Kuubalainen serenadi

 Kuuba on jälleen ajankohtainen jouduttuaan taas Donald Trump:n monroelaisen 1) politiikkadoktriinin keskeiseksi uhriksi.  Onhan se ollut USAn kohteena vallankumouksestaan saakka mutta nykyinen USAn hallinto painostaa sitä erityisesti jatkona Venezuelan, Kanadan, Kalalliit Nunaat:n (t.m.n. Grönlanti) ja Panaman sekä Iranin ja Kiinan kampanjoilleen.  Venezuelan bolivarisen tasavallan kohtalosta kirjoitin edellisessä kirjoituksessani, nyt vuoroon Kuuba.

Monroen opin lisäksi tilanne vaatii taustoituksekseen tietoa Kuuban irtautumisesta USAn siirtomaan asemasta vuosien 1953-1959 sisällissodassa ja vallankumouksessa jonka seurauksena valtaan nousi Fidel Castro Ruz:n (1926-2016) johtama "Heinäkuun 26. päivän liike" (esp. "Movimiento 26 De Julio") 2).  Uudet vallanpitäjät aloittivat siirtymän sosialismiin siten kuin he sen näkivät: Neuvostoliiton tyylinen keskitetty valtio-omistus ja -johtoisuus koristeltuna paikoitellen osuustoiminnalla.  Sen varsinaisesta sosialistisuudesta voitaisi keskutella pitkäänkin ja olla montaa mieltä.  Joka tapauksessa vallankumoukselliset ja heidän kannattajansa sosialisoivat kapitaalien omistajien tuotantovälineitä rankalla kädellä ja se suututti USAn hallintoa joka piti Kuubaa USA-laisten kapitalistien ja mafiosojen omana nautintana, sekä busineksessa että bordellina.  USAn yritykset vastavallankumoukseksi, m.m. lukuisat Fidel Castron murhayritykset ja Sikojen lahden maihinnousuyritys 3), saivat aikaan vain Havannan hallinnon kääntymisen etsimään tukea sieltä mistä sitä oli sosialismia yrittäville tuolloin tarjolla: Neuvostoliitosta.  Seuraava merkittävämpi tapahtuma oli lokakuussa -62 n.s. Kuuban ohjuskriisi 4).  Niiden lisäksi USA on aiheuttanut kaikenlaista pienempää haittaa Kuuballe koko sen vallankumouksen jälkeisen ajan: johdon murhayrityksiä, bio- ja kemiallisia hyökkäyksiä, propagandaa, kauppasaartoja j.n.e.  Yksi tuoreempia, liki hassunhauskoja oli yritys syyttää Kuuban hallintoa ääniaseista suunnattuna USAn suurlähetystöä kohti.  Tietenkin myös Quantanamo:n laivastotukikohta on avoimena haavana.  Sen vuokra-aikahan meni umpeen jo 60-luvulla mutta USAlla ei ole aikomustakaan luopua laittomasti hallussaan pitämästä tukikohdastaan.  Sehän on heille tärkeä keino kiertää lainsäädäntönsä löysiäkin kieltoja laittomiin pidätyksiin ja kidutukseen sen lisäksi että se demonstroi USAn maailmanherruutta.

USAn kampanjointi on saanut uusia äärimuotoja nyt kun Donald Trump on alkanut toteuttaa James Monroen vanhaa oppia omilla mausteillaan.  Venezuelan öljysaarron osana se on yrittänyt tukahduttaa myös Kuuban energiansaantia, siinä myös jonkin verran onnistuen.  Kuubassa on vaikeuksia tuottaa sähköä ja saada polttoainetta liikennevälineisiin ja muuhun.  Oma lukunsa on turismiteollisuuden vaikeudet joita aiheutuu lentoliikenteen ongelmista polttoainepulan takia.  Sen uskovat ja manaavat saavan Kuuban hallinnon ja sen tukijat (=suurin osa kuubalaisista) polvilleen ja asettumaan taas nöyrästi alle USA-laisen kapitaalin.  USAn hallinnon yritykset eivät rajoitu vain öljykuljetusten sabotointiin merirosvoamalla öljytankkereita.  Samaan aikaan myös muita kauppasaarron toimia on kovennettu ja kiristävät kolmansia maita taloudellisin uhkauksin mukaan saartoonsa.  Onpa Trump väläytellyt jopa suoria sotatoimia Kuubaa vastaan.

