Post-kapitalistinen maailma

Luin selaimen kääntäjän avustuksella Московский Комсомолец -lehdestä Sergei Pravosudov:n (s. 1975) kirjoituksen "Что придет на смену капитализму: названы сценарии развития общества" (suom: "Mikä korvaa kapitalismin: Skenaarioita yhteiskunnalliseen kehitykseen", julk. 26/5 -26).  Kirjoittaja on Venäjän kansallisen energiainstituutin ("Институт национальной энергетики") toimitusjohtaja.  Jutussa kuvaillaan muutaman tieteilijän ja toimittajan näkemyksiä siitä millaiseen yhteiskuntaan nykyisen kapitalismin jälkeen siirrytään.  Sen skenaarioissa ei mainita sosialismia vaihtoehtona vaikka joitakin siltä kuulostavia piirteitä onkin otettu mukaan.  Mielenkiintoisia ne kuitenkin ovat ja siksi päädyin niitä tässä repostelemaan.

Keskustelu kapitalismin kriisistä on jatkunut liki koko kapitalismin elinkaaren ja sen loppua on manattu yhtä pitkään.  Ennen sitä, kapitalismista toki väitettiin että se on mahdoton ja vastoin jumallista järjestystä.  Vaikka kapitalismin loppu ei ihan olekaan lähinäköpiirissä, se on kuitenkin jollakin aikataululla tuleva, väistämättä.  Kaikellahan on elinkaarensa: synty, nousu, huippuaika, taantuminen ja tuho, ellei loppu tule nopeammin.  Matkan taittuessa elinkaarella kohti väistämätöntä, lisääntyvät myös erilaiset skenaariot sen seuraajasta.  Pravosudov esittelee kirjoituksessaan niistä muutamia.  Huom: aina kannattaa muistaa että muutoksen peripeteia eli juonen käänne 1) huomataan yleensä vasta jälkikäteen ja omana aikanaan nähdään milloin mitäkin.

Vuonna 2020 Englannissa asuva australialainen tutkija Roman Krznaric (s. 1970) julkaisi kirjan "The Good Ancestor: A Radical Prescription for Long-Term Thinking" (The Experiment).  Siinä hän ennusti nykyisen sivistyksemme loppua m.m. luettelemalla joitakin lopun merkkejä kuten jäätiköiden sulaminen, kauhistuttavat metsäpalot, lajikato ja vesipulat. Samaan aikaan teknologiat kuten n.s. "teko-äly" ja synteettinen biologia luovat uusia uhkia.  Vastaukseksi hän ehdottaa syvällistä ajattelutavan muutosta kohti kestävää kehitystä ja pitkän tähtäyksen ajattelua.  SIllä hän hakee sitä olemmeko me hyviä esivanhempia tuleville polville.  "Viimeisen puolen vuosisadan aikana tieteellinen kestävä kehitys, järjestelmäsuunnittelu ja ekologinen ajattelu ovat antaneet ihmiskunnalle tarkoituksen. Tämä tarkoitus voidaan tiivistää 'kestävän planeetan vaurauden' käsitteeksi" hän on tiivistänyt.  Sillä hän hakee että meidän tulisi pysytellä planeettamme tarjoamien resurssien puitteissa eikä tuottaa enempää jätettä kuin se pystyy käsittelemään.  Meidän pitäisi siis pystyä asettamaan elämämme ja varallisuutemme (=luonnon resurssien kulutuksemme) pallomme pitkän tähtäyksen mahdollisuuksiin, eli n.s. "planetaarisen vaurauden" mittoihin.  Hyviä reunaehtoja tulevaisuuden suhteen siis Rooman klubilaiselta Krznaric:lta.

Vuonna 2019 englantilainen tutkija Jacob Field (s. 1980) kirjoitti teoksen "Is Capitalism Working?" (Thames & Hudson).  Yksi hänen pääväitteistään oli että kapitalismin oleellinen sisältö on eriarvoisuus ja siksi sille olisi tehtävä jotain.  Hänen kriitikkonsa väittivät että eriarvoisuus on hyväksi sillä se luo kilpailuasetelmia joissa kehitys on mahdollista.  Vastaanväittäjät eivät kuitenkaan ole oikeassa sillä eriarvoisuus johtaa resurssien keskittymiseen joilloin paremmassa asemassa olevien, siis niiden joilla resurssitkin on, ei ole tarvetta kilpailla eikä kehittää, siis karkeasti periaatteellistaen.  Lisäksi eriarvoisuudella on tapana kasvaa ajan myötä ja se johtaa erilaisten oligarkioiden syntyyn jonka jälkeen ne päätyvät fasismiin suojellakseen nautintaoikeuksiaan sitä haastavilta (Vrt. yleinen kehitys kaikissa yhteiskunta- ja talousjärjestyksen muutosprosesseissa kaikkina aikoina).

Field muistutti että kapitalismi syrjäytti feodaalieliitin joka oli kerryttänyt itselleen varallisuudet joita he eivät käyttäneet taloudessa mutta suojasivat niitä armeijoillaan.  Nyt hän näkee samanlaisen kehityksen kun hyperrikkaat kapitaalien omistajat suojautuvat bunkkereihinsa heitä ja heidän omaisuuksiaan uhkaavalta rahvaan nousulta, vallankumoukselta.  Hänen rinnastuksessaan on toki helppo nähdä samankaltaisuuksia: etuoikeutetut harvoin luopuvat etuoikeuksistaan vapaaehtoisesti.

Field:n mukaan vaihtoehto "pahalle" kapitalismille olisi taloudellinen demokratia.  Se etsisi kapitalismin parhaat puolet ja välttäisi sen huonot.  Avain hänen mukaansa olisi työpaikkademokratia. Silloin johtajat ei olisikaan vastuussa osakkeenomistajille vaan työntekijöille jotka myös saisivat osuutensa voitoista.  Silloin ei jäätäisi kehityksestä sillä on myös työläisten etu kehittää ja kehittyä.  Miten hänen ajattelunsa poikkeaakaan sosialismin ytimestä: tuotantosuhteista joissa työvälineet on käyttäjiensä hallussa ja kaikkialla vallitsee demokratia, myös taloudessa?  Jää siis kaksi kysymystä: 1) Olisiko moinen mahdollista kapitalismissa ja 2) eikö se olisi jo sosialismia?

Vuonna 2025 brittiläinen toimittaja Paul Mason (s. 1960) kirjoitti teoksen "Postcapitalism: Guide to our Future" (Penquin).  Siinä hän asettaa ehtoja jotka tulisi ratkaista jotta kapitalismi säilyisi.
- Finanssijärjestelmän vakauttaminen sosialisoimalla se jotta ilmastonmuutos, ikäluokkien vanheneminen t.m.s. kehitys ei tuhoaisi gloobalia taloutta.
- Materiaalisen hyvinvoinnin takaaminen suurille joukoille jotta terveysongelmat, sosiaaliturvan tarve, sukupuolinen hyväksikäyttö eikä huono koulutustaso pilaa kapitalismia. Tavoite voitaisi saavuttaa tietotekniikan avulla.
- Teknologia tulisi suunnata siten että työ automatisoitaisi mahdollisimman pitkälle.  Pitkällä tähtäyksellä työn tulisi olla vapaaehtoista ja toimeentulon ilmaista. 

Tavoiteiden saavuttamiseksei Mason edellyttää osuustoiminnan hyödyntämistä jotta ei-kaupallinen ja ei-rahaperustainen toiminta leviäisi. Masonin sanoin:
"Siirtymän toteuttamiseksi tarvitsemme päättäväisen käänteen kohti osuuskuntapohjaisia ​​liiketoimintamalleja. Jälkikapitalistinen osuuskuntamuoto pyrkii levittämään markkinoiden ulkopuolista, hallitsematonta ja rahaan perustumatonta toimintaa. Jos uudistamme verojärjestelmää palkitaksemme voittoa tavoittelemattoman osuuskuntatuotantoa ja muokkaamme yhtiöjärjestyksiä siten, että matalapalkkaisten yritysten perustaminen on vaikeaa ja oikeudenmukaista palkkaa tarjoavien yritysten perustaminen helppoa, voimme saavuttaa merkittävän muutoksen alhaisin kustannuksin." 

Mason siis hahmottelee pitkälti sosialistista yhteiskuntaa evoluution kautta (∼ revisionismi), sanomatta tuhmaa sanaa "sosialismi".  Ilmeisesti hän ei ole halunnut karkoittaa porvarillisia lukijoita joten puhuu "kapitalismia ilman kapitalismia" mahdolliseksi.

Samana vuonna, 2025, kanadalainen Nick Srnicek (s. 1982) ja Alex Williams (s. ?) julkaisivat kirjansa "Inventing the Future: Postcapitalism and a World Without Work" (Verso Books).  He esittivät tulevalle kapitalismille vaatimukseksi vapauttaa ihminen uuvuttavasta työstä ja samalla valmistaa enemmän tavaroita. Se saavutettaisi täydellä automaatiolla tuotannossa joka vapauttaisi ihmiset tarpeettomasta työstä.  Samalla myös tulisi jatkaa edelleen työtätekevien työajan lyhentämistä vähentämättä palkkaa.  Edelleen hekin ovat liikkeellä peitellyin sosialististisin ja vasemmistolaisin tavoittein.

Avainvaatimuksena Srnicek ja Williams pitävät yleistä kansalaispalkkaa (heille: "Unconditional Basic Income (UBI)).  Sen pitäisi taata ihmisille perustoimeentulo hyväksyttävään ja kelvolliseen elämisen tasoon.  Sen pitäisi olla yleinen ja yhtäläinen eli kaikille ilman mitään rajoituksia.  Sen ei pitäisi myöskään korvata hyvinvointivaltiota vaan olla sen lisäksi.

