Keltainen trolli?

Yrittääkö keltainen lehdistö "trollata"?  Miksi niiden jutut eivät pidä paikkaansa?

Suomalainen bulevardilehdistö Iltalehden (Alma Media) johdolla on taas käynyt venäläisen Sputnik News:n kimppuun.  Se uutisoi 30/1 -16 jutun: "Venäjällä uutisoitiin Helsingin Rajat kiinni -mielenosoituksesta aivan väärällä kuvalla".  Toimittaja Kati Pehkonen väittää Sputnikin käyttävän kuvituksessaan mukamas jääkiekon nuorten maailmanmestaruusjuhlien kuvitusta.  Kuinkahan moni jutun lukija vauvautui tarkistamaan, että Sputnikin jutussa "Finns Divided as Mass Anti-Refugee Protest, Counter-Rally Held in Helsinki" 30/1 -16 itsessään, johon IL tarjosi linkin,  kuvituksena oikeasti on "Rajat kiinni" -mielenosoituskulkueen kuva Tampereelta 23/1 -16.  Kuvan kohteen juttu paljastaa n.s. hot tip:ssä joka näkyy kun vie kohdistimen kuvan päälle ja tekijänoikeuksien haltijakin on mainittu kuvassa ( REUTERS/ Kalle Parkkinen/Lehtikuva).

Samalle asialle Iltalehden yllyttämänä laittoi myös Erkkojen Ilta-Sanomat toimittajansa Tommi Koivusen ja Juho Kahilaisen: "Venäjän valtiollinen uutissivusto liitti kuvan Pikkuleijonien kultajuhlista Helsingin mielenosoituksiin" ja samalla tekniikalla.

Itse luin tuon Sputnikin jutun jo lauantaina tuoreeltaan jolloin siinä oli tuo ihan sama kuva Tampereelta.

Mitä siis bulewardiemme keltaiset "tiedonlevitteet oikein oikein yrittävät?  Mitkä ovat motiivit ja millaiset päättelyt johtavat tuollaisiin keinovalintoihin?

Sputnik on samanlainen uutistoimisto kuin minkä muun valtion n.s. kansainvälinen uutispalvelu.  Siis ihan samaa kuin France24 tai Deutche Wellen tai BBC:n kansainväliset palvelut.  Siihen kannattaa suhtautua samallaisella lähdekritiikillä kuin muihinkin mutta kritiikissä(-kin) kannattaisi pysytellä faktoissa.

Uusmoralistinen oikeusharha tiedotusvälineissä

Maamme bulevardilehdet, Iltalehti ja -Sanomat ovat taas tavoittaneet uusmoralismin tumman pohjavirran.  Molemmat ovat alkaneet pitää älämölöä vankien mukamas lepsusta kohtelusta.  Kun pari kaveria on karannut ja pari jäänyt palaamatta lomalta niin me olemme keltaisen lehdistön mukaan keskellä turvallisuuskriisiä.  Toimittajat piehtaroivat PerSumaisessa moralisoinnissa siitä, kuinka uhreja loukataan ja saatamme koska tahansa joutua verenhimoisen murhaajan paloittelemaksi.  Viranomaiset eivät edes kerro meille keitä meidän pitäisi pelätä.  Mukaan on saatu vielä jokunen poliisi valittamaan määrärahojen vähyyttä ja päättäjien kylmäkiskoisuutta lakia ja oikeutetta kohtaan.

Kukaan noista hutkivista zurnalisteista ei pysähdy miettimään miksi me rankaisemme rikoksen poluille hairahtuneita.  He voisivat vaikka miettiä rankaisemmeko

- kostaaksemme, jotta uhrit voisivat kokea saavansa hyvitystä vai

- oikaistaksemme, jotta rikollinen kasvaisi jatkossa elämään paremmin vai

- eristääksemme, jotta rikolliset olisivat poissa ihmisten keskuudesta kolttostelemasta vai

- varoittaaksemme, jotta muut pysyisivät poissa pahanteosta?

Kun toimittajat tutkivan journalismin hengessä ensin selvittäisivät itselleen mitä me rankaisemisella haemme, voisivat he alkaa pohtia ovatko meidän keinomme, siis käytännön rangaistukset ja niiden toimeenpano, asianmukaisia ja parhaiten päämääräämme johtavia.   

