Rajakähinä 2.0 a la española

 Nyt kun pöly alkaa vähitellen laskeutua Afrikan rannikolla espanjalaiseen Ceuta:n satamakaupunkiinkin niin lie minunkin aika ottaa hieman kantaa viimeaikaisiin tapahtumiin siellä.  Siihen mitä kiivaimmin panikoineet kriisiksi nimittävät.  Pyöriihän sen ympärillä niin monenmoista ja keskenään ristiriitaista väitettä ja pikkupolitikoinnin eforttia.

Ceuta:n (ja Melilla:n) kaupungit lähiympäristöineen on Espanjan siirtomaita Afrikan luoteisrannikolla, n.s. Maghreb:n1) alueen koillisella rannikolla, vastapäätä Iberian niemimaata.  Ceuta on alunperin foinikialaisten satamapaikakseen ensimmäisen  e.a.a. vuosituhannen alkupuolella perustama kaupunki.  Antiikin aikana myös Herakleen pylväisiin2) liitetty mystinen paikka.  Myöhemmin ranta-alue on ollut Karthagon, Rooman ja Bysantin hallussa kunnes sen valloitti islamilainen kalifaatti jonka berberit kukisti.  Portugal valloitti alueen vuonna 1415 ja 1580 Espanjan kuningaskunta.  Vuonna 1995 sille annettiin autonominen asema.  Sen kuuluu EU:in Espanjan mukana mutta ei Schengen:n sopimukseen joka takaa (melkein) vapaan tavaroiden ja ihmisten liikkumisen siihen liittyneillä alueilla, muttei Ceutaan ja Melillaan.  Siellä maksetaan Euroilla ja puhutaan virallisena kielenä espanjaa mutta lisäksi myös Ceutan omaa marokkolaisen arabian murretta.  Talous perustuu satamaan ja kalastukseen.  Kaupungilla on myös erityinen asema emämaata kevyemmän verotuksen ansiosta joka on johtanut vilkkaaseen rajakauppaan ympäröivän Marokon kanssa.  Samaan aikaan Marokko on vaatinut jo pitkään Ceuta:n kuten Melillankin siirtämistä sen hallintaan.

Nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa Ceuta on noussut otsikoihin koska lyhyessä ajassa 30/7 -26 alkaen useita kymmeniä tuhansia pakolaisia pyrki Marokosta Ceuta:an.  Tapahtuman tiimoilta on esitetty monenlaisia arvailuja mutta vain vähän varmennettua tietoa.  Etenkin äärioikealta on esitetty mitä villimpiä väitteitä ja vaatimuksia.  Nyt tätä kirjoitettaessa miltei kaikki pyrkijät ovat jo takaisin Marokossa, joko Espanjan viranomaisten sinne ajamina tai vapaaehtoisesti palanneina.

Unohtaa ei sovi myöskään osapuolten kytköksiä kansainväliseen suurpolitiikkaan.  Espanjalla on kiistansa Marokon kanssa Ceuta:n ja Melilla:n omistuksesta.  Espanja lämmittelee suhteitaan Marokon kiistakumppanin Algerian kanssa.  Samalla Espanja ei ole lähtenyt mukaan USA:n ja Israelin Gaza- ja Iran-seikkailuihin, jopa kieltäen Espanjassa olevien tukikohtien käytön k.o. sodissa.  Marokolla ja Israelilla on vähintäänkin lämpimät välit.  Afrikasta on tullut jo vuosia pakolaisia Eurooppaan ja liikkeellä on monenlaisia ihmissalakuljettajien joukkiota siitä hyötymässä, myös muualla kuin Ceuta:ssa ja Melilla:ssa.

Villeinpiä väitteitä on että pakolaiset ovat jo Schengen:n alueella eikä heitä pidättele mikään ennenkuin ovat täällä Suomessa (oikeasti Ceuta ei ole Schengen:iä).  On syytetty Vladimir Putin:ia joka tarinan  mukaan ei onnistunut 2023 kun täällä toimittiin ripeästi ja laitettiin raja kiinni ja rakennettiin aitaa.  On myös vaadittu Espanjan erottamista Schengen:n sopimuksesta vaikka yksikään noista pakolaisista ei ole ylittänyt Schengen:n ulkorajaa. Etunenässä on ollut Italian äärioikeistolainen pääministeri Georgia Meloni ja suomalaiset perussuomalaiset perässä.  Erityisen innokas on ollut sisäministeri Mari Rantanen mutta myös puheenjohtajansa ja valtiovarainministeri Riikka Purra on intoillut.

