Donald Trump voitti - mitä tehdä?

Näinä USA:n presidentin ja kongressin vaalien sekä monien kansanäänestysten jälkeisinä aikoina valtamedia (MSM) esittää omia selityksiään tapahtumien kulusta. Laskematon määrä "kuumia otoksia" ja kaikenlaisia spinnauksia jolla toisaalta yritetään selittää tulosta ja toisaalta myös hämärtää mistä oli ja on kyse.Otsikot kirkuvat kuinka Donald Trump päihitti Kamala Harris:n, ja "punainen aalto" (republikaanien tunnusväri, Demokraattisen puolueen on sininen) valtasi senaatin. On tehty nopea ja helppo mutta hätiköity johtopäätös koko USA:n kokonaisuudessaan kääntyneen oikealle ja että useimmat amerikkalaiset olisivat hylänneen demokraattien oletetun edistysmielisyyden ja vähemmistöjen auttamisen.

Pelurit

USAn poliittinen pelikenttä ja ja sen pelurit poikkeavat paljon siitä mihin me täällä Euroopassa, ja etenkin sen pohjoisissa osissa olemme tottuneet.  Siellä ei valtajulkisuudessa ole varsinaisesti samanlaista vasemmistoa, siis sosialidemokraattista ja ja siitä hieman vasemmalla olevaa edistysmielistä vasemmistoa.  Meikäläisittäin vasemmistona ja myös vihreinä nähdyt poliittiset suuntaukset ovat hajanainen marginaali ja valtapuolueet ovat selkeästi porvarillisia: kovan linjan kapitalismin republikaanit (Republican Party, t.m.n. GOP eli "Grand Old Party") tunnuksenaan punainen elefantti ja hieman ihmiskasvoisempi demokraatit (Democratic Party) tunnuksenaan sininen aasi.  Ne molemmat kannattavat tiukkaa kapitalismia ja USA:n erityisyyttä imperialistisena ja sotaisana hypervaltana.  Eroa on lähinnä suhtautumisessa elämäntapaan: GOP on selvästi arvokonservatiivisempi kuin demokraatit vaikka molemmissa leireissä lyödään erimieltäolevia Raamatulla päähän.

Miten kävikään?

Vaalien tulos oli selvä: Donald Trump voitti selvästi ja samoin republikaanit menestyivät kongressin vaaleissa.  Mutta miten sitä pitäisi tulkita?

Vuoden 2018 jälkeen MAGA-vastaiset ovat voittaneet liki kaikki kansalliset vaalit joten haihtuiko ihmisten mielistä ne perustelut joilla he ovat ääniään aiemmin antaneet? Entä olivatko oikeiston aiemmat voitot, kuten Reagan tai Bush sr tai Bush jr, merkkejä massojen ideologisesta uudelleensuuntautumisesta kohti taantumusta? Totuus on, että tulosten tutkiminen ja kokonaiskuvan saaminen vie aina aikaa. Meidän on pidettävä mielessä, että tieteellinen analyysi ottaa aina aikansa eikä hätäilemällä tule kuin ... tiedätte mitä.  Kaikki ei ole niin ilmeistä kuin miltä aluksi näyttää. Karl Marx:kin aikoinaan sanoi: "Alle Wissenschaft wäre überflüssig, wenn die Erscheinungsform und das Wesen der Dinge unmittelbar zusammenfielen" Pääomansa III niteen VII:n osan luvussa 48 (suomennettuna "Kaikki tiede olisi turhaa, jos asioiden ulkonäkö ja olemus kohtaisivat suoraan").  Kaikkea pitää katsoa tarkemmin ja analyyttisemmin.

Marxistit – ne todelliset eikä haamut, joiden Trump USA:ssa ja muut ääliöoikeistolaiset täälläkin väittävät valloittavan yhteiskuntaa sen pilatakseen – yrittävät aina välttää pinnallisuutta ja löysää hömppää jolla hegemonia yrittää peittää ja vääristää asioiden ja tapahtumien todellista olemusta.

USA on siirtymässä kiihtyneen luokkataistelun aikakauteen

Ylle laittamani väliotsikko on suora lainaus tämän kirjoituksen pohjamateriaalina käyttämästäni jutusta (ks. Tuoteseloste) ja sellaisena ehkä hieman raflaava ja klisheinenkin. Onhan luokkataistelun uusia vaiheita julistettu kuten aikoinaan vanhassa tarinassa huudettiin sutta jonka tuloa ei lopulta otettu enää tosissaan kun sitä oli huudettu liikaa. Silti ehkä jotain perääkin muotoilussa on sillä monet kapitaalien omistajat flirttailevat avoimesti fasismin kanssa.

Trump ja republikaanipuolueen MAGA-siipi ovat maan oikeistolaisimpien kapitalistien käsikassara ja "Task Force" kuten sielläpäin sanotaan. Työväenvastaisimmat yhtiöt, saalistavat hedge-rahastot ja finanssikapitaalit käyttivät yhdessä satoja miljoonia saadakseen hänet valituksi ja sopivan kongressin kokoonpanon. Monet nimet ovat tuttuja täällä Rapakon tälläkin puolella: Elon Musk etunenässä ja lisäksi m.m. Susquehanna Group, Koch Industries, Blackstone, Walmart, TD Ameritrade (nyk. Charles Schwab), Wynn Resorts, Home Depot, Energy Transfer Partners, Sequoia Capital, Johnson and Johnson ja monia muita. He laittoivat kaverinsa takaisin Valkoiseen taloon, ja heidän palkaamansa poliitikot johtavat kongressia. Ei kannata uskoa etteivätkö he hyödyntäisi täysimääräisesti mahdollisuuksiaan. Jo nyt esimerkiksi yksityisten vankilayritysten johtajat hihkuvat innosta odottaessaan Trump:n aloittavan toteuttaa lupaamiaan paperittomien karkotuksia.

Selvemmin kuin edellisellä kerralla vuonna 2016, Trump on tällä kertaa liikkeellä täysin miljardöörien laatimalla ohjelmalla, "Project 2025" kuten sitä kutsutaan. Sen ovat kohdistaneet suoraan työväenluokkaan ja ammattiliittoihin, värillisiin ihmisiin, maahanmuuttajiin, naisiin, LGBTQ-ihmisiin, Medicareen, sosiaaliturvaan, Medicaidiin, ilmastonmuutoslainsäädäntöön ja niin edelleen. Odotettavissa on suuria veronalennuksia rikkaille ja julkisten palveluiden leikkauksia muille. Normimenoa myös täällä meidän nykyiseltä ratelihallitukselta *).

Äänestyksen ilmiöistä

Tällä kertaa äänestyskäyttäytymisen malleissa oli suuria ristiriitaisuuksia. Niistä voisi ennakoida luokkajaon ja luokkaristiriitojen terävöittämistä. Esimerkiksi moniaalla käydyissä aborttia koskevissa kansanäänestyksissä äänestäjät tukivat aborttioikeutta. Vain Floridassa, jossa määräenemmistösäännökset vaativat suurta enemmistöä, aborttia kannattava puoli hävisi. Tällaiset, sinällään republikaanien menestyksen kanssa näennäisesti ristiriitaiset tulokset viittaavat toisaalta siihen, että eletään sekä poliittisen että ideologisen konfliktin aikaa tai toisaalta ei ollutkaan kyse siirtymisestä oikealle ja konservatismiin.

Meidän on tarkasteltava useita kysymyksiä halutessamme todella analysoida näitä vaaleja luokkanäkökulmasta: Kuka äänesti ja miten? Miksi he äänestivät niin kuin äänestivät? Kuka ei äänestänyt ja miksi ei?

Kaupallinen valtavirtalehdistö ja sen kommentaattorit esittävät kaikenlaisia "arvioita" joilla hämmentää ja jakaa työväenluokkaa. Muka latinot eivät tulleet esiin, liian monet mustat miehet menivät Trumpin puolelle, naiset äänestivät aborttikieltoja vastaan mutta samalla äänestivät myös Trumpin puolesta, ja arabiamerikkalaiset painottivat väärin Gazaa. Varhaiset tiedot viittaavat siihen, että jotkut näistä puheenaiheista ovat sitä itseään eli vain löysää puhetta puheen vuoksi ja sivujen täytteeksi sentattua. Ne ovat kaikki muunnelmia äänestäjien syyllistämisestä, eivätkä ne korvaa käytettävissä olevan materiaalin syvällistä analyysiä. Jäsennettävää on vielä paljon.

