eroakirkosta.fi
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 70-luku. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 70-luku. Näytä kaikki tekstit

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Norja ja Suomi

Tämän hetken kiihkein keskustelun aihe on pommiräjäytys ja nuorten murhaaminen Oslossa.  Äärioikeistolainen, nationalisti ja kristitty uskovainen Anders Behring Breivik räjäytti ensin, ilmeisesti harhautukseksi, pommin Oslon keskustassa ja sen jälkeen meni ampumaan nuoria sosiaalidemokraatteja heidän kesäleirilleen.  Tähtäimessä oli kuulemma entinen pääministeri Gro Harlem Bruntland sekä kulttuurimarksismi ja monikulttuurisuus.    En malta olla minäkään kirjottamasta muutamista silmiini pistävistä jutuista.

Koko tapauksen käsittelyssä haiskahtaa valitettavan tavallinen tapa yleistää meille vastenmielisten tahojen tekoja ja yksityistää meille mieluisten tekoja.  Kun valtajulkisuudessamme käsitellään meidän valkoihoisen, länsimaisen kulttuuripiirimme ulkopuolisten pahoja tekoja, ne yleistetään sen mukaan mihin etniseen, poliittiseen tai uskonnolliseen ryhmään tekojen tekijä tai tekijät kuuluvat.  Sen sijaan meille tutumpien ja samanmielisten teot selitetään yksilön erheillä tai hänen mielensä kieroudella.  Niimpä tässäkään tapauksessa ei tuomita valkoihoisia, oikeistolaisia eikä kristittyjä.   Selitykseksi tarjotaan sen sijaan koettua yksinäisyyttä, naisettomuutta ja psykologisoidaan kaikenlaisilla mielen häiriöillä. 

Oma lukunsa tässä suhteessa on poliisin, niin suomalaisen kuin norjalaisenkin, yritykset selittää tekijä yksityisyrittäjäksi ilman kavereita ja organisaatiota.  Sillä ilmeisesti haetaan syytä omalle laiskuudelle ja haluttomuudelle puuttua ideologisesti mieluisten ryhmien toimintaan.  Tunnettuahan on poliisien yleinen oikeistolaisuus. personoimalla teko yksilön teoksi, voidaan selittää, ettei jatkossakaan ole tarvetta terhakoitumiselle riippumatta tekijän omista ilmoituksista erilaisista soluista ja teon eristämistekniikoista.

Tekovälineiden hankintaankaan ei mukamas saisi puuttua.  Breivik oli ensin yrittänyt hankkia laitonta asetta mutta kun ei ollut onnistunut, joutui "tyytymään" lailliseen.  Kaikki yritykset tarjota keinoja aseiden leviämisen valvontaan karahtavat yhteiskunnan metsästäjäpuolueen vastustukseen kun aseet eivät tapa.  Aukaisisiko tämä tapaus hieman enemmän kotoistenkin pyssysankareiden silmiä?

Maatalouden harjoittamisen nimissä näytetään saavan ostaa millaisia myrkkyjä tahansa m.m. pommien raaka-aineeksi.   Yhteiskuntamme päättäjien tiedossa on ollut vuosikymmeniä, että eräät lannoitteet sopivat mitä parhaiten räjäytysaineiden raaka-aineiksi.  Miksi siis asialle ei ole tehty mitään?  Miksi muuten niin innovatiivinen maatalousteollisuus ei ole kehittänyt tuotteitaan turvallisemmiksi?  Miksi alalla sen sijaan keskitytään kehittämään geenimanipulaatiota ja tuholaismyrkkyjä (jotka myös ovat Breivikin ja kumppanin kaltaisille mainioita välineitä?

Miksi yhteiskuntamme päättäjät tuntuivat olevan enemmän huolissaan harhautuspommista ja sen mahdollisista päättäjäuhreista kuin tavallisemmista nuorisoaktivisteista. Sisäministerimme, kristitty Päivi Räsänen/KD taisi omasta ensimmäisestä viestistään unohtaa nuoret uhrit kokonaan.  Sen sijaan hän oli huolissaan hyökkäyksestä valtiokoneistoa vastaan.  Niin eliitti erottautuu omaksi kerroksekseen eikä enää sen jälkeen näe mitä täällä alisessa rahvaan maailmassa tapahtuu. 

