita vitseiksi. ja varsinainen humöörin riemuvoitto oli varmaankin Teuvo Hakkaraisen Ahvenanmaapuheet.

Nyt sitten kun heistä esitetään samanlaista huumoria takaisin niin oma nahka ei kestäkään vaan heti vikistään kuin pahaiset kakarat. Oikeasti pilakuva vain toistaa hieman erisanoilla ihan samoja teemoja joita PerSut ovat jatkuvasti toitottaneet m.m. Jussi Halla-ahon ja Teuvo Hakkaraisen suulla. Vitseiksi ne ovat muuttuneet aina jälkikäteen kun joku on niihin julkisuudessa tarttunut.

Erityisen paljastavaksi PerSujen kannalta tämä kuvajytky nousee kun muistaa, että Ranta piirteli aiemmin oululaiseen Kaltio-lehteen profeetta Muhammedista pilakuvia. Silloin PerSulit puolustivat kuvia ja niiden tekijää sananvapauden nimissä.

Ilmeisesti koko herkkähipiäistä PerSulilaumaa on pidettävä yhtenä liian suureksi turvonneena vitsinä kun heidän viime eduskuntavaalien vaaliohjelmansakin oli vain viaton pikku postmoderni provokaatio. Mahtaa heidän taustagurullaan Jussi Jusulalla olla hulvattoman hauskaa rakentamansa vitsin kanssa. Vahinko vain, että niin suuri joukko oikeita ihmisiä taitaa ottaa vitsin tosissaan mutta tämäkin varmaan omalta osaltaan puhkaisee persujytkykuplaa.

Kansan uutisten palstoilla ei Vasemmistoliittoa arvostella

2011-12-05T09:38:00.001+02:00

Kansanuutiset sensuroi nettikeskusteluaan. Yritin ottaa kantaa sielläkäytyyn keskusteluun otsikolla ”Vasemmistolla on nytpresidenttiehdokas" kun saivat viimein asetettua puolueelleen ehdokkaaksi puheenjoihtajansa, Paavo Arhinmäen. Kirjoitin kritisoiden Vasemmistoliiton tapaaomia koko vasemmiston nimi itselleen, ikään kuin heillä olisimonopoli olla vasemmisto. Oikeasti kuitenkin vain osaVasemmistoliittoa on vasemmistolaista. Samaten SDP:stä löytyy aidosti vasemmistolaisia. Lisäksi on vielä pari pikkupuoluetta: SuomenKommunistinen puolue (SKP) ja Kommunistinen Työväenpuolue -Rauhan ja Sosialismin puolesta (KTP). Sen sijaan Suomentyöväenpuoluetta (STP) en laskisi vasemmistoksi sillä siellänäyttää olevan pikemminkin erilaisia eksentrisiä hörhöjä vaikka toki sielläkin lienee jokunen aito vasemmistolainenkin mukana. Myös koko joukko puolueisiin kuulumattomia ihmisiä pitää itseäänvasemmistolaisina. Tähän joukkoon katson itse kuuluvani.

Erityisesti Vasemmistoliiton vasemmistolaisuutta rasittaa heidän historiallinen painolastinsa. Suvianne Siimes ja Matti Viialainen tekivät kaikkea sellaista, että heidän jälkeensä on paljon virrattava vettä Mätäojassa ennenkuin vasemmistolaisuuden sisällään pitämä kunnioitus ja arvostus on taas saavutettu. Myöskään takinkäännös a'la Claes Andersson ei ihan hevillä unohdu, niin paljon häneen liitetty arvonanto romahti kerralla.

Toinenkritiikin kohde oli ehdokas itse. Tunnustin Arhinmäen mahdollisuutedet olla n.s. pienempi paha vielä pahempien joukossa. Luokittelin hänetkuitenkin porvariksi koska hän vei, toki vasemmistolaiseltakalskahtavan vaalikampanjan jälkeen,puolueensa porvarilliseen ja porvarillistapolitiikkaa harjoittavaan hallitukseen.

Luulin KUn pystyvänvapaampaan keskusteluun koska hallitusohjelmasta olin pystynytaiemmin samalla palstalla keskustelemaan kriittisesti ja jokupuoluevirkailija minulle jopa vastasi asiallisesti. Nyt kuitenkinKUn kantti petti. Tämä kirjoitus ei enää mahtunut:

Liiton ehdokas

VasemmistoLIITOLLAon nyt presidenttiehdokas. Vasemmiston ehdokas Paavo Arhinmäki eiole. Hän ei ole osoittanut vielä sellaisen luottamuksenarvoiseksi.

On mahdollista,että hän on se kuuluisa pienempi paha ensi vaaleissa mutta se eivielä ole paljoa vaan hän on vain kelvollisin porvari.

Lähetin senvarmuuden vuoksi kolme kertaa peräkkäisinä päivinä jotta tulisiinhimillisen tai teknisen erheen mahdollisuus rajattua pois. Linjausoli siis KUn linja: näillä palstoilla ei, jumalauta, arvostellaVasemmistoliittoa.

PerSujen uusi tehtävä

2011-11-26T17:32:00.001+02:00

Aikaisemmin PerSuilla on ollut tehtävänä ohjata tyytymättömien äänestäjien kritiikki pois niistä jotka tyytymättömyyttä aiheuttavasta politiikasta hyötyvät. He ovat toimineet ikään kuin porvareiden valitusosastona. Karavaani on kulkenut kun PerSut ovat hoitaneet haukkumisen. Tarvittaessa porvarikaravaanista on heitetty raato revittäväksi jos haukku on yltynyt liiaksi. Sen repiminen on antanut karavaanille rauhan. Nyt tämä ei enää tunnu riittävän niille jotka julkisuuttamme hallitsevat.

Persujen uutena tehtävä näyttää olevan ohjata myös keskustelua. Kun valtaa pitävän eliitin kannalta epämieluisat asiat ylittävät uutiskynnyksen liian korkealta ja leveältä, tarvitaan tiedonlevitteille ja niiden kuluttajille uutta pureskeltavaa. Siihen sopivat Timo Soinin rinnalle nostetut uudet PerSulit. Soinin ei enää itse tarvitse pitää huolta hömppäjulkisuudesta kun on puolueen uudet kaaderit.

Kun yhteiskunnallinen keskustelu uhkaa suuntautua liiaksi ja liian paljastavasti eliitin EU- ja Euro- sekä NATO-politiikan perimmäisiin kysymyksiin, laitetaan peliin joku PerSu-koheltaja. Raittiin ja uskovaisen kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen toilailut viinan kanssa tai kansanedustaja Pentti Oinosen hoopot homokannat ovat taattua tavaraa ohjaamaan lööppijulkisuus pois vakausratkaisuista ja Euron ongelmista sekä turvallisuuspolitiikan kiemuroista. Kun Teukka vetää lärvit kantakuppilassaan ja mökeltää krapulapäissään rasistisia niin onhan se toki mielenkiintoisempaa rahaliiton velkakiemurat. Tai kun Perus-Pena pelkää homojen tanssivan ja vielä nauttivan siitä niin onhan se ihan muuta kuin pelätä NATOn vievän meidät Afganistanin jälkeen vielä muihinkin sotiin.

Jos Teukkaan tai Penaan ei ihan joka hetki haluta turvautua, aina on kansanedustaja ja Homma-forumin johtohahmo Jussi Halla-aho. Häneltä voidaan menneisyydestä kaivaa takuuvarmasti joku vanha ääliörasistinen möläytys jonka kieltämisestä saadaan sivuntäytettä ilman, että toimittajien tarvitsisi rasittaa päitään talous- ja finanssipolitiikan kiemuroilla.

Yleisin näiden Hakkaraisten, Oinosten ja Halla-ahojen kanava on n.s. keltainen lehdistö, myös bulevardilehdiksi kutsutut aviisit. Lehdet jotka pilasivat yhden sanomalehden standardikoon eli tabloiden maineen hömpääsisällöllään. metodi menee niin, että ensin nuo törkylehdet, Ilta-Sanomat, Iltalehti ja mukana myös 7-päivää aikakauslehti, kirjoittavat asiasta. Jos juttu iskee tulta, samojen lehtitalojen n.s. laatulehdet lähtevät mukaan muka analyyttisemmillä jutuilla. Kierros kestää aina muutaman päivän ja samalla on peitetty varsinainen politiikan sisältö jonkin PenaeimeneLinnanjuhliinkunhomotsiellätanssii- tai TeukkavetitaaslärvitmuttaeimyöskäänmeneLinnanjuhliin-hömpän alle.

Teuvo Hakkarainen, Pentti Oinonen ja Jussi Halla-aho ovat taattuja kärkikykyjä keltaiselle lehdistölle ja poliittisesti elävät siitä. Mutta eivät muutkaan PerSujen kansanedustajat, kunnanvaltuutetut jamitäniitäonkaan ole toistaitoisia tässä suhteessa. Takuuvarmoja ammattilaisia alallaan melkein kaikki tyynni.

PerSulit ovat siis kaksinkertaisesti poliittisia hyötyeläimiä porvarilliselle talouselämän ja politiikan eliitille. Toisaalta he kääntävät ihmisten mielenkiintoa yhteiskunnallisista asioista toisarvoiseen julkkisjuoruiluun. ja jos mielenkiintoa silti joilla kuilla riittää, heidän kriittinen suhtautumisensa ohjataan populistisella älämölöllä haaskiin. PerSujen äänestäminen kun ei tuo muutosta mihinkään vaan vain pitää yllä karavaanin perässä rakkien räksytystä. Mutta kuten tiedetään, haukkuva koira ei pure.

Mistähän saisimme ....

Kuinka käy Niinistöltä verottaminen?

2011-11-13T14:24:00.001+02:00

Kokoomuksen presidenttiehdokkaan, Sauli Niinistön sanomisten ruotimisessa seuraavaksi on otettava käsittelyyn hänen puheensa rikkaiden verottamisesta. Niinistö käyttäytyi YLEn Ykkösaamu-ohjelmassa kuin olisi juuri keksinyt ja silkasta oikeudenmukaisuudentunnostaan verotukseen progression. Hän kun esitti, että rikkaita voisi verottaa tiukemmin.

Kautta aikain verotukseen on sisältynyt ajatus, että veroja maksavat enemmän ne jotka kykenevät enempään. Sitä ilmentävät yleensä progressiivinen verotus, varallisuusverotus ja erilaiset luksusjutuille langetettavat erityisverot. Niinistön puolue, Kansallinen Kokoomus, on kuitenkin erityisesti kerännyt itselleen mainetta tälläisen oikeudenmukaisuuden vastustajana. Juuri niin toimi myös Sauli Niinistö Kokoomuksen puheenjohtajana ja ministerinä toimiessaan.

Kokoomuspoliitikot ja muut porvarit ovat tehneet itselleen mantroja erilaisista hokemista joilla he haluavat "kannustavuutta" verotukseen. Heidän mielestään ihmisiä joilla jo on kaikkea ja jotka sanovat kannustuvansa haastavista ja mielenkiintoisista työtehtävistä, kannustetaan mukamas verotuksella lisää antamalla. heidän käytännön toimensa ovat jo vuosikausia romuttaneet verotukseen aiemmin liittyneitä oikeudenmukaisia piirteitä. Heidän toimiensa takia rikkaat selviävät pienemmillä suhteellisilla veroilla kuin köyhät ja usein jopa absoluuttisestikin pienemmillä veroilla kuin keskituloiset.

Ja sitten kun Niinistö televisiossa vähän rypistää otsaansa ja pohtii voisikohan rikkaita pikkuisen verottaa ja mitähän se vaikuttaisi niin porvarilliset tiedotusvälineet suitsuttavat häntä oikeudenmukaisuuden puolustajana. Toimittajat pilkkaavat ihmisten poliittisen muistin lyhyyttä mutta heillä itsellään taitaa olla pahempi ongelma muistiensa kanssa jolleivät he nyt tässä asiassa muista Niinistön aiempia tekemisiä ja tekemättä jättämisiä.

Oikeudenmukainen verotus on Niinistön kaltaisilta Kokoomus-porvareilta unohtunut, että se kuulostaa omasta suusta niin pirtsakan tuoreelta. Meidän muiden, jotka olemme yrittäneet porvareiden tavoitteita vastustaa, se kuulostaa vain omahyväiseltä ja epärehelliseltä. Oikeasti kun Niinistöä presidentiksi työntävä puolue ei ole samaa mieltä eikä tee mitään oikedenmukaisuuden toteutumisen puolesta.

Ceterum censeo: Presidentinvaaleissa on oltava mahdollisuus äänestää kaikka ehdokkaita vastaan.
Tiedossa olevien presidenttiehdokkaiden joukko näyttää sellaiselta, että tarvitsen jo ensimmäiselle kierrokselle mahdollisuuden äänestää kaikkia vastaan. Muuten on pakko piirtää kirkkkovene.

Niinistö(ä) natottaa

2011-11-13T13:48:00.001+02:00

Kokoomuksen presidenttiehdokas Sauli Niinistö on avautunut YLEn Ykkösaamu-haastatteluohjelmassa NATO-suhteestaan. Sen hän on tehnyt tavanomaiseen perimmäisiään salailevaan tyyliinsä.

Ensiksi Niinistö mukamas ihmettelee NATOlla pelottelua. Tuskinpa hän sitä oikeasti ihmettelee sillä hänkin varmaan tajuaa, että sodan uhkasta ei voi kertoa sodan uhkan seurauksista eli sodasta kertomatta. Ja se on kertomista pelottavasta sodasta. Mutat niinistön mielestä sodan uhkasta ei saisi kertoa vaikka sellainen NATOn kautta todella uhkaa.

Niinistö väittää NATOn tulevan vastaan kun "eurooppalaisen yhteistyön tie on kuljettu loppuun". Mitä hän oikeastaan tuolla atrkoittaa? Minun käsittääkseni sitä, että olisi mukamas jotenkin väistämätöntä, että menisimme entistä tiiviimmin mukaan USAn ja sen liittolaisten sotaseikkailuihin mukaan ja sitten jossakin vaiheessa emme pääsisi niihin syvemmälle kuin menemällä jäseneksi NATOon. Mistä tälläinen luonnonlaki on saanut alkunsa? Se ei voi olla peräisin kuin NATO-kiimakkojen omista mielikuvista ja etupyyteistä.

Oikeasti meidän turvallisuutemme taataan parhaiten pysyttelemällä suurvaltaristiriitojen ulkopuolella kuten aikoinaan asia kirkkaasti YYA-sopimuksen johdannossa todettiin. Käytännössä se tarkoittaa uskottavaa liittoutumattomuutta joka suuntaan ja aktiivista mutta neutraalia rauhanvälittäjän roolia maailmalla. Silloin luontevia toimintaympäristöjä ovat YK ja sen alajärjestöt sekä taloudessa EU-ympyröitä laajempi, myös alikehittyneiden maiden edut huomioiva yhteistyö.

P.s. Natottaa-sana on mielenkiintoisella tavalla kaksimerkityksinen. Toisaalta sillä voi tarkoittaa NATOn tyrkyttämistä ja meidän sitomista entistä tiiviimmin siihen. Toisaalta sen voisi tulkita myös henkilökohtaisiksi kiintymyksen tunteiksi NATOa kohtaan. Eli otsikon voi tulkita kahdella tavalla: Toisaalta Niinistö natottaa meitä eli ajaa meitä sotaliittoon sen kanssa ja toisaalta itseään Niinistöä natottaa kun kun NATO vetää häntä puoleensa kuin ryyppy janoista. Eli Niinistön ja NATOn suhde on veto- ja työntövoimainen molempiinsuuntainen. Kumpa hän vain jättäisi sen henkilökohtaiseksi ongelmakseen eikä tyrkyttäisi sitä meille muille.

Ceterum censeo: Presidentinvaaleissa on oltava mahdollisuus äänestää kaikka ehdokkaita vastaan.
Tiedossa olevien presidenttiehdokkaiden joukko näyttää sellaiselta, että tarvitsen jo ensimmäiselle kierrokselle mahdollisuuden äänestää kaikkia vastaan. Muuten on pakko piirtää kirkkkovene.

Demokratiaa kehtoonsa

2011-11-02T09:48:00.000+02:00

MeidänEU-fanaatikkomme Jyrki Katainen, Olli Rehn ja kumppanit ovatsuivaantuneet Kreikan pääministerille Georgios Papandreoulle kun tämäon uskaltanut turvautua demokratiaan. Samalla asialla häärivätmyös muut EU-johtajat kuten Angela Merkel, Jean-Claude Juncker jaNicolas Sarkozy sekä monet muut jotka kokevat jotakin EU-kuvioissaolevansa. Onhan vallan kamalaa, että länsimaisen demokratiammekehdoksi mainitussa Kreikassa harjoitetaan demokratiaa.

Nämäeurooppalaiset porvaripoliitikot ovat ennenkuin kunnostautuneetsamalla asialla. Jos jossakin on uskallettu järjestääkansanäänestyksiä jostakin EU:iin liittyvästä niin niitä ontoistettu niinkauan kunnes on saatu ”oikea” tulos. Suomessakinon uhkailtu, että äänestyksiä toistetaan riittävän montakertaa. Nyt ei ilmeisesti haluat ottaa edes sitä riskiä.

He ovatilmeisesti vakuuttuneet, että heidän rakennelmansa ei kestäalkeellisintakaan demokratian testiä ja romahtaa heti joskreikkalaiset tavalliset ihmiset saavat sanoa siitä sanansa.

OikeastihanPapandreou halunnee hakea tukea epäsuositulle säästöohjelmalle. Jos hän ei pysty osoittamaan, että enemmistö kreikkalaisista sitätukee, mielenosoitukset ja lakot jatkuvat ja romuttavat suunnitelmantoteuttamisen kuitenkin. Ainoa mahdollisuus on osoittaa tukikansanäänestyksellä sillä mielenosoituksilla se ei onnistu. Papandreullahan ei ole mahdollisuutta hävitä äänestystä. Joshän häviää niin hänen hallituksensa on entinen ja hänenhenkilökohtainen uransa myös ainakin joksikin aikaa. Odotettavissaonkin massiivinen pelottelukampanja jolla ihmiset yritetään saadasäästöohjelman taakse.

EU-eliitti olisiilmeisesti halunnut kuitenkin samaa kuin esimerkiksi globalisaationvastaisissa mielenosoituksissa eli halla-aholaisesti panssaritkaduille. Papandreou ei kuitenkaan sitä, onneksi, näytä haluavanja vaihtoi varmuuden vuoksi armeijan johtoakin. Toivottavasti uudetkenraalit johdossa eivät ole halla-aholaisia PerSuleita.

Toisaalta josohjelma häviää äänestyksen, Kreikan tie onkin toinen, ehkäkreikkalaisen mytologian Fenix-linnun tie ylös tuhkasta. Jokatapauksessa silloin EU-eliitin suuri haave kärsii pahan kolauksen jatoivottavasti myös muiden EU-maiden ihmiset näkevät, ettämuitakin mahdollisuuksia on kuin näiden merkeleiden, junckereiden jakataisten sekä rehnien tarjoilema. Pankkien omistajat ja heidänpalkkarenkinsä voidaan oikeasti laittaa vastuuseen j.n.e. Taimeidän laitetaan taas uudelleen maksamaan muiden kuprut ja eliittisenkun porskuttaa kohti uusia saalistuksia. Onnea ja menestystä Georgios Papandeoulle valitsemallaan tiellä.

---
Lisäys 13/11 -11:
Ei sitten Papandreoun yritys demokraattisesta kansanäänestyksestä toteutunut. Ei ollut EU-eliitillä kanttia kokeilla rakennelmansa kestävyyttä.

YLE mainostaa sotaa

2011-10-21T10:06:00.001+03:00

Suomenyleisradio eli tuttavallisemmin YLE tarjosi eilen 20/10 -11 pääuutislähetyksessään mainoskatkon NATOlle. Siinä NATOttajaMartti Ahtisaari sai kritiikittä julistaa NATOn ilosanomaa.

Ahtisaariväitti NATOa rauhanturvaorganisaatioksi jolle YK ulkoistaarauhanturvaamistehtävät, muka ikäänkuin ainoana mahdollisena. Ban Ki-Moon kuulemma soittaa suoraan NATOn päivystäväänpuhelimeen kun tarvetta ilmenee. Ahtisaari lasketteli pajunköyttäomantunnon hiukkaakaan ilmettä väräyttämättä.

Ahtisaariei ilmeisesti lainkaan ihmettele kuinka NATOlta jäärauhanturvaamisen jälkeen niin paljon ruumiita. EsimerkiksiAfganistanissa, entisessä Jugoslaviassa ja nyt viimeksi Libyassa. Ennenmuinoin rauhanturvaajat menivät taistelevien osapuolten väliinestämään verenvuodatusta. Nyt NATO mukamas rauhanturvaajana nimenomaan sitä vuodattaa. Se ei siis turvaa rauhaa vaan sitä rikkoo.

Ahtisaariei ilmeisesti myöskään ihmettele kuinka NATO suhtautuu hyvinluovasti ja vapaasti sille YK:sta asetettuihin operaatioidenrajauksiin. Esimerkiksi Libyassa oli lupa lentokieltoalueeseensiviilien suojelemiseksi mutta NATO ei antanut sen rajoittaatoimintavapauttaan vaan pommitti surutta siviilejä jos he sattuivatolemaan väärän osapuolen hallussaan pitämillä alueilla. Sensijaan mieleinen osapuoli on saanut surmata väärin ajatteleviasiviilejä rauhassa. Samaan aikaan NATO särki pommituksillaanelintärkeää infrastruktuuria kuten esimerkiksikastelujärjestelmiä. Olisivathan ne olleet uudellenukkehallinnolle epämieluisasti muistuttamassa ihmisiä edellisenhallinnon aikaansaannoksista.

Omalukunsa on NATOn päämaan USAn suorat murhat joita se tekee väittäenniitä oikeuden toteuttamiseksi. Se ei kykene omassa maassaankaanpidättäytymään rangaistuksiksi naamioiduista murhista mutta nythäpeilemättä murhaa ihmisiä ympäri maailman.

Ahtisaariilmeisesti ajattelee, että rauhanturvaajien ei tulisi estääsotimista vaan olla osapuoli vieraassa maassa. Ennen vanhaantuollaista ei nimitetty rauhanturvaamiseksi vaan hyökkäämiseksi jamiehittämiseksi..

Valtaosasuomalaisista on Ahtisaaren kanssa erimieltä suhtautumisesta NATOon. Silloin on kaikkein käsittämättömintä, että YLE antaatälläisessä tilanteessa yhdelle osapuolelle tälläisen tilanmainospläjäykselle. Vaikka keppihevosena olikin Ahtisaarenelämänkerran julkaiseminen, niin siitä huolimatta mainos olitarpeeton ja irrallaan itse uutisesta. Edes mainostelevisio MTV3 eisaa sijoittaa mainoskatkoja noin muun ohjelman sekaan vaan ne onerotettava itse ohjelmasta.

Ahtisaari siis syyllistyi harhaanjohtavaan mainontaan ja YLE tekstimainontaan.

Mistälöytyisi valveilla olevat konsulit vahtimaan YLEn vikkeliätoimittajia pysymään edes alkeellisesti asemansa edellyttämässätasapuolisuudessa?

Työrauhaa alennuksessa

2011-10-18T10:38:00.002+03:00

SAK:n ekonomistitsuurissa viisauksissaan ovat laskeneet uuden työnantajien EK:n japalkansaajakeskusjärjestöjen, SAK:n, STTK:n ja Akavan, raamisopimuksen nostavan palkansaajien ostovoimaa. Mainos löytyy SAK:n sivuilta jossa Joonas Rahkola nimisen ekonomistin suulla sopimusta kehutaan. Asiaauutisoi m.m. Kansan Uutiset nettijutussaan Toki tietysti on luonnollista, että SAK:nväki kehuu solmimaansa sopimusta mutta luulisi tutkijoilla olevan jonkin verranrehellisyyttä ja ammattiylpeyttä.

Ensinnäkin sopimus ei oleraamisopimus palkoista vaan henkilöstökuluista, ainakin työnantajien tulkinnanmukaan, vaikka sitä ei sopimustekstissä suoraan sanotakaan. Jos siis ensimmäiseksi 13 kuukaudeksi 2,4 %ja se tulkitaan palkkakustannusten nousuksi niin palkoille jää 1,42 % jalopulle 12 kuukaudelle luvatusta 1,9 %:sta jää 1,27 %.

Samaan aikaan vuositasoninflaatioksi kuluvalle vuodelle on arvioitu 3,1 % ja vuodelle 2012 on arvioitu2,7 %. Luvut ovat n.s. tilastolukujaeikä tavallisten ihmisten kauppojen kassoilla ja vuokraisäntien edessä kokemia todellisiahintojen nousuja.

Aiemmin sovitutpalkankorotukset tälle vuodelle lienevät n. 2 %:n luokkaa parhaimmillaankin.

150 €:n kertakorvaus keskipalkan tasolla (3032 €) on n. 0,4 %. Valtaosa saa toki paljon vähemmän kun näitä sopimuksia tarjoilevienkin palkat on keskiarvossa mukana.

Noita lukuja kun ynnäileeniin pääsee tulemaan, että ostovoiman alenemisperimää jää päättyvistäsopimuksista vähintäänkin n. 1 %:n verran. Ehdotetut sopimukset alentavat tulkintatavasta riippuen ostovoimaa lisääensimmäisenä vuonna 1,3 – 0,1 % joka taas on uutta alenemisperimää seuraavillevuosille. Todellisuudessa yksittäisten liittojen sopimat TESit sitten jäävät noidenkin alle joten mistä SAK:n ekonomistit siisrepivät tuon ostovoiman kasvun?

SAK:n ekonomistit näyttävät laskevan koko ehdotetun sopimuskauden korotukset yhteen ja vertaavat sitä harhautuksessaan yhden vuoden ennustettuuninflaatioon. He eivät malta kertoa, että sopimuskauden koko pituus on yli kaksi vuotta eikä, että vain ensimmäisen korotuksen ajankohta on sopimuksessa mainittu, jälkimmäistä ei. He näyttävät myös olettavan, että palkansaajat saavat palkkoihinsa kaiken mitä tuossa kattoraamissa luvataan. Ja siitäkin huolimatta heidän laskelmansa heittää.

Oma lukunsa on sitten nuopaljon mainostetut laadulliset parannukset tekstikysymyksissä. Niitä ekonomistit hehkuttavat mutta ne ohitetaan kuitenkin itse sopimustekstissä sanoilla ”edistetään”, ”selvitetään”, ”uudistetaan” ja ”yksinkertaistetaan”. Sopimuksessa ei sanota mihin suuntaan jakenen eduksi. Samalla esimerkiksiperhevapaissa otetaan hallitusohjelman ehdotus sellaisenaan mukamas sopimuksentuomana laadullisena parannuksena.

Erityisen käsittämätöntäon SAK:n ekonomistien puheet n.s. palkkaperinnöstä. Sehän on käsite jolla työnantajat yrittävätmyydä saman korotuksen kahteen kertaan, ensin varsinaisessa sopimuksessa ja senjälkeen samoilla rahoilla toiseen kertaan seuraavassa sopimuksessa. Nyt näköjäänSAK:nkin väki on lähtenyt tuohon työnantajien härskiin vedätykseen mukaan.

Heikki Harma (alias Hector) kirjoitti 1970-luvulla Työttömän arkiviisuun viimeisiksi säkeiksi:

”No tulkeepas meille, me leivomme teille

leivän joka ei ole mittää.

Toivoa vain soppii, että köyhä oppii,

että armonpalat ei ole mittään.”.

Toivottavasti me tavalliset palkansaajataatiaiset vihdoinkin opimme, emmekä alistu näihin armopaloihin joita meillä vääryydellä ja viekkaudella kaupataan. Työrauha on kapitalistille oikeasti kalliimpi ja työväenliikkeen tehtävä, mukaanlukien SAK, on hankkia siitä jäsenilleen käypä hinta.

Pankkien kriisit

2011-10-08T15:42:00.000+03:00

Meille kerrotaan, että eurooppalaiset ja kansainväliset pankit ovat kriisissä. Syyllisiksi osoitetaan Kreikkaa, Portugalia j.n.e. Voisiko joku talousviisas jossakin selittää tämän mekanismin?

Mehän rakennamme verorahoihin perustuen ympäri Eurooppaa tukimekanismeja joilla autetaan velkaantuneita maita maksamaan velkansa pankeille? Miten pankit voivat joutua niiden takia rahoitusongelmiin kun niiden antamat lainat hoituvat ajallaan viimeistään meidän veronmaksajien rahoilla.

Tosin välissä meidän hallituksemme lainaavat samoilta pankeilta lisää rahaa rahoittaakseen nuo ongelmamaiden lainanmaksut. Mutta sehän on varmaa liiketoimintaa pankeille ja takaa lisää korkotuottoja. Kyseessä on siis pomminvarma liiketoiminta ilman mitään omia riskejä kun ne on siirretty eri EU-maiden veronmaksajille. Lopullisten laskujen maksajat on vielä jätetty ilman reaalivakuuksia jotta omaisuudet päätyvät taatusti sinne mihin niiden katsotaan kuuluvankin eli suurten ylikansallisten kapitaalien joukkoon.

Kyseessä siis ei ole oikea pankkien luottotoimintaan liittyvä ongelma vaan sen täytyy olla toisen sortin puhallus jossa pääomittamisen nimellä pankkien omistajille kerätään rahaa. Oikeasti pankkien pääoman kai pitäisi kapitalismissa olla omistajien siihen sijoittamaa rahaa tai asiakkaiden tallettamaa rahaa. Jos siinä tarvitaan lisää pääomaa niin se kai pitäisi olla osakeannin paikka? Kaupattaisi osakkeita halukkaille ostajille, niin entisille kuin uusillekin omistajille. Ja talletusrahaa saa maksamalla rahalle korkoa.

Tässä yhteydessä taitaa mennä tai tahallisesti sekoitetaan pankin pääoma ja pankin pörssiarvo. Pääomahan on pankissa rahan teossa tarvittavaa pääomaa jolla vastata pankin liikkeelle laskemasta pankin itse tekemästä lainarahasta. Kyse on näennäisestä vastuusta sillä tällä hetkellä vastaavan määräksi kai riittää 0,8 % lainojen määrästä. Pankin pörssiarvo taas on hinta jonka pankin omistaja saa tai saisi realisoidessaan omistustaan. Edellisen jääminen liian pieneksi supistaa pankin liiketoimintaa mutta jälkimmäinen ei vaikuta siihen oikeastaan ollenkaan vaan pankkien omistajien omaisuuden arvoon ja se tuntuu olevan niin EU-tason kuin kansallisten talouspoliitikkojen tämän hetkisistä huolista suurin. Höttörahatalouden kupla kun ei saisi puhjeta. Samalla työnantajat käyttävät tilannetta surutta hyväkseen reaalitaloudessa kiinni olevissa työehtosopimusneuvotteluissa.

Jälleen siis Bertold Brechtin sanat osoittautuvat oikeiksi: "Sillä mitä on tiirikka verrattuna osakkeeseen? Mitä on pankkiryöstö pankin perustamiseen verrattuna? Mitä miehen murhaaminen verrattuna miehen palkkaamiseen?" (Roolihahmo Puukko-Mackie, Kerjäläisooppera (Dreigroschenoper), 1928)

Ahmadinejad ja herkät hipiät

2011-09-24T13:35:00.000+03:00

Palestiinan jäsenyyskysymyksen nostaminen pöydälle ei ole toistaiseksi ollut ainoa "mielenkiintoinen" asia YK:n 66. yleiskokouksessa. Jälleen kerran n.s. länsimaisen arvoyhteisön johtaja USA marssi ulos ja marssitutti perässään muitakin kun Iranin presidentti Mahmoud Ahmadinejad piti omaa puheenvuoroaan.

