Kolmensortin sionismia ja semiittejä

Palestiinan taas kiihdytetty kriisi on nostanut taas pintaan myös keskustelua aiheeseen liittyvästä terminologiasta, semitismistä, sionismista, niiden vastustajista jne.  Tavanomaiseen tyyliini en malta pitää lusikkaani erossa siitäkään sopasta joten tässä joitakin pohdintoja eräiltä kanteilta. En väitä näkökulmiani kattaviksi mutta yritän avartaa silti näköaloja.

Maantiedettä

Palestiinaksi nimitetään erisuuria alueita Välimeren itäpohjukassa.  Alue vaihtelee tarkoituksen ja tarkasteltavan ajankohdan mukaan. Vanhakantaisesti se kattaa Jordan-virran ja Kuolleen meren laakson sekä niiden Välimeren välisen alueen.  On puhuttu myös Cis-Jordaniasta eli Jordan:n tästä puolesta kun Euroopasta katsotaan, erotuksena Trans-Jordaniasta joksi nykyisen Jordanian kuningaskunnan aluetta aikaisemmin kutsuttiin.  Ne taas muodostivat II Maailmansodan loppuselvittelyihin asti entisen Britannian mandaatin Lähi-idässä eli Levantissa. Aiemmmin se oli osa Osmannien valtakuntaa.

Muita merkityksiä termille on m.m. Palestiinan valtio eli hallinto palestiinalaisalueilla eli n.s. Länsirannalla ja Gaza:ssa, Israelin vuonna 1967 valloittamia ja laittomasti miehittämiä alueita (p.l. Golanin kukkulat), Brittien mandaattia, muinaista Rooman valtakunnan Syyrian provinssia.

Nimi juontaa juurensa muinaiseen filistealaisiin (heprea: פְּלֶשֶׁת, transl.: Pəlešeṯ; muin. kreikka: Γῆ τῶν Φυλιστιείμ, transl.: Gê tôn Phylistieím) jotka pitivät valtakuntaansa alueella n 1200 e.a.a:sta Babylonin Nebukadressar II:n (642-562 e.a.a.) valloitukseen 604 e.a.a. asti.

Semitismiä

Semitismin termikään ei ole selkeä. Sillä on etymologisesti tarkoitettu muinaisia seemiläisiä kansoja ja heidän jälkeläisiään.  Heille on Raamatun pohjalta rakennettu historia muka Nooan pojasta Seemistä jonka jälkeläisistä muka kasvoivat aramealaisten, assyrialaisten, heprealaisten ja arabien kansat.  Hypoteesi on kuitenkin niin epätarkka ja täynnä mytologiaa ja folkloristiikkaa ettei sitä tieteilijät enää käytä.  Heille seemiläisyys on ollut jo pitkään kielisukulaisuutta.  Siten seemiläisiä ovat seemiläisiä kieliä puhuvat ja niitä ovat afro-aasialaiseen kielikuntaan kuuluvat m.m. nykyisen elävät kielet kuten arabia eniten puhuttuna sekä aramea (syyria), amhara, heprea ja tigrinja, monet etiopialaiset kielet j.n.e. sekä koko joukko jo kuolleita kuten foinikia, akkadi, edom, moab, samaria, puuni j.n.e. Maltaakin äidinkielenään puhuvat ovat seemiläisiä sillä se kuuluu arabikieliin.

Huom: Heprea, joka on nykyisen Israelin virallinen kieli, ehti jo kuolla ja kadota vanhoja uskonnollisia kirjoituksia lukuunottamatta mutta se elvytettiin ja rakennettiin uudelleen.  Merkittävä tekijä oli Eliezer Ben-Jehuda (1858-1922, alk. Perelman) joka rakensi modernin hebreankielen perusteet.  Onnistumiselle nähdään kaksi syytä: 1) poliittinen tarve saada monikielisille juutalaisille yhteinen kieli ja 2) eniten puhutun jiddiš:n tiukka kytkös Saksaan natsien kielenä.

Siis sekä Palestiinan arabit kuin juutalaisetkin ovat kaikki seemiläisiä jos ja kun puhuvat omia kieliään arabiaa ja hepreaa.

Sionismi

Kautta aikain erilaisilla kansoilla on ollut kulttuurisia sidoksia jotka ovat pitäneet yhteisöjä ja yhteiskuntia omalta osaltaan kasassa muiden omina aikoinaan merkittävämpien rinnalla. Vasta 1800-luvulla romantiikan (kulttuurisena suuntauksena, taiteessa j.n.e, ei romanttisena ihmissuhteena) elähdyttämänä syntyi ja synnytettiin kansallisromanttisia suuntauksia avuksi rakennettaessa kansallisuuksia joilla on joku yhteinen henki, kulttuuri, kansallistunne j.n.e. Luotiin n.s. kansallisaate eli nationalismi.  Olihan se hyödyllinen rakennettaessa kapitalistisia kansallisia kansantalouksia teollistuvissa yhteiskunnissa *).  Samassa ryöpyssä myös juutalaisten keskuudessa alkoi vastaava liikehdintä jonka yltyi Theodor Herzl:n (1860–1904) johdolla Basel:issa vuonna 1896 perustettuun Sionistiseen maailmanjärjestöön.  Se otti ohjenuorakseen juutalaisen kansan erityisyyden ja muinaisen valtakunnan aikojen kultaaman suuruuden palauttamisen.

Sittemmin opista on paisutettu rasistinen ja imperialistinen, liki übermensch-oppi jonka puitteissa rakennetaan etnisesti ja uskonnollisesti puhdasta Suur-Israelia, Eretz Israel:ia ((Hebr: ארץ ישראל השלמה, transl: Eretz Yisrael Hashlema, suom: "Koko Israelin maa") eli  "joelta joelle ja mereltä erämaahan" tarkoittaen maa-aluetta Niililtä Eufratiin ja Välimereltä Syyrian autiomaahan kauas nykyisen Jordanian taakse (alueen tarkemmista rajoista on erilaisia tulkintoja vanhoista folkloristiikkaan kirjatuista jumal'heerosten lupauksista).

Propagandassa siitä yritetään tehdä sisäsiistimpää juutalaisten halua omaan kotimaahan ilman raakuuksia. Siinäkin tosin unohdetaan että nuo maat ovat olleet ja ovat muiden.