Monet ihmiset jäivät myös kotiin. USA-laiset ovat perinteisesti laiskoja äänestäjiä ja se on tehty hankalaksikin m.m. äänestäjäksi rekisteröitymispakolla. Tällä kertaa, taas, laiskistuivat aikaisemmasta.  Olihan äänestysprosentiksi arvioitu n. 57,8 % kun se neljä vuotta sitten oli 62,8 %. Viime kerralla äänesti yli 155 miljoonaa ihmistä. Tällä kertaa eivät ehkä saavuta edes 140 miljoonaa. (äänestysprosentista ei ole vielä tarkkaa tietoa sillä laskenta on kesken) **)

Trump saanee lopullisten tulosten mukaan suunnilleen n. kaksi miljoonaa ääntä vähemmän kuin ne joilla hän hävisi viime vaaleissa. Suurempi menetys tullee silti demokraateille. Näyttäisi, että Harris saattaa jäädä 13–14 miljoonaa ääntä alle vuonna 2020 Bidenin saamasta. Jopa sinisissä osavaltioissa demokraattien äänimäärä laski merkittävästi, joissakin osavaltioissa kaksinumeroisesti.  Väite siirtymästä oikealle ei siis pidä paikkaansa vaan miljoonat viimeksi äänestäneet ihmiset ovat vain jääneet kotiin nukkumaan. Meidän kannattaa selvittää miksi.

Uusliberaalin kapitalismin aikana yhteiskuntamme murtuminen ja ihmisten syrjäytyminen toisistaan ​​on kiihtynyt nopeasti. Suunniteltuna järjestelmä erottaa meidät toisistaan, olipa se sitten työssä tai sosiaalisessa elämässä. Tämä on lisännyt irtautumista puolueista ja muista instituutioista. Meidän on tarkasteltava näitä ilmiöitä tarkemmin vaikka se kovasti ja äkkisältään muistuttaakin Marx:n vieraantumiskirjoituksia.

Vaalit on saatettu hävitä ruokakaupassa ja huoltoasemalla

Hävinneen puolen konsultit, strategit ja n.s. liberaalit ideologit tekevät lujasti töitä vakuuttaakseen meidät kuinka he eivät olleet ongelma ja he toteuttivat täydellisen kampanjan. Mutta jos heitä uskomme, saatamme jäädä paitsi näiden vaalien suurimmista vaalien opetuksista luokkataistelun tuiskeeseen.

Muutamia vaikutelmia USA-laisilta: radiojuontaja Michelangelo Signorile julkaisi X:ssä juuri vaalipäivän puolenyön jälkeen: ”This isn’t about a bad campaign or candidate. It is about half of voters liking or overlooking Trump’s hate, misogyny, racism, [and] cruelty". Muuan MSNBC:n kolumnisti Michael A Cohen kirjoitti: "If Harris loses, there will be a lot of recriminations directed at her, but it’s hard to point to any glaring mistakes she made. She ran an excellent campaign". USA Todayn kolumnisti Michael J Stern antoi seuraavan moitteen: "These pundits need to stop saying that Democrats need to sell their policies better to working-class voters. Democrats have done that. People voting for Trump want to indulge their bigotry and hatred, and Trump allows them to do that". Tuossa viimeisimmässä Stern paljastaa koko populistisen ääliöoikeiston olemuksen: he ovat ryhtyneet kanavaksi jota kautta ihmiset katsovat voivansa protestoida vapaasti asioida joista he ovat oikeutetusti tyytymättömiä mutta samalla populistit estävät ettei niiden takana oleville epäkohdille tehdä mitään. Siis trumpistitkin ovat vallan valitusosasto siinä missä kotoiset Perussuomalaisetkin.

Valtaapitävien puhuvat päät todistavat meille, että äänestäjät ovat aivan liian rasistisia ja seksistisiä, et punctum. Kun Trumpia on tarkkailtu kaikki nämä vuodet, on valkoisen ylivallan ja misogynian myrkyllinen rooli on Trumpin äänestäjien mobilisoinnissa toki ilmeinen, mutta ovatko ne ainoat vaikuttavat tekijät? Ovatko ne vain oireita ja pintakuohua oluttuopissa? Mitä muuta löytyy?

Rasismi, misogynia ja sukupuolisuuden monotypia ovat olleet toki hallitsevan luokan käyttämiä työkaluja työväenluokan hallitsemiseen jo kauan ja Trump hallitsee niiden käytön parimmin kuin moni muu ennen häntä.  Mutta mitkä ovat ne aineelliset elämänolosuhteet, jotka altistavat ihmiset moiselle viestittelylle tai saavat heidät päättelemään, että ne ylittävät kaikki Trumpin kiihkoilusta nousevat huolenaiheet? Tästä saa myös vapaasti päätyä pohtimaan eurooppalaisen ääliöoikeiston, m.l. suomalainen, työkalupakkia.

Mitä tulee talouteen, räikeänä esimerkkinä, työväestön ja köyhien ihmisten asema ei juurikaan ollut syvällisesti esillä. Trump tarjosi kuluneen suunnitelmansa: miljardöörien veronalennukset ja väärä lupaus työpaikkojen luomisesta Kiinaa vastaan käytävän kauppasodan avulla. Mutta hänen päästrategiansa oli yksinkertaisesti toistaa loputtomasti väitettä, että talous on huono - mitä monien työssäkäyvien ihmisten olisi vaikea kieltää.  Populistisesti analysoimatta mikä on pielessä ja miten se korjata.

Oma lukunsa oli hänen esiintymisensä "työväen presidenttinä" hampurilaisbaarin keittiössä ja roska-auton ratissa. Läpinäkyvämpää poseerausta saa historiasta hakea. Sen ylittänee vain "Saksan kansan nerokas johtaja" ***) silittelemässä vaaleiden arjalaislasten silkohapsia.
Demokraattipuolueen yritysjohtajien kontrolloima kampanja oli äärimmäisen ohut talouden suhteen. Olivat päättäneet olla puhumatta liikaa aiheesta, jossa useimmat mielipidemittaukset antoivat Trumpille etulyöntiaseman. Harrisin taloudellisen ohjelman keskeiset osat olivat 6000 dollarin lasten verohyvitys ja lupaus jopa 25000 dollarin käsirahasta kodin ostoon. Molemmat toki myönteisiä yksityiskohtia, sikäli kuin ne pätevät, mutta ne eivät ole mikään oikea taloudellinen "suunnitelma, etenkään aikana jolloin miljoonat tuskailevat huonojen palkkojen, työttömyyden ja inflaation kanssa. Kun vielä muistetaan demokraattien ajaneen pääomatulojen verotuksen alentamista ja lupausta pitää yritysten verot alhaisempana kuin ne olivat ennen Trumpia, ei ollutkaan paljon tarjottavaa työläisille. Hiljaisuus moisesta on ymmärrettävää ja äänet korjasi Trump demagogiallaan.

Harrisin kampanja hukkasi tilaisuutensa puhua aidosti yritysten roolista korkeiden hintojen takana.   Samalla he kerskuivat kuinka suuret pankit, kuten Goldman Sachs tai Wall Streetin miljardöörit, kuten Mark Cuban, arvioivat positiivisesti demokraattien "suunnitelmaa". Toimeentulonsa kanssa kamppailevia ei voisi pahemmin sylkeä kasvoille.
Ihmiset kohtaavat inflaation todellisuuden päivittäen arjesaan, joka kerta, kun he menevät ostamaan ruokaa tai täyttämään peltilehmänsä tankkia. Viestit inflaation "laskeutumisesta" tai "kasvavasta taloudesta" eivät kohdanneet ihmisten näkemää ja kokemaa todellisuutta.
Trump sitä vastoin sanoi, että maan taloudessa on jotain vialla. Hän antoi vääriä reseptejä kuinka korjata tilanne mutta pelkkä sen osoittaminen, että asiat eivät olleet oikein, näytti riittävän saamaan äänestäjiä liikkeelle. Ihan populismin oppikirjoista (ja Timo Soinin gradusta).