Ilmeisesti lansimaista sananvapautta ja läntisiä arvoja ylväästi ajava USA ja sen ulkopoliittinen johto ei kuitenkaan siedä itseensä kohdistuvaa arvostelua vaan herkkähipiäisesti poistuu kuuntelemasta. Onnettominta tapauksessa on, että piskuisen Suomen edustajakin seurasi samaa hanhenmarssia muiden EU-maiden edustajien kanssa.

Suomen edustajan teko herättää muutamia kysymyksiä: Kuka teki päätöksen ulosmarssista? Helsingin Sanomien uutisen mukaan "YK:n ja yleisten globaaliasioiden yksikön päällikkö" Katri Viinikka on kertonut paikalla olleen "ulkoasiainsihteerin". YLEn uutinen tietää kertoa, että ulkomisnisteriömme oli ohjeistanut sihteerin seuraamaan EU:n vatluuskuntia kuin "hai laivaa". Tarkemmin ei kuitenkaan kerrota kuka päätöksen oli tehnyt. Vastuu siis asettuu joko presidentti Haloselle tai ulkoministeri Tuomiojalle. Jatkokysymys kuuluu kuinka paljon heillä on ollut oikeaa omavaltaista harkintamahdollisuutta EU:n oloissa? Vai ovatko hekin samanlaisia?

Miksi vieraan meihin ystävällisissä ja diplomaattisissa suhteissa olevan valtion presidentin puhuessa paikalla on vain joku sihteeri eikä enemmän presidentin tasoisia ihmisiä, kuten presidentti itse tai ulko- tai joku muu -ministeri tai edes joku korkean tason virkamies? Heitähän on ollut ainakin presidentin esittelyssä tehdyn päätöksen mukaan paikalle lähetettynä varsin suuri joukko.

Ja ennen kaikkea: mihin ulkopoliittiseen linjaukseen tälläinen tahditon ja lapsellinen käytös perustuu? Kuka, missä ja milloin on päättänyt ryhtyä näin nirppanokkaiseksi ja prinsessamaisen herkkähipiäiseksi? Kuka, missä, miten ja millä valtuuksilla on asettanut sallitun rajat Mahmoud Ahmadinejadille YK:n yleiskokouksia varten? Koskevatko samatrajat myös muita puhujia?

Mahmoud Ahmadinejadin puhe sisälsi monia mielenkiintoisia ja ajankohtaisia asioita vaikka toki myös yliampuvia propagandapläjäyksiä. Jos siitä riisuu uskonnollisen hömpän, jäljelle jää ihan kelvollista puhetta YK:n yleiskokoukseen. Luin tuon linkitetyn transkription enkä löytänyt siitä syytösten mukaista antiseministimiä enkä holocaustin kieltämistä. Sen sijaan siellä esitetään puolueetonta tutkimusta 11.9 2001 tapahtuneesta World Trade Center -tornien (WTC) tuhoutumisesta sekä vastustetaan ydinaseita, vieraiden maiden miehityksiä, sionismia j.n.e.. Syytökset WTC-torneistakin olivat pikemminkin syytöksiä tapahtumien hätiköidystä hyväksikäytöstä perustelemaan Afganistanin sotaa eikä niinkään salaliittoteoretisointia. Erityisesti Ahmedanijadin syytösten kohteena oli miehitys- ja siirtomaapolitiikka läntisten kapitalistien keinona hallita maailmaa, sen ihmisiä ja luonnonvaroja.

Onko niin, että suomalaiset ja muutkin läntiset tiedotusvälineet mielummin vaikenevat puheen oikeasta sisällöstä ja ajavat mielummin USAn propagandatuuttien sanomaa? Onhan toki Ahmadinejadin puhekin, tietysti, heidän propagandaansa mutta eikö heillä ole siihen, siis propagandaan, ihan samanlaista oikeutta kuin muillakin?

Ahmadinejadin puhe antaa varsin kolkon ja raa'an kuvan USAn ja läntisten kapitalististinen maiden politiikasta ja sen taustalla olevista n.s. länsimaisista arvoista. Siinä ilmeisesti syy herkkähipiäisyyteen. Ahmadinejad piteli peiliä jonka kuvaa USAn poliittinen eliitti ja sen perässä juoksevat m.l. piskuinen Suomi, eivät kestä katsella. heidät ja siinä mukana meidät näytettiin housut kintuissa. Silloin ylivertaisen mediavoiman omaavat länsimaat, tietenkin, vääristävät viestin ja tuovat tilalle omansa jolla perustella entisen kaltaisen politiikan jatkuminen. Tärkeintä heille on, että me tavalliset taatiaiset länsimaissa emme näkisi mitä meno oikeasti on.

Palestiinalainen kissa pöydällä

2011-09-22T14:58:00.000+03:00

Palestiinalaisten presidentti Mahmoud Abbas jättenee huomenna perjantaina anomuksen palestiinalaisten täydestä jäsenyydestä Yhdistyneissä kansakunnissa (UN). Tuskastuneena vuosikymmenten jaaritteluihin ja epäonnistuneisiin neuvotteluihin, palestiinalaishallinto (Palestinian Authority (PA)) on päättänyt nostaa kissan myös YK:n pöydälle.

II Maailmansodan jälkeen YK:n suunnitelmaan kuului molempien, sekä juutalaisen että arabivaltioiden perustaminen. Suunnitelma ei kelvannut kummallekaan osapuolelle. Juutalaiset hylkivät sitä koska eivät saaneet kaikkea eli ahnehtimaansa Suur-Israelia (Eretz Israel) ja palestiinalaisarabit hylkivät sitä koska se vei arabien asuttamia maita israelilaisille. Jako ei siis vastannut väestösuhteita vaan tuki juutalaisten sionistisia valloitussuunnitelmia. Juutalaiset perustivat oman valtionsa yksipuolisesti, vastoin YK:n suunnitelmaa ja sen jälkeen ovat pitäneet sota- ja poliisivoimallaan huolen, että alueen arabit eli palestiinalaiset eivät kykene samaan. Suurena apuna tässä imperialismissa israelilaisilla on ollut USA ja siellä n.s. juutalainen lobby. USAhan edelleenkin rahoittaa suuren osan Israelin budjetista ja siten sen väkivaltakoneistojen ylläpidosta.

Palestiinalaisten julkistettua aikeensa hakea YK:n täysjäsenyyttä USAn johto, presidentti Barack Obama etunenässä ovat yrittäneet estellä ja pelotella palestiinalaisia peräytymään aikomuksessaan. Se paljastaa USAn politiikan kaksinaamaisuuden räikeimmillään. Obama on selittänyt, että rauha Lähi-itään voidaan saada vain Israelin ja Palestiinan keskinäisillä neuvotteluilla. Jos Obama olisi todella sitä mieltä, hän ei sekaantuisi asiaan rahoittamalla ja tukemalla toista osapuolta eikä estäisi toisen osapuolen normaaleja oikeuksia yrittää ajaa asiaansa YK:ssakin. Oikeasti rauha saataisi hyvinkin helposti. Se edellyttäisi vain, että USA vetäisi tukensa pois Israelilta ellei se suostu palestiinalaisvaltion rakentamiseen myös sille elinkelpoisin rajoin ja ehdoin.

Erityisen löperön vaikutelman antaa Suomen ulkopoliittinen johto. Presidentti Tarja Halonen on puhunut ympäripyöreitä ja kauniita. Samoin ulkomisteri Erkki Tuomioja on ollut harvinaisen hiljainen ja yrittää piiloutua EU:n selän taakse. Mukamas yhteinen kanta pitää saada ja vasta jos sitä ei saada, voi Suomella olla omakin mielipide. Ei sanaakan miten Suomi yrittäisi vaikuttaa EU:n kantaan. Aikaisemmin heidän puheistaan on saanut käsityksen, että he eivät ainakaan periaatteessa olisi sionistien ja heidän nyötäjuoksijoidensa talutettavissa. Tosin ilmeisesti homma on kuitenkin paremmin hanskassa kuin se olisi ollut edellisen hallituksen ulkoministerillä, NATO-kiimakko Alexander Stubbilla. Ilmeisesti pissa on lurahtanut heidän sukkiinsa kun samaan aikaan on pitäisi ajaa Suomen jäsenyyttä YK:n turvallisuusneuvostossa. Silloin kun ei parane suututtaa ketään ja pitäisi olla kaikkien kanssa samaa mieltä.

Lopputuloksena on, että Suomi kiltisti tulee tukeneeksi USAn etupyyteitä tässäkin asiassa. Eikä palestiinalaiset saa vieläkään ansaitsemaansa omaa valtiota ja rauhaa vaan sama sionistinen meno jatkuu. Tosin Israel alkaa sisäisestikin jo rakoilla kun avarakatseisimmat ja kaukonäköisimmät juutalaiset alkavat huomata nykymenon mahdottomuuden pitkällä tähtäyksellä. Israelin talous, edes USAn tuella ei näytä kestävän vuosikymmeniä jatkuvaa sotaleirin ylläpitoa. Tähän asti taloudellisia vaikeuksia on yritetty ratkaista riistämällä maata miehitetyiltä alueilta mutta sekin alkaa loppua. Edessä siis on joko todella suurenluokan katastrofi ja kallis ratkaisu sitä kautta tai maailmanluokan silmien aukaisu tosiasioille. Joka tapauksessa tästä tämän hetkisestä tilanteesta YK:ssa ja n.s. läntisen arvoyhteisön reaktioista pitäisi kaikkien nähdä miten tavallisia ihmisiä, meitä ja palestiinalaisia viedään kuin litran mittaa pihalle lumiukon seuraksi.

Viron eliitti opetusretkellä

2011-09-07T15:45:00.000+03:00

Tämän aamuinen paperinen Helsingin Sanomat tietää kertoa kuinka CIA:n ex-propaganda-agentti ja nykyinen Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves kerallaan apurinsa päätoimittaja ja VT Iivi Anna Masso ovat käyneet Suomessa kertomassa miten Virosta ja virolaisesta hallitsevasta eliitistä pitää ja miten ei saa kertoa.

Täällä on kuulemma, m.l. Helsingin Sanomat, harjoitettu kerrassaan luvatonta sananvapautta kun on rohjettu arvostella virolaisten touhuja.

Virossa hallitsevan eliitin meno on äitynyt sellaiseksi, että jopa ideologisesti ja NATOllisesti samoin ajatteleva Aatos Erkko näyttää haluavan tehdä pesäeroa hiuksenhienolla kritiikillä lehdissään. Oikeastihan Viron johtavat tahot, m.m. Res Publica- ja Isänmaa -puolueiden liitto ja sosiaalidemokraatteja*) edustava Ilves sekä muut, ajavat maailmankatsomuksellisesti ja käytännön politiikassa ihan samoja asioita kuin liberaalina itseään pitävä Erkko. Molemmat tahot kannattavat talousliberaalia kapitalismia ja erityisesti NATOn ylivaltaa. Viron eliitti on vienyt Viron kaikkiin mahdollisiin NATOn sotiin ja Erkko lehtineen on tämän maan kovimpien NATOttajien kärkijoukoissa. Se onkin ilmeisesti kaikkein tiukin yhteinen side heidän välillään.

Helsingin Sanomien Viro-arvostelua koskeva juttu näyttää olevan vain paperilehdessä. Netissä oleva on toisenlainen ja siellä vain kevyesti viitataan paperisen juttuun. Sordino on siis päällä vielä Erkollakin aateveljiä arvostellessaan.

Erityisen tökeröksi Ilveksen ja Masson opetusretken tekee, että Viron eliitti on niin kärkkäästi kehumassa omaa Viron "vapautustaan", arvostelemassa heille epämieluisia tahoja ja mukana riekkumassa muualla USAn pikku apurina. Heille siis sopii sananvapaus heidän itsensä kaltaisille mutta heidän arvostelemisensa onkin heille jo ihan eri juttu. Natsit saavat riekkua Sinimäellä mutta jos joku täällä uskaltaa kirjoittaa jotakin edes hieman poikkipuolista esimerkiksi virolaisista rikollisista, niin sananvapaus saa jäädä unholaan. Joku saattaisi kutsua tuollaista kaksinaismoralismiksi mutta heille se on vain heidän käsityksensä vapaudesta: vapautta heille mutta ei erimeiltä oleville.

Olisikohan paikallaan alkaa nähdä virolainen todellisuus ja politiikka aidosti eikä vain russofobismin tai peräti misorussismin vääristämänä.

*) Viron sosiaalidemokraatteja ei pidä sotkea muihin sosialidemokraatteihin. Se on vielä suomalaista SDP:täkin oikeistolaisempi, joidenkin mielestä keskusta-oikeistolainen puolue. Huomaa myös a-kirjainten määrä eli viroksi sosiaalidemokratia ei ole virolaisille sosialidemokratiaa kuten muille.

Puttosen pörinöitä

2011-09-04T14:40:00.000+03:00

Viikonlopun paperisessa Ilta-Sanomissa haastatellaan Aalto-yliopiston rahoituksen professoria, Vesa Puttosta yli sivun jutussa. Hän tuntuu vastustavan kiihkeästi Kreikalta vaadittavia lainojen ja takuiden vakuuksia. Hänen kantansa on toimittaja Mika Koskinen tiivistänyt viiteen väitteeseen (kursiivit suoria lainauksia lehtijutusta).

1) Valtiot ovat erilaisia lainaajia kuin yritykset tai yksityishenkilöt. Valtio on suvereeni, jolla on verotusoikeus.
Erilaisuus on tähän asti perustunut siihen, että valtion ei ole katsottu voivan mennä konkurssiin ja sillä on katsottu olevan aina mahdollisuus maksaa velkansa, ainakin seuraavaan sotaan saakka. Toinen mahdollisuus on ollut hoitaa maksuvalmius muuttamalla valuuttakursseja. Nyt kuitenkin Kreikka on konkreettisesti tilanteessa jossa konkurssi on mahdollinen eikä EU:n oloissa sillä ole mahdollisuutta valuuttakurssien kautta hoitaa tilannetta. Verotusoikeus ei muuta tätä asetelmaa.

2) Poliitikot sanovat, että heillä on Suomen kansalta saatu valtuutus vaatia vakuuksia. Eivät ne olleet mitkään vakuusvaalit. Äänestin sinne kansanedustajaa.
Puttosen mielestä siis kansanedustajien eikä heidän puolueidensa pitä muistaa vaalien jälkeen mitä lupasivat vaalikampanjassaan. Itse asiassa hallituspoliitikoilla ei ole valtuutusta vaan velvollisuus vaatia vakuuksia. Ja jos eivät niitä saa, jäättää Suomi pois koko järjestelystä.

3) Jos vakuuksia ei voi teknisistä syistä vaatia, niin sehän vitsi koko homma.

Vitsiksi homma muuttuu vasta jos ennakkoehdosta ei pidetä kiinni ja mennään lainajärjestelyyn mukaan ilman vakuuksia. Tekniikka on vain hidaste jos sekään. Teknisesti EU:n perussopimukset kieltävät EU:n laajuiset tukijärjestelyt mutta ei se ole estänyt tukemasta Kreikkaa jo aiemminkin, eikä Irlantia j.n.e.

4) Jos vakuudet olisivatkin teknisesti mahdollisia,niin se, että vaadimme Suomelle paremman oikeuden kuin mitä muut saavat, tarkoittaa sitä, etytei kukaan lainaa rahaa Kreikalle enää millään ehdoilla. Se taas johtaa siihen, että eurooppalaisia valtioita lainoteta muut kuin toiset euromaat.
Tässä Puttonen jo valehtelee. Suomi ei ole ollut vaatimassa "parempaa oikeutta" sillä eihän Suomi ole sulkenut pois mahdollisuutta muiden vaatia samaa eli vakuuksia omille lainoilleen ja takauksilleen. Parasta olisi ollut, jos jo keväällä olisi lähdetty koko EU:n laajuisesti tielle jota Suomesta ehdotettiin eli olisi laadittu kaikille koko järjestelyä koskeva vakuus- ja takuujärjestely.

Toisaalta Puttonen väittää, että kukaan ei lainaisi enää Kreikalle. Miksi ei lainaisi jos tarjolla olisi vakuudet? Pikemminkin lainan saamisen luulisi olevan helpompaa ja halvempaa jos vakuudet ovat kunnossa. Nythän Kreikan lainat ovat sikakalliita juuri riskin takia.

5) Vakuusvaateilla tehdään jumalattomasti hallaa Suomen asemalle EU:n sisällä. Suomesta on tullut itsepäinen känkkäränkkä, johon ei voi enää luottaa jatkossa.
Kuinka niin? Onko epäluotettavaa ilmoittaa, että ei lähde järjestelyyn mukaan ilman vakuuksia ja pitää ilmoittamastaan ennakkoehdosta kiinni? Eikö nimen omaan toisinpäin toimiminen olisi epäluotettavaa?

Onko känkkäränkkäilyä ajaa omia ennalta ilmoittamiaan ehtoja? Käsittääkseni kukaan ei pidä Isoa Britanniaa känkkäränkkänä vaikka se on vaatinut oman oikeutensa maksattaa osan jäsenmaksuistaan muilla, ml. Suomi.

Pikemminkin tämä episodi on osoittanut, että Suomea ja suomalaisia ei voi enää pitää äänettömänä yhtiömiehenä joka suostuu ihan mihin tahansa ilosta istua isojen poikien kanssa samoissa pöydissä, tai ainakin pöydän alla, tai ainakin eteisessä tai ainakin olla hengessä mukana.

Sen sijaan ulkoministeri Erkki Tuomioja lienee oikeilla jäljillä sanoessaan Helsingin Sanomien mukaan, että Suomen vaatimukset itseasiassa hakevat koko Euroalueelle taloudellista kestävyyttä. Tuomioja on oikeassa jos tämä jupakka johtaa realististisempaan poliittiseen ajatteluun ja siitä sellaisten johtopäätösten vetoon, että pankkien harjoittama ahne rahastus saadaan kuriin.

Siinä Puttonen on oikeassa, että Soini-ilmiöllä on osansa suomalaisten hallituspiirien tiukkuudella tässä asiassa. Normaalioloissahan olisi jo aikapäiviä sitten lipsahdettu vanhaan jees-miehen osaan. Vakuuspuheet eivät olisi tulleet heille edes mieleen koska se olisi vaatinut oman äänen ja mielipiteen esiintuomista isojen poikien ja tyttöjen pöydässä. Viimeistään Saksan liittokansleri Angela Merkelin jyrähdys olisi saanut suomi-ministerille löysät housuun. Nyt Soinin pelko näyttää olevan viisauden alku.

Aalto-yliopiston piti nostaa suomalainen tiede ennennäkemättömään kukoistukseensa. Jos jutun substanssi on todella Vesa Puttoselta eikä bulevardilehden toimittajalta niin arvon professori näyttäisi olevan esimerkki siitä miten paljon yliopistossa on vielä tekemistä. Niin normaalijärjelle vieraita hänen ulostulonsa, ainakin tuossa muodossa, ovat.

VR raiteiltaan

2011-08-28T14:07:00.000+03:00

Suomalainen rautatieliikkenne on taapertanut vaikeudesta toiseen koko sen ajan jolloin sen organisoimista on yritetty "modernisoida" valtion laitoksesta osakeyhtiöiksi. Kehitys on mennyt vain hullumpaan suuntaan kun rautatieliikenteen järjestämisestä on siirrytty lisäarvon tuottamiseen kapitaalille.

Aikaisemmin rautatieliikennettä ohjattiin rautatiehallituksesta ja sitä toteutettiin valtionrautatiet nimisessä laitoksessa. Silloin ohjaus perustui liikennepalvelujen tuottamiseen. Nykyisessä mallissa ohjaus Trafista VR-osakeyhtiöön tapahtuu rahaan liittyvillä mittareilla. Seurauksena on supistuksia niin turvallisuuteen kuin liikenteen järjestämiseen liittyvissä resursseissa. Etenkin tämä näkyy henkilöstön rakenteessa ja määrässä. Miten kuvitellaan selvittävän poikkeusoloista kun normaali toimintakin edellyttää ylitöitä?

VR kirjoittaa web-sivustollaan kauniisti mutta paljastavasti vastuullisuudestaan. Se lupaa vastuullisuutta taloudesta ja ympäristöstä sekä yhteiskunnasta mutta ei sanaakaan liikennepalveluista ja sen luulisi olevan ydinasia ja koko organisaation olemisenoikeutus.

Erityisen kummallisia ovat poliitikkojen korjausehdotukset: lisää sitä samaa jolla tämä sotku on saatu aikaiseksi. He haluavat taloudellista kilpailua ja entistä enemmän erilaisia organisaatioita. Tätä kaikkea vielä puolustellaan valheellisesti kansainvälisillä kokemuksilla. Ne, niin Englannista, USAsta, Belgiasta, Virosta j.n.e. puhuvat nimen omaan tälläistä kehitystä vastaan. Niissä on tai on siirrytty valtiollisista rautateista yksityisiin ja jäljet pelottavat. Belgien hölmöilyn "innoittamana" kirjoitin aiheesta jo aiemmin.

Toivottavasti uusi ja tuore liikenneministeri Merja Kyllönen kääntää kehityksen suunnan terveempään ja paremmin asiakkaiden eli matkustavaisten tarpeita palvelevaan suuntaan.

Siviilien suojelun uusi aste

2011-08-21T16:49:00.004+03:00

YLEn nettiuutiset tietävät kertoa libyalaiskapinallisten hyökkäävän parhaillaan Tripoliin, Libyan pääkaupunkiin. YLE on käyttänyt uutisessaan lähteinä kansainvälisiä uutistoimistoja Reuters ja AFP. Uutisissa selitetään kuinka kapinalliset etenevät NATO-joukkojen ilmatuen avulla. Samaan aikaan kapinallisia tukevat papit yllyttävät kaupunkilaisia kaduille.

YK hyväksyessään kansainväliset toimet, päätti siviilien suojelemisesta. Onko tämä siviilien suojelemista vai eivätkö tripolilaiset ole siviilejä?

Viimeistään näiden tapahtuminen pitäisi paljastaa, että kyse ei ole siviilien suojelemisesta vaan kyynisestä ja suunnitellusta itsenäisen valtion hallinnon kaatamisesta. Ranska ja Iso Britannia yhdessä USAn kanssa ovat kaatamassa Muammar Gaddafia saadakseen maahan itselleen sopivamman ja myöntyvämmän johdon. Barack Obama, Nicolas Sarkozy ja David Cameron on jälleen yllätetty housut kintuissa vai eivätkö enää edes välitä peitellä tekemisiään?

Ei myöskään Kurdien kohtalo näytä enää vapautta ja demokratiaa rakastavia länsimaita kiinnostavan. Turkkilaiset saavat pommittaa heitä kaikessa rauhassa kun ovat lojaaleja liittolaisia. Sen sijaan kun tottelematon Saddam Hussein kurmuutti kurdeja niin huoli nousi heti. Viimeisimpien uutisten (YLE/Ulkomaat) mukaan turkkilaiset ovat käyneet tappamassa kurdeja Irakissa jossa USA on myös suojelemassa siviilejä.

Gaddafin hallinnosta voi olla ainakin kahta mieltä. Mutta siitä huolimatta mikään ei oikeuta länsimaiden toimia koska niiden huippujohdot ovat kaksinaismoralistisia. Obamaa, Sarkozya eikä Cameronia näytä kiusaavan tippaakaan Saudien perheyrityksen politiikka sekä kotimaassaan että apu naapureiden diktaattoreille. Sen sijaan Syyria ja Libya sopivat heille kohteiksi. Heidän kaksinaismoralismiaan kuvaa hyvin vanha sanontahyvistä liittolaisista: "On totta, että hän on sika mutta hän on meidän sikamme." *).

Tässäkin tapauksessa tiedonvälittäjämme käyttävät turhankin tiukasti sordinoa levittäessään tuotettaan eli n.s. tietoa. YLE ei kerro kuin toisen osapuolen välittämää. Kansainväliset yhtiöt sentään kertovat myös toisen osapuolen kantoja vaikka nojautuvatkin toisen osapuolen informaatioon tietona ja toisen osapuolen kerrotaan "väittävän".

---
*) Sanonta on laitettu useankin henkilön suuhun. USAn entisen presidentin Dwight D. Eisenhowerin sanotaan sanoneen niin Nicaraguan entisestä diktaattorista Anastasio Somoza Garciasta toimittajien tivatessa hänen tukemisensa moraalia. Samoin se on sanottu kuullun Franklin D. Rooseveltin suusta muodossa "Somoza may be a son of a bitch, but he's our son of a bitch." hänen tarkoittaessaan samaista liittolaista.

Valta ja sen kaappaaminen Neuvostoliittoa hajotettaessa

2011-08-21T13:53:00.000+03:00

Vuosipäivien johdosta on näköjään taas tullut aika toistella epätäsmällisyyksiä tapahtumista joissa Sosialististen neuvostotasavaltojen liitto hajottamalla hajotettiin. Meille toistetaan taas tarinaa juoppojen konservatiivien vallankaappauksesta ja kuinka sankarillinen Boris Jeltsin pelasti demokratian vaikka suomalaiset ulkopolitiikan johtajat olivat kuin kusi sukassa. Samassa yhteydessä jaksetaan lyödä mynttiä omilla suhmuroinneilla ja rakentaa niistä sankaritarinoita.

***

Kehitys NL:ssahan kai meni niin, että kun kilpailu USAn kanssa oli johtanut taloudellisiin vaikeuksiin ja Mihail Gorbatsov antanut ulkopolitiikassa liikaa periksi, yritti NKP:n johto pelastaa mitä NL:sta oli vielä pelastettavissa. Tilannetta kuvaa hyvin Gorbatsovin myöhempi lausahdus hänen tavoitteestaan hävittää NL. NKP:n johto siirsi siis syrjään yhden joukostaan eli Gorbatsovin ja nimitti itse itsensä hätätilakomiteaksi. Puhetta komitessa johti NKP:n korkeimman elimen eli Keskuskomitean poliittisen toimikunnan eli politbyroon jäsen, keskuskomitean sihteeri ja NL:n varapresidentti Gennadi Janajev. Komitean muutkin jäsenet olivat politbyron jäseniä kuten pääministeri Valentin Pavlov ja muut. Johdossa oleva johto ei siis kaapannut keneltäkään valtaa, se ei voinut koska se oli jo vallassa. Sen sijaan Boris Jeltsin joka ei kuulunut Neuvostoliiton johtoon, kaappasi vallan ja syrjäytti aikaisemmat johtajat.

Samaan aikaan suomalaiset johtajat taiteilivat jotta suhteet olisivat säilyneet, olisi episodissa käynyt miten tahansa. Sinällään Suomen ja suomalaisten edun kannalta tavoite oli aivan oikea ja kannatettava. Toiminta vain ei ollut ihan kaikilta osin luontevaa ja uskottavaa koska kyseisten henkilöiden henkilökohtaisista mieltymyksistä ei ollut epäilystä. Mukana hääri ainakin esim. presidentti Mauno Koivisto, pääministeri Esko Aho ja ulkoministeri Paavo Väyrynen ja joukko muita. Vain realismintaju piti heitä kaidalla tiellä ja esti lähtemästä riekkumaan poskettomasti Kylmän sodan antikommunistiseen rintamaan.

***

Tapahtumaa on nimitetty niin historian kuin Kylmän sodan lopuksi. Francis Fukujama rojahti toiveajattelussaan pahasti metsään. Tapahtuma ei korjannut kapitalismista sen valuvikoja eikä tehnyt siitä "Endlösung":ia joten historia jatkuu ja yhteiskuntien kehityskulku jatkuu edelleen. Myöhemmin Fukujama onkin kääntynyt selittelemään ja syyttelemään muita.

Samoin Kylmä sota ei päättynyt. Ennen NL:n hajottamista käyty kylmä sota kuitenkin muutti muotoaan. Aluksi 1940-luvun lopulla, -50 ja -60 -luvuilla se oli ollut hienoista NL:n etenemistä. NL:n pysähtyneisyyden aikana se oli muuttunut ikäänkuin asemasodaksi. NL:n hajottua se muuttui toisen osapuolen etenemiseksi kun Varsovanliitto hajosi ja sen aikaisemmat jäsenet liitettiin eri tavoin läntiseen liittoutumaan. Nyt ilmeisesti tämä vaihe lienee päättynyt kun lännen eteneminen, ainakin hetkeksi, pysähtyi Etelä-Ossetiassa. Samaan aikaan kiinalainen kapitalismi omistaa yhä suuremman osan maailmasta.

***

Vallalla olevat käsitykset ovat valitettavan yksipuolisia eikä tiedonlevittimien toimittajat näytä viitsivän miettiä läntisten ajatushautomojen prosyyrejä pidemmälle. Mikä purkaisi tämän porvarillisen hegemonian ja avaisi keskustelun avoimemmaksi ja monipuolisemmaksi?

Rukousmyllyn pyöritystä

2011-08-20T16:52:00.004+03:00

Viime päivinä on taas kohkattu lamalaisten poliittisuskonnollisen johtajan Dalai Laman (alias Tenzin Gyatso alias Lhamo Dondrub) ympärillä. Hänestä on rakennettu kummallinen sekoitus vapaustaistelijaa sekä henkistynyttä mystikkoa ja hänen perässään juoksee lauma julkkiksia ja heidän perässään taas lauma taviksia hurmaantuneena ja huumaantuneena jostakin ylimaallisesta.

Kukaan ei tunnu viitsivän ottaa selvää mitä lamalaisuus oikeasti on ja mitä se on aiheuttanut tiibetiläisille. Alkueräisessä lamalaisessa yhteiskunnassa n. 15 % väestöstä oli munkkeja jotka loisivat täysin muiden ihmisten elätteinä ilman, että olisivat joutuneet tekemään mitään elätyksekseen. Tiibetin yhteiskunta oli täydellinen teokraattinen totalitariaatti jossa elinikäiseksi johtohahmoksi nostettiin jo lapsena joku pikkupoika. Tämä nykyinen on järjestyksessä 14. ja edellisten inkarnaatioksi eli uudesti syntyneeksi väitetty.

Merkittävin panos lamalaisessa Tiibetissä näyttäisi olleen rukousmyllyn pyörittäminen. Ainoaa edistymistä näytti olevan rähmälleen heittäytymällä etenevä pyhiinvaellus. Muuta edistystä eivät lamalaiset tunnu tiibetiläisille sallivan. Jopa liikenneyhteyksien kuten rautatien rakentaminen muuhun maailmaan koetaan uhaksi. Onhan tietysti vaarallista, että tiibetiläiset tapaavat ihmisiä jotka ovat nähneet muutakin kuin rukousmyllyjä ja uskonnollisia viirejä. Heiltä voi nimittäin oppia, että uskonto ja munkkien elättäminen ei ole kaikki kaikessa ja muutenkin voi elää.

Meille täällä länsimaissa esitetään tämä rukousmyllyn pyörittäjien ylipappi jonkinlaisena rauhan sankarina. Tosiasiassa hän on CIA:n kätyrinä johtanut aseellista kapinaa 1950-luvulla. Sen epäonnistuttua hän pakeni valepuvussa Himalajan yli ja perusti n.s. pakolaishallituksen.

