EU on kaksinaamainen pakolaisasioissa

Viime aikoina tiedonlevitteidemme kestoaiheita on ollut pöyristellä Valko-Venäjän toimia pakolaisten kanssa.  Useampikin valtatuutti on ollut paheksumassa Aljaksander Lukašenka:n hallinnon toimia kun he eivät pidä pakolaisia väkisin omassa maassaan ja ehkä jopa mahdollisesti yllyttävät heitä kohti EU:a.  Tosin he mieluusti itsekin tänne pyrkisivät, tiettävästi.  Viimeisimmäksi silmiini sattui espoolaisesta KSML-konserniin kuuluvasta aviisista Länsiväylästä juttu otsikolla "Puolustusministeri Kaikkonen tuomitsee Valko-Venäjän toimet Puolan rajalla – 'Kyse hybridioperaatiosta, jossa ihmisiä käytetään ikään kuin aseina'".  Juttuja on ollut myös muissa niin sähköisissä, netti, YV, radio, kuin paperisissakin julkaisuissa.

Enpä malta olla muistelematta kun NATO-kumppanimme Turkki päästi/lähetti pakolaisia rajansa yli EU:in jokunen aika sitten.  Silloin pakolaisten hätää ymmärtävän EU:n ratkaisu oli antaa Erdoğan:lle rahaa jotta hän ei niin tekisi vaan pitäisi pakolaiset maassaan ja huoltaisi heitä.  Ihan omiksi tunnistamiensa ja inhimillisiksi tarkoitettuja julkilausumia ja päätöksiä mainiten.

Nyt kun Valko-Venäjä päästää pakolaisia EU-rajalle, ei ole jälkeään pakolaisten hädän ymmärtämisestä.  Senkään vertaa kuin silloin kun heitä tulee Välimeren yli ketkä minkäkinlaisella kipolla.  Tarjolla on nyt vain armeijaa, pyssyjä ja sanktioita.  Ilmeisesti Valko-Venäjälläkin pitäisi olla vieressään meri johon EU voisi antaa pakolaisten hukkua kuten nyt Välimeren ylittäjiä.

Samaan aikaan EU ja NATO et al n.s. "läntinen arvoyhteisö" jatkavat politiikkaansa joka aihauttaa uusien pakolaisten liikkeelle lähtemistä m.m. Syyriassa, Libyassa, Afganistanissa etc.

 Pyssyministerin, kepulaisen Antti Kaikkosen käytöstä ja mielipiteitä asiassa en ihmettele lainkaan, ihan hänen aikaisemman historiansa valossa.  Sen sijaan olen ihmisoikeuksista aina ah'niin huolissaan olevien vihreiden, m.m. ulkoministeri Pekka Haaviston puuttuvasta huolestumista pakolaisten kohtalosta puolalaisten ja liettualaisten rajavartioiden kynsissä olen huolissani.  Samaan aikaan ääliöoikeistolaiset uusnatsit ovat uhonneet vapaaehtoisilla sikäläisten militioiden apuna.  Sen sijaan hänkin on yhtynyt syyttämään ja uhkaamaan Valko-Venäjää sen sijaan, että hakisi ratkaisuja pakolaisten oikeisiin ongelmiin ja auttamiseen.  

 

Ilmeisesti hädänalaisten ihmisten auttaminen on poliittinen tarkoituksenmukaisuuskysymys sen mukaan onko toinen osapuoli inhokki vai liittolainen.  Voi tätä kaksinaismoralismin määrää.

Demokraatin tyyliin kaksinaismoralistisesti ja erimieliset hiljentäen Sanna Marinin johdolla - kohti mitä?