Kuten Kansainvälisen maalariliiton ja liittoutuneiden ammattiliiton (International Union of Painters and Allied Trades) presidentti James "Jimmy" Williams Jr sanoi vaalipäivän jälkeisenä aamuna, että demokraattinen puolue "did not make a positive case for why workers should vote for them, only that they were not Donald Trump".  Niinpä monet A-liitot jättivätkin tukematta ketään tarjolla ollutta ehdokasta.

Ihmiset ovat kyllästyneitä sotaan

Äänestyspaikkojen ovensuukyselyt viittaavat ettei ulkopolitiikka ollut monien äänestäjien mielessä.  Silti USA:n imperialismin nykyiset sodat olivat varmasti yksi tekijä näissä vaaleissa. Kaikki poliittiset suuntaukset ovat kyllästyneitä sotaan, vaikka se ilmeneekin eri tavoin. USA:ssahan on vahva rauhanliikkeen jatkumo vaikka valtiovalta, n.s. "Deep State" ja sitä kautta valtiovalta onkin vahvasti imperialistinen ja suorittaa "USAn geostrategisia imperatiiveja" ja USAn "erityisyyttä" ****) sekä n.s. "sotateollinen kompleksi" vahva vaikuttaja politiikassa.

Useiden tiedotusvälineiden vaalipäivänä ja viime viikkoina suorittamat monien Trumpin äänestäjien haastattelut kertovat ihmisten tunteesta, että maailma on hajoamassa ja että Bidenin hallinnon yhteenotto Venäjän kanssa Ukrainassa voi johtaa ydinsotaan.  Epäilemättä heihin vaikuttaa oikeistolaiset viestit ja Trumpin mainostama isolationistinen julkisivu.  Monet USA-laiset eivät aidosti ole vakuuttuneita NATOn tukemisen tarpeellisuudesta Itä-Euroopassa ihan kuten rauhanaktivistit ovat yrittäneet tolkuttaa jo vuosia.  Toisaalta, kuten monet edistykselliset varoittivat ennen vaaleja, Gaza oli tärkeä asia demokraateille, erityisesti keskeisillä alueilla joissa asuu paljon arabitaustaisia ihmisiä, esimerkiksi Michiganissa ja tietysti monilla yliopistokampuksilla.

Toisin kuin puhuvat päät sanovat, kyse niinkään ei ollut, että nämä äänestäjät hylkäsivät demokraattisen puolueen, vaan pikemminkin, että he kokivat Joseph Biden:n hylänneen heidät kun hän päättäväisesti jatkaa kansanmurhan rahoittamista Palestiinassa ja veronmaksajien rahojen työntämistä sotateollisen kompleksin omistajille ja ukrainalaisille oligarkeille.  He olivat ja ovat edelleen masentuneita demokraattien ehdokkaasta, joka ilmoitti ettei aio muuttaa Biden:n ulkopolitiikkaa rauhanomaisemmaksi.

Fasismi voittaa vetoamalla todellisiin ongelmiin, ei vain vihaan ja pelkoon

Taantumuksellisimmat ja äärioikeistolaisimmat kapitalistit yhdistivät voimansa tukemaan wannabee-diktaattoria, joka on onnistunut kokoamaan taakseen ristiriitaisen ja sekalaisen joukon suoranaisia rasisteja ja misogyynejä sekä miljoonia tyytymättömiä ja hämmentyneitä työväenluokan jäseniä (n.s. MAGA-liike). Se on fasismin klassinen kaava. Onhan fasismi kapitaalien yksi keino työläisten hallitsemiseksi kun katsovat etteivät pehmeämmät keinot enää toimi.

Rotuvihan, maahanmuuttajien vastaisen vihamielisyyden, naisvihan sekä homofobisten ja transfobisten hyökkäysten lisäksi mikä muu motivoi merkittäviä äänestäjäryhmiä siirtymään fasististen puolelle? Georgi Dimitrov, yksi kuuluisista 1930-luvun antifasistisista johtajista, antoi vastauksen alun: "Mistä kumpuaa fasismin vaikutus massoihin?  Fasismi pystyy houkuttelemaan massoja, koska se vetoaa demagogisesti heidän kiireellisimpiin tarpeisiinsa ja vaatimuksiinsa. Fasismi ei ainoastaan lietso ennakkoluuloja, jotka ovat syvästi juurtuneet joukkoihin, vaan myös esittävät ja hivelevät joukkojen parempia tunteita, heidän oikeudentuntoaan ja joskus jopa vallankumouksellisia perinteitään. Fasismi tähtää joukkojen riistämiseen ja sortoon, mutta se lähestyy niitä kaikkein taidokkaimmalla antikapitalistisella demagogialla, hyödyntäen työväen syvää vihaa ryöstelevää porvaristoa, pankkeja, säätiöitä ja finanssikapitaaleja kohtaan."

Trump on jo vuosia esittäytynyt jälkiteollisen talouden ulkopuolelle jääneiden voittajana, ääninä työntekijöille, jotka näkivät työnsä ulkoistetun ja yhteisönsä tuhoutuneen.   Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta demokraattien huippujohtajat ovat usein antaneet hänelle vapaat kädet määritellä "eliitit", jotka ovat vastuussa työväenluokan kohtaamista taloudellisista kamppailuista: "woket" kaupunkilaiset, mustat poliittiset johtajat (erityisesti naispuoliset), siirtolaiset (lailliset tai muutkin), koulutetut, sosialistit ja muut vastaavat. Sehän sopii hyvin kapitalisteille suunnata ihmisten tyytymättömyys muihin kuin heihin itseensä.  Heihin itseensä kohdistuva saattaisi johtaa ihmiset ajamaan muutosta yhteiskunnan rakenteisiin ja prosesseihin.

Puhuminen yleispätevästi demokratian pelastamisesta fasismilta olisi liian abstraktia.  Ei olisi käsin ja pesäpallomailalla kosketeltavia vihollisia.  Pennsylvaniasta saadut kyselytutkimukset viittaavat, että demokraatit olisivat saattaneet saada enemmän vetovoimaa etsimällä todellista eliittiä - yritysten toimitusjohtajia, liike-elämän lobbareita, pankstereita ja poliitikkoja ostavia lahjoittajia. Mutta eihän se käy päinsä sillä demokraattisen puolueen johto on itse niin kietoutuneet samoihin piireihin.  Niiden kevytkin kritiikki oli heille poliittisesti - ja etenkin taloudellisesti mahdotonta.

Mitä on tehtävä?

Liikkeet säilyvät; vastarinta alkaa nyt

Ammattiliitot ja afroamerikkalaisen yhteisön järjestäytyneet osat, naiset, latinot ja muut olivat avainroolissa MAGA-vastaisessa mobilisaatiossa.  Poikkeuksetta kaikki nämä ryhmät äänestivät Harrisia Trumpin asemesta, p.l. jotkut Jill Stein:iä äänestäneet (0,45%).  Alustavien lukujen mukaan esimerkiksi Harris:n prosenttiosuus ammattiliittojen äänistä voi olla suurempi kuin Bidenin vuonna 2020.  Tämä ei ole yllätys, kun otetaan huomioon aktiivien järjestäytyminen, mustien ihmisten kansannousut ja naisten marssit viime vuosina.  Myös vasemmistoryhmät, kuten USA:n kommunistinenpuolue, lähtivät mukaan jottei Trump voittaisi ja estääkseen tien fasismiin.

Tämä oli kahden valtiovallan kulisseista kilpailevan joukkoliikkeen vaalit: toinen kovasta oikeistosta ja toinen kirjoltaan laajempi jossa demokraatti-porvariston lisäksi aidosti vasemmistolaiset valitsivat kahdesta pahasta sen vähän pienemmän.  MAGA-republikaanit voivat olla yhtenäisiä Trumpin takana, mutta kaikki ne liikkeet, jotka työskentelivät antifasistisen rintaman muodostamiseksi, eivät aio hävitä koko sotaa vaikka yhden taistelun menettivätkin.

