Postin pörssittämisen jälkimaininkeja

Postin lakko päättyi ja nyt on meneillään rääppiäiset.  En malta olla puuttumatta joihinkin sen saamiin piirteisiin vaikka ensin ajattelinkin olla niihin näin omalla plokkauksella puuttumatta ja tyytyä vain muiden juttujen kommentointiin erilaisilla keskustelupalstoilla.  

Erityisesti on huomiotani kiinnittänyt opposition riekkuminen kähinän jälkipuinnissa eritoten sen takia, että koko kehitys on alkanut silloin kun he, erityisesti Kokoomus oli hallituksessa ja nimen omaan ajoi yhtiöittämis- ja yksityistämispolitiikkaa.  Se on perus- ja juurisyynä nyt Posti O.y.j:ssä yritettyyn kurjistavaan henkilöstöpolitiikkaan ja siihen valittuihin härskeihin ja röyhkeisiin keinoihin.  Niiden seurauksena posti kulkee huonosti eikä Kusti saa ansaitsemaansa palkka vaikka kuinka polkee.

Samaten Perussuomalaisten kanta on jokseenkin ihmellinen.  He olivat m.m. luomassa edellisen hallituksen hallitusohjelmaa johon sisällytettiin tuo tähän kiistaan johtanut linja.  Vaikka heidän johtonsa vaihdoksen jälkeen joutuivatkin pois hallituksesta, heidän uusi puheenjohtajansa vakuutti silloin sitoutumistaan valittuun linjaan.  Nyttemmin he syyttävät tästäkin maahanmuuttajia ja väittävät aina korvat heiluen olevansa työläisten puolella.

Keskustapuolueen hiljaisuus on ymmärrettävää.  Hehän olivat edellisen Juha Sipilän hallituksen pääministeripuolue ja omistajaohjausministerinä toimi nykyinen valtiovarainministeri Mika Lintilä.  He nimenomaan, yhdessä ensin Alexander Stubbin ja sittemmin Petteri Orpon sekä Timo Soinin kanssa suhmuroivat 'hevosenlantaohjelman'*) hallitukselle.  Sen mukaisesti jatkettiin porvareiden pitkää ohjelmaa yhtiöittää ja yksityistää veronmaksajien omaisuutta ja postin kohtalo on osa sitä.

Kokoomus sen sijaan on käyttäytynyt erityisen kaksinaismoralistisesti ja röyhkeästi.  Heillä toki lienee vaikeuksia sopeutua oppositioon pitkän yhtäjaksoisen hallituskauden jälkeen mutta kuitenkin heidän käytöksensä jaksaa ihmetyttää.  Miten lyhyt muisti heillä onkaan ja miten helposti he ovat kääntäneet takkinsa monissa asioissa.  Tai itse asiassa he kuvittelenevat kansalaisten muistia lyhyeksi ja luullevat voivansa syyttää muita omista tekemisistään.  Samaten heillä näyttäisi olevan vallalla oma sovellus brittiläisestä 'highly likely' menetelmästä sillä he syyttävät muita mutta eivät esitä perusteluja syytöksilleen.

Sosiaalidemokraatit ja Vasemmistoliitto sen sijaan ovat jotakuinkin pysyneet aiemmin lupaamallaan linjalla.  Toki lievää haparointiakin on ilmennyt.  Mutta toistaiseksi laittaisin sen liian luottamuksen piikkiin.   Kuten esimerkiksi  sairauslomailevan ja eroavan omistajaohjausministerin Sirpa Paateron lievä epäonnistumisen tai hertaantumisen hallituksen omistajaohjauslinjan toteutumisen vahtimisessa. Hänen olisi pitänyt pitää paremmin mielessään m.m. Josif Stalinin suuhun laitettu totuus: 'luottamus hjuva, kontrolli parempi'.