Yhtenä inhon aiheena oikeistolle on ollut Espanjan pääministeri Pedro Sánchez Péres-Cástejon:n toimet harmaan talouden ja paperittomien ihmisten hyväksikäytön sekä ihmiskaupan kitkemiseksi inhimillisin ja humaanein keinoin.  Espanjan hallitushan on laillistanut satojen tuhansien maassa laittomasti olleen aseman jotta heitä ei voitasi käyttää hyväksi, voisivat maksaa veronsa ja muutenkin olla yhteiskunnan jäseniä koska he jo tekevät korvaamatonta työtä väestöltään vähenevässä Espanjassa.  Äärioikeiston, myös suomalaisen, tavoitehan on karkottaa heidät ja estää uusien tuleminen heidän laillisesta asemastaan riippumatta, ainakin toistaiseksi huonolla menestyksellä.  Samalla he tulevat, joko tahattomasti tai tahallaan, tukeneeksi ihmissalakuljettajien rikollisjoukkioita.  Toivottavasti eivät tule "Matut Raus" -politiikassaan onnistumaankaan ja tulevat hallitukset purkaa nykyisetkin rajoitukset ja rajojen sulkemiset sekä keskittävät resursseja pakolaisten ja turvapaikkaa tarvitsevien auttamiseen laillisin ja inhimillisin keinoin turvallisia väyliä pitkin.

Moni opposition edustaja on suhtautunut maltillisemmin.  Joku on jopa osannut ottaa esille kuinka pitäisi pureutua pakolaisuuden juurisyihin: turvan hakemiseen sotia ja nälkää sekä neokolonialistista sortoa vastaan.  Asiasta on puhunut ainakin Nasima Razmyar, varapuheenjohtaja SDP:stä omalla Facebook-sivullaan ja lehtihaastattelussaan Vasemmistoliiton Minja Koskela muistutti kansainvälisistä säännöistä ja sopimuksista.

Maltillisemmat tiedonvälitteet muistuttavat ettei kyseessä silti ole Marokon hallituksen toimet vaan asialla on marokkolaiset rikolliset ja ihmissalakuljettajat.  Puhutaan ihan sikäläisestä mafiasta.  Asiasta on kirjoittanut m.m. Reuters jutussaan "Migrants pour into Spain's Ceuta from Morocco, military called in".  Vähän siis sama juttu kuin taannoin 2023 täällä Suomessa kasaan keitetty jupakka muka Vladimir Putin:n lähettämien maahantunkeutuvien invaasiosta.  Silloin asialla oli muutaman ihmissalakuljettajan tuomat muutamat kymmenet turvapaikanhakijat eikä mikään valtion "välineellistämä maahantulo", kuten esimerkiksi Rajavartiolaitos tuolloin todisti.

Nyt siis etenkin Perussuomalaisten meuhkaaminen näyttäytyy heidän yrityksenään tehdä pakolaisten kustannuksella vaalipropagandaa ensi kevään eduskuntavaaleihin.  Maahantulijathan on ollut heidän keskeisimpiä täkyjään koko olemassaolonsa ajan.  Samaan aikaan muukin oikeisto, esimerkiksi Kokoomus, näyttää käyttävän tilannetta hyödykseen lietsoakseen yhteiskunnan turvallisuuden militarisoimista ja kaikenlaista valvontaa, unohtamatta ilmeistä halua kalastaa ääniä samoilta hämäriltä ksenofobisilta vesiltä kuin PS. He kuitenkin unohtavat lyövänsä kiilaa samanmoisten EU-maiden yhteishenkeen sillä Espanja ei hevin unohtane tätä selkäänpuukottamista jos vaikka joskus Suomen eliitti ajaisi meidät samanlaiseen tilanteeseen.

