Kuubalainen serenadi

 Kuuba on jälleen ajankohtainen jouduttuaan taas Donald Trump:n monroelaisen 1) politiikkadoktriinin keskeiseksi uhriksi.  Onhan se ollut USAn kohteena vallankumouksestaan saakka mutta nykyinen USAn hallinto painostaa sitä erityisesti jatkona Venezuelan, Kanadan, Kalalliit Nunaat:n (t.m.n. Grönlanti) ja Panaman sekä Iranin ja Kiinan kampanjoilleen.  Venezuelan bolivarisen tasavallan kohtalosta kirjoitin edellisessä kirjoituksessani, nyt vuoroon Kuuba.

Monroen opin lisäksi tilanne vaatii taustoituksekseen tietoa Kuuban irtautumisesta USAn siirtomaan asemasta vuosien 1953-1959 sisällissodassa ja vallankumouksessa jonka seurauksena valtaan nousi Fidel Castro Ruz:n (1926-2016) johtama "Heinäkuun 26. päivän liike" (esp. "Movimiento 26 De Julio") 2).  Uudet vallanpitäjät aloittivat siirtymän sosialismiin siten kuin he sen näkivät: Neuvostoliiton tyylinen keskitetty valtio-omistus ja -johtoisuus koristeltuna paikoitellen osuustoiminnalla.  Sen varsinaisesta sosialistisuudesta voitaisi keskutella pitkäänkin ja olla montaa mieltä.  Joka tapauksessa vallankumoukselliset ja heidän kannattajansa sosialisoivat kapitaalien omistajien tuotantovälineitä rankalla kädellä ja se suututti USAn hallintoa joka piti Kuubaa USA-laisten kapitalistien ja mafiosojen omana nautintana, sekä busineksessa että bordellina.  USAn yritykset vastavallankumoukseksi, m.m. lukuisat Fidel Castron murhayritykset ja Sikojen lahden maihinnousuyritys 3), saivat aikaan vain Havannan hallinnon kääntymisen etsimään tukea sieltä mistä sitä oli sosialismia yrittäville tuolloin tarjolla: Neuvostoliitosta.  Seuraava merkittävämpi tapahtuma oli lokakuussa -62 n.s. Kuuban ohjuskriisi 4).  Niiden lisäksi USA on aiheuttanut kaikenlaista pienempää haittaa Kuuballe koko sen vallankumouksen jälkeisen ajan: johdon murhayrityksiä, bio- ja kemiallisia hyökkäyksiä, propagandaa, kauppasaartoja j.n.e.  Yksi tuoreempia, liki hassunhauskoja oli yritys syyttää Kuuban hallintoa ääniaseista suunnattuna USAn suurlähetystöä kohti.  Tietenkin myös Quantanamo:n laivastotukikohta on avoimena haavana.  Sen vuokra-aikahan meni umpeen jo 60-luvulla mutta USAlla ei ole aikomustakaan luopua laittomasti hallussaan pitämästä tukikohdastaan.  Sehän on heille tärkeä keino kiertää lainsäädäntönsä löysiäkin kieltoja laittomiin pidätyksiin ja kidutukseen sen lisäksi että se demonstroi USAn maailmanherruutta.

USAn kampanjointi on saanut uusia äärimuotoja nyt kun Donald Trump on alkanut toteuttaa James Monroen vanhaa oppia omilla mausteillaan.  Venezuelan öljysaarron osana se on yrittänyt tukahduttaa myös Kuuban energiansaantia, siinä myös jonkin verran onnistuen.  Kuubassa on vaikeuksia tuottaa sähköä ja saada polttoainetta liikennevälineisiin ja muuhun.  Oma lukunsa on turismiteollisuuden vaikeudet joita aiheutuu lentoliikenteen ongelmista polttoainepulan takia.  Sen uskovat ja manaavat saavan Kuuban hallinnon ja sen tukijat (=suurin osa kuubalaisista) polvilleen ja asettumaan taas nöyrästi alle USA-laisen kapitaalin.  USAn hallinnon yritykset eivät rajoitu vain öljykuljetusten sabotointiin merirosvoamalla öljytankkereita.  Samaan aikaan myös muita kauppasaarron toimia on kovennettu ja kiristävät kolmansia maita taloudellisin uhkauksin mukaan saartoonsa.  Onpa Trump väläytellyt jopa suoria sotatoimia Kuubaa vastaan.

