Vaikutusvaltaa kuolemanjälkeiseen

Ihmisten oikeus itse päättää siitä miten heitä kohdellaan kuoleman jälkeen, ei toteudu.  Uskonnottomille vainajille suoritetaan uskovaisten riittejä ja taikamenoja.  Ehdotan väestötietojärjestelmän laajentamista mahdollisuudella kirjata ylös hautaamista koskeva tahto ennen kuolemaansa.

 

Lueskelin muutamia Vapaa-ajattelijoihin ja ateistijärjestöihin, m.m. pääkaupunkiseudun ateisteihin, liittyviä sivustoja selvitelläkseni itselleni miten riitaisesti heidän järjestöelämänsä nykyään menee.  On sinällään valitettavaa miten hyvällä asialla olevat ihmiset sillä tavalla riitautuvat keskenään.  Siitä ei hyödy kuin ihmisten sumuttamiseen pyrkivät teistit.  Se ei kuitenkaan ollut asia josta ajattelin kirjoittaa.  Heidän toiminnastaan lukiessa kävi minulle ilmi, että hautaustoimilakia eikä ihmisten vakaumusta kunnioita sen enempää evankelisluterilainen valtakirkko eikä valtion viranomaiset, edes oikeuskanslerin virasto.  Kirkkojärjestyksen määräysten tulkinta oikeuskanslerin yllyttämänä antaa mahdollisuuden vainajan tahdon vastaisten mielivaltaisten riittien harjoittamiseen.  Yleensä se johtaa (kristin-)uskonnolliseen hautaansiunaamiseen eläessään uskonnottomille  ja jumalattomille jopa ihmisoikeuksia loukkaavalla tavalla.  Ainakaan se ei ole hautaustoimilain tarkoittamaa ihmisen itsemäärämisoikeuden kunnioittamista.  Käytännössä on siunattu jopa taannehtivasti Punaisten puolella taistelleita joukoittain kuin myös yksittäisiä ateistijärjestöjen jäseniä.  Oma lukunsa oli Thaimassa suoritettu kaikkien tunnistettujen vainajien matkaansiunaaminen vaikka joukossa tiedettiin olleen uskonnottomia.

Varsinaisen tarkoitukseni, siis ateistien ja jumalattomien järjestöelämän, selvittämisen lisäksi ajauduinkin pohtimaan miten vainajan tahto saataisi parhaiten toteutumaan.  Päädyin siihen, että vainajan tahto pitäisi saada ylös ennen hänen kuolemaansa niin varmaan ja hyvään paikkaan, että se taatusti tulee ilmi hautausjärjestelyjen yhteydessä.

Ratkaisussa voisi hyödyntää modernia rekisterinpidon ja tietotekniikan keinoja.  Tuleva vainaja, me kaikki olemme potentiaalisia sellaisia, voisi tallettaa tiedot tahdostaan väestötietojärjestelmään, vaikka verkossa sähköisen asiointipalvelun kautta tai ilmoittamalla siitä maistraatille joka suorittaisi tallennuksen rekisteriin.

Kukin voisi halutessaan tallentaa rekisteriin sen kuinka haluaa tulla kohdelluksi kuolemansa jälkeen: elintenluovutukset, hautaustavat ja -paikka j.n.e.  Palvelua voitaisi laajentaa myös omaisuutta koskevan testamentin tiedoilla sekä perukirjoituksella sekä muilla viesteillä jälkipolville.

Hautausta suorittavien olisi sitten helppo tarkistaa tahto yhdestä paikasta eli väestötietojärjestelmän palvelusta joko suoraan verkossa tai maistraatin avustuksella.  Hautausmaiden ylläpitäjillä voisi myös olla mahdollisuus ja ehkäpä velvollisuuskin, saattaa vainajan tahto hautaamista järjestävien tietoon.  Tietosuojaan tulee tietysti kiinnittää asianomaista ja vainajaa kunnioittavaa huomiota.

Toivottavasti tuollainen palvelu auttaisi meidän oikeuttamme tulla kohdelluksi kuolemamme jälkeen meidän tahtoamme kunnioittavalla tavalla.  Itse laskisin sellaisen edistävän myös ihmisoikeuksiemme toteutumista.

Uskovaiset taas tulossa uskonnottomien lompakolle

Tämän aamun Helsingin Sanomat kertoo parin palstan uutisessaan Kapppatieteiden lisensiaatin, Ensio Erä-Eskon väitöskirjasta.  Sen mukaan kirkkojen pitäisi saada rahansa valtion budjetista eikä jäseniltään.  Perusteluina Erä-Esko esittää, että nyt samansuusuisista tuloista joutuu maksamaan erilailla veroa riippuen seurakunnasta.  Erä-Esko ei ilmeisesti ole kuullut seurakuntien itsenäisyydestä.  Kas, kun hän ei myös esitä, että kunnallinen itsehallinto pitäisi vastaavasti verojen maksussa lopettaa ja valtion verotuksen kautta maksaa myös kuntien menot.  

Lisäksi Erä-Esko esittelee ongelmaksi henkilökohtaisten tulojen ottamisen pääomatuloina.  Miksei Erä-Esko ole keksinyt yksinkertaisinta mahdollista ratkaisua: kirkon suoraa jäsenmaksua jäseniltään.  Silloin eri kirkkokunnat voisivat määrätä jäsenmaksunsa määräytymään juuri niinkuin haluaisivat.    Se olisi myös ratkaisu eri uskontokuntien nyt eriarvoiseen kohteluun kun pari uskontokuntaa saa verottaa mutta muut eivät.

Jäsenmaksuja kerätessään kirkkokunnat voisivat myös kilpailuttaa erilaisia jäsenmaksujen keruuseen erikoistuneita järjestelmiä tehokkaimman mallin löytämiseksi. 

Mutta eihän se kirkoille sovi.  He haluavat, että kaikki maksavat kaikki heidän laskunsa, riippumatta siitä kuuluuko kirkkoon ja jos, niin mihin niistä.

Erä-Esko perustelee myös kaikkien maksuvelvollisuutta perinteisen hautaustoimen lisäksi moraalin edistämisellä.  Erä-Esko ilmeisesti tarkoittaa, että verorahoilla pitäisi tukea poliittista, sukupuolista ja sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää.  Niistähän kirkot ovat jääneet toistuvasti viime aikoina kiinni.  

Hautaustoimikin olisi viimeinkin saatava pois kirkolta koska he eivät ole pystyneet hoitamaan sitä sillä tavoin läpinäkyvästi, että ihan oikeasti ulkopuoliset voisivat nähdä mihin kirkkojen saama yhteisövero-osuus menee.  Oma lukunsa on tietysti, että kaikki hautausmaiden pitäjät eivät vastaavaa tukea saa.

Kaiken edellä kuvatun perusteella ei voi kuin ihmetellä millaiset ovat ne tieteelliset kriteerit joilla tuollainen väitöskirja johtopäätöksineen on voitu hyväksyä - tietenkin sillä varauksella, että Hesarin hutkiva zurnalisti on uutisoinut väikkärin sisältöä oikein.

P.s: Jos edelläolevasta ei saattanut jo suoraan päätellä niin tuleva tohtori Erä-Esko on seurakunnan talouspäällikkö saksalaisesta seurakunnasta.  Se selittänee hänen johtopäätöksiään enemmän kuin ankaran tieteellisen prosessin rautainen logiikka.