Oma lukunsa Perussuomalaisten epäjohdonmukaisuudessa on, että aiemmin he profiloivat itseään EU:n vastustajina. "Missä EU, siellä ongelma" sanoi jo heidän oppi-isänsä Timo Soini.  Nyt he ajavat muka yhteistä turvallisuutta ja yhtenäisyyttä yrittämällä ajaa Espanjaa pois Schengen:n sopimuksesta.  Johdonmukaistahan heille olisi ajaa Suomen eroa siitä.

Kaikenkaikkiaan kuitenkin, taas, tälläkin kertaa unohtuu asian ydin: miksi niin monet joutuvat jättämään kotinsa ja lähtemään etsimään turvaa ja ruokaa.  Mikä heidät ajaa liikkeelle.  Vastaus on hiemankin asiaan perehtymällä saatavissa selville.  Syynä on olosuhteet jotka aiheuttaa vanhanmallinen kolonialismi ja sen uusin versio neokolonialismi 3).  Ne ylläpitävät olosuhteita joissa ylikansalliset yhtiöt riistää luonnonvarat eivätkä jätä tilaa paikallisten kasvattaa ruokaa itselleen ja noiden nautintasuhteiden ylläpitämiseksi kapitaalien omistajien tarvitsemat sodat.  Lisäksi päällä on vielä ilmaston lämpeneminen joka tuhoaa maapallon lämpimimmiltä alueilta maataloudelle suotuisia ympäristöjä.  Kyse on siis yleisestä kapitalistisesta riistosta jonka seurauksia hoidetaan vain rajoja tiukentamalla ja väkivallalla eikä se aiheuta edes olkien kohauttelua nykyisessä yhteiskunnallisessa hegemoniassa4).

---

1) Maghreb on (arab. المغرب العربي‎, "al-Maġrib al-ʿArabī", suom. "länsi’) on alkuaan arabiankielinen nimitys Pohjois-Afrikan alueille Niilin länsipuolella ja Saharan pohjoispuolella.  Maghrebilla viitataan yleensä Marokkoon, Algeriaan ja Tunisiaan, mutta alueeseen kuuluu myös Libya ja Mauritania.

Maghrebin alkuperäistä väestöä ovat berberit, jotka polveutuvat alueen arabivalloitusta edeltäneistä asukkaista.  Arabit saapuivat seudulle 600–700-luvuilla ja toivat sinne islamin uskon ja arabian kielen.  Edelleen noin kuudesosa Maghrebin asukkaista puhuu jotakin berberikieltä, pääosin Algeriassa ja Marokossa. Arabien lisäksi aluetta ovat hallinneet puunilaiset, foinikialaiset, roomalaiset ja ranskalaiset.  Huom: arabian kielessä Marokon nimi on al-Maġrib (المغرب).

2) Herakleen pylväät (m.kreik. "ρακλέους στῆλαι", "Hērakleūs stēlai", lat. "Herculis columnae") on antiikin ajalta peräisin oleva nimitys nykyisen Gibraltarinsalmen molemmilla puolilla oleville korkeille kallioille, Gibraltarille ja Ceutalle. Kreikkalaisessa mytologiassa titaani Atlas määrättiin kannattelemaan taivasta ja sankari Herakles pelasti hänen ja rakensi tilalle pylväät. Atlaksen muistona Afrikan pohjoisella rannikolla (Maghreb) on edelleen Atlas-vuoret.

3) Kolonialismi (lat. "colonia", "siirtokunta", "asutus") on, että valtio tai ihmisryhmä valloittaa vieraan maan, käyttää sitä hyväkseen ja vaikuttaa sen politiikkaan ja kulttuuriin.  Kolonialismi tarkoittaa myös ideologiaa, joka oikeuttaa siirtomaapolitiikan.  Vanhakantaisesti sen muoto on ollut valloittaa ja pitää aluehallussa asellisin voimin, usein käyttäen jotain paikallista ihmisryhmää n.s. käytännön väkivallan ylläpitäjänä. Uudemmassa neokolonialismi:ssa varsinaista hallintovaltaa hoitaa paikallinen, näennäisesti itsenäinen hallinto yhdessä ylikansallisten yhtiöiden kanssa.  Vanhoilla siirtomaavaltojen valtioilla on vain neuvoa-antava ja tukeva rooli.