Sen jälkeen Gyatso on esiintynyt propagandistina yrittäen peittää todellisia taustavoimiaan, CIA:ta, The National Endowment for Democracy:a j.n.e.). Noiden taustavoimien tarkoituksena on edistää USA:n n.s. kansallisia etuja kaikkialla maailmassa ja siinä oma oma roolinsa on tiibetiläisten ja kiinalaisten välisten jännitteiden lietsomisella. Näitä kytköksiä on selvitellyt m.m. Centre for Global Research on Globalisation. (linkin takaa löytyy yksi paperi mutta he ovat julkaisseet useita muitakin aiheeseen liittyviä tekstejä)

Propagandassaan Gyatsolla on ollut apunaan niin Hollywoodtähtiä etunenässään m.m. Richard Gere kuin suomalaisia poliitikkoja, etenkin vihreitä. Heistä erityisesti Heidi Hautala tuntuu kunnostautuvan mitä erilaisimmissa ja epäilyttävimmissä sakeissa. Tämän lamalaisliikkeen lisäksi hän kun näyttäisi touhuavan niin russofobien (esim. Finrosforum) kuin tshetsheenikapinallistenkin (esim. KavKaz Centerin taustajoukot) kanssa. Toki muutkin kuten presidenttiehdokas Pekka Haavisto tuntuvat olevan innolla mukana. Eikä joukosta ole jäänyt pois Kokoomus-, Kepu- ja PerSu-kellokkaatkaan. Eli USAn Kiinanvastainen hajotuspolitiikka on erityisesti suomalaisten porvarien suosiossa.

Suomalainen valtio- ja ulkopoliittinen johto, kärjessään Tarja Halonen ja Erkki Tuomioja, on pysytellyt viisaasti sivussa Gyatson touhuista. Hänen hengenheimolaisensa ja perässä juoksijansa syyttävät siitä kiinalaisten painostusta. He ovat toki lausuneet mielipiteensä asiasta julki ja siihen heillä kai on niin kovasti mainostetussa läntisessä mielipiteen- ja sananvapaudessa oikeus. Sen sijaan kaikki, aina Hautalaa myöten, ovat todistaneet, että kiinalaiset eivät ole tehneet muuta kuin yleisellä tasolla lausuneet mielipiteensä Gyatson touhuista ja niihin sekaantumisen järkevyydestä. Siitä huolimatta meidän analyyttiset hutkivat zurnalistimme jatkavat kampanjaa Kiinaa vastaan ja CIA-NED-lamalaisten puolesta. Ja perään kehutaan kuinka henkistynyt Gyatso on.

Mistä löytyisivät ne tiedonvälittäjät ja -levittäjät jotka tutkisivat samalla tarmolla kaikkien osapuolten taustoja eivätkä hurahtaisi hollywoodilaisiin muoti-ilmiöihin. Itse asiassa tuo täpinöitseminen milloin kenenkin muodikkaan gurun t.m.s. perässä näyttää luonnonlain kaltaiselta ilmiöltä. Milloin perässä juostavana on Äiti Teresa, milloin Äiti Amma tai Dalai Lama tai kuka omatekoinen
guru kulloinkin. Nimen omaan luulisi, että tutkivat journalistit osaisivat tai edes yrittäisivät nähdä ilmiöiden julkisivun taakse mutta ei. Sen sijaan he hyökkäävät höynäyttämistään varovien poliitikkojen kimppuun.

Uusmoralistinen oikeusharha tiedotusvälineissä

2011-08-07T13:19:00.002+03:00

Maamme bulevardilehdet, Iltalehti ja -Sanomat ovat taas tavoittaneet uusmoralismin tumman pohjavirran. Molemmat ovat alkaneet pitää älämölöä vankien mukamas lepsusta kohtelusta. Kun pari kaveria on karannut ja pari jäänyt palaamatta lomalta niin me olemme keltaisen lehdistön mukaan keskellä turvallisuuskriisiä. Toimittajat piehtaroivat PerSumaisessa moralisoinnissa siitä, kuinka uhreja loukataan ja saatamme koska tahansa joutua verenhimoisen murhaajan paloittelemaksi. Viranomaiset eivät edes kerro meille keitä meidän pitäisi pelätä. Mukaan on saatu vielä jokunen poliisi valittamaan määrärahojen vähyyttä ja päättäjien kylmäkiskoisuutta lakia ja oikeutetta kohtaan.

Kukaan noista hutkivista zurnalisteista ei pysähdy miettimään miksi me rankaisemme rikoksen poluille hairahtuneita. He voisivat vaikka miettiä rankaisemmeko

- kostaaksemme, jotta uhrit voisivat kokea saavansa hyvitystä vai

- oikaistaksemme, jotta rikollinen kasvaisi jatkossa elämään paremmin vai

- eristääksemme, jotta rikolliset olisivat poissa ihmisten keskuudesta kolttostelemasta vai

- varoittaaksemme, jotta muut pysyisivät poissa pahanteosta?

Kun toimittajat tutkivan journalismin hengessä ensin selvittäisivät itselleen mitä me rankaisemisella haemme, voisivat he alkaa pohtia ovatko meidän keinomme, siis käytännön rangaistukset ja niiden toimeenpano, asianmukaisia ja parhaiten päämääräämme johtavia.

Epäilen toki, ettei meillä taviksilla eikä meidän johtajillammekaan ole selvillä oikeudenkäyttömme perustavaa laatua olevat asiat. Me ja he vain lähdemme toimittajien meille tarjoilemien yksityistapausten vietäväksi unohtaen mitä kokonaisuutena tapahtuu tai on tapahtumatta. Meillähän ihmisten pelko joutua rikoksen uhriksi, ihmisten todennäköisyys joutua rikoksen uhriksi ja rangaistuskäytännöt elävät kukin ihan omaa elämäänsä. Samaan aikaan kun ihmisten todennäköisyys joutua rikoksen uhriksi pienenee, meidän pelkomme sitä kohtaan kasvaa. Ja rangaistusten kovuus ja niiden toimeenpano ei heiluta rikollisuutta mihinkään suuntaan. Jos noilla kolmella asialla olisi jotain tekemistä toistensa kanssa niin Kiina, Iran ja USA olisivat tämän pallon lintukodot. Sen sijaan turvallisimpia maita ovat n.s. pohjoismaisia liberaaleja ja humaaneja käytäntöjä soveltavat maat. Siitä huolimatta ääliöpopulistinen oikeisto apunaan bulevardilehdistö lietsoo katteetonta pelkoa niitä keinoja kohtaan jotka meillä ylläpitävät turvallisuuttamme. Edes n.s. laatulehdistö ei korjaa keltaisen lehdistön virheitä, johtuneeko samoista omistajista?

Jälleen kerran: mistä löytyisi ne tiedonlevitteet, jotka ihan oikeasti pureutuisivat yhteiskunnallisten ilmiöiden syihin ja vielä saisivat viestinsä perille n.s. valtamediana?

Nyt Kansan uutisetkin ...

2011-07-31T14:50:00.000+03:00

Vasemmistoliiton pää-äänenkannatajan Kansan Uutisten verkkosivuilla on keskustelupalsta jossa on käyty keskustelua monissa keskustelusäikeissä mitä vasemmiston tulisi nyt tehdä kun kannatus on ennätysmaisen alhainen. Yksi keskustelusäie on nimeltään "Yhtenäinen vasemmisto". Siellä julkaistiin nimimerkin "Totuuskomissio" kirjoitus otsikolla "Miksi erotettiin?". Siinä puolusteltiin kansanedustajien Jyrki Yrttiahon ja Markus Mustajärven erottamisia Vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä tavalla joka provosoi minut vastaamaan. Alla oleva vastaukseni ei kuitenkaan läpäissyt KU:n sensorin seulaa:

Totuutta ja ”totuutta”

Totuuskomissiolla on hieman maailman menosta poikkeava käsitys historiasta. Hänen mainitsemansa "myyräntyö" on ollut pikemminkin ominaista aikoinaan SKDL/SKP:n haltuunsa saaneelle n.s. "kirveslinjalle" vaikka ei toki ollut vierasta toisellekaan linjalle. Nyt Vasemmistoliitossa he jatkavat samaa edelleenkin, nyt puolueyhtenäisyyden nimellä. Jos heidän menettelytapojaan olisi aikoinaan noudatettu SKDL/SKP:ssä niin heidät olisi savustettu liikkeestä ulos alta aikayksikön.

Nyt tehdään ennemmin yhteistyötä ideologisen vastapuolen kanssa kuin suvaitaan erimielisyyksiä melkein samaa mieltä olevien kanssa. Tälläinen pitää ainakin minut ja epäilen monet muutkin Vasemmistoliiton ulkopuolella.

Ilmeisesti SKDL:ssä ja SKP:ssä toiminut n.s. kirveslinja on aiheena tabu nykyisen Vasemmistoliiton parissa. SKP:n aikoinaan XIV:ssa puoluekokouksessa haltuunsa saaneen oikeistolaisemman fraktion äärimmäinen suuntaus, puolueen silpomishaluista kirveslinjan nimen saanut ryhmittymä pyrki erottamaan sopimattomiksi katsomiaan puoluetovereita kuin nyt konsanaan Vasemmistoliiton johto.

Vasemmistoliiton ohjelma on täynnä hyviä asioita mutta ilmeisesti vanha osapuolimentaliteetti ei ole mihinkään kadonnut. Aikoinaan osapuolijaon synnyttämä puolue on edelleenkin vain se sama enemmistöläinen osapuoli kuin ennenkin. Edelleenkin miltei samalla tavalla ajatteleva toveri on suurempi vihollinen kuin luokka-asetelman mukainen vastustaja oikeistossa. Se kelpaa yhteistyökumppaniksi mutta miltei samanmielisistä on päästävä eroon. Puolue näyttää jatkavan kohti umpikujaansa samalla tiellä jonka viitoittivat SKP:ssa m.m. Aarne Saarinen, Arvo Aalto, Into Kangas, Arvo Kempainen ja jota Vasemmistoliitossa jatkoivat esimerkiksi Salme Kandolin, Suvi-Anne Siimes ja Matti Viialainen.

Samaan aikaan toisaalla

2011-07-31T13:45:00.000+03:00

Kun meillä hämmästellään vielä norjalaisen äärioikeistolaisen ja -uskovaisen Anders Breivikin tekojen käsittämättömyyttä, toisaalla eli Virossa juhlitaan virolaisten taistelua Natsi-Saksan rinnalla. Tänään 31. heinäkuuta natsit ja heidän myötäilijänsä juhlistavat Waffen-SS -joukkojen taistelua Sinimäellä, Itä-Virossa. Paikalla on n.s. veteraaneja ja nuoria uusnatseja.

Samat tahot jotka pitävät käsittämättöminä äärioikeiston terroritekoja, ovat kuin tälläisiä juhlia ei olisikaan. Mikään suomalainen tiedonvälite ei näytä tarttuvan aiheeseen. Samalla kun konkreettisia tekoja pidetään käsittämättöminä ja vain harhamielisten yksilöiden tekoina, annetaan samanmielisten riekkua rauhassa yllyttämässä.

Edes vastamielenosoituksiin intoutuneiden pidätykset ja maahan tulon estämiset Virossa eivät ylitä suomalaisten tiedotusvälineiden uutiskynnyksiä.

Jos oikeasti ja aidosti haluttaisi estää Breivikin kaltaisia ihmisiä ajamasta itseään äärimmäisiin tekoihin, osoitettaisi, että äärioikeistolainen hihhulointi ei oikeasti ole hyväksyttävää. En tarkoita tällä, että tuollaiset tilaisuudet pitäisi kieltää ja osallistujia rangaista. Sehän tekisi heistä marttyyrisankareita toisien samanmielisten silmissä. Sen sijaan heille ja julkisesti on osoitettava millä asialla he liikkuvat ja millaisilla asioilla he leikkivät. Vanhat natsiveteraanit ovat edelleenkin natseja eivätkä vain sympaattisia vanhoja pappoja.

Wille ja Ryyd

2011-07-29T15:30:00.000+03:00

Sattuipa käsiini City-lehden uusin eli heinäkuun numero. Siinä on esittelyjuttu oikeistopoliitikko Wille Rydmanista, kokoomusnuorten nykyisestä puheenjohtajasta. Juttu sinällään on nykyaikana niin tavanomaista henkilöivää poliittista kirjoittelua. Huomioni kiinnittyi kuitenkin Rydmanin rajanvetoon äärioikeistolaisuuteen.

Lehtijuttu lainaa suoraan Rydmania: "Se, mistä yleensä puhutaan äärioikeistona, ei ole itse asiassa oikeistoa ollenkaan. Skimit ja vastaavat. Jos ajatellaan, että oikeistolaisuus on yksilökeskeinen tai korostetun lakia kunnioittava tapa ajatella yhteiskunnallisista asioista, niin äärioikeistoksi kutsutut ilmiöt ovat lähempänä vasemmistoa kuin oikeistoa".

Lainaus osoittaa Rydmanin käyttävän kummallista tekniikkaa. Ensin hän määrittelee itselleen mieluisan oikeiston ja sen jälkeen sysää kaiken siihen kuulumattoman vasemmistoksi. Noinko Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa opetetaan analyysiä? Jutussahan kehutaan Rydmanin valmistuneen hirmunopeasti, kahdessa vuodessa VTM:ksi. Ilmeisesti ulkoa on tenttikirjoja opittu mutta oivaltaminen ja oppiminen jäänyt tapahtumatta. Pitäisiköhän opiskelemiselle saada minimipituus läpimenoaikojen lyhentämisen asemesta jotta jotakin ehtisi tarttua mieleenkin.

Oikeastihan oikeisto tarkoittaa tuotantovälineiden yksityisomistamista, kapitalismia (joskus markkinatalouden nimellä) ja yksilökeskeisyyttä sekä valikoituja vanhoillisia arvoja säilyttämään pyrkiviä poliittisia liikkeitä. Äärioikesto taas on sellainen osa noista liikkeistä jotka vie jonkin tai useampia noista osa-alueista äärimmilleen ja on valmis toimimaan äärimmäisin keinoin päämääriensä saavuttamiseksi.

Vasemmisto taas pyrkii muuttamaan yhteiskunnan rakenteita niin, että yhteiskunnassa toteutuisi paremmin tasa-arvo eikä ketään riistettäisi. Vasemmisto näkee tässä ainoaksi toteutuksen ratkaisuksi siirtymisen sosialismiin. Ja eri vasemmiston suuntaukset maltillisista äärimmäisiin sitten erottuvat sosialismiin siirtymisen keinoissa ja aikataulussa.

Rydmanin lausahdus ei täytä kummankaan määrittelyn ehtoja ja on siten pelkkää poliittisen broilerin kevyttä läppää. Olisinkin kaivannut toimittajalta hieman analyyttisempää ja tutkivampaa otetta. Antti Pikkanen olisi voinut valmistautua haastatteluunsa hieman paremmin, olla ärhäkämpi ja ottaa selvää perusasioista. Sen sijaan hän lienee tavoitellut kevyttä n.s. feature-juttua chillailufiilareilla, selliasta laittisidukan kera nautittavaa pintalääpäisyä.

Tälläisillä jutuilla vain hämerretään lukijoiden mahdollisuuksia nähdä poliittisten suuntausten, järjestöjen ja toimijoiden oikeita sisällöllisiä eroja. Samalla vahvistetaan kuvaa politiikasta eli yhteisten asioiden hoitamisesta erikoisten yksilöitten temmellyskenttänä.

Kukapa aloittaisi suomalaisen äärioikeistolaisuuden kokokuvan rakentamisen? Sellaisen jossa koko ilmiö rakenteineen ja yhteyksineen läpivalaistaisi sekä teoreettiselta että käytännön kannalta. Sellainen analyysi voisi auttaa meitä tunnistamaan myös kehitysketjuja jotka johtavat äärioikeiston ääri-ilmiöiden syntymiseen.

Norja ja Suomi

2011-07-26T12:18:00.000+03:00

Tämän hetken kiihkein keskustelun aihe on pommiräjäytys ja nuorten murhaaminen Oslossa. Äärioikeistolainen, nationalisti ja kristitty uskovainen Anders Behring Breivik räjäytti ensin, ilmeisesti harhautukseksi, pommin Oslon keskustassa ja sen jälkeen meni ampumaan nuoria sosiaalidemokraatteja heidän kesäleirilleen. Tähtäimessä oli kuulemma entinen pääministeri Gro Harlem Bruntland sekä kulttuurimarksismi ja monikulttuurisuus. En malta olla minäkään kirjottamasta muutamista silmiini pistävistä jutuista.

Koko tapauksen käsittelyssä haiskahtaa valitettavan tavallinen tapa yleistää meille vastenmielisten tahojen tekoja ja yksityistää meille mieluisten tekoja. Kun valtajulkisuudessamme käsitellään meidän valkoihoisen, länsimaisen kulttuuripiirimme ulkopuolisten pahoja tekoja, ne yleistetään sen mukaan mihin etniseen, poliittiseen tai uskonnolliseen ryhmään tekojen tekijä tai tekijät kuuluvat. Sen sijaan meille tutumpien ja samanmielisten teot selitetään yksilön erheillä tai hänen mielensä kieroudella. Niimpä tässäkään tapauksessa ei tuomita valkoihoisia, oikeistolaisia eikä kristittyjä. Selitykseksi tarjotaan sen sijaan koettua yksinäisyyttä, naisettomuutta ja psykologisoidaan kaikenlaisilla mielen häiriöillä.

Oma lukunsa tässä suhteessa on poliisin, niin suomalaisen kuin norjalaisenkin, yritykset selittää tekijä yksityisyrittäjäksi ilman kavereita ja organisaatiota. Sillä ilmeisesti haetaan syytä omalle laiskuudelle ja haluttomuudelle puuttua ideologisesti mieluisten ryhmien toimintaan. Tunnettuahan on poliisien yleinen oikeistolaisuus. personoimalla teko yksilön teoksi, voidaan selittää, ettei jatkossakaan ole tarvetta terhakoitumiselle riippumatta tekijän omista ilmoituksista erilaisista soluista ja teon eristämistekniikoista.

Tekovälineiden hankintaankaan ei mukamas saisi puuttua. Breivik oli ensin yrittänyt hankkia laitonta asetta mutta kun ei ollut onnistunut, joutui "tyytymään" lailliseen. Kaikki yritykset tarjota keinoja aseiden leviämisen valvontaan karahtavat yhteiskunnan metsästäjäpuolueen vastustukseen kun aseet eivät tapa. Aukaisisiko tämä tapaus hieman enemmän kotoistenkin pyssysankareiden silmiä?

Maatalouden harjoittamisen nimissä näytetään saavan ostaa millaisia myrkkyjä tahansa m.m. pommien raaka-aineeksi. Yhteiskuntamme päättäjien tiedossa on ollut vuosikymmeniä, että eräät lannoitteet sopivat mitä parhaiten räjäytysaineiden raaka-aineiksi. Miksi siis asialle ei ole tehty mitään? Miksi muuten niin innovatiivinen maatalousteollisuus ei ole kehittänyt tuotteitaan turvallisemmiksi? Miksi alalla sen sijaan keskitytään kehittämään geenimanipulaatiota ja tuholaismyrkkyjä (jotka myös ovat Breivikin ja kumppanin kaltaisille mainioita välineitä?

Miksi yhteiskuntamme päättäjät tuntuivat olevan enemmän huolissaan harhautuspommista ja sen mahdollisista päättäjäuhreista kuin tavallisemmista nuorisoaktivisteista. Sisäministerimme, kristitty Päivi Räsänen/KD taisi omasta ensimmäisestä viestistään unohtaa nuoret uhrit kokonaan. Sen sijaan hän oli huolissaan hyökkäyksestä valtiokoneistoa vastaan. Niin eliitti erottautuu omaksi kerroksekseen eikä enää sen jälkeen näe mitä täällä alisessa rahvaan maailmassa tapahtuu.

Olen ollut huomaavinani suhtautumisemme tälläisiin asioihin muuttuneen ja muuttuvan vuosikymmenten saatossa. Ikäänkuin turrumme väkivallalle, niin yhteiskunnan laillisten väkivaltakoneistojen kuin laittomien yksilöiden ja ryhmien harjoittamalle. Aikanaan kun sodassa olleet miehet ja naiset oppivat jälleen ihmisten tavoille, suhtautumisemme väkivaltaan normalisoitui. Taisimme kokea siinä suhteessa huipun 70-luvulla. Sen jälkeen olemme taas alkaneet turtua yhä raaistuvaan väkivaltaan. Samalla haemme turvaa teknisillä laitteilla ja lisäväkivallalla oireita vastaan eli rakennamme aitoja, valvontajärjestelmiä ja väkivaltaorganisaatioita. 70-luvulla haimme syitä rakenteista mutta sen jälkeen olemme vain peitelleet oireita. Liitän tämän kehityksen yhteen yleisen oikeistolaistumisen kanssa. Yhteiskuntamme muuttuu siis koko ajan oikeistolaisemmaksi ja raaemmaksi. Koskahan saavutamme lakipisteen ja käännymme taas kohti humanismia? Vai onnistuuko oikeistolaistamisemme viemään meidät entistä tiukemmin uusiin sotiin kammottavine seurauksineen?

Boikotoin Israelia

2011-07-13T10:40:00.000+03:00

Päivän paperinen Helsingin Sanomat tietää kertoa Israelin parlamentin hyväksyneen lain joka kieltää Israelin ja etenkin sen laittomien siirtokuntien boikotoimisen.

Tiedoksi Israelin viranomaisille: Olen boikotoinut henkilökohtaisesti Israelia ja israelilaisia tuotteita jo vuosikymmeniä. Tulen jatkamaan boikottia kunnes Israel mahtuu YK:n sille suunnittelemien rajojen sisälle ja suostuu elämään sovussa naapureidensa kanssa.

Same in English:
Announce to Israeli authorities: I have been personally boycotting Israel and her products for decades. I will continue boycott until Israel fits inside borders UN planned for it and it is enable to live in peace with its neighbours.

PerSuileva YLE

2011-07-11T12:12:00.001+03:00

YLEn verkkouutisten keskusteluissa näyttää olevan luvallista kehua Perussuomalaisia mutta kehuihin vastaaminen ei sitten olekaan luvallista. YLE:n kotimaan uutisena kerrottiin oikeustieteilijöiden kannanotoista julkisen vallan lipumisesta yksityisille yrityksille. Keskustelussa julkaistiin kommentti nimimerkiltä "Maalaisjärki":

perus-suomalaiset on oikeassa. käykää ps.sivuilla niin näätte minkä takia jäi pois hallituksesta.mikään ei muutu nykyisellä politiikalla ...

Itse vastasin siihen kirjoituksella:

Tuolla alempaa kehutaan PerSujen olevan oikeassa. Väärin. PerSut ei oikeasti vastusta nykymenoa vaan pitävät vain huolta, että kritiikki kohdistuu muutamaan lieveilmiöön mutta ei rakenteisiin ja suureen linjaan. Karavaani kulkee vaikka PerSut haukkuu. Ja jos haukku yltyy liiaksi niin heille heitätään joku raato kaluttavaksi ja karavaani saa jatkaa rauhassa talousliberalismin viitoittamaa tietä.

Se ei enää ylittänytkään sensorin kynnystä.

Ymmärtäisin vaikka en pitäisikään tarpeellisena jos linjakkaasti poistettaisi kaikki puoluepolitiikkaan liittyvät kommentit aiheista jota eivät siihen suoranaisesti liity. Nyt kuitenkin aiheena oli puoluepolitiikassakin keskustelua aiheuttava aihe ja sensurointi eli orwellilaisella uusiokielellä moderointi ei ollut linjakasta vaan hyvin valikoivaa. Niin valikoivaa, että se antaa syytä pitää julkisen palvelun tiedonlevittäjää puoluepoliittisesti kantaa ottavana.

Rehnin olkiukko ja oikea talous tiedonlevitteissä

2011-07-07T14:29:00.004+03:00

EU:n talouskomissaari Olli Rehn on parhaillaan esiintymässä Mikkelin Päämaja-symposiumissa. Asiaa uutisoi sekä Länsi-Savo että YLE useammallakin uutislevitteellä.

Rehnin pääviesti näyttää olevan, että kreikkalaisten yhteinen omaisuus pitää yksityistää ja saadut rahat jakaa yksityisille ulkomaisille pankeille. Jos pankit haluavat vielä enemmän, sitten jaetaan muiden euromaiden veronmaksajien rahaa ja laskut maksatetaan kaikkein kitkerimmin tavallisilla kreikkalaisilla. Hänen viestinsä on sama kuin muun EU-eliitin ja IMF:n jo aiemminkin vastaavissa kriiseissä, tunnetuin tuloksin. Kaikkialla missä reseptiä on sovellettu, seurauksena on ollut vain savuavia raunioita ja tavallisten ihmisten kärsimyksiä. Sen sijaan tuosta kuurista kieltäytyneet kuten esimerkiksi Argentiina, ovat selviytyneet paljon paremmin.

Rehn rakentaa vastustajistaan itselleen sopivaa olkiukkoa väittelykumppaniksi kun ilmeisesti ei uskalla lähteä vastaamaan oikeisiin vastaväitteisiin. Hänen olkiukkonsa nykymenolle tarjoama vaihtoehto on hillitsemätön Kreikan konkurssi jossa maksajina olisivat Kreikan vähäosaiset. Oikeassa elämässähän asiat eivät menisi noin jos ne muuten kuin rehniläisten haluamalla tavalla menisivät.

Vaihtoehtohan olisi tietenkin esimerkiksi hallittu velkajärjestely. Siinä velkojat eli suuret kansainväliset pankit ottaisivat vastuulleen osan lainoista ja osan lainoista kreikkalaiset maksaisivat pidennetyllä aikataululla ja markkinakorkoja alemmalla korolla. Silloin kreikkalaista yhteiskuntaa ei tarvitsisi ajaa alas ja kreikkalaisilla olisi realiset mahdollisuudet korjata valtiontaloutensa epäkohdat kuten esimerkiksi verotuksen tehokkuuden. Yksityistäminen ei siis ole mikään pakko. Vaihtoehdolla on myös referenssejä onnistumisesta, esimerkiksi Argentiinassa.

Lisäksi vakuuksien käytöllekin on erilaisia mahdollisia ilman, että omaisuutta tarvitsee yksityistää. Kreikan valtio voisi kiinnittää omaa omaisuuttaan joka sitten JOS vakuuksia tarvitsee realisoida, siirtyisi vakuudensaajavaltion omaisuudeksi. Sen jälkeen omaisuuden tuotot käytettäisi lainojen lyhennyksiin. Ja alkuperäiselle omistajalle voitaisi antaa etuosto-oikeus siten, että voivat lunastaa menettämänsä kansallisomaisuuden takaisin heti kun pystyvät.

Lainajärjestelyllä toteutuisi lainanantajien vastuu ja heidän ottamansa kohtuuttomat riskit osittain realisoituisivat. Pankkien omistajat ja johtajat saisivat viestin, että veronmaksajat eivät ryntää automaattisesti maksamaan heidän kuprujaan. Toki se tarkoittaisi jonkun tai joidenkin pankkien nurin menoa mutta pankkiirit näkisivät, että heillä on aito vastuu tekemisistään. Silloin meno jatkossa ei olisi yhtä holtitonta - toivottavasti.

Mahdollisuuksia siis on jos niitä ideologiselta yksityistämisvimmalta haluttaisi nähdä. Näitä EU-hörhöjen näköaloja näyttää kuitenkin sumentavan uusliberalistisen ideologian vinot näyt. Vai onko kyseessä pragmaattinen omaisuuden uusjako?

Kun globaalit kapitaalikeskittymät ovat jakaneet yksityisen kapitaalin, seuraavana vuorossa on globaali kannsallisvarauden uusjako kapitalistien voitontavoittelulle. Kun kansantalouden lainalaisuuksien vuoksi sijoitetun pääoman suhteellisella tuotolla on lainomaisesti ominaisuutenaan laskea niin voittojen kasvattamiseksi tarvitaan yhä suurempia pääomia (vrt. marksilainen käsite "voiton suhdeluvun laskeva tendenssi")

Suurempia pääomia kasvatetaan kahdella tavalla: joko haalimalla sellaista omaisuutta joka aiemmin ei ole ollut mukana pelissä (esim. Kreikan valtion omaisuus) tai tekemällä virtuaalista rahaa (s.o. pankit laskevat liikkeelle uusia lainoja ilman reaalivakuuksia esim. lainat kreikkalaisille). Nämä kapitalismin rakenteelliset seikat eivät Rehnejä et al kiinnosta vaan vain se, kuinka peli saadaan pidettyä käynnissä tässä jatkuvan kriisin tilassa. Nämä kansantalouksien ja kapitalismin rakenteet eivät näytä kiinnostavan monia muitakaan. Niin Jutta Urpilainen ja Paavo Arhinmäki hallituksessa kuin Timo Soini oppositiossa puhuvat vain hieman tiukemmin oireista mutta eivät tee mitään rakenteelle joka ylläpitää tätä rahastusautomaattia. Ja hallituksen porvarit johdossaan pääministeri Jyrki Katainen ovat innolla mukana ilman mitään pidikkeitä.

Mistä löytyisi ne analyyttiset tiedotusvälineet ja asiantuntevat poliitikot, jotka osoittivat Rehnille mitkä oikeasti ovat rakenteet, asetelmat ja vaihtoehdot. Miksi Rehn ja kumppanit saavat tuota omaa hölynpölyään niin helposti läpi? Eivätkö toimittajat ymmärrä puheena olevia asioita vai eivätkö he halua häiritä EU-laisten suloisen myrkyllistä yksimielisyyttä?

Kreikkalaiset draamassa

2011-07-05T12:23:00.000+03:00

Kreikan lainakriisissä on vaadittu, lähinnä SDP:seen leimautuneesti, vakuuksia sekä jatkolainoille että -takauksille. Sinällään ihan hieno homma mutta ...

Olen hyväntahtoisesti halunnut ymmärtää, että SDP edes johonkin asti, siis pl. Paavo Lipposen toilailut, vastustaisi veronmaksajien omaisuuden haaskaamista yhtiöittämisen ja yksityistämisen kautta. Nyt YLEn uutisten mukaan he kuitenkin Urpilaisen suulla edellyttävät sitä kreikkalaisilta. Kreikassa pitäisi yhteiskunnan eli veronmaksajien omaisuus pitäisi antaa yhtiölle ja sitten yksityistää koska eliitti on elänyt yli yhteiskunnan varojen. Olisikohan liikaa vaadittu Jutta Urpilaiselta, että hän olisi johdonmukainen myös valtiovarainministerinä?

Suomessa samanlainen omaisuuden yhtiöittäminen tehtiin pankkikriisin jälkeen. Esimerkiksi säästöpankkeja hävittämään perustettiin Arsenal Oy. Menettelyllä hävitettiin omaisuuksia ja toimivia yrityksiä pilkkahinnalla. Samaten on valtion omaisuutta mennyt Kapiteeli Oy:n ja Sponda Oy:n kautta. Kaiken kaikkiaan ja kuitenkin lopputuloksena ei ollut yhteiskunnan selviäminen kriisistä mahdollisimman vähin vaurioin vaan omaisuuksien kaappaamisesta ja elinkelpoisen talouden tuhoamisesta.