Toki Kuuballa ei ole vastassaan vain USA vaan myös sen liittolaiset, n.s. "läntinen arvoyhteisö" 5) jonka jäsenet kuka enemmällä ja kuka vähemmällä ovat lähteneet USAn hybridisotaan, jotkut myös taloudellisen y.m. kiristyksen uhalla ja mukana myös EU. Sen osasena myös piskuinen Suomi on monella tavalla mukana pitkin n.s. "transatlantista suhdetta" vaikka valtiojohto y.m. poliittinen eliitti yrittävätkin olla hipihiljaa Kuubasta. 

Samaan aikaan Kuuba julistaa "Cuba no se detiente - Siempre habrá soluciones a los problemas por muy difícil que sea la situación" ("Kuuba ei pysähdy - ongelmiin löytyy aina ratkaisut oli tilanne miten vaikeita tahansa").  Toki tuohon presidentti Miguel Díaz-Canel Bermúdez:n julistukseen Granma:n uutisessa liittyy aimo annos kannustusta vaikeuksissakin vastustaa imperialistiseksi koettua USA:a mutta silti Kuuba on osoittanut ilmiömäistä sitkeyttä valtavan naapurinsa uhkan edessä.  Iso osansa lie sillä että niin suuri osa kuubalaisista tukee castrolaista vallankumousta eikä sitä edeltävien aikojen ole annettu unohtua.  Onhan Kuubassa panostettu laajalti heikommassa asemassa olevien asemaan, terveydenhoitoon j.n.e.  Olosuhteiden pakosta Kuuba on myös monella kestävän kehityksen ja vihreän talouden alalla edelläkävijä.

Mitä sitten?  Mitä olisi tehtävä?  Millä me pystymme auttamaan kuubalaisia selviytymään ja arvoyhteisöämme noudattamaan omia oppejaan kansojen suvereeniudesta ja itsenäärämisoikeudesta ulkopuolisia sortajia vastaa?  Tarvitsemme näkyvä solidaarisuuskampanjoita ja konkreettista apua heille.  Entä keitä olemme tässä suhteessa "me"?  Olemme solidaarinen, kansainvälinen vasemmisto yli puoluerajojen ja niiden ulkopuoleltakin, AY-liike, humanistit ja muut ihmisystävät, jopa jokunen itsensä libe¡raaliksi porvariksikin tunteva. Mutta emme ole sodanlietsojia emmekä talousliberaaleja kapitaalien valtaa ajavia monen sortin oikeistolaisia.

Kuubaa auttamalla autamme myös itseämme hoitamaan omia asioitamme itse ja tekemään sen paremmin.

¡Venceremos!

Jos vain katseella seuraamme vierestä, mikään ei korjaannu ja USAlaiset kapitaalien omistajat ja mafia jatkavat kunnes ovat, taas, saaneet kuubalaiset orjuutettua kärsimään ja rikolliset liiketoimensa kukoistamaan trooppisella saarella.  Pystymmekö vaikuttamaan oikeaan suuntaan mieltämme osoittamalla, boikotoimalla orjuuttajien busineksia, valitsemalla parempia edustajia jotka osaavat olla solidaarisia ja inhimillisiä?  Ennenkaikkea meidän tulisi painostaa suomalaisia sekä eurooppalaisia päättäjiä luopumaan USAn vasalliudesta, itsenäistymään ja toiminaan juhlapuheidensa mukaisesti paremman ja oikeudenmukaisemman maailman puolesta.  Siten auttaisimme itseämmekin hoitamaan omia asioitamme ja tekemään sen paremmin.

Ps: Myös konkreettista tukea ohjataan Kuuban avuksi.  Ainakaan Meksiko ei ole taipunut USAn painostukseen ja auttaa saarivaltiota humanitaarisesti.  Myös Venäjä pyrkii toimittamaan öljyä ja polttoaineita. Suomessakin toimitaan solidaarisuustyössä virallisen ulkopolitiikan vastaisesti.  Mainitsemisen arvoisia tukijoita täällä on m.m. Spartacus-säätiön Kuuba-solidaarisyystyö.  Enemmälle silti on tarvetta.

