Vartiainen peesaa Etelärantaa

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen Juhana Vartiainen yhtyy työnantajien kampanjaan työehtojen polkemiseksi.  Hän tuntuu olevan täysin tietämätön  työläisten ja työpaikkojen olosuhteista.  Missä on ay-liikkeen ja työväenpuolueiden avaukset meidän tavallisten työläisten etujen puolustamiseksi?

Kirjoitin muutama tunti sitten työnantajien kampanjoinnista työsuhteen ehtojen polkemiseksi.  Nyt huomasin, että Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) johtaja, sosialidemokraatti Juhana Vartiainenkin on liittynyt työnantajien kuoroon.  Iisalmen sanomissa olevan jutun mukaan hän haluaisi ikääntyvien työntekijöiden työnantajille mahdollisuuden laskea haluamiensa vanhempien työntekijöiden palkkoja.  Vartiaisen perustelut ontuvat kuitenkin pahan kerran. 

Hänen mukaansa ihmisiä pitäisi eläkkeelle pääsyn kauemmas siirtämisellä kannustaa pitämään työkyvystään paremmin huolta.  Hän ei kuitenkaan ota huomioon, että työkykyyn vaikuttaa eniten työolosuhteet, niin henkiset kuin fyysisestkin sekä yleensä yhteiskunnan terveus- ja sairaanhoitopalvelut.  Hän ei sanallakaan kehota työnantajia huolehtimaan olosuhteista työpaikalla vaan sysää kaiken vastuun palkollisen niskaan.

Haastattelu antaa myös kummallisen käsityksen sosialidemokraatin ihmiskuvasta.  Työläiset ovat mukamas laiskoja ja työnantajia hellyteltävä palkanalennusmahdollisuuksilla jotta lorvailijat pidettäisi kurissa.  Vartiainen ei ilmeisesti ole juurikaan oikeissa töissä ollut vaan kuunnellut vain työnantajien propagandaa.

Vartiaiselle ei ole tullut mieleenkään, että kokenut ja osaava työntekijä saa enemmän ja parempia tuloksia aikaan keskittymällä tärkeään tekemiseen hosumisen ja häsläämisen asemesta.  Se saattaa näyttää asiaa ymmärtämättömästä laiskottelulta mutta oikeasti on keskittymistä oleelliseen.

Olisi ehkä parempi, että Vartiainenkin tekisi n.s. häkämiehet ja siirtyisi EK:on kun mielipiteet näyttää jokatapauksessa olevan sieltä peräisin.  

On väitetty, että suomalaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun ei mahdu kuin yksi asia kerrallaan ja sekin yhdestä näkökulmasta.  Nyt tuo asia näyttäisi olevan työläisten kurittaminen ja näkökulma puhtaasti työnantajien.  Miten saisimme edes ay-liikkeen ja n.s. työväenpuolueet avaamaan keskustelun jolla pyrittäisi heidän edustamiensa tavallisten työläisten etujen ajamiseen?

Puheloisen puheet

Kenraali Puheloinen on pitänyt puheen maanpuolustuskurssin avajaisissa.  Puheloinen asetti puheessaan ihmiset perusteettomasti eriarvoiseen asemaan sota-oppien opettelemisen perusteella. 

Puolustusvoimien komentaja, neljän kissan kenraali Ari Puheloinen on osoittanut uusimman, 203. maanpuolustuskurssin avajaisissa pitämässään puheessa kuinka hän asettelee ihmisten arvon.  Hänen mielestään armeijassa opetetut taidot tekevät ihmisestä sillä tavalla arvokkaamman, että hänet tulee palkita verohelpotuksilla.  

Puheloinen on huolissaan armeijasta vapautuvien asemasta.  Hän kehuu armeijan koulutusta ja työnantajien suhtautumista siihen.  Hän esittelee ikäänkuin tutkimustuloksia kuinka parempia armeijan käyneet ovat.  Hänellä ei taida kuitenkaan olla vertailuarvoja siitä miten esimerkiksi siviilipalvelu kasvattaa ihmisiä tai vaikka vain työelämä samassa iässä.  Hän vain olettaa, että hänen johtamansa laitos tekee ihmisistä parempia kuin heistä mukamas muuten tulisi.  Ajattelutapa on äärimmäisen arrogantti eikä perustu mihinkään muuhun kuin militantteihin mielikuviin pyssyjen autuudesta.

