Keskisuomalainen-konserniin kuuluva Länsiväylä julkaisi haastattelun ETYJ:n yleiskokouksen, oikeammin parlamentaarisen kokouksen, puheenjohtajalta Pia Kaumalta. Se kirvoitti minut laatimaan kommentin. Se ei kuitenkaan ylittänyt STT:n moderointipalvelun vahtimaa lehden julkaisukynnystä. Muotoilin siis kevyesti kommenttini tähän blokikirjoituksen muotoon:
Pia Kauma kehuu suomalaista välittäjyyttä ja diplomatiaa. Se on kuitenkin menneen maailman horinoita. Suomi on menettänyt mahdollisuutensa välittäjän asemaan yksipuolisella sitoutumisella länteen ja USA:n etupiiriin. Yhden suurvallan nöyrä liittolainen ei koskaan voi olla uskottava välittäjä suurvaltojen välisissä kiistoissa, ja niitähän ylivertainen valtaosa maailman kriiseistä on ja jos ei ole niin taustalla on kuitenkin niiden etupyyteet.
Kauma on kuitenkin oikeassa Ukrainan sodasta: siellä Venäjä sotii länttä, ei Ukrainan kansaa vastaan. Se yrittää pysäyttää USA:n etupiirin laajentamisyritystä, huolimatta laajentamista yrittävien aiempien johtajien lupauksista "not an inch eastwards". Lupauksia tuli aikoinaan monesta syysta kuten USAN ulkoministeri James Baker:ltä, UK:n pääministeri Margaret Thatcher:ltä, Saksan ulkoministeri Hans-Dietrich Genscher:ltä j.n.e.
Balkanin rikkiampumisesta Kauma voisi muistaa, että rikkiampujat olivat USA (Operation Noble Anvil) ja NATO (Operation Allied Force) sekä EU komppaamassa. Kaikki tahoja joihin sitoutumista myös hän ja hänen puolueensa Kokoomus on meitä ajannut. Johtopäätökset? Oliko n.s. "parempaa rikkomista"?
Balkanin rikkiampumisesta Kauma voisi muistaa, että rikkiampujat olivat USA (Operation Noble Anvil) ja NATO (Operation Allied Force) sekä EU komppaamassa. Kaikki tahoja joihin sitoutumista myös hän ja hänen puolueensa Kokoomus on meitä ajannut. Johtopäätökset? Oliko n.s. "parempaa rikkomista"?
Joka tapauksessa Kauma nyt ETYJ:n (OSCE) parlamentaarisen kokouksen puheenjohtajana voisi muistaa ETYK:n (CSCE) päätösasiakirjan "Kolmannen korin" sisältöä: kuinka maailmaa ja erityisesti Eurooppaa parannetaan lisäämällä yhteyksiä ja kansalaisten mahdollisuuksia yhteydenpitoon rajojen yli. Sen on kehuttu aikoinaan särkeneen Neuvostoliiton tai ainakin omalta osaltaan vahvasti sitä edesauttaneen. Siltä pohjalta voisi löytyä kestävämpi tapa lopettaa Ukrainan sotakin kuin tuollainen yksipuolinen sanelu. Kysehän on ETYJ:nkin tunnistamasta "jakamattomasta turvallisuudesta"*) jossa yhden turvallisuus ei voi mennä yli muiden turvallisuudesta ja turvallisuus on kokonaisuus. Siitä ei muutama vuosi sitten länsi halunnut Venäjän kanssa neuvotella mutta olisiko jo aika pyrkiä rauhanomaiseen ratkaisuun diplomatiaa käyttäen? Suomi välittäjänä eikä yksipuolisena osana toista osapuolta?
Si vic pacem para pacem! Aut certe evita bellum.
*) Linkin takana oleva pääsihteeri Marc Perrin de Brichambaut:n pitämä puhe “The Indivisibility of Euro-Atlantic Security” OSCE:n "18th Partnership for Peace Research" seminaarissa Wienin diplomaattiakatemiassa 4/2 -10 pitämä puhe on hieman ristiriitainen mutta selvittää toki "jakamaton turvallisuus" -periaatetta.
En kirjoittanut mitään kuralätäköistä vaan miljoonien ja taas miljoonien vuosien aikana sopivissa olosuhteissa tapahtuneista kemiallisista prosesseista.
En myöskään kirjoittanut mitään tyhjästä ilmestymivistä ynniäisistä sillä tyhjästä on todellakin paha nyhjästä kuten n.s. vanha kansa on aina tiennyt. Mutta sen sijaan kemiallisten reaktioiden tuloksena syntyviin uusiin yhdisteisiin ja niiden reagoimiseen toistensa kanssa viittasin. Eräässä vaiheessa noiden molekyylien muodostama yhdiste alkoi reagoida itsenäisesti ympäristöönsä ja alkusolu oli syntynyt, et cetera, et cetera.