Juuri nämä elementit muodostavat perustan seuraavalle vaiheelle:  Puhutaan Resistance 2.0 -liikkeestä.  Työväenluokka on toipunut aiemmista menetyksistä ja toipuu tästäkin.  Sen on vain laajennettava yhtenäisyyttään ja parannettava luokkatietoisuuttaan sekä jatkettava eteenpäin. Ei pidä vaipua synkkyyteen ja epätoivoon, vaan on aika arvioida mitä tapahtui ja oppia sekä sen jälkeen jatkaa eteenpäin.

---

Tuoteseloste: Tämä kirjoitus perustuu m.m. brittiläisen The Morning Star:n sivuilla julkaistuun, alunperin Peoplesworld.org:n sivuillaan 6/11 -24 julkaisemaan C.J. Atkins:n kirjoitukseen "The morning after: a Marxist analysis of the Trump victory". Olen sitä vapaasti kääntänyt suomeksi ja lisäillyt omiani joukkoon sekä korjaillut joitakin omasta mielestäni epätarkkuuksia. Erityisesti olen lisännyt viittauksia kotoiseen menoomme.

*) Rateli eli mesimäyrä (Mellivora capensis) on afrikkalainen näätäeläin. Siitä on sanottu ettei se kuulemma välitä pa**aakaan mistään. Se on tunnettu m.m. kyvystään sietää ahdistelua ja silti olemaan agressiivinen saalistaja.

**) Lähde äänestyprosenttiluvuille on Wikipedian artikkeli USAn presideninvaalin äänestysprosenteista luettuna 11/11 -24 ap.

***) "Saksan kansan nerokas johtaja" on Risto Rytin (1889-1956) Jatkosodan aikana Adolf Hitleristä käyttämä ilmaus.

****) USA:n erityisyys ("American Exceptionalism") on konsepti USAn poikkeuksellisuudesta ja erityisyydestä suhteessa mihinkään muuhun maahan, ettei muiden normaalit säännöt koske sitä.  Ajatuksen esitti ensimmäisenä Tocqueville:n kreivi Alexis Clérel (1805-1859), t.m.n. Alexis de Tocqueville. Seuraavaksi termiä käytti vät 1920-luvulla kommunistit, m.m. Daily Worker. Nyt se on noussut taas esiin m.m. Donald Trump:n et al "America First" puheissa ja USAn n.s. "pehmeässä vallassa". 

Vasemmiston rauhanvoimat eksyksissä

 Viime aikoina olemme saaneet nähdä kummia. Jo vuosien ajan läntisen maailman vasemmisto on siirtynyt tukemaan sotimista ja jättänyt suosiolla sodan vastustamisen äärimmäiselle oikeistolle, myös meillä. Se on valtava paradoksi ja vaatii melkoisia älyllisiä rekkiliikkeitä ja häränpyllyjen heittämistä jotta sellaiseen taipuu.

Ensinnä vasemmisto, jopa sosialidemokraateista vasemmalla olevat, ovat lähteneet liki kritiikittä tukemaan USA:n imperialismia joka aiemmin oli heille mitä herättävin punainen vaate. Kaikkihan muistamme Vietnamin-sodan vastustamisen ja kuinka etenkin USA:ssa rauhaa ajavat, vasemmisto etunenässä pakotti establismentin ja sotateollisuuden lopettamaaan sotiminensa.  Sen jälkeenkin on vasemmisto yleensä vastustanut sotia, ainakin monia niistä. Nyttemmin enää vain Palestiinan tilanne aiheuttaa rauhantahtoisia väristyksiä vasemmassa valtavirrassa.

Sen sijaan monet vasemmistot ovat tukemassa USAn etupiirin laajentamista m.m. Ukrainassa. Siellähän kaikesta propagandasta huolimatta kyse on että Läntinen Arvoyhteisö*) levittää USAn johtaman lännen, venäläisten nimittämänä "kollektiivinen länsi", valtapiiriä kohti Venäjän ydinalueita vastoin 1990-luvun alussa läntisten johtajien antamia "not an inch eastwards" -lupauksia. Niiden mukaan edes Saksojen yhdistymisessä itäisistä DDR:n perintömaista ei pitänyt tulla NATOa. Nyt ovat Suomen itärajalla ja Dneprillä ja Baltiassa sekä havittelevat Keski-Aasiaa.  Jotkut puolalaiset katselisivat jo mielellään mökinpaikkoja Smolenskista asti kuten Väinö Linna "Tuntematon sotilas" -kirjassaan ennustavasti kirjoitti. Tästä tulee mieleen brittiläisen maantieteilijän Halford Mackinder:n n.s. "Heartland Theory"**) maailmanpolitiikan mannerlaatoista.

Toisaalta äärimmäinen oikeisto esiintyy lännen sotia vastaan. He, Ranskan Kansallinen rintama (Rassemblement National), Saksan Vaihtoehto Saksalle (Alternative für Deutschland), Italian veljet (Fratelli d’Italia) jakeitäheitäonkaan tekevät sen taktisista syistä. He haluavat osoittaa olevansa establismentiä vastaan kun systeemi on systeemisine vasemmistoineen on lähtenyt sotatielle. Toisenlaisissa oloissa he olisivat ensimmäisinä kalisuttamassa aseita.  Tätä asennetta voisi verrata ranskalaisten 50-luvun populistiseen poujadismiin***), eikä se ole vierasta täkäläisillekään oikeistopopulisteille.  Oikeasti he vain ohjaamavat ihmisten tyytymättömyyttä kulloinkin mihinkään vaikuttamattomaan populsitiseen älämölöön kun tarkoituksensa on pitää ihmisten mielenkiinto poissa sellaisesta joka oikeasti muuttaisi maailmaa.

Suomen vastaava oikeisto Perussuomalaiset tekevät sen toisin: he ovat innolla mukana sotarintamassa ja saaneet jopa ison osan vasemmistosta tukemaan sotapolitiikkaa kuten Vasemmistoliiton tukemaan hävittäjäkauppoja USAn kanssa, kasvattamaan asevarustelumäärärahoja ja syytämään rahaa ja muuta tukea Ukrainan banderistoille****). Viimeisimpänä muttei varmaan viimeisenä puolueen Eu:n parlamenttiin siirtyvä puheenjohtaja Li Andersson halusi siivota parlamentin vasemmistoryhmän "putinisteista" joina hän pitää sotaa ja tappamista vastustavia, ihan kuten oikeistossa vaaditaan Neuvostoliiton jälkeistä lustraatiota eli puhdistusta.  Siivottaviin kuulemma kuuluu m.m. irlantilaiset Clare Daly ja Mick Wallace, suorasanaisia rauhanpuolustajia, edistyksen ja tasa-arvon edistäjiä.  Rauhan puolelle ja sotaa vastaan on jäänyt Suomessa vain marginaalinen SKP ja muutamat lähinnä anarkistiset kuppikunnat.  Ainoa linkki poliittista merkitystä omaavasta vasemmistosta on säilyttänyt yhteytensä rauhaan vain Palestiinan kohdalla - toki hyvä, että edes siellä mutta asenne on kovin vääristynyt ja kaksinaismoralistinen.  Puolueessa jopa syrjitään niitä jotka uskaltavat vastustaa NATO:a ja asevarustelua, kuten esimerkiksi Johannes Yrttiahoa.

En halua silti vielä menettää toivorikkauttani ja haluan uskoa puoluevasemmistoista vielä löytyvän oikeaa rauhantahtoa mutta he ovat vain tehneet onnettomia taktisia valintoja halutessaan profiloitua eroon kapitalistisesta Venäjästä ja siihen edes jollakin tavalla myötämielellä suhtautuvista.  Silloin hyökkäävät myös asialliseen ja objektiiviseen suhtautumiseen pyrkivien kimppuun ja joutuvat asettumaan sotaa riekkuvien rinnalle.  Venäjähän pyörittää äärikapiatalismia pikakelauksella Neuvostoliiton romahduttamisen jälkeen.  Sen presidentti Vladimir Putin on myös tiukka "kapitalistisen tien kulkija" kuten Kiinassa aikoinaan aatteelliset hortoilijat määriteltiin kunnes huomasivat että kapitalismi on elettävä välistä ennen sosialismia. Venäjällä Putin ja kumppaninsa tuskin edes näkevät kiinalaisten tavoin prospekteja sosialismista, tai jos näkevätkin, eivät niitä halua käyttää.  Hänen politiikkojaan kannattaakin vastustaa mutta toivoisin se tehtävän tosiasioihin perustuen ja analyyttisesti sekä silti säilyttäen konkreettisen rauhanhakuisuuden.