Puheloinen esitteli myös puheessaan työnantajien suhtautumista armeijan käymiseen.  Siitäkään hänen esittämänsä numerot eivät osoita armeijan käymisen jalostavaa vaikutusta vaan työnantajien militantteja asenteita.

Ihan oman elämänkokemukseni eli armeijan varusmiehille tarjoaman johtamiskoulutuksen pitkän kaavan läpi käyneenä ja sen jälkeen työelämässä sekä johdettavana että hieman pikkupomon asemassa olleena voin sanoa, että armeijan johtamiskoulutus olisi pikemminkin poisopittava ennen työelämään menoa kuin sitä siellä hyödyntää.  On käsittämätöntä ja suorastaan vaarallista siitä vielä palkita.  Olisikohan työelämämme pahoinvointi ja ihmisten halu mahdollisimman pian eläkkeelle juuri tuon RUK-johtamisen, management by perkeleen, syytä? Kun ihmisten työuria halutaan jatkaa, olisiko nimen omaan aloitettava armeijan perua olevan johtamiskulttuurin muuttamisesta?

Kaikkein pahinta Puheloisen puheessa oli tuo hänen tapansa asettaa oman organisaationsa läpi käyneet ihmiset parempaan asemaan kuin muut.  Hän siis ylimielisesti eriarvoistaa ihmisiä.  Kehityssuunta yhteiskunnassamme pitäisi olla ihan päinvastainen.

Eläkkeelle

Uusimpien uutisten mukaan, m.m. YLE ja Helsingin Sanomat, SAK on lipeämässä aiemmasta kannastaan puolustaa suomalaisten työeläkeikää.  Puheenjohtaja Lauri Lyly/SDP  haluaa muka vain "aukaista neuvottelujen solmuja".  Onneksi puhemies Eero Heinäluoma/SDP sentään vielä lupaa pitävänsä kiinni aiemmista lupauksista, ainakin tämän vaalikauden.  Toivottavasti hänen sanansa vielä painaa SDP:n päätöksenteossa.

Tosiasiassa koko ajan tosiasiallinen eläkkeellä jäämisen ikä nousee.  Tämän on huomannut myös SAK ja tiedosttaa siitä sivuillaan.  Vain Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) ei sitä halua huomata ja kärttää vanhuuseläkkeen lakisääteisen ikärajan nostamista.  Keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä (oikeammin 25-vuotiaan eläkkeellesiirtymisiän odote) oli vuonna 2009 59,4 vuotta. Seuraavana vuonna se oli 60,4 vuotta ja viime vuonna 60,5 vuotta. Näin ollen eläkkeellesiirtymisiän odote on kehittynyt odotettua paremmin.  Siitä huolimatta lakisääteisiä rajoja halutaan nostaa.

Nykyinen eläkkeelle siirtymisen myöhentyminen on saatu aikaiseksi varhais-, työttömyys- ja työkyvyttömyyseläkkeiden sääntöjen kiristyksillä.  Kun samaan aikaan työnantajat harjoittavat entisenkaltaista ikärasismia, ihmiset joutuvat eläkkeen asemesta työttömyyskortistoon.  

Jos työnantajilla ja porvaripoliitikoilla olisi aito huoli työurista niin he pyrkisivät pidentämään työsuhteita.  Se tarkoittaisi työolosuhteiden parantamista niin, että ihmiset säilyttäisivät työkykynsä mahdollisimman pitkään.  Samoin se tarkottaisi työnantajien asenteiden muuttamista siten, että ikääntyvistä työntekijöistä pidettäisi kiinni eikä pyrittäisi pääsemään eroon.  Se taas tarkoittaisi ikärasismista luopumista ja työelämän olosuhteiden tekemistä houkuttelevammiksi.  Nykyiset säännöksethän tarjoavat mahdollisuuden olla töissä 68 ikäiseksi jos molemmat osapuolet eli sekä työnantaja ja -tekijä niin haluavat.  Vaikutetaan siis ensin niihin haluihin.

Työurien uudistaja

Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) puheenjohtaja Sakari Tamminen on avautunut työläisten lomista, ovat kuulemma liian pitkiä.

