Sananpyöritystä

Vanha kunnon George Orwell -vainaa varmaan pyörii väkkäränä haudassaan jos seurailee nykymaailman uusiokieltä.  Meillä kun räjähtäneet ydinvoimalat ovat hallinnassa, sisällissodan osapuolen auttamista pommituksilla ja ohjuksilla nimitetään siviilejä suojeleviksi lentokieltoalueiksi ja uusien poliisien värvääminen on turvallisuusalan työllisyydestä huolehtimista.

Varsinainen ärsyke tähän kirjoitukseen oli ensin YLEn teksti-TV:stä lukemani ja myöhemmin heidän nettisivuiltaan löytämäni uutinen Saudi-Arabia -nimisen  perheyrityksen toimivan johdon viime toimista.  Kun kuningashuone haluaa lisää poliiseja ylläpitämään totalitarismiaan niin YLEn "tutkivat journalistit" nimittävät sitä uusiksi työpaikoiksi turvallisuusalalle ja uusiksi sosiaalietuuksiksi.

Lännen liittoutuman eli USAn, Ranskan *), Iso Britannian et al, on kerrottu suunniteltavan Libyaan lentokieltoaluetta jolla suojeltaisi libyalaissiviilejä Muammar Gaddafin armeijalta.  Gaddafilla on kuitenkin vastassaan aseistettuja kapinallisia.  Ja nyt kun lännen humanitaarinen offensiivi on alkanut, pommitetaankin ohjuksin ja lentokonein kaikkea muuta.  Ilmeisesti Gaddafin panssarivaunutkin lentävät.  Samalla Gaddafi ja hänen hallintonsa pääsee esittelemään siviiliuhreja. 

Japanissa Fukushiman voimalan reaktorit jatkavat säteilyään ja polttoaine sulamistaan.  Homma on kuitenkin kuulemma hallinnassa vaikka edes jäähdytysvettä ei saada osumaan kuumeneviin ydinpannuihin.  Hallinnassa oleminen siis tarkoittaa sopivia tuulia jotka vievät säteilevät pikkupekkerellit merelle (jossa ne tietenkin ovat täysin turvassa).

Meille rakennetaan tiedotusvälineissä sankaritarinoita tiedotusvälineiden palkkalistoilla olevista tiedonvälityksen sankareista.  Toimittajista jotka kuolemaa halveksuen ja mitään pelkäämättä etsivät meille tietoa ja siitä viiltävän terävällä älyllään analysoivat informaatiota.  Tutkivat journalistit ovat aikamme sankareita, ihan heti tosi-TV:n, idolsien ja muiden visailukisailuhurlumheisankareiden jälkeen.  Heidän tuotoksistaan, siitä mitä tiedonvälittäjät nimittävät tiedoksi, tehdään samalla kauppatavaraa.   Ei ihme, että Niklas Herlin huolestuu kun hänen rahalla ostamansa kaksi sanaa uskalletaan liittää yhteiskunnallisesti vaikuttamaan pyrkivän järjestön tunnukseksi vaaleihin.  Hän kuvittelee omistavansa kaksi Suomen kielen sanaa, laatusanan "uusi" ja erisnimen "Suomi" yhdistelmän "Uusi Suomi".  Ei ole merkitystä vaikka hän ei pysty päättämään, onko hän tällä kertaa porvarillinen tai riippumaton tai missä yhteydessä tai minkä näköisinä niitä käytetään mutta kun hänen omistamaansa laatusanaa ja erisnimeä muut käyttävät maksamatta siitä hänelle niin on rikottu hänen oikeuksiaan.  Tätä kutsutaan vapaaksi länsimaiseksi tiedonvälitykseksi. 

Orwell muotoili 1984:ssään uusiokielen maksiimin: "sota on rauhaa, vapaus on orjuutta, tietämättömyys on voimaa".  Me elämme humaanissa kriisienhallinnan maailmassa jossa sen johtava supervalta (vrt. Orwellin Oseania) pitää yllä jatkuvaa sodan, eiku rauhan tilaa.  Afgaaneja, irakilaisia ja nyt libyalaisia vapautetaan pommittamalla läntisten ylikansallisten yhtiöiden työvoimaksi ja kulutusautomaateiksi.  Ja tietämättömyyttä pidetään yllä viihdeteollisuuden  ja n.s. tiedonvälityksen yhteenliittymän avulla.  Tavalliset ihmiset eivät tiedä missä tajuntaamme ohjattava viestintävirta vaihtuu tosi-TV-kisailusta ristiretkien menestyksien suitsuttamiseksi eli n.s. uutisiksi ja takaisin.  Eivätkä ole kiinnostuneitakaan kun jossakin juostaan, heitetään tai tapellaan meitä maailmankartalle ja joku populisti lupaa pistää ulkomailta tulleet kummallisenväriset rosmot kiikkiin.  O' sancta simplicas sanoisivat muinaiset latinalaiset, jos eläisivät ja leivältä sirkushuveilla höystettynä ehtisivät.