Postin hallitus Markku Pohjolan johdolla on erityinen syyllinen. Se on toki harjoittanut vain politiikkaa jota varten sen omistaja silloisen omistajaohjauslinjan takia on sen valinnut.  Mutta sen kyky pysytellä tiedotuksessaan tosiasioiden tasalla on ílmeisesti joutunut liian kovalle koetukselle.  Samoin ilmeisesti myös sen tahto puhua niin totta kuin pystyy lienee haasteiden keskellä.  Onhan Postin johdon viestit olleet hyvinkin kaukana todellisesta menosta ja järjellisestä asioiden hoidosta.  Sehän yrittää väittää, että heidän puutteellinen informointinsa omista päätöksistä olisi heille luvanantamista ja 'aikalisä' takoittaisi, että jos heti ei tule tarkkoja ohjeita niin aiemmalla tiellä voi jatkaa.  Heille pitäisi jokainen asia 'vääntää rautalangasta' ja kertoa yksityiskohtaisesti mitä tehdä.  Mitään ei ymmärretä itse. 

Aivan oma lukunsa on Valtioneuvoston kanslian omistajaohjausosasto.  Sehän on surullisen kuuluisa (kokoomuslaisesta) linjastaan jonka mukaan omistettujen yhtiöiden toimintaan ei pitäisi omistajan puuttua.  Ilmeisesti se on yksi 'rikkinäisistä puhelimista' matkalla 'hallituksen poliittinen linja' -> 'Posti O.y.j:n johdon konkreettinen tominta'.  Siellä varmaan on ollut vielä kirkkaana mielessä edellisten hallitusten politiikka eikä uuden hallituksen uudenlainen ole mennyt tajuntaan koska se ei ole ollut mieluisaa kuultavaa.  

Toinen 'rikkinäinen puhelin' lienee ollut ministeri Paateron avustajakunnassa.  Siellähän majailee vielä tätä kirjoitettaessakin muuan Paavali Kukkonen joka on ilmoittanut siirtyvänsä ensi keväänä Elinkeinoelämän keskusliittoon (EK).  On syytä epäillä, että hänellä olleen intersseissään toimia uuden työnantajansa piikkiin meritoituakseen heidän silmissään.  Viestit ovat siis saattaneet muotoutua matkalla.

Prosessin lopputulos on toki TES-keinottelun osalta hyvä mutta tyylistä ei kannata montaa pistettä monellekaan taholle antaa.  Jos joku niitä ansaitsee niin Postialan unioni (PAU) ja kaikki ne SAK-laiset a-liitot jotka osoittivat solidaarisuuttaan.  N.s. toimihenkilöliitot loistivat poissaolollaan mikä on heidän häpeänsä.  Tässäkin suhteessa hävettää olla Insinööriliiton ja Akavan jäsen mutta sehän onkin seurausta aiemman työnantajani harjoittasta TES-shoppailusta jossa Tieto O.y.j. yritti vaihtaa sopimiskumppanikseen pikkupomot (YTJ).

Kaikenkaikkiaan opetuksena tästä lienee ay-liikkeelle, että solidaarisuus toimii ja yhteistyössä on joukkovoimaa.  Poliittisille puolueille, että kannattaa muistaa aikaisemmat tekemisensä ja pysyä linjallaan jos hyvän sellaisen on valinnut.  Ja meille kaikille kansalaisille ja vaalikarjalle, että olisimme tarkempia mitä meidän nimissämme suhmuroidaan sekä tehdä havaintojemme mukaan parempia valintoja.  Meillä lienee nyt hallitus joka edes yrittää tehdä niinkuin lupaa ja pitää vaalikampanjan aikaisia puheitaan **). 

---
*) Nimitys 'hevosenlantaohjelma' siitä, että ensin julistivat, eritoten Stubb, tekevänsä lyhyen ja tiiviin 'strategiapaperin' hallitukselle ohjelmaksi mutta syntyi 74-sivuinen jossa mainittiin suosittavan hevosenlannan polttamista energiaksi.  Muiden kotieläinten lantaa ei ohjelmassa mainittu.

**) Piti tämäkin päivä vielä nähdä kun vanhaksi elää: minä kehun hallitusta.  Se on kuitenkin ehdollista sillä seuraan teitä tarkasti ja vedän tukeni pois jos en ole tyytyväinen.

