Bernard Russell
kirjoitti esseessään ”Aatteita, jotka ovat vahingoittaneet
ihmiskuntaa” (julkaistu kokoelmassa ”Filosofiaa jokamiehelle”
(1967; WSOY) , alkup. ”Unpopular Esseys” (1950)) tarinan mitä metafyysinen lehmä päättelisi laitumella nähdessään junan. Hän
käytti sitä esimerkkinä kuinka
ihminen virheellisesti tekee
itsestään kaiken keskipisteen ja projisoi ympäristön tapahtumat
omaan itseensä. Tarina kulkee seuraavasti (suora lainaus Kyllikki
Sutisen suomennoksesta):
”Ihmisen
käsitys omasta tärkeydestään ilmenee oudosti niissä
kuvitelmissamme, että toisten ihmisten toimenpiteiden tarkoituksena
on hyvän tai pahan aiheuttaminen meille. Kun ajaa junassa kentän
halki, jolla lehmikarja käyskentelee laitumella, voi lehmien joskus
nähdä järjettömästi säikähtyneinä pakenevan poispäin junan
lähestyessä. Jos lehmä olisi metafyysikko, se päättelisi
tällöin tähän tapaan: 'kaikki toiveeni ja pelkoni koskevat
itseäni; tästä voin päätellä induktiivisesti, että kaikki
maailmankaikkeuden tapahtuminen tarkoittaa minua. Tuo jyrisevä juna
tahtoo näin ollen joko vahingoittaa minua tai tehdä minulle hyvää.
En voi uskoa, että se tarkoittaa minulle hyvää, ja siitä syystä
varovaisena lehmänä koetan paeta sitä.' Jos tuolle
metafyysikkomärehtijälle yrittäisi selvittää, että junalla ei
ole minkäänlaista aietta lähteä raiteiltaan ja lehmän kohtalo on
sille täysin yhdentekevä, eläinparka joutuisi pyörälle päästään
noin luonnottoman seikan johdosta. Juna, joka ei tahdo sille mitään
pahaa eikä hyvää, tuntuisi siitä vain vieläkin kylmemmältä ja
hirvittämämmältä kuin sellainen juna joka tahtoo sitä
vahingoittaa. Ihmisten on käynyt juuri näin. Luonnonjärjestys on
tuottanut ihmisille väliin onnea, väliin onnettomuutta. He eivät
voi uskoa, että tämä tapahtuisi sattumalta. Kun lehmä
mahdollisesti olisi saanut kuulla jonkun toverinsa eksyneen raiteille
ja joutuneen junan alle, kehittäisi se – jos sillä olisi
vaatimaton määrä älyä, mikä useimmille ihmisille on annettu –
filosofiset mietteensä päätöslauselmaan, jonka mukaan lehmäparka
oli saanut rautatien jumalalta rangaistuksen synneistään. Se
iloitsisi, kun sen papit asettaisivat aidan radan kahden puolen, ja
se varottaisi nuorempiam huimapäisempiä lehmiä käyttämästä
hyväkseen aidassa olevaa rakoa, koska synnin palkka on kuolema.”
Russell kuvaa
esimerkillään mainiosti kuinka ihmiset niin ketterästi rakentavat
itselleen merkityksiä elämäänsä ja niiden ympärille tabuja sekä
sääntöjä ja määräyksiä joilla valvoa niitä. Erityistä
onnea me koemme kun pystymme rankaisemaan niitä jotka noita
käsityksiä rikkovat.
Esimerkissä on
useampia mielenkiintoisia näkökulmia: kaiken itseen projisoimisen
lisäksi m.m. ”varovaisuusperiaate”. Aina kannattaa varautua
pahimpaan eikä saata toivoa parempaa. Se lienee vanha evolutiivinen
jäänne petojen pelosta ja laumadynamiikasta. Kun taas uhrien
syyttäminen antaa itselle turvaa ja motivoi pysymään
moraalisääntöjen puitteissa jumalien pelossa.
Myös halu
rakentaa uskomusmaailmaa pelottavan ympärille on mielenkiintoinen
piirre, kaikkine haluineen organisoida pelko ja siihen varautuminen.
Kuten Russell:n esimerkissä papit rakentamassa aitaa ja varoitukset
huimapäiselle nuorisolle. Hän siis tulee kuvanneeksi, ilmeisesti
ihan tarkoituksella, liki kaikkien uskontojen perustaa ihmismielen
syövereissä.
Kunpa oppisimme
ymmärtämään ettemme ole maailman napoja. Asioita tapahtuu meistä
riippumatta, ihan ilman että aktorit ja objektit ovat millään
lailla kiinnostuneita meistä. "Leben
und leben lassen" kuten Friedrich Schiller
kirjoitti Wallensteinin leirissään**). Silloin vapautuisimme
turhista peloista, oikeitakin syitä pelolle on, emmekä
pyrkisi mestaroimaan muiden elämiä vastoin heidän vapaata aikuista
tahtoa vaan pystyisimme suvaitsevaisuuteen toisiamme kohtaan.
---
*) Bertrand Arthur William
Russell, 3. Russell:n jaarli (1872-1970) oli brittiläinen
matemaatikko, filosofi ja loogikko ja koko loogisen empirismin
filosofisen perinteen aloittaja. Hän edisti erityisesti logiikan ja
matematiikan perustan tutkimustyötä. Russell oli aikansa suurimpia
intellektuelleja. Hän kansantajuisti filosofiaa useissa teoksissaan
ja kommentoi laajasti erilaisia keskustelunaiheita julkisuudessa.
Russell oli myös yhteiskunnallinen ajattelija, joka kirjoitti monia
poliittisia teoksia ja toimi esimerkiksi ydinsotaa ja imperialismia
vastaan. Hän oli ”jonkin sortin” sosialisti mutta n.s.
neuvostotodellisuuden tiukka arvostelija.
**) Lainaus saksalaisen
runoilijan, näytelmäkirjailijan ja historioitsijan Johann Christoph
Friedrich von Schiller:n (1759-1805) ”Wallenstein-näytelmätrilogian
ensimmäisestä osasta "Wallensteins Lager" (1799).
Schiller oli esteetikko ja klassisisti joka haki väkivallattomuutta.
Albrecht Wenzel Eusebius von Wallenstein (1583-1634) oli böömiläinen
sotapäällikkö ja toimi Pyhän (saksalais-)roomalaisen
keisarikunnan joukkojen ylipäällikkönä 30-vuotisessa sodassa,
johti m.m. ruotsalaisten vastapuolta.