-----
*) BtW: jokohan Nicolas Sarkozy on maksanut Muammar Gaddafille takaisin häneltä saamansa vaalituen?  Se olisi vähintäänkin kohtuullista jos Sarkozy aikoo uskottavasti johtaa uskottavaa n.s. vapaata maailmaa entistä rahoittajaansa vastaan.

Ei vaaraa

Japanin maanjäristyksen ja hyökyaallon vahinkojen uutisoinnissa tuntuu Fukushiman ydinvoimalan räjähdys olevan tiedotusvälineille jotenkin hankala käsiteltävä.  Samoin se näyttää olevan hankala juttu Säteilyturvakeskukselle.  Jo ihmisten mielenkiinto on yllättänyt laitoksen kapasiteetin mutta muutenkin siellä tuntuu olevan pallo hukassa kuinka tällä kertaa selitellä ettei mitään vaaraa taaskaan ole.

Säteilyturvakeskuksen johtajan Jukka Laaksosen mukaan ydinvoimalaitoksen reaktorin räjähtäminen on VAIN jäähdytysongelma.  Ilmeisesti siis vain "tapahtuma" ydinvoima-alalla käytettävällä vakavuusasteikolla.  Mitään vaaraa ei aiheutunut tai ainakin tuulet vei sen merelle tai jos aiheutuukin tuulten käännyttyä niin ei japanilaisten tarvitse kertoa kun ovat siellä saarellaan.  Säteilysaasteet eivät ilmeisesti voi sieltä levitä esimerkiksi Keltaisen meren yli.  Ainiin, mutta siellähän on vain korealaisia, kiinalaisia ja muita vinosilmiä; kuka niitä laskee.  Kaiken tämän Laaksonen tietää kun seurailee ydinvoimayhtiöiden omia tiedotteita.

Varsin kummallinen oli Myös Fennovoima Oy:n ydintekniikkajohtaja Hyvärisen selitys, että kun Suomessa rakennetaan ydinvoimala hyvin niin ei voi käydä niinkuin Japanissa.  Tarkoittaako hän, että länsimaisesta korkeasta teknologiasta tunnettuna pidetyssä Japanissa ei osattaisi tai haluttaisi?  Etteivät japanilaiset suhtautuisikaan vakavasti turvallisuuteen?  Muistelen kuitenkin monien ydinvoimauskovaisten nimen omaan todistaneen, että japanilaiset ne vasta osaavatkin varautua maanjäristyksiin ja niihin liittyviin hyökyaaltoihin kun kerran mannerlaatan reunalla asuvat ja sinne ydinmiiluja rakentavat.  Näin m.m. 1999 Tokaimuran onnettomuuden yhteydessä.

Samoilla linjoilla tuntuivat olevan myös niin potentiaalisten uusien ydinvoimalapaikkakuntien terävät päät kuin Suomen poliittinen johto, joukossaan Jyrki Katainen ja Mari Kiviniemi.  Ei kuulemma aiheuta syytä arvioida turvallisuusasioita uudelleen. Ellei STUK niin lue jonkin ydinvoimayhtiön tiedotteesta.

Meillähän täällä on vakaa kallioperä.  Mitä nyt maa kohoaa etenkin länsirannikolla johon uusia voimaloita juuri suunnitellaan mutta meillä osataan rakentaa hyviä voimaloita.  Ei nimittäin ole poissuljettua, että seuraava saadaan Olkiluodossa jopa valmiiksi, joskus.  Ja STUK valvoo, tai ainakin lukee lehtiä ja voimayhtiöiden tiedotteita tai jotain.

Millä ilveellä nämä päättävät tahot saisi suhtautumaan vakavasti vakaviin asioihin?  

P.s. Miksi vieläkään, vuorokausi räjähdyksen jälkeen, meillä ei ole tiedotusvälineissä lähempää otettuja kuvia räjähtäneestä Fukushiman laitoksesta.  On vain kaukaa otettuja videoita ja kuvia räjähdyspilvistä.  Koska ensimmäinen lentokoneellinen tai helikopterillinen toimittajia ja kuvaajia uskaltautuu näköetäisyydelle voimalasta?