Metafyysinen lehmä

 Bernard Russell kirjoitti esseessään ”Aatteita, jotka ovat vahingoittaneet ihmiskuntaa” (julkaistu kokoelmassa ”Filosofiaa jokamiehelle” (1967; WSOY) , alkup. ”Unpopular Esseys” (1950)) tarinan mitä metafyysinen lehmä päättelisi laitumella nähdessään junan. Hän käytti sitä esimerkkinä kuinka 

ihminen virheellisesti tekee itsestään kaiken keskipisteen ja projisoi ympäristön tapahtumat omaan itseensä. Tarina kulkee seuraavasti (suora lainaus Kyllikki Sutisen suomennoksesta):

”Ihmisen käsitys omasta tärkeydestään ilmenee oudosti niissä kuvitelmissamme, että toisten ihmisten toimenpiteiden tarkoituksena on hyvän tai pahan aiheuttaminen meille. Kun ajaa junassa kentän halki, jolla lehmikarja käyskentelee laitumella, voi lehmien joskus nähdä järjettömästi säikähtyneinä pakenevan poispäin junan lähestyessä. Jos lehmä olisi metafyysikko, se päättelisi tällöin tähän tapaan: 'kaikki toiveeni ja pelkoni koskevat itseäni; tästä voin päätellä induktiivisesti, että kaikki maailmankaikkeuden tapahtuminen tarkoittaa minua. Tuo jyrisevä juna tahtoo näin ollen joko vahingoittaa minua tai tehdä minulle hyvää. En voi uskoa, että se tarkoittaa minulle hyvää, ja siitä syystä varovaisena lehmänä koetan paeta sitä.' Jos tuolle metafyysikkomärehtijälle yrittäisi selvittää, että junalla ei ole minkäänlaista aietta lähteä raiteiltaan ja lehmän kohtalo on sille täysin yhdentekevä, eläinparka joutuisi pyörälle päästään noin luonnottoman seikan johdosta. Juna, joka ei tahdo sille mitään pahaa eikä hyvää, tuntuisi siitä vain vieläkin kylmemmältä ja hirvittämämmältä kuin sellainen juna joka tahtoo sitä vahingoittaa. Ihmisten on käynyt juuri näin. Luonnonjärjestys on tuottanut ihmisille väliin onnea, väliin onnettomuutta. He eivät voi uskoa, että tämä tapahtuisi sattumalta. Kun lehmä mahdollisesti olisi saanut kuulla jonkun toverinsa eksyneen raiteille ja joutuneen junan alle, kehittäisi se – jos sillä olisi vaatimaton määrä älyä, mikä useimmille ihmisille on annettu – filosofiset mietteensä päätöslauselmaan, jonka mukaan lehmäparka oli saanut rautatien jumalalta rangaistuksen synneistään. Se iloitsisi, kun sen papit asettaisivat aidan radan kahden puolen, ja se varottaisi nuorempiam huimapäisempiä lehmiä käyttämästä hyväkseen aidassa olevaa rakoa, koska synnin palkka on kuolema.”

Russell kuvaa esimerkillään mainiosti kuinka ihmiset niin ketterästi rakentavat itselleen merkityksiä elämäänsä ja niiden ympärille tabuja sekä sääntöjä ja määräyksiä joilla valvoa niitä. Erityistä onnea me koemme kun pystymme rankaisemaan niitä jotka noita käsityksiä rikkovat.

Esimerkissä on useampia mielenkiintoisia näkökulmia: kaiken itseen projisoimisen lisäksi m.m. ”varovaisuusperiaate”. Aina kannattaa varautua pahimpaan eikä saata toivoa parempaa. Se lienee vanha evolutiivinen jäänne petojen pelosta ja laumadynamiikasta. Kun taas uhrien syyttäminen antaa itselle turvaa ja motivoi pysymään moraalisääntöjen puitteissa jumalien pelossa.