Toki Kuuballa ei ole vastassaan vain USA vaan myös sen liittolaiset, n.s. "läntinen arvoyhteisö" 5) jonka jäsenet kuka enemmällä ja kuka vähemmällä ovat lähteneet USAn hybridisotaan, jotkut myös taloudellisen y.m. kiristyksen uhalla ja mukana myös EU. Sen osasena myös piskuinen Suomi on monella tavalla mukana pitkin n.s. "transatlantista suhdetta" vaikka valtiojohto y.m. poliittinen eliitti yrittävätkin olla hipihiljaa Kuubasta. 

Samaan aikaan Kuuba julistaa "Cuba no se detiente - Siempre habrá soluciones a los problemas por muy difícil que sea la situación" ("Kuuba ei pysähdy - ongelmiin löytyy aina ratkaisut oli tilanne miten vaikeita tahansa").  Toki tuohon presidentti Miguel Díaz-Canel Bermúdez:n julistukseen Granma:n uutisessa liittyy aimo annos kannustusta vaikeuksissakin vastustaa imperialistiseksi koettua USA:a mutta silti Kuuba on osoittanut ilmiömäistä sitkeyttä valtavan naapurinsa uhkan edessä.  Iso osansa lie sillä että niin suuri osa kuubalaisista tukee castrolaista vallankumousta eikä sitä edeltävien aikojen ole annettu unohtua.  Onhan Kuubassa panostettu laajalti heikommassa asemassa olevien asemaan, terveydenhoitoon j.n.e.  Olosuhteiden pakosta Kuuba on myös monella kestävän kehityksen ja vihreän talouden alalla edelläkävijä.

Mitä sitten?  Mitä olisi tehtävä?  Millä me pystymme auttamaan kuubalaisia selviytymään ja arvoyhteisöämme noudattamaan omia oppejaan kansojen suvereeniudesta ja itsenäärämisoikeudesta ulkopuolisia sortajia vastaa?  Tarvitsemme näkyvä solidaarisuuskampanjoita ja konkreettista apua heille.  Entä keitä olemme tässä suhteessa "me"?  Olemme solidaarinen, kansainvälinen vasemmisto yli puoluerajojen ja niiden ulkopuoleltakin, AY-liike, humanistit ja muut ihmisystävät, jopa jokunen itsensä libe¡raaliksi porvariksikin tunteva. Mutta emme ole sodanlietsojia emmekä talousliberaaleja kapitaalien valtaa ajavia monen sortin oikeistolaisia.

Kuubaa auttamalla autamme myös itseämme hoitamaan omia asioitamme itse ja tekemään sen paremmin.

¡Venceremos!

Jos vain katseella seuraamme vierestä, mikään ei korjaannu ja USAlaiset kapitaalien omistajat ja mafia jatkavat kunnes ovat, taas, saaneet kuubalaiset orjuutettua kärsimään ja rikolliset liiketoimensa kukoistamaan trooppisella saarella.  Pystymmekö vaikuttamaan oikeaan suuntaan mieltämme osoittamalla, boikotoimalla orjuuttajien busineksia, valitsemalla parempia edustajia jotka osaavat olla solidaarisia ja inhimillisiä?  Ennenkaikkea meidän tulisi painostaa suomalaisia sekä eurooppalaisia päättäjiä luopumaan USAn vasalliudesta, itsenäistymään ja toiminaan juhlapuheidensa mukaisesti paremman ja oikeudenmukaisemman maailman puolesta.  Siten auttaisimme itseämmekin hoitamaan omia asioitamme ja tekemään sen paremmin.

Ps: Myös konkreettista tukea ohjataan Kuuban avuksi.  Ainakaan Meksiko ei ole taipunut USAn painostukseen ja auttaa saarivaltiota humanitaarisesti.  Myös Venäjä pyrkii toimittamaan öljyä ja polttoaineita. Suomessakin toimitaan solidaarisuustyössä virallisen ulkopolitiikan vastaisesti.  Mainitsemisen arvoisia tukijoita täällä on m.m. Spartacus-säätiön Kuuba-solidaarisyystyö.  Enemmälle silti on tarvetta.