Sionismi voidaan jakaa kannattajiensa mukaan kolmeen osa-alueeseen:
1) Juutalaiset sionistit jotka tuntevat itse kuuluvansa erityiseen juutalaiseen kansaan etuoikeuksineen Palestiinassa, heille "luvatussa maassa".
2) Uskonnolliset sionistit jotka haluavat tukea Israelia koska juutalaiset ovat "Jahwen valittu kansa" ja olihan Jeesuskin juutalainen. Etenkin kristinuskonnon parissa myös korostetaan juutalaisten kärsimystä koska kärsimys kuuluu heidän eetokseensa.
3) Äärioikeistolaiset sionistit jotka kaikesta natsien ja fasistien juutalaisvihasta huolimatta vihaavat vielä enemmän arabeja, noita "rättipäitä", "taatelintallaajia" ja "kamelinajajia" ja he katsovat Israelin silti kuuluvan länsimaihin eli meihin valkoihoisiin. Mielikuva lie syntynyt n.s. askenaasi-juutalaisten julkikuvasta eurooppalaisia ja pohjois-amerikkalaisina.

Juutalaisuus

Juutalaisuuskin on monitahoinen ja muotoinen käsite.  Toisaalta se on uskollinen suuntaus, yksi kolmesta n.s. "kirjauskonnosta" joka pohjaa n.s. abrahamilaiseen protouskontoon, lahkokuntaan jonka johtajat halusivat differentioida oman johtajuutensa eroon Babylonian hegemoniasta.  Siltä pohjalta lähtivät kehittämään ensin juutalaisuutta ja sen jälkeen roomalaiset vallanpitäjät suureksikin mainitun keisari Konstantinus I:n (272-337 j.a.a., lat. Flavius Valerius Constantinus, m.kreik. Κωνσταντῖνος, transl. Konstantínos) johdolla rakensivat kristinuskonnon m.m. sen eräiden lahkojen pohjalta.  Arabit taas Muhammad:n (570-632 j.a.a., alk Abu I-Qasim Mohammad ibn Abdullah al-Muttalib) johdolla islamin. Onhan arabian Allah (ﷲ) hebreaksi Jahwe (יהוה‎) ja suomeksi "jumala" jonka täkäläiset uskovat kirjoittavat isolla alkukirjaimella jumalheeroksensa erisnimeksi. Kaikkien noiden rakennustöiden taustalla ovat halu differentioitua kilpailijoista vallan saralla ja luoda jotain joka tehoaa paremmin kuin vanhemmat jo parhaimman teränsä menettäneet uskonnot.

Merkittävin teologinen ero kirjauskontojen välillä lie, että juutalaisuus ja islam ovat aitoja monoteismeja mutta kristillisyydessä on omituinen kolminaisuusoppi jossa heitetään ällyllistä häränpyllyä kolmesta jumalasta jotka ovat tarpeen mukaan vain yksi ja sitten taas kolme.  Siinäkin suhteessa Palestiinan uskomusmaailmat ovat lähempänä toisiaan kuin eurooppalaista.

Toisaalta juutalaisuus on myös ihan oma maailmansa joka osaa ja haluaa differentioitua muista.  Se myös sisältää monia erilaisia oppisuuntia fundamentalistisista ultraortodokseista korkkiruuvikiharoineen ja otsalle kiinnitettävine palikoineen (tefillah) aina maallistuneisiin taviksiin eli tavallisiiin ihmisiin elämässä tavallista arkea, ehkä muistaen juhlapäivinä joitakin sopiviksi katsomiaan perheen perinnäistapoja mutta muuten antamatta uskonnon häiritä normaalia elämänmenoa. 

Toisaalta juutalaisuus nähdään myös etnisenä käsitteenä joka onkin monimuotoisempi (lisää m.m. myöh "Uudempaa genetiikkaa" -alaotsikon alla.  Juutalaiset etnisenä ja kansallisena ryhmänä ovat historialtaan hajanainen joukko joita on kerääntynyt eri puolilta maailmaa toisaalta kansallisromanttisesti juutalaisiksi ja osin myös sellaisena ryhmänä muuttanut Palestiinaan.  Eripuolilla maailmaa asuu edelleenkin erilaisia juutalaisia yhteisöjä, jotkut paremmin kotoutuneita paikalliseen yhteiskuntaan ja jotkut niistä eristäytyen.  Venäjän federaatiossa on edelleenkin Juutalaisten autonominen alue eli oblasti (ven. Евре́йская автоно́мная о́бласть, transl. Jevreiskaja avtonomnaja oblast, jidd. ‏יידישע אויטאנאמע געגנט, transl. jidiše avtonome gegnt‎) Amurin ja Habarovskin alueiden sekä Kiinan välissä.  Näihin yhteisöihin kohdistuu edelleenkin kaikenlaisia stereotypioita eikä kaikki ole myötämielisiä antisionismin vastaisesta toiminnasta huolimatta. 

Lisäksi on Palestiinassa nykyään asuvat juutalaiset: harvat sieltä suvultaan kotoisinolevat ja lukuisammat sinne muuttaneet juutalaiset jotka asuvat Israelin valtiossa.  Heidän yhteiskuntansa ei myöskään ole homogeeninen lietsotusta chauvinismista huolimatta.  Siellä erotellaan tietenkin ei-kansallisiksi koetut erilleen, kuten toisaalta karkottamatta jätetyt arabit joille on sallittu kansalaisuus yhteiskunnan alimpana kastina ja kokonaan kansalaisuudettomat arabit jotka tuntuvat olevan täysin "vapaata riistaa" kiivaille siirtokuntien sionistieille ja IDF:lle ("Israeli Defence Forces").  Myös juutalaiset erotellaan: ylimpänä ovat aškenasit (hepr. ‏אשכנזים‎, aškenazim) eli Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta tulleet, heidän jälkeensä muista alkuperistä olevat.  Alimpina ovat Intian juutalaiset eli Bene Israel (”Israelin lapset” ja Etiopian juutalaiset eli Beta Israel (suom. Israelin huone) eli Etiopian juutalaiset. Muut juutalaiset kutsuvat heitä myös haukkumanimellä falaša eli ulkopuoliset tai muukalaiset.  On siis hyvin perusteltua nimitää Israelia apartheid-valtioksi melkein Etelä-Afrikan aiemman rotuerottelysysteemin kaltaisena.

Vastakkainasettelua

Molemmilla, sekä sionismilla että semiiteillä on vastustajansa. Antisemiitit vastustavat ja vainoavat juutalaisia sinällään, etnisenä sekä uskonnollisena ryhmänä.  Heidät on monesti ollut helppo nähdä ja syyllistää sopivina erilaisuutta osoittavina syntipukkeina erilaisille epäonnistumisille ja takaiskuille, myös ei-uskonnollisille.  Se on saanut joskus raakojakin muotoja, pokromeja ja holocaustin sekä monia muita vainoja historian kuluessa.  Juutalaiset eivät kuitenkaan ole ainoita moisen kohteeksi joutuneita.  Läntisessä kulttuurissa on silti kistinuskonnosta kumpuava ristiriita Jahwen "valitun kansan" ja "Jeesuksen murhaajien" välillä josta tunnettua huonoa omaatuntoa yritetään paikkailla joskus jopa sekulaareissa piireissä.