Maailmalla pidetään ajankohtaisena Valkovenäjän tapahtumia ja Aljaksandr Ryhoravitš Lukašenkan hallinnon toimia. Koetaan tarvetta hyökätä häntä ja hänen hallintoaan vastaan jopa unohtaen kaikki hyvät mutta toisensuuntaiset puheet joita käytetään toisaalla toisenlaisia vastaan ja puolesta. Esimerkiksi kukaan ei juurikaan näe vaivaa syyttää ranskalaisia, USA-laisia tai israelilaisia samankaltaisista mielenosoitusten tukahduttamisesta ja ollaan kovin tarkkoja, ettei muiden vaaleihin saa sotkeutua.  Samalla on otettu kummallinen tapa jolla ulkopuoliset hylkaavat ja hyväksyvät oman mielensä mukaan toisten vaaleja.  Oikeastihan vaalit käsittelee kunkin maan omat vaaliviranomaiset eikä esimerkiksi Suomen keskusvaalilautakuntakaan laske muita sorkkimaan vaalituksen käsittelyä. 

Myös Suomen hallitukset ja valtiojohto on innokkaana mukana tässä kaksinaismoralistisessa ja tekopyhässä politiikassa valiten ratkaisunsa sen mukaan mille puolelle maailmanpoliittisia barrikaadeja on menty.   Tässä jota myös n.s. läntisen arvomaailman ihmisoikeus-, vapaus- ja demokratian edistämiseksi sanotaan.  Tosin kyseessä lienee pikemminkin läntisen finanssi- ja sotateollisen konglomeraatin vallan tukemisesta ja sen naamioimisesta sanoilla ja ilmaisuilla joilla on nykyihmisten mielessä hyvänä pidettävä klangi.

Tämä trendikäs suuntautuminen on mennyt jo niin pitkälle, että esimerkiksi nyt pääministeri Sanna Marinin asemoitua meidät länsivaltojen falangeihin puuttumaan EU:sta käsin ulkopuolisen maan sisäisiin asioihin, häntä ei samaisen puolueen päääänenkannattajan, Demokraatin nettisivuilla saa arvostella edes kysymysmuodossa. Kirjoitin sinne 19/8 -20 asiaa koskevaan uutiseen kommentin joka törmäsi sivuston sensuuriin. Se katosi likipitäen samantien ja uusintayritys seuraavana aamuna ei innustunut yhtään paremmin.

Käsittääkseni kirjoituksessani, vaikka hieman kärkevä ja särmäkäs olikin, ei ollut mitään sopimatonta, esimerkiksi henkilöön käypää tahi loukkaavaa. Varmuuden vuoksi tässä tekstini kokonasuudessaan:

"Mihinkähän mahtoi unohtua Marinilta ja muulta EU-kermalta aiemmin niin toitetettu valtioiden itsemääräämisoikeus ja toisten sisäisiin asioihin puuttumattomuus, etenkin vaaleihin?

Miten ja mistä EU:n eliitti on saanut vallan hylätä tai hyväksyä muiden maiden vaalituloksia?

Koska Marin on vaatimassa pakotteita m.m. ranskalaisille, USA-laisille tai israelilaisille, ihan vain esimerkinoloisesti muutama mainiten, viranomaisille ja poliitikoille rauhallisten mielenosoitusten väkivaltaisesta tukahduttamisesta? Ja onhan Suomessakin poliisi tukahduttanut toisten ja suojellut toisten mielenosoituksia.

Kovin valikoivalta ja kaksinaismoralistiselta vaikuttaa tämä suhtautuminen tähän(-kin) asiaan kun on kyse sijoittumisesta kansainvälisten barrikaadien taakse.
Mihinkähän mahtoi unohtua Marinilta ja muulta EU-kermalta aiemmin niin toitetettu valtioiden itsemääräämisoikeus ja toisten sisäisiin asioihin puuttumattomuus, etenkin vaaleihin?

Miten ja mistä EU:n eliitti on saanut vallan hylätä tai hyväksyä muiden maiden vaalituloksia?

Koska Marin on vaatimassa pakotteita m.m. ranskalaisille, USA-laisille tai israelilaisille, ihan vain esimerkinoloisesti muutama mainiten, viranomaisille ja poliitikoille rauhallisten mielenosoitusten väkivaltaisesta tukahduttamisesta? Ja onhan Suomessakin poliisi tukahduttanut toisten ja suojellut toisten mielenosoituksia.