---

1) Monroen oppina tunnetaan USAn viidennen presidentin James Monroe:n (1758-1831) laatima doktriini USAn ulkopoliikalle. Se keskittyi toisaalta USAn eristäytymiseen Amerikan mantereelle ja toisaalta ettei eurooppalaiset vallat saa puuttua Amerikkojen asioihin. Alunperin se siis keskittyi USAn ja Euroopan suhteisiin mutta on myöhemmin laajennettu koskemaan USAn suhteita muuhunkin maailmaan.

2) Nimi "Heinäkuun 26. päivän liike" viittaa vallankumouksellisten 26/7 -53 Santiago de Cuba:n kasarmeille tekemästä sisällissodan ensimmäisestä hyökkäyksestä. Vallankumouksen jälkeen järjestö organisoitiin uudelleen nimelle "Integroidut vallankumoukselliset järjestöt" ("Organizaciones Revolucionarias Integradas", ORI) josta myöhemmin muodostivat "Yhdistyneen vallankumouksellinen sosialistipuolueen" ("Partido Unido de la Revolución Socialista de Cuba", PURSC). Puolueen nimeksi muutettiin vuonna 1965 "Kuuban kommunistinen puolue" ("Partido Comunista de Cuba", PCC).

3) Sikojenlahden maihinnousu 1961 (eng: Bay of Pigs Invasion,esp: "Invasión de bahía de Cochinos" oli suorin ja julkisin USAn yritys kaataa Fidel Castron hallinto.  Tuolloin yli 1500 USAn armeijan sotilasta ja kuubalaisista pakolaisista kerättyä palkkasoturia (CIA:n alainen "Prikaati 2506") presidentti John F. Kennedy:n määräyksestä nousi maihin Kuuban lounaisrannikolla sijaitsevalla Sikojenlahdella apunaan USAn ilmavoimat,laivasto ja kansalliskaarti. Kuuban armeija ja paikalliset vallankumoukselliset löivät maihinnousijat n. viikossa.

4) N.s. Kuuban ohjuskriisi vuonna 1962 oli maailmanpoliittinen tapahtuma joka alkoi kun USA sijoitti Turkkiin pitkänmatkan ydinohjuksia jotka olisivat ylettäneet pitkälle Neuvostoliiton alueelle, aina Moskovaan saakka.  NL vastasi sopimalla omien ohjustensa sijoittamisesta Kuubaan.  Seurannut vastakkainasettelu, jonka sanottiin edenneen aivat ydinsodan partalle, ratkesi kun molemmat sopivat vetävänsä ohjuksensa takaisin.  Julkiseen narratiiviin on jäänyt vain NL:n ohjukset.

5) Läntinen arvoyhteisö on lännessä kovasti mainostettu joukko USAn liittolaisia jotka propagandan mukaan jakavat "samat arvot". Niitä ovat narratiivin mukaan demokoratia ja erilaiset liberaalit vapaudet mutta käytännössä ne tarkoittavat USA-laisten pääomien ylivaltaa USAn n.s. "kansallisten etujen" nimissä ja USAn sotilaallisen ylivallan suojeluksessa.  Toki niitä kuorrutetaan sopivaksi katsotulla annoksella ns. liberaaleilla vapauksia kuten esim LGBT+ -väen suvaitseminen.  Suvaitsemisella on kuitenkin rajansa jos pääomien valtaa uhataan.  Termiä Suomeen levitti aikoinaan ensimmäisten joukossa Martti Ahtisaari.

Valtioterrorismia ja banaaneja öljyssä

USA iski taannoin Venezuelaan ja kaappasi sieltä laillisen presidentin Nicolás Maduro Moros:n aikoen panna hänet syytteeseen huumekaupasta tarkoituksenaan vallanvaihto öljyrikkaassa maassa joka bolivaristojen aikana on tiukasti vastustanut USAn ylivaltaa.  Jo aiemmin USA on karkealla tavalla hyökkäillyt Venezuelan kimppuun maalla, merellä ja ilmassa sekä politiikassa.  Tähän astiset USAn toimet ovat olleet "vain" tökeröä ja mistäänpiittaamatonta sotkeutumista vieraan valtion sisäisiin asioihin mutta nyt USAn  politiikka Venezuelaa vastaan on saavuttanut valtioterrorismin mittasuhteet ja määritelmät (siinä mielessä että terrorismin uhreja on ulkomaa ja sen kansalaiset, ei terroristivaltion omat kansalaiset).