 Antisionistit taas vastustavat sionistista aatetta, sen rasismia ja imperialismia sekä alueen alkuperäisille (ennen sionistien projektia) asukkaille aiheutettuja kärsimyksiä. Nakba:a eli katastrofia kuten palestiinalaiset itse sanovat.

Näitä kahta antiteesiä ei pidä sekottaa keskenään.  Antisemitismi on rasismia erilaisia ihmisiä kohtaan kun antisionismi on rasistisen ideologian ja sillä perustellun toiminnan vastustamista.  Liki kaikki antisemiitit ovat myös antisionisteja mutta valtaosa antisionisteista eivät ole antisemiittejä.  Onhan antisionismi vahvaa myös juutalaisten itsensä keskuudessa.

Uudenpaa genetiikkaa

Viimeisimpien geneettisten tutkimusten mukaan (m.m. Johns Hopkins -yliopisto) lie selvitetty nykyisen Israelin juutalaisten olevan lähinnä europpalaisia eikä heidän juurensa suinkaan ylety muinaisiin hebrealaisiin.  Luultavasti sittenkin n.s. kasaareja.  Sen sijaan palestiinalaisten, siis Palestiinan arabien juuret ulottuvat heidän olla muinaisten isrealiittojen, juudealaisten, galilealaisten jälkeläisiä, siten kun nyt yleensä ollaan kenenkään jälkeläisiä kansallisessa mielessä.

Poliittinen peli

Lähi-itä on ollut n.s. "aikojen alusta" merkittävä maailmanpolitiikan näyttämö. Sehän on liki ensimmäisiä n.s. kulttuurievoluution keskuksia. Alunperin yhteiskunnat alkoivat kehittyä n.s. Mesopotamiassa johon syntyivät ensimmäiset kaupunkivaltiot, Ur, Kish, Uruk j.n.e.  Kehitys levisi nopeasti myös länteenpäin, ulottuen Palestiinaankin.  Siitä lähtien siellä on kiistelty ja taisteltu vallasta ja vauraudesta.

Tällä hetkellä maailmanpolitiikan arkipäivässä keskeisin toimija on USA joka pyrkii hallitsemaan Lähiä-idän öljy- y.m. varoja ja maailmantalouden merkittävimpiä logistiikkareittejä eräänlaisella roomalaisen "divide et impera" -politiikan uusversiolla jossa toisaalta aiheutetaan hajaannusta ja kaaosta sekä hallitaan sitä auksiliaarien harjoittamalla väkivallalla, tässä tapauksessa Israelin avulla.  Siitä ovatkin rakentaneet alueen mahtavimman ja tiuskeimman sotakoneen jonka johtajat eivät välitä toisten kohtaloista.

Summa summarum et aggere plus

Palestiinan tilanne on ja on ollut pitkään sekä poliittisesti että käsitteellisesti sekasotku joka on aiheutettu tietoisesti harjoittamalla tietoista ja tarkoitushakuista politiikkaa.  Hämmentäjät eivät ole juurikaan välittäneet tavallisista ihmisistä omissa kodeissaan ja hämmentäminen jatkuu koska riittävän vaikutusvaltaiset tahot siitä hyötyvät.

Sota on ra(u)haa**)

Maailman poliittiset tuulet ja mannerlaattojen liikkeet eivät anna kovin positiivisia tulevaisuuden näkymiä paremmasta kehityksestä eli rauhanmahdollisuuksista näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa.  Pikemmin suurvaltojen ristiriidat tullevat riepottelemaan Lähi-idän ihmisiä jatkossakin, valitettavasti.

---

*) Kansallisuusaatteen ja sen pohjalta lietsotulla yltionationalismilla, chauvinismilla, saatettiin luoda valtiollisesti uudelleenhahmottuvassa teollistuvassa maailmassa kansallisia valtakeskittymiä ja niille armeijoita puolustamaan kapitaalien omistajien etuja muita vastaavia vastaan kun niille oli antaa uusi yhteinen identiteetti: mystinen menneisyyden omaava "kansa".

**) George Orwell (1903-1950, oik. Eric Blair) sijoitti romaaniinsa 1984 uuspuhetta ja kaksoisajattelua edustavan iskulauseen "sota on rauhaa, vapaus on orjuutta ja tietämättömyys voimaa".  Myöhemmin Mauri Antero Numminen (s. 1940) muotoili sen alun uudelleen tiputtaen u-kirjaimen pois antaen sille vielä paremmin sotien todellista luonnetta kuvaavan ilmeen.

Israel on Palestiinassa

Viime aikoina on kirjoitettu ja puhuttu paljon Hamas:n eli حركة المقاومة الاسلامية:n (transl. Harakat al-muqāwama al-islāmiyya eli Islamilainen vastarintaliike) 7/10 -23 alkaneesta hyökkäyksestä Israelin puolelle, sen raaakuudesta ja uhreista. Siihen näyttää - taas - liittyvän suunnaton määrä kaksinaismoralistisia ja tekopyhiä ennakkoasenteita ja propagandaa mutta puuttuu historian ja muuta tietämystä.  Ihan jo maantieteen perusteetkin ovat hukassa sillä Israelin valtio on perustettu Palestiinaan, jo raamatullisenkin nimittelyn mukaan.

Maanomistusoloja palestiinassa

Ensimmäisenä näyttää "unohtuvan" kuinka tämäKÄÄN palestiinalaisten hyökkäys ei ollut akti ilman taustaa, siis se ei ollut vain seuraus heidän muhamettilaisesta ikiaikaisesta pahuudestaan ja julmuudestaan vaan reaktio Israelin valtion pitkään ja määrätietoiseen sortovaltaan.  Yleinen tekniikkahan näyttää olevan kaksinaismoralistinen tapa kertoa palestiinalaisten toimista irrallisina ja provosoimattomina raakuuksina mutta Israelin raakuuksista vastauksina tai korkeintaan oikeutettuna kostona kun oikeasti kaikki väkivalta on aina väärin.

Sionistit aloittivat imperialistisen projektinsa n.s. "Eretz Israel"ista eli "Israelin maasta" jo 1800-luvun lopulla. He perustivat silloin Theodor Herzl:n (1860-1904) johdolla Maailman sionistijärjestön (hepr. ‏ההסתדרות הציונית העולמית‎‎) jonka tehtäväksi tuli valmistaa Palestiina valmiiksi johtajien tulla. Heillä oli visiona Suur-Israel joelta joelle ja mereltä autiomaahan eli Niililtä Eufratille ja Välimereltä Syyrian erämaahan Arabian niemimaan pohjoisosiin (muitakin määritelmiä toki on, m.m. "mereltä merelle" jossa tarkoitetaan Välimerta ja Punainenmerta). Sitä he toteuttivat hankkimalla maata Palestiinasta sekä ensin ostamalla, sitten varastamalla maakirjojen puuttumisen avulla että silkalla väkivallalla. Väkivalta yltyi sitä mukaa kun jalansijaa saivat ja voima kasvoi. Varsinaisesti se pyrskähti kun onnistuivat perustamaan Israelin valtion 1948 (vastoin YK:n vuoden 1947 suunnitelmaa) kansainliiton UK:lle myöntämän Palestiinan mandaatin alueelle. Israel on siis Palestiinassa eli alueella jossa muinoin oli m.m. muinainen Filistea y.m. 