Kansalaispalkan rahoittaminen saattaa näyttää ylitsepääsemättömältä mutta kirjoittajien mukaan se olisi helposti rahoitettu toisaalta lisäämellä veroja rikkaille, kulutukselle ja päästöille sekä toisaalta vähentämällä asevarustelua, teollisuuden ja maatalouden tukiaisia sekä kiristämällä verovälttelyn valvontaa.  Tämäkin kelpo vasemmistolaista.

Venäläinen futurologi Konstantin Frumkin (s. 1970) julkaisi kirjan "После капитализма: будущее западной цивилизации" (suom: "Kapitalismin jälkeen: Länsimaisen sivilisaation tulevaisuus") vuonna 2014.  Siinä hän, kirjan julkaisemisen aikaan globalismin huipulla, kuvaili tulevaisuutta niinkuin hän sen näki.  Hänen mukaansa kansallisvaltiot katoavat ja maailma yhdistyy.  Liberalismi sellaisena aatteena kuin me sen tunnemme, katoaa ja tilalle tulee libertaarinen anarkismi 1) jossa ihmisillä on vapaus valita koulutuksensa, terveydenhoitonsa ja viihdykkeensä joita kuluttaa.  Siinä ihmisen elämä yksilönä määrää hänen kelpoisuutensa ja luottonsa yhteiskunnassa.  Yksilö ei voi hakea parannusta elämäänsä muilta vaan hänen henkilökohtainen luokituksensa ratkaisee (Frumkin ei kerro kuka tekisi luokitukset).  Samalla automatiikka ja robotiikka vähentää työntarvetta jolloin henkilökohtaisen kunnon ylläpitäminen kehittyy, samoin kuin emotionaalinen harjoittelu.

Frumkin taitaa kuitenkin unohtaa että libertaari 4) anarkia tarkoittaa kapitaalikasaumien pidäkkeetöntä valtaa, ei ihmisten vapautta anarkismin perusperiaatteiden mukaan.  Kyse on siis pikemmin libertaaria kapitalismia kuin anarkismia.  

Kaikki e.m. kirjoittajat tavalla tai toisella esittävät että kapitalismin kriisiytyminen tulee koskettamaan yhä suurempia ihmisjoukkoja.  Kyseisen lehtijutussa kuvaillun mukaan he eivät kuitenkaan kerro mitään käytännön toimista joilla heidän sinällään hyviin tavoitteisiinsa päästäisi (toki ensin onkin aseteltava tavoitteet ja vasta sitten mietittävä keinot joilla niihin päästään).  Pravosudov näkee myös USA:n ja Israelin sotapolitiikan todennäköisesti johtavan koko globaalin kapitalismin maailmanlaajuiseen taloudelliseen kriisiin.  Sen hän näkee lisäävän kiinnostusta postkapitalististen kehityskulkujen ennustamiseen mutta ei itse halua tehdä ehdotuksia jutussaan vaan jättää sen lukijan harteille.

Samaa viestiä olen lukenut myös muista lähteistä.  Kovin moni ei enää usko fukujamalaiseen tulevaisuuteen.  Francis Fukuyama:n (s. 1952) ennusti 1990-luvun alussa Neuvostoliiton romahduttamisen jälkeen historian loppuneen ja kapitalismin voittaneen ikiajoiksi . Jo muutaman vuoden kuluttua hän perui puheitaan, sittemmin myös monet muut.  Vain jääräpäisimmät apologeetat julistavat enää kapitalismin ikuisuutta.  Mutta kysymys kuuluu, kuten Pravosudov:kin esittää: mitä sen jälkeen?  Tuleeko broletariaatin diktatuurin (nyk. "kansanvalta") 5) kautta sosialismi, kuten Karl Marx (1818-1883) et al ennustivat vai jotain muuta?  Nyt e.m. kirjoittajat yrittävät kuorruttaa kukin omien halujensa mukaan sosialismista mieluisinaan lainaamia piirteitä ikään kuin kapitalismin jatkoaikana.  Ilmeisesti nykyisessä aatteellisessa ilmapiirissä ei ole terveellistä puhua sosialismin aaveesta vaan sen todennäköisinä pidetyt kehityskulut kannattaa peittää, tai ainakin jättää nimeämättä, jotta uskottavuus kollegojen keskuudessa säilyy.

Kaikenkaikkiaan lainattujen kirjoittajien ja monien muidenkin monet hyvät asiat eivät lie toteutettavissa ilman merkittäviä muutoksia yhteiskunnallisissa ravintoketjuissa.  Se taas ei ole mahdollista ilman että nykyisten nautintaoikeuksien haltijat eli kapitaalien omistajat syrjäytetään etuoikeuksistaan.  Niistä he eivät kuitenkaan suostu luopumaan laittamatta hanttiin.  Niinpä olen jokseenkin varma että siirtymä nykyisestä kypsästä kapitalismista postkapitalistisiin yhteiskuntiin, ovat ne millaisia tahansa, eivät tapahdu rauhallisesti, kuten aikaisemmatkaan siirtymät eivät ole tapahtuneet rauhanomaisesti evoluutiona vaan revoluutioina.  Toisaalta minkään aikaisemman transformaation lopputulemaa ei ole kyetty etukäteen suunnittelemaan eikä edes ennustamaan vaikka muutos onkin seurausta toimijoiden aktiivisesta toiminnasta ja heillä julkistetut ideologiset y.m. tavoitteensa.  Silti lopputuloksen sisältö, ainakin käytännön konkreetian osalta, on ennalta määräämätön, ihan kuten Marxkin totesi sosialismin konkretiasta.   Saamme siis varautua pitkään, rauhattomaan ja monella tavalla polveilevaan siirtymäkauteen joka ei mene soditta ja uhreitta, niin valitettavaa kuin se onkin.  Ellei sitten Kiinan jo nyt teoreettisesti suunnittelun alla oleva siirtymä "sosialismiin kiinalaisin erityispiirtein" 6) ole sellainen, siis rauhanomainen, suunniteltu ja ennalta arvattava.  Aika näyttää.

_______________________________________________________

1) Peripeteia on Aristoteleen (384 e.a.a. - 322 e.a.a.) Runousopissaan (kreik. "Περὶ ποιητικῆς"; transl. "Peri poiētikēs"; n. 330- tai 320-luku e.a.a.) kuvailema kreikkalaisen draaman kaaren juonenkäänne. Ennen sitä näytelmässä juonta valmistellaan, se monipuolistuu sekoittamalla asioita ja roolihenkilöiden suhteita (kreik. "ἀναγνώρισις"; transl Anagnorisis) kunnes saavutetaan peripetia jonka jälkeen asiat alkavat seljetä kohti loppuhuipennusta körismyksineen (kreik. "πάθος"; transl. Pathos). Aristoteleen sanoin "muutos, jossa toiminta kääntyy vastakkaiseen suuntaan, aina todennäköisyyden tai periaattellisen välttämättömyyden alaisena".

2) Anarkismi (kreik. ἀναρχία, transl. anarkhia; suom: käskyvallan vastakohta) on klassisen määritelmänsä mukaan yhteiskunnallaista organisoitumista ilman hallintoa (Pierre-Joseph Proudhon:n (1809-1865) mukaan).  Sittemmin siihen on liitetty monenlaisia erilaisia oikeistolaisista vasemmistolaisiin koulukuntiin sekä väärinymmärryksiä väkivallan suhteen.  Onhan sana alunperin ollut pejoratiivi kunnes Proudhon julisti "Traitez-moi d'anarchiste" (suom: "Kutsukaa minua anarkistiksi) ja sana alkoi saada asiallisia sisältöjä. (Lähde: Colin Ward: "Anarchism. A Very Short Introduction"; Oxford University Press;2004;  suom. Harri Suokas: "Anarkismi"; Into kustannus; 2016)

3) Libertarismi (engl libertarianism) on poliittinen mutta ennenkaikkea taloudellinen aate joka asettaa ihmisen toiminnan korkeimmaksi päämääräksi täydellisen vapauden.  Alunperin 1700-luvulta se tarkoitti tasavaltalaista vapautta monarkian kahleista.  Sittemmin, eikä vähiten anarkismin vaikutuksesta, sen merkitys laajentunut mutta viime vuosikymmeninä se on keskittynyt lähinnä taloudellisen vapauden maksimointiin, talousliberalismin äärimmäiseksi muodoksi..

Summa summarum ex secundo et tertio: Kahta edellä mainittua käsitettä on 1800-luvulta lähtien sekoitettu puhuen anarkolibertaareista ja libertaareista anarkisteista kun anarkismin nimeä ja laajempaa yhteiskunnalista merkitystä on yritetty käyttää hyväksi.  Ne olisi hyväpitää erillään niin säilyy käsitteet selkeinä.

4) Proletariaatin diktatuuri (Des Diktatur des Proletariats) on Karl Marx:n kehittämä termi kapitalismin jälkeiseksi siirtymävaiheeksi sosialismiin. Vaiheeksi jossa yhteiskunnallinen valta on työväenluokalla erotuksena kapitalismista porvariston diktatuurina. Nykyisin vasemmistolaisimmissa työväenliikkeen suuntauksissa käytetään mielummin termiä "kansanvalta". Marx käytti termiä ensimmäisen kerran kirjoitussarjassaan "Die Klassenkämpfe in Frankreich 1848 bis 1850" joka julkaistiin "Neue Rheinische Zeitung. Politisch-ökonomische Revue" -lehdessä 1850.  Siinä hän  kuvaili Ranskan vallankumouksellisia aikoja, m.m. Pariisin kommuunia. Monet sosialistit olivat käyttäneet ilmausta monimuotoisesti ja epätarkasti jo aiemmin mutta Marx muotoili sen teoriaansa yhteiskuntajärjestelmien jatkumosta jäsentyneeksi ja selkeäksi vaiheeksi jossa yhteiskunnallinen johtava ja sitä kehittävä voima on työväenluokalla, johtaen sosialismiin.  Myöhemmin käsitettä ovat kehitelleet m.m. Georgi Plehanov (1856-1918) ja Vladimir Lenin (1870-1924; alkup. Uljanov).