Yhtiöitettyä vastuuta

Useat tiedonlevitteet kertovat kuinka Japanin Fukushimassa joudutaan pumppaamaan radioaktiivista jätettä Tyyneen valtamereen.  Vuosien takaisen onnettomuuden jälkeen tapahtumat eivät vieläkään ole hallinnassa.  Tuolloin ennen onnettomuutta selitettiin kuinka Tyyntä valtamerta ympäröivän "Tulirenkaan" päälle rakennetut voimalat ovat turvallisia koska ne edustavat luotettavaa läntistä teknologiaa.  Tuo teknologia vanheni yhdessä yössä sillä heti onnettomuutta seuraavana päivänä valiteltiin niiden tekniikan vanhentuneisuutta ja vakuutettiin, että meillä ollaan uudenaikaisempia. 

Uskokoon kuka haluaa tuohon ikuiseen teknologiasuitsutukseen mutta nyt näissä uusissa uutisissa paljastuu toinen näkökulma.  M.m. YLE kertoo kuinka "Japani saattaa joutua dumppaamaan Tyyneenmereen radioaktiivista vettä Fukushiman ydinvoimalasta" ja The Guardian vastaavasti "Fukushima: Japan will have to dump radioactive water into Pacific, minister says".  "Pakotettu" lienee kuitenkin yhtiö eli "TokioElectric Power Company" (TEPCO) eli "Tōkyō Denryoku".  Yhtiö on aikoinaan II Maailmansodan jälkeisen miehityshallinnon johtajan ja diktaattorina Japania johtaneen kenrl. McArthurin perustama. Nykyisin sen omistaa joukko valtiollisia, kunnallisia ja yksityisiä toimijoita. Suurimpana valtiollinen ydinvoimaonnettomuuksien siivoiluorganisaatio (engl "Nuclear Damage Compensation and Decommissioning Facilitation Corporation" (54.69%).

Niinpä kun yhtiö on "pakotettu" dumppaamaan saasteita mereen, se tarkoittaa, että se ei ole hoitanut vastuitaan ylläpitää riittäviä resursseja eikä tietoa ja taitoa hoitaa hommiaan.  Ja ympäristörikosta joutuu Japani, tuo uutisissa mainittu dumpaaja seuraamaan voimattomana sivusta niin valtiona kuin kansanakin mutta sen veronmaksajat joutuvat kantamaan vastuun yhtiön tekemisistä ja tekemättä jättämisistä sekä inhimillisesti että taloudellisesti.

Tuo omistus- ja vastuurakenne muistuttaa kummallisen pelottavasti samaa mitä täällä meillä harrastetaan kun julkisin varoin rakennettua infrastruktuuria yhtiöitetään ja siirretään pois yhteisestä valvonnasta ja viranomaisvastuusta.  Viranomaisilla näyttäisi olevan, ainakin vielä, henkilökohtaisempi vastuu n.s. "virkavastuuna" kuin julkisestikin omistettujen yhtiöiden johdoilla jotka toimivat vain taloudellisella vastuulla ja "omistajaohjauksen" varassa. Noilla kahdella tavalla vastata on merkittävät niin teoreettiset kuin etenkin konkreettiset eronsa jotka näkyvät niin siinä kuinka ne ohjaavat kohteensa toimintaa ja saattavat heidät vastuuseen tekemisistään. 

Minua pelottaakin kuinka hädän hetkellä käy juuri nytkin käynnissä olevien entisen valtion rautateiden, nykyisen VR Group:n yhtiöpyöritysten kanssa.  Nämä n.s. "hankeyhtiöt", Suomi-rata:t ja aiemmat muut yhtiöittämiset siirtävät juuri samalla tavalla vastuuta osakeyhtiölain taakse yhtiöiden hallituksille ja vastuulliset virkamiehet pudistelevat hartioitaan kun eivät muka pysty puuttumaan ja pyörittelevät silmiään kun eivät muka tiedä yhtiöissä tehdään.  Niin ovat tehneet japanilaiset Fukushimansa kanssa ja niin tehnevät myös myös meikäläiset VR:n, SOTE:n, sähkänjakelun runko- ja muiden verkojen, televerkkojen, valtion kehittämisyhtiön (VAKE) y.m. kanssa. 