Palestiinalaiset ovat vastustaneet sionistien aikeita miltei koko heidän projektinsa ajan. Alkuperäiset seudulla asuneet juutalaiset ja arabit tulivat keskenään toimeen melko mutkattomasti.  Olihan uskonto likipitäen ainoa heitä erottanut tekijä.  Muuten he elivät samalla tavalla samoista elinkeinoista.  Vasta sionistien väkivalta, etenkin Israelin valtion perustamisesta lähtien on saanut heidät nousemaan vastarintaan.  He ovat kuitenkin koko ajan toimineet huonommin resurssein koska vastarinta on syntynyt pakolaisleirien kurjuudessa ja köyhyydessä kun vastapuoli on voinut hyödyntää koko juutalaisten kansainvälistä etnistä ja uskonnollista verkostoa.  Palestiinalaisten koko identiteetti kansana on syntynyt vastarinnasta, sitä ennen he olivat "vain" Palestiinan alueella asuvia arabeja.

Palestiinalaisten vastarinnalla on ollut monia muotoja.  Poliittisesta toiminnasta aseelliseen. Osa siitä on ollut uskonnollista ja osa sekulaaria. Joukossa on niin uskonnottomia marksilaisia kuin fundamentalistisia islamistejakin.  Nyt aktiivinen Hamas on jälkimmäisiä.  Muita on sekulaarimpi Palestiinan vapautusjärjestö (arab. منظمة التحرير الفلسطينية‎, transl. "Munaẓẓamat at-Taḥrīr al-Filasṭīniyya") eli PLO ("Palestine Liberation Organization") joka on usean erillisen palestiinalaisjärjestön yhteenliittymä sekä sen ulkopuolella joukko sosialistisia ja kommunistisia järjestöjä.

Samaan aikaan Israelia on on tekopyhästi nimitelty muka Lähi-idän ainoaksi demokratiaksi.  Mutta eihän demokratia harjoita apartheidiä kansalaisiaan vastaan eikä myöskään miehitttämillään alueilla. Israelissahan on monen kerroksen väkeä: ylinpänä Länsi-Euroopasta ja USA:sta tulleet juutalaiset, heidän alapuolellaan Itä-Euroopasta migratoituneet sekä paikallisten jälkeläiset. Alin kasti juutalaisia on Afrikasta, lähinnä Etiopiasta tulleet tummempi-ihoiset joita muut halveksivat nimellä "falaša" eli ulkopuoliset tai muukalaiset.  Alinpana ovat Israelin kansalaisuuden saaneet palestiinalaiset, siis he jotka eivät joutuneet karkotettuina pakolaisleireille.   Kansalaisuudettomat lasketaan hädin tuskin ihmisiksi, tässä ad hoc tilanteessa ei enää senkään vertaa.

Tilanne ei olisi niin pinnalla ellei siihen liittyisi myös suurvaltapolitiikkaa. Israelin valtiolla on tukijoinaan USA ja sen länsiliittolaiset.  Toimiihan USA:ssa vahva juutalainen ja heitä tukeva verkosto erilaisia järjestöjä: merkittävimpänä "American Israel Public Affairs Committee" (AIPAC) mutta myös "Christians United for Israel" (CIFI) ja "The Conference of Presidents of Major American Jewish Organizations" j.n.e.  Heillä on valtavat taloudelliset resurssit ja paljon vaikutusvaltaa sekä USA:n poliitikkoihin että "Deep State":en.  Siten Israel on osa USA:n n.s. "geostrategisia imperatiiveja"*).  Toisaalta maailmalla vasemmisto ja osa liberaaleja tukee tai ainakin ilmoittaa tukevansa palestiinalaisia.  Se on kuitenkin enemmän poliitittista retoriikkaa kuin käytännön toimia.  Lisäksi on joukko toimijoita kuten esimerkiksi UK:n Labour:n nykyinen johto joka on avoimen Israel-myönteinen ja vastustaa Palestiinalaisten oikeuksia.  Lisäksi on maita jotka yrittävät tasapainoilla moraalisen paelstiinalaisten tukemisen ja USA:n liittolaisuuden välillä. USA:n poliittiset vastustajat, Venäjä, Kiina, Iran j.n.e. taas esittävät juhlapuheissaan tukea mutta se ei ole juurikaan konkretisoitunut tilanteeseen vaikuttaviksi resursseiksi.

Tämän hetken tilanne ei siis ole mikään yksittäinen Hamas:n provosoimaton hyökkäys vaan yksi kierros jo vuosikymmenten pahan kierrettä. Siinä palestiinalaiset pyrkivät vastustamaan Israelin hallinnon jo pitkään jatkettua raakaa politiikkaa ja sen toimeenpanoa.  Tuossa kierteessä palestiinalaisten väkivaltaiset järjestöt kuten Hamas on perustettu nimen omaan reaktiona.  Se ei toki tee niiden väkivaltaa hyväksyttäväksi mutta selittää miksi.  Koko historiallisen jatkumon ymmärtäminen on edellytys ymmärtää koko tapahtumien vyyhtiä ja myös pystyä löytämään siihen ratkaisuja.

Vuosien saatossa on yritetty monenlaisia kuvioita. Niiden joukossa on n.s. "Kahden valtion malli", ratkaisu jo jota YK edellytti vuoden 1947 suunnitelmassaan.  Mutta se kaatui Sionistien vastustukseen koska he halusivat enemmän eivätkä suvainneet uutta arabivaltiota. Eikä arabitkaan siihen suostuneet koska se vei tuolloin vielä heidän hallussaan olevia maita Israelille.  Silti kahden erillisen valtion malli lienee ainoa mahdollinen koska Israelin apartheid-hallinto tuskin piankaan alkaa tarjota palestiinaisille, edes sen kansalaisille saati ilman kansalaisuutta oleville ihmis- ja kansalaisoikeuksia.  Tällä hetkellä YK:n 193 jäsenvaltiosta 138 on tunnustanut Palestiinan valtion mutta käytännön vaikutusta tunnustuksilla ei näytä olevan koska Israelin pääasiallinen tukija USA ei sitä ole tehnyt vaikka se on vuoden 1994 Oslon sopimuksen allekirjoittaja ja sillä palestiinalaishallinto (englanniksi "State of Palestine) perustettiin.