5) Lähde: "The End of History and the Last Man"; Free Press; 1992; suom. Heikki Eskelinen: "Historian loppu ja viimeinen ihminen"; WSOY; 1992

6) Sosialismi kiinalaisin erityispiirtein (kiin. 中国特色社会主义; transl: Zhōngguó tèsè shèhuìzhǔyì) on Kiinan kommunistisen puolueen tulevaisuuden suunntelma.  Käsitteen lanseerasi ensimmäisenä KKP pääsihteeri Deng Xiaping (1904-1997) vuonna 1982.  Sittemmin jokainen pääsihteeri on tuonut siihen omat piirteensä.  Vahvimmillaan se kuvaa siirtymistä markkinaehtoiseen talouteen ja sen kehitettyä yhteiskuntaa ja taloutta, voidaan aloittaa siirtymä sosialismiin, joidenkin laskelmien mukaan n. tämän vuosisadan puolenvälin tienoilla.  Kiinalaiset ovat tosin joskus myös todenneet että heidän nykyinen "kapitalisminsa pikakelauksella" olisi jo kiinalaisia piirteitä sosialismissa, jossa he olisivat "ensimmäisellä asteella".  Yleisesti ne piirteet olisivat keskittyminen talouteen ja hyvinvointiin, poliittinen, kulttuurinen, sosiaalinen ja ekologinen kehitys KKP:n johdolla kohti sosialistista modernisaatiota ja Kiinan kansakunnan suurta uudistamista.

Kontiainen nuivien maassa

 Minulle siunaantui mahdollisuus vierailla Nuivastolassa. Sitä asustavat nuivat. Pääsin tarkastelemaan heidän elinpiiriään ja elämisensä monia tapoja.  Yritän tässä kuvailla joitakin heidän piirteitään sekä modus vivendiään sen minkä objektiivisia havaintoja tein.

Nuivien ilmiasu ja -olento

Olennoltaan nuivat ovat ovat liki meidän inehmojen kaltaisia.  Ne kävelevät pääsääntöisesti kahdella jalalla ja pystyvät ääntelemään likimain ymmärrettävästi kunhan kuulija ottaa huomioon heidän kielensä ja puheenpartensa monet erityisyydet (ks kohta Nuivan kieli).  

Nuivastolassa pukeudutaan monilta osin ihmisten tavoin: tuulipukuja, farmarikangashousuja, pusakoita sekä T-paitoja. Myös värikkäät fanallipaidat ovat joidenkin suosiossa.  Tosin heitä kiehtoo n.s. "persvakoluukki" jossa housujen takapuoli laskeutuu niin alas että natis:ien *) välinen vako paljastuu.  Muilta osin nuivat muistuttavat ulkoiselta olemukseltaan meitä muita.

Tosin tarvittanee vielä lisää gladistista tutkimusta jotta osaamme sijoittaa heidät oikein Primates-lahkon luokitteluun.  On myös arvailuja n.s. "puuttuvan renkaan" löytymisestä mutta se saattaa olla ennenaikainen tulkinta kuten monet aiemmat vastaavat.

Nuiva maailmankuva

Kuva: Rateli (Mellivora capensis), nuivien totemieläin

 Nuivat palvovat totemieläimenään ratelia eli mesimäyrää (Mellivora capensis)**).  Myös muita eläinsymboleita tunnetaan kuten pesukarhu (Procyon lotor), pingviinit (Spheniscidae), yleensä eläimiä joita Nuivastolan luonnossa ei luonnonvaraisena esiinny.

Nuivien uskomusmaailma rakentuu käsityksestä jostakin kauan sitten kadotusta onnen ajasta jolloin kaikki oli paremmin.  Silloin läski oli valkoista, kesäisin hyvät hiihtokelit, peräkammarinpojilla nöyrästi nyrkin ja hellan välissä pysyviä naisia sekä perjantaipullo ***) kesti paljon pitempään.  Tämän muinaisen, muistojen kultaaman onnelan heiltä väitetysti veivät maahan muuttaneet ulkomaalaiset joilla on heidän silmissään kummallisia tapoja ja näyttävät oudoilta.  Mitään todisteita heillä ei uskomuksilleen ole joten se vertautuu monien uskontojen kuvastoon ajasta ennen n.s. syntiinlankeemusta ****).  Heidän uskonoppineensa ovat luoneet joukon dogmena joita seuraamalla uskovien sanotaan pelastuvan uudelleen paratiisiin.  Ne kiteytyvät iskusanaan "Matut raus!" eli "maahantulijat ulos" jota sikäläisessä puheenparressa nimitetään eufemismilla "maahanmuuttokritiikki".  Nuivien keskeisimmät toimet perustuvat sille samaten kuin he manaavat kaikkea pahaa erilaisten, vähemmän nuivien aikaansaannoksiksi.

Nuivilla on myös monenmoisia salaliittoteorioita kuinka heidän kuvittelemansa viholliset, esimerkiksi ns "kulttuurimarksilaiset", "suvakit", "woket" ynnä muut, salakavalasti yrittävän tuhota nuivien elämäntavan soluttautumalla ja väestöä vaihtamalla (niinkuin jotkut vaihdossa nuivia huolisivat).  Salaliittojen kohteiksi uhriutuminen on erityinen kansallishyve ja tuo arvostusta muilta nuivilta.

Nuivilla on myös erityinen uskontosuhde jossa he pitävät ristinuskonnon joitakin perinnemenoja arvossa kuitenkaan itse niitä noudattamatta.  He valikoivat ristinuskonnon uskontopullasta itselleen maistuvia rusinoita jättäen tarkoituksella muistamatta joitakin toisia.  Erityisen tärkeää heille uskontomielessä, kuten muutenkin, on tiettyjen vanhojen yhteiskunnallisten muotojen ulkokohtainen täyttäminen.  Erityistä vihaa he tuntevat ja lietsovat niitä kohtaan jotka ovat kyenneet jo luopumaan uskonnoista kokonaan.

Tiettyä "sielujen sympatiaa" Nuivastola tuntee rapakontakaisia AltRightlandiaa sekä välimerellistä Melonitaliaa kohtaan.  Lisäksi heillä on aatteellisia yhteyksiä gallialaisiin lapennisteihin ja Neuropan alternatiiveihin valtakunnan porvareihin. Yhteydet ovat niin tiiviit ja näkyvät, että voisi kuvitella heidän kopioivan ulkomaalaisten esikuviensa tekstejä ja symboleita mutta eihän se voi olla totta sillä he ovat niin kansallismielisiä. Edellisen toki voi myös lukea heidän oman kielensä kautta käänteisesti (ks. myöh. kohta nuivan kieli).

Nuiva yhteiskunta

Nuivastolan yhteiskunta on perusteiltaan yksinkertaisen hierarkinen.  Ylinpänä on "mestari" joka on kirjoittanut Internet:ssä julkaistun pyhänä pidettyjen kirjoitusten muodostaman dogmiston, n.s. "Scripta:n" (lat "scriptus", suom. "kirjoitettu", feminiininä).  

Mestarin alapuolella on n.s. kellokkaiden eli johtavien nuivien lauma.  He välittävät hänen sanomaansa ja sen oikeaa tulkintaa sekä osoittavat kulloinkin vastustajat ja viholliset sekä myös ne joiden kanssa sillä hetkellä ollaan ystäviä.

Alinpana on rahvas jonka tulee olla nöyrää ja kuuliaista Mestarin sanomalle.  Annetut tehtävät tulee suorittaa kuuliaisesti kun koirapilliin vihelletään.  Rahvas ei saa myöskään osoittaa minkäänlaista myötämieltä tai edes suvaitsevaisuutta erilaisiksi tuomittuja kohtaan.  Erimielisiksi tuomittujen kanssa ei saa olla missään ystävällismielessä kanssakäymisessä vaan heistä saa puhua vain "hampaat irvessä" manaten heitä pahimmilla tunnetuilla haukkumanimillä ja kirouksilla: woke, suvakki, kommunisti j.n.e.

Erityisistä kansallisista kunnostautumisista nuivat jakavat toisilleen sulkia päähineisiin.  Niitä jaetaan tunnustuksena m.m. erityisen nuivasta suhtautumisesta erilaisia kohtaan.  Erityisen arvostettua on eriarvoistamisesta muiden tunnistamaksi tulleiden uhriutuminen.

Habitaatit Nuivastolassa

Nuivien populaatiot elävät lajille tyypillisessä ympäristössä pohjoisella havumetsävyöhykkeellä. Levinneisyysalue on laaja mutta hajanainen koska nuivat ovat jokseenkin epäsosiaalisia eivätkä siedä hyvin lajitovereiden saati ihmisten seuraa.

Nuivastolassa nuivat elävät silti mielellään kaltaistensa joukossa pieninä populaatioina. Yhteisöllisellä naapurikateudella huolehditaan samankaltaistavasta pyrkimyksestä monokulttuuriin.  Nuivassa yhteisössä eletään mielellään omakotitaloja muistuttavissa yhden koiraan ja naaraan muodostaman parin sekä heidän jälkikasvunsa muodostaman yhteisön, normiperheen, pesässä ja sitä ympäröivässä reviirissä.  Reviirien rajariidat ovat yleisiä.