Myös halu rakentaa uskomusmaailmaa pelottavan ympärille on mielenkiintoinen piirre, kaikkine haluineen organisoida pelko ja siihen varautuminen. Kuten Russell:n esimerkissä papit rakentamassa aitaa ja varoitukset huimapäiselle nuorisolle. Hän siis tulee kuvanneeksi, ilmeisesti ihan tarkoituksella, liki kaikkien uskontojen perustaa ihmismielen syövereissä.

Kunpa oppisimme ymmärtämään ettemme ole maailman napoja. Asioita tapahtuu meistä riippumatta, ihan ilman että aktorit ja objektit ovat millään lailla kiinnostuneita meistä. "Leben und leben lassen" kuten Friedrich Schiller kirjoitti Wallensteinin leirissään**). Silloin vapautuisimme turhista peloista, oikeitakin syitä pelolle on, emmekä pyrkisi mestaroimaan muiden elämiä vastoin heidän vapaata aikuista tahtoa vaan pystyisimme suvaitsevaisuuteen toisiamme kohtaan.

---

*) Bertrand Arthur William Russell, 3. Russell:n jaarli (1872-1970) oli brittiläinen matemaatikko, filosofi ja loogikko ja koko loogisen empirismin filosofisen perinteen aloittaja. Hän edisti erityisesti logiikan ja matematiikan perustan tutkimustyötä. Russell oli aikansa suurimpia intellektuelleja. Hän kansantajuisti filosofiaa useissa teoksissaan ja kommentoi laajasti erilaisia keskustelunaiheita julkisuudessa. Russell oli myös yhteiskunnallinen ajattelija, joka kirjoitti monia poliittisia teoksia ja toimi esimerkiksi ydinsotaa ja imperialismia vastaan. Hän oli ”jonkin sortin” sosialisti mutta n.s. neuvostotodellisuuden tiukka arvostelija.

**) Lainaus saksalaisen runoilijan, näytelmäkirjailijan ja historioitsijan Johann Christoph Friedrich von Schiller:n (1759-1805) ”Wallenstein-näytelmätrilogian ensimmäisestä osasta "Wallensteins Lager" (1799). Schiller oli esteetikko ja klassisisti joka haki väkivallattomuutta. Albrecht Wenzel Eusebius von Wallenstein (1583-1634) oli böömiläinen sotapäällikkö ja toimi Pyhän (saksalais-)roomalaisen keisarikunnan joukkojen ylipäällikkönä 30-vuotisessa sodassa, johti m.m. ruotsalaisten vastapuolta.

Uskontojen opetus kouluissa

Opetusministeri Henna Virkkunen on tuonut lehtihaastatteluissa esille vanhan, Ruotsista kopioidun ajatuksen kaikkien uskontojen opettamisesta yhtenä oppiaineena, uskontotietona. Sitä kuulemma harkitaan uusien opetussuunnitelmien mietinnän yhteydessä.

Uskonnonopettajat tietysti kavahtavat ajatusta. Heillähän on kyseessä leipä yhdistettynä ideologiaan. Uskonnonopettajien liiton puheenjohtaja Hannu Koskinen väittää YLEn uutisen mukaan, että uskontoihin tutustuminen pitää aloittaa niin, että on jo sidoksissa johonkin uskontoon ja muita opetetaan suhteessa siihen. Jo tutustuminen hänen johtamansa liiton sivuilla esiteltäviin opetussuunnitelmien tavoitteisiin osoittaa mistä on kyse. He esittelvät vain ja ainoastaan ev.lut. tavoitteet. Eikö sen sijaan pitäisi lähteä uskontojen yleisistä rakenteista ja mekanismeista sekä niiden vaikutuksista ympäröivään yhteiskuntaan. Ja vasta sen jälkeen käydä läpi erilaisten uskontojen erityispiirteitä.