---

1) Monroen oppina tunnetaan USAn viidennen presidentin James Monroe:n (1758-1831) laatima doktriini USAn ulkopoliikalle. Se keskittyi toisaalta USAn eristäytymiseen Amerikan mantereelle ja toisaalta ettei eurooppalaiset vallat saa puuttua Amerikkojen asioihin. Alunperin se siis keskittyi USAn ja Euroopan suhteisiin mutta on myöhemmin laajennettu koskemaan USAn suhteita muuhunkin maailmaan.

2) Nimi "Heinäkuun 26. päivän liike" viittaa vallankumouksellisten 26/7 -53 Santiago de Cuba:n kasarmeille tekemästä sisällissodan ensimmäisestä hyökkäyksestä. Vallankumouksen jälkeen järjestö organisoitiin uudelleen nimelle "Integroidut vallankumoukselliset järjestöt" ("Organizaciones Revolucionarias Integradas", ORI) josta myöhemmin muodostivat "Yhdistyneen vallankumouksellinen sosialistipuolueen" ("Partido Unido de la Revolución Socialista de Cuba", PURSC). Puolueen nimeksi muutettiin vuonna 1965 "Kuuban kommunistinen puolue" ("Partido Comunista de Cuba", PCC).

3) Sikojenlahden maihinnousu 1961 (eng: Bay of Pigs Invasion,esp: "Invasión de bahía de Cochinos" oli suorin ja julkisin USAn yritys kaataa Fidel Castron hallinto.  Tuolloin yli 1500 USAn armeijan sotilasta ja kuubalaisista pakolaisista kerättyä palkkasoturia (CIA:n alainen "Prikaati 2506") presidentti John F. Kennedy:n määräyksestä nousi maihin Kuuban lounaisrannikolla sijaitsevalla Sikojenlahdella apunaan USAn ilmavoimat,laivasto ja kansalliskaarti. Kuuban armeija ja paikalliset vallankumoukselliset löivät maihinnousijat n. viikossa.

4) N.s. Kuuban ohjuskriisi vuonna 1962 oli maailmanpoliittinen tapahtuma joka alkoi kun USA sijoitti Turkkiin pitkänmatkan ydinohjuksia jotka olisivat ylettäneet pitkälle Neuvostoliiton alueelle, aina Moskovaan saakka.  NL vastasi sopimalla omien ohjustensa sijoittamisesta Kuubaan.  Seurannut vastakkainasettelu, jonka sanottiin edenneen aivat ydinsodan partalle, ratkesi kun molemmat sopivat vetävänsä ohjuksensa takaisin.  Julkiseen narratiiviin on jäänyt vain NL:n ohjukset.

5) Läntinen arvoyhteisö on lännessä kovasti mainostettu joukko USAn liittolaisia jotka propagandan mukaan jakavat "samat arvot". Niitä ovat narratiivin mukaan demokoratia ja erilaiset liberaalit vapaudet mutta käytännössä ne tarkoittavat USA-laisten pääomien ylivaltaa USAn n.s. "kansallisten etujen" nimissä ja USAn sotilaallisen ylivallan suojeluksessa.  Toki niitä kuorrutetaan sopivaksi katsotulla annoksella ns. liberaaleilla vapauksia kuten esim LGBT+ -väen suvaitseminen.  Suvaitsemisella on kuitenkin rajansa jos pääomien valtaa uhataan.  Termiä Suomeen levitti aikoinaan ensimmäisten joukossa Martti Ahtisaari.

Fasismi on tarkoituksenmukaisuuskysymys

 Nyt on ajankohtaista pähkäillä Brasilian tapahtumia kun sikäläisen oikeistolaisen ex-presidentti Jair Bolsonaro:n on ollut niin vaikea luopua vallastaan hävittyjen vaalien jälkeen ja hän on yllyttänyt kannattajiaan riehumaan. Äärimmäisyytenä yritys vallankaappaukseen yrittämällä valloittaa presidentinpalatsia, korkeinta oikeutta ja parlamenttia. Hieman tyylitelleen samaa jota Donald Trump:n kannattajat yrittivät mestarinsa yllytyksestä USA:ssa 6/1 -21.

Bolsonaro on pyöritellyt ajatusta vaalivilpistä ja oikeudestaan jatkaa presidenttinä lietsoen näin ärhäköitä kannattajiaan, saaden myös tukea USA:n Alt-Right -liikkeeltä, m.m. Tucker Carson:lta. 