Reviirien välillä ja arjen touhuihin nuivat kulkevat maaöljystä tislattua erilaisia hiilivetyjä sisältävää seosta polttavilla kulkuneuvoilla joita he kutsuvat yksityisautoiksi.  Nuivat välttelevät kulkemasta samassa kulkuneuvossa muiden, erityisesti tuntemattomien kanssa.  Sellaista liikkumistapaa he pitävät kommunismina.  Samoin nuivat välttelevät oman lihasvoiman käyttöä liikkumisessa.

Nuivien yhdyskunnan optimi on asua omassa yhden perheyhteisön pesässä järven rannalla keskellä kaupunkia palvelujen vieressä mutta niin kaukana naapurinuivista etteivät ne näy eikä kuulu.  Toisaalta toki tunnetaan myös populaatioita joissa nuivat elävät jopa kerrostalokeskittymissä, lähiöiksi kutsutuissa habitaateissa.  Silloin nuivan tulee välttää kaikkea kanssakäymistä naapureiden kanssa mutta heidän toimiaan on pidettävä silmällä ja raportoitava poikkeavuuksista.  Erityisiä hylkimisreaktioita aiheuttaa jos lähettyvillä näkyy iholtaan erivärisiä, vieraita kieliä puhuvia ja toisin pukeutuvia.

Lisäksi nuivalla perheellä tulee olla kesämökki jossakin järven rannalla jossa "sielu lepää" ja nuiva voi "ladata akkujaan" rillaamalla ja saunomalla sekä naapureita ja puolisoa haukkuen.  Tällöin ravintona yleensä käytetään rillimakkaraa *****) ja III veroluokan olutta ******).  Muulloin nuivat käyttävät ravintonaan "nötköt:iksi" sanottua hienoksi jauhettua punaista lihaa, kaurapuuroa ja ruisleipää sekä III veroluokan olutta.  Perjantaipullossa sen sijaan on yleensä vahvaa tislaamalla valmistettua n.s. paloviinaa. 

Nuivassa perheyhteisössä noudatetaan tarkasti patriarkaalia järjestystä. Koiras on perheen pää joka päättää suurista asioista kuten ulkopoliittisista kannanotoista ja auton hankinnasta sekä suhtautumisesta naapureihin.  Naaras hoitaa pullantuoksuisasti kotia nyrkin ja hellan välistä sekä huolehtii, että jääkaapissa on III veroluokan olutta.  Lapset hoitakoot omat asiansa naaraan valvovan silmän alla mutta olkoot häiritsemättä alfauroksen ansaittua rauhaa sillä hän tekee työtä ja elättää perheensä, toisin kuin woket ja kommunistit.  

Nuivat yhteisöt eivät siedä koiraan ja naaraan parista poikkeavia suhteita eikä perheroolituksia.  Binäärisestä sukupuolikategorioinnista pidetään myös tiukasti kiinni.  Hyväksytyistä rooleista harhautuneille kuitenkin suvaitsevimmissa nuivissa piireissä sallitaan eheytyshoitoja tiukasti valvottuina.  Uroksien sallitaan toki myös muodostaa autoihin ja penkkiurheiluun liittyviä kaveripiirejä kunhan natis:t ja pullistuneen vatsanseudun paljastava vaatetus eikä halailu sekä kommunikointi muiden kanssa edusta millään tavalla eroottista latausta. 

Nuiva tiede

Nuivastolassa on oma tarkka käsitys tieteestä ja "tieteestä".  Pääsääntöisesti tieto ja sen hakeminen on kommunistien hapatusta ja harhaanjohtamista.  Vain Mestarin hyväksymät käsitykset hyväksytään.  Oikeaa tulkintaa valvoo Nuivastolan keskusvalvomon tiedevastaava, "Työmiehen" korkeaan arvoon itse itsensä korottanut kellokas-rateli.  Hänen tieteellinen maksiiminsa on: "niin on jos siltä tuntuu". Siis hänen tuntemustensa mukaan eritavalla tuntevat ovat kommunisteja tai mikä pahempi: suvakkeja.

Erityisesti nuivilla on doktriineja koskien ilmastoa ja luontoa yleensä kohtaan, sekä myös osittain koskien pandemioilta suojautumista, ihmisen kehollista itsemääräämisoikeutta sekä yhteiskunnallisia lainalaisuuksia vastaan.  Tasa-arvon sekä sukupuolien ja -puolisuuden tutkimus on tiukasti kiellettyä, myös siihen viittaaminen muutenkuin tuomitsevassa sävyssä.

Nuivastolassa ainoana oikeana tieteenä pidettyä kaksoisajattelua edistää sikäläinen ajatuslato "Nuivastolan perusta" joka tuottaa nuivasti kaksoisajateltua tajunnanvirtaa. Sen ymmärtämien vaatii tuntemusta nuivankielestä (josta tarkempaa kuvausta etäänpänä tässä kirjoituksessa). 

Erityisesti nuivalalaisessa tieteessä on omat käsityksensä n.s. logiikasta eli matemaattisista ja filosofisista syy-seuraus -suhteista. Tietyllä ajanhetkellä pintapuolisesti hyvältä vaikuttava on ratelien ansiota mutta sama hetken kuluttua silkoksi osoittautuessaan muiden syytä, luultavasti kommunistien. Sen esittämiseksi Nuivastolassa rakennetaan nuivia korrelaatioita ja kausaliteetteja tarpeen mukaan ja hävitetään vanhoja.

Samaten nuivilla on myös oma aikakäsitys joka poikkeaa yleisesti muualla käytetystä kronologiasta sekä myös kosmologisista tieteellisemmistä aikakäsityksistä.  Sen pääperiaate on, että ennen oli paremmin, nyt on huonosti mutta tulevaisuudessa taas koittaa ikuinen parempi onnenaika kunhan nuivat tottelevat mestaria.

Nuivan kieli

Nuivien kieli muistuttaa alkeellisesti suomenkieltä. Molemmissa on yhteisiä ääntiöitä, tavuja ja kokonaisia sanoja.  Kieliopit myös muistuttavat toisiaan, ollen rateli ikäänkuin trivialisoitu jälkimmäisestä.  Monimuotoisempi kieli sivulauseineen ja lauseenvastikkeineen käännetään yksinkertaisiksi ja suoraviivaisiksi päälauseiksi: esimerkiksi "monista asioista monet eri tavoin ajattelevat ihmiset voivat olla erilaisella kannalla lähtiessään erilaisista lähtökohdista ja päätellen toisin" kääntyy kahdeksi päälauseeksi: "Rateli on oikeassa" ja "muut ovat väärässä".

Ilmauksien merkitykset muodostetaan nuivankielessä toisin kuin muualla.  Nuivassa ilmaisun merkitys on yleensä käänteinen verrattuna suomalaiseen ilmiasulliseen vastineeseensa.  Samaten retoriikka yleensä irroitetaan aihepiiristään sekä muotoillaan agressiivein lisäten genitaaleja, insultatiiveja ja probrumeja. Esimerkiksi ilmaus "olen erimieltä" tulee kääntää nuivaksi vaikka "v***u mä mitään mieltä olen, haista v***u, saa**nankommari suvakki ääliö" (huom. myös poikkeava yhdyssanakäytänne).

Summa summarun

Tässä tiivistetty raapaisu kokemuksistani nuivien maassa.  Matkani Nuivastolan nuivan kansan pariin oli kaikkinensa mieleenpainuva ja ikimuistoinen kokemus mutta oli mukava taas palata sivistyksen pariin.  Reissu opetti hyvin kuinka erilaista eripuolilla on ja kultuurit, jos ratelien elämänmuotoa voi sellaiseksi nimittää, poikkeavat toisistaan, monikulttuurisesti kuten sanotaan. Samalla matkani osoitti ettei nuivien utopioima monokultuuri toimi sillä sielläkään kaikki eivät olleet nuivia, ainakaan samalla tavalla, vaan se perustuu pakottamiseen ja väkisin tehtyyn yhdenmukaistamiseen sekä haluun esittää yhteistä mieltä yhteisössä.

---

*) "natis" suomeksi pakara. Sijaitsee parittain ihmiskehon lantion takaosassa. Koostuu pääsääntöisesti kahdesta lihaksesta, (Gluteus maximus, Gluteus medius) sekä niitä peittävästä rasva- y.m. kudoksesta. Pakaraparia pidetään yleisesti n.s. erogeenisena eli seksuaalisuuteen liittyvänä kehon osana.

**) Rateli eli mesimäyrä (Mellivora capensis) on afrikkalainen näätäeläin. Siitä on sanottu ettei se kuulemma välitä pa**aakaan mistään. Se on tunnettu m.m. kyvystään sietää ahdistelua ja silti olemaan agressiivinen saalistaja.

***) "Perjantaipullo" on lasi- t.m.s. astia johon on laitettu alkoholipitoista ,yl etanolia (CH3CH2OH) sisältävää juomaa nautittavaksi perjai-iltaisin työviikon päätyttyä. Nauttiminen tapahtuu yleensä n.s. humalahakuisesti eli käyttäjä hakee nopeaa humaltumisreaktiota eli keskushermoston toimintaa sekä kiihdyttävää että lamauttavaa vaikutusta. Seurauksena on usein lievähkö alkoholimyrkytys (IDC 6C40.3) oheis- ja seurausvaikutuksineen.

****) "Syntiinlankeemus" on moniin uskontoihin liittyvä kuvaus siirtymäriitistä viattomuuden ja normaalin elämän välillä. Ennen sitä kerrotaan eletyn paratiisinomaisessa olotilassa mutta jokin teko tai ajatus (vrt. Raamatun kertomus Adam:sta, Eva:sta ja kärmeksen tarjoamasta omenasta, syytökset esiaviollisesta seksistä, masturbointi j.n.e.) saattaa ihmisen tai ihmisjoukon pahan puolelle josta ei voi pelastautua kuin uhrautumalla kunkin uskonnon dogmien mukaiseen koettelemukseen ja saada siten pelastus.