Taustoittaminen kannattaa aloittaa ajasta ennen Hugo Chávez:n valintaa Venezuelan presidentiksi vuonna 1999. Tuolloin maata hallitsi kovalla kädellä porvarillinen eliitti yhteistoiminnassa USAn kanssa. Venezuela oli yksi n.s. banaanitasavalloista*) USA-laisten öljy-yhtiöiden hallinnassa. Tavallisten venezuelalaisten huono asema johti vasemmistolaisen upseerin Hugo Rafael Chávez Frías:n (1954-2013) valintaan presidentiksi.  Hän alkoi ajaa tavallisten ihmisten aseman parantamista, öljy- y.m. suuryhtiöiden vallan kaventamista ja siirtymistä sosialismiin.  Hän nimitti linjaansa "bolivarismiksi" entisen vapaustaistelijana kunnioitetun Simón Bolívar:n (1783- 1830) mukaan.

USA ja sen paikalliset kätyrit kuitenkin tekivät suuren osan aikeista mahdottomiksi eikä ihan kaikki bolivaristatkaan olleet tehtäviensä tasalla.  Chávez yritettiin syrjäyttää ja tappaa monta kertaa.  Lopulta hän lie kuollut myrkytettynä.  Hänen seuraajakseen valittiin varapresidenttinsä Maduro jonka hallinnon kohtalo on ollut samansuuntainen kuin edeltäjänsä. Länsimaiden tuella pieni porvarillinen paikallinen oppositio on yrittänyt huonolla menestyksellä mutta suurella kansainvälisellä hulabaloolla nostaa erilaisia tyyppejä: Pedro Carmona, Juan Quaidó, Maria Machado, Edmundo González j.n.e.  Samalla on lyöty propagandarumpua köyhyydestä ja muusta kurjuudesta.  Sen suhteen on  kuitenkin huomattava että venezuelalaisköyhälistö ja työläiset on bolivaristojen puolella sen sosiaalisten tukiohjelmien ansiosta, ehkä joku myös sosialististen näköalojen vuoksi.  Vastustus on enemmän paremman väen asia sillä he ovat menettäneet nautintaoikeuksiaan ja etenkin näköaloja tulevaisuuden herkuista.

Nyt ekstremistisiin ja näyttäviin manövereihin tykästynyt Donald Trump USAn presidenttinä meni pidemmälle kuin kukaan muu aiemmin vuosikymmeniin. Jo hänen edeltäjänsä yrittivät monenlaisia peliliikkeitä mutta vasta hän lähetti Delta-force:n **) helikopterit kaappaamaan Maduron.  Kaappausta Trumpin hallinto pohjusti syytöksillä Venezuelan hallinnon salakuljettavan huumeita USA:han ja siihen liitetyillä iskuilla kalastus- ja kauppa-aluksia vastaan niin Tyynellä valtamerellä kuin Karibian merelläkin.  Tosiasiassa huumeet tuodaan USA:han pääasiassa Meksikosta ja Kanadasta.  Venezuelan valtion osuudesta ei ole tähän mennessä esitetty mitään todisteita.

Perimmäisenä syynä onkin Trumpin omaksuma "Monroen opin***) tehostettu versio. Nyt ei riitä enää Amerikat USAn etupiirinä sen varsinaisessa merkityksessä vaan Washington hakee totaalista hallintaa niin resursseista kuin poliittisestikin.  Taloudellisesti se tarkoittaa USAlaisten ylikansallisten yhtiöiden valtaa. Aikaisemmin se toteutui banaanitasavalloissa, myöhemmin kaivannaisten ryöstämisenä ja nyt ovat Venezuelan et al öljyn perässä, unohtamatta n.s. harvinaisia maametalleja ****) joita tarvitaan erityisesti elektroniikassa, strategisesti.  Unohtaa ei toki voi myöskään ylivallan osoittamista varoituksena muille.  Jo aiemmin USA on kurittanut lipsuvia liittolaisiaan, kuten esimerkiksi panamalaista Manuel Noriega:a (1934-2019). Hän oli läheinen ja pidetty liittolainen kunnes alkoi puhua Panaman kanavan siirtämisestä Panaman haltuun ja samalla hänestä tehtiin vihattu huumekauppias, kuten Madurosta nyt.  Sen sijaan Trump vapautti huumekaupasta tuomitun entisen Hodurasin presidentin Juan Orlando Hernándes:n.