Juuri ennen seuraajan Luiz Inácio Lula da Silva:n virkaanastujaisia hän lähti ikäänkuin maanpakoon Floridaan jättäen yllyttämänsä kannattajat riehumaan. Ilmeisesti tarkoituksena katsoa kuinka käy ja sitten joko palata sankarina tai jäädä maanpakoon. Kun vallankaappausyritys meni reisille, hän sairastuikin sopivasti ja jäänee Floridaan "hoitamaan terveyttään".

Ulkomailla Brasilian tapahtumiin on suhtauduttu uhkana demokratialle. Itse näen suhtautumisessa kuitenkin useammankin sortin kaksinaismoralismia. Olen saanut vaikutelman, että monet läntiset eliitit, etenkin USA mutta myös monet eurooppalaiset, ovat toisaalta olleet kovinkin vastahakoisia vasemmistolaista Lula:a kohtaan ja toivoneet oikeiston menestystä.  Lisäksi Lula on ollut myötämielinen BRICS-talousliittoumaa kohtaan jossa Brasilia on mukana mikä ei lisää hänen suosiotaan läntisissä vallan kammareissa.  

Nyt kun vallankaappaus ei onnistunut, länsi on ottanut ikäänkuin demokratian puolen ja tuomitsevat kevyesti bolsonaristojen yrityksen. Olen jokseenkin vakuuttunut jos he olisivat onnistuneet, kanta olisi ollut jotakin siihen suuntaan, että vasemmistolainen Lula jakoi kansaa ja kansa tuomitsi hänet Bolsonaron yhdistäessä. 

Olen ymmärtänyt tavoiteltavan vähän samaa kuin kahdeksan vuotta sitten Ukrainassa.  Äärioikeisto, Azov:n pataljoonat y.m. militiat, Svaboda uusnatsiryhmät y.m. osoittivat mieltään Maidanilla. He, vaikka olivatkin fasisteja jotka kantoivat natsi-Saksan kätyrin Stepan Bandera:n kuvia ja ripustelivat niitä valtaamiensa hallintorakennusten seinille, olivat kelpo sakkia läntiselle arvoyhteisölle.  Jos bolsonaristojen kaappaus olisi onnistunut, he olisivat olleet samalla tavalla "hyviä fasisteja".

Itse asiassa Brasilia olisi liitettävissä vielä pitempään linjaan sekä onnistuneita että epäonnistuneita lännen yrityksiä kaataa ja vaihtaa sille epämieluisia hallituksia, erilaisia keväitä ja värikumouksia.  Mieleen tulee niin Dominikaaniset tasavallat, Venezuelat, Nigaraquat, Boliviat, Kasakstanit j.n.e. Onpa Venäjällä kelvannut liittolaiseksi jopa chauvinisti Aleksei Navalnyi.

Kovin on siis tarkoitushakuista läntinen suhtautuminen fasismiin.  Jos se palvelee läntisen arvoyhteisön etuja (lue: USAn geostrategiset imperatiivit ja sen kansalliset edut joita se katsoo oikeudekseen edistää kaikin käytettävissään olevin keinoin) niin he ovat oivia ja luotettuja liittolaisia siinä missä Saudien perheyhtiö, abartheidinen ja rasistinen Israel. Franklin D. Roosevelt:n (1882-1945) sanoin vuodelta 1939 Nigaraqua:n Anastasio Somoza García:sta (1896-1956): "he may be a son of a bitch but he is our son of a bitch" *). Mutta jos heitä ei koeta, vielä tai enää, hyödyllisiksi, alkaa mahdoton moralistinen demokratian ja vapauden ylistys, arvoyhteisössä kun ollaan.

___

*) Sanonta "he may be a son of a bitch but he is our son of a bitch" on on laitettu moneen suuhun mutta todennäköisimpiä ovat Franklin D. Roosevelt/Dem tai Dwight D. Eisenhower/GOP. Myös mahdollisesti kehittynyt Thaddeus Stevens/GOP:n (1792-1868) ilmauksista joita hän kohdisti oman puoleensa ketkuihin muodossa "rascal", "scoundrel", "scalawag" tms

Erdoğan vie ja EU vikisee

Viime päivinä olemme saaneet todistaa Turkin uusia peliliikkeitä kun sen sotapolitiikka Syyriassa ei olekaan mennyt Recep Tayyip Erdoğanin suunnitelmien mukaan.  Ankaran hallinto on aloittanut jälleen pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden raa'an hyväksikäyttämisen politiikan välineenä yrittämällä heidän avullaan kiristää EU:lta ja NATOlta apua epäonnistuneeseen laittomaan sotaansa Syyriassa sen laillista hallitusta vastaan.