Toivon siis järjen voittavan tältäkin osin eurooppalaisessa vasemmistossa ja heidän palaavan rauhantahtoiseen ja hakuiseen politiikkaansa eli perinteisiin vasemmistolaisiin arvoihin: 

"viha vaino pois, rauha parempi ois" 

kuten Hiski Salomaakin (1891-1957), t.m.n. Hiskias Mättö, aikoinaan lauloi.  Silloin myös vastustamme äärioikeistoa

"puhtain asein, puhtaan asian puolesta"

---

*) "Läntinen arvoyhteisö" on käsite jolla tarkoitetaan kaikkia niitä läntisiä, USA:n johtamia liittoutumia, m.m. NATO, EU jotka liittävät propagandaansa n.s. "läntiset arvot". Suomessa termiä lanseerasi m.m. Martti Ahtisaari (1937-2023) joukkona johon Suomen tulisi kuulua jotta olisimme arvoinemme arvoisessamme seurassa.

**) Brittiläinen maantieteilijä Halford Mackinder (1861-1947) esitteli The Royal Geographical Society:ssä pitämässään luennossa "The Geographical Pivot of History” (1904) n.s. "Heartland Theory:n".  Luento julkaisitiin myöhemmin seuran lehdessä esseenä.  Sen mukaan Euraasia on maailman keskus ja sen n.s. pivot- eli napa-alue Keski-Aasian alue Kaspian merestä koilliseen pitkälle Siperiaan. Euraasia sen ympärillä on keskeinen alue ja sen ulkopuolella ulompi "cresent" eli sirppi johon m.m. anglosaksinen maailma kuuluu.  Maailmanpolitiikan kiemurat selittyvät noiden kahden välisellä kamppailuna navan hallinnasta.
M.m. Eric Blair (1903-1950), t.m.n. George Orwell käytti asetelmaa teoksessaan "Nineteen Eighty-Four" kuvatessaan Oceanian, Euraasian ja Kaukoidän suhteita.

**) Boujadismi tarkoittaa ranskalaista oikeistopopulistista "Union de Défense des Commerçants et Artisans" (UDCA) liikettä jonka perusti Pierre Boujade (1920-2003) vuonna 1953. Se aloitti verojen vastustamisella mutta laajensi kaikenlaiseen oikeistolaiseen liikehdintään järjestäytyneitä yhteiskunnallisia instituutioita vastaan kerätäkseen kannatusta niiltä jotka kokivat keskiluokkaisen sosioekonomisen asemansa olevan vaarassa.  Erityisesti he vastustivat ammattiyhdistysliikettä.  Meidän perussuomalaisemme vertautuvat boujadisteihin eikä moinen ajattelu ole kadonnut Ranskastakaan.

****) Banderistat ovat ukrainalaisia äärioikeistolaisia ja natseja jotka pitävät idolinaan II Maailmansodan aikaista natsikollabotööriä Stepan Banderaa (1909-1959).  Hän on myös virallisen Kiovan hallinnon sankari.

Vertailevaa uutisten lukemista

YLE/Uutiset ovat saattaneet verkkosivuilleen jutun Gilets jaunes:ien eli n.s. Keltaliivien uusista mielenosoituksista otsikolla "Keltaliivien paluu korona-Ranskan kaduille jäi odotettua vaisummaksi".  En voinut välttää vertailua aiempiin uutisointeihin mielenosoituksista m.m. Venäjällä ja Valko-Venäjällä tai USA:ssa.  Sama vertailu on tullut myös mieleeni seuratessani ulkopuolisten poliittisten ryhmittymien ja valtio- y.m. orgaanien reagointia tapahtumiin.

Meikäläisten ja muun n.s. vapaan lännen tiedonlevitteiden uutisoinnin sisällöt noudattavat ja tarjoilevat hyvin tarkasti Martti Ahtisaaren läntiseksi arvoyhteisöksi lanseeraaman läntisen USAn johtaman poliittisen blokin tahdonilmaisuja.  Kaikessa kaksinaismoralistisessa ja tekopyhässä tarkoitushakuisuudessaan se on pöyristyttävän paljastavaa.  

Vapaiksi ja vastuullisiksi itse itseään nimittävät tiedonlevitteet ovat puolensa valinneet.  Tai pikemminkin niiden omistajat ovat valinneet niille.  Ja silloin on toki luontevaa, että yksityisten mediatalojen valitsema puoli on finanssikapitalistisessa hegemoniassa kapitaalien puoli mutta erityistä on, että myös n.s. julkisen palvelun tuutit, kuten YLE, menevät mukaan, puhumattakaan itseään vasemmistolaisina pitävistä.

Erityiseen vastuullisuuskampanjaan lähteneet ja Mediapoolin ohjaamat tiedonlevitteen toimivat äärimmäisen tarkoitushakuisesti ja manipuloivat kaksinaismoralistisesti lukevan, katselevan ja kuuntelevan uutisyleisön tajuntaa masiivisella yhdensuuntaisella ryöpytyksellä jossa ei poikkeavia ääniä suvaita.  Sen rinnalle on jäänyt vain epämääräisten ääri- ja ääliöoikeiston räyhähenget joita on helppo peikottaa sekä sisällöissä että oikeudessa.  Asialliset erimieltä olevat äänet on vaiennettu ja jos jostakin sellainen hetkeksi nousee, se hoidetaan hiljaiseksi tai pimennettyyn marginaaliin rahoituksen keinoin.  Sananvapautta julistetaan puolustettavan vaientamalla erimieltä olevat.

Erityisen surullinen olen itseään vasemmistolaisena pitävien julkaisujen suhteen.  Niillä haluaisin olevan sekä halua että kykyä toisenlaiseen toimintaan.  Tokikaan e.m. inhokkimaiden nykyiset hallinnot eivät ole vasemmistolaisia ja siten ei ole juurikaan mitään syytä niitä tukea mutta uskottavuus säilyisi paremmin rehellisellä ja avoimella tiedottamisella eikä menemällä mukaan ideologisen ja poliittisen vastustajan kampanjointiin.

Äärioikeisto vie - vasemmisto ei edes vikise

Jälleen valtamedian uutisvirta näyttää kiertäneen nykyisessä menossamme kuvaavan tapahtuman.

Ruotsissa sikäläinen Sosiaalidemokraattinen ammattiliitto LO, akateeminen ammattiliittoyhtymä TCO ja Ruotsin elinkeinoelämän keskusliitto ovat yllättäen esittäneet sopimusta ”ruotsalaisen mallin pelastamiseksi” lakko-oikeutta rajoittamalla.  Taustalla on kiista kuka saa edustaa satamatyöläisiä Göteborgin satamassa mutta seuraukset kauaskantoisemmat.

Mutta tälläisten todella tärkeiden kysymysten asemesta Ruotsin tilanteesta nostetaan kuitenkin esille vain se mistä ääliöoikeisto, siis pääasiassa sikäläinen Sverigedemokraatterna, haluaa keskustella eli öyhötetään maahanmuutosta ja sen lieveilmiöistä kuten juurikin SD:n suosiosta tulevissa vaaleissa.  

Ovatko kaikki ja etenkin vasemmistolaiset, vasemmistoliittolaiset kuin muutkin vasemmistolaiset, menneet tässä äärioikeiston ansaan? 