Oma lukunsa Kreikan kimpussa häärääjistä on Luxenburgin pää-, valtiovarain- ja valtioministeri Jean-Claude Juncner (Kristillissosiaalinen kansanpuolue). Hän vaatii Kreikkaan Treuhand-tyylistä laitosta hävittämään kreikkalaisten yhteistä omaisuutta. Joko Juncker on tietämätön Saksan lähihistoriasta tai tahtomattaan paljastaa perinmäisiä tarkoitusperiään. Treuhandin tarkoitushan oli olla osa kokonaisen valtion eli DDR:n hävittämistä. Siinä suhteessa se onnistui eli DDR:ssä kansallistettu omaisuus hävitettiin nopeasti, tehokkasti ja pilkkahintaan yksityisille. Toisaalta epäonnistuttiin sillä samalla syrjäytettiin ihmisiä, tuhottiin yhteiskunnan sosiaaliturvaa ja raunioitettiin lopullisesti itäisen Saksan talous. Treuhandin jäljistä ei olla vieläkään toivuttu eikä kukaan osaa ennustaa koska tullaan toipumaan.

Onko Juncker nyt tuhoamassa Kreikkaa valtiona? Vai vain omimassa kreikkalaisten kansallisomaisuuksia luxenburgilaisille ja muille edustamilleen pankeille? Ja onko Urpilainen hiihtämässä perässä?

Kreikkaisessa draaman kaaressa kuuluu Aristoteleen runousopin mukaan olla peripetia eli juonen käänne. Tilanne jossa epäselvyydet ratkeavat, väärinkäsitykset korjataan ja sen jälkeen aletaan valmistautua näytelmän loppuun. Paljastaisikohan nämä Urpilaisen-Junckerin linjan toimenpiteet peripetian olevan olevan tässäkin draamassa käsillä? vai onko tämä vain puskafarssia jostakin peräkylän kesäteatterista?

Poliittista nimimestarointia

2011-06-28T10:05:00.000+03:00

YLEn uutisten mukaan Sakartvelon hallitus, ilmeisesti presidentti Mikheil Zaakashvilin johdolla, haluaa puuttua muiden kielten sanastoihin. He haluaisivat kieltää Gruusia-nimen käytön slaavilaisissa kielissä. Ilmeisesti kieli on Zaakashvilille ja hänen koplalleen vain ideologinen väline.

Tuon maan omakielinen nimi on Sakartvelo tai Sekertvelo translitteroinnista riippuen. Nimi tarkoittaa "kartvelien maata" jotka ovat paikallinen omakielinen nimi kansalle.

Anglosaksisilla kieleillä nimeksi on tullut Georgia johtuen sikäläisestä Pyhän Yrjön palvonnasta keskiajalla. Slaavilaisille kielille maan nimi muodostui Venäjän persialais-arabialaistaustaisen Gruzija-nimen kautta. Se tarkoittaa "Gurzinin maa". Myös Suomen kieleen nimi otettiin Venäjästä koska tulimme tuntemaan k.o. alueen Venäjän kautta ja sen osana.

Maan nimi sen naapureiden ja lähialueiden kielillä viittaa Venäjän kanssa samaan alkuperään: esimerkiksi armeniaksi "Vrastan", azerbeidzjaniksi "Gürcüstan" ja Turkiksi "Gürcistan".

Nyt maailmanpolittisen tilanteen käännyttyä ensin suomalaiset juoksivat anglosaksien perässä muuttamaan kielessämme nimen Georgiaksi. Mutta esimerkiksi virolaiset puhuvat edelleenkin Gruusiasta vaikka maan jotkut kellokkaat olivat esimerkiksi vuoden 2008 sodassa kovasti Sakartvelon hallituksen takana.

Nyt sitten itse Zaakashvilikin haluaa pomottaa muunkielisiä ja pakottaa heidät käyttämään itsehaluamaansa käännöstä. Kai virolaisetkin juoksevat perässä. Suomalaisten ei enää tarvitse koska olimme yli-innokkaina lännen nimimielikuvarintamassa mukana jo alusta lähtien.

Suomen valtio on julistanut, että se tunnustaa valtioita, ei hallituksia. Mutta se näyttää nimittävän valtioita hallitusten mukaan. Politiikkaa ei vissiin voi koskaan irroittaa maantieteestä saati kielestä. Voisimmeko silti edes toivoa, että ihmiset ymmärtäisivät milloin heidän ajatuksiaan ja maailmankuvaansa ohjaillaan nimillä.

P.s. Joku sekoittaa tämän nimiasian helposti esimerkiksi NL:lle luovutettujen alueiden nimenmuutoksiin. Se ei kuitenkaan ole vertailukelpoista sillä NL:ssa oikeasti muutettiin paikkakuntien nimiä heidän omalla kielellään. Sakartvelolaiset eivät ole muuttaneet maansa omakielistä nimeä. He vain pyrkivät mestaroimaan muita kieliä.

Demoninen porno

2011-06-16T18:54:00.001+03:00

Johanna Korhonen kirjoitti Helsingin Sanomille pakinakirjoituksen pari päivää sitten. Siinä hän kaipaili pornotonta päivää. Ei siinä mitään, ihan kaunis ajatus vastustaa businessajattelun ikiaikaista tunkeutumista erotiikankin alueelle.

Omituista kirjoituksessa sen sijaan oli kuinka Korhonen tekee kaikesta paljaan pinnan näkymisestä pornoa jos sitä vilahtaa hiemankin enemmän kuin fundamentalisti-islamisteilla tai tiukkapipoisilla körteillä.

Olen itse tottunut pitämään pornona sellaista kaupallisesti levitettävää eroottista materiaalia jonka avulla ihmiset hakevat seksuaalista tyydytystä. Korhoselle sellaisen lisäksi näyttää olevan pornoa myös muiden kuin eroottisten kuvien, filmien ja muun av-materiaalin näkeminen.

Hänelle on pornoa jos autoja myydään vähäpukeisten naisten kuvilla. Minusta se ei ole pornoa vaan autojen markkinointia mielikuvilla ja ostavan yleisön mielenkiinnon kohdistamista auton ominaisuuksien asemesta toissijaisiin asioihin, tavallaan autonostajan käsityskyvyn aliarviointia.

Hänelle näyttää myös olevan pornoa naisten uimapukujen myyminen kuvilla joissa on naisia nuo myytävät uimapuvut yllään. Mitähän kuvia uimapujen käyttämisestä hänen mielestään pitäisi näyttää?

Hänelle näyttää lisäksi olevan pornoa jos pienille esipuberteetissään kiemurteleville tytöille myydään liian paljastavia vaatteita. Onkohan siinäkään kyse pornosta vai tyttöjen lapsuuden typistämistä?

Haluaisin ymmärtää Korhosen tavoittelevan ihan hyviä asioita: että lapset saisivat viettää lapsuutensa, että asioita myytäisi niiden omilla ominaisuuksilla j.n.e. Ehkä hän pääsisi paremmin tavoitteeseensa jos olisi hieman analyyttisempi ja tunnistaisi asiat niiden oikeilla nimillä. Kaikkien epämiellyttävien asioiden demonisoiminen pornoksi hävittää ja peittää asioiden oikean luonteen ja siten kohdistaa korjaavat toimenpiteet väärin. Ja kaiken lisäksi se vie hyvän tavoittelijalta uskottavuuden asioita hieman syvällisemmin ajattelevien silmissä. Toivoisin siis Korhosenkin käyttävän kaikkien toimittajien ammattitaitoon toivottavasti kuuluvaa analyytistä ajattelua ja sen jälkeen asioiden nimittämistä niiden oikeilla nimillä.

Eduskuntavaaleja uudistamaan

2011-05-29T17:07:00.000+03:00

Parhaillaan käytävissä hallitusneuvotteluissa taitaa eduskuntavaalien menettelyt olla kovin vääntämisen kohde. Pienemmät ovat huolissaan tuleeko heille uhaksi äänikynnys ja isommat eivät haluaisi uusia pieniä kiusakseen. Samalla kinastellaan kuinka saada vaalipiirit tasavertaisemmiksi niin, ettei omat paikat olisi vaarassa. En malta olla listaamatta tähän muutamia omia uudistusehdotuksiani.

---

Vaalipiirijaon voisi todella tasata yhdistelemällä pienempiä ja jamalla suurempia. Esimerkiksi Uudenmaan voisi jakaa kolmeen: länsi, itä ja radanvarsi. Ja kun itä jäisi turhan pieneksi niin siihen voisi yhdistää Kymijoen laaksoa. Savot voisi yhdistää ja samoin Karjalat. Mutta onko se vain näpertelyä?

Onko vaalipiirijaon oltava välttämättä alueellinen? Voisiko jako mennä myös politiikan aihealueittain: sosiaalipolitiikalle omansa, ulkopolitiikalle omansa, koulutukselle, taloudelle j.n.e. omansa. Ihmiset sitten voisivat itse ilmoittaa missä vaalipiirissä äänestävät.

Voisiko jopa vaalipiirit olla äänioikeutettujen itsensä perustamia, kriteereinä omat kiinnostuksen kohteet. Paikat jaettaisi sitten vaalipiireille niiden ihmismäärän suhteessa.

---

Ääntenlaskussa voitaisi luopua d'Hondtin kertoimista ja vertailuluvuista. Paikat voitaisi jakaa suoraan äänimäärien mukaan ilman puolueita edustavien vaalilistojen vertailulukuja.

Nythän joidenkin suosittujen ehdokkaiden siivellä tulee valituksi myös sellaisia joiden oma kannatus ei riitä paikkaan valittujen joukossa. Menettely tukee ajattelua, että puolueen tai muun listan asettajan yhteinen ohjelma tai ajattelu saa tukea ja se tulee näin otettua huomioon. Meillä kuitenkin korostetaan kuinka kansanedustajia sitoo vain heidän omatuntonsa ja ryhmäkuri on pahasta. Jos todella näin ajattelemme, on ryhmien suosiminen lopetettava.

Jos taas haluamme tukea ryhmää yksilön asemesta, meidän olisi syytä palata n.s. pitkiin listoihin ja äänestää ryhmien välillä. Oma ehdotukseni on paikkojen jakaminen suoraan äänimäärien mukaan.

---

Eduskuntaan paikkoja ääntenlaskennassa jaettaessa myös nukkuvien puolueen paikat tulisi jakaa eli jättää Eduskunnan suuressa salissa tyhjiksi. Nykyinen menettelyhän antaa kuvan, että valitut 200 edustavat koko kansaa. Mutta hehän edustavat vain vaaliuurnille vaivautuneita tilanteessa jossa nukkuvien puolue on ylivoimaisesti suurin. Äänestämisen liian suureksi haasteeksi kokevien tai muuten välinpitämättömien osuuden pitäisi näkyä myös eduskunnan paikkajaossa. Eduskunnassamme pitäisi siis olla 59 tyhjää paikkaa ja puolueilla vastaavasti vähemmän paikkoja: Kokoomuksella 31 paikkaa, Demareilla 30, PerSuilla 28 j.n.e. Kristillisillä 6. Silloin näkyisi todelliset kannatuksen voimasuhteet salissa kokoajan kun nukkuvien edustajien jakarandatuolit olisivat koko ajan pöydällä näkyvissä. Tai voisihan nukkuvien edustajien paikat merkitä myös paketissa käyttämättöminä olevilla torkkupeitoilla. (En viitsi lähteä spekuloimaan mitä säätyville puoluetukiaisille tai taksikuluille pitäisi tehdä).

---

Tuossa muutamia mieleen palanneita ehdotuksia hallitusneuvottelijoille vapaasti käytettäväksi. Jyrki Katainen ja muuta neuvottelijat varmaan mielellään niitä hyödyntävät.

Niskalenkki

2011-05-18T19:30:00.000+03:00

Viime aikoina on puhuttu kovasti eräiden euromaiden avustamisesta kun ne ovat joutuneet ahtaalle kansainvälisten pankkien myöntämien lainojen kanssa. Menemättä nyt tällä kertaa sen syvemmälle siihen keitä autetaan ja ketkä maksavat, puutun erääseen toiseen seikkaan. Meillä eräät puolueet mainostavat kovasti erilaisten ehtojen asettamista velkaisille. Jo aikoja sitten valtiovarainministeri Jyrki Katainen julisti ottaneensa kansainväliset rahoitusmarkkinat niskalenkkiotteeseensa. Nyt asialla ovat lähinnä demarit.

Demarit kertovat asettavansa ehtoja Portugalin ja Kreikan tukemiselle sekä jatkossa muillekin. Hyvä niin jos ehdoilla saataisi tuo kaivattu niskalenkki mutta kun ei.

Demareiden vaatimuksia on esimerkiksi valtioiden omaisuuksien myynti, siis yksityistäminen. Tähän asti, p.l. Paavo Lipposen touhut, demarit ovat kovasti selittäneet puolustavansa meidän kaikkien yhteisiä eli yhteiskunnan omistuksia. Nyt kuitenkin kreikkalaisten ja portugalilaisten pitäisi myydä energiayhtiönsä, koulunsa, valtionyhtiönsä j.n.e. Onko oikein, että tavalliset tyyötätekevät ja vähäosaiset kreikkalaiset ja portugalilaiset maksavat sähkölaskuisaan ja kouluissaan eliitin laskuja jotta meidän eliittimme voi selittää pitäneensä poliittiset lupauksensa?

Kuvittelevatko demarit Jutta Urpilaisen johdolla ihan oikeasti, että jonkin kreikkalaiset energiayhtiön yksityinen omistaja ei rahastaisi ostostaan energiayhtiön tavallisilta asiakkailta jotta saa sijoitukselleen voittoa. No, eiväthän kaikki, etenkään porvarit, ole ymmärtäneet sitä täälläkään vaan ovat myyneet kunnallisia energiayhtiöitä.

Sama juttu on valtionyhtiöiden myymisen kanssa. Myydään lypsävät lehmät ja siemenperunat jotta poliittinen eliitti voi pitää lupauksensa finanssieliitille. Jäljelle jää vain tavallisten ihmisten palkkatulojen verotuksen ja arvonlisäverotuksen korottaminen jotta pankkien omistajat saavat rahansa.

Oma lukunsa on puheet vakuuksista. Meille eistetään vakavalla naamalla, että emme voi vaatia noilta mailta vakuuksia lainoillemme ja vastatakauksia omille takauksillemme. Miten sellainen on mahdollista? Itse asiassa noilla suurilla kansainvälisillä pankeillakin pitäisi olla vakuudet myöntämilleen lainoille varautumisena maksukyvyttömyyteen. Ilmeisesti kuitenkaan taloudelliset eliitit eivät sellaisia keskinäisissä spekulaatioissaan vaadi ja me sitten maksamme heidän leväperäisyytensä.

Kukaan ei kuitenkaan ole puhunut rahamarkkinoiden toimijoiden oikeasta vastuuseenpanosta eli siitä niskalenkistä jota Katainen lupasi. Demarit ovat kainosti vaatineet, josko pankit voisivat vielä jatkossakin lainoittaa noita ongelmamaita. Vastuuta olisi oikeasti kärsiä luottotappiot silloin kun on annettu lainaa maksukyvyttömälle ilman kelvollisia, realisoitavissa olevia vakuuksia.

Jos pankkien persuukset eivät kestä niiden antamien lainojen luottotappioita niin olisi kai paikallaan kiristää pankkien vakavaraisuussäännöksiä niin, että niillä on oikeasti mahdollisuuksia vastata huutoihinsa. Se vähentäisi muutenkin spekulanttien ja businessleijonien saalistusmahdollisuuksia ja estäisi uusien höttöntöttörahakuplien syntymistä. Silloin olisi saatu edes jonkinlainen ote kontrolloida rahoitusmarkkinoita ja voisi puhua rehellisin mielin edes jonkinlaisesta niskalenkistä.

Lupa tappaa

2011-05-07T20:06:00.002+03:00

Ian Fleming loi aikoinaan fiktiivisen agenttisankarihahmon nimeltä James Bond jolle hän antoi koodinumeron 007 ja luvan tappaa. Nyt USA harjoittaa ulkopolitiikkaansa samalla tyylillä. He kun korkeinta johtoaan myöten katsovat oikeudekseen tappaa ihmisiä ympäri maailmaa.

Meille opetetaan länsimaista oikeuskäytäntöä maailman parhaana ja oikeudenmukaisimpana. Sen mukaan jokainen on syytön kunnes riippumattomattoman oikeusistuimen tasavertaisessa, reilussa, avoimessa ja oikeudenmukaisessa istunnossa mahdollisesti syylliseksi todetaan. Vasta sen jälkeen oikeuskoneistolla on oikeus laittaa tuomio täytäntöön. Silloinkin ihmisen tappamista pidetään brutaalina ja epäinhimillisenä kostona joka ei sovi käytettäväksi sivistyneessä yhteiskunnassa.

Onko Nobelin rauhanpalkinnolla palkittu Barack Obama nyt vienyt johtamansa USAn pois meille niin rakkaiden länsimaisten vapaiden ja demokraattisten sivistysyhteiskuntien ulkopuolelle?

No, jos jätetään suuret ja kauniit sanat pois ja palataan realismiin niin ei Obama ole USAn politiikkaa vienyt mihinkään. Tämä on suoraa jatkumoa heidän ylimieliselle ja öykkärimäiselle maailmanpoliisiasenteelleen. Sille, jossa millaiset tahansa toimet voidaan oikeuttaa kansallisten etujen ja turvallisuuden takaamisella. Milloin tahansa voidaan lähettää joukkio murhaamaan joku jossakin päin maailmaa tai lentokoneet tiputtamaan pommeja ihmisten niskaan.

Oma lukunsa on sitten heidän onnettomat selittely-yrityksensä. He ovat jääneet kiinni tökeröistä selittelyistä ja lavastuksista jo ties kuinka monta kertaa: on Tonkinin lahden tykkivenediplomatiat, Irakin joukkotuhoaseet, Grenadan lentokentät, Sikojenlahdet, Jugoslavian hajotussodat, janiinedelleenjaniinedelleen. Nyt on sitten vuorossa 40 minuutin laukausten vaihto vaimonsa takana piilottelevan Osama bin Ladenin ja hänen joukkionsa kanssa joka paljastuu asettomien ihmisten kylmäverisiksi murhiksi.

On Osama bin Laden ollut millainen konna tahansa niin meille markkinoidun länsimaisen oikeuskäsityksen mukaisesti häntä olisi tullut pitää syyttömänä kunnes hänet syylliseksi laillisessa ja oikeunmukaisessa järjestyksessä olisi todettu. Nyt sellainen ei ole mahdollista kun Obaman tuplanollat estivät mahdollisuuden kuulustella bin Ladenia ja häneltä mahdollisuuden puolustautua sekä hävittivät osan todisteista. Olisiko ollut pelkona, että bin Laden olisi paljastanut avoimessa oikeudenkäynnissä liikaa USA:n ja sen CIAn kytköksistä Al-Qaidaan?

Onko tämä taas yksi osa Robert Cooperin lanseeraamaa ajattelua eli n.s. liberaalia imperialismia. Sehän sallii kaikki keinot meille kun ajamme länsimaisen kapitalismin etuja sillä me olemme hyviksiä, sen sijaan muut erimieltä olevat ovat pahiksia joten ...

Meidän oma Nobel-palkittu rauhansankarimme Martti Ahtisaari on julistanut NATO-kiihkoaan halulla kuulua samoihin arvoyhteisöihin kuin USA. Minusta tämä episodi taas kerran osoittaa, että meillä ei ole mitään syytä taantua samalle tasolle.

YLE sensuroi jälleen

2011-04-25T14:45:00.001+03:00

Jälleen, taitaa olla kolmas kerta, kommenttini ei sopinut YLEn nettisivuille. YLE/Ulkomaat -palstalla on juttua Martti Ahtisaaren lähdöstä n.s. Elders-ryhmän jäsenenä Pohjois-Koreaan. Kirjoitin aiheesta kommentin:

Yleensä ottaen Ahtisaaren n.s. rauhanvälitys on ollut uhkavaatimusten kiikuttamista Washingtonista kulloiseenkin kohteeseen. Esimerkiksi Belgradissa hän uhkaili Serbia pyyhittävän kartalta kuvaannollisesti kädellään pöytää pyyhkien. Samoin Namibiassa hän salli vasiten etelä-afrikkalaisten suorittaman häneen luottaneiden namibialaisten verilöylyn vaikka oli rauhaa ja turvallisuutta viemässä.

Erityisesti Ahtisaari on ollut viemässä meitä niihin arvoyhteisöihin jotka toisaalta tappavat irakilaisia, afgaaneja, pakistanilaisia ja nyt myös libyalaisia j.n.e. ja toisaalta ryöstävät vähäväkisten rahat moneen kertaan kansainvälisille suurpankeille.

Ei ihme, että hän nyt kelpaa U.S.A:lle uhkailemaan myös Pohjois-Koreaa.

Hänen rauhanpalkintonsa asettuu jouhevasti samaan sarjaan kuin Menahem Beginin, Henry Kissingerin ja Barack Obaman palkinnot. Seuraava varmaan annetaan NATOlle jotta tyylissä pysytään.

P.s. Aikanaan äänestin Ahtisaarta presidentinvaalien toisella kierroksella vain pienemmän pahan taktiikalla mutta johtopäätöksellä, että jatkossa meidän on saatava tuonkaltaisiin vaaleihin mahdollisuus äänestää molempia vastaan.

Varmuuden vuoksi lähetin tämänkin uudelleen kun kommenttilistaan alkoi ilmestyä uudempia kirjoituksia. Ei auttanut.

Mikä mahtaa tällä kertaa olla peruste jättää kommenttini julkaisematta? En löydä siitä etsimälläkään mitään mitä ei olisi ollut aiemmin esillä joissakin muissa kirjoituksissa tai jopa YLEn omilla palstoilla. Voisikohan joku YLEläinen valistaa minua missä kohtaa kirjoitusta olen ollut asiaton tai hyvien tapojen vastainen. Onko sitä esimerkiksi sitoa yhteen joukkio James "Jimmy" Carter, Gro Harlem Bruntland, Mary Robinson, Menahem Begin, Henry Kissinger, Barack Obama ja Martti Ahtisaari? Vai muistella Jugoslavian hajoittamista tai Namibian itsenäistymisen yksityiskohtia ja Ahtisaaren osuutta niihin? Vai yhdistää maailmanpolitiikan likaiset yksityiskohdat nykyiseen NATOttamispolitiikkaan? Vai kaikkien noiden liittäminen yhteen yhdeksi tendenssiksi ja halu pysyttäytyä sen ulkopuolella? Olisin YLElle kiitollinen jos he pystyisivät minua valistamaan tässä tietämättömyydessäni.

P.s. Lähetän nuo yllä mainitut kysymykset myös suoraan YLElle ja jään odottamaan vastausta.

P.p.s. (7/5 -11): Tähän päivään mennessä ei ole tullut YLEltä vastausta.

Panem et circenses

2011-04-23T14:31:00.001+03:00

Viime päivinä on uutisoitu monelta suunnalta, esimerkiksi Helsingin Sanomissa, konsulttifirma Rederan tekemää tutkimusta suomalaisten onnellisuudesta (suomalaiset 2011).

Tutkimuksesta on julkisuudessa esitetty johtopäätöksinä, että liikunta lisää onnellisuutta. Onko todella niin vaikka tilastollinen analyysi löytäisikin korrelaation ihmisten tunteman onnellisuuden ja heidän harrastamansa liikunnan määrän välillä. Korrelaatiohan ei sinällään kerro syy-seuraus -suhteen suunnasta. Se ei välttämättä edes kerro onko noilla kahdella verratulla asialla oikeasti syy-seuraus -suhdetta kumpaankaan suuntaan. Klassinen esimerkki on vaikkapa jäätelön syömisen ja hukkumiskuolemien välinen suhde. Molemmat lisääntyvät kesäisin mutta eivät kuitenkaan aiheuta toinen toisiaan kumpaankaan suuntaan.

Jos taas oletamme noilla kahdella asialla, siis liikunnalla ja onnellisuudella, olevan jotain tekemistä keskenään niin mitenpäin syy-seuraus -suhde menee? Josko onkin niin, että onnellisilla ihmisillä on laajat ja monipuoliset harrastusmahdollisuudet avoimina eli taloudelliset ja ajalliset resurssit harrastaa mitä haluavat ja näinä ruumiinpalvonnan aikoina he valitsevat urheilun? Olisiko siis onnellisuuden aiheuttanut elämän resurssien kunnossa oleminen ja siihen yhdistetty mahdollisuus harrastaa kulloinkin mieleisinä pitämiään asioita mieleisillään välineillä, mieleisenään aikana, mieleisessään paikassa ja mieluisten ihmisten seurassa. Harrastuksen mieluisuuteen ja sen tuomaan hyvänolontunteeseen liittynee myös mahdollisuus näyttää muille omaa erinomaisuuttaan ja trendikkyyttään.

Toisaalta on lääketieteessä jo pitkään tiedetty ruumiillisen rasituksen ja etenkin siitä toipumisen laskevan liikkeelle ihmisen mielihyvän tunnetta ohjaavia endorfiineja. Tässä suhteessa liikunnan vaikutus on verrattavissa huumeiden käyttöön. Rottakokeissa on osoitettu samojen rottien koukuttuvan urheiluun ja alkoholiin. Samoin monet himourheilijat tunnustavat saavansa vierotusoireita jos eivät pääse urheilemaan säännöllisesti. Onko siis urheilun tuoma onnentunne huumeharhaa?

Millaisia näköaloja urheilun huumaava vaikutus antaa? Onko meille vaarallista antaa urheilun ylikierroksille nostamien yliaktiivisten ihmisten touhuta keskuudessamme? Pitäisikö meidän varoa vierotusoireidensa raastamia? Kumpaa meidän pitää varoa enemmän: maanista urheiluhumalaista vai depressiivistä -krapulaista?

Jos heidän onnellisuudentunteensa on keinotekoisesti hankittua niin miksi keinotekoisilla liikkeillä ja välineillä aikaansaatu keinotekoinen onnentunne on luvallista ja hyvästä mutta sama kemiallisesti saavutettuna kiellettyä ja pahasta?

Omat johtopäätökseni lähtevät paljolti Maslowin tarvehierarkian pohjalta. Sen mukaan elämän perusasiat eli ravinto ja suoja ovat ensisijaisia tarpeita. Vasta kun ne ovat kunnossa, voidaan edetä n.s. ylemmille tasoille. Näissä onnellisuusasioissa ollaan jo aika korkealla tarvehierarkiassa. Usein tunnutaan kuitenkin unohdettavan, että ylimpien portaiden saavuttaminen edellyttää alempien portaiden kunnossa oloa. Siksi kuulostaakin vaaralliselta kun yleisissä ja julkisissa tiedotusvälineissä esitetään, että ihmisten onnellisuus ei riipu heidän itsensä mukaan rahasta vaan liikunnan kaltaisista asioista. Materiaalisten elämän edellytysten kunnossa olo on kuitenkin edellytys onnen hakemiselle liikunnasta tai mistä harrastuksesta sitten onkin kyse. Jos ne laiminninlyödään, ei liikunnastakaan ole hyötyä. Mikään urheilusuoritus ei tuo onnentunnetta jos on nälkä ja vilu.

Muinainen roomalaiseliitti tiesi rahvaan onnen takeeksi leivän ja sirkushuvit. He tiesivät molempia tarvittavan. Nyt meillä on vaarana, että leipä korvataan juoksulenkillä. Sirkushuveinahan meillä jo on huippu-urheilubusineksen tarjoamat kladiaattorikisat.

Post scriptum: Onkohan edes pohdittu onnellisuuden ja onnellisuudentunteen välistä eroa? Olenko onnellinen jos tunnen olevani onnellinen? Mitä on aito onni ja onnellisuus? Kenellä on valta ja voima sellainen määritelmä antaa?

Sotakiihkoilusta rauhaanvalmistautumiseen

2011-04-10T16:55:00.000+03:00

Viime lauantain paperisen Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla olleet kaksi kirjoitusta kirvoittivat taas nakkisormet näppäimistölle. Toinen oli pääkirjoitus otsikolla "Ei kuulu meille" ja toinen toimittaja Unto Hämäläisen kirjoitus tai niinkuin tiedonvälitteet hienostelevat, kolumni "Emme ole sodassa".

Ensinmainitussa nimetön pääkirjoitustoimittaja syyttää tutulla tavalla rauhaa rakastavia suomalaisia impivaaralaisiksi sanansa syöjiksi. Emme muka kanna kansainvälistä vastuutamme jos emme lähde sotimaan NATOn et al kanssa Libyan sisällissotaan. Kirjoittajan mukaan YK:n valtuutus suojella siviilejä antaa velvoituksen ja pakottaa lähtemään mukaan taistelemaan Libyan öljystä kapinallisten ja heidän isäntiensä puolelle.

Kirjoittaja vetää juttuunsa mukaan vielä EU:n vakausjärjestelyt. Haluttomuus maksaa EU:n perussopimusten vastaisia tukia talouttaan löysästi hoitaneita maita ja sikäläisiä yrityksiä rahoittaneille saksalaisille, britannialaisille ja ranskalaisille pankeille on hänen mukaansa lipeamistä vastuusta.

Tuo nimetön pääkirjoitustoimittaja käyttää normaalia lännettäjien taktiikkaa: jollei alistu heidän käsityksiinsä, on tollo juntti eikä ollenkaan kuten he itse, kansainvälinen ja asioita laajasti ymmärtävä kosmopolitiitti jonka sanaan voi luottaa.

Toisessa kirjoitelmassa toimittaja Unto Hämäläinen omalla nimellään vetää linjaa Esko Seppäsestä Ruotsin kautta sotaveteraaneihin. Hän on ollut Maanantaiklubin tilaisuudessa keskustelemassa Seppäsen uudesta kirjasta "Oma pääoma" (Into-kustannus). Tiedonvälittäjä olisi kertonut olleensa SKP:n järjestämässä ja Yrjö Hakasen puheenjohtamassa keskustelutilaisuudessa mutta politiseeraava toimittaja spekuloi vain opponentin koukkuiluilla. Tiedonantajassa sen toimittaja Marko Korvela antoi tilaisuudesta ihan toisenlaisen kuvan.

Varsinaisesti kirjoituksen sanoma lienee ollut osoittaa, että emme ole sodassa Afganistanissa emmekä joutuisi sotaan vaikka menisimme Libyaan, toisin kuin Ruotsi. Eri mieltä olevia hän yrittää kompromentoida sillä, että sotaa kävivät vain Talvi- ja Jatkosodan veteraanit. Muilla ei ole oikeutta sota-sanaan. Hämäläinen ei ole ensimmäinen joka piilottelee argumenttiensa köykäisyyttä sotaveteraaneille rakennetun imagon takana.

Molemmilla, sekä pääkirjoitustoimittajalla että Hämäläisellä on samankaltainen ohjelma ajettavanaan. Suomi ja suomalaiset olisi saatava mukaan kaikkiin mahdollisiin kampanjoihin (aik. suom. sota), joissa USA ja sen liittolaiset ajavat globaalin talousliberalismin asiaa ylikansallisten yhtiöiden eduksi. Tässä heillä, valtakunnan suurimman tiedotusvälitteen työntekijöillä on sama työksianto kuin monilla yhteiskuntamme ja poliittisen elämämme nykyisillä ja entisillä kellokkailla, sellaisilla kuin Jyrki Katainen, Alexander Stubb, Mari Kiviniemi, Martti Ahtisaari, Paavo Lipponen, Liisa Jaakonsaari, Lasse Lehtinen j.n.e. j.n.e.

