Yksityisautoilun alttarilla

Olen tässä kesälomani aluksi osallistunut uhrimenoihin yksityisautoilun alttarilla ja pyhän peltilehmän palvontariitteihin. Olen kierrättänyt autoani katsastajan kehotuksesta eri korjaamoissa ja etsinyt autohajottamoilta osia.

Sinällään katsastajat ovat ihan oikealla asialla ja heidän työnsä tarpeellista. Tosin autoilijan kustannusten ja toiminnan uskottavuuden kannalta olisi ollut katsastustoiminnan yksityistämisessäkin hyvä matkia ruotsalaisia. He jättivät yksityistämättä ja päättivät seurata miten Suomessa käy. Ja sivusta seuranneina päättivät olla olla seuraamatta perässä. Olisi kannattanut jättää yksityistämättä täälläkin.

Katsastus ei kuitenkaan pitänyt olla juttuni aihe vaan autojen suunnittelu ja tekniikka. Autotehtaiden kunnia-asiana näyttää olevan kehitellä sellaisia ratkaisuja jotka eivät missään tapauksessa sovi muihin autoihin. Esimerkkinä autoni takavalot, siis yksinkertainen ratkaisu jolla näytetään neljää valoa autosta taaksepäin: yleensä punainen varoitusvalo, keltainen suuntavilkku, punainen jarruvalo ja valkoinen peruutusvalo. Näistä autovalmistaja on pystynyt kehittämään kolme erilaista ja toisiinsa sopimatonta ratkaisua yhden automerkin yhden korimallin yhden mallisarjan sisälle. Puhumattakaan, että missään muunlaisessa autossa ei ole samanlaista. Lopputulos on valtava muovihärveli joka maksaa maltaita alkuperäisenä maahantuojan vara-osana. Eikä sitä pystytä antamaan asiakkaalle käteen varaosaliikkeestä vaan se on pienen menekin takia erikseen tilattava valmistajalta viikon toimitusajalla. Tämä sama politiikka koskee tietysti kaikkia muitakin autonosia. Eli tällä tehdään kaikenlainen järkevä kierrättäminen tai auton kehittäminen täysin mahdottomaksi. Vain romuttaminen ja uusien osien ostaminen on mahdollista ja vanhat käyttökelposet joutuvat roskiin.

Autoteollisuus ei tietenkään halua kaupallisista syistä, että autot olisivat modulaarisia ja standardoidut osat sopisivat kaikkiin autoihin. Koskahan me autoilijat pystyisimme ajattelemaan omaa machoiluamme ja peniksen jatkamista pidemmälle ja vaatisimme autoteollisuudelta aina vain tehokkaampien ja uudelleen muotoiltujen autojen asemesta edullisempia, kestävämpiä ja ja modulaarisempia autoja. Sellaisia joiden rakennetta voisi muuttaa vaivattomasti muuttuvien käyttötarpeiden mukaan. Sellaisia, joita voisi kohdella kuin kestokulutustavaroita konsanaan eli olettaa niiden kestävän 20 tai 30 vuotta. Ja sellaisia, joita voisi korjata kestävällä tavalla käytetyillä mutta ei vielä loppuunkulutetuilla standardeilla osilla.

Autossahan voisi olla standardoitu, isältä pojalle kestävä runko johon voisi kiinnittää standardoiduin rajapinnoin erilaisia voimanlähteitä, voimansiirtokoneistoja, korimuotoiluja, sisustuksia j.n.e. Nämä erilaiset standardoidut moduulit toisivat vaihtoehtoisia ratkaisuja erilaisiin käyttötarkoituksiin. Ne myös mahdollistaisivat käyttötarkoituksen ja -tarpeiden vaihteluiden mukaisen muuntelun perusratkaisun pitkän elinkaaren aikana. Ne myös antaisivat mahdollisuuden siirtyä käyttämään uusia teknisiä keksintöjä siltä osin kuin ne kussakin käyttötarkoituksessa ovat tarpeen ilman, että koko muu toimiva rakenne olisi romutettava samalla. Näin saataisi yksityisautoiluakin pieni askel kohti kestävää kehitystä.

Kaavoituksesta

Etelä-Savon maakuntajohtaja Viialainen ja Pieksämäen kaupunginjohtaja Turunen ovat pahoittaneet mielensä kun ympäristöministeriö ei olekaan purematta niellyt kaikkien ostosparadiisien ja -helvettien rakentamista.  Ympäristöministeriö ei ole hyväksynyt Ideaparkin rakentamista Pieksämäelle poikkeusluvalla vaan on vaatinut normaalia maakuntakaavamenettelyä: ensin maakuntakaavaan ja sitten vasta alemman tason kaavoihin.  Nyt he taas ihmettelevät kun Keski-Suomen maakuntakaavassa ei mennytkään läpi kaikki ostoshelvettikeskittymät.  He kyselevät kenellä on päätäntävalta kaavoituksessa. 

Nyt ympäristöministeriö on pyyhkäissyt yli seitsemän suurta keskittymää maakuntakaavasta.  Viialaisen porukka yrittää Etelä-Savoon viittä.  Mistähän nämä vekkulit kuvittelevat saavansa asiakkaat kaikkiin.  Ei tietenkään muuten kuin, että asiakkaan sukkuloivat eri paradiisien välillä omilla autoillaan ja laiduntavat peltilehmiään ostoskeskittymän parkkiaavikolla sen aikaa kun perhe viettää laatuaikaa.  Sillä tavalllahan edistetään kestävää kehitystä, ympäristöystävällisesti.  Oikeampi suunta olisi pohtia miten kauppaketjut pystyisivät paremmin hoitamaan toimitusketjun logistiikkaa lähemmäs loppukäyttäjää.  Nyt suurten kauppaketjujen suuntana näyttää olevan, että loppukäyttäjäasiakas hoitaisi logistiikan mahdollisimman suuresta tukkukeskusvaraston tyylisestä kaupasta omalla yksityisautollaan kotiin kun n.s. palveluyhteiskunnassa suunta pitäisi kai olla toiseen suuntaan. 

Luulisi tuon tason virkamiehillä olevan tiedossa kaavoituksen lainmukaisen proseduuri.  Vai pitäisikö herrojen mielestä ympäristöministeriön olla kumileimasin joka automaattisesti hyväksyy kaiken mitä maakuntien miehet ja naiset mahtavat keksiä?  On hyvä, että ympäristöministeriöstä edes löytyy hieman järkeä katsoa suurempia kuvioita kuin maakuntien napamiesten ja -naisten omien napojen ympärykset.  Sieltä katsottuna saattaa nimittäin suuremmat perspektiivit ja laajemmat katsannot jäädä nöyhdän taakse piiloon kun keskusliikkeet ja kehittyvien maakuntien suomet vievät kuin pässiä narussa.