Aiemmin työnanajien yritys eläkeiän nostamisesta epäonnistui ammattiliittojen vastustuksen ansiosta.  Sen jälkeen näyttää tulilinjalle nostetun lomat.  Työuria pitäisi nyt pidentää lomista nipistämällä. 

Tähän asti he ovat olleet eläkkäiden ja opiskeluaikojen sekä työkyvyttömyyksien kimpussa.  Tamminen taisi mainita myös päivittäisen työajan.  Sillä tavalla kuulemma saadaan lisää panosta talouteen ja enemmän tulosta.

Jostakin kumman syystä työttömien potentiaalinen työpanos ei kiinnosta, ei myöskään työelämän kehittäminen niin, että ihmiset haluaisivat olla enemmän töissä.  Nämä molemmat keinot ovat kuitenkin ihan täysin EK:n jäsenistön käsissä.  Heidän olisikin suunnattoman helppo tarttua niihin kun ei tarvitsisi neuvotella hankalien ja aina kaikkea vastustavien ammattijärjestöjen kanssa.  Riittäisi kun Tamminen laittaisi kirjeen jäsenistölle, että palkatkaa työttömät töihin ja parantakaa työoloja.  Sen jälkeen jäsenistön ei tarvitsisi kuin totella.

SAK:n Lauri Lyly oikaisikin ihan aiheellisesti Tammista ja kehotti pikemminkin puuttumaan työttömyyteen ja työelämän muihin ongelmiin. 

Meidän ongelmamme ei suinkaan ole liian lyhyet työurat ja -aika vaan pikemminkin työn kasaantuminen liian harvoille.  Ja monet joutuvat vieläpä tekemään Tammisen joukoille ilmaista työtä varsinaisen palkalla maksetun työn lisäksi.  harvojen tekemän työn määrän lisäämisen asemesta pitäisikin työtä jakaa useammille lyhentämällä työpäiviä ja -viikkoja sekä pidentämällä lomia ja laskemalla ihmiset aiemmin esimerkiksi osa-aikaeläkkeelle.

Tieteen opettamisesta ja soveltamisesta työelämässä

Kirjoitin edellisessä kirjoituksessa tieteen tuloksista ja rahoittamisesta. Tuli vielä sen jälkeen mieleen, että samanlainen kaksijakoinen tai jakomielinen meno on myös työmarkkinoiden puolella. Meillä arvostetaan työmarkkinoilla, sekä yksityisellä että julkisella puolella tieteentekemisen koulutusta palkattaessa ihmisiä soveltaviin tehtäviin.

Eikö tuollainen ole resurssien haaskausta? Koulutetaan tieteentekijöitä mutta heidän tarkoituksenaan on hyödyntää oppimaansa työelämän soveltavissa tehtävissä eikä tieteen tekijöinä. Käsittääkseni tämä johtaa kahteen ilmiöön: ei tule kunnon tutkijoita tieteilemään eikä soveltajat saa kunnon oppia soveltamiseen. Molemmat ovat resurssien tuhlaamista tehottomaan.

En toki tarkoita, etteikö ajoittainen tuntuman hakeminen "aidan toiselta puolelta" olisi hedelmällistä mutta koko systeemi ei saisi perustua sellaiselle. Siinä kärsivät kaikki osapuolet: yliopistot, tiede, yritykset, business, tutkijat, työntekijät, veronmaksajat j.n.e.

Olen halunnut ymmärtää ammattikorkeakoulujen perustamisen ja rakentamisen positiivisesti juuri ratkaisun etsimisenä tähän ongelmaan. Toivottavasti nyt ei sitten pilata niitäKIN yrittämällä tehdä amk:ista "tiede"korkeakouluja. Sellaiseen on vaara kun esitellään "oikeita" korkeakouluja jotenkin hienompina kuin "ammatti"korkeakouluja. Sehän on jo johtanut siihen, että amk:t eivät haluaisi pysyä perustehtävssään vaan haluavat laajentaa toimenkuvaansa.

Sinällään ei ole minusta väärin, että ammattikorkeakouluissa tehdään soveltavaa tutkimusta ja jopa tuotekehittelyä. Sehän sopiikin niiden luonteeseen soveltamista opettavina laitoksina. Mutta olisi virhe rakentaa ikäänkuin kehittämis- ja kehittymispolkua joka johtaa ammattikorkeakoulusta tiedekorkeakouluun ja ikäänkuin huipulle. Polkujen pitäisi olla vähintäänkin kahdensuuntaisia eli myös kehittymistä "puhtaan" tieteen puolelta soveltamaan.