4) Hegemonia on viittaus Antonio Gramsci:n (1891-1837) hegemoniateoriaan jonka mukaan yhteiskunnassa hallitseva luokka hallitsee myös yhteiskunnallisen keskustelun aiheita: mistä puhutaan, miten puhutaan ja mihin johtopäätöksiin tullaan ("Quaderni del Carcere"; 1947; suom. "Vankilavihkot"; 1979).

EU on kaksinaamainen pakolaisasioissa

Viime aikoina tiedonlevitteidemme kestoaiheita on ollut pöyristellä Valko-Venäjän toimia pakolaisten kanssa.  Useampikin valtatuutti on ollut paheksumassa Aljaksander Lukašenka:n hallinnon toimia kun he eivät pidä pakolaisia väkisin omassa maassaan ja ehkä jopa mahdollisesti yllyttävät heitä kohti EU:a.  Tosin he mieluusti itsekin tänne pyrkisivät, tiettävästi.  Viimeisimmäksi silmiini sattui espoolaisesta KSML-konserniin kuuluvasta aviisista Länsiväylästä juttu otsikolla "Puolustusministeri Kaikkonen tuomitsee Valko-Venäjän toimet Puolan rajalla – 'Kyse hybridioperaatiosta, jossa ihmisiä käytetään ikään kuin aseina'".  Juttuja on ollut myös muissa niin sähköisissä, netti, YV, radio, kuin paperisissakin julkaisuissa.

Enpä malta olla muistelematta kun NATO-kumppanimme Turkki päästi/lähetti pakolaisia rajansa yli EU:in jokunen aika sitten.  Silloin pakolaisten hätää ymmärtävän EU:n ratkaisu oli antaa Erdoğan:lle rahaa jotta hän ei niin tekisi vaan pitäisi pakolaiset maassaan ja huoltaisi heitä.  Ihan omiksi tunnistamiensa ja inhimillisiksi tarkoitettuja julkilausumia ja päätöksiä mainiten.

Nyt kun Valko-Venäjä päästää pakolaisia EU-rajalle, ei ole jälkeään pakolaisten hädän ymmärtämisestä.  Senkään vertaa kuin silloin kun heitä tulee Välimeren yli ketkä minkäkinlaisella kipolla.  Tarjolla on nyt vain armeijaa, pyssyjä ja sanktioita.  Ilmeisesti Valko-Venäjälläkin pitäisi olla vieressään meri johon EU voisi antaa pakolaisten hukkua kuten nyt Välimeren ylittäjiä.

Samaan aikaan EU ja NATO et al n.s. "läntinen arvoyhteisö" jatkavat politiikkaansa joka aihauttaa uusien pakolaisten liikkeelle lähtemistä m.m. Syyriassa, Libyassa, Afganistanissa etc.

 Pyssyministerin, kepulaisen Antti Kaikkosen käytöstä ja mielipiteitä asiassa en ihmettele lainkaan, ihan hänen aikaisemman historiansa valossa.  Sen sijaan olen ihmisoikeuksista aina ah'niin huolissaan olevien vihreiden, m.m. ulkoministeri Pekka Haaviston puuttuvasta huolestumista pakolaisten kohtalosta puolalaisten ja liettualaisten rajavartioiden kynsissä olen huolissani.  Samaan aikaan ääliöoikeistolaiset uusnatsit ovat uhonneet vapaaehtoisilla sikäläisten militioiden apuna.  Sen sijaan hänkin on yhtynyt syyttämään ja uhkaamaan Valko-Venäjää sen sijaan, että hakisi ratkaisuja pakolaisten oikeisiin ongelmiin ja auttamiseen.  

 

Ilmeisesti hädänalaisten ihmisten auttaminen on poliittinen tarkoituksenmukaisuuskysymys sen mukaan onko toinen osapuoli inhokki vai liittolainen.  Voi tätä kaksinaismoralismin määrää.

Haaviston kujanjuoksu

 Suomen eduskunnan Perustuslakivaliokunta (PeVL) on saanut valmista aikaiseksi ulkoministeri Pekka Haavistoa vastaan nostetussa jupakassa.  Kokonaisuudessa näyttäisi olevan ainakin kolme eri asiaa eli 1) mitä Haavisto on tehnyt ja 2) kuinka häntä on lyöty sekä 3) miten prosessi on edennyt.  