Kukaan ei edes huomaa kuinka tälläkin hetkellä Ruotsissa on pidätettynä aktiiveja jotka olivat menossa niiden harvojen tilanteen huomanneiden ja siihen reagoineiden Strike Back- sekä sitä seuranneeseen antifasistiseen Kämpa Stockholm -mielenosoitukseen.  Ikäänkuin mielenosoittaminenkin olisi jo rikollista sillä nuo ihmiset ovat kiinniotettuina, ei siis pidätettyinä tai syytettyinä, epäiltynä maahanpyrkimisestä rikollisessa tarkoituksessa.  Mukana lienee myös suomalaisia.

Tuo mielenosoitus pidettiin 25/8 eli viime lauantaina. Täältä Suomesta katsottuna täydessä hiljaisuudessa.  Itse huomasin sen Varisverkoston kautta. Mutta sen sijaan ihmetellään kuin SD menestyy silloin kun kukaan ei tee millekään mitään työnantajien hivutuksen edessä ay-liikkeen huippujohto vain myötäilee heitä.  Tai jos joku harva tekeekin niin ollaan kuin kuin se kuuluisia k**i siinä kuuluissa sukassa ettei vain kukaan meitä huomaisi ja vaatisi puolustamaan työläisten oikeuksia.

Onko syytä ihmetellä jos työnantajat vievät kuin sikaa säkissä.  Eikö silloin ole pikemminkin selvää miksi tyytymättömät ihmiset lähtevät niiden mukaan joilla on esittää selkeä vihollinen, vaikkakin väärä.  Ehkäpä jos puolueiksi ja ammattiyhdistysliikkeeksi järjestäynyt vasemmisto ottaisi lusikan takaisin kauniiseen käteensä ja alkaisi ajaa tavallisten työtätekevien ihmisten etuja niin ääliöoikeistolaiset jäisivät nuolemaan näppejään.

---

Julkaisen tämän myös Uuden Suomen Puheenvuoro-palstan plokissani.

Stubb maalasi itsensä nurkkaan

Alexander Stubb syyttää vasemmistoa nurkkakuntaiseksi koska kreikkalainen ja ranskalainen vasemmisto vastustaa talousliberalismia.  Syynä on kuitenkin Stubbin ja hänen edustamiensa tahojen oman politiikan ongelmat eli Euroopassa vallitseva talouskriisi
  
Kokoomuslainen ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb on syyttänyt YLEn verkkouutisten mukaan äärivasemmistoa yhdessä äärioikeiston kanssa nurkkakuntaiseksi. Aiheensa hän on saanut Kreikan ja Ranskan vaaleista joissa sikäläiset vasemmistot ovat yrittäneet profiloitua globaalin talousliberalismin vastustajiksi. Etenkin Stubbia/Kokkuli taitaa kyrsiä kreikkalaisen Syritza:n menestys.

Kreikan vaaleissa menestyi oikeistolaisen Uusi demokratia -puolueen ( Νέα Δημοκρατία) . Se eudustaa lähinnä samoja ajatuksia kuin Stubbinkin edustamat tahot eli talousliberaalia ja konservatiivista oikeistoa.

Uuden demokratian ohella menestyi vasemmisto ja Kreikan toiseksi suurimmaksi puolueeksi nousi Syriza (ΣΥΡΙΖΑ) jonka muodostavat:
- Synaspismos SYN  (Συνασπισμός) 
- Uudistuva kommunistinen ekologinen vasemmisto, AKOA (Ανανεωτική Κομμουνιστική Οικολογική Αριστερά)
- Internationalistinen työläisten vasemmisto, DEA (Διεθνιστική Εργατική Αριστερά)
- Vasemmiston yhdistyneen toiminnan liike, KEDA (Κίνηση για την Ενότητα Δράσης της Αριστεράς)
- Aktiiviset kansalaiset (Manólis Glézoksen organisaatio)
- useiat riippumattomat ryhmät

Sen lisäksi Kreikassa on myös äskeisissä vaaleissa hyvin menestyneet Kommunistit (Κομμουνιστικό Κόμμα Ελλάδας) ja Demokraattinen vasemmisto. Entinen valtapuolue, sosialidemokraattinen PASOK (ΠΑΣΟΚ) hävisi.

Mitkään edellämainituista vasemmistolaisista ryhmistä eivät ole nurkkakuntaisia vaan nimen omaan vastustavat Stubbin edustaman libertarismin toteuttamaa ihmisten nurkkaan ajamista. He haluavat murtautua sieltä esiin ja irti kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ja Euroopan unionin (EU) kahleista, niistä joita meidänkin rahoillamme kiristetään kreikkalaisille.

Nurkkakuntalaisuutta edustavat yleensä oikeistolaiset erityisesti ääliöoikeistolaiset joita Kreikassa taitaa edustaa uusi, myös hyvin menestynyt Kultainen sarastus (Hrysi Avgi). Sen tavoitteet näyttäisivät olevan avoimen rasistisia ja ulkomaalaisvastaisia ja siihen Stubb:n käsitys näyttäisi sopivan. Kyseisen puolueen kannata taitavat vertautua hyvin Suomen Perussuomalaisten eli PerSuleiden hommaforumlaiseen ääliölaitaan. Sen yhdistäminen vasemmistoon on kuitenkin tökeröä pikkupolitikointia ja suunnatonta tietämättömyyttä.

En oikein haluaisi uskoa ulkomaankauppaministerin olevan niin tietämätön aatteista ja poliittisista suuntauksista, että hän ilman leimaamis- ja mitätöintitarkoitusta sekoittaisi kahta niin erilaista laitaa poliittisessa kentässä. Ehkä Stubbin ei kannattaisi yrittää peitellä itse edustamansa politiikan haaksirikkoa epä-älyllisellä vastaustajien leimaamisella. Sen sijaan hänen kannattasi analysoida talouskriisin olemusta ja vetää siitä johtopäätöksiä harjoitetun politiikan ja erityisesti talouspolitiikan siunauksellisuudesta.

Kansan uutisten palstoilla ei Vasemmistoliittoa arvostella

Kansanuutiset sensuroi nettikeskusteluaan. Yritin ottaa kantaa siellä käytyyn keskusteluun otsikolla ”Vasemmistolla on nytpresidenttiehdokas" kun saivat viimein asetettua puolueelleen ehdokkaaksi puheenjoihtajansa, Paavo Arhinmäen. Kirjoitin kritisoiden Vasemmistoliiton tapaa omia koko vasemmiston nimi itselleen, ikään kuin heillä olisi monopoli olla vasemmisto. Oikeasti kuitenkin vain osa Vasemmistoliittoa on vasemmistolaista. Samaten SDP:stä löytyy aidosti vasemmistolaisia. Lisäksi on vielä pari pikkupuoluetta: SuomenKommunistinen puolue (SKP) ja Kommunistinen Työväenpuolue -Rauhan ja Sosialismin puolesta (KTP). Sen sijaan Suomentyöväenpuoluetta (STP) en laskisi vasemmistoksi sillä siellä näyttää olevan pikemminkin erilaisia eksentrisiä hörhöjä vaikka toki sielläkin lienee jokunen aito vasemmistolainenkin mukana. Myös koko joukko puolueisiin kuulumattomia ihmisiä pitää itseään vasemmistolaisina. Tähän joukkoon katson itse kuuluvani.

Erityisesti Vasemmistoliiton vasemmistolaisuutta rasittaa heidän historiallinen painolastinsa. Suvianne Siimes ja Matti Viialainen tekivät kaikkea sellaista, että heidän jälkeensä on paljon virrattava vettä Mätäojassa ennenkuin vasemmistolaisuuden sisällään pitämä kunnioitus ja arvostus on taas saavutettu. Myöskään takinkäännös a'la Claes Andersson ei ihan hevillä unohdu, niin paljon häneen liitetty arvonanto romahti kerralla.

Toinen kritiikin kohde oli ehdokas itse. Tunnustin Arhinmäen mahdollisuutedet olla n.s. pienempi paha vielä pahempien joukossa. Luokittelin hänet kuitenkin porvariksi koska hän vei, toki vasemmistolaiselta kalskahtavan vaalikampanjan jälkeen,puolueensa porvarilliseen ja porvarillista politiikkaa harjoittavaan hallitukseen. 