Meidän aito ja oikea turvallisuutemme ja hyvinvointimme kaipaisi ihan toisenlaista politiikkaa. sellaista joissa ei haikalla sotimista vaan rakennetaan rauhaa, ei mennä sotaliittoihin vaan sovitellaan riitapuolten välillä. Samalla syntyisi tilaa myös oman hyvinvointimme rakentamiselle kun vähiä resursseja ei tarvitse polttaa sotavarusteluun. Yrjö Kallinen muotoili aikoinaan, että

"jos haluat rauhaa, valmistaudu rauhaan".

YLE sensuroi

2011-04-08T08:11:00.001+03:00

Yritin lähettää seuraavaa kirjoitusta kommentiksi YLEn uutiseen Libyan kapinallisten tukitoiveista länsimaille:

NATOn siis pitäisi käydä sisällisota kapinnallisten puolesta? Miten mahtaisi Gaddafin armeija toimia jos kapinalliset eivät itse olisi siviilejä ja piilottelisi muiden siviilien joukossa? Nythän NATOlle siviilien puolustaminen on kapinallisten auttamista ja kanssasotimista, siis liittolaisuutta.

Tämä näyttää entistä enemmän puuhalta johon meidän suomalaisten ei pidä sotkeutua mukaan kumpaankaan osapuoleen, ei Gaddafin eikä kapinallisten puolelle. Tämä olisi mitä mainioin paikka profiloitua uskottavana ulkopuolisena rauhanvälittäjänä. Se toki vaatisi lopettamaan kannanotot toisen osapuolen hyväksi ja vaatimukset toista vastaan ja asennoitumaan neutraalimmin ja objektiivisemmin.

Kun uutiseen ilmeistyi myöhempiä kommentteja niin lähetin viestini vielä varmuuden vuoksi toiseen kertaan, jos vaikka edellinen olisi luiskahtanut erehdyksessä sensoreilta bittien taivaaseen.

En löydä kirjoitelmastani mitään kummallista, siis sellaista mitä ei löytyisi muiden kirjoituksista tai yleensä keskustelusta. Viestini sisälsi hieman silmien avausta ja yritystä katsoa molempien osapuolten tekemistä samoilla mittareilla sekä toivomuksen, että me emme sotkeutuisi.

YLE kieltäytyy julkaisemasta asiattomia ja hyvien tapojen vastaisia kirjoituksia. Kumpaa YLEn mielestä kaksinaismoralisminvastaisuus ja puolueettomuuden tavoittelu on?

Postintelligentsian ja soinilaisuuden liitto

2011-03-27T17:04:00.000+03:00

Viime aikoina ovat postkultturelliset ja posthumanistiset voimat jälleen aktivoituneet hyökkäämään n.s. intelligentsian ja sivistyneistön kimppuun. Saamme monesta tuutista kuulla ja lukea kuinka pilvilinnoissaan elävä elitistinen kulttuurisivistyneistö on kultturellisuudessaan ja humanismissaan etääntynyt "oikeasta kansasta" kun kaikki eivät niele maahanmuuttokritiikin varjolla esitettävää rasistista xenofobiaa tai kansalliskiihkoista taidesensuuria.

Yhteiskunnassamme olevan ja edelleen ajettavan porvarillisen eriarvoistamisen ja talousliberalismin seurauksena syntyvää vastustusmieltä ja muutoksenhalua yritetään kanavoida hallitsevan taloudellisen ja poliittisen eliitin kannalta vaarattomaan suuntaan. Sellaiseksi he valitsevat yleensä joko ulkoisen vihollisen tai ääliöpopulistisen ja -nationalistisen hörhösakin. Meillä aiemmin keinoja ovat olleet m.m Ernesti Hentunen ja Veikko Vennamo. Venäjällä vastaava on ollut m.m. Vladimir Zhirinovski ja muualla sun muut. Sellaisina ovat noussut myös poliittiseen valtaan Adolf Hitler ja Benito Mussolini. Yhteistä heille kaikille on ollut, että taloudellisen vallan haltijoiden ei ole tarvinnut olla huolissaan omasta asemastaan ja lisäksi on saatu yhteiskuntaan kuria ja järjestystä; eivät työläiset ole enää ajaneet etujaan lakkoilemalla eikä muutenkaan. Nyt meillä on sitten nämä Perussuomalaiset ja Timo Soini. Hän ja hänen kaltaisensa vertautuvat muinaisiin karavaaneihin ja niiden perässä räksyttäneisiin koiriin. Karavaanit kulkivat koirista huolimatta ja jos sieltä heitettiin raato revittäväksi niin piskejä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa mihin Ali Baba karavaaniaan vei.

Varsinaisella ja oikealla eliitillämme onkin huoli, että kritiikki harjoitettavaa politiikkaa kohtaan suuntautuu nimenomaan soinilaisten kautta. He eivät aseta yhteiskunnan todellisia vallanpitäjiä ahtaalle kunhan populistista revittävää riittää. Ja aikanaan sitten kellokkaat voi palkita jollakin sopivalla viralla. Tekn. yo Pekka Vennamo pistettiin johtamaan postia eikä siitä ole vieläkään toivuttu, ei perinteisessä postitoiminnassa eikä sähköisessä tietoliikenteessä. Ja Etelä-Savo on vieläkin poroperinnetohtori J. Juhani Kortesalmen jäljiltä kehityksen vihoviimeinen hännänhuippu.

Soinilaisten tukeminen on monitahoinen projekti. Näkyvintä on Timo Soinin fanitus ja tarjoilu suomalaisena perusmiehenä mutta sillee kivasti erikoisena roomalaiskatolisena ja englantilaista jalkapalloa seuraavana lähiömiehenä. Näiden pikanttien mausteiden seurauksia politiikan sisältöön ei kuitenkaan saa analysoida. Esimerkiksi roomalaiskatolinen käsitys abortista ja naisen oikeudesta ruumiiseensa on kielletty kysymys roomalaiskatoliselle Soinille.

Oma lukunsa on kuitenkin Soinin ja soinilaisuuden arvostelijoiden mustamaalaaminen. Kun PerSut arvostelevat postmodernia taidetta, heiltä ei kysytä ymmärtävätkö he mitä postmoderni oikeasti tarkoittaa. Sen sijaan kulttuurin kentän erilaisia suuntauksia ymmärtäviä ja sitä kautta PerSujen linjauksia arvostelevien kimppuun hyökätään. He mukamas ovat elitistejä kun näkevät taiteen trendit oman aikansa tuotoksina eivätkä halua rajoittua vain n.s. kultakauden kansallisromanttiseen realismiin (jonka senkin tekijät olivat aikoinaan aikalaistensa "kansan makua" ymmärtävien mielestä silkkaa roskaa).

Jos ei lähde mukaan selittämään yhteiskuntamme ongelmia maahanmuuttajien syyksi eikä hyväksy maahanmuuttokritiikiksi naamioitua rasismia, on innostunut tosiasioiden kieltäjäksi. Työnantajien keinottelu työsuhteen ehdoilla käyttämällä hämärästi tai puolihämärästi haalittua vuokratyövoimaa ulkomailtahan on työvoiman vapaata liikkuvuutta tai ainakin maahanmuuttajien omaa syytä.

PerSujen ja Soinin retoriikan onttouden ja sen takaisten ajatusten ristiriitaisuuden vastustaminen halutaan esittää edistysmielisten uskonnollis-aatteellisena puhdasoppisuuden vaatimuksena. Sen suvaitsevaisuusvaatimus ei kuulemma sisällä vapautta erimieltä olevalle realisteille. On yhden totuuden hegemoniaa, henkistä ylimielisyyttä ja johdonmukaisuuden puutetta väittää huvittavan ristiriitaiseksi väitettä maahanmuuttajien syyllistymisestä yhtä aikaa sosiaaliturvalla laiskotteluun ja meidän työpaikkojemme viemiseen samalla kun ne peevelit vielä ehtivät viemään peräkammarinpojilta viimeisetkin naiset.

Tuoreimmaksi tämän alan sankariksi on nostettu valtatiedonvälittäjien palstoilla päätoimittaja y.m. Timo Hännikäinen ja hänen esseekokoelmansa "Ihmisen viheliäisyydestä". Sitä esitellään m.m. Savon Sanomissa. Porvarillisissa tiedonvälitteissä hänet ja hänen kaltaisensa uuskonservatiiviset posthumanistit laitetaan kompromentoimaan muut nykypolitiikan vastustajat. Heidän tehtävänsä on käyttää kaikkia mahdollisia väärän argumentoinnin kliseitä jotta nykymenolle vaarattomat PerSut pystyttäisi tarjoilemaan ainoana vaihtoehtona. Samalla toivotaan oikeita rakenteellisia muutoksia tarjoavien jäävän marginaaliin tai ainakin vaikuttavan omituisilta, itseään muita parempina pitäviltä erikoisuuden tavoittelijoilta.

Kaikessa epäpoliittiseksi julistautumisessaan nämä poliittisen ja taloudellisen eliitin juoksupojat siis ovat mitä poliittisempia hyötyeläimiä työnantajilleen. He ovat osa maapallon laajuista talousliberaalia kampanjaa tavallisten ihmisten riistämisen nostamiseksi uudelle tasolle. Näiden meidän paikallisten kykyjemme, Hännikäisen et al, aatemaailman takaa löytyvät kansainväliset uuskonservatiiviset linjat ja linjanvetäjät eli samat uuskonservatiiviset aatteet kuin porvarillisten poliittisten toimijoiden. Meillä on siis yleisen (uus-)konservatiivisen maailmanlaajuisen trendin suomalainen sovellus. Sen poliittinen siipi on kokoomus-keskustalainen politiikka valitusosastonaan PerSut ja postintelligentit antamassa koko hoidolle teoreettisen kuorrutuksen.

Rehellinen ja luotettava

2011-03-27T14:24:00.000+03:00

Viime päivinä on jälleen paljastunut uusia Suomen armeijan sodan jälkeisiä suhmurointeja. Aiemminhan on tullut tietoon Suomen armeijan vakoilu USAn hyväksi jo 50-luvulta lähtien ja joka jatkunee edelleenkin (orwellilaisella uusiokielellä: "puolustusvoimamme ovat harjoittaneet perinteistä tiedusteluyhteistyötä samaan arvoyhteisöön kuuluvien demokratioiden kanssa").

Nyt uutena asiana on tullut esille yhteistyö Ruotsin kanssa. Ruotsalainen toimittaja Mikael Holmström paljastanut sen tuoreessa kirjassaan. Suomessa asian toi esille ensin Hufvudstadsbladet. Asiasta ovat kertoneet myös monet muut tiedotusvälineet. M.m. Ilta-Sanomat kirjoitti aiheesta ainakin kaksi juttua verkkoversiooonsa, yhden lentokoneiden varastoinnista ja toisen vakoilijoista, sekä paperisen viikonloppunumeronsa pääkirjoituksessa mielipiteensä. Erkon aviisin avautuminen oli toteava eikä edes se uskaltanut lähteä puolustelemaan lehden mielipiteeksi tarkoitetussa kirjoituksessa.

Suomi vakuutti olevansa YYA:sta huolimatta puolueeton ja ja puolueettomuuttaan vakuutti myös Ruotsi. Käytännössä Ruotsi oli jo 50-luvulla salaa NATOn liittolainen. Se m.m. vakoili NL:a NATOn laskuun. Samaan aikaan Suomen armeijan johto suhmuroi tuon NATO-maan kanssa rikkoakseen voimassa olevaa rauhansopimusta "de facto".

Ruotsiin oli kuulemma säilötty sotamateriaalia, esimerkiksi hävittäjäkoneita Suomen armeijan käyttöön. Samaan aikaan Suomessa koulutettiin lentäjiä yli oman rauhansopimuksella asetetun tarpeen. Samaan aikaan kiersi suusta suuhun julkisia huhuja kuinka Suomen ilmavoimilla oli lentokoneisiinsa niin paljon varaosia, että niistä olisi saattanut rakentaa kymmeniä uusia koneita. Huhujen mukaan varaosat olivat siivet ja runko; kun ne liitettiin kiinni toisiinsa, saatiin ehjä ja lentävä kone.

Tuolloiseen menettelyyn liittyi myös ilmavoimien tapa ostaa koneita eri tarkoituksiin kuin niitä valmistettiin. Kun pommikoneet oli rauhansopimuksella kielletty niin ostettiin maalinhinauskoneita jotka näyttivät ihan pommikoneilta ja muut ilmavoimat käyttivät tismalleen samoja koneita pommikoneina. Tai ostettiin harjoituskoneiksi suihkuhävittäjiä joita muut käyttivät menestyksellä ihan tositoimissa.

Tämä samainen Suomi kehuu itseään luotettavana sopimuskumppanina, rehellisenä ja avoimena. Ja puolueettomuudestakin kuulemma luovuttiin vasta 90-luvulla. Siihen asti oltiin sitouduttu puolustautumaan jos sopimuskumppanin kimppuun meidän kauttamme hyökätään. Käytännössä oltiin kuitenkin valittu toinen toinen tie, liittoutuminen juuri sen tahon kanssa jota vastaan oltiin sitouduttu puolustautumaan. Olisikohan paikallaan ruveta rehelliseksi sopimuskumppaniksi tai ainakin rehelliseksi?

Sananpyöritystä

2011-03-20T13:22:00.002+02:00

Vanha kunnon George Orwell -vainaa varmaan pyörii väkkäränä haudassaan jos seurailee nykymaailman uusiokieltä. Meillä kun räjähtäneet ydinvoimalat ovat hallinnassa, sisällissodan osapuolen auttamista pommituksilla ja ohjuksilla nimitetään siviilejä suojeleviksi lentokieltoalueiksi ja uusien poliisien värvääminen on turvallisuusalan työllisyydestä huolehtimista.

Varsinainen ärsyke tähän kirjoitukseen oli ensin YLEn teksti-TV:stä lukemani ja myöhemmin heidän nettisivuiltaan löytämäni uutinen Saudi-Arabia -nimisen perheyrityksen toimivan johdon viime toimista. Kun kuningashuone haluaa lisää poliiseja ylläpitämään totalitarismiaan niin YLEn "tutkivat journalistit" nimittävät sitä uusiksi työpaikoiksi turvallisuusalalle ja uusiksi sosiaalietuuksiksi.

Lännen liittoutuman eli USAn, Ranskan *), Iso Britannian et al, on kerrottu suunniteltavan Libyaan lentokieltoaluetta jolla suojeltaisi libyalaissiviilejä Muammar Gaddafin armeijalta. Gaddafilla on kuitenkin vastassaan aseistettuja kapinallisia. Ja nyt kun lännen humanitaarinen offensiivi on alkanut, pommitetaankin ohjuksin ja lentokonein kaikkea muuta. Ilmeisesti Gaddafin panssarivaunutkin lentävät. Samalla Gaddafi ja hänen hallintonsa pääsee esittelemään siviiliuhreja.

Japanissa Fukushiman voimalan reaktorit jatkavat säteilyään ja polttoaine sulamistaan. Homma on kuitenkin kuulemma hallinnassa vaikka edes jäähdytysvettä ei saada osumaan kuumeneviin ydinpannuihin. Hallinnassa oleminen siis tarkoittaa sopivia tuulia jotka vievät säteilevät pikkupekkerellit merelle (jossa ne tietenkin ovat täysin turvassa).

Meille rakennetaan tiedotusvälineissä sankaritarinoita tiedotusvälineiden palkkalistoilla olevista tiedonvälityksen sankareista. Toimittajista jotka kuolemaa halveksuen ja mitään pelkäämättä etsivät meille tietoa ja siitä viiltävän terävällä älyllään analysoivat informaatiota. Tutkivat journalistit ovat aikamme sankareita, ihan heti tosi-TV:n, idolsien ja muiden visailukisailuhurlumheisankareiden jälkeen. Heidän tuotoksistaan, siitä mitä tiedonvälittäjät nimittävät tiedoksi, tehdään samalla kauppatavaraa. Ei ihme, että Niklas Herlin huolestuu kun hänen rahalla ostamansa kaksi sanaa uskalletaan liittää yhteiskunnallisesti vaikuttamaan pyrkivän järjestön tunnukseksi vaaleihin. Hän kuvittelee omistavansa kaksi Suomen kielen sanaa, laatusanan "uusi" ja erisnimen "Suomi" yhdistelmän "Uusi Suomi". Ei ole merkitystä vaikka hän ei pysty päättämään, onko hän tällä kertaa porvarillinen tai riippumaton tai missä yhteydessä tai minkä näköisinä niitä käytetään mutta kun hänen omistamaansa laatusanaa ja erisnimeä muut käyttävät maksamatta siitä hänelle niin on rikottu hänen oikeuksiaan. Tätä kutsutaan vapaaksi länsimaiseksi tiedonvälitykseksi.

Orwell muotoili 1984:ssään uusiokielen maksiimin: "sota on rauhaa, vapaus on orjuutta, tietämättömyys on voimaa". Me elämme humaanissa kriisienhallinnan maailmassa jossa sen johtava supervalta (vrt. Orwellin Oseania) pitää yllä jatkuvaa sodan, eiku rauhan tilaa. Afgaaneja, irakilaisia ja nyt libyalaisia vapautetaan pommittamalla läntisten ylikansallisten yhtiöiden työvoimaksi ja kulutusautomaateiksi. Ja tietämättömyyttä pidetään yllä viihdeteollisuuden ja n.s. tiedonvälityksen yhteenliittymän avulla. Tavalliset ihmiset eivät tiedä missä tajuntaamme ohjattava viestintävirta vaihtuu tosi-TV-kisailusta ristiretkien menestyksien suitsuttamiseksi eli n.s. uutisiksi ja takaisin. Eivätkä ole kiinnostuneitakaan kun jossakin juostaan, heitetään tai tapellaan meitä maailmankartalle ja joku populisti lupaa pistää ulkomailta tulleet kummallisenväriset rosmot kiikkiin. O' sancta simplicas sanoisivat muinaiset latinalaiset, jos eläisivät ja leivältä sirkushuveilla höystettynä ehtisivät.

-----
*) BtW: jokohan Nicolas Sarkozy on maksanut Muammar Gaddafille takaisin häneltä saamansa vaalituen? Se olisi vähintäänkin kohtuullista jos Sarkozy aikoo uskottavasti johtaa uskottavaa n.s. vapaata maailmaa entistä rahoittajaansa vastaan.

Ei vaaraa

2011-03-13T15:29:00.001+02:00

Japanin maanjäristyksen ja hyökyaallon vahinkojen uutisoinnissa tuntuu Fukushiman ydinvoimalan räjähdys olevan tiedotusvälineille jotenkin hankala käsiteltävä. Samoin se näyttää olevan hankala juttu Säteilyturvakeskukselle. Jo ihmisten mielenkiinto on yllättänyt laitoksen kapasiteetin mutta muutenkin siellä tuntuu olevan pallo hukassa kuinka tällä kertaa selitellä ettei mitään vaaraa taaskaan ole.

Säteilyturvakeskuksen johtajan Jukka Laaksosen mukaan ydinvoimalaitoksen reaktorin räjähtäminen on VAIN jäähdytysongelma. Ilmeisesti siis vain "tapahtuma" ydinvoima-alalla käytettävällä vakavuusasteikolla. Mitään vaaraa ei aiheutunut tai ainakin tuulet vei sen merelle tai jos aiheutuukin tuulten käännyttyä niin ei japanilaisten tarvitse kertoa kun ovat siellä saarellaan. Säteilysaasteet eivät ilmeisesti voi sieltä levitä esimerkiksi Keltaisen meren yli. Ainiin, mutta siellähän on vain korealaisia, kiinalaisia ja muita vinosilmiä; kuka niitä laskee. Kaiken tämän Laaksonen tietää kun seurailee ydinvoimayhtiöiden omia tiedotteita.

Varsin kummallinen oli Myös Fennovoima Oy:n ydintekniikkajohtaja Hyvärisen selitys, että kun Suomessa rakennetaan ydinvoimala hyvin niin ei voi käydä niinkuin Japanissa. Tarkoittaako hän, että länsimaisesta korkeasta teknologiasta tunnettuna pidetyssä Japanissa ei osattaisi tai haluttaisi? Etteivät japanilaiset suhtautuisikaan vakavasti turvallisuuteen? Muistelen kuitenkin monien ydinvoimauskovaisten nimen omaan todistaneen, että japanilaiset ne vasta osaavatkin varautua maanjäristyksiin ja niihin liittyviin hyökyaaltoihin kun kerran mannerlaatan reunalla asuvat ja sinne ydinmiiluja rakentavat. Näin m.m. 1999 Tokaimuran onnettomuuden yhteydessä.

Samoilla linjoilla tuntuivat olevan myös niin potentiaalisten uusien ydinvoimalapaikkakuntien terävät päät kuin Suomen poliittinen johto, joukossaan Jyrki Katainen ja Mari Kiviniemi. Ei kuulemma aiheuta syytä arvioida turvallisuusasioita uudelleen. Ellei STUK niin lue jonkin ydinvoimayhtiön tiedotteesta.

Meillähän täällä on vakaa kallioperä. Mitä nyt maa kohoaa etenkin länsirannikolla johon uusia voimaloita juuri suunnitellaan mutta meillä osataan rakentaa hyviä voimaloita. Ei nimittäin ole poissuljettua, että seuraava saadaan Olkiluodossa jopa valmiiksi, joskus. Ja STUK valvoo, tai ainakin lukee lehtiä ja voimayhtiöiden tiedotteita tai jotain.

Millä ilveellä nämä päättävät tahot saisi suhtautumaan vakavasti vakaviin asioihin?

P.s. Miksi vieläkään, vuorokausi räjähdyksen jälkeen, meillä ei ole tiedotusvälineissä lähempää otettuja kuvia räjähtäneestä Fukushiman laitoksesta. On vain kaukaa otettuja videoita ja kuvia räjähdyspilvistä. Koska ensimmäinen lentokoneellinen tai helikopterillinen toimittajia ja kuvaajia uskaltautuu näköetäisyydelle voimalasta?

Soini maksattaisi eläkkeet kahteen kertaan

2011-03-06T15:03:00.003+02:00

PerSujen puhis, Timo Soini on ehdotellut eilen YLEn Ykkösaamu-lähetyksessä eläkerahojen käyttöä väylähankkeisiin. Vaikka sinällään maassa onkin paljon väylähankkeita jotka kaipaisivat kipeästi rahaa niin siitä huolimatta Soinin ehdotus on järkeä vailla.

Eläkerahat on kerätty ja rahastoitu nykyisten ja tulevien eläkkeiden rahoittamiseksi niin, että niitä kartutetaan sijoittamalla varoja kannattavasti ja turvallisesti. Soinin ehdotuksella on siitä näkökulmasta kaksi vaihtoehtoa: Joko rahat sijoitetaan todella tuottavasti jolloin joku, todennäköisesti n.s. luonnolliset henkilöt veronmaksajina maksaisivat eläkerahostojen tuotot. Maksaisimme siis eläkkeemme kahteen kertaan.

Toinen mahdollisuus on, että väylät rakennetaan edullisesti ja silloin joudutaan tinkimään eläkevarojen sijoitustuotoista. Siitä taas seuraa, että tarvitaan lisää rahaa eläkkeisiin. Tässäkin tapauksessa maksaisimme eläkkeemme toiseen kertaan. Soini siis haluaa polttaa meidän rahamme eläkkeisiin kahteen kertaan.

Sitäpaitsi Soini ei ohjelmassa kuvannut miten infrainvestoinneilla pelastettaisi turvatut eläkkeet ja tuottoa kansantalouteen. Eläkerahastojen varojahan investoidaan yhtiöiden osakkeisiin ja ostetaan vekakirjoja. Osakkeet tuottavat osinkoja ja myyntivoittoja, velkakirjakauppa korkoja ja myyntivoittoja, kun sijoitukset tehdään taitavasti. Soini ei kerro pitäisikö sijoitukset tehdä ostamalla maanrakennusalan yrityksiä, rakentaa yhtiöiden hallussa olevia väyliä vai ostaa valtion velkapapereita. Jotenkin rivien välitä oli aistittavissa Soinin ehkä mahdollisesti tarkoittaneen jälkimmäistä, siis valtion velkaantumista eläkeyhtiöille. Käytännössä se siis tarkoittaisi, että me maksaisimme eläkkeemme toiseen kertaan veroilla joilla valtio hoitaisi velkojaan.

Liikenneministeri Anu Vehviläinen ehti jo hieman toppuutella Soinia vahvistamalla, että väyläinvestoinnit kuuluvat valtion budjettiin. Vaikka Vehviläisen suusta on aiemmin luiskahdellut sammakoita niin tällä kertaa ja tässä asiassa hän oli ihan oikeassa.

Toisaalta jatko menikin sitten häneltä jo vähemmän onnistuneesti kun hän mainosti n.s. jälkirahoitusmallia. Sehän on lopullisten maksajien eli veronmaksajien kannalta melkein vihoviimeisin tapa rahoittaa mitä tahansa investoinita. Siinä ensin käytöstä ja hoidosta maksetaan yksityisille toimijoille ja sen jälkeen maksetaan vielä täysi hinta. tapa on siis kuin osamaksulla ostaisi ja samalla vielä sidotaan tulevaisuuden päättäjien budjettivaltaa.

Kaiken kaikkiaan mitä enemmän Soinin ja muiden PerSujen aikomuksista kuulee niin sitä enemmän alkaa pelottaa tuleva. Ensin Soini kirjoitti Putkosen ilmasto-ohjelmaa 1 1/2 vuotta Brysselissä, nyt kannattaa kansallisesti arvokasta taidetta ja haluaa rahastaa eläkkeet kahteen kertaan. Tässä taloudellisessa tilanteessa meillä ei kertakaikkiaan ole varaa Soiniin, varsinkaan yhtä aikaa Kataisten, Stubbien, Kiviniemien ja Urpelaisten sun muiden kanssa.

P.s. Ohjelmassa Soini kauhisteli asfalttiteiden pinnoitteen rullallaamista pois ja niiden palauttamista sorapintaisiksi. Oikeasti kyseessä lienee huonokuntoisten öljysorapinnoitteiden poistaminen. Se on vähäliikenteisillä teillä ihan järkevä toimenpide. Hyvälaatuisen ja kunnolla pohjustetun soratien kunnossapito on vaivattomampaa ja halvempaa kuin öljysoralla päällystetyn. Ratkaisevaa teiden kunnossapidossa ei ole tien pinnan materiaali vaan tien runko ja se, kuinka vesi tiellä ja tiessä käyttäytyy. Tämä on jälleen yksi lukuisista esimerkeistä joka osoittaa kuinka Soini käsittelee asioita pinnan tasolla eikä mene rakenteisiin. Hänelle on tärkeää vain pitää älämölöä pintaoireista.

Tasapuoleton ulkopolitiikka

2011-02-22T10:21:00.005+02:00

Nyt arabimaiden kumoukset ovat edenneet myös Libyaan. Hyvä niin. Tosin siellä esiintyvä väkivalta ei ole hyvä juttu. Eikä niin hyvä juttu ole myöskään eräiden tahojen osoittama kaksinaismoralismi asian tiimoilta käsin. EU:n ulkoministerien keskuudessa lienee useammanlaisia käsityksiä miten suhtautua tilanteen kehittymiseen siellä. Aikaisemmat levottomuudet arabimaissa ovat tapahtuneet USAn ja muun n.s. läntisen maailman liittolaisissa. Niissä tapauksissa on tyydytty toivomaan vakautta ja vanhan vallan mahdollisimman nopeaa kasvojen pesua.

Nyt ollaan liikkeellä maassa joka ei ole ollut niin hyvää pataa lännen ja sieltä päin katsottuna myös pohjoisen kanssa. Muammar Gaddafin johtama n.s. arabisosialismin muoto on tullut tiensä päähän, ilmeisesti ja toivottavasti. Suhtautuminen siihen onkin sitten täysin erilaista kuin Hosni Mubarakin et al tyrannioihin ja niiden kumoamisyrityksiin sekä niiden yhteydessä tapahtuneisiin väkivallantekoihin.

Myös piskuisen Suomen ulkoministeri Alexander Stubb kokee tarpeelliseksi riekkua muiden joukossa. Hän vaatii Gaddafille viisumikieltoa, mukamas tasapuolisuuden nimissä kun kerran kaimalleen Valko-Venäjän Aleksander Lukasenkallekin sellainen asetettiin. Stubbin tasapuolisuus on kovin valikoivaa laatua kun se ei näytä koskevan Hosni Mubarakia eikä muita arabityranneja. Koko Saud-perhekin saa matkailla rahoineen miten haluavat. Jos Stubb olisi vaatimuksissaan aidosti tasapuolinen, hän vaatisi viisumikieltoja niin Mubarakille, Saudeille, Zine el-Abidine Ben Alille jamitäniitäonkaan pitkin Afrikan pohjoisosaa ja Arabian niemimaata.

Tämä suhtautuminen Libyaan on tietenkin vain yksi oire meidän vääntyneestä ja kaksinaismoralistisesti kieroutuneesta ulkopolitiikastamme jota on harjoitettu jo vuosikymmeniä, ensin hienovaraisemmin ja peitellymmin mutta nyt kokoomuslaisten päästyä näkyvämpiin asemiin, yhä avoimemmin ja härskimmin. Heidän huolenaan ovat atlanttiset suhteet ja pysyminen mukana niissä pöydissä ja liittokunnissa joissa pääsee sotimaan ympäri maailman.

Koskahan pääsisi vallalle aidosti meidän ja muiden turvallisuudesta huolta kantava ulkopoliittinen linja?

Im Bunde am Tisch

2011-02-19T16:30:00.006+02:00

Tällä viikolla Wikileaks-paljastuksista on tullut esiin m.m. Helsingin Sanomissa kuinka NATOn siviilijohtajat saavat tietonsa sotilasliittonsa operaatioista tiedotusvälineiden kautta. Sinällään juttu ei ole kummoinenkaan uutinen mutta asettaa, taas, suomalaisten NATOttajien puheet omaan valoonsa.

Meille on vakuutettu kuinka NATOssa siviilijohtajat demokraattisesti päättävät mitä tehdään ja kuinka eurooppalaiset jäsenet ovat tärkeässä asemassa tässä päätöksenteossa. Siltä pohjalta on sitten selitetty kuinka meidän tulee pyrkiä juuri noihin samoihin pöytiin. Kokoomuslaiset NATO-kiimakot, Alexander Stubb ja Jyrki Katainen etunenässä, ovat jopa puhuneet eurooppalaisesta NATOsta. Tässä suhteessa NATOttaja Paavo Lipponen/SDP tuntuu olevan joko paremmin informoitu, selvänäköisempi tai rehellisempi. Tosiasiassa noissa pöydissä luetaan ihan samoja uutisia kuin me tavalliset taatiaiset aamiaispöydissämme. Päätökset tehdään muualla eli siellä missä USA-lainen taloudellis-sotilaallinen kova ydin päättää USAn politiikasta ja sen jälkeen taas Atlantilta tuulee.

Tiedonkulku näyttää NATOssa olevan ihan samalla tasolla kuin Suomen eduskunnassa. Päättäväisinä pöydissään istuvat edustajat kuulevat asioista jos joku sattuu ne vahingossa vuotamaan tiedotusvälineille. Ne sitten valitsevat vuotojen esittämiselle ilmiasun omien omistajiensa näkökulman ja tavoitteiden perusteella.