Olisiko jo nyt aika alkaa edes keskustella yhtiöittämisen riskeistä ja mahdollisuuksista välttää ne.  Ja ryhtyä myös vaikuttaviin toimiin.

Kreikkalaiset draamassa

Kreikan lainakriisissä on vaadittu, lähinnä SDP:seen leimautuneesti, vakuuksia sekä jatkolainoille että -takauksille.  Sinällään ihan hieno homma mutta ...

Olen hyväntahtoisesti halunnut ymmärtää, että SDP edes johonkin asti, siis pl. Paavo Lipposen toilailut, vastustaisi veronmaksajien omaisuuden haaskaamista yhtiöittämisen ja yksityistämisen kautta.  Nyt YLEn uutisten mukaan he kuitenkin Urpilaisen suulla edellyttävät sitä kreikkalaisilta.  Kreikassa pitäisi yhteiskunnan eli veronmaksajien omaisuus pitäisi antaa yhtiölle ja sitten yksityistää koska eliitti on elänyt yli yhteiskunnan varojen.  Olisikohan liikaa vaadittu Jutta Urpilaiselta, että hän olisi johdonmukainen myös valtiovarainministerinä?

Suomessa samanlainen omaisuuden yhtiöittäminen tehtiin pankkikriisin jälkeen.  Esimerkiksi säästöpankkeja hävittämään perustettiin  Arsenal Oy.  Menettelyllä hävitettiin omaisuuksia ja toimivia yrityksiä pilkkahinnalla.   Samaten on valtion omaisuutta mennyt Kapiteeli Oy:n ja Sponda Oy:n kautta.   Kaiken kaikkiaan ja kuitenkin lopputuloksena ei ollut yhteiskunnan selviäminen kriisistä mahdollisimman vähin vaurioin vaan omaisuuksien kaappaamisesta ja elinkelpoisen talouden tuhoamisesta.

Oma lukunsa Kreikan kimpussa häärääjistä on Luxenburgin pää-, valtiovarain- ja valtioministeri Jean-Claude Juncner (Kristillissosiaalinen kansanpuolue).  Hän vaatii Kreikkaan Treuhand-tyylistä laitosta hävittämään kreikkalaisten yhteistä omaisuutta.  Joko Juncker on tietämätön Saksan lähihistoriasta tai tahtomattaan paljastaa perinmäisiä tarkoitusperiään.  Treuhandin tarkoitushan oli olla osa kokonaisen valtion eli DDR:n hävittämistä.  Siinä suhteessa se onnistui eli DDR:ssä kansallistettu omaisuus hävitettiin nopeasti, tehokkasti ja pilkkahintaan yksityisille.  Toisaalta epäonnistuttiin sillä samalla syrjäytettiin ihmisiä, tuhottiin yhteiskunnan sosiaaliturvaa ja raunioitettiin lopullisesti itäisen Saksan talous.  Treuhandin jäljistä ei olla vieläkään toivuttu eikä kukaan osaa ennustaa koska tullaan toipumaan.

Onko Juncker nyt tuhoamassa Kreikkaa valtiona?  Vai vain omimassa kreikkalaisten kansallisomaisuuksia luxenburgilaisille ja muille edustamilleen pankeille?  Ja onko Urpilainen hiihtämässä perässä?

Kreikkaisessa draaman kaaressa kuuluu Aristoteleen runousopin mukaan olla peripetia eli juonen käänne.  Tilanne jossa epäselvyydet ratkeavat, väärinkäsitykset korjataan ja sen jälkeen aletaan valmistautua näytelmän loppuun.  Paljastaisikohan nämä Urpilaisen-Junckerin linjan toimenpiteet peripetian olevan olevan tässäkin draamassa käsillä?  vai onko tämä vain puskafarssia jostakin peräkylän kesäteatterista?

Turvallista matkaa raiteilla

Belgiassa on tapahtunut valitettava ja surullinen rautatieonnettomuus. En lähde nyt selvittelemään sen teknisiä yksityiskohtia tai yksittäisiä syitä. Sen sijaan mieleeni on tullut verrata rautatieliikenteen kehittämistä vai pitäisikö sanoa muuttamista eri maissa.