Oma lukunsa on USAn Dollarin asema.  USAn talouden vahvuus perustuu pitkälti siihen että maailmankauppaa käydään heidän valuutassaan.  Siten he voivat peittää oman taloutensa heikkouksia laskemalla liikkeelle lisää Dollareita.  Jos muut maat siirtyvät käymään kauppaa muissa valuutoissa niin seuraukset USAn taloudelle on katastrofaaliset sillä taalaa ei enää kenenkään tarvitsisi pönkittää omien varojen takia.  Se on pitkälti syynä kauppasotiin Venäjää ja etenkin Kiinaa vastaan.  Pienemmistä pelureista siitä ovat saaneet seurauksensa m.m. Saddam Hussein, Muammar Gaddafi j.n.e.  Nyt oli vuorossa Maduro ja Venezuela kun ovat siirtyneet paljolti käyttämään n.s. kryptovaluuttoja *****) öljykaupassaan USAn boikotteja ja sanktioita kiertääkseen.

Varsinainen asetelma on kuitenkin miten USAn agressiivinen offensiivi suhtautuu kansainväliseen lakiin ja niin monissa juhlapuheissa julistettuun maiden omaan oikeuteen omaan suvereniteettiinsä.  Miten n.s. kansainvälinen yhteisö, joksi yleensä lasketaan joukko "läntisiä" maita jotka ovat tiiviitä USAn liittolaisia, suhtautuu asiaan.  Onko se johdonmukainen ja tuomitsee hyökkäyksen ja puuttumisen Venezuelan sisäisiin asioihin ryhtyen linjakkaisiin, konkreettisiin toimenpiteisiin.  Esimerkiksi Venäjän hyökkäykseen Ukrainaan on reagoitu boikotein, sanktioin ja varustautumisella sotaan hyökkääjäksi tunnistettua kohtaan sekä autettu asein ja rahallisesti hyökkäyksen kohdetta.  Missä on vastaava apu Venezuelalle.  Edellinen kysymys on retorinen sillä ymmärrän suhtautumiseen liittyvän kaksinaismoralismin.  Meidäthän on sidottu hyökkääjän liittolaiseksi n.s. transatlantisen suhteemme kautta eikä meidän eliittimme voi purra kättä joka sitä ruokkii.

Oma lukunsa suhtautumisessa on myös kaksinaismoralismin monet asteet ja muodot.  Trumpin uhkauksiin Grönlannin anastamiseksi suhtaudutaan paljon tiukemmin sanakääntein vaikkei siihenkään vahingossakaan sotketa konkretiaa jotta puheet menevät puheina.  Kuuban, Kolumbian ja puhumattakaan Iranista ei kannata odottaa edes hyökkäykset tuomitsevia sivulauseita.  Oma kaksinaismoralistinen kuvionsa on  ettei edes USA hae Maria Machado:sta, tuosta Nobelein palkitusta "sankarista", uutta johtajaa vaan pyrkii sopimaan Maduron varapresidentin Delcy Eloína Rodríguez Gómez:n kanssa yhteistyöstä. Toivottavasti hänellä on selkärankaa väistää ´Washingtonin seireeninlaulut. Moneen suuhun, m.m. USAn entisen presidentin, kenraali Dwight D. Eisenhowerin (1890-1969), koskien Nigaraquan Anastasio Somozaa, laitetut sanat pitävät kutinsa "He is a son of a bitch but he is our son of a bitch".