 Luulin KUn pystyvän vapaampaan keskusteluun koska hallitusohjelmasta olin pystynyt aiemmin samalla palstalla keskustelemaan kriittisesti ja joku puoluevirkailija minulle jopa vastasi asiallisesti. Nyt kuitenkin KUn kantti petti. Tämä kirjoitus ei enää mahtunut:

Liiton ehdokas

VasemmistoLIITOLLA on nyt presidenttiehdokas. Vasemmiston ehdokas Paavo Arhinmäki ei ole. Hän ei ole osoittanut vielä sellaisen luottamuksen arvoiseksi.

On mahdollista, että hän on se kuuluisa pienempi paha ensi vaaleissa mutta se ei vielä ole paljoa vaan hän on vain kelvollisin porvari.

Lähetin sen varmuuden vuoksi kolme kertaa peräkkäisinä päivinä jotta tulisi inhimillisen tai teknisen erheen mahdollisuus rajattua pois. Linjaus oli siis KUn linja: näillä palstoilla ei, jumalauta, arvostella Vasemmistoliittoa.

Sionismia ja semitismiä

Iltalehti on julkaissut joulunumerossaan koko aukeaman haastettelujutun Ruben Stilleristä. Siinä toistetaan keskeisimmät sionistisen propagandan harhautukset, alkaen väitteestä, että antisionismi olisi antisemitismiä.

Hän esittää Israelin valtion kritisoinnin mukamas juutalaisten sorron ja murhaamisen aiheuttamana huonona omanatuntona ja osana suomettumisen krapulaa. Tämä on vanha ja paljon käytetty keino kun ei ole käytettävissä asia-argumentteja. Hänen mielestään on vastenmielistä verrata nykyisen juutalaishallinnon toimia Lähi-idässä saksalaisten natsien toimiin. Hänen mielestään Israelin valtion sortotoimien tuomitseminen tarkoittaa toivetta, että kaikki juutalaiset olisi pitänyt tuhota keskitysleireillä. Stiller rakenteli näyttävästi itselleen mieleistä kuvitteellista vastaväittäjää, n.s. olkinukkea.

Hän ei myöskään suostu ymmärtämään arabien erilaisuutta vaan pitää heitä yhtenä yhtenäisenä joukkona jota vasemmisto kaksinaismoralistisesti paapoo.

Oikeasti sionismi on kansainvälisesti tuomittu poliittinen alueelliseen ylivaltaan pyrkivä nationalistinen ideologia. Se pitää juutalaisia kansana muita ylempiarvoisena ja oikeutettuna sortamaan ja valloittamaan haluamansa alueet lähi-idästä, muodostamaan Suur-Israelin eli n.s. Erez Israel'n. YK:n yleiskokous on julistanut sionismin rasistiseksi vuonna 1975 (tosin päätös on kumottu vuonna -91 jotta Israel olisi saatu osallistumaan erääseen rauhanneuvotteluyritykseen).

Semitismi sen sijaan on juutalaisuutta eikä poliittinen ja nationalistinen aate. Silloin myös antisionismi on ihan eri asia kuin antisemitismi. Antisemitismi on rasismia mutta antisionismi on on rasismin vastustamista.

Stiller tuntuu perustavan ajatuskulkuun jonka mukaan Israelilta odotettaisi parempaa käytöstä ja moraalia kun he ovat kansana niin paljon kärsineet. Tämä ei pidä paikkaansa sillä Israelilta ei odoteta muuta kuin, että se noudattaisi muilta edellytettäviä kansainvälisen toiminnan sääntöjä, noudattaisi esimerkiksi erilaisia kansainvälisiä sopimuksia. Mutta Israelhan on jo alunperinkin perustettu vastoin kansainvälisiä sopimuksia. Ja sionismi perustaa vaatimuksensa ja tavoitteensa vanhoihin mystisisiin uskonnollisiin kirjoituksiin.

Stiller syyttää suomalaista vasemmistoa tekopyhyydestä. Minusta Stillerin omaan asenteeseen tuntuu pikemminkin kuuluvan tekopyhyys kun hän vaatii, ihan oikeutetusti, arabimaihinkin demokraattisia oikeuksia ja kansalaisvapauksia mutta "unohtaa" vaatia Israelilta samaa suhteessa palestiinalaisiin.

Stiller myös unohtaa tai ei vain tunnista, että yhteiskunnat ovat perin erilaisella kehitysasteilla. Lähi-idän monet, itse asiassa miltei kaikki, kansat elävät vielä siirtymävaihetta feodalismista kapitalismiin. Siinä suhteessa moderni Israelin valtio on sen vaiheen jo ohittaneiden ihmisten luomus. Tosin sielläkin on vielä erityispiirteenä kovin korostunut teismi eli se on uskonnollinen valtio vaikka suuri osa israelilaisista onkin sekulaareja.

P.s. Toisaalta Stiller on ihan oikeassa suomalaisesta sotakiihkosta näin Talvisotaa tasakymmenvuotena muisteltaessa. Olen samaa mieltä sodan alkamisen ja sen käymisen juhlinnan irvokkuudesta. Meidän pitäisi jo päästä sodan juhlimisesta sodan lopettamisen juhlintaan.

Eikö jo tarpeeksi?

Viimeksi huomasin Länsi-Savon verkkolehden uutisissa jutun kuinka puheenjohtaja Jutta Urpilainen on työntämässä Paavo Lipposta virkaan jota vielä ei ole olemassakaan mutta joka tulee jos jo useamman kerran hylätty Lissabonin sopimus eli EU:n perustuslaki saadaan väkisin ajettua voimaan, EUn persidentiksi. Aikaisemmin asialla on ollut Heinäluomat ja muut.

Lipponen on kuulemma visionääri ja valtiomies. Lipposen visiot ovat viemässä meitä NATOon, militarisoimassa EUta j.n.e. Vain muutama vuosi sitten Lipponen oli mitä todennäköisimmin visioimassa meitä mukaan Irakin laittomaan sotaan. Onneksi hanke tyrehtyi vaikka Anneli Jäätteenmäki hoitikin homman äärimmäisen kömpelösti ja typerästi ohjaten keskustelun varsinaisesta aiheesta omaan hölmöilyynsä.

Demarit voisivat myös muistella kuinka nolosti kävi kun edellisen kerran yrittivät tunkea Lipposta EU-virkaan. Silloin tuolla läntisemmässä ja keskisessä Euroopassa kyselivät, että kuka Lipunen.

Mutta ihan oikeasti ja vakavasti puhuen koko vasemmiston viimeisin alamäki ja romahdusmaiset vaalitappiot voidaan laskea Lipposen johtaman politiikan seuraukseksi. Lipposen ja kumppanien talousliberaalin politiikan ja vaalipuheiden välinen ristiriita on suurimpana syynä vasemmiston nyt kokemaan luottamuspulaan. Sillä vedettiin myös Vasemmistoliitto samaan sotkuun. Hänen takiaan vasemmisto ei ole edes tässä talousromahdyksen oloissa uskottava vaihtoehto vaan ihmiset hädissään äänestävät ennemmin vaikka ääliöoikeistolaisia PerSuja. Urpelainen valittiin puheenjohtajaksi tekemään muutosta ja tekemään eroa entiseen mutta mitä hän tekee: julistaa Lipposta valtiomieheksi ja ajaa häntä vielä eläkeukkonakin uusiin korkeisiin virkoihin. Urpelainen on tässä lyömässä miltei viimeisiä nauloja vasemmiston arkkuun - tyhmyyttäänkö vai jonkun tilaauksesta?

Mitä vasemmiston pitäisi tehdä

Viime vaalien jälkeen on ollut suorastaan yleisenä kansanhuvina neuvoa vasemmistoa. Liikkeellä on ollut niin vasemmistolaisia, "vasemmistolaisia" kuin porvareitakin. Osa lienee liikkeellä ihan vilpittömästikin huolestuneena vasemmiston kannatuksen alamäestä mutta valtaosa julkisuuteen päässeistä neuvojista taitaa yrittää suistaa vasemmistoa eteenpäin mäenlaskussaan. Tarjoudunpa nyt itsekin jonon jatkoksi neuvomaan - ihan aidosti ja syvästi huolissani jo vuosikausia jatkuneesta kehityksestä.