EU:ssa suhtautuminen on ollut odotetulla mutta vaarallisella tavalla kaksijakoista molempien suuntaustaen pyrkiessä tarttumaan vain oireisiin eli pakolaisten kohtaloon.  Toinen on etnonationalistien ja haittaoikeiston linja joka pyrkii estämään pakolaisten pääsyä turvaan ja toinen hieman humaanimpi linja joka pyrkii auttamaan heitä.  Tokikin jokainen realistisesti ja humaanisti ajatteleva ihminen pyrkii auttamaan apua tarvitsevia.  Onhan heidän jättämisensä Erdoğanin kynsiin hänen pelinappuloikseen raakaa ja vastuutonta.

Ad hoc -tilanteen lisäksi meidän tulisi pyrkiä puuttumaan juurisyihin eli tilanteeseen Syyriassa.  Siis siihen kuinka auttaisimme Syyrian laillista hallitusta pääsemään eroon ISIS:n rippeistä ja Idlib:n maakunnassa vielä raakaa valtaansa pitävistä Al Qaida -filiaalien terroristilaumoista.  Se tapahtuisi tehokkaimmin pyrkimällä vetämään ulkopuoliset laittomasti maassa toimivat joukot.  Siellä toimivat kansainvälisen lain vastaisesti ainakin USA:n ja sen monien liittolaisten armeijat ja ilmavoimat sekä laivastot, kuten esimerkiksi NATO:n ja Israelin.  Samaten EU:n tuki noille 'maltillisina' mainostetuille tulisi lopettaa välittömästi.

Ensimmäinen ehdoton edellytys olisi kaksinaismoralistisen tiedonvälittämisen ja uutisoinnin lopettaminen.  Nyt meidän tiedonlevittämisen valtavirta puskee meille USA.n ja sen liittolaisten yksipuolista propagandaa.  Objektiivisempi ja neutraalimpi linja saattaisi avartaa ihmisten käsityksiä.

Juurisyiden korjaaminen eli Syyrian hallituksen väkivaltaiseen vaihtamiseen pyrkivän sodan lopettaminen korjaisi myös pakolaistilanteen.  Senhän aloitti Arabimaiden käynnistämä ja USAn masinoima ulkopuolisten terroristipalkkasotilaiden ujuttaminen Syyriaan ja sen lopettaisi tuon vastuuttoman ja katalan sodituttamisen lopettaminen.  Sen jälkeen pakolaiset voisivat palata rauhalliseen Syyriaan.  Osa eli kymmenet tuhannet pakolaiset ovat jo aloittaneet paluun Syyrian hallituksen rauhoittamille alueille.  Samalla mahdollistuisi myös, että syyrialaiset voisivat hoitaa sisäpoliittiset kysymyksensä, kuten aluehallintojen autonomian omien halujensa mukaan.  Ehkä mahdollisesti esimerkiksi YK:n avustuksella ilman ulkovaltojen valtapoliittisia intrigejä ja sekaantumista.  Onhan kai Syyriallakin oikeus suvereniteettiinsa, vai onko?

Per viam: Turkin pakolaisten joukossa on myös muita kuin syyrialaisia.  Siellä on miehityshallintoa (mukana myös Suomi)  ja Talibaneja pakenevia pakenevia Afganistanista, kurdeja et al Iranista, NATO:n ja USA:n luomaa sekasortoa pakenevia Libyasta j.n.e.  Myös nniiden maiden ongelmiin pitäisi lähteä hakemaan juurisyitä.

Ehkä lopulta me tavalliset taatiaiset osaisimme myös varoa meidän omien imperialististen eliittiemme vastuuttomia politiikkoja, jotka johtavat ihmisiä hirvittäviin kärsimyksiin jokapuolella maapalloa, ja pitämään heidät aisoissa.