Mitä on siis tehtävissä:  Katsommeko me tavalliset ihmiset, edistykselliset ja oikeudenmukaisetkin meistä, vain sivusta ja paheksumme, että onpas rumaa meininkiä?  Vai ryhdymmekö toimeen ja reagoimme? Ensin vaatien omia päättäjiämme olemaan johdonmukaisia, aktiivisia ja konkreettisia?  Ja sitten yhdessä, laajempana kansainvälisenä rintamana ja joukkoliikkeenä vaatien oikeudenmukaisuutta ja kansojen itsemääräämisoikeutta?  Sellaista käännettä me emme toki saa ilman rauhantahtoa ja näköalaa paremmasta, sosiaalisemmasta sekä humaanimmasta maailmasta.  Jotkut voisivat nimittää sitä vaikka näköalaksi sosialismiin jossa kaikki on mahdollista järjestää oikeudenmukaisemmin, tasa-arvoisemmin, humaanimmin ja paremmin jos vain niin tahdotaan tehdä.

¡El pueblo unido jamás será vencido!

---

*) Banaanitasavalta tarkoittaa eteläamerikkalaista valtiota joka on tiukasti USA-taustaisten ylikansallisten yhtiöiden hallussa, riippumatta yhtiöiden toimalasta vaikka termi aikoinaan syntyikin hedelmäyhtiöistä. Tunnettuja ovat m.m. United Fruit, Dole, Chiquita j.n.e. Myöhemmin termiä on sovellettu myös muiden alojen yhtiöiden valtaan, esim. kupariyhtiöt Rio Tinto ja Anaconda, Tietoliikenneyhtiö IT&T j.n.e. Termin kehitti aikoinaan USA-lainen toimittaja William Sydney Porter (1862-1910) t.m.n. taiteilijanimellä O. Henry.

**) Delta Force (The 1st Special Forces Operational Detachment–Delta (1st SFOD-D)) on USA-lainen n.s. "erikoisoperaatioihin" tarkoitettu joukko-osasto.  Erikoisoperaatioilla tarkoitetaan tässä lähinnä erilaisia laittomuuksia ulkomailla joissa käytetään salailua, yllätyksellisyyttä, laittomuuksia ja silmitöntä väkivaltaa.

***) Monroen oppina tunnetaan USAn viidennen presidentin James Monroe:n (1758-1831) laatima doktriini USAn ulkopoliikalle.  Se keskittyi toisaalta USAn eristäytymiseen Amerikan mantereelle ja toisaalta ettei eurooppalaiset vallat saa puuttua Amerikkojen asioihin.  Alunperin se siis keskittyi USAn ja Euroopan suhteisiin mutta on myöhemmin laajennettu koskemaan USAn suhteita muuhunkin maailmaan.

****) Harvinaisilla maametalleilla tarkoitetaan lähinnä alkuaineiden jaksollisen järjestelmän kolmannen ryhmän metallisia alkuaineita: skandium ja yttrium sekä kaikki lantanoidit.  Erottelu tällä hetkellä kemistien ulkopuolella ei ole kuitenkaan tarkkaa.  Ominaisuuksiensa takia ne ovat erityisen tarpeellisia modernissa elektroniikassa ja metallien valmistuksessa sekä katalyytteinä. Maailmanlaajuinen kilpailu niistä vaikuttaa maailmanpolitiikkaan vahvasti sillä niiden valmistus ja kauppa on tällä hetkellä vahvasti Kiinan käsissä mutta tulevaisuudessa Grönlannin, Etelä-Amerikan, Kanadan y.m. merkitys kasvaa.

*****) Kryptovaluutoilla (oik. virtuaalivaluutta) tarkoitetaan puhtaasti ja vain ja ainoastaan sähköisiä ("digitaalisia") valuuttoja.  Niitä luodaan kryptografililla algoritmeillä tietokoneverkoissa. Tunnetuin tekniikka on n.s. Blockchain.  Niillä käydään kauppaa virtulaalisten "lompakoiden" välillä liki kuin tavallisilla valuutoilla (joista suurin osa on myös digitaalisessa muodossa vain bitteinä pankkien tietojärjestelmissä).  Kryptot ovat muodoiltaan ja tekniikoiltaan sekä laillisuudeltaan moninaisia eikä vahvistettuja määritelmiä eikä kattavaa lainsäädäntöä tai sopimuspohjaa ei ole.