Työelämässä taas tulisi olla selkeää näkemystä, mitä oikein tarvitaan. Tarvitaanko tieteentekemisen hankittua ja osoitettua kykyä vai kykyä soveltaa kulloinkin parhaiten sopivia tieteen y.m. saavutuksia. Tehtäviä varmaan löytyy molemmille mutta ne pitää pystyä erottamaan. Vain sellaisen analyysin kautta päästään ohjaamaan aina liian vähäisiä resursseja kulloinkin parhaiten tavotteita palvellen.

Kataisen lomalle lähtö

Valtiovarainministeri ja puheenjohtaja Jyrki Kataisesta on iso lomallelähtöjuttu tämän päivän Ilta-sanomissa otsikolla "Vaalirahakohu vie Kataista". Siinä bulevardilehden mainosbuffijutussa minun huomiotani herätti kuinka kevyesti hutkiva zurnalisti antoi ohittaa Kokoomuksen vaalirahoitusjutut ja rahoittajien saunottamisen valtion piikkiin valtion tiloissa. Kataisen mukaan heillä ei ole luurankoja kaapissa ja kaikki on "asiallisten yritysten ja ihmisten lahjoituksia". Samaan aikaan toinen keltaisen lehdistön edustaja, Iltalehti kuvailee menoa Nova Groupissa jonka johto oli yksi saunotetuista tukijajoukoista. Ilmeisestikin minulla ja Kataisella on erilaiset käsitykset asiallisesta menosta. Joka tapauksessa meno on muistuttanut SAK:n taannoista vaalimainosta jossa Oiva Lohtander esitti ökyporvaria. Olisikohan mallina ollut Kehittyvien maakuntien Suomen katais-asialliset yritysjohtajat.

Toinen silmiini pistänyt aihe tuossa Ilta-sanomien jutussa oli Kataisen käsitys työelämästä. Sen mukaan hän ei "hyväksy väitettä, että maailma olisi muuttunut sellaiseksi, että meidän on pakko jäädä eläkkeelle 57-vuotiaana, sairaana". Edellinen oli lehtijutun mukaan suora lainaus Kataiselta. Kataisella tuntuu olevan kovin hatara käsitys ja kevyehkö kokemus suomalaisesta työelämästä. Sitä todistaa myös hänen elämänkertatietonsa eduskunnan sivuilla. Kataisen kannattaisikin puhua asiasta yhteisillä saunareissuillaan niille asiallisille tukijoilleen. Hehän työnantajina ovat pitkälti vastuussa työelämästä. Mutta ilmeisesti saammekin kiittää heidän ja heidän kaltaistensa lobbausta siitä, millaista politiikkaa työmarkkinoilla harjoitetaan ja miten hallitus siihen suhtautuu. Nykymeno mukaan lukien työelämän olosuhteet on sitä noiden rahoittajien kaipaamaa yritysmyönteistä menoa.

Katainen kaipaa jutussa myös hienotunteisuutta kanssaihmisiä kohtaan etenkin näin lama-aikana. Ilmeisesti hän tarkoitti tällä asiallista tukijaansa Toivo Sukaria jonka omistama kalustekauppa Masku on Taloussanomien (17/6) mukaan jättänyt työehtosopimuksissa sovitut palkankorotukset maksamatta. Asiallinen Sukari oli hienotunteisesti jättänyt kertomatta asiasta työntekijöilleen.

Toivottavasti äänestäjät oppivat tämän kaltaisesta menosta, että myös vaaliviestejä kannattaa vastaanottaa kriittisesti. Ja toivottavasti Heidi Hautalan ja Satu Hassin perään kuuluttama eduskunnan hajoittaminen ja uudet vaalit eivät toteudu. Silloin nimittäin ennen vaaleja jäisi paljon vaalirahoituskuvioita selvittämättä, ilmeisesti myös vihreiden. Käytetään nyt mielummin tämä pari vuotta ennen seuraavia säännönmukaisia vaaleja asioiden selvittämiseen juurta jaksain ja ennen vaalikampanjoita. Silloin voisi optimistisesti toivoa, että ne käytäisi kaikilla tahoilla rehellisemmin ja avoimemmin.