Haavistoa voi toki kritisoida monestakin, ja pitääkin, mutta nyt se peittyy tälläisen lynkkauspossen ajaman ja heppoisesti kokoonkeitetyn kostonhimon alle. Esimerkiksi hänen monia kovinkin tarkoitushakuisia lausuntojaan koskien moniakin maailmalla leimahtaneita kriisejä voisi tarkastella hyvinkin arvostelevasti.   niitä, esim. sodanlietsontaa ja salamurhia koskettelevia, voisi hyvinkin arvostella etenkin vasemmistolaisesta katsannosta mutta ihan kansainvälisen oikeuden ja myös yleensä oikeudenmukaisuuden kannalta. Esimerkiksi kuinka hän on vaatinut malttia uhreilta mutta ei poikkipuolista sanaa syylliselle kun lemppari on inhokin kimpussa licet vice versa kun inhokki on lempparin kimpussa niin tuomioita satelee ja moraalista paatosta. Esimerkkeinä m.m. Skripal:ien, Navalnyi:n ja Qassem Suleimani:n tapaukset etc..

Tässä kyseisessä kokonaisuudessa ensinnäkin Haavisto näyttää pyrkineen auttamaan Al Hol:n leirillä olleita suomalaisia, ainakin lapsia.  Sinällään hyvä ja humanistinen tavoite.  Pisteitä hänelle siitä ja toivottavasti sitä tehtäisi enemmän.

Häntä on kuitenkin vastustanut moni ulkoministerion virkahenkilö.  Onhan ministeriön pitkä linja ollut olla juurikaan välittämättä suomalaisten kohtaloista ulkomailla vaikka sen pitäisi nimen omaan olla yksi heidän tehtävistään; siis auttaa.  Nyt sitten eräs heistä, konsulipäällikkö Pasi Tuominen, haluttiin toisiin tehtäviin hänen oltua äärimmäisen tiukasti auttamista tai edes asiantilojen selvittämistä vastustaan ja saada tehtävään paremmin sopiva tilalle.  Sekös nostatti jupakan ja älämölön normaalia työnjohtotoimenpidettä vastaan.  Pitäisi kai olla selvää, että jos hommat ei suju, henkilö vaihdetaan ja entiselle keksitään jotakin muuta kynänpyörittämistä jos ja kun irtikään ei voi sanoa.  Sitä sanotaan työnjohto-oikeudeksi ja jotkut jopa -velvollisuudeksi joka on yksikäsitteisesti esimiehillä suomalaisessa työelämässä. Haavisto oli kiistatta pomo Tuomiselle.

Itsessään nuo eivät kai olisi riittäneet nostamaan jupakkaa vaan, että Perussuomalaiset ja Kokoomus näkivät paikkansa pikkupolitikoinnille ja kiusan tekemiselle potentiaaliselle seuraavien presidentinvaalien vastustajalle ja muutenkin suositulle Vihreiden kellokkaalle.  Lisäksi Perussuomalaisethan yleensäkin vihaavat kaikkea vihertävää sekä humanitaarista toimintaa.  Mikä siis heidän katsannostaan parempi paikka pelinpolitiikalle.

Koko hommassa kuitenkin on oleellista, että lopulta päästiin auttamaan apua tarvitsevia "systeemin kitkasta" sekä poliittisesta että ideologisesta vastustuksesta huolimatta.  Haaviston omin sanoin ja ohjeeksi seuraajilleen: "parempi joutua vastaamaan auttamisesta kuin auttamatta jättämisestä" *).  Nythän ainakin 15 lasta on päässyt turvaan kaikesta jarrutuksesta ja sähläilystä huolimatta.  Siis edes pieni rippunen ihmisystävällisyyttä suomalaiseen ulkopolitiikkaan vaikka joillekin sekin tuntuu olevan liikaa.

Jupakka ja prosessi sinällään on ollut ihan oma lukunsa.  Haavisto on itse todennut, että vuosi on pitkä aika olla syytettynä kun itsellä ei ole mahdollisuutta julkisuudessa puolustautua  Samaan aikaan jupakan kokoonkeittäjillä ei ole mitään rajotteita, ei edes vaatimusta pysytellä tosiasioissa tai sisäsiisteissä käytöstavoissa.  Se on todellakin kohtuutonta poliitikkoa, jopa vihreää sellaista kohtaan. 