*****) "Rillimakkara" on jonkinlainen makkaraa etäisesti muistuttava jauhoseoksella täytetty pitkulainen pötkylä maustettuna pienellä määrällä lihaa tai sen kaltaista valmistetta. Nimen alkuosa tullee kypsennystavasta jossa pötkylä kuumennetaan "rillissä" (alkup lie sanaperheessä "barbique", "grilli", "grillata") niin, että se on sisältä edelleen jääkaappikylmä mutta pinnalla on tulikuumia karsinogeeneja.******) "III veroluokan olut" eli "keskiolut" eli "keppana" on Nuivastolan kansallisjuoma ja etenkin nuivien koiraiden suosiossa. Se muistuttaa alkeellisesti n.s. lager-olutta ollen kuitenkin mauttomampaa koska makuaistilla huomattavissa olevat aistimukset ovat nuiville "ulkomaanpellejen keekoilua" eikä niiden katsota sopivan nuivan suuhun. III veroluokan oluessa on etanolia 2,9-4,7 tilavuus-%:ia. Kyseinen tuote nautitaan suoraan pullonsuusta, toisin kuin normaaleissa pöytätavoissa yleensä edellytetään.

---
Tuoteseloste: Tekstistä mahdollisesti lukijalle mieleen tulevat ajatukset fiktiosta eivät ole täysin tuulesta temmattuja vaan kukin voi itse tykönänsä miettiä kuinka paljon tämä matkakertomus sisältää faktaa ja kuinka paljon fiktiota. Niiden ero tässä on jokaisen lukijan tajunnanvirtaan piirretty viiva.

Vallan osastot

Suomalainen yhteiskunta elää kapitalismia kapitalismiksi kuten Hannu Taanila (1943-2024) aikoinaan muotoili. Yhteiskunnan rakenteet ja prosessit ovat kapitalismia ja niissä eletään kapitalismin lainalaisuuksien alla. Marksilainen puhuisi kapitalistisista tuotantosuhteista ja niiden päälysrakenteista. Se tarkoittaa pääomien valtaa taloudessa sekä sen valta-asemien ja nautintaoikeuksien heijastamista muualle yhteiskuntaan n.s. porvarillisen hegemonian ja hallintokulttuurien avulla.  Nuo ylärakenteet siis heijastavat yhteiskunnallisen todellisuuden realiteetteja mahdollistaen vallan pysymisen siihen käsiksi päässeen luokan edustajien hallussa, vaikka yksilöt ajoittain vaihtuvat kulloistenkin konjuktuurien mukaan.  Se lyö leimansa politiikkaamme joka pitäisi nähdä puolueiden välisiä suhteita ja niiden kanssakäymisiä laajemmin yhteisten asioiden hoitamisena yhdessä, sen rakenteina ja prosesseina.

Olen aika-ajoin liittänyt erilaisiin tämän kapitalistisen todellisuutemme, politiikkamme, hallinto-orgaaneihin erilaisia epiteettejä ja annotaatioita. Päädyin tekemään yhteenvedon poliittisiin puolueisiin liittämistäni. Seuraavassa siis "kattava ja täydellinen" läpivalaisu tämän hetken julkisessa politiikassamme vaikuttavista puolueorganisaatioista.  Se ei noudata normaalisti mediassa esitettyjä nelikenttä-kuvauksia sillä se perustuu omakohtaiseen kokemukseen käytännön politiikasta ja yhteiskunnan tapahtumien seurantaan uutisvirrasta eikä puolueiden ja niiden ehdokkaiden vaalipropagandaan tai puolueohjelmien sisältöanalyyseihin.  Ne molemmat olisivat ihan eri saagoja.

Eduskuntapuolueet puoluerekisterin listaamassa järjestyksessä ja sinne rekisteröidyin nimin:

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue - Finlands Socialdemokratiska Parti r.p. (rek. pvm 31.01.1969)

SDP eli "demarit" on vanhan 1899 perustetun työväenliikkeen puolueen raunioille Sisällissodan jälkeen tannerilaisten perustama revisionistinen puolue. Väinö Tanner kasasi sen haalimalla sille valtiollisen ja tavallisen poliisin avustuksella vanhan puolueen omaisuuden, m.m. työväentalot, neutraloimaan työväenliike ja ohjaamaan se tukemaan kapitalisoituvaa ja teollistuvaa agraari-Suomea.

Se on ollut osa valtarakenteita koko olemassaolonsa ajan vaikka joukkooon on joskus mahtunut joku vastarannankiiskikin joka on ottanut työväenliikkeen tavotteita muita vakavammin.  Laajimmillaan myös valtakunnan nopein ja tilavin herrahissi.

Nykyään puolue on yksi n.s. suurista ja perinteisistä jonka olo hallituksessa tai sen ulkopuolella ei juurikaan näy politiikkojen sisällöissä.  Se tukee kapitaalien omistajien nautintaoikeuksia ja nykyitä sotapolitiikkaa vaikka ajoittain, ilmeisesti hygieniasyistä, hieman sordiino päällä.

Vallan osastona "Demulit" on lähinnä joukko yhdistettyjä ammattikiltoja ja työläisaristokratiaa*) vaikka sen pitäisi olla vallan haastaja osana työväenliikettä.

Suomen Keskusta r.p., ruotsiksi Centern i Finland r.p. (rek. pvm 31.01.1969)

Keskusta on vanhan 1906 perustetun Maalaisliiton reinkarnaatio.  Vanha maalaisten edunvalvontajärjestö eli Maataloustuottajain keskusliiton (MTK) poliittinen siipi vaihtoi nimeä 60-luvun puolessa välissä yrityksessään valloittaa kaupungit. Samalla se on häivyttänyt n.s. "alkiolaisuuden"**) vähisetkin rippeet eli sosiaalisuuden politiikastaan. Se, etenkin sen uskovaisten yrittäjä-äijät, kuten eräs bulevardilehti "sipiläläisiä" luonnehti, on puolustanut kovaa kapitalismia.

Vanha sanonta "KEPU pettää aina" onkin ollut monasti toteennäytetty. He osaavat hallituskumppanien selkäänpuukottamisen kuin "iltalypsytkin"***), etenkin ns. "likaisten temppujen osastollaan".  Sen saivat etenkin sosialidemokraatit kokea vuosien 2019-2023 vaalikaudella.

Vallan osastona "Kepulit" on semi-agraari maa- ja metsätalouden harjoittajien operatiivinen edunvalvontaosasto.

Kansallinen Kokoomus r.p., ruotsiksi Samlingspartiet r.p. (rek. pvm 31.01.1969)

Kokoomus, Sekoomukseksikin sanottu, on vanhojen nuorsuomalaisten Saksa-mielisten ja vanhasuomalaisten monarkistien jäänteille vuonna 1918 perustettu varsinainen kapitaalien omistajien porvarillinen edunvalvoja.  Se on aina ollut n.s. "koti-, uskonto- ja isänmaapuolue" jolle jopa omat, kuten pilapiirtäjä Kari Suomalainen, ovat naureskelleet "kypäräpääpappeina". Silti sen kova ydin konservativismin taustalla on vanhojen omistajien nautintaoikeuksien edistäminen.  Toki vanhoillisuutta on osittain kuorrutettu pinnallisilla liberaaleilla houkutuksilla minkä ei silti anneta häiritä kansallisseurojen porvarillista hämärää.  Samalla sen oikealla, militantimmalla reunalla monet ovat lietsoneet itsensä persuuntumaan.

Iso osa Kokoomuksen kannatuksesta tulee eräänlaisella "asemavaltuutuksella".  Monet itsensä toimihenkilöiksi, erottuaksen työläisistä, kokevat katsovat olevansa liki valvoitettuja äänestämään sitä sillä sehän kuuluu heidän pikkuporvarilliseen statukseensa.

Vallan osastona "Kokkulit" on varsinainen elinkeinoelämän poliittinen päädirektoraatti.

Svenska folkpartiet i Finland r.p., Suomen ruotsalainen kansanpuolue r.p. (rek. pvm 31.01.1969)

SFP on vanha puolue. Se on perustettu 1906 ruotsinkielisen aristokratian Ruotsalaisen puolueen (Svenska partiet) pohjalle. sfprkp on aina ollut vankka elinkeinoelaman n.s. pönkkäpuolue eikä se voi roolistaan luopua vaikkei enää pystykään peittelemään luonnettaan muka sivistyneellä muka suvaitsevaisuudella ja muka humaanisuudella. Naamiot on kuitenkin riisuttu "Ankdammens segelklubbeninkin" kaijalla viimeistään nyt Petteri Orpon hallituksessa.  Jopa vanha kielipoliittinen puritaani fundamentalismi saa ajoittain rajoilla kun ollaan ytimen äärellä.

Vallan osastona "Svedulit" on närpiöläisten tomaatinviljelijöiden ja oolantilaisista perunalastujen kohtaloista huolehtiva pursiseura, pelkällä olemassaolollaan pönkkänä pitämässä kapitalismia pystyssä, suvaitsevalla jätte kiva -kuorrutuksella kunhan se ei häiritse ydintehtävää.

Per viam: avasin SFP:n sielunmaisemaa hieman laajemmin sille tekemässäni "ruumiinavauksessa" muutama viikko sitten. 