Lienee niin, ettei kummankaan osapuolen nykyhallinnot kykene rauhaan sillä heidän asemansa on kiinni kiistan jatkumisesta.  Toivottavasti tavalliset rauhantahtoiset ihmiset molemmilla puolilla pystyvät kiertämään läntisen kaksinaismoralismin ja tekopyhyyden sekä toimimaan rauhan puolesta, heitäkin onneksi on. He tarvitsevat sekularismia ja suvaitsevaisuutta sekä etenkin ihan tavallista arkijärkeä.

-----

*) USA:n "geostrategiset imperatiivit" ovat USA:n maailmanpoliittisia keskeisiä tavotteita kuten Zbigniew Brzezinski ne kuvasi teoksessaan "The Grand Chessboard: American Primacy and Its Geostrategic Imperatives" (Basic Books; 1997).

Vastuuton ALKO

ALKO Oy myy Israelin laittomasti miehittämillä alueilla tuotettua viintä.  Sen vastuullisuuslupaukset jäävät puolitiehen kun se ei noudata Suomen kansainvälisiä sitoumuksia.

Suomalainen alkoholin jakelumonopolin ALKO Oy:n asiakaslehden Etiketin (2/2015) "Alkupalat" -palstalla kirjoitetaan vastuullisuudesta. Siinä kirjoittaja Marita Kokko kehuu ALKOn vastuullisen hyvää toteutumista. 

Vastuullisuus näytetään ymmärrettävän, tietenkin, pääasiassa alkoholipolitiikan ja kansanterveyden kannalta.  Hyvä niin, mutta olisi syytä muistaa sen olevan laaja-alaisempi.  Ei pidä unohtaa henkilöstöpolitiikkaa, ympäristöä eikä ihmisoikeuksia ja kansainvälisiä sitoumuksia.

Samalla kauppareissulla jolla nappasin kyseisin Etiketin numeron, huomasin myös hyllyssä kummallisen tuotteen.  Kun etsin henkilökohtaiseen Kreikka-tukipakettiini sikäläistä punaviiniä huomioni kiinnittyi Mount Hermon Red -nimiseen punaviiniin.  Sen kerrottiin olevan keskitäyteläistä ja olevan myös kosher. Viinin alkuperämaaksi on mainittu hyllyn reunassa ja hinnastokataloogissa "muu alkuperämaa".  Pienemmällä mainitaan, että se tulee Galileasta Golan Heights Winery -nimiseltä tuottajalta.  Osoitteen mukaan firma sijaitsee Katzrinissa, n.s. Kuudenpäivänsodassa 1967 Syyrialta valloitetulla ja nykyisin laittomasti miehitetyllä Golanin kukkuloiden alueella.  Israel syyllistyy alueella kansainvälisen lain mukaan rikoksiin joista yksi on miehitetyn alueen taloudellinen hyödyntäminen, oik. riisto.  Viinin tuottaminen siellä on osa tuota riistoa. YK:n turvallisuusneuvosto on tuominnut miehityksen päätöslauselmassaan 497. 

Näitä tuotteita myytiin aiemmin israelilaisina mutta kritiikki on saanut kauppiaat käyttämään m.m. ALKOn käyttämää ilmaisua "muu alkuperämaa".  Ruotsalainen Systembolaget mainitsi jonkinaikaa Israelin miehityksen mutta käyttää nyt myös ilmaisua "övriga ursprung, Golanhöjderna" (suom. muu alkuperä, Golanin kukkulat).

Jos ALKO haluaa jatkossakin esiintyä vastuullisena toimijana, sen tulisi pikimmiten kieltäytyä myymästä ja välittämästä tuotteita jotka tulevat laittomasti miehitetyiltä alueilta.  Olisi hyvä, että sekin noudattaisi kansainvälisiä sitoumuksiamme ja kansainvälisen yhteisön päätöksiä. Itse henkilökohtaisesti aion jatkossakin boikotoida israelilaisia tuotteita ovat ne tuotettu itse Israelissa tai sen miehittämillä alueilla kunnes Israelin valtio alkaa käyttäytyä ihmisiksi.

---
Julkaisen tämän kirjoituksen myös plokissani Uuden Suomen Puheenvuoro-palstalla. 

Palestiinalainen kissa pöydällä

Palestiinalaisten presidentti Mahmoud Abbas jättenee huomenna perjantaina anomuksen palestiinalaisten täydestä jäsenyydestä Yhdistyneissä kansakunnissa (UN).  Tuskastuneena vuosikymmenten jaaritteluihin ja epäonnistuneisiin neuvotteluihin, palestiinalaishallinto (Palestinian Authority (PA)) on päättänyt nostaa kissan myös YK:n pöydälle.

II Maailmansodan jälkeen YK:n suunnitelmaan kuului molempien, sekä juutalaisen että arabivaltioiden perustaminen.  Suunnitelma ei kelvannut kummallekaan osapuolelle.  Juutalaiset hylkivät sitä koska eivät saaneet kaikkea eli ahnehtimaansa Suur-Israelia (Eretz Israel) ja palestiinalaisarabit hylkivät sitä koska se vei arabien asuttamia maita israelilaisille.  Jako ei siis vastannut väestösuhteita vaan tuki juutalaisten sionistisia valloitussuunnitelmia.  Juutalaiset perustivat oman valtionsa yksipuolisesti, vastoin YK:n suunnitelmaa ja sen jälkeen ovat pitäneet sota- ja poliisivoimallaan huolen, että alueen arabit eli palestiinalaiset eivät kykene samaan.  Suurena apuna tässä imperialismissa israelilaisilla on ollut USA ja siellä n.s. juutalainen lobby.  USAhan edelleenkin rahoittaa suuren osan Israelin budjetista ja siten sen väkivaltakoneistojen ylläpidosta.

Palestiinalaisten julkistettua aikeensa hakea YK:n täysjäsenyyttä USAn johto, presidentti Barack Obama etunenässä ovat yrittäneet estellä ja pelotella palestiinalaisia peräytymään aikomuksessaan.  Se paljastaa USAn politiikan kaksinaamaisuuden räikeimmillään.  Obama on selittänyt, että rauha Lähi-itään voidaan saada vain Israelin ja Palestiinan keskinäisillä neuvotteluilla.  Jos Obama olisi todella sitä mieltä, hän ei sekaantuisi asiaan rahoittamalla ja tukemalla toista osapuolta eikä estäisi toisen osapuolen normaaleja oikeuksia yrittää ajaa asiaansa YK:ssakin.  Oikeasti rauha saataisi hyvinkin helposti.  Se edellyttäisi vain, että USA vetäisi tukensa pois Israelilta ellei se suostu palestiinalaisvaltion rakentamiseen myös sille elinkelpoisin rajoin ja ehdoin.