Epäilen toki, ettei meillä taviksilla eikä meidän johtajillammekaan ole selvillä oikeudenkäyttömme perustavaa laatua olevat asiat.  Me ja he vain lähdemme toimittajien meille tarjoilemien yksityistapausten vietäväksi unohtaen mitä kokonaisuutena tapahtuu tai on tapahtumatta.  Meillähän ihmisten pelko joutua rikoksen uhriksi, ihmisten todennäköisyys joutua rikoksen uhriksi ja rangaistuskäytännöt elävät kukin ihan omaa elämäänsä.  Samaan aikaan kun ihmisten todennäköisyys joutua rikoksen uhriksi pienenee, meidän pelkomme sitä kohtaan kasvaa.  Ja rangaistusten kovuus ja niiden toimeenpano ei heiluta rikollisuutta mihinkään suuntaan.  Jos noilla kolmella asialla olisi jotain tekemistä toistensa kanssa niin Kiina, Iran ja USA olisivat tämän pallon lintukodot.  Sen sijaan turvallisimpia maita ovat n.s. pohjoismaisia liberaaleja ja humaaneja käytäntöjä soveltavat maat.  Siitä huolimatta ääliöpopulistinen oikeisto apunaan bulevardilehdistö lietsoo katteetonta pelkoa niitä keinoja kohtaan jotka meillä ylläpitävät turvallisuuttamme.   Edes n.s. laatulehdistö ei korjaa keltaisen lehdistön virheitä, johtuneeko samoista omistajista?

Jälleen kerran: mistä löytyisi ne tiedonlevitteet, jotka ihan oikeasti pureutuisivat yhteiskunnallisten ilmiöiden syihin ja vielä saisivat viestinsä perille n.s. valtamediana?

Kaikkia vastaan

Nyt taas kun kesällä ei ole parempaakaan uutisointia niin toimittajat bulevardilehdissään laskevat "Ruokolahden leijonat" irti.  Tällä kertaa spekuloinnin kohteena on seuraavien presidentinvaalien ehdokasasettelu.  Vaikka kyseessä onkin tyhjänpäiväinen keltaisen lehdistön palstantäyte niin en malta olla palaamatta jo aikaisemminkin ehdottamaani mahdollisuudesta  kaikkia vastaan äänestämisestä.  Tuolloin aiemmin kirjoitin näistä Niinistöistä ja Stubbeista.  Nyt näyttää meno lipsahtavan aina vain kammottavammaksi kun on kaivettu esille tuo itse itsensä wannabee-savolaisten kuninkaaksi kruunaama Lasse Lehtinen.  En suostu valitsemaan toisella kierroksella hänen ja esimerkiksi Niinistön välillä vaan vaadin, että minulla tulee olla mahdollisuus äänestää kumpaakin vastaan.

Julkista hasardia

Julkisen sanan neuvosto on sitten tuomionsa antanut Kaarina Hazardin Borga-kolumnista. Kirjoitin aikaisemmin itse kolumnista tuoreeltaan joten siihen ei sen enempää. Sen sijaan Julkisen sanan neuvoston tuomio ja sen uuden puheenjohtajan, Risto Uimosen kommentit herättävät muutaman lisäkysymyksen.

Missä menee n.s. suruajan raja kun Toni Halmeen kuoleman jälkeen ei muka saanut esittää kriittisiä kommentteja edesmenneestä mutta vastaavasti kuolleiden rokkareiden jälkeen saa revitellä siitä kuinka oikea rokkistara on vain nuorena huumeiden yliannostukseen kuollut tai omaan oksennukseensa hukkunut rokkikukko?

Risto Uimonen puolustelee tekopyhästi päätöstä. Eiköhän oikeasti syy langettavaan päätökseen ollut yritys parantaa neuvoston mainetta porvarien silmissä kun aiemmin YLE vapautettiin Matti Vanhasen lautakasajutussa.

Hazardin kolumnissaan arvostelema Tony Halmeen hyväksykäyttö näyttää vain saavan jatkoa. Nyt ollaan julkaisemassa hänen nimissään uutta kirjaa, Testamenttia. Tälläistä julkisen reppanan hyväksikäyttöä halutaan ilmeisesti tukea myös Julkisen sanan neuvoston kautta kun sellaisen menon arvostelusta rangaistaan. Sen sijaan neuvoston puheenjohtaja itse jäi vast'ikään kiinni perättömien väitteiden esittämisestä Iiro Viinasesta kirjoittamassaan fanituskirjassa. Kirjassa mainitut henkilöt ovat joutuneet jälkikäteen oikomaan kirjan väitteitä. Jotenkin tämä ei anna luotettava kuvaa lehtimiehien ja -naisien itsesäätelyn toimimisesta. Risto Uimonen voisi selventää tätä