Suomen Kristillisdemokraatit (KD) - Kristdemokraterna i Finland (KD) r.p. (rek. pvm 06.07.1970)

Vuonna 1958 perustettu Kristillisen liitto oli alunperin Kokoomuksen äärivanhoillisten protestijärjestö joka ei toiminut puoleena vaan tuki mieleisiään tarpeeksi vanhoillisia muista puolueista yleistä maallistumista vastaan.  Varsinainen puoluetoiminta alkoi 60-/70-lukujen vaihteessa. Vuonna 2001 he lähtivät hakemaan laajempaa prestiisiä vaihtamalla puolueen nimen ja siten yrittämällä samaistua ihmisten mielissä suurempien ulkomaiden kristillisdemokraattisten puolueiden maineeseen, sellaisten kuten Saksan CDU/CSU.

KD-puolue on perinteinen uskonnollisten fundamentalistien, ev.lut.kirkon fragmenttien ja sen ulkopuolella toimivien "vapaiden  suuntien" temmellyskenttä.  Pääasioita ovat abortin, LGBT++ -oikeuksien m.l. tasa-arvoinen avioliitto, sukupuolten moninaisuuden vastustaminen sekä siinä sivussa, jos aikaa jää, yleinen vanhoillisen kapitalismin pönkittäminen. Erityisesti he ovat löytäneet kumppaneikseen Perussuomalaisten vanhoillisimmat öyhätit, ovathan he samalla asialla.

Vallan osastona "Hihhulit" on oikeauskoisten telttakokouspiiri jossa manataan ikuista kadotusta homoseksuaaleille, toissukupuolisille, uskonnottomille ja muille sielunvohollisen kätyreille.

Vihreä liitto r.p., ruotsiksi Gröna förbundet r.p., saameksi Ruona lihttu r.b. (rek. pvm 08.08.1988)

Vihreät on kansainvälisen mallin mukaan kasattu, alunperin ympäristöliike joka sai meillä vauhtia Koijärven tapahtumista 1979.  Sittemmin se on profiloitunut ympäristötietoisena puolueena mutta romuttanut maineesa m.m. ydinvoiman suhteen kannattamalla Loviisa III -reaktoria ja monessa muussakin suhteessa sillä ovat periaatteet olleet myytävissä muutamasta virkapaikasta. Pysyvää on ollut vain Venäjäviha eli misorussismi ja nyt siitä onkin tullut sotahakuisin puolueemme.

Vallan osastona "Vihrulit" on perinteinen puisto-osasto sillä luonto tarkoittaa heille mukavia pique-nique elämyksiä.

Vasemmistoliitto r.p., ruotsiksi Vänsterförbundet r.p. (11.06.1990)

Vanhan SKP:n ja SKDL:n hajottavat perustivat liittonsa 1990 kun olivat saaneet vanhan puolueen talouden kuralle m.m. sinkkiämpäribusineksilla.  Mukaan meni toki paljon aatteenkin ihmisiä mutta linjaksi tuli muutamasta hyvästä yrityksestä huolimatta Reijo Käkelän et al "kirveslinja".

Ajoittaisista vasemmistolaisista puheista huolimatta he ovat olleet vankasti tukemassa SDP:ä vasemmalta ettei se vain vasemmistolaistuisi ja radikalisoituisi.  Samalla he ovat vaihtaneet oman kannattajakuntaansa: mennä ovat saaneet työläiset ja tilalle on yritetty haalia opiskelijoita ja n.s. "vihreää" väkeä.  Se on tarkoittanut, että m.m. sosialismi tavoitteena on muutettu "aatteelliseksi viitekehykseksi", Strategia ei ole toiminut vaan kannatus laskee loivasti mutta vääjäämättä.

Vallan osastona "Vassulit" on vihertävä, hyviksi ihmisiksi itsensä kokevien pätemisterapiaosasto, puhutaan paljon mutta ei sanota mitään jottei vain vahingossakaan keikuteta vallan venettä ja jouduttaisi ihan oikeasti tekemään jotain asioiden muuttamiseksi.

Perussuomalaiset r.p., Sannfinländarna r.p. (rek. pvm 12.10.1995)

Perussuomalaiset on perinteinen oikeistopopulistinen Ernesti Hentusen ja Veikko Vennamon perinteistä kasvanut hörhöliike. Timo Soini perusti sen SMP:n raunioille 90-luvun puolessa välissä.  Sen linja on aito populismi jossa pidetään ääntä ongelmien oireista muttei vahingossakaan haeta syitä ja niihin ratkaisuja vaan syytetään sopivia syntipukkeja pintakuohuista.  Tarkoituksena on ohjata ihmisten aito ja oikeutettu tyytymättömyys mitään muuttamattomaan älämölöön.  Erityisesti syyllisiksi osoitetaan puolustuskyvyttömiä mutta riittävän helposti tunnistettavia kuten maahanmuuttajia ja vähemmistöjä.

Vallan osastona "Persulit" on valitusosasto: valittaa saa ja pitää mutta mitään ei korjata eikä hyvitetä.

Liike Nyt r.p., Rörelse Nu r.p. (rek. pvm 13.11.2019)

LiikeNyt on pelkästään Harry "Hjallis" Harkimon protesti kun hän ei Kokoomukseen politikoimaan mentyään heti päässytkään päällepäsmäriksi ja johtajaksi.  Hän erosi Kokoomuksesta 2018 ja perusti ensin "liikkeen" pelkäksi yhdistykseksi mutta huomasi pian ettei se toimi vaan poliittinen järjestelmämme toimii puolueorganisaatoiden kautta.  Se on profiloitunut liki libertaariksi talousliberalismin kannattajaksi.

Vallan osastona "Linylit" on lähinnä narsistinen talousspekulanttikerho jota kiinnostaa vain yksityisomisteisen busineksen vapaus.

 

Ja muita omituisten otusten kerhoja puoluerekisteristä:

Avoin Puolue r.p. (rek. pvm 01.03.2021)

Avoin puolue on omituinen kaikkea kivaa kaikille -joukkio Petrus Pennasen ympärillä.  Se ei oikein näy eikä kuulu missään eikä siis juuri haittaakaan ketään.

Vallan osastona siis harmiton mutta huvittava porukka kahvihuoneen nurkassa.

Suomen Kommunistinen Puolue r.p. - Finlands Kommunistiska Parti r.p. (rek. pvm 01.03.2021)

SKP on eduskunnan ulkopuolista ehkä eniten oikeaa puoluetta muistuttava, jo kai perinteidensä velvoittamana.  Se myös yrittänee ihan oikeasti tavoitella erilaista politiikkaa kuin valta ja sen vahtikoirat.

Puolue on vanhan 1899 perustetun sosialidemokraattisen puolueen raunioille Moskovassa sisällissodan jälkeen perustetun SKP:n hajottamisen raunioille vuonna 1996 perustettu n.s. vallankumouksellinen puolue.

SKP lie liki ainoa puolue jota ei voi asemoida vallan osastoksi vaan se lie aidosti puolue joka, ainakin puheissa, erottuu nykyisen vallan vastaisena.

Kristallipuolue r.p., Kristall Parti r.p. (rek. pvm 31.03.2021)

Kristallipuolue on joukkio esoteerisesti henkistymään pyrkivä vaihtoehtohoitajia jotka ovat yrittäneet vuosikymmenen pyörittää "ihmisten puoluetta".

Vallan osastona kristallit ovat yrttikerho.

Valta kuuluu kansalle r.p. (rek. pvm 02.09.2021), Vapauden liitto r.p. (rek. pvm 06.05.2022) ja Totuuspuolue r.p. (rek. pvm 26.04.2023)

Kyseiset n.s. puolueet ovat Perussuomalaisista irtautuneiden ja erotettujen omituisia yhteenliittymiä. Parhaimmillaankin yhden führeriksi führerin paikalle pyrkivän ympärilleen kasaamien pikku apulaisten ryhmittymiä. Ne ovat melko lyhytikäisiä ja kuituvat pois enimmän uutuuden viehätyksen kaikottua kun pitäisi ruveta tekemään oikeaa puoluepolitiikkaa.  Samalla yleensä myös kellokas onnistuu karkottamaan innokkaimpiakin kannattajiaan tai hänet karkotetaan kun muutkin haluavat suureksi johtajaksi.

Vallan kannalta he ovat mukavia puudeleita joita hieman kannustamalla saadaan ihmisten mielenkiitoa herpaantumaan todellisista ongelmista ja niiden juurisyihin ratkaisujen etsimisestä. Valitusosaston ulkoistettuja hörhökioskeja siis.

Liberaalipuolue - Vapaus valita r.p., Liberalpartiet - Frihet att välja r.p. (rek. pvm 30.01.2024)

Alkuperäinen Suomen Kansanpuolueesta ja Vapaamielisten liitosta yhdistynyt Liberaalinen kansanpuolue liittyi Keskustan jäsenjärjestöksi 1986 jona se käytännössä hiipui pois.  Sen juridisilta rippeiltä ovat joukko libertaareja yrittänyt pystyttää puoluetta jonka ohjelmana on hävittää liki kaikki julkiseen hallintoon viittaava "yövartijavaltioksi".  Yritys ei ole ottanut tuulta alleen.

Vallan osastona nykyliberaalit on kuin LiikeNyt ilman Harkimoa eli talousspekulanttikerhonen.