Kovin valikoivalta ja kaksinaismoralistiselta vaikuttaa tämä suhtautuminen tähän(-kin) asiaan kun on kyse sijoittumisesta kansainvälisten barrikaadien taakse."

Tästä on kai vedettävä johtopäätös, että SDP sekä sitä edustava pääministeri ja (tod.näk.) tuleva puheenjohtaja ovat puolensa valinneet eivätkä salli poikkipuolista sanaa joka paljastaisi heidän valintojensa kestämättömyyden. Sanna Marinille ja SDP:lle näyttää vallan sopivalta käyttää yksiä sääntöjä yhteen suuntaan ja toisia toisaalle, aina sen mukaan miten sym- ja antipatiat sekä poliittiset tarkoituksenmukaisuudet menevät.

Edellistä ei pidä tulkita minun tuenosoituksekseni Lukašenkan hallinnolle.  Siihen en ota kantaa tässä kirjoituksessa, jossakin toisessa ehkä joskus toisella kertaa, vaan vain ja ainoastaan tuohtumisena eliittimme, m.l. eräät itseään vasemmistolaisina pitävät, kaksinaismoralistiseen käyttäytymiseen tälläkertaa ulkopolitiikassa.  Odottaisin etenkin vasemmistolaisina itseään pitäviltä enemmän johdonmukaisuutta ja vähemmän kaksinaismoralismia.

Olen tähän asti suhtautunut tähän hallitukseen, ensin Antti Rinteen aloittamana ja sitten Marin jatkamana, ylen positiivisesti ja sietänyt jopa pieniä kolhuja sinne tänne. Nyt tällä tekopyhällä ja yksisilmäisellä kaksinaismoralismilla tuli sellainen kolhu sen kilpeen, että joudun kääntämään suhtautumistani reilusti kriittisempään suuntaan. 

Minun suhtautumisiani suurempi kysymys on vielä se, mihin tämä kaikki johtaa?  Mihin hallituksemme, tämä ja sen edeltäjät ovat meidät sitouttaneet?  Miten tämä "istuu" yhteen NATOttamisen ja USA:n kanssa liittoutumisen kanssa?  Mistä vielä löydämme edestämme ja ketkä ovat takanamme puskemassa meitä?

Tasapuoleton ulkopolitiikka

Nyt arabimaiden kumoukset ovat edenneet myös Libyaan.  Hyvä niin.  Tosin siellä esiintyvä väkivalta ei ole hyvä juttu.  Eikä niin hyvä juttu ole myöskään eräiden tahojen osoittama kaksinaismoralismi asian tiimoilta käsin.  EU:n ulkoministerien keskuudessa lienee useammanlaisia käsityksiä miten suhtautua tilanteen kehittymiseen siellä.  Aikaisemmat levottomuudet arabimaissa ovat tapahtuneet USAn ja muun n.s. läntisen maailman liittolaisissa.  Niissä tapauksissa on tyydytty toivomaan vakautta ja vanhan vallan mahdollisimman nopeaa kasvojen pesua.  


Nyt ollaan liikkeellä maassa joka ei ole ollut niin hyvää pataa lännen ja sieltä päin katsottuna myös pohjoisen kanssa.  Muammar Gaddafin johtama n.s. arabisosialismin muoto on tullut tiensä päähän, ilmeisesti ja toivottavasti.   Suhtautuminen siihen onkin sitten täysin erilaista kuin Hosni Mubarakin et al tyrannioihin ja niiden kumoamisyrityksiin sekä niiden yhteydessä tapahtuneisiin väkivallantekoihin.  


Myös piskuisen Suomen ulkoministeri Alexander Stubb kokee tarpeelliseksi riekkua muiden joukossa.  Hän vaatii Gaddafille viisumikieltoa, mukamas tasapuolisuuden nimissä kun kerran kaimalleen Valko-Venäjän Aleksander  Lukasenkallekin sellainen asetettiin.   Stubbin tasapuolisuus on kovin valikoivaa laatua kun se ei näytä koskevan Hosni Mubarakia eikä muita arabityranneja.  Koko Saud-perhekin saa matkailla rahoineen miten haluavat.  Jos Stubb olisi vaatimuksissaan aidosti tasapuolinen, hän vaatisi viisumikieltoja niin Mubarakille, Saudeille,  Zine el-Abidine Ben Alille jamitäniitäonkaan pitkin Afrikan pohjoisosaa ja Arabian niemimaata.  