Toinen suomalaisten porvarillisten, m.l. demarit, ulkopolitiikan tekijöiden touhuja ja asenteita kuvastaa myös Wikileaksin paljastus. Kun Sakartvelo *) hyökkäsi vastoin voimassa olevaa aseleposopimusta Etelä-Ossetiaan ja aiheutti lyhyehkön sodan Venäjän ja itsensä välille, suomalainen ulkopoliittinen johto sai sekä kiitokseja että pyyhkeitä USAn lähetystöltä. Vuodosta kertoi tässäkin tapauksessa Helsingin Sanomat. Eräät, kuten Alexander Stubb ja kumppanit saivat kiitosta ollessaan sopusoinnussa liittolaisten kesken. Olemmeko jo niin pitkällä? Yhtä pitkällä kuin vuonna 1941 kun olimme liitossa Adolf Hitlerin johtamien natsien kanssa. Silloinkin oltiin mukana hyökkäyssodassa ja liittokunnan muut jäsenet olivat avoimempia ja rehellisempiä kuin suomalainen osapuoli.

Sen sijaan Tarja Halonen ja Matti Vanhanen saivat pyyhkeitä varovaisuudestaan. Toisaalta kukaan suomalainen johtava poliitikko ei jäänyt kiinni totuuden puhumisesta; siitä, että NATO yllytti, Sakartvelo hyökkäsi ja Venäjä puolustautui.

Olemmeko siis jo liitossa hyökkäyssotaa käyvän USAn kanssa ja pyrimme samoihin pöytiin lehtiä lukemaan? Olisiko nyt huhtikuun eduskuntavaaleissa jo aika lopettaa tuo katala ja vaarallinen suunta ja jättää sitä kannattavat valitsematta. Silloin tosin nykyisten eduskuntapuolueiden ehdokkaista ei monikaan tulisi valituksi, niin moni heistä, Kokoomuksesta ja PerSuista Demareihin on tiukka atlantististi.

-----

*) Sakartvelo on aikaisemmin suomeksi nimellä Gruusia tunnetun maan omakielinen nimi. Nyttemmin eli Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen se on suomennettu anglosaksiseen tapaan nimeksi Georgia. Suomessa Kotimaisten kielten tutkimuslaitoksen (Kotus) kielitoimiston mukaan meillä pitäisi olla tapana käyttää maista niiden omakielisiä nimiä jollei aikojen kuluessa tutuksi käynyttä suomennosta ole. Kun vanhasta ja tutusta Gruusiasta luovuttiin, päädyin noudattamaan kielitoimiston suositusta.

Tuloerot a'la Katainen

2011-02-13T20:03:00.000+02:00

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen ja muut Kokoomuskellokkaat ovat yrittäneet esittää tuloerojen viime aikoina kaventuneen ja kiitoksen kuuluvan nykyhallitykselle ja sen talouspolitiikalle. Juttu haisee ainakin kahdesta kohdasta. Ensinnäkin Kokoomuksen talousviisaat tarkastelevat tuloeroja kovin lyhyellä aikajänteellä, vain tämän viimeisimmän talouskriisin ajalta. Ja totta, aivan viime kuukausina kaikkein suurituloisimpien pääomatulot ovatkin hieman notkahtaneet. Kuitenkin hiemankin pidempi tarkastelu osoittaa notkahduksen olevan kovin lyhytaikainen ja viitteet tulevasta näyttävät sen jäävänkin lyhyeksi.

Toisaalta Kokoomus on aiemmin todistanut, ettei talouskriisi nyt, eikä koskaan aiemminkaan, ole johtunut heidän talouspolitiikastaan. Miten siis tämä talouskriisin tuloerojen kasvua hidastava vaikutus voisi olla Kokoomuksen talouspolitiikan ansiota jos sen aiheuttanut talouskriisi ei ollut heidän aiheuttamansa? Joko he ovat aiheuttaneet talouskriisin ja sitä kautta vaikutuksen tuloerojen kehittymiseen tai eivät ole aiheuttaneet eivätkä silloin myöskään vaikutusta tuloeroihin.

Olisiko liikaa vaadittu, että valtiovarainministeri olisi rehellinen edes omien tekemisiensä tai tekemättäjättämisiensä suhteen, edes yrittäisi sen verran kuin kykenee kuten takavuosien kepulipääministeri.

Kylmää tuulta Atlantilta

2011-02-13T15:59:00.000+02:00

Viime aikoina on saatu esiin myös Suomea koskevia Wikileaks-vuotoja. Niistä on erityisesti noussut pintaan suomalaisten korkeiden poliitikkojen ja virkamiesten keskustelut USAn suurlähetystössä ja sen työntekijöiden kanssa.

Diplomaattinen keskustelu sinällään lienee normaalia kanssakäymistä, paitsi tietysti muinaisen NL:n ja DDR:n aikana heidän kanssaan se oli nöyristelevää rähmälläänoloa. Toisin on nykyään kun atlantisteja ollaan.

Aikaisemmin termillä "atlantisti" on pyritty kuvaamaan ihmisiä jotka pyrkivät vahvistamaan poliittista sitoutumista yli Atlantin USAn tavoitteiden tukemiseen. Nyttemmin se on saanut laajempaa, nöyrää USAn edessä rähmälläänoloa kuvailevaa merkitystä. Ei enää riitä, että seminaarissa hyvin istuva puku päällä selittää yhteistä arvopohjaa, demokratiaa ja mannaa satavan jos ollaan Atlantin yli hyvää pataa. Nyt pitää juoksuttaa joka tiedonmurunen Kaivopuistoon ja käydä selittämässä huolimattomien muotoilujen perimmäiset hyvää USAlle tarkoittavat perimmäiset merkitykset. Muuten ei pääse neljäs heinäkuuta syömään kuumia koiria lähetystön takapihalle. Asialla on jopa oma seuransa: Suomen Atlantti-seura tämänhetkisenä puheenjohtajanaan NATO-kiimakko Liisa Jaakonsaari.

Erityisesti atlantisti Paavo Lipposen touhuilu sisältää omituisia piirteitä. Hän vääntelehtii itse asiaa vältellen väittäessään ettei käynyt tuolloin tuona päivänä 17.12 silloista vuotta lähetystössä kun vuodetussa raportissa puhutaan vain keskustelusta mutta ei sen fyysisestä suorituksesta: nenäkkäin vain sähköisesti.

Tuo vetkoilu vielä menisi jollei hän samaan hengenvetoon olisi syyttänyt Anneli Jäätteenmäkeä n.s. Irakgatessa pahimman laatuisesta valehtelusta kun tuolloinen vaalihaastaja syytti häntä hänen mielestään vihjailevasti lupautumisesta USAn liittoutumaan laittomassa Irakin sodassa. Lipposella on siis kaksinaismoralistinen suhtautuminen vihjailevaan valehteluun. Se mikä on hänelle itselleen sallittua on erimieltä olevilta kiellettyä.

Oma lukunsa Lipposen touhuissa on hänen atlantistinen nöyristelynsä USAn liekanarussa. Kun hän vaalikamppailun tuoksinassa puhui NATOsta siten, että joku nopea tulkitsija saattoi nähdä ja kuulla piikin siihen suuntaan, hänet kutsuttiin välittömästi selittämään tekosiaan USAn länestystöön. Siellä hän lehtijutun mukaan hieman ylpeästi selittikin puolustaneensa USAn asemaa NATOn johtajana kokoomuslaisten eurooppalaista NATOa vastaan. Selityksiin oltiin kuulemma tyytyväisiä. Lipponen ei jostakin kumman syystä näe tätä käytöstään mitenkään ongelmallisena itsenäisen maan pääministerille ja silloin suurimman puolueen puheenjohtajalle.

Toinen sosialidemokraattisankari samalla astialla on Martti Ahtisaari. Tuo rauhanvälittäjänä esitelty USAn rakkikoira maailmalla. Kaikissa toimissaan n.s. välittäjänä hän on toiminut nimen omaan USAn etujen ajajana ja siitä arvostuksensa Wikileaks-raporttien mukaan sieltäpäin saanut. Nobelin rauhanpalkinnon saajana hän siis asettuu mainiosti samaan sarjaan kuin sotarikolliset Menahem Begin ja Henry Kissinger sekä Barack Obama.

Oma lukunsa sitten kokoomuslaisten, Alexander Stubbin, Ilkka Kanervan ja Jyrki Kataisen into todistaa USAn lähetystölle kuinka innolla ja varmana onnistumisestaan ovat viemässä meitä NATOon vastoin enemmistön tahtoa. Nämä NATOttajat esittävät epädemokraattisen projektinsa vahvana johtajuutena. Jos joku muu ajaisi jotakin heille epämiellyttävää samalla innolla vastoin ihmisten tahtoa, se olisikin totalitarismia ja ylimielisyyttä.

SDP:llä ja kokoomuksella onkin paljon tekemistä itsenäisen ulkopoliittisen uskottavuuden saavuttamisessa tämän Lipposen, Ahtisaaren, Stubbin ja Kataisen atlantisuuden jälkeen. Niin, tietenkin edellyttäen, että he edes sellaista haluavat. Ja kaikkein pahiten haksahtavat, ne jotka kuvittelevat esimerkiksi jonkin Timo Soinin PerSuineen olevan jotenkin eri linjoilla kuin emopuolueensa Kokoomus. Samaten Kepu, tuo mustanpörssinkauppiaiden ja iltalypsäjien keskusliitto, lyöttäytyy kenen tahansa sellaisen kelkkaan joka takaa heidän taustavoimiensa eli isojen isäntien edut. Eipä jää seuraavien eduskuntavaalien uurnilla paljon valinnanvaraa tavalliselle äänestäjälle; sellaiselle joka haluaisi, että meidän suomalaisten etuja ja turvallisuutta ajettaisi.

Soinin-Lipposen linjalta rauhanlinjalle

2011-02-06T13:01:00.000+02:00

Olemme viime päivinä törmänneet muiden asioiden lisäksi kahden poliitikkosankarin törmäilyihin: Timo Soinin/PerSu ja Paavo Lipposen/SDP öykkäröintiin. Timo Soini kehuu tehneensä puolitoista vuotta ympäristöohjelmaa Brysselissä ja se paljastui Matti Putkosen Metalliliitossa, Metalliliiton ajalla ja palkalla tekemäksi.

Paavo Lipponen on juoruillut USAn lähetystössä kun pahainen juoruämmä ja sitä pidetään normaalina diplomatiana. Jos oikein muistan niin aiempaa "normaalia" diplomatiaa Neuvostoliiton suurlehetystössä ei ole pidetty suotavana eikä sallittavana. Siinä meni pisteet sekä Lipposelta että diplomatialta.

Molemmat ovat jo aiemmin kunnostautuneet samanlaisilla asioilla. Soini on koko poliittisen uransa puhunut yhtä ja tehnyt toista. Nyt hän yrittää haalia kannatusta NATO- ja EU-vastaisuilta ihmisiltä mutta itse luiskauttelee peittely-yritysten lomassa kannattavansa molempia kuinmyös vähien veroeurojen haaskaamista yhä enemmän pyssyihin.

Samaten Lipposella on rasitteenaan intrigoinnit USA:ssa kun pyrkimyksenä viedä meidät jo mukaan USAn sotaan Irakissa, osaksi "halukkaiden liittoumaa". Se epäonnistui, kiitos Anneli Jäätteenmäen paljastusten. (Jäätteenmäki vain sörssi tilanteensa peri-kepulaiseen tapaan). Onnistuminen sotaseikkailijoille tuli vasta Afganistanissa, jossa nämä atlantistit saivat meidät mukaan USAn hyökkäys- ja miehityssotaan.

Nämä molemmat sankarit näyttävät ajavan ihan samaa politiikkaa kuin avoimemmin jenkkimyönteiset kokoomuslaiset, nuo Alexander Stubbit ja Jyrki Kataiset. Kun mukaan otetaan vielä NATO-kiimakot Martti Ahtisaari/SDP ja Liisa Jaakonsaari/SDP niin onkin koolla sellainen "Hermannin nuorisoseura", että pelottaa. Millaisiin sotaseikkailuihin tuo joukkio meidät oikein saattaakaan. Meidän pitänee alkaa valmistautua uuteen sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin. Vallan mainio väline siihen olisi Rauhanlain tapainen laki joka asettaisi jo etukäteen rajat sodanlietsonnalle ja säätäisi sellaisesta vastuuttomuudesta riittävät seuraamukset.

Kaukalonahistelusta brändiä Espoolle

2011-01-30T14:06:00.005+02:00

Espoon kaupungin tiedotuslehdykäisen viimeisin numero esittelee ja suitsuttaa uutta kaupunginjohtajaa, Jukka Mäkelää/kok. Mielikuvamarkkinoinnin mielikuvia on lähdetty hakemaan jääkiekosta, tuosta wannabee-alfa-urosten leikistä jossa polvihousuiset aikuiset miehet luistelee ja sohii toisiaan pitkillä kepeillä.

Mäkelästä yritetään antaa kuvaa joukkuepelaajana lajissa, jossa onnistuminen koetaan kun päästään vielä rahakkaampaan sopimukseen ja korkein onnistuminen on päästä rapakon taakse sohimaan. Lajissa, jossa ristiriitatilanteet ratkotaan "respektiä" hakien tappelemalla maksavan yleisön edessä.

Minkä kuvan tämä antaa halusta kehittää Espoon arkea? Keneltä Mäkelä on lähdössä hakemaan "respektiä" ja haastamaan kaukalotappeluun? Onko itseasiassa esimerkiksi metron historia juuri tuota; 60-luvulta asti espoolaisten "tiimi" on pyrkinyt tappelemaan eikä yhteistyöstä ole tietoakaan ja seurauksena eteläisen Espoon parhaita alueita halkoo valtava Länsiväyläksi kutsuttu arpi.

Kaikenkaikkiaan koko Espoo on joukko gryndereiden pystyttämiä nukkumalähiöitä. Ja koska espoolaisilla porvareilla ei ole ollut halua järjestää kunnon joukkoliikennettä, noiden lähiöiden välit on täytetty omakotitalojen ghettoilla ilman minkäänlaista järjelliseen yhdyskuntasuunnitteluun perustuvaa liikennejärjestelmää.

Espoossa on nyt viisi nimettyä n.s. aluekeskusta joiden ympärille piirretyissä suurpiireissä on jokaisessa oikean kaupungin verran asukkaita. Olisiko siis paikallaan pilkkoa Espoo viiteen kuntaan? Tulisiko homman järkeä jos samalla myös Vantaa pilkottaisi esimerkiksi kahteen tai kolmeen osaan ja Helsinki kolmesta viiteen palaan ja niille muodostettaisi seutu- tai maakuntahallinto väliportaaksi? Paikalliset asiat hoidettaisi oikeasti paikallisesti ja koko pääkaupunkiseudun suunnittelu tuossa väliportaassa. Sitten sen jälkeen on ihan sama haetaanko sille brändäystä metropolipolitiikasta puhumalla vai hoidettaisiko vain maanläheisesti maakuntasarjan asioita.

Joka tapauksessa Espoota johtavien herrojen ja rouvien nykyisen kaltaisesta ja jo vuosikymmeniä jatkuneesta itsekkäästä ja kilpailuhenkisestä omaan napaan tuijottamisesta olisi päästä eroon. Siinä vain sohitaan naapureita ja luodaan nurkkapatrioottista sisäänpäinlämpiävää meollaanparempiakuinnuomuut -henkeä. Ihmisten hyvä elämä ei ole jääkiekkokaukalossa nahistelua.

Sitoutunutta mielipiteenvälitystä

2011-01-24T19:39:00.000+02:00

Viime aikoina tunisialaiset ovat käynnistäneet vallankumouksen maassaan. Kansanjoukot ovat saaneet presidentti Zine el-Abidine Ben Alin pakenemaan Saudi-Arabiaan. Paikalle on istahtanut entinen pääministeri jatkamaan mahdollisuuksien mukaan entistä menoa, tai ainakin välttelemään suurempia muutoksia. Siis johtoklikki on vain siivoutunut yhdellä.

Vähän aikaa sitten Valko-Venäjällä järjestettiin presidentinvaalit. Aleksander Lukasenka voitti niinkuin kaikki riippumattomat ja riippuvat mielipidetutkimuksen etukäteen ennustivat.

Aina silloin tällöin kun globaalin kapitalismin johtajat kokoontuvat jossakin päin maailmaa sopimaan kuinka talouksia operoidaan.

Mitä yhteistä noilla kolmella sinällään erilaisella tapahtumalla on keskenään? Ainakin kaksi asiaa: ensinnäkin niihin on liittynyt väkivallaksi kääntyneitä tai käännettyjä mielenosoituksia ja toiseksi suomalaiset tiedotusvälineet puolensa valinneina ovat kertoneet niistä meille.

Puolenvalinta näyttää olevan heille helppoa. Katsotaan vain millä puolella ajetaan maailmanlaajuisen kapitalismin ja USAn etuja. Kun globalisaation vastaisissa mielenosoituksissa sattuu ja tapahtuu, syyllisiä ovat mielenosoittajat, nuo huligaanit, jotka eivät osaa käyttäytyä ja ajaa asiaansa rauhanomaisesti.

Kun Valko-Venäjän vaalien häviäjät aloittavat mielenosoitukset joissa yritetään väkivaltaisesti hallituksen rakennuksiin ja poliisit sen estävät, Lukasenka terrorisoi toisinjattelijoita koska on väärentänyt vaalit.

Kun Tunisiassa vanhan korruptoituneen hallinnon jäljelle jääneet jäsenet Muhammad al-Ghannušin johdolla yrittävät pelastaa USAn liittolaishallinnosta sen minkä voivat, meillä toivotaan Hillary Clintonin perässä, että väliaikainen hallitus pystyy "vakauttamaan" tilanteen. Huolena kun on, että muutkin USAn liittolaiset seuraavat perässä.

Mistä meille saataisi aidosti riippumattomat tiedonvälittäjät nykyisten mielipiteiden välittäjien tilalle? Sellainen joka pyrkisi katsomaan poliittisen väkivallan alle ja näkemään kuka heiluttaa ketäkin. Sellainen joka ei olisi riippuvainen samoista kapitaaleista kuin poliittisetkin toimijat.

P.s. Toisaalta eivät tiedonvälittäjämme ole ainoita jotka ovat samoin puolensa valinneet. meidän ulkopoliittinen johtomme näyttää olevan samassa veneessä, vai pitäisikö sanoa suihkukoneessa.

Epäsymmetrisesti vastavuoroinen

2011-01-13T20:27:00.001+02:00

Venäjän maalakeja on täydennetty määräyksellä joka kieltää maan myymisen ulkomaalaisille raja-alueilta. Jo aiemminkin myyminen oli kielletty mutta raja-aluetta ei oltu määritelty näin tarkasti. Venäjän hallinto on toiminut suvereenin valtion tapaan omalla alueellaan lainsäädäntöään tarkentaen. Lain hyödyllisyydestä tai hyödyttömyydestä saattaa tietysti olla montaakin mieltä, etenkin kun ei ihan tarkkaan tiedetä mitkä ovat lain tavoitteet. Se ei kuitenkaan ole estänyt sitä, että tietyt tahot alkoivat välittömästi russofobistisen *) älämölön Venäjän demonisoimiseksi ja Karjalan rajaspekulaatioiden hengissä pitämiseksi.

Puhutaan vastavuoroisuudesta niinkuin Venäjän pitäisi ottaa omia sisäisiä lakeja säätäessään huomioon muiden haluja, tässä tapauksessa maan ostamiseen tietyiltä alueilta. Mitä ihmeen vastavuoroisuutta tässä oikeastaan halutaan? Sitäkö, että vastavuoroisesti Suomen lainsäädännössä on otettava huomioon Venäjän halut? Sitähän molemminpuoleinen vastavuoroisuus tarkoittaa. Jos me haluamme, että Venäjä noudattaa meidän lainsäätäjiemme ja hallintomme haluja lainsäädännössään niin meidän on silloin täällä noudatettava heidän halujaan. Tässä ilmeisesti halutaan olla vastavuoroisia toiseen suuntaan ja toiseen ei haluta, että toinen puuttuu meidän asioihimme.

Ulkomaalaiset saavat ostaa Suomesta, p.l. Ahvenanmaan kotipaikkarajoitukset ja maatalousmaan etuosto-oikeudet, maata kunhan sen pystyvät myyyjälle maksamaan. Minulle se on ihan riittävää ohjausta vaikka emme asetakaan mitään vastavuoroisuusvaatimuksia joilla yritetään puuttua muiden maiden sisäisiin asioihin. Ja ihan ilman mitään vastavuoroisuusvaatimuksia voimme suvereeniutemme, joka on kapeampi kuin Venäjän, eli EU:n sallimissa puitteissa päättää omista myynti- ja osto-oikeuksistamme ja -rajoituksistamme.

Alexander Stubb on YLEn uutisessa ihan oikeassa, että venäläisten päätöksessä on kyse heidän sisäpolitiikastaan, siis päätöksestä joka koskee heidän omia sisäisiä asioitaan. Toisen sisäisiin asioihin puuttumista on pidetty jotenkin rumana, ainakin jos se kohdistuu meihin. Sen sijaan ilmeisesti Stubbin ja kmpnien mielestä toiseen suuntaan se on luvallista.

Tässä nähdään tai ainakin julkisesti halutaan asia osoittaa, että tämä olisi jotenkin Suomea kohtaan osoitettu toimenpide. Kuitenkin Venäjältä katsottuna on paljon monia muitakin ulkomaita. eikä sitäpaitsi tuonkaltaiset rajoitukset ole ollenkaan ainutkertaisia maailmalla.

Mitä taas strategiaan tulee niin Stubb itsekin tietää, että hän ja hanen samanmielisesä haikailevat NATO-jäsenyyttä ja kyhnyttävät sen kyljessä. Se tekee Suomen ja Venäjän välisestä rajasta hyvinkin strategisen paikan, jonne mikä tahansa NATOn kriisi voi eskaloitua. Kyseessä olevilla Suomen rajan viereisillä alueilla Venäjä saattaa hyvinkin joutua varautumaan NATOn uhkaan.

Myös Karjalan liiton Markku Laukkanen on puuttunut asiaan samaan russofobiseen henkeen. lmeisesti tarvitsee Karjala-takaisin -hemmojen ja hemmottarien ääniä joten älämölöä pitää pitää.

Nyt näyttää Stubb nostaneen "vaihteen kakkoselle" vaalikampanjassaan Venäjä-vastaisten äänten kalastelussa kun on lähettänyt nootin aiheesta. Sinällään nootissa on yksi ihan asiallinenkin kysymys: pyrkimys selvittää miten jo epämääräisessä tilassa tehtyjen kauppojen suhteen tullaan menettelemään. se on tietenkin ihan hyvä tehdä kerralla ja selväksi linjaukseksi. Muilta osin nootti näyttää olevan venäjävastaisuudesta elämäntehtävänsä tehneiden nuoleskelussa, varmaan siis eduskuntavaalit mielessä. Kun sisäpolitiikkaan pettyneet ihmiset tuntuvat jättävän yhä enenevässä määrin äänestämättä, oikeistohörhöt sensijaan raahautuvat vaikka viimeisillä voimillaan ja ääniä ovat keräämässä nämä Subbit ja Laukkaset.

*) Termi russofobia tarkoittaa venäjänpelkoista. Se ei ihan tarkasti ottaen ole tässä yhteydessä kuvaava ilmaus. Pikemminkin pitäisi puhua Venäjä-vihasta. Olisiko se silloin sivistyssanana esimerkiksi misorussismi kun kreikankielen sanasta misos tuleva etuliite mis(o) tarkoittaa vihaamista, esim. misantropia eli ihmisten vihaaminen.

Reilu meininki - turpaan ja onnea

2011-01-08T14:39:00.001+02:00

En monastikaan lue lehtien urheilu-uutisia, en varsinkaan jääkiekkoa koskevia. Nyt kuitenkin silmäni sattuivat Ilta-Sanomien juttuun joka oli otsikoitu raflaavasti "Kosto oli suloinen". Sama tilanne oli myös toisen bulevardilehden urheiluliitteessä sivunkokoisena juttuna. Myös kyseiset joukkueet näyttävät huomioineen asian Oulussa ja Tampereella, tosin hieman eri tyyliin.

Taustalla lienee juttu jossa Tampereen Ilveksen pelaaja Masi Marjamäki oli taklannut Oulun Kärpät -joukkueen pelaajan, Kamil Krepsin, tajuttomaksi. Nyt taklattu kosti - tai haki "kunniansa takaisin" kuten toinen osapuoli "isoa respektiä" jakaen on kuulemma kertonut.

Minua tässä asiassa häiritsee lähinnä kolme asiaa: miksi urheilijat eivät pysty ratkaisemaan keskinäisiä erimielisyyksiään kuin tappelemalla, miksi urheilutoimittajat ihannoivat tappelua reiluna tapana selvittää erimielisyyksiä ja miksi jääkiekkokaukalossa ei ole voimassa samat säännöt kuin yhteiskunnassa sen ulkopuolella?

Tässä kyseisessä tapauksessa taustalla ollut taklaus oli ilmeisesti perimmäinen syy. Jos loukkaantumiseen johtanut teko oli jääkiekkosääntöjen vastainen eikä tuomarit siihen tuolloin eikä kurinpitäjät jälkikäteenkään puuttuneet niin eikö nuoret urheilusankarit olisi voineet puhumalla selvittää mahdollisia erimielisyyksiään? Mitä sellaista asiaan liittyy joka vaati selvittämään sen tappelemalla julkisesti ja maksullisessa yleisötapahtumassa? Urheilusankareiden maineko ja arvo pelaajamarkkinoilla? Rakensivatko he sillä omia brändejään - ja sovitusti? Vai ovatko urheilijat taantuneet evoluutiossaan kykenemättömiksi ihmismäiseen kommunikointiin riehuessaan polvihousuissa pitkien keppien kanssa toistensa kimpussa?

Ilta-Sanomien toimittaja Jarmo Korhonen hehkutti vastenmielisesti isolla tappelukuvalla varustetussa jutussaan tapausta erityisesti perusteltuna ja rehtinä ongelmanratkaisutapana. Mitä rehtiä tappelemisessa on? Se on vastenmielistä ja kuvottavaa.

Sinällään Korhonen lienee päässyt lähelle perimmäistä tässä jutussa kun viittaa paikallisen sanomalehden, Kalevan juttuun jossa ottelua mainostettiin mahdollisella yhteenotolla.

Kaiken kaikkiaan Korhosen juttu on kuitenkin onnetonta tappelukulttuurin ylistystä ja hehkutusta väkivallalle erimielisyyksien ratkaisukeinona. Ari Stenius Iltalehdessä ei ihan yllä samaan mutta hänenkin juttunsa oli höystetty Marjamäen ruhjotuilla kasvoilla. Olisin odottanut parempaa sentään kirjoitus- ja lukutaitoisilta ihmisiltä.

Jääkiekko näyttää kehittyvän aina vain raaempaan suuntaan. Kautta aikain on puhuttu Pohjois-Amerikan raha-sarjojen järjestetyistä show-nyrkkeily- ja painiotteluista sekä n.s. poliiseiksi nimitetyistä huliganeista. Tuon menon ihannoinnissa näytetään täällä mentävän perässä samaan. Siitä on seurannut, että kaukaloissa ei ole enää yhteiskunnan säätämä rikoslaki voimassa. Täysin pahoinpitelyjen tunnusmerkit omaavista teoista ei enää vastata lain edessä vaan haetaan "respektiä" tappelemalla verenhimoisen yleisön edessä.

Joukkueiden takana olevat yhtiöt ja rahoittajat tarvitsevat maksavia katsojia ja heidän ja heille mainoksiaan esittävien yhtiöiden houkuttelemiseksi tarvitaan näyttäviä spektaakkeleita. Pelkkä kiekon sohiminen ei riitä vaan tarvitaan tappeluita ja punaista verta valkoisella jäällä. Tulee elävästi mieleen 70-luvun elokuva Rollerball (ohjaus Norman Jewison, pääosassa James Caan) ja kuulapallon kehittäminen äärimmäiseen loppuotteluun. Sama näyttävyyden ja mielenkiinnon kohteiden inflaatio näyttää olevan vallalla myös nykyajan sirkushuveissa.

Aivan oma lukunsa on, kuinka jääkiekkoa esitetään nuorille esimerkillisenä urheiluna ja ammattina. Edustavatko nämä marjamäet ja krepsit oivallisia esikuvia? Heistäkö roolimalleja kasvaville nuorille joiden pitäisi ottaa tulevaisuudessa vastuu yhteiskunnastamme?

Sovittumatonta sovittelua

2010-12-28T09:14:00.000+02:00

Viime päivinä on tiedotusvälineissä paljon kirjoiteltu valtakunnan sovittelija Esa Lonkan haastattelusta jossa hän piti nykyistä TES-neuvottelutapaa lyhytjänteisenä ja osapuolia valmistautumattomina. Monet tiedotusvälineet ovat lähteneet toistamaan Lonkan liturgiaa.

Heiltä on kuitenkin jäänyt huomaamatta, että monet sovittelijoiden käsiteltäviksi tulleista asioista ei ole vain yhden TES-kierroksen asioita vaan niillä on pitkä historia takanaan. Historiassa vaikuttaa usein vielä työnantajien yksipuolinen oikeus TES:ien tulkintaan. Samoja asioita on jo käsitelty aiemmissa neuvotteluissa ja useita jopa edellisten TESien aikana erilaisissa työryhmissä. Yleinen tapahan päästä neuvotteluissa eteenpäin, on haudata kiistat työryhmiin. Niin ei kuitenkaan voi asioita peitellä iän kaiken.

Esimerkkinä käytetään viime aikoina etenkin Finnairin matkustamohenkilökunnan tapausta. Siinäkinhän historia lähtee jo aiemmasta Finnairin henkilöstöpolitiikasta. Nyt alla oli Finnairin taannoinen tervehdyttämisohjelma ja työntekijöiden sitoutuminen siihen palkkojen alentamisineen. Ensin tämä unohtui työnantajalta, sitten Esa Lonkalta ja lopulta myös tiedotusvälineiden hutkivilta zurnalisteilta. He näkivät vain tämän akuutin tilanteen tässä ja nyt ilman historiaa. Voiko sellaiselta pohjalta syntyä vakavasti otettavaa neuvotteluasennetta?

Valtakunnansovittelijan tulisi olla puolueeton sovittelija jolla on pidempää näkemystä historiassa kumpaakin suuntaan, niin taakse- kuin eteenpäinkin. Miksi niin usen nämä sovittelijat ovat kuitenkin niin silmättömiä ja kädettömiä, että kulkevat avuttomina ja sokeina työnantajien talutusnuorassa. Toki uskon heillä itsellään henkilökohtaisesti olevan ainakin tietoja ja ehkä myös taitoja hoitaa asiaansa mutta se ei näy julkisuudessa eikä tuloksissa.

Lainsäädäntöämme tulisikin kehittää suuntaan jossa neuvotteluasemat olisivat tasavertaisemmat ja sovittelijat aidosti puolueettomia.

Joulurauhaa Ahtisaarelta

2010-12-19T13:28:00.001+02:00

Martti Ahtisaari töräytteli jälleen tuttuun sotaisaan tyyliinsä eilisessä YLEn ykkösaamu-ohjelmassa. Erityisesti pisti silmiin ja korviin hänen tapansa niputtaa jossakin asiassa hänen kanssaan erimieltä olevat kaikki samaksi tyhmien ja menneisyyteen jämähtäjien joukoksi.