Lisäksi on joitakin joukkioita pyrkimässä mukaan puoluerekisterin listoille nimien keruuvaiheessa, osa uusia ja osa uusimassa jäsenyyttään sen menetettyään vaalikannatuksen vähäisyyden takia: "Piraattipuolue ry Piratpartiet rf", "Kansalaisliitto", "Volt Finland r.f.", "Eläinoikeuspuolue ry Djurrättspartiet rf", "Seitsemän tähden liike ry", "Feministinen puolue ry Feministiska partiet rf", "Ympäristöpuolue ry - Miljöpartiet rf" ja "Hamppupuolue ry, Hampapartiet rf". Myös "Sinimustaliike ry:llä" on hakemus vetämässä uudelleen kun hovioikeus heidät jo kerran  epädemokraattisina, fasistisina ja rasistisena kerran pois rekisteristä heitti.  Näillä näkymin mikään niistä, ehkä Eläinoikeuspuoluetta lukuunottamatta, ei tulle saavuttamaan tarvittavaa 5000 kannatusilmoitusta.

Summa summarum: Valtaosa puolueistamme on kapitalistisen vallan, establishmentin kannalta joko sitä omasta suunnastaan tukevia tai sille vähintäänkin harmittomia.  Porvari voi siis nukkua yönsä rauhassa, ainakin vielä toistaiseksi.  Kehitys kuitenkin kehittynee niin, että kapitalismi kriisiytyy yhä enemmän kun kapitaalien omistajat tunnistavat keräilevänsä viimeisiä tuhkia ihmisten hellojen pesistä (vrt. voiton suhdeluvun alenemistrendi eli sijoitetun pääoman suhteellisen tuoton aleneminen).  Silloin valta ei voi ohjata kaikkia ihmisiä pois oleellisesta populisteja käyttämällä ja maailmaa tullaan oikeasti muuttamaan.  Edes fasismi/natsismi ja niihin liittyvä sotahakuisuus ei pystyne hillitsemään muutosta haluavia ihmisiä silloin kun työläisillä ja köyhälistöllä "ei ole menetettävänä kuin kahleensa".  Mitä siitä seuraa, sen aika näyttää niille jotka ovat vielä katsomassa.

---
*) Työläisaristokratia-termillä on perinteisesti kuvattu sitä osaa työläisistä joita työnantajat ovat kohdelleet hieman paremmin jotta heistä on muodostunut hieman paremmin voiva joukko esimerkiksi muille kuinka ei pidä radikalisoitua vaan nöyrästi, kuuliaisesti ja ahkerasti palvella työnantajia niin saattaa saada namuja, ehkä omakotitalon, auton, ulkomaanmatkoja j.n.e. joilla erottua muista, huonommista ja laiskemmista.

**) Alkiolaisuus on Maalaisliitossa sen alkuaikoina vaikuttanut aate. Sen perustaja ja nimihenkillö on Santeri Alkio (vuoteen 1898 Aleksander Filander, 1862-1930).  Aatteen sisältö oli maahenkistä talonpoikaispastoraalia ripauksella sosiaalista mielenlaatua.  Myös Keskustapuolue on laskenut sen aateprustaansa mutta käytännön politiikassa se on unohdettu, etenkin sen sosiaalinen ulottuvuus.

***) Iltalypsy:llä tarkoitetaan politiikassa sitä, että jo sovitun jälkeen esitetään vielä lisävaatimuksia joita kiristetään uhkaamalla särkeä juuri saavutettu sopu.

Tasavaltojen numerointia ja pitkiä historian kaaria

Luin Matti Vesa Volasen kirjoitukseen Kansan uutisista otsikolla ”Pekan, Alexin ja minun IV tasavalta”.  Se on, taas, laadukasta taattua Volasta.  Hän ruotii siinä 2024 presidentinvaalin toisen kierroksen ehdokkaiden historiankuvaa ja tapaa jäsentää Suomen itsenäisyyden aikaa järjestysnumeroin kuten Ranskassa on ollut tapana jakaa monarkiattomia aikoja.

"Raja railona aukee"

Ranskalaisilla on heidän laskutavallaan menossa nyt viides tasavalta ja nämä meidän vekkulimme jakavat paljon lyhemmän ajan neljään paljon pienemmillä mullistuksilla.  Ranskalaisilla jakolinjat ovat merkittäviä perustuslaillisia muutoksia tai ylimmän hallintovallan muutoksia monarkian ja tasavallan välillä.  Meikäläiset etsivät rajoja paljon pienemmistä päästäkseen neljään joilla hallita historiaa.

Volanen repii Alexander Stubb:n ja Pekka Haaviston jaottelut riekaleiksi joten niihin en puutu vaan mieleni tekee esittää omaa jakoani. Jo Volanen jatkaa aikahaarukkaa 1800-luvun kansallisromattisen ajattelun ja erillisen Suomi-idean syntyyn. Hyvä niin ja suunta on oikea.  Kun kuitenkin yhtenä tausta-ajatuksena on ajatus Suomesta jotenkin idän ja lännen rajaseutuna jossa presidenttiehdokkaat näkevät vain vastakkainasettelun ja Volanen yhteyksiäkin niin itse aloittaisin tarkastelun ajoista jolloin idän ja lännen, Bysantin ja arojen "tataarien" sekä Länsi-Rooman (perillisineen) etupiirit täällä alunalkaen kohtasivat. 

Noista muinaisista ajoista lähtien täällä on sekä pidetty vihaa että tehty yhteistyötä etupiirirajan yli. Jos keiden, meidän pitäisi olla "kokemusasiantuntijoita" kumpaa kannattaisi harjoittaa.  Kumpi tuo kärsimystä ja kumpi hyvinvointia.  No, tuon kokemuksen ohjaaminen omiin tarkoitusperiin sopivaksi saa presidenttiehdokkaatkin jaottelemaan historiaamme itselle sopivasti, jotta sen hallinnan kautta pääsisi hallitsemaan nykyisyyttä ja etenkin tulevaisuutta.  Historiahan on aina kuten vallanpitäjät sen määrittävät omiin tarkoitusperiinsä.  Muinaiset kreikkalaiset kuulemma sijoittivat historian fiktion puolelle eikä faktan.

Ensimmäisenä ajanjaksona (I) voisi pitää aikaa jolloin paikalliset heimot klaanihallintoineen katsoivat omia paikallisia intressejään milloin sotien, milloin sopien naapureidensa kanssa.  Aikaan ovat jotkut mystikot rakennelleet mielikuvituksessaan mahtavia muinaissuomalaisia kuningaskuntia mutta ne lienevät hauskoja sepitteitä. Pikemmin hajanaiset ja väestöltään pienet heimot siirtyivät pikkuhiljaa keräily- ja metsästystaloudesta enemmän paikallaanpysyviksi ja vaeltaviksi paimentolaisiksi jääneistä tuli saamelaisia. Merkittävää lienee myös ettei viimeaikojen populäärihistoriassa merkittävään, jopa valtiomuodostajien joukkoon nostetut ammattirosvot, Viikingit koskaan kyenneet valloittamaan nykyisen Suomen aluetta vaikka tekivät valloituksiaan aina Italiaa ja Rus:ia myöten.

*

Muinaiset kreikkalaiset kuulemma sijoittivat historian fiktion puolelle eikä faktan.

*

Seuraavana ajanjaksona (II) meidät saatettiin tiukan keskusvallan alaisuuteen ja kiistat muuttuivat valtakuntien ulkopolitiikaksi.  Tarkkoja rajoja on kuitenkin hankala ajoittaa vaikka toki Ruotsin riikin hallintohistoriasta ja sen keskusvallan kehittämisestä voikin saada vinkkiä.  Meistä tuli hallintoalamaisia Pähkinäsaaressa 1323 solmitun sopimuksesta tulkitun rajan molemmin puolin. K.o. aikana meidät sotkettiin sotiin aina Keski-Eurooppaa myöten kun ruotsit tekivät maastaan suurvaltaa.

Seuraava (III) merkittävä muutos oli maakunnan kehittyminen autonomiseksi suuriruhtinaan maaksi osana Venäjän keisarikuntaa kun ruotsit olivat suurvaltansa hävittäneet. Tuli omat oikeat valtiolliset hallintoelimet sekä muut kansakunnan valtavehkeet.  Samaan ajanjaksoon osui myös kansallisromantiikasta kummunnut n.s. "kansalliseksi heräämiseksi" kutsuttu aatteellisuus.  Olemme muka kansakunta kansakuntien joukossa. Saatiin oma kulttuuri ja talous omine valuuttoineen.

Neljäs jakso (IV) olisi silloin ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa tapahtuneesta itsenäistymistä ja sitä seuranneesta sisällissodasta alkanut ja toisen maailmansodan loppuun päättynyt jonkinlainen militääri 3/4 fasismi-natsismi.  Silloin oli valtiopetos tai ainakin sen valmistelua puhe rauhasta ja sodan välttämisestä.  Loppu sille olikin luonnollinen eli häviöt sodissa sekä Pariisin rauhansopimukseen kirjattu lupaus demokratiasta.

Viidenneksi jaksoksi (V) voisi katsoa sotien jälkeisen ajan jolloin meidän hyvinvointimme rakennettiin ja kansantaloutemme muutettiin maatalousvaltaisesta agraarifeodalismista teollistuneeksi kapitalismiksi johon saatiin joitakin adenauerilaisia "Der Kontrollierte Kapitalismus" perinteeseen kuuluvia sosiaaliturvan, terveydenhoidon, eläketurvan j.n.e. piirteitä. Perimmäisenä porvarien ajurina kehityksessä lienee kuitenkin ollut sosiaalisen mielenlaadun asemesta Neuvostoliiton pelko sillä se antoi vielä tuolloin esimerkkinä ja intoa vasemmistolle.  Heidän ystävyyspolitiikkansahan ei ollut aitoa vaan kovinkin opportunistista sillä samaan aikaan vehkeiltiin "Läntisen arvoyhteisön" kanssa "ystävää" vastaan.