Tämä suhtautuminen Libyaan on tietenkin vain yksi oire meidän vääntyneestä ja kaksinaismoralistisesti kieroutuneesta ulkopolitiikastamme jota on harjoitettu jo vuosikymmeniä, ensin hienovaraisemmin ja peitellymmin mutta nyt kokoomuslaisten päästyä näkyvämpiin asemiin, yhä avoimemmin ja härskimmin.  Heidän huolenaan ovat atlanttiset suhteet ja pysyminen mukana niissä pöydissä ja liittokunnissa joissa pääsee sotimaan ympäri maailman. 


Koskahan pääsisi vallalle aidosti meidän ja muiden turvallisuudesta huolta kantava ulkopoliittinen linja?  

Sitoutunutta mielipiteenvälitystä

Viime aikoina tunisialaiset ovat käynnistäneet vallankumouksen maassaan.  Kansanjoukot ovat saaneet presidentti Zine el-Abidine Ben Alin pakenemaan Saudi-Arabiaan.  Paikalle on istahtanut entinen pääministeri jatkamaan mahdollisuuksien mukaan entistä menoa,  tai ainakin välttelemään suurempia muutoksia.  Siis johtoklikki on vain siivoutunut yhdellä.

Vähän aikaa sitten Valko-Venäjällä järjestettiin presidentinvaalit.  Aleksander Lukasenka voitti niinkuin kaikki riippumattomat ja riippuvat mielipidetutkimuksen etukäteen ennustivat. 

Aina silloin tällöin kun globaalin kapitalismin johtajat kokoontuvat jossakin päin maailmaa sopimaan kuinka talouksia operoidaan.  

Mitä yhteistä noilla kolmella sinällään erilaisella tapahtumalla on keskenään?  Ainakin kaksi asiaa: ensinnäkin niihin on liittynyt väkivallaksi kääntyneitä tai käännettyjä mielenosoituksia ja toiseksi suomalaiset tiedotusvälineet puolensa valinneina ovat kertoneet niistä meille.  

Puolenvalinta näyttää olevan heille helppoa.  Katsotaan vain millä puolella ajetaan maailmanlaajuisen kapitalismin ja USAn etuja.  Kun  globalisaation vastaisissa mielenosoituksissa sattuu ja tapahtuu, syyllisiä ovat mielenosoittajat, nuo huligaanit, jotka eivät osaa käyttäytyä ja ajaa asiaansa rauhanomaisesti.  

Kun Valko-Venäjän vaalien häviäjät aloittavat mielenosoitukset joissa yritetään väkivaltaisesti hallituksen rakennuksiin ja poliisit sen estävät, Lukasenka terrorisoi toisinjattelijoita koska on väärentänyt vaalit.

Kun Tunisiassa vanhan korruptoituneen hallinnon jäljelle jääneet jäsenet Muhammad al-Ghannušin johdolla yrittävät pelastaa USAn liittolaishallinnosta sen minkä voivat, meillä toivotaan Hillary Clintonin perässä, että väliaikainen hallitus pystyy "vakauttamaan" tilanteen.  Huolena kun on, että muutkin USAn liittolaiset seuraavat perässä.

Mistä meille saataisi aidosti riippumattomat tiedonvälittäjät nykyisten mielipiteiden välittäjien tilalle?  Sellainen joka pyrkisi katsomaan poliittisen väkivallan alle ja näkemään kuka heiluttaa ketäkin.  Sellainen joka ei olisi riippuvainen samoista kapitaaleista kuin poliittisetkin toimijat.

P.s. Toisaalta eivät tiedonvälittäjämme ole ainoita jotka ovat samoin puolensa valinneet.  meidän ulkopoliittinen johtomme näyttää olevan samassa veneessä, vai pitäisikö sanoa suihkukoneessa.