Olen ollut huomaavinani suhtautumisemme tälläisiin asioihin muuttuneen ja muuttuvan vuosikymmenten saatossa.  Ikäänkuin turrumme väkivallalle, niin yhteiskunnan laillisten väkivaltakoneistojen kuin laittomien yksilöiden ja ryhmien harjoittamalle.  Aikanaan kun sodassa olleet miehet ja naiset oppivat jälleen ihmisten tavoille, suhtautumisemme väkivaltaan normalisoitui.  Taisimme kokea siinä suhteessa huipun 70-luvulla.  Sen jälkeen olemme taas alkaneet turtua yhä raaistuvaan väkivaltaan.  Samalla haemme turvaa teknisillä laitteilla ja lisäväkivallalla oireita vastaan eli rakennamme aitoja, valvontajärjestelmiä ja väkivaltaorganisaatioita.  70-luvulla haimme syitä rakenteista mutta sen jälkeen olemme vain peitelleet oireita.  Liitän tämän kehityksen yhteen yleisen oikeistolaistumisen kanssa.  Yhteiskuntamme muuttuu siis koko ajan oikeistolaisemmaksi ja raaemmaksi.  Koskahan saavutamme lakipisteen ja käännymme taas kohti humanismia? Vai onnistuuko oikeistolaistamisemme viemään meidät entistä tiukemmin uusiin sotiin kammottavine seurauksineen?

torstai 9. huhtikuuta 2009

Koulukirjojen Viro

Muistelen omalta kouluajaltani 60-luvun lopulta ja 70-luvun alusta Viron historiaa käsitellyn melko vähän.  Sitä käsiteltiin kuitenkin enemmän kuin toista naapuriamme Norjaa tahi Ruotsia vuoden 1809 jälkeen.  

Silloin muistettiin sanoa, että Viro ei juuri olemassa olonsa aikana ole ollut itsenäinen kuin 1920 - ja 30-luvuilla.  Tanskalaiset perustivat Daneborgin ja sitten vuoronperään saksalaiset, ruotsalaiset ja venäläiset ovat valloittaneet sen toinen toisiltaan.  1920-ja 30-luvuista kerrottiin, että itsenäistyi vapaussodan perusteella,  mainittiin myös suomalaiset vapaaehtoiset.  Konstantin Päts ja Johan Laidoner kerrottiin johtajiksi.  Sitten kerrottiin, että NL ehdotti tukikohtia ja pian Viro liitettiin NL:oon.  Lisäksi mainittiin, että asioiden kulusta on useampia erilailla poliittisesti värittyneitä käsityksiä.  Lisäksi muistettiin mainita, että virolaisia vapaaehtoisia oli myös Suomen armeijassa taistelemassa NLa vastaan.  Minusta Mikkelin lyseossa tuolloin annettu kuva ei ollut kovin huono tai tasapainoton.  Asiaan käytettävissä olevaan aikaan nähden se oli jopa melko hyvä ja balanssissa.  Kertomatta kuitenkin jäi m.m. Pätsin ja Laidonerin 1/2-fasistinen diktatuuri, saksalaismiehityksen aikaiset keskitysleirit, yhteistyö natsien kanssa sekä natsien kunniamaininta ensimmäisestä "judenfrei" -alueesta.

Ilmeisesti tässäkin asiassa halutaan historian opeilla ja opetuksella tehdä politiikkaa.  Ja 70-luvun kainot yritykset edes jonkinlaiseen tasapuolisuuteen nähdään suurena rikoksena.  Olisiko tämäkin nähtävä niin, että kun tuolloin NL oli vielä voimissaan niin oikeisto joutui pitämään jonkin verran sordiinoa mutta nyt kun sitä ei enää ole pidäkkeenä niin katsotaan voitavan työntää millaista puppua tahansa ja unohtaa mitä tahansa, kulloinkin valtaapitävien kannalta poliittisesti tarkoituksenmukaisesti.