Jos haluamme uskontojen opetukselta tiedollista lähestymistä ja pyrkimystä objektiivisesti ja neutraalisti opettaa ymmärtämään eri uskontoja, Ruotsin kokemukset eivät ole kovinkaan rohkaisevia. Siellä uskontojen opetuksen nimissä entiset, kristilliset opettajat tuputtavat samaa ev.lut.uskontoa kuin ennenkin mutta nimellisesti neutraalin oppiaineen varjolla. Entiset valtiokirkon ev.lut. materiaalit on vain koristeltu joillakin neutraaleilta kuulostavilla ilmaisuilla. Eli yksittäisten uskontojen tunnustukselliset opetukset ja elämänkatsomustiedon opetus on yhdistetty yhdeksi tunnustukselliseksi valta- ja valtionuskonnon opetukseksi uskontotiedon nimikkeen alla.

Moraalinen aspekti

N.s. oman uskonnon opetusta on yritetty perustella sen moraalisella ja eettisellä kasvatuksella. Tätä on jopa perusteltu nykyisten aikojen maailmanlopun meiningillä verrattuna entisiin hyviin aikoihin. Ennenhän kaikki oli niin paljon paremmin: läski valkoista ja Terijoen hiekkarannoilla kesät lämpimiä. Näiltä muistelijoilta taitaa unohtua paljon kristinuskon nimissä tehtyjä asioita. Niitä muistellessa ei tarvitse mennä ainaisiin ristiretkiin tai muihin keskiaikajuttuihin. Riittää kun muistelee paljon tuoreempia sotia kodin uskonnon ja isänmaan puolesta. Ja nykyisinä maallisina aikoinakin nämä Sukarit, Merisalot ja muut koijarit kertovat olevansa vakaumuksellisia kristittyjä. N.s. kristillisten länsimaisten arvojen maine on tärvelty niin monta kertaa ja niin syvälti, että niillä ei kannattaisi mainostaa edes käytettyjä autoja saati sitten lasten kasvatusta. Tälläkin hetkellä ne tarkoittavat Pakistaniin levitettyä miehityssotaa Afganistanissa, talouskriisiä ja pankkiirien moraalia, vaalirahoituskorruptiota, välinpitämättömyyttä kansainvälisistä sopimuksista, rippikoululaisten itikoille syöttämistä j.n.e.j.n.e. Siltäkin osin kun kirkko näyttää modernisoituvan, eli m.m. naispapeuden ja homoseksuaalien sietämisen osalta, kirkko vain reagoi muun, sekulaarin, yhteiskunnan kehitykseen jälkijättöisesti ja vastentahtoisesti, omia pyhinä pitämiään kirjoituksia häpeillen.

Ehdotus

Minusta voisimme ihan hyvin lopettaa uskontojen opetuksen nykymuodossaan ja jakaa siihen nyt liittyvän tiedollisen aineksen muiden aineiden opetussisältöihin. Uskonnon harjoittamisen ja muun tunteisiin vetoavan touhun voivat sitten hoitaa kukin uskontokunta itse. Eri uskontoihin liittyvät filosofiset ajatusmallit voitaisi esitellä filosofian kurssien yhteydessä. Nykyisestä elämänkatsomustiedosta voitaisi kehittää kaikille yhteinen kriittiseen ajatteluun ja eettisten kysymysten pohdiskeluun kehittävän oppiaineen, ellei sekin sujuisi filosfian opetuksen yhteydessä. Uskontojen ja kirkkokuntien vaikutukset yhteiskuntaan ja historiallisiin tapahtumiin voitaisi opettaa historian yhteydessä. Sama jako voitaisi ulottaa myös korkeinta opetusta myöten eli vihdoinkin lakkauttaa teologiset tiedekunnat. Niiden opetus ja tutkimustoiminta voitaisi jakaa vastaavalla periaatteella. Sen jälkeenkin kristinuskon ja sen monien eri fraktioiden tekemiset ja tekemättä jättämiset olisi pakko pitää keskeisinä tutkimuskohteina. Ne kuitenkin voitaisi ilman uskonnollista viitekehystään nähdä paremmin osana koko yhteiskuntien kehityshistorioita. Sen sijaan kirkot voisivat itse järjestää omat ammattikoulunsa papeilleen.