Samaan aikaan on länkytetty monellakin taholla Perustuslakivaliokunnan politisoimisesta.  Eniten politisoimisesta ovat pöyristelleen jupakan kokoonkeittäjät ja heidän pikkuapurinsa.  Perussuomalaisiltakin on päässyt "unohtumaan" kuinka he aikoinaan puolustivat omaansa eli Juha Mäenpäätä kun valtionsyyttäjä haki hänen kansanedustajallisen syytesuojansa purkamista vieraslajipuheiden takia.  Ja nyt he yrittävät tehdä pelinpolitiikkaa Haaviston syyttämisellä Kokoomuksen "komppatessa" heitä.  Näyttäisi valitusosasto vievän hallinto-osastoa, miten mahtaa päämaja eli Eteläranta-10 suhtautua?  Samalla ilmeisesti kokoomuslaiset "takarivin taavit" näkevät itselleen keinon nostaa itseään uutiskynnyksen yli.

Prosessissa ollaan tuon "politisoimissopan" lisäksi pöyristely ja mielensäpahoitettu PeLV:n jäsenen Outi Alanko-Kahiluodon/Vihr. lähettämästä ja julkisuuteen vuodetusta sähköpostista **).  Siinähän Alanko-Kahiluoto ehdotteli sanamuotoja lausuntoon eikä laittanut ehdotustaan kuin hallituspuoluetta edustavilla valiokunnan jäsenille.  Menettely ei liene mitenkään kummallinen tahi parlamentarismin tai valiokunnan sääntöjen vastainen vaan pikemminkin normaalia valmistelua jossa ehdotuksen tekijä kai pyrkii ensin hakemaan tukea niiltä joilta kuvittelee sitä saavansa ja tarvitsevansa ennenkuin lähtee niiden eteen joiden tietää vastustavan.  Olisihan se antanut mahdollisuuden hakea yhteistä kantaa "kriittiselle massalle".  Minusta ihan normaalia toimintaa politiikassa, valiokunnissa ja muutenkin elämässä.  Lopultahan päätöksiä ei tehdä tuossa ehdotusten valmistelussa.  Tuskin Alanko-Kahiluotokaan sitä tarkoitti sillä hänkin tietää taatusti päätökset tehtävän koko valiokunnan koolla ollen ja kaikkien siihen kuuluvien saadessa esitykset ensin eteensä.

Toisaalta monet ovat myös käsittäneet PeVL:n aseman kovin nurinkurisesti.  Sehän ei ole tässäkään asiassa oikeusistuin vaan se vain katsoo ja selvittää onko aiheutta käynnistää oikeudellinen prosessi.  Siinä missä Mäenpään/Pers. jutussa oli kyse kansanedustajan syytesuojan kumoamisesta koskien hänen valtiopäivätointaan niin  tässä on kyse ylittääkö Haaviston teot syyttämiskynnyksen.  Ensinmainitussa Mänpään puoluetoverit puoluepolitikoivat syytesuojan pitämään ja jälkimmäisessä Perussuomalaisten koko yritys on pelinpolitiikkaa.  Ensimmainitussa ei ylletty oikeusprosessiin asti ja eikä näytä jälkimmäisessäkään käyvän niin mutta siitä huolimatta moni sekottaa etenkin jälkimmäisen "leivättömän pöydän ääressä" olemiseen.

Kannattaa myös muistaa politiikan olevan yleisellä tasolla yhteisten asioiden hoitamista.  Jos politiikka poistetaan politiikasta, niinkuin nyt oppositio vaatii, niin mitä jää jäljelle?  Ainakin yhteiset asiat jäävät hoitamatta.

---

*) Lainaus ei ole ihan sanatarkka mutta likipitäen ja ainakin ajatuksen sisältävä.

**) Olen luullut, että sähköposteilla on kirjesalaisuuden suoja mutta toki julkisia asioita käsitteleviä viestejä on hyvä välillävuotaakin sillä ne lisäävät avoimmuutta kunhan kaikki vistittely silloin tulee avoimeksi.