Erityisen löperön vaikutelman antaa Suomen ulkopoliittinen johto.  Presidentti Tarja Halonen on puhunut ympäripyöreitä ja kauniita.  Samoin ulkomisteri Erkki Tuomioja on ollut harvinaisen hiljainen ja yrittää piiloutua EU:n selän taakse.  Mukamas yhteinen kanta pitää saada ja vasta jos sitä ei saada, voi Suomella olla omakin mielipide.  Ei sanaakan miten Suomi yrittäisi vaikuttaa EU:n kantaan.  Aikaisemmin heidän puheistaan on saanut käsityksen, että he eivät ainakaan periaatteessa olisi sionistien ja heidän nyötäjuoksijoidensa talutettavissa.  Tosin ilmeisesti homma on kuitenkin paremmin hanskassa kuin se olisi ollut edellisen hallituksen ulkoministerillä, NATO-kiimakko Alexander Stubbilla.  Ilmeisesti pissa on lurahtanut heidän sukkiinsa kun samaan aikaan on pitäisi ajaa Suomen jäsenyyttä YK:n turvallisuusneuvostossa.  Silloin kun ei parane suututtaa ketään ja pitäisi olla kaikkien kanssa samaa mieltä.

Lopputuloksena on, että Suomi kiltisti tulee tukeneeksi USAn etupyyteitä tässäkin asiassa.  Eikä palestiinalaiset saa vieläkään ansaitsemaansa omaa valtiota ja rauhaa vaan sama sionistinen meno jatkuu.  Tosin Israel alkaa sisäisestikin jo rakoilla kun avarakatseisimmat ja kaukonäköisimmät juutalaiset alkavat huomata nykymenon mahdottomuuden pitkällä tähtäyksellä.  Israelin talous, edes USAn tuella ei näytä kestävän vuosikymmeniä jatkuvaa sotaleirin ylläpitoa.  Tähän asti taloudellisia vaikeuksia on yritetty ratkaista riistämällä maata miehitetyiltä alueilta mutta sekin alkaa loppua.  Edessä siis on joko todella suurenluokan katastrofi ja kallis ratkaisu sitä kautta tai maailmanluokan silmien aukaisu tosiasioille. Joka tapauksessa tästä tämän hetkisestä tilanteesta YK:ssa ja n.s. läntisen arvoyhteisön reaktioista pitäisi kaikkien nähdä miten tavallisia ihmisiä,  meitä ja palestiinalaisia viedään kuin litran mittaa pihalle lumiukon seuraksi.

Boikotoin Israelia

Päivän paperinen Helsingin Sanomat tietää kertoa Israelin parlamentin hyväksyneen lain joka kieltää Israelin ja etenkin sen laittomien siirtokuntien boikotoimisen.

Tiedoksi Israelin viranomaisille: Olen boikotoinut henkilökohtaisesti Israelia ja israelilaisia tuotteita jo vuosikymmeniä.  Tulen jatkamaan boikottia kunnes Israel mahtuu YK:n sille suunnittelemien rajojen sisälle ja suostuu elämään sovussa naapureidensa kanssa.

Same in English:
Announce to Israeli authorities: I have been personally boycotting Israel and her products for decades.  I will continue boycott until Israel fits inside borders UN planned for it and it is enable to live in peace with its neighbours.

Lähi-Idän mustat pisteet

Lähi-Idän kriisistä tai tilanteesta kirjoitettaessa vallitsee kummallinen muotopuoli yksisilmäisyys. Valtaosa on sokeasti Israelin puolella ja sitten on pieni vähemmistö joka on yhtä sokeasti toisen osapuolen puolella. Ajattelin repostella joitakin tässä juuri nyt päällä olevassa akuutissa tilanteessa mieleen tulleita juttuja.

Israelin perustaminen

Yleensä unohdetaan, että Israelin ja sen naapureiden välisessä yhteydenotossa on kyse sionistien suunnitelmasta rakentaa Erez Israel, pyhissä kirjoituksissa luvattu maa. Suunnitelmaa alettiin rakentaa jo 1800-luvulla Theodor Hertzl:n johdolla. Se piti sisällään ajatuksen houkutella tavallisia juutalaisia Palestiinaan valloittamaan ja rakentaan Israelin valtiota johtajien saapua valmiiseen maahan johtamaan.

Sittemmin suunnitelman toteutus on joutunut mutkittelemaan maailmanpolitiikan kurveissa joista ei ole puuttunut vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Oma kuvionsa on ollut maailmansodilla ja niihin liittyvillä valta-asetelmilla. Englantilaiset ja muut ympärysvallat pyrkivät eristämään Saksaa ja sen liittolaisia, m.l. Turkkia, houkuttelemalla juutalaisia. Siinä ei paljon ajateltu alueen silloista väestöä.

Kun II Maailmansodan jälkeen tilannetta ratkottiin, YK teki jakosuunnitelman jonka mukaan juutalaisille valtiotaan varten luvattiin paljon enemmän maata kuin millä heitä asui. Sekin olisi vaatinut siis paikallisten muuttamista asuinsijoiltaan. Suunnitelma ei kuitenkaan siionisteille kelvannut vaan he perustivat Israelin valtion YK:n suunnitelman vastaisesti ja paljon suuremmalle alueelle. Suur-Israel -suunnitelmat kattavat vieläkin suuremman alueen eli koko Cis-Jordanian eli Jordanvirran ja Välimeren välisen alueen.

Israelin valtion perustamista seurasi massiivinen palestiinalaisten karkotusaalto, nykyterminologialla etninen puhdistus. Samassa yhteydessä syntyivät palestiinalaisten nykyiset pakolaisleirit.

Myöhemmät vaiheet, vuoden 67-sota, rauhansopimus Egyptin kanssa, Jerusalemin monikulttuurisuuden kiistäminen j.n.e. on seurausta tuosta nykyisen Israelin alueen muodostumisesta.

Teokratia

Monasti esitetään, että Israel olisi vapaa, länsimainen demokratia totalitarismien keskellä. Silloin unohdetaan juutalaisuuden luonne uskonnollisena identiteettinä ja uskonnon asema heidän yhteiskunnassaan.

Juutalaiset, sikäli kun oikeasti on kyse tuolta maantieteelliseltä alueelta kotoisin olevista tai niistä joiden juuret ovat siellä, he ovat samaa etnistä ryhmää palestiinalaisten kanssa. Muualta muuttaneissa on paljon myös muita etnisiä aineksia. Vaikka suhtautuukin kriittisesti moniin juutalaisuuden historiasta esitettyihin kertomuksiin, juutalaiset eivät ole vain diasporaan muuttaneiden seemilästen jälkeläisiä. Joukosta löytyy myös perimää Kasaareilta ja koillisesta Afrikasta sekä myös muualta. Kaiken kaikkiaan juutalaisuutta nimittää enemmän uskonto kuin etnisyys. Siitä seuraa, että uskonto määrittää ihmisen asemaa eikä kyse ole demokratiasta vaan teokratiasta.