Ahtisaarella tuntuu myös olevan valta ja viisaus päättää venäläisten puolesta mitä he saavat pitää itseensä kohdistuvana uhkana ja mitä eivät. Kiellettyjen listalle Ahtisaari tietenkin laittaa oman lemmikkinsä USA-johtoisen NATOn. Hän tunnistaa poliittisesti korrektit julkiset puheet historialliseksi suunnan muutokseksi. Hän olisi varmaan julistanut 30-luvun lopulla NL:n ja Natsi-Saksan hyökkäämättömyyssopimuksenkin historialliseksi lähentymiseksi ja suunnan muutokseksi vaikka kyse oli vain yrityksestä elää vielä hetki rauhan oloissa. Häneltä jää tyystin huomioimatta NATOn tarkoituksella salatut Baltian maita koskevat sotasuunnitelmat ja ohjuskilpihankkeiden todelliset tarkoitusperät. Hän ei ilmeisesti myöskään halua nähdä julkisesti muita NATOn etenemismanöövereitä Venäjään kohdistettuna uhkana. Mutta hänhän on ollutkin USAn ja muun lännen palkittu käsikassara ja juoksupoika jolla sotiminen on rauhanturvaamista. George Orwell kääntyilee haudassaan hykerrelleen kun tunnistaa kuinka hyvin hänen ennustamansa uusiokieli etenee saavutetussa pysyvän sodan olotilassa.

Tämä muiden ja itsensä suurena rauhanvälittäjänä pitämä sotahaukka näkee myös Koreoiden tilanteen kummallisen yksipuolisesti. Kun Etelä-Korea yhdessä USAn kanssa pitää sotaharjoituksia provokatorisesti aivan Pohjois-Korean rajalla ja vieläpä alueille joden omistusoikeudesta ei ole selvää käsitystä, hän "näkee" vain Pohjois-Korean aktiiviseksi ja Etelän agression uhriksi. Häneltä jää myös huomaamatta, että tykistökeskityksen uhrit olivat sotilastukikohtana käytetyllä alueella intensiivisen ja provokatorisen sotaharjoituksen aikana, ikäänkuin ihmiskilpinä. Ainoaksi syyksi hän esittää läntisen propagandan selityksen Pohjois-Korean vallanvaihdosta.

Kaiken kaikkiaan on käsittämätöntä kuinka tyhminä Ahtisaari suomalaisia äänestäjiä pitää. Valtaosa ihmisistä näkee läpi tämän sotahakuisen suomalaisen ulkopolitiikan eikä halua kytkeä meitä läntiseen seikkailupolitiikkaan. Hänelle koko juttu on kuitenkin vain jaksamiskysymys. Me emme kuulemma "jaksa" liittyä tuohon läntiseen arvoyhteisöön joka koko ajan miehittää, sotii ja tappaa toisella puolella maapalloa. Jopa Angela Merkel on huomannut Saksan olevan sotimassa Afganistanissa mutta Ahtisaaret ja kumppanit puhuvat rauhanturvaamisesta siellä.

Ahtisaari haluaa Suomen jatkavan pyrkimystä kansainväliseksi rauhanvälittäjäksi ja toimia rauhanturvaajana; sinällään ihan tavoittelemisen arvoisia asioita. Kuitenkin hänen ja hänen hengenheimolaistensa Stubbin, Kataisen et al toimet ja puheet tähtäävät ihan eri tavoitteisiin. Aktiivisen, menestyksekkään ja arvostetun rauhanturvaajan ja -välittäjän tulisi nauttia laajaa luottamusta ja arvostusta tasapuolisena ja puoluettomana tahona. Noiden ulkopolitiikan mestaroijien omat puheet ja toimet kuitenkin tähtäävät kaikinpuoliseen Suomen aseman romuttamiseen tuossa suhteessa. He ovat ajaneet ja jatkavat edelleen Suomen viemistä osaksi yhtä osapuolta maailman kriiseissä. Nämä käytännön toimet ovat niin kaupallisia, taloudellisia kuin sotilaallisiakin. Me olemme osa kaupallisesti kehittyviä maita riistävää globaalia kauppablokkia, taloudellisesti meidän suomalaisten verorahoilla pönkitetään kansainvälisiä finanssispekulantteja turvaamalla ylikansallisten pankkien etuja ja sotilaallisesti meidät on viety jo osaksi miehittäjää ja sotijaa Afganistanissa. Hyvä esimerkki heidän politiikastaan on, että emme tällä hetkellä ole mukana missään YK:n operaatiossa mutta toki NATOn myötä-, kanssa- ja liittolaissotijana. Tämäkään ei riitä Ahtisaarelle vaan vastaan ei saisi sanoa vaan meidän pitäisi olla kaikkien hänen kanssaan samaa mieltä tukea tuota kuolettavan vaarallista politiikkaa yksimielisesti.

Olisiko ensi eduskuntavaalit jo paikka jossa suomalaiset äänestäjät tekisivät muutoksen ja valitsisivat ehdokkaita jotka kääntäisivät tuon suunnan rauhantahtoiseen turvallisuuspolitiikkaan ja reiluun talouteen. Silloin meidän tulee hylätä Stubb, Katainen, Kiviniemi ja Urpilainen kuin myös Soini. Jokaisesta noista puolueesta, PerSuja lukuunottamatta, löytyy vastuuntuntoisia ja omilla aivoillaan ajattelevia kun jätetään niiden eliitti valitsematta - toivottavasti. Samalla tarvitaan oppositio joka ihan oikeasti pyrkii esittämään rakenteellisia heikkouksia hallituksen politiikasta eikä tyydy PerSujen kaltaiseen älämölöpopulismiin jossa huudetaan oireille mutta karavaanin antetaan kulkea kun saadaan repiä maukasta raatoa.

P.s. Ahtisaarelta taisi lipsastaa n.s. freudilainen kun hänen puhui presidenttikautensa halusta alentaa työllisyyttä ja kehui tekojaan sillä saralla. Ilmeisesti luiskahti työttömyys-sanan tilalle tarkoituksettomasti toinen sana mutta taisi samalla paljastua kapitalistisen talouspolitiikan taktiikkaa. Työnantajathan tarvitsevat työttömyyttä ihmisten kurissapitämiseen.

YLE(lä)inen tekstimainos

2010-12-12T13:26:00.000+02:00

YLEn eilisessä, 11/12 -10, pääuutislähetyksessä oli juttua kinkkukaupasta. Se toki on ihan ajankohtainen jutunaihe näin Joulun alla vaikka ei tarjonnutkaan mitään ihmeellistä uutta, so. uutista. Joulunahan ihan perinteisesti syödään kinkkua ja ne pitää jostakin saada. Onko siis perinteen noudattaminen vuodesta toiseen uutinen, siis sillä jokin uutisarvo? No, tämä filosofinen pohdinta ei ole kuitenkaan tämän jutun pääasia vaan törkeä tekstimainonta tuossa uutisjutussa.

Uutisjutussa toimittaja Hannu Puikkonen teki juttua Seinäjoella, sekä paikallisessa SOK-laisessa kaupassa että Atria Oyj:n Suomen maayhtiön, Atria Suomi Oy:n tuotantolaitoksilla. Jutussa korostui kovasti Atrian tuotanto. Erityisesti se sisälsi mielikuvamainontaa. Jutussa puhuttiin juhlakinkuista ja juhlallisista kinkuista ja samaan aikaan kuvassa kaupan pakastealtaassa pyöriteltiin Atrian "Juhlakinkku" tuotteita. Lisäksi oli mukana "asiakkaan" haastattelu jossa hänenkin suuhunsa oli laitettu sanat juhlakinkku ja juhlallinen kinkku.

Jos tuo ei täytä tekstimainonnan tunnusmerkkejä niin mikä sitten? Aikaisemmin on sentään yritetty näyttää kuvaa muistakin tuotantolaitoksista ja niiden tuotteista, eikä vain yhden ainoan. Zurnalismi on kuin jostakin paikallisjakelulehdestä.

Atria konserni on Suomen mittakaavassa suuri elintarvikejätti; pääkonttori Pohjanmaalla mutta toimintaa ulkomaita myöten. Siis menestystarina Itämeren ympäristössä. Toisaalta sijoitukset Atriaan eivät ole viime aikoina tuottaneet. Kurssi lienee pitkän ajan kuluessa pohjalla tai vielä matkalla sinne : viime perjantain päätöskurssi 9,06 on 12. viime kuukauden alin. Taannoin tuli lunta nurmoolaisporstuaan kun venäläiset tarkastajat asettivat tuontikieltoja. Jo tuolloin YLE muiden tiedotusvälineiden kanssa yritti tehdä kielloista Venäjän sisäpolitiikkaa. Nyt ilmeisesti suomalaisen elintarviketeollisuuden valkopesussa on n.s. käännetty vaihde kakkoselle.

Onko tämä tälläinen julkisen palvelun tiedonvälitystä ja objektiivista journalismia? Joskus aikoinaan YLE katsoi itsellään olevan jopa kansanvalistustehtävän. MIhin lie sekin unohtunut? Toivottavasti tämä jää poikkeustapaukseksi. Ei nyt mennen historian valossa ainutkertainen mutta toivottavasti ammatillinen kunnianhimo palaa entiselle tasolleen ja tälläiset "lipsahdukset" loppuvat.

P.s. itse taidan päätyä tanskalaisen rulikaanipossun per***kseen joulupöydässämme.

Itsenäisyys- nääs päivää!

2010-12-06T19:32:00.002+02:00

Jälleen, tällä kertaa 93. kerran, vietetään itsenäisyyspäivää. Jälleen kerran se tehdään sodista ja sotimisesta älämölöä pitäen. Valehtelevatko vanhat silmäni ja korvani kun tuntuu, että jälleen kerran ja taas enemmän kuin viime vuonna ja vuosina sitä ennen? Ikäänkuin sotakiihko vain yltyisi ja yltyisi. No, onhan Suomi 93 vuoden aikana jo kuudennen kerran sodassa. Ollaanhan jo päästy Vallankumoussodasta *) Itä-Karjalan retkeilyn, Talvi-, Jatko- ja Lapinsodan kautta Afganistaniin. Sotiminen näyttää siis olevan sukupolvesta toiseen Suomen poliittisen eliitin toinen luonto.

Koskahan me pääsisimme siihen, että sodanlietsojat ja sotaan ihmisiä johdattavat oikeasti joutuisivat vastaamaan teoistaan? Siis vastaamaan niin, että sen konkretisoituminen olisi jossakin järkevässä suhteessa heidän aiheuttamiinsa kärsimyksiin. En kuitenkaan tarkoita kuolemantuomiota edes sotasyyllisille vaikka heidän takiaan sodissa tapetaankin niin paljon ja niin turhaan. Eiväthän he sitäpaitsi millään mitään mistään vastaisikaan henkensä menettämällä. Pystyisimmekö demokratian puitteissa saamaan sellaisen vastuun pelotteen, että meitä ei ujutettaisi mukaan jatkossa aina vain uusiin "sankartekoloihin". Pystyisimmepä edes tunnistamaan ja varomaan sellaisia johtajaehdokkaita.

Taidanpa tuossa kuitenkin vaatia liikaa demokratialtamme ja ihmisten valveutuneisuudelta. Valikoituuhan meille poliittiseen eliittiimme juuri näitä NATOttajia, taloudellisen eliittimme anteliaalla myötävaikutksella.

------

*) Vuoden 1918 sodasta käytetään monia nimiä. Vapaussota-nimi on täysin kelvoton koska Suomi oli jo itsenäinen ja siksi tunnustettu mutta se menetettiin voittajien liittolaiselle ja saatiin takaisin vasta kun liittolainen oli hävinnyt suuremman kähinän. Sisällis- tai kansalaissota viittaisivat omien kansalaisten väliseen mutta mukanahan hääri myös muita eli ruotsalaisia sekä venäläisiä ja sodan varsinaisesti ratkaisivat saksalaiset jotka jäivät maahan miehittäjinä. Kapina ja kapinan kukistaminen kävisi sillä kapinaksihan voisi sanoa kukistettua eli epäonnistunutta vallankumousyritystä. Mutta kun paino on tässä jutussa sodassa niin valikoin tällä kertaa "vallankumoussota" -termin kun se taitaa osua parhaiten. Sehän oli sota joka syttyi punaisten yritettyä vallankumousta ja valkoiset sen sodalla tukahduttivat.

Wikileaks-sekoilua II

2010-11-29T19:17:00.000+02:00

Kirjoitin viime heinäkuussa edellisen kerran valtaapitävien sekoilusta liittyen Wikileaks-paljastuksiin otsikolla Wikileaks-sekoilua. Silloin Wikileaks julkaisi edellisen kerran suuremman pläjäyksen paljastuksiaan. Tuolloinkin itse sisältöä yritettiin ja onnistuttiin peittämään muihin, epäasiallisiin peittelyihin. Jälleen sama meno näyttää olevan käynnissä.

Kun aiheena pitäisi olla esimerkiksi USAn diplomaattien epäasiallinen käytös ja sen yhteydet sotimiseen eri puolilla maailmaa niin huomio yritetään kääntää muualle. Kun paljastetaan USAn diplomaatteille annetut vakoilukäskyt, huomio käännetään siihen kuinka paljastukset vaarantavat USA-laisia ihmisiä, siis ihmisiä tappotyössään Afganistanissa.

Oma lukunsa on meidän ulkoministerimme Alexander Stubb. Hän vakuuttaa kannattavansa avointa ulkopolitiikkaa. Mutta kun avoimesti paljastetaan kuinka ulkopolitiikassa toimitaan, pitää hän avoimmuutta sopimattomana vaikka tosin sitä edelleenkin kannattaa. Mitähän hän muuta kannattaa kuin entistä tiiviimpää yhteistyötä ja liitoutumista noiden nyt Wikileaksin housut kintuissa paljastamien kanssa. Hänen mielestään ei tunnu olevan ollenkaan ongelma mitä noissa vuodoissa paljastuu itse ulkopolitiikan ja diplomatian sisällöistä. Hänelle huoli on diplomaattien keskinäinen luottamus salailun tehokkuuteen. Ilmeisesti Stubb ja kollegansa ovat niin erkaantuneita ihmisten todellisuudesta, että heidän keskinäiset suhteensa ovat tärkeämpiä kuin heidän politiikkansa seuraukset.

Samaan aikaan on paljastunut Barack Obaman hallinnon uhkaukset Jean Assangea vastaan. Alanpa pikku hiljaa kallistua epäilemään, että hänen syytöksissään CIA:ta kohtaan on perää ja ahdistelu- ja raiskaussyytökset olisivatkin ajojahtia epämiellyttävää avoimmuuden harrastajaa kohtaan.

Odotan mielenkiinnolla mitä Wikileaksin paljastuksista Suomen osalta paljastuu kunhan se selviää palvelunestohyökkäyksestään. Listalla ovat kuulemma ainakin Paavo Lipposen ja Anneli Jäätteenmäen Irak-kuviot sekä Martti Ahtisaari. Lisäksi siellä taitaa olla juttua Suomen kytköksistä Afganistaniin. Toivottavasti edes Wikileaksin kautta kansainvälinen korkea ulkopolitiikka avautuu meille avoimemmaksi. Toivottavasti tämän jälkeen meillä on taas hitusen enemmän tietoa poliittisen eliitin, tälläkertaa ulkopoliittisen, tekemisistä. Elämme mielenkiintoisia aikoja.

Rahastuskierre

2010-11-29T18:46:00.000+02:00

Meille vakuutetaan kuinka ehdottoman tärkeää on syytää rahaa ulkomaisille suurille pankeille milloin Kreikan , milloin Irlannin pelastamiseksi, muuten tulee maailmanloppu - tai ainakaan pankkien omistajat ei tykkää. On saatu aikaiseksi rahastusautomaatti jolla kansainväliset pankit rahastavat EU-maiden veronmaksajien rahoja kansainvälisesti.

Useat maat ja niiden talous elämä on ottanut lainaa kansainvälisiltä pankkilaitoksilta. Nyt niissä on ajauduttu tai ollaan ajautumassa erilaisilta näyttäviin kriiseihin. Joissakin sanotaan valtion, toisissa pankkien olevan vaikeuksissa. Ratkaisuna esitetään, että muut valtiot ottaisivat samoilta rahoittajapankeilta lisää velkaa jotta alkuperäiset velalliset voisivat maksaa velkansa. Pankit siis tekevät tiliä kahteen kertaan samalla rahan tarpeella ja maksukyvyn takaavat veronmaksajat Euroopanlaajuisesti.

Voisiko pankeilla olla varmempaa ja riskittömämpää raha-automaattia? Ei edes vakuuksia voida vaatia. Luuleeko kukaan oikeasti, että pankit ja niiden omistajat jättäisivät tuollaisen rahalähteen käyttämättä? Totta kai ne kierrättävät automaattia ihan niin monta kierrosta kuin niiden annetaan. Pitävätkö nämä Jyrki Kataiset ja Mari Kiviniemet sekä Sixten Korkmanit meitä aivan höperöinä? Vai olemmeko me kun annamme heidän häärätä lompakoillamme?

Koreaa provokeerausta

2010-11-28T16:12:00.000+02:00

Olemme viime päivinä saaneet seurata merkillistä mutta ei niin harvinaista näytelmää Koreoiden rajalla. Tarjoilusta vastaa länsimaisen tiedonvälityksen "parhaat" voimat. Meille kerrotaan kuinka Pohjois-Korea uhittelee, uhkaa ja provosoi. Toisella puolella harjoitellaan, seurataan ja tiedotetaan.

Meillä on kaksi kertomusta: Eteläkorealais-yhdysvaltalainen versio menee niin, että he ihan Etelä-Korean turvaksi harjoittelevat kun totalitaarinen Pohjois-Korea provosoivasti ja uhkaavasti ampuu tykeillään mäskäksi ihmisten asumuksia. Ja he haluavat ihan oman turvallisuutensa järjestää lisää harjoituksia ihan rajanpinnassa. Siitä huolimatta pohjoiskorealaiset provosoivat suuntaamalla ohjuksia heitä vastaan.

Pohjoiskoralaisen version mukaan harjoituksissa olleet eteläkoralaiset ja yhdysvaltalaiset joukot tulittivat Pohjois-Korean puolelle ja he vastasivat tulitukseen ampumalla sotilastukikohtaan. Siellä oli kuitenkin asumassa siviilejä ja he pahoittelevat "oheisvahinkoja". He lupaavat vastata jatkossakin kaikkiin provokaatioihin.

Uskomatta ihan täysin kumpaankaan tarinaan, voisi esittää kysymyksiä:
- Miksi Etelä-Korean ja Yhdysvaltain pitää pitää harjoituksiaan aivan rajan pinnassa? Eikö tilaa olisi muutaman kilometrin kauempana?
- Miksi sotilastukikohdassa aivan rajan pinnassa ja alueella jonka asema on kiistanalainen, asuu niin paljon siviilejä?
- Missä viipyvät välitysyritykset jotka yrittäisivät ottaa huomioon molempien osapuolien kantoja?

Myötämieltä Etelä-Korean ja sen takana Yhdysvaltain aikeille haetaan ja saadaan paljolti demonisoimalla Pohjois-Korean valtiota. On totta, että sitä ei voi pitää demokratian kehtona vaan siellä vallitaan ja hallitaan muinaiseen korealaiseen klaanihallintoon ja mytologiaan perustuvalla tavalla. Hallintomallin tukena on omintakeinen ja kotikutoinen Kim Il-Sung:n johdolla rakennettu Juche-aate. Kuitenkin Pohjois-Koreasta annettavaan kuvaan liittyy paljolti ihmisten tietämättömyyteen perustuvaa pelottelua ja mustamaalausta. Kun meillä ei ole mahdollisuutta saada parempaa tietoa niin mustamaaluksessa kerros kerrokselta paksummat jutut menee läpi. tekniikan toimivuus on koeteltu jo aiemmin paljon läheisemmissäkin kohteissa ja sitä sovelletaan parhaillaan muuallakin.

Näyttäisi, että pohjoiskorealaiselle johdolle sopii sodanuhkan ylläpitäminen sillä se antaa mahdollisuuden perustella miltei kaikkia sisäpoliittisia toimia ulkomaisella uhalla. Etele-Korean johtokin kaipaa ulkopolitiittisia "haasteita" peittämään sisäpolitiikan vaikeuksia kun talous yskähtelee. USA taas näyttää tarvitsevan myös kriisejä vähän joka puolelle sillä se antaa perusteluja sotilaalliselle läsnäololle kun voi täydellisen mediahallinnan oloissa perustella demonisoimalla vastapuolen.

Jos oikeasti oltaisi huolissaan pohjoiskorealaisista taviksista niin Pohjois-Korean hallintoa ei provosoitaisi näin kuin nyt tehdään. Koko tämä näytelmähän antaa aseet käteen Pohjois-Korean hallitsevalle luokalle. Sen ei tarvitse keksiä kuinka ulkomaat yrittävät sortaa ja valloittaa heidän maataan. USA, Japani ja Etelä-Korea sekä me muut n.s länsimaiset arvot jakava arvoyhteisö teemme sen heidän puolestaan.

Koska me pystymme suhtautumaan objektiivisesti maailman kiistakysymyksiin emmekä ole valitsemassa puoltamme ennenkuin tiedämme mitä oikeasti tapahtuu?

NATOttajat lemmenlukossa

2010-11-21T16:38:00.000+02:00

Meille on levinnyt Euroopasta rakastavaisten tapa osoittaa kiintymyksensä kestävyyttä lukoilla julkisilla paikoilla. Viime viikolla NATO-maiden johtajat kuulemma lukitsivat Lissabonin huippukokouksessaan itsensä Afganistaniin aina vuoteen 2014 saakka. Tuolloin luvataan lopettaa miehitys. Tosin tuollaisten sitoumusten kestävyys lienee heikompi kuin nykyrakastavaisten ailahtelevaiset tunnesiteet. Sen sijaan meidän Suomemme valtapolititiikan huipulla vaikuttavat NATOttajat ovat lukinneet itsensä NATO-kiimassansa lujin ja kestävin lukoin Leobold III:n bulevardi 1110:n porttiin. Nämä Kataiset, Stubbit, Jaakonsaaret ja kumppanit ovat sitoneet itsensä ja meidät hallintoalamaiset tiukasti NATO-yhteensopivuuteen.

Tässä uskossa ollaan niin tiukasti, että annetaan Afganistan-päätöskin ruotsalaisille. Ainakin YLEn uutisten kommentaattori vakuutti ruotsalaisten päätöksen Afganistan-operaationsa jatkamisesta sitovan myös Suomea ja Ruotsihan on ollut kevytjäsen NATOssa jo koko II Maailmansodan jälkeisen ajan. Vaarana kun saattaisi olla, että suomalaiset itse päättämään päästessään päättäisivät toisin kuin NATOttajat haluavat.

Me olemme saaneet nähdä mitä tarkoittaa USAn, tuon NATOn johtavan maan lupaukset vetäytymisestä: lisäjoukkoja, tehtävien siirtoa yksityisille sotayhtiöille, sodan levittämistä naapurimaihin j.n.e. Luontevaa tuolle ex-presidentti ja rauhannobelisti Ahtisaaren ylistämälle arvoyhteisölle olisi livetä tuostakin lupauksesta niinkuin niin monesta muustakin Barack Obaman lupaamasta. Miten siis tähän lupaukseen nykyisen, jo sinällään hävyttämän pitkän miehityksen lopettamiseen voisi luottaa? Onhan jo presidetti Halonenkin tunnustanut, että sitoumus on joustava. Eli käytännössä ei ole aikomustakaan antaa afganistanilaisten itse hoitaa asioitaan. Sehän olisi riskaabelia USAn eduille noilla alueilla: öljyn ja kaasun kuljetusreiteille sekä Afganistanin luonnonvarojen ryöstölle, on sitten kyse opiumista tai kaivostoiminnasta. Niitähän näyttää eliittimme olevan valmis puolustamaan missä päin maailmaa tahansa.

Suomen ulkopoliittinen eliitti näyttää siis lukinneen itsensä vaaralliseen sota- ja seikkailupolitiikkaan. Meillä on on siis näissä nykyjohtajissamme joukko uusia sotasyyllisiä tuomittavaksi tulevaisuudessa kärkikaadereinaan Alexander Stubb sekä Jyrki Katainen, Jyri Häkämies, Liisa Jaakonsaari, Martti Ahtisaari ja yhä syvemmällä joukossa näyttää häärivän myös aiemmin toisenlaisiakin lupauksia antanut Tarja Halonen.

Miten saisimmekaan NATOon ja sotimiseen kielteisesti suhtautuvan suomalaisten enemmistön halun näkymään ulkopolitiikan käytännön harjoittamisessa. Äänestämälläkö ensi vaaleissa?

Työurien uudistaja

2010-11-06T17:30:00.000+02:00

Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) puheenjohtaja Sakari Tamminen on avautunut työläisten lomista, ovat kuulemma liian pitkiä.

Aiemmin työnanajien yritys eläkeiän nostamisesta epäonnistui ammattiliittojen vastustuksen ansiosta. Sen jälkeen näyttää tulilinjalle nostetun lomat. Työuria pitäisi nyt pidentää lomista nipistämällä.

Tähän asti he ovat olleet eläkkäiden ja opiskeluaikojen sekä työkyvyttömyyksien kimpussa. Tamminen taisi mainita myös päivittäisen työajan. Sillä tavalla kuulemma saadaan lisää panosta talouteen ja enemmän tulosta.

Jostakin kumman syystä työttömien potentiaalinen työpanos ei kiinnosta, ei myöskään työelämän kehittäminen niin, että ihmiset haluaisivat olla enemmän töissä. Nämä molemmat keinot ovat kuitenkin ihan täysin EK:n jäsenistön käsissä. Heidän olisikin suunnattoman helppo tarttua niihin kun ei tarvitsisi neuvotella hankalien ja aina kaikkea vastustavien ammattijärjestöjen kanssa. Riittäisi kun Tamminen laittaisi kirjeen jäsenistölle, että palkatkaa työttömät töihin ja parantakaa työoloja. Sen jälkeen jäsenistön ei tarvitsisi kuin totella.

SAK:n Lauri Lyly oikaisikin ihan aiheellisesti Tammista ja kehotti pikemminkin puuttumaan työttömyyteen ja työelämän muihin ongelmiin.

Meidän ongelmamme ei suinkaan ole liian lyhyet työurat ja -aika vaan pikemminkin työn kasaantuminen liian harvoille. Ja monet joutuvat vieläpä tekemään Tammisen joukoille ilmaista työtä varsinaisen palkalla maksetun työn lisäksi. harvojen tekemän työn määrän lisäämisen asemesta pitäisikin työtä jakaa useammille lyhentämällä työpäiviä ja -viikkoja sekä pidentämällä lomia ja laskemalla ihmiset aiemmin esimerkiksi osa-aikaeläkkeelle.

Mari sekaisin

2010-10-23T16:26:00.000+03:00

Pääministeri Mari Kiviniemi on jälleen sekoillut pahemman kerran ja tällä kertaa viime aikojen kirkko vastaan homot -keskustelussa. Ensin hän avautui, että politiikkaa ja uskontoa ei pitäisi sotkea keskenään. Sitten hän itse on mukana seurakuntavaalikampanjassa.

Kiviniemen epäpoliittinen suhtautuminen kirkkoon olisi älyllisesti rehellistä jollei hän olisi myös puolustamassa kirkon yhteiskunnallisia tehtäviä. Hänhän edustaa niitä porvarillisia tahoja joiden mielestä kirkolla pitää olla verotusoikeus, vihkimisoikeus ja sen tulee hoitaa väestörekisteriin liittyviä tehtäviä sekä hautaustointa, muunmoassa. Tuollaisten tehtävien hoitaminen on mitä suuremmassa määrin yhteiskunnallista toimintaa ja politiikka on yhteiskunnallisten asioiden hoitamista. Kirkko on siis poliittinen laitos. Epäpoliittinen se olisi jos sen harjoittama toiminta olisi yksityisen ja henkilökohtaisen uskonnonharjoittamisen hoitamista.

Toisaalta Kiviniemellä menee sekaisin hänen oma poliittinen asemansa pääministerinä ja seurakuntalaisena. Hänhän osallistuu kotiseurakunnassaan Helsingin Töölössä seurakunnan vaalien mainoskampanjaan. Siinä hän nimen omaan itse sotkee pääministerin asemansa uskontoon ja uskonnon harjoittajien organisaation hallintoon.

Ilmeisesti Kiviniemi edustaa sitä vanhaa uskomusta, että porvarillinen samanmielisyys ei ole politiikkaa vaan vain erimielisyys heidän kanssaan on sitä.

Mistäköhän johtuu, että nousee KEPUssa kuka tahansa johtoon niin touhu menee sekoiluksi. Kolme heikäläistä pääministeriä perä perää on sotkeutunut milloin mihinkin, Anneli Jäätteenmäellä oli mitä mainioin paikka lytätä Lipponen ja muut oikeistodemarit heidän Irak-sekoiluillaan mutta hän sotki pelinsä. Matti Vanhanen sotkeutui vaalirahoituskiemuroihinsa ja nyt Kiviniemellä on itsellään selvittämättömät omat rahoituskuvionsa ja nyt nämä uskontohourailut. Toivottavasti äänestäjät vetävät johtopäätöksensä ensi kevään eduskuntavaaleissa mutta eivät hourahda PerSujen katteettomään älämölöön.

Ev.lut. sekoilu ja hajaannus

2010-10-18T09:19:00.000+03:00

Viime viikon tiistaina YLEn TV2 piti homoiltaa. Siellä kuulemma eräät fundamentalistikristityt päästivät vanhakantaiset ennakkoluulonsa valloilleen. En tuolloin seurannut ohjelmaa mutta olen seuraillut sen jälkeistä keskustelua. Suomen ev.lut.kirkko ja sen kellokkaat näyttäisivät taas asemoivan itsensä yhteiskunnallisen keskustelun ja kehityksen jälkijunaan tai peräti jättäytyvän laiturille halullaan ahdasmielisesti mestaroida ja hallita ihmisiä heidän seksuaalisuutensa kautta. Ja se on aiheuttanut pienimuotoisen eroamisaallon jäsenistössä ja suurimuotoisen mylläkän uskontosidonnaisissa piireissä. Vajaa 20 000 on eronnut vajaan viikon sisällä eroa kirkosta -sivuston kautta eli n. ½ prosenttia kirkon jäsenistöstä.

Ev.lut.kirkko pitäytyy ja kirkkolakikin määrää sen pitäytymään Raamattuun oppinsa perustana. Siltä kantilta katsottuna kristityt uskovat eli Päivi Räsäset ja kumppanit ovat mielipiteineen loogisia. Jos kuuluu ev.lut.kirkkoon ja uskoo sen opinkappaleisiin, on mielipiteiden mentäväkin noin. Jos taas mielipiteet menee toisin eli kunnioittaa eritavalla seksuaalisesti suuntautuneiden ihmisoikeuksia niin miksi kuulua ev.lut.kirkkoon koska ei sitoudu sen opinkappaleisiin.

Arkkipiispa Kari Mäkisen johdolla monet papit ja piispat yrittävät hillitä kirkon jäsenistön eroamisvirtaa tyrkyttämällä mahdollisuutta vaikuttaa sisältä päin. Mutta onko siellä todellisia vaikutusmahdollisuuksia tälläisiin asioihin? Eikö Raamatun oppisisältö ole lyöty jo 1500 vuotta sitten lukkoon? Ei kai kirkkoneuvostot ja –valtuustot päätä Raamatusta ja sen asemasta ev.lut.kirkossa?