Mikä on vasemmisto

Ensinnä pitää tietysti määritellä mitä vasemmistolla tarkoittaa. En mene syntyihin syviin eli Ranskan vallankumouksen ajan parlamentin istumajärjestykseen vaan pysyttelen nyky-yhteiskuntamme poliittisissa ja ideologisissa asetelmissa. Pidän siis vasemmistona poliittisia kuppikuntia oikeistodemareista vasemmalle normaalilla oikeisto-vasemmisto -akselilla. En siis laske esimerkiksi Lassse Lehtistä, Liisa Jaakonsaarta, Martti Ahtisaarta tai Paavo Lipposta vasemmistolaisiksi. En myöskään eräitä entisiä vasemmistoliittolaisia kuten Suvi-Anne Siimestä tai Matti Viialaista. Tyypittelisin heidät tannerilais-lipposlaiseksi viidenneksi kolonnaksi työväenliikkeessä. Heistä vasemmalle on joukko erilaisia joukkioita joita voi vielä hyvällä syyllä pitää jonkinlaisina enemmän tai vähemmän vasemmistolaisina, siis osa SDP:tä, Vasemmistoliitto, SKP, KTP ja STP. Tämä rajaus voisi siis olla tiukempikin jolloin vielä suurempi osa SDP:stä ja suuri osa Vasemmistoliittoa rajautuisi porvaristoon mutta olkoon, olen kesäloman kunniaksi leppoisalla päällä.

Ongelmia

Tuon vasemmistoksi luokittelemani joukon erilaisten kuppikuntien ongelmana on ollut hiipuminen vaali vaalilta yhä pienemmäksi joukoksi. Samalla sen kannattajakunnaltaan suurimpien osien politiikka on oikeistolaistunut. Yhtäaikaa myös aloitteellisuus on lopahtanut ja toiminta on vain reagoimista oikeiston tekemiin hyökkäyksiin työväestölle ja vähäväkisille tärkeissä asioissa. Joskus jotkut ovat jopa menneet mukaan noihin hyökkäyksiin. Tuolle kehitykselle voi toisaalta etsiä syitä maailmanpolitiikasta eli n.s. reaalisosialismin romahtamisesta jolloin porvaristo ympäri maailman on saanut uutta virtaa. Mutta paljon on myös sisäsyntyistä, ihan omista toiminnasta löytyvää saamattomuutta. On hävitty porvareille julkisuudessa ja annettu heidän leimata vasemmisto luusereiksi ja vanhanaikaiseksi vaikka porvaristo ei ole sen uudenaikaisempi kuin aiemminkaan vaan kyse heidän toimissaan on vain vanhan, ennen sotia vallinneen restauraatiosta.

Oikeastaan kannatuksen lasku ei ole ongelma vaan ongelmien seurausta. On tehty virheitä, oltu laiskoja, kuunneltu vääriä neuvoja ja seuraukseksi on koitunut puheiden ja tekojen ristiriita. On yritetty kikkailla erilaisilla terminologisilla tempuilla kuten kolmansilla teillä, eurokommunismilla, punavihreydellä j.n.e. Mutta se ei ole peittänyt perusongelmaa: on livetty peruskannattajakunnan, työllään itsensä elättävien, vähäväkisten ja huonompiosaisten etujen konkreettisesta ajamisesta ylätason politikointiin ja poliittiseen jargoniin. On yritetty tehdä politiikkaa niinkuin ihmiset eivät enää tarvitsi ruokaa, asuntoa ja suojaa.

Nämä ongelmat eivät ratkea keulakuvia vaihtamalla ja messiasta odottamalla vaan politiikan sisältö on laitettava kuntoon.

Ehdotuksia

Vasemmistoa ei nyt pelasta uudet keulakuvat ja puheet vaan perusteellinen remontti. Siitä ei selviä vain puhumalla vaan tarvitaan työtä ja taas työtä ennenkuin menetetty luottamus on saatu takaisin.

Ensin on päätettävä kenen asialla sitä oikein ollaan. Pitää määritellä, että ollaan työtä tekevien ihmisten asialla. Siis sellaisten jotka elättävät itsensä ja perheensä palkkatyötä tekemällä tai pitäisi pystyä niin tekemään vaikka eivät sairauden tai työttömyyden tai muun syyn takia pysty niin juuri tällä hetkellä tekemään. Näiden ihmisten puolella pitää olla koko heidän elämänkaarensa ajan lapsesta nuoruuden ja työelämän kautta ansaittuun vanhuuden lepoon. Yhteiskunnan omistavista luokista pitää kyllä porvarit huolen.

Seuraavaksi pitää ottaa teoreettinen pohja uudelleen haltuun. Koulutustoiminta kursseineen ja opintopiireineen pitää saada käyntiin uudelleen. Koulutustoiminnassa pitää tietenkin myös käyttää nykyaikaisia välineitä mutta henkilökohtaisen kontaktit nenäkkäin ovat tehokkaampia kuin nettikevytyhteisöt. Koulutuksen kohteena pitää olla koko järjestöväki koska teoreettinen pohja on päässyt niin pahasti rapistumaan.

Vahvalta teoreettiselta pohjalta päästään sitten rakentamaan uudet konkreettiset ohjelmat jotka tähtäävät todellisiin, mitattaviin tavoitteisiin. Niissä ei pidä puhua mistään aatteista yleisinä viitekehyksinä vaan konkreettisista asioista niinkuin ihmisten konkreettisista oikeuksista kunnon toimeentuloon, turvalliseen sosiaaliturvaan ja terveydenhoitoon, koulutukseen j.n.e.. Pitää osata osoittaa syyt, tehtävät ja seuraukset lyhyellä ja pitkällä tähtäyksellä - konkreettisesti ja teoreettiseen pohjaan nojautuen. Ei pidä myöskään unohtaa pidemmän tähtäimen tavoitteita sosialismista ja oikeudenmukaisemmasta yhteiskunnasta oikeudenmukaisempine tuotantosuhteineen ja vallankäyttöineen. Sellaisten ohjelmien rakentaminen ja esitteleminen vaatii rankkaa panostamista teoreettiseen osaamiseen ja taitoon sen osaamisen konkretisoimisessa.

Sitten ei tarvitsekaan kuin lähteä toteuttamaan noita ohjelmia. Kun sen jälkeen puhutaan sitä mitä tehdään ja tehdään mitä puhutaan, kannattajien ja äänestäjien luottamus palaa.

...ja vielä pikkuvinkkejä

Vasemmiston kytköksiä ay-liikkeeseen ei kannata välttää eikä piilotella. Ay-liikkeen ja poliittisen vasemmiston pitää olla samalla asialla, samojen ihmisten puolella samoja porvareita vastaan.

Kansainvälisyys on aina ollut ollut osa työväenliikettä. Mutta nyt on käännettävä vaihde kakkoselle. Uusi maapalloistunut kapitalismi tarvitsee vastavoimakseen maapalloistuneen työväenliikkeen ja vasemmiston. Kiinalaiset työläiset pitää saada meidän liittolaisiksemme jotta heitä ei käytetä meitä vastaan eikä meitä käytetä heitä vastaan.

Pätkätyöläisyys ei ole mikään uusi asia. Jo ennen sotia mutta erityisesti sotien jälkeen ay-liike taisteli m.m. metsä- ja rakennusaloilla pätkätöiden epäinhimillisiä työehtoja vastaan ja silloin yhtenäisyydella saavutettiinkin tuloksia. Miksi se ei nyt olisi mahdollista? Samasta asiastahan on loppujen lopuksi kyse.

Ympäristöasiat ovat tärkeitä ja ne ovat oleellinen osa hyvää ja turvallista elinympäristoä työläisille. Se ei kuitenkaan saa tarkoittaa, että unohdetaan ihmisten arki. Ympäristökysymykset ovat osa ihmisten jokapäiväistä elämää eikä jotakin yksittäisten luonnontieteellisten yksityiskohtien vatvomista.

Vanha viisaus, että jos porvari kehuu sinua, tarkista linjasi, on pistetty vuosikymmenten aikana monen työväenliikkeen miehen ja naisen suuhun. Se on edelleenkin täysin paikkaansa pitävä ohje.