Uskollisuuden merkitys identiteetin muodostajana selittää siten myös osaltaan israelilaisen yhteiskunnan käytöstä. Toisaalta halutaan olla järkiperäisiä sekulaareja länsimaalaisia mutta identiteetti rakennetaan uskonnon kautta, myös valtiolle. Lopputuloksena on ristiriita, jota yritetään ratkaista korostamalla erilaisuutta. Siinä yhteydessä erilaiset uskonnolliset hurmahenget saavat jalansijaa koska rakennetussa identiteetissä on sisäänrakennettuna tarve korostaa erilaisuutta.

Palestiinalaisten identiteetti

Jos on juutalainen identiteetti hyvin monimutkainen juttu niin palestiinalaisuus on myös (vielä) hämärä käsite. Ennen juutalaisuuden korostettua esiintuloa eli juutalaisen valtion rakentamista palestiinalaisilla muslimeilla koko Lähi-Idässä ei liene ollut tietoista kansakunnan tai kansan identiteettiä, kuten ei juutalaisillakaan. Yhteiskunnat muodostuivat heimoista ja klaaneista joiden tavat, perinteet ja kielet vaihtelivat. Silloisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa ei ollut tarvetta kansan käsitteelle. Valtionrajatkin muodosti siirtomaavaltiot ja valloittajat, Osmannit ja englantilaiset joista paimentolaiset eivät välittäneet.

Vasta Israelin valtion rakentaminen ja siitä aiheutunut juutalaisten ylivallan väkivaltainen korostaminen a.o. alueella sai aikaan kansallisen tunteen kehittymisen ja palestiinalaisen identiteetin syntymisen erotuksena muista alueen kansallisista ryhmistä. Samaan aikaan Trans-Jordaniassa et al kehittyi omat kansalliset prosessinsa.

Tämän hetkisenä tilanteena meillä sitten on Palestiinan, Jordanian, Israelin j.n.e. kansat.

Aktio ja re-aktio

Yleisenä julkisuudessa esitettynä tiedonvälityksen taktiikkana on esittää Israelin hallinnon toimet reaktioina palestiinalaisten tekoihin ja palestiinalaisten teot alkuperäisinä irrationaalisina terroritekoina. Oikeasti kehitys on kuitenkin lähtenyt nimen omaan sionistien alueelle tunkeutumisesta ja palestiinalaisten teot ovat reaktioita siihen ja siitä seuranneeseen kehitykseen. Tuloksena meillä on kierre jossa jokainen teko synnyttää seuraavia tekoja. Tiedon välittäjät, nuo hutkivat zurnalistit, esittävät ne sitten pääsääntöisesti palesttinalaisten pahoina tekoina joihin israelilaiset vastaavat.

Erityinen tiedonvälityksen normi tuntuu olevan esittää palestiinalaisten teot suoraan siviileihin kohdistettuina ja israelilaisten teot taas terroristeihin tai objektiivisuuden puuskan iskiessä militantteihin kohdistuvina. Jos israelilaisten iskuissa kuolee siviilejä niin ne ovat valitettavia "oheisvahinkoja" tai on käytetty ihmiskilpiä. Kun taas palestiinalaisten iskuissa kuolee siviilejä niin esitetään, että kohteena oli, taas, siviilit. Tämä siitäkin huolimatta, että iskun kohteena on ollut esimerkiksi ravintola tai bussi täynnä sotilaita. Erityisen omalaatuisen yksisilmäiseksi tämä muuttuu kun vertaillaan taistelijoiden aseistusta ja muuta välineistöä. Israelilaisilla on parasta mitä rahalla saa ja siitä huolimatta osumatarkkuus on mitä on. Palestiinalaisilla taas on vain kotikutoisia granaatteja ja raketteja ja kuitenkin he tuntuvat osuvat pelottavan tarkasti juuri niihin siviileihin, jotka tietenkään eivät ole ihmiskilpinä.

Koston kierteen katkaiseminen

Lähi-idässä vallitsee nyt kostonkierre jo ruokkii itse itseään. Se olisi saatava poikki. Se ei kuitenkaan katkea niin kauan kun joku hyötyy jatkuvasta sotimisesta. Hyötyjiä ovat armeijat ja niiden johdot. Tämä koskee niin Israelin IDF:ä kuin palestiinalaistenkin hajanaisempia taistelujoukkoja. Tämä nykyinen tilanne pönkittää väkivaltakoneistojen johtoja ja ääriryhmiä, molemmilla puolilla.

Israelin sorto ja uhka pitää Hamasin et al vallassa. Ja samalla tavalla Israelin puolella koetaan armeija turvallisuuden tuojana. He halauvat myös tilanteen säilyvän sellaisena. Siten väkivaltaa ja kriisin pitkittymistä kaipaavat eniten siitä elävät.

Palestiinalaisten itsemurhapommittajien synnyn pysäyttää vain nuorten näköala paremmasta tulevaisuudesta rauhantöissä. Sitä ei ruokita pommituksilla, tankeilla ja puskutraktoreilla vaan työllä ja toimeentulolla.

Mitä nyt olisi tehtävä

Meidän tulisi osoittaa, etenkin pahimmalle agressorille, että n.s. kansainvälinen yhteisö ei enää suostu katsomaan vain sormea heristäen sen murhatöitä. Palestiinalainen osapuoli on jo asesaarrossa. Seuraavaksi meidän pitää asettaa myös toinen osapuoli eli Israel asesaartoon ja lopettaa kaikenlainen väkivaltavälineisiin liittyvä yhteistyö sen kanssa.

Sen lisäksi voitaisi käyttää muita taloudellisia painostuskeinoja sitä vastaan. Esimerkiksi sotaisimpien johtajien ja sikäläisten asetehtaiden varojen jäädyttäminen kansainvälisissä rahalaitoksissa.

YK:n tulisi viipymättä käynnistää Israelin tahdosta riippumaton kansainvälinen ja objektiivinen selvitystyö Gazaan menossa olleiden laivojenja niillä olleiden ihmisten kohtalosta ja kokemuksista.

Lisäksi n.s. humanitaarisena interventiona tulisi YK:n avata avustusreitit niin Gazaan kuin Länsirannallekin niin, että Israelin viranomaiset eivät pääse niihin käsiksi. Samalla palestiinalaisalueiden rajavalvonta, ulkomaankauppa j.ne. tulisi ottaa YK:n hoitoon kunnes palestiinalaiset pystyvät niistä itse huolehtimaan itsenäisessä valtiossaan.