Belgiassa on perinteisesti ollut valtiollinen rautatietyhtiö SNCB (Société Nationale des Chemins de fer Belges) tai sama flaamiksi NMBS (Nationale Maatschappij der Belgische Spoorwegen). Nyttemmin se on jaettu hallintoviranomaiseksi, liikennettä hoitavaksi yhtiöksi ja rautatieinfrastruktuurista vastaavaksi yhtiöksi. Tarkoituksena on jatkaa samalla tiellä kohti yksityistämistä ja kilpailua.

Tie on siis sama kuin tässä suhteessa niin surullisen kuuluisassa Isossa Britanniassa ja suunniteltu kehityspolkua mennään täällä Suomessakin. Suomessa jako on myös tehty likipitäen samalla mallilla ja kilpailua ollaan avaamassa. Ensimmäinen hakijakin eli Proxion on jo liikkeellä Pieksämäeltä.

Belgiassa veturinkuljettajat ovat aiheesta huolissaan turvallisuudesta ja samoin meillä täällä Suomessa kannattaa olla huolissaan. Yhteistä kaluston kunnon romahtamaiselle ja turvallisuusongelmille on yksityisten yritysten väliseen kilpailuun siirtyminen. Siinä ei enää kanneta huolta turvallisuudesta vaan omistajien voitoista. Olisiko tässä Belgian esimerkissä taas yksi lisäsyy katkaista sama kehityspolku täällä Suomessa ennenkuin tapahtuu jotakin yhtä kauheaa tai vielä...

Tiedonvälittäjät ja VR:n työseisaus

VR:n junat ovat seisoneet nyt puoli vuorokautta ja toinen puoli on vielä edessä. Tänä aikana on jo selvinnyt mikä valtatiedotusvälineitä kiinnostaa. Sekä lehdet että TV hehkuttivat ensin miten kaikki tulee pysähtymään ja kuinka hirveitä ongelmia työnseisaus aiheuttaa. Nyt sitten on vuorossa vuodatus siitä, että ei sillä ollutkaan vaikutusta. Toimittajat osoittavat sysällistä paneutumistaan sen ihmettelyyn miten ihmiset ovat hoitaneet matkustamisensa.

Toimittajia ja heidän työnantajiaan ei juurikaan ole kiinnostanut miksi rautatieläiset työnseisauksensa järjestäneet. Jotkut ovat sentään muistaneet kestoselityksen eli järjestöjohtajan maineen ja kunnian etsimisen lakkokenraalin sädekehän kautta.

Jotkut harvat ovat ohimennen maininneet VR Gargon henkilöstöpolitiikan ja lyhyesti lainanneet rautatieläisten puheenjohtaja Maurialaa. Sen sijaan toimittajia ei ole kiinnostanut lähteä selvittelemään asioita tarkemmin eikä analysoimaan valtion n.s. omistajaohjauksen kiemuroita rautateillä. Ilta-Sanomatkin kehitteli pääkirjoituksessaan sanaleikkejä olemattomista höyryvetureista mutta silti höyrypäisistä rautatieläisistä. Heille ei tullut mieleenkään keksiä hassuja ilmauksia siitä mitä Häkämiehen vintille kertynyt häkä on saanut aikaiseksi.

Olemmeko me tässä perimmäisen porvarillisen hegemonian ytimen äärellä, ihan Antonio Gramscilaisessa mielessä? Voiko porvarillinen ideologinen ylivalta olla todella niin täydellistä, että koko työnseisaus, jossa kaikki suomalaiset junat pysähtyvät, kuitataan jutuilla työmatkalaisten ongelmilla ja muutaman festarimatkan epäonnistumisella. Missä on selvittelyt VR:n henkilöstöpolitiikan muutoksesta, yhtiöittämisen vaikutuksilla siinä ja porvarihallituksen valtio-omistajan roolista vastaavan ministerin tekemisistä. Nyt olisi tiedotusvälineillä tuhannen euron paikka kohottaa profiiliaan tekstiviestien penkomisesta todella oleellisiin yhteiskunnallisiin asioihin.