Viimeisin (VI) merkittävä käänne tapahtui kun NL alkoi kriisiytyä ja hajotettiin 1990-luvun taitteessa.  Silloin pääsivät NATOttajat vauhtiin ja muutoksen viimeinen niitti oli NATO-jäsenyys ja DCA-sopimus.  Ne vievät meidät meidät muiden sotiin, nyt vielä vain meidän rahamme mutta jatkossa myös meidät. Niin vaikka nykyisen kapitalistisen Venäjän pitäisi olla läntisten eliittien mieleen sillä pääsiväthän kammotuksestaan eli ns "reaalisosialismista" (jolla tosin oli hyvin vähän tekemistä sosialistisen teorian kanssa) ja meno Venäjällä on ollut ajoittain pidäkkeetöntä rosvokapitalismia.  Pikemmin suhtautuminen muistuttaa Halford Mackinder:n n.s. Hearthland teorian *) asetelmaa ja taistelua sen pivot-alueesta.  Siten saavat selityksensä myös n.s. USA:n "geostrategiset imperatiivit" **).  Oikeasti kuitenkin täällä meillä oli kyse vain naamioiden riisumisesta ja siten neljäs, viides ja kuudes ajanjako on oikeastaan yhtä ja samaa jossa vain olosuhteet ovat pakottaneet kulloinkin omaksumaan erilaisia taktiikoita strategisten tavoitteiden pysyessä samana.  Suurin muutos lie aiemman "ison veljen" Saksan vaihtuminen USA:ksi. 

Kyseessä on siis pitkä historiallinen jatkumo paikallisesta, suht'koht' itsenäisestä omien etujen vaalimisesta valtioksi kehittymisen kautta vasalliksi ja auksiliaareiksi suurvallan etupiiriin eturintamaan; elinkaari nousuineen, huippuineen ja väistämättömine laskuineen.  Vaiheiden rajat eivät tietenkään ole tarkkoja vaan kyseessä on kehitys jossa muutokset vaiheiksi laskettujen sisällä taitavat olla suurempia kuin itse murrosajaksi laskettu. Silloin muutokseksi tulkittu on vain siihenastisen kehityksen kulminaatio.  Niin lienee nykyisenkin ajanjakson kanssa.  Aika tulee näyttämään miten nyt alustetut kauheudet toteutuvat ja miten niistä yli päästään, jos päästään. 

Molemmat nyt presidentinvaalin toiselle kierrokselle päässeet, kuin myös ensimmäiselle jääneet, edustavat alaspäin kääntyneen elinkaaren joutsenlaulun hiljentäjiä.  He kaikki ovat ajaneet tätä kehitystä, jotkut kiivaammin ja jotkut hieman sordinoa eteensä sovitellen.

Miksi pitääkään "rajan railona aueta"? Miksei se voi olla auki ihmisten, ajatusten ja tavaran kulkea, kaikkien hyväksi. Ihan kuten ETYK:n loppuasiakirjan kolmannessa korissa maalailtiin. Senhän on sanottu jopa hajottaneen NL:n totalitarismin.

*

Rauhaa rajalle

*

Ps: Kirjoittelin tämän ennen presidentinvaalin toista kierrosta mutta julkaisin vasta sen jälkeen koska varon rikkomasta Vaalirauhanjulistustani.

---
*) Brittiläinen maantieteilijä Halford Mackinder (1861-1947) esitteli luennossaan The Royal Geographical Society:ssä 1904 pitämässään luennossa n.s Heartland-teorian jonka mukaan maailman historian tapahtumia selittää maailman jako sydänmaahan joka on Euraasian manner (heartland) ja sitä ympäröivään puolikuuhun (crescent) ollen ydinalue (pivot) ja Kaspian meren pohjoispuoliset arot. Historiankulun ratkaisee kuka ydinaluetta hallitsee. Luento julkaistiin myöhemmin esseenä The Geographical Journal:ssa: "Geographical Pivot of History"


**) "USA:n geostrategiset imperatiivit" ilmaus tulee Zbigniew Brzezinski:n teoksesta "The Grand Chessboard: American Primacy and Its Geostrategic Imperatives" ("The Grand Chessboard"; Basic Books; 1997). Siinä hän esittelee USA:lle välttämättömiä maailmanpoliittisia tavoitteita ja päämääriä, m.l. Venäjän hajottaminen hallittaviin osiin ja sen luonnonvarojen haltuunoton USA:n kansallisena etuna.

Norja ja Suomi

Tämän hetken kiihkein keskustelun aihe on pommiräjäytys ja nuorten murhaaminen Oslossa.  Äärioikeistolainen, nationalisti ja kristitty uskovainen Anders Behring Breivik räjäytti ensin, ilmeisesti harhautukseksi, pommin Oslon keskustassa ja sen jälkeen meni ampumaan nuoria sosiaalidemokraatteja heidän kesäleirilleen.  Tähtäimessä oli kuulemma entinen pääministeri Gro Harlem Bruntland sekä kulttuurimarksismi ja monikulttuurisuus.    En malta olla minäkään kirjottamasta muutamista silmiini pistävistä jutuista.

Koko tapauksen käsittelyssä haiskahtaa valitettavan tavallinen tapa yleistää meille vastenmielisten tahojen tekoja ja yksityistää meille mieluisten tekoja.  Kun valtajulkisuudessamme käsitellään meidän valkoihoisen, länsimaisen kulttuuripiirimme ulkopuolisten pahoja tekoja, ne yleistetään sen mukaan mihin etniseen, poliittiseen tai uskonnolliseen ryhmään tekojen tekijä tai tekijät kuuluvat.  Sen sijaan meille tutumpien ja samanmielisten teot selitetään yksilön erheillä tai hänen mielensä kieroudella.  Niimpä tässäkään tapauksessa ei tuomita valkoihoisia, oikeistolaisia eikä kristittyjä.   Selitykseksi tarjotaan sen sijaan koettua yksinäisyyttä, naisettomuutta ja psykologisoidaan kaikenlaisilla mielen häiriöillä. 

Oma lukunsa tässä suhteessa on poliisin, niin suomalaisen kuin norjalaisenkin, yritykset selittää tekijä yksityisyrittäjäksi ilman kavereita ja organisaatiota.  Sillä ilmeisesti haetaan syytä omalle laiskuudelle ja haluttomuudelle puuttua ideologisesti mieluisten ryhmien toimintaan.  Tunnettuahan on poliisien yleinen oikeistolaisuus. personoimalla teko yksilön teoksi, voidaan selittää, ettei jatkossakaan ole tarvetta terhakoitumiselle riippumatta tekijän omista ilmoituksista erilaisista soluista ja teon eristämistekniikoista.

Tekovälineiden hankintaankaan ei mukamas saisi puuttua.  Breivik oli ensin yrittänyt hankkia laitonta asetta mutta kun ei ollut onnistunut, joutui "tyytymään" lailliseen.  Kaikki yritykset tarjota keinoja aseiden leviämisen valvontaan karahtavat yhteiskunnan metsästäjäpuolueen vastustukseen kun aseet eivät tapa.  Aukaisisiko tämä tapaus hieman enemmän kotoistenkin pyssysankareiden silmiä?

Maatalouden harjoittamisen nimissä näytetään saavan ostaa millaisia myrkkyjä tahansa m.m. pommien raaka-aineeksi.   Yhteiskuntamme päättäjien tiedossa on ollut vuosikymmeniä, että eräät lannoitteet sopivat mitä parhaiten räjäytysaineiden raaka-aineiksi.  Miksi siis asialle ei ole tehty mitään?  Miksi muuten niin innovatiivinen maatalousteollisuus ei ole kehittänyt tuotteitaan turvallisemmiksi?  Miksi alalla sen sijaan keskitytään kehittämään geenimanipulaatiota ja tuholaismyrkkyjä (jotka myös ovat Breivikin ja kumppanin kaltaisille mainioita välineitä?

Miksi yhteiskuntamme päättäjät tuntuivat olevan enemmän huolissaan harhautuspommista ja sen mahdollisista päättäjäuhreista kuin tavallisemmista nuorisoaktivisteista. Sisäministerimme, kristitty Päivi Räsänen/KD taisi omasta ensimmäisestä viestistään unohtaa nuoret uhrit kokonaan.  Sen sijaan hän oli huolissaan hyökkäyksestä valtiokoneistoa vastaan.  Niin eliitti erottautuu omaksi kerroksekseen eikä enää sen jälkeen näe mitä täällä alisessa rahvaan maailmassa tapahtuu. 

Olen ollut huomaavinani suhtautumisemme tälläisiin asioihin muuttuneen ja muuttuvan vuosikymmenten saatossa.  Ikäänkuin turrumme väkivallalle, niin yhteiskunnan laillisten väkivaltakoneistojen kuin laittomien yksilöiden ja ryhmien harjoittamalle.  Aikanaan kun sodassa olleet miehet ja naiset oppivat jälleen ihmisten tavoille, suhtautumisemme väkivaltaan normalisoitui.  Taisimme kokea siinä suhteessa huipun 70-luvulla.  Sen jälkeen olemme taas alkaneet turtua yhä raaistuvaan väkivaltaan.  Samalla haemme turvaa teknisillä laitteilla ja lisäväkivallalla oireita vastaan eli rakennamme aitoja, valvontajärjestelmiä ja väkivaltaorganisaatioita.  70-luvulla haimme syitä rakenteista mutta sen jälkeen olemme vain peitelleet oireita.  Liitän tämän kehityksen yhteen yleisen oikeistolaistumisen kanssa.  Yhteiskuntamme muuttuu siis koko ajan oikeistolaisemmaksi ja raaemmaksi.  Koskahan saavutamme lakipisteen ja käännymme taas kohti humanismia? Vai onnistuuko oikeistolaistamisemme viemään meidät entistä tiukemmin uusiin sotiin kammottavine seurauksineen?