Silloin tilanne voitaisi jollakin aikaperspektiivillä saa sellaiseksi, että tasavertaiset Israelin ja Palestiinan valtiot voisivat huolehtia tasavertaisesti ja rauhanomaisesti suhteistaan.

Sionismia ja semitismiä

Iltalehti on julkaissut joulunumerossaan koko aukeaman haastettelujutun Ruben Stilleristä. Siinä toistetaan keskeisimmät sionistisen propagandan harhautukset, alkaen väitteestä, että antisionismi olisi antisemitismiä.

Hän esittää Israelin valtion kritisoinnin mukamas juutalaisten sorron ja murhaamisen aiheuttamana huonona omanatuntona ja osana suomettumisen krapulaa. Tämä on vanha ja paljon käytetty keino kun ei ole käytettävissä asia-argumentteja. Hänen mielestään on vastenmielistä verrata nykyisen juutalaishallinnon toimia Lähi-idässä saksalaisten natsien toimiin. Hänen mielestään Israelin valtion sortotoimien tuomitseminen tarkoittaa toivetta, että kaikki juutalaiset olisi pitänyt tuhota keskitysleireillä. Stiller rakenteli näyttävästi itselleen mieleistä kuvitteellista vastaväittäjää, n.s. olkinukkea.

Hän ei myöskään suostu ymmärtämään arabien erilaisuutta vaan pitää heitä yhtenä yhtenäisenä joukkona jota vasemmisto kaksinaismoralistisesti paapoo.

Oikeasti sionismi on kansainvälisesti tuomittu poliittinen alueelliseen ylivaltaan pyrkivä nationalistinen ideologia. Se pitää juutalaisia kansana muita ylempiarvoisena ja oikeutettuna sortamaan ja valloittamaan haluamansa alueet lähi-idästä, muodostamaan Suur-Israelin eli n.s. Erez Israel'n. YK:n yleiskokous on julistanut sionismin rasistiseksi vuonna 1975 (tosin päätös on kumottu vuonna -91 jotta Israel olisi saatu osallistumaan erääseen rauhanneuvotteluyritykseen).

Semitismi sen sijaan on juutalaisuutta eikä poliittinen ja nationalistinen aate. Silloin myös antisionismi on ihan eri asia kuin antisemitismi. Antisemitismi on rasismia mutta antisionismi on on rasismin vastustamista.

Stiller tuntuu perustavan ajatuskulkuun jonka mukaan Israelilta odotettaisi parempaa käytöstä ja moraalia kun he ovat kansana niin paljon kärsineet. Tämä ei pidä paikkaansa sillä Israelilta ei odoteta muuta kuin, että se noudattaisi muilta edellytettäviä kansainvälisen toiminnan sääntöjä, noudattaisi esimerkiksi erilaisia kansainvälisiä sopimuksia. Mutta Israelhan on jo alunperinkin perustettu vastoin kansainvälisiä sopimuksia. Ja sionismi perustaa vaatimuksensa ja tavoitteensa vanhoihin mystisisiin uskonnollisiin kirjoituksiin.

Stiller syyttää suomalaista vasemmistoa tekopyhyydestä. Minusta Stillerin omaan asenteeseen tuntuu pikemminkin kuuluvan tekopyhyys kun hän vaatii, ihan oikeutetusti, arabimaihinkin demokraattisia oikeuksia ja kansalaisvapauksia mutta "unohtaa" vaatia Israelilta samaa suhteessa palestiinalaisiin.

Stiller myös unohtaa tai ei vain tunnista, että yhteiskunnat ovat perin erilaisella kehitysasteilla. Lähi-idän monet, itse asiassa miltei kaikki, kansat elävät vielä siirtymävaihetta feodalismista kapitalismiin. Siinä suhteessa moderni Israelin valtio on sen vaiheen jo ohittaneiden ihmisten luomus. Tosin sielläkin on vielä erityispiirteenä kovin korostunut teismi eli se on uskonnollinen valtio vaikka suuri osa israelilaisista onkin sekulaareja.

P.s. Toisaalta Stiller on ihan oikeassa suomalaisesta sotakiihkosta näin Talvisotaa tasakymmenvuotena muisteltaessa. Olen samaa mieltä sodan alkamisen ja sen käymisen juhlinnan irvokkuudesta. Meidän pitäisi jo päästä sodan juhlimisesta sodan lopettamisen juhlintaan.

Voi tätä kaksinaismoralismin määrää

YK on järjestämässä suurta rasisminvastaista kokousta.  Suuret läntisen maailman vapauden kannattajat ovat osoittaneet mitä he tarkoittavat sananvapaudella.  U.S.A., Israel ja heidän innoikkaimmat liittolaisensa boikotoivat tilaisuutta.  Ja kun länsimaiden politiikkaa vastustava ja arvosteleva taho saa puheenvuoron, loputkin marssivat ulos osoittaen, että he eivät halua kuunnella mitä mieltä erimieltä olevat ovat.   

Läntiset vapauden puolustajat pitävät itse oikeutenaan arvostella ketä tahansa mutta korvat eivät kestä kuunella itseen kohdistuvaa arvostelua.  Tällä kaksinaismoralismillaan he ovat ihan oikeasti luopuneet moraalisesta oikeudestaan arvostella ketään sillä kenen tarvitsee heidän arvosteluaan kuunnella kun hekään eivät kuuntele.

On totta, että Mahmud Ahmadinedzadin ja Ali Khamenein johtama Iran on kaikkea muuta kuin sananvapauden tyyssija ja siellä vallitsee uskonnollinen totalitarismi mutta eikö länsimaat boikotillaan ja ulosmarssillaan juuri osoittanut Iranin johtajille, että he ovat olleet oikeassa pelätessään ja varoittaessaan, että ei länsimaat halua oikeasti sananvapautta ja siihen liittyvää oikeutta tulla kuulluksi vaan haluavat vain sanella?

Boikotin ja ja ulosmarssin syyksi on ilmoitettu arvostelu Israelin politiikkaa kohtaan.  Onko Israelin harjoittama palestiinalaisiin kohdistuva apartheid jotenkin rasismikeskustelun ulko- ja yläpuolella niin, että sitä ei voi eikä saa arvostella?  Eikö siitä saa edes keskustella?  Ei edes rasismikokouksessa?

Kaikkein surullisinta ja vaarallisinta meidän suomalaisten kannalta on, että meidät on sotkettu mukaan tähän länsimaiden ja EUn kaksinaismoralistiseen arroganssiin.  Emme voi puhua "heistä" kun puhumme ylimielisistä sananvapauden vastustajista vaan meidän on puhuttava "meistä" estämässä avointa keskustelua rasismista.  Emme voi puhua valikoivasti rasismin vastustamisesta, valita meille sopivia syytösten kohteita syyllistymättä itse epärehellisyyteen ja valehteluun.