Useat papit, piispat ja maallikot ovat yrittäneet todistaa kuinka kirkolla on ”monta ääntä” tässä(kin) asiassa. Kuinka rehellistä sellainen on? Voiko kirkolla oikeasti olla erilaisia ääniä pyhinä pitämistään kirjoituksista? Miten paljon rehellisen uskonorganisaation sanomaan voi sisältyä varianssia? Toisaalta selitetään, että Raamatun perimmäinen sanoma on rakkaus (agape). Onko Raamatussa esitetty tuollainen priorisointi vai onko tuokin vain pappien ja piispojen aikaamme sovittama reaktiivinen tulkinta? Kun Helvetin tuli ja tulikivi ei myy modernin yhteiskunnan elämysmarkkinoilla, koetellaan pehmeämmillä arvoilla. Samaa pehmennystä on ev.lut.uskontoteoreetikkojen kehittelemä tulkinta homouteen: se on ihan luonnollinen juttu ja homot ja lesbot saavat olla mitä ovat kunhan eivät harjoita taipumuksiaan käytännössä.

Useissa tiedotusvälineissä on nostettu esiin m.m. näyttelijä Jani Toivolan kirkkosuhde. Hän on avoimesti homoseksuaali ja ollut kirkon jäsen ja puolustanut ev.lut.kirkkoon kuulumistaan, kaikesta huolimatta. Nyt hän tämän keskustelun innoittamana erosi julkisesti kirkostaan. Minusta tuollainen roikkuminen uskonnollisessa organisaatiossa on älyllisesti ja uskonnollisesti epärehellistä molemmilta osapuolilta, niin kirkon kuin yksilönkin kannalta. Kirkko antaa maksavan ja julkisuudessa suositun jäsenen ajatella oman oppinsa kannalta yksilöllisesti miten sattuu ja yksilö sietää organisaatiolta omien ihmisoikeuksiensa loukkauksia. Kysyä saattaakin kuinka moni vielä kirkon jäsenenä oleva oikeasti tunnistaa ja tunnustaa ev.lut.kirkonsa (tai ort. tai kat. tai …) oppeja edes jotakuinkin ja kenen tunnustama usko on ihan jotakin muuta?

Uskontoasioista vastaava ministeri eli Stefan Wallinkin (SFP) on avannut sanaisan arkkunsa tämän asian tiimoilta käsin. Hän syyttää fundamentalisti Päivi Räsästä (KD) joukkopaoksi nimittämästään eroamisaallosta. Miksi? Päivi Räsänenhän vain pitäytyy Raamatun sanomassa niin kuin kirkkolaki edellyttäisi kirkonkin pysyttelevän. Olisiko itse asiassa Wallinin ja ministeriönsä tehtävä valvoa, että kirkko pitäytyy dogmeissaan ja siten hänen olisikin oltava Räsäsen kanssa samoilla linjoilla? Vai onko Wallinin tehtävä yrittää edistää ev.lut.kirkon tulonmuodostusta ja ylläpitää sen maksukykyistä jäsenkantaa?

Kaiken kaikkiaan tämä homo- ja lesbokiista taas osoittaa kuinka kirkko kulkee yhteiskunnallisessa kehityksessä muun yhteiskunnan perässä ja pyrkii asettelemaan reaktionsa sen mukaan, että vaikutukset kirkon asemaan olisivat mahdollisimman vähäiset. Sielläkin on nähty, että sekularismi etenee. Me olemme päässeet noin sadassa vuodessa pakkokristillisyydestä joltiseenkiin maailmankatsomukselliseen vapauteen. Jäljellä on toki vielä rippeitä valtionuskonnosta ja pakollisesta tietyn tai ainakin jonkun sallitun uskonnon harjoittamisesta. Ev.lut.kirkko yrittää siis kynsin hampain pitää kiinni valtansa rippeistä ja hillitä marginalisoitumistaan. Toivottavasti tämä aukaisee n.s. suuren yleisön silmiä entistä enemmän ja saa heidät ja meidät oikeasti ja konkreettisesti saattamaan kirkot, myös muut kuin ev.lut., siihen asemaan joka niille kuuluu eli menneisyyden kummajaiseksi.

Kädenpuristuksia

2010-10-10T15:41:00.000+03:00

Tämän aamun paperinen Hesari tietää kertoa, että Espoon Kokoomus, uuden kaupunginjohtajan, Jukka Mäkelän, johdolla haluaa kaupungin huippujohtajille ns. kultaiset kädenpuristukset sisältävät johtajasopimukset. Perusteluna he käyttävät sitä, että niin päästäisi tarvittaessa siistimmin eroon sopimattomasta johtajasta. Vaihtoehtona on kuulemma "savustaminen".

Minusta vaihtoehdot eivät mene noin. Muitakin nimittäin on. Miksi työsopimuslain määräykset ei riitä? Jos työnantaja menettää luottamuksensa siihen, että työntekijä pystyy hoitamaan työtehtävänsä niinkuin pitäisi niin sellaisen työntekijän voi irtisanoa ihan reilusti ilman savustamista. Työntekijän osuus on silloin irtisanomisajan palkka mahdollisesti ilman työntekovelvollisuutta. Ja pahimmassa epäluottamustilanteessa työsuhteen voi purkaa jopa ilman irtisanomisaikaa. Se tosin edellyttää konkreettisia ja todistettavissa olevia syitä epäluottamukselle. Ja jos rekrytointivaiheessa ei luoteta kykyyn valita oikein, voidaan käyttää määräaikaisia työsuhteita. Sen pitäisi riittää myös johtajille eli työsopimuslaki antaa jo nyt ihan riittävät eväät hoitaa sopimaton johtaja ulos.

Vai ajatellaanko Kokoomuksessa, että pitäisi olla mahdollisuus irtisanomiseen ilman konkreettisia syitä epäluottamukselle? Vähän niinkuin Jyrki Katainen savustutti toimittaja Antero Eerolan ulos YLEstä kun jutut eivät miellyttäneet? Siinäkään tapauksessa konkreettiset faktat eivät riittäneet ja piti keksiä syyt. Jos kyseessä olisi ollut johtajataso ja johtajasopimus niin epämiellyttävä toimija olisi ostettu ulos kädenpuristuksella.

Kokoomuksen linjaksi voi siis tunnistaa, että johtajat pitää voida hoitaa haluttaessa korrektisti ja siististi ulos mutta rahvasta voi kohdella miten tahansa.

Suomalaista ulkopolitiikkaa - talutusnuorassa pois keskustelusta

2010-09-25T17:12:00.001+03:00

Iranin presidentti Mahmud Ahmadinedzad on pitänyt YK:n yleiskokouksessa 23. tätä kuuta kipakan puheen. Siinä hän esitti kuinka valta osa maailman johtajista tunnistaisi USAn itsensä syylliseksi Ne Yorkin World Trade Center tornien räjäytyksiin 11/9 2001.

USAn delegaatio kokouksessa ei kestänyt kuunnella ja vei liekanarussaan myös EU-maiden edustajat, hännänhuippuna myös suomalaisen. Osuiko Ahmadinedzad puheellaan arkaan paikkaan?

Käsittääkseni laajemmin Iranin kanssa on ollut huolena, että ei ole syntynyt kunnon neuvotteluyhteyksiä Iranin kanssa. Miten nyt tämä ulosmarssi edisti vuoropuhelun syntymistä. No, ei Mahmud Ahmadinedzadinkaan puhe ollut yhteistyöhakuinen mutta eikö sivistyneen lännen olisi pitänyt osoittaa sivistystään, kuunnella ja vastata asiallisesti. Tälläisestä kakaramaisesta käytököksestä syntyy käsitys, että tälläkään puolella ei vielä korvantaukset ole kuivuneet eikä osata käyttäytyä niinkuin kalustetuissa huoneissa tulisi. Tai ainakaan ei edes haluta neuvotella vaan haetaan entistä kovempaa yhteentörmäystä, sotaa. Ja Iranin pappishallinto saa lisää vettä myllyynsä osoittaa kuinka länsi suhtautuu vihamielisesti ja syrjien.

Erityisen onnetonta on, että Suomen paikalla ollut edustaja, joku ulkoasiansihteeri, oli kiltisti myös USAn liekanarussa. YK:n ja yleisten globaaliasioiden yksikön päällikön Katri Viinikan mukaan Suomi piti Ahmadinedzadin puhetta sellaisena, että siinä ylittyivät rajat selvästi. Etukäteen oli muka keskusteltu, miten toimia, jos puheessa on jotain hyvin loukkaavaa Israelia, EU:ta tai EU:n keskeisiä kumppaneita kohtaan, Viinikka kertoi keskisuomalaisen verkkolehden uutisen mukaan. Mitenköhän oli sovittu; millaiseen ja kenen arvioon puheen sisällöstä päätös perustui? Tekikö suomalainen ulkoasiainsihteeri itsenäisen suomalaisen päätöksen vai lähtikö vain hanhenmarssia jenkkien perään?

Toisaalta miksi haluttiin reagoida vain noita lueteltuja maita kohtaan esitettyihin loukkauksiin? Saako Suomen ulkoasiainhallinnon mielestä muita loukata vapaasti?

Tämä tälläinen ei anna kuvaa itsenäiseen harkintaan perustuvasta, suomalaisten etuja ajavasta suomalaisesta ulkopolitiikan hoidosta. Koskahan ihan oikeasti ruvetaan keskustelemaan miten meidän ulkoministeriömme toimii ja mihin meidän ulkopolitiikkaamme johdetaan. Nykyinen ulkopoliittinen johtomme, Alexander Stubb ja muut kokoomuskumppanit puhuvat paljon avoimesta ulkopoliittisesta keskustelusta. Minusta tuo kakaramainen käytös YK:ssa ei ole sitä. Jos ei kestetä puhetta niin miten keskustella avoimesti?

Lautakasan ääreltä vastuuseen, asia unohtaen

2010-09-19T16:47:00.000+03:00

Ex-sitäsuntätä Matti Vanhanen on saanut ensimmäisen oikeudellisesti pitävän välituloksen vaalirahoitus- ja muista kähmintäjutuistaan kun oikeuskansleri Jaakko Jonkka on antanut päätöksensä. Sen mukaan Vanhanen on ollut jäävi päättämään kuinka Raha-automaattiyhdistyksen rahoja on jaettu Nuorisosäätiölle kun hän itse nautti sen rahoitusta.

Huvittavaa asiassa on kuinka Vanhasta seuraava keskustajohto yrittää käyttäytyä kuin Vanhasella ei olisi mitään tekemistä Kepun kanssa, ei ainakaan enää eikä taatusti toista kertaa. Nykyinen pääministeri Mari Kiviniemikin unohtaa minkä puolueen ministeriryhmän kokouksissa hän istui Vanhasen johdettavana. Silloin Vanhanen kelpasi hänelle kepuidoliksi mutta nyt on toinen ääni kellossa vaikka omat vaalirahoitukset on vielä kokonaan selvittämättä.

Oma juttunsa on, tietenkin, koko tapahtumaketjun henkilöityminen Vanhaseen. Hänestä tehdään yksin syyllistä maan ja etenkin KEPUn tapaan. Samalla hävitetään ja hämärretään koko jutun ydin: nuorisosäätiön yhdessä rakennusliikkeiden kanssa harjoittama peli asumiskustannusten korottamiseksi taivaisiin ja rahan vetäminen siitä välistä rakennusliikkeiden voittoihin ja KEPU-eliitille. Tämähän oli jo viime syksyn kuuluisan Silminnäkijä-ohjelman perimmäinen aihe mutta se haudattiin silloin Vanhasen lautakasan alle ja nyt aihe näytetään haudattavan Vanhasen poliittisen ruumiin alle. Eli kun koirat haukkuu karavaania niin sieltä heitetään joku vanha raato koirien revittäväksi ja matka saa jatkua entisin kujein ja entiseen suuntaan.

Mielenkiintoinen sivujuonne on, antoiko oikeuskansleri tahallaan Vanhaselle aikaa luopua asemistaan pääministerinä, puoluejohtajana ja kansanedustajana ennenkuin julkisti päätöksensä. Istuva pääministeri poliisitutkinnassa virkatoimistaan olisi ollutkin metka juttu. Virasta luopuvaa poliittista johtajaa tavataan sanoa rammaksi ankaksi ennen vaaleja, siis silloin kun valta alkaa kirvota käsistä. Miksiköhän olisi pitänyt sanoa poliisitutkinnan kohteena olevaa mutta vielä asemassaan roikkuvaa pääministeriä? Jonkun sortin mätänevä poliittinen raatohan hän olisi ollut.

Sinällään on ymmärrettävää, että vaaleihin valmistautuvat poliitikot ottavat etäisyyttä Vanhasen kaltaiseen kävelevään onnettomuuteen, kukin kykyjensä mukaan. Sen sijaan toivoisi äänestäjille pituutta poliittiseen muistiin. Samoin kuin kykyä huomata ketkä ihan oikeasti hakevat muutosta nykymenoon ja vallan rakenteisiin sekä kykyä arvioida tavoitellun muutoksen suuntaa tavallisten ihmisten kannalta.

Verot syö riistäjän rahat

2010-09-16T13:29:00.000+03:00

Jälleen Björn Wahlroos on avannut sanaisen arkkunsa fanittavalle toimittajalaumalle. Hän on puhunut Keskuskauppakamarin seminaarissa eilen 15/9 -10. Häntä tympii verojärjestelmä joka vie riistäjien vaivalla keräämät lisäarvot ja arvonlisät.

Wahlroos valittaa teollisten investointien vähäisyyttä Suomessa. Onko hän jo niin poisoppinut nuoruutensa viisaudet, että ei tunnista voiton suhdeluvun kehitystä nykytaloudessa? Klassisen (lue porvarillisen) taloustieteen termeillä kai puhuttaisi sijoitetun pääoman tuoton suhteellisesta alenemisesta. Hänen luulisi myös muistavan miten sen perusteella kapitalismin alkuperäinen R - T - R kaava muuttuu vähitellen R - R:ksi. Eli kapitalisti ei tarvitse enää tuotantoa kasvattaessaan pääomaansa vaan rahaa eletaan tekemään rahalla. Sehän on hänen omakin busineksensa. Eihän hänkään ole omaisuuttaan kartuttanut teollisella toiminnalla vaan ostamalla rahaa halvemmalla kuin sen vähän ajan kuluttua on myynyt. Eli Wahlroos on toiminut kuten Bertold Brecht opetti: pankkiryöstä suurempi rikos on perustaa pankki. Kysehän on siis kapitalismin kehityksestä eikä mistään verotusjärjestelmien viilauksesta kuten hän väittää.

Erityisesti hänen hampaissaan on n.s. avoir fiscal -järjestelmästä luopuminen. Siinähän sotketaan yrityksen ja sen omistajien rahat ja velvoitteet keskenään siten, että omistajat keräävät kaikki rahat mutta velvoitteet sälytetään muille. Häneltä, niinkuin monelta muultakin on jäänyt huomaamatta miten tuosta osinkoverotuksen hyvitysjärjestelmästä luovuttaessa hyvitettiin siitä hyötyneitä massiivisilla verottomilla osuuksilla ja, että verokanta on äärimmäisen suosiollinen osinkotulojen saajille.

Wahlroos vähätteli omaa osuuttaan mainitsemalla olevansa eläkkeen partaalla. Hän on kai 57 vuotias. Miten tuollainen puhe sopii työurien pidentämiseen? Eikö hänen kaltaisensa tulisi mainostaa olevansa pikemminkin uransa kukkeimmassa iässä eikä eläkkeelle menossa. Sehän olisi linjassa muiden vastaavassa asemassa talouselämämme eliitissä olevien puheiden kanssa.

Huolestuttavaa tilaisuudessa oli myös kuinka SDP:n uusi puoluesihteeri Mikael Jungner peesasi Wahlroosia, ainakin Helsingin Sanomien uutisen mukaan. SDP:llähän on Paavo Lipposen jäljiltä vakava uskottavuusvaje tavallisten ihmisten etujen puolustamisessa. Nyt sitten uusi puoluesihteeri jatkaa samalla linjalla.

Kaiken kaikkiaan Wahlroosin puheet taas osoittavat kuinka talouden eliitti on erkaantunut tavallisten taatiaisten elämästä ja tarpeista. Heillä on omat etunsa ja he perustelevat niitä ontoilla kliseillä jotka on jo kauan sitten ammuttu alas. Onnetonta on, kuinka kritiikittömästi ne uppoavat valtatiedotusvälineiden raatajarahvaaseen eli rivitoimittajiin. No, onhan aina helpompaa toistella valovoimaisten tähtien sanomisia kritiikittömästi kuin ajatella itse. Se on myös helpompaa heidän työnantajiensakin kannalta.

Mission Accomplished 2.0

2010-09-05T18:20:00.001+03:00

USAn edellinen presidentti piti lentotukialuksella Irakin edustalla vappuna 2003 puheen jossa hän suurieleisesti julisti Irakin sodasta "Mission accomplished" eli tehtävä suoritettu. Nyt hänen seuraajansa julistaa samaa viestiä seitsemän vuotta myöhemmin.

Barack Obama ei tosin mennyt melkein paikan päälle vaan puhui proosallisesti televisiossa mutta viesti oli sama: sota on ohi ja voitettu, sotilaat kotiutetaan. Kuitenkin vain nimiä vaihdetaan: sotilaista tulee neuvonantajia ja taisteluprikaateista neuvonta- ja avustusprikaateja. Virallisen armeijan virallisia joukkoja nimeksi vähennetään mutta samalla panostetaan sodan ulkoistamiseen yksityisille alan yhtiöille. Yhtiöille jotka maineensa suojelemiseksi joutuvat vähän väliä muuttamaan nimeä kun edellinen on ryvettynyt sotarikoksissa. Ja neuvontajien nimissähän USA kävi Vietnamin sotaakin ensimmäiset kymmenen vuotta. Pohjois-Vietnamia, Laosia ja Kambotsaa voitiin ihan hyvin pommittaa etelä-vietnamisten opetustarkoituksessa kivikauteen. Sama onnistunee vallan mainiosti Irakissakin. Ja hyökkäykset naapurimaihinkin mennevät ihan kivoina opetusnäytöksinä.

Samaan aikaan kenraalit julistavat etteivät he ole lähdossä mihinkään ja taistelujoukkoja lisätään jos "tarve" vaatii. Ja puolustusministeri gateskin suhtautuu avoimesti joukkoihin Irakissa.

Jopa Helsingin Sanomien ulkomaantoimituksessa Heikki Aittokoski on herännyt ja huomannut kuinka USA "jakelee totuutta teelusikalla".

Sen sijaan meidän ulkopoliitikkomme ja NATO-kiimakot, etunenässään Stubb, Katainen sekä Ahti- ja Jaakonsaari, eivät huomaa mitään tai eivät ole huomaavinaan tai eivät halua huomata mitään. He vievät meitä edelleenkin samaan "arvoyhteisöön" Irakin rosvoretkeläisten kanssa.

Kataisen todellinen karva ja totuus

2010-09-05T17:52:00.001+03:00

Ensin Kokoomuslainen hallituksen militanttisiipi, Katainen, Häkämies ja Stubb, sekoilivat lausunnoillaan. Nyt sitten on yritetty rakentaa Jyrki Kataisesta sankaria kun hän on käynyt selvittelemässä heidän sanomisiaan Moskovassa. Mutta Katainen on paljastanut todelliset katalat karvansa.

Ensin hän itse sekoili ja sitten yrittää näyttäytyä itse synnyttämänsä kriisin selvittäjänä. Sen jälkeen hän on yrittänyt tukkia toimittajan suuta ja vielä onnistui. Ja samalla hän asetti YLEn onnettomaan välikäteen jossa toimittajan esimiehet joutuivat tekemään rikoksen uhrista syyllisen.

Hän väitti, että toimittaja Antero Eerola on välittänyt vääristeltyä tietoa Venäjän Duuman ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajalle Konstantin Kosatsheville joka edustaa Yhteinen Venäjä -puoluetta eli Kokoomuksen veljespuoluetta Venäjällä. Kosatshev on kuulemma ollut tyytyväinen Kataiselta kuulemaansa. Mutta meillähän ei ole oikeasti mitään tietoa mitä Katainen hänelle on syöttänyt ja missä valossa omat toilailunsa esittänyt. Kun hänen suhtautumisensa faktoihin oli jo Venäjän taloudesta kertoassaan mitä oli niin miten hän olisi pystynyt pysymään totuudessa vain vähän myöhemmin Moskovassa?

Onko meillä suomalaisilla varaa antaa kypäräpäässä toimittajia sensuroivan Kokoomuksen huseerata ulkopolitiikassa? Olemmeko nyt nähneet riittävästi mihin heidän politiikkansa johtaa?

Kypäräpääpapit kiristävät kypäriensä hihnona

2010-08-22T16:59:00.002+03:00

Viime päivinä on keskusteltu laajasti Kokoomusministerien toilailuista. Muutama kuukausi sitten puolustusministeri Jyri Häkämies haasteistaan: Venäjä, Venäjä, Venäjä. Kuten tiedetään, modernilla uusiokielellä haasteet tarkoittavat ongelmia ja ongelmien aiheuttajia ovat yleensä pelot.

Jo aiemminkin ulkoministeri Alexander Stubb on kunnostautunut russofobisilla lausunnoillaan. Kuuluismpia lienevät 080808 höpinät. Siinähän Stubb esitti Venäjän puolustautumisen Etelä-Ossetiassa Sakartvelon (suom. Gruusia) agressiota vastaan olevan käänne maailmanpolitiikassa ja Venäjän rikos yhteisiä pelisääntöjä kohtaan. Ilmeisesti Stubbin pelin säännöt menee niin, että venäläiset eivät saa puolustautua jos toiset, Stubbille mieleiset, ampuvat kohti. Oma lukunsa Stubbin toilailuissa oli, että hänelle Sakartvelon hyökkäys tuli yllätyksenä vaikka etelä-ossetialaiset ja venäläiset olivat viimeisen yli 1/2 vuotta ETYKin puheenjohtajaa varoitelleet tulevasta. Unohtaa ei sovi myöskään Stubbin tukea kansainvälisten sopimusten rikkomiselle Anton Salosen tapauksessa.

Nyt sitten viimeisin on valtiovarainministeri Kataisen omituiset möläytykset Venäjän suurvalta-asemasta suhteessa Hollantiin. Kataiselle faktat olivat sivuseikka kun piti päästä osoittamaan, että ei meillä pelätä vaan pelataan.

Aikoinaan Kari Suomalainen piirsi Helsingin Sanomissa pilakuviinsa Kokoomuksen hahmoksi lihavan kypäräpäisen papin. Se oli osuva mielikuva sillä Kokoomuksen historiaan todella liittyy sotaisuutta ja etenkin sotaisia pappeja 20-, 30- ja 40-luvuilta. Sen jälkeen, etenkin Kokoomuksen remonttimiesten toimesta 60- ja 70-lukujen vaihteessa tuota imagoa yritettiin siivota. Nyt sitten näyttää, että kypärä on edelleenkin tiukasti päässä hihnoja vedetään tiukemmalle.

Onko tämä ikkunoiden kivittäminen osa Kokoomuksen NATO-kampanjointia? Yritetäänkö tällä saada provosoitua Venäjältä lausuntoja jotka voitaisi esittää täällä sisäpoliittisina aseina ja perusteluina idän uhkalle ja NATO-jäsenyyden tarpeelle sitä vastaan? Ja toisaalta jos Venäjä ei reagoi, niin voidaan sanoa, että ei heikko Venäjä voi eikä pysty vaikuttamaan meidän päätöksiimme tai se ei välitä. Noin tai näin: eikun NATOon.

Jos Kokoomus tässä politiikassaan onnistuu, löydämme itsemme entistä tiiviimmin ja useammassa USAn valloitus- ja miehityssodasta eripuolilta maapalloa. ei heille Afganistan riitä vaan pitää osoittaa "kumppanuutta" ja "sitoutuneisuutta yhteisiin arvoihin" mihin vain kutsui Washingtonista kuuluu. Sitä kautta löydämme myös itsemme kriiseistä joissa olemme (Kataisen puheista huolimatta) suurimman naapurimme kanssa eri puolilla. sellaisesta ei ole koskaan historiamme aikana hyvää seurannut. Ovatko porvarit jo valmistautumassa sen seurauksiin kun haluavat rehabilitoida edellisen sodan sotasyyllisiä?

Toivottavasti äänestäjillä on sen verran selvänäköisyyttä ja älliä ensi kevään vaaliuurnilla, että Kokoomuksen sählämähläketjun hämmentäminen saadaan kuriin ja suomalaista sisä- ja ulkopolitiikkaa harjoitettaisi meidän suomalaisten eduksi.

Poliittinen tekele

2010-08-21T16:46:00.000+03:00

Tämän viikonlopun Ilta-Sanomissa oli juttu jossa Seppo Kääriäinen puolustelee uudistetut KEPU-johdon ryvettymättömyyttä ja uutta avaavaa. Se provosoi minua hieman ruotimaan uuden pääministerin tekemisiä ja tekemättä jättämisiä.

Mari Kiviniemi oli vielä ennen viime vaaleja melko näkymätön ja tuntematon pohjalaiskansanedustaja. Sitten hän onnistui polkaisemaan hetkessä miltei valtakunnan suurimman vaalipudjetin jota hän nyt ei suostu avaamaan äänestäjille. Miten tässä ilmenee Kääriäisen lupaa uudenlainen KEPU? min usta tämä Kiviniemen meno ei poikkea mitenkään entisestä KEPUsta, päinvastoin.

Oma lukunsa on, keitä ne pääministerin tekijät ovat? Keiden luomus tämä Kiviniemi on? Keitä Kiviniemi piilottelee kun hän ei suostu kertomaan rahoittajiaan jotka ovat ostaneet pilvin pimein kalliita seminaarilippuja ja seinät täyteen tauluja.

Meidän poliittisen korruptiomme yksi puoli ja pitkä perinne on, että ei niinkään osteta yksittäisiä poliittisia tekoja lahjomalla jo valittuja vaan valitutetaan omat maksamalla vaalitukea. Tälläinen poliittinen tekele taitaa olla pääministerimmekin.

Sasi on ihmiselle susi

2010-08-15T12:08:00.001+03:00

Kokoomuksen Kimmo Sasi on kirjoittanut Helsingin Sanomien viime lauantain numeron Vieraskynä-palstalle sepustuksen otsikolla "Verotuksen pitää edistää talouskasvua". Kirjoitukseensa Sasi oli saanut niin monta tarkoitushakuista päättömyyttä, että provosoiduin niitä tähän blokiini repostelemaan.

Sasi kuvailee kuinka 90-luvun alkupuolella Suomen verojärjestelmää muutettiin Ronald Reaganin hengessä. Sinällään rehellinen tunnustus Sasilta kun oppi-isää ei tuolloin tunnustettu. Sen sijaan hän on tietoisesti harhateillä väittäessään sen pelastaneen Suomen lamasta. Päin vastoin, siitä noustiin siitä huiolimatta. Samalla hän jatkaa, että suurimmaksi ongelmaksi jäi verotuksen ja sosiaaliturvan n.s. tuloloukut. Noinhan ei ole. Suurimmat ongelmat liittyvät epäoikeudenmukaisuuteen toisaalta pääomatulojen ja toisaalta palkka- ja eläketulojen verotuksen välillä.

Sosiaaliturvan n.s. tuloloukut johtuvat vain ja ainoastaan palkkatason mataluudesta. Kun sosiaaliturvan tasoa asetetaan niin silloin katsotaan toimeentulossa tarvittavaa tasoa ja on onnetonta jos palkkojen taso ei siihen riitä. Verotuksen progressio ei siihen juurikaan vaikuta vaikka Sasi niin väittääkin. Ja ainahan Kokoomus Sasin asiantuntemuksella voisi lopultakin alkaa keventää pienimpien tulojen verotusta.

Seuraavaksi Sasi esittää monasti alasammutun väitteen enemmän kulutusverotuksen verottamiseen perustuvan verotuksen kasvua ja tuotantoa sekä sitä kautta työllisyyttä edistävästä vaikutuksesta. Nythän on aikuisten oikeasti niin, että kukaan ei tuota mitään sen takia, että on kiva tuottaa kun tuotantoa pyörittävien työläisten verotus on alhainen, vaan siksi, että tuotannon tulokset käyvät kaupaksi ja niistä saa arvonlisää joka muuttuu pääoman omistajan lisäarvoksi. Tuollainen kysyntä taas edellyttää, että asiakkailla, kuluttajilla ja instituutioilla, on mahdollisuus nyt kuluttaa ja investoida sekä näköala, että tulevaisuudessa on vielä paremmat edellytykset. Sitä ei tueta kuluttamisen verotuksen kiristämisellä vaan päinvastoin.

Sasi myös harhauttaa syyllistäessään talousongelmista tavalliset ihmiset ja heidän asenteensa. Kaikkinythetimulletaieiookivaa-asenne on toki valitettavan yleinen mutta ei se ole ollut yhdenkään taloustaantuman, -laman tai pulan syynä. Viimeisimmän lamankin syy oli finanssispekulanttien uhkapeli johon he ryhtyivät kun tietävät, että yhteiskunta kuitenkin heidät lopulta pelastaa veronmaksajien rahoilla ja he voivat jatkaa entiseen tyyliin kunhan keksivät spekulointi-instrumenteilleen uusia, entistä monimutkaisempia nimiä ja rakenteita.

Sasi väittää kirjoituksessaan myös, että pääomaveron kiristäminen ei edistäisi säästämistä. Tässä Sasin näkökulma on äärimmäisen kapea ja hän näkee säästämisestä vain yhden kapean osan, ilmeisen tarkoitushakuisesti. Samalla Sasi sotkee tuttuun tapaan yrityksen tulot ja yksityisen tulot ja tässä tapauksessa vieläpä erityisen ihmeellisellä tavalla. Hän kirjoittaa toisaalta määräaikaistalletuksista ja laskee niistä maksettavan veron yhteen yritysten maksaman yhteisöveron kanssa.

Sitten hän sekoilee kulutusverojen mukamas progressiivisuuden kanssa. Eri ALV-kannat ovat mukamas progressiivisuutta. Sasille ei ole ilmeisesti selvinnyt, että huippurikkaat ja suurituloiset maksavat tavaroista ja palveluista ALV:ia ihan saman kannan mukaan kuin pienituloiset ja syrjäytyneet. Sitten hän äityy pitämään autoveroa kulutusverojen luksustuotteisiin kohdistettuna progressiona. Tässä vaiheessa kirjoitusta aloin jo epäilemään onko Sasilla ajatuksissaan järki mukana vai kuvitteleeko hän ihmisten todella menevän noin halpaan.

Lopuksi hän haluaisi verotusta elämäntapojen terveysvaikutusten mukaan iskulauseella "Ei ole lainkaan väärin, että kuluttaja jo ennakkoon osallistuu aiheuttamiinsa terveydenhoitokustannuksiin". Sasilta ilmeisesti unohtui, että alkoholissa on jo nyt alkoholi tai olutvero, tupakassa tupakkavero j.n.e. Ja toisaalta minä olen kuvitellut osallistuvani terveydenhoitokustannuksiin, omiini ja muien, joka kuukausi kun palkastani napsaistaan ennakonpidätys.

Kaiken kaikkiaan Sasi tuntuu olevan yleisellä Kokoomuksen linjalla jossa halutaan kohdistaa verorasitus maksimaalisesti pienituloisiin erilaisilla tasasuuruisilla veroilla ja samalla hävittää verotuksessa pitkään olleen yhden pääperiaatteen: yhteiskunnan rahoitukseen pitää osallistua kykyjen mukaan, ne joilla on kykyä enemmän, kantakoon myös suuremman taakan.