Nimimerkin viittaus ynniäisensä päätökseen ja itsensä kehittämiseen sisältää myös vihjeen täydellisestä väärinymmärryksestä, joko tahattomasta tietämättömyydestä tai tahallisesta provokeeraamisesta kumpuavasta. Elämän synnyn prosesseissa on kyse tiedottomien yhdisteiden kemiallisista reaktioista eikä sen jälkeenkään tapahtuneessa ja edelleen jatkuvassa evoluutiossa yksikään yksilö tee yhdessä muiden kanssa eikä erikseen yksinensä tietoisia päätöksiä evoluutioon liittyvistä asioista*). Muutos ynniäisestä pikkuhiljaa, vaiheittain ja moneen kertaan lajiutuen nykyiseen lajien kirjoon on erilaisissa olosuhteissa eläneiden erilaisten populaatioiden sopeutumista ympäristäänsä siten, että parhaiten kulloinkin sopeutuneet ovat päässeet parhaiten jakamaan geenejään seuraaville sukupolville. Evoluutioteoria kuvaa tuon kehityksen mekanismeja populaatioiden tasolla eikä kerro sanallakaan yksilöiden kehityksestä. Sitä varten on eri teoriansa.
En väittänyt ettei prosessia tai oikeammin prosesseja ei olisi pystytty todistamaan. Pikemminkin päin vastoin. Mutta kerroin, ettei koko prosessia ole kyetty sen pitkän keston takia ole kyetty toistamaan. Kerroin kuitenkin, että osia prosessista on jopa pystytty laboratorio-olosuhteissa toistamaan. Todistaminenhan on monimuotoisempi kokonaisuus pitäen sisällään myös teoreettisen, siis ilman kokeellisia tai luonnosta tehtyjä havaintoja suoritetun todistamisen. Mutta vahvinta todistamista on toki riippumattomattomasti toistettavissa olevat havainnot luonnosta. Empiiriset kokeet sisältävät havaintovirheiden lisäksi mahdollisuuden vääränlaisiin olosuhteisiin ja vääränlaisen kokeen väärään suorittamiseen.
Lisäksi on korjattava ettei mallintaminen ole kopioimista ja monistamista vaan kohdettaan kuvaavan mallin rakentamista, joko sanallisesti, kuvallisesti ja joko yksi-, kaksi- tai moniulotteisesti. Malli on aina kuitenkin kuvaus kohteestaan, ei sen toimiva kopio tai klooni.
P.s. Nimimerkin opettaja oli hyvinkin oikeassa. Kysymys kuitenkin kuuluu: milloin ja missä määrin. Ja tietenkin lisäksi kannattaa kysellä josko kaiken kopioiminen ja monistaminen
on ihan ihan tarpeellista.
---
*) Ehkä kuitenkin ihmisen kulttuurievoluution kuuluvaa päätöstä välttää lähisukulaisten keskinäistä lisääntymistä voisi pitää tuon suuntaisena vaikka kyseessä on kuitenkin paljon
evoluutioon kuuluvia muutoksia lyhytjänteisempien haitallisten vaikutusten eliminoimisesta. Samanlaatuisina voisi pitää myös erilaisia, pääosin perusteettomia, sterilisointivaatimuksia
ja -menettelyjä joita on kohdistettu monella tavalla monenlaisiin ihmisiin. Niissä kaikissa on kuitenkin kyse enemmän yksilötason vaikuttamista heti seuraavaan sukupolveen kuin
evolutiiviseen populaation kehitykseen vaikuttamisesta.
Sen sijaan eri puolilla maailmaa toissa vuosisadalla aloitettu ihmisen rodunjalostus oli suoraa yritystä vaikuttaa evoluutioon, sekä karsimalla ei toivottuina pidettyjä piirteitä että korostamalla toivottuina pidettyjä. Ne kuitenkin lienevät osoittaneet kulttuurisen ja eettisen toimimattomuutensa, ainakin näköpiirissä olevan tulevaisuuden ajaksi - onneksi.
"
En itse havaitse niissä mitään sellaista laadullista, tyylillistä tai sisällöllistä eroa joka edellyttäisi toisten jättmiästä julkaisematta. Ihmettelenkin siis Itä-Savon käyttämää sensuurilinjaa. Vaikka tokikin tunnistan heillä olevan viimekädessä päätösvalta mitä sivuilleen päästävät. Olen siis hyvin hämmästynyt kohtaamstani sensuurista.