Erdoğan vie ja EU vikisee

Viime päivinä olemme saaneet todistaa Turkin uusia peliliikkeitä kun sen sotapolitiikka Syyriassa ei olekaan mennyt Recep Tayyip Erdoğanin suunnitelmien mukaan.  Ankaran hallinto on aloittanut jälleen pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden raa'an hyväksikäyttämisen politiikan välineenä yrittämällä heidän avullaan kiristää EU:lta ja NATOlta apua epäonnistuneeseen laittomaan sotaansa Syyriassa sen laillista hallitusta vastaan.

EU:ssa suhtautuminen on ollut odotetulla mutta vaarallisella tavalla kaksijakoista molempien suuntaustaen pyrkiessä tarttumaan vain oireisiin eli pakolaisten kohtaloon.  Toinen on etnonationalistien ja haittaoikeiston linja joka pyrkii estämään pakolaisten pääsyä turvaan ja toinen hieman humaanimpi linja joka pyrkii auttamaan heitä.  Tokikin jokainen realistisesti ja humaanisti ajatteleva ihminen pyrkii auttamaan apua tarvitsevia.  Onhan heidän jättämisensä Erdoğanin kynsiin hänen pelinappuloikseen raakaa ja vastuutonta.

Ad hoc -tilanteen lisäksi meidän tulisi pyrkiä puuttumaan juurisyihin eli tilanteeseen Syyriassa.  Siis siihen kuinka auttaisimme Syyrian laillista hallitusta pääsemään eroon ISIS:n rippeistä ja Idlib:n maakunnassa vielä raakaa valtaansa pitävistä Al Qaida -filiaalien terroristilaumoista.  Se tapahtuisi tehokkaimmin pyrkimällä vetämään ulkopuoliset laittomasti maassa toimivat joukot.  Siellä toimivat kansainvälisen lain vastaisesti ainakin USA:n ja sen monien liittolaisten armeijat ja ilmavoimat sekä laivastot, kuten esimerkiksi NATO:n ja Israelin.  Samaten EU:n tuki noille 'maltillisina' mainostetuille tulisi lopettaa välittömästi.

Ensimmäinen ehdoton edellytys olisi kaksinaismoralistisen tiedonvälittämisen ja uutisoinnin lopettaminen.  Nyt meidän tiedonlevittämisen valtavirta puskee meille USA.n ja sen liittolaisten yksipuolista propagandaa.  Objektiivisempi ja neutraalimpi linja saattaisi avartaa ihmisten käsityksiä.

Juurisyiden korjaaminen eli Syyrian hallituksen väkivaltaiseen vaihtamiseen pyrkivän sodan lopettaminen korjaisi myös pakolaistilanteen.  Senhän aloitti Arabimaiden käynnistämä ja USAn masinoima ulkopuolisten terroristipalkkasotilaiden ujuttaminen Syyriaan ja sen lopettaisi tuon vastuuttoman ja katalan sodituttamisen lopettaminen.  Sen jälkeen pakolaiset voisivat palata rauhalliseen Syyriaan.  Osa eli kymmenet tuhannet pakolaiset ovat jo aloittaneet paluun Syyrian hallituksen rauhoittamille alueille.  Samalla mahdollistuisi myös, että syyrialaiset voisivat hoitaa sisäpoliittiset kysymyksensä, kuten aluehallintojen autonomian omien halujensa mukaan.  Ehkä mahdollisesti esimerkiksi YK:n avustuksella ilman ulkovaltojen valtapoliittisia intrigejä ja sekaantumista.  Onhan kai Syyriallakin oikeus suvereniteettiinsa, vai onko?

Per viam: Turkin pakolaisten joukossa on myös muita kuin syyrialaisia.  Siellä on miehityshallintoa (mukana myös Suomi)  ja Talibaneja pakenevia pakenevia Afganistanista, kurdeja et al Iranista, NATO:n ja USA:n luomaa sekasortoa pakenevia Libyasta j.n.e.  Myös nniiden maiden ongelmiin pitäisi lähteä hakemaan juurisyitä.

Ehkä lopulta me tavalliset taatiaiset osaisimme myös varoa meidän omien imperialististen eliittiemme vastuuttomia politiikkoja, jotka johtavat ihmisiä hirvittäviin kärsimyksiin jokapuolella maapalloa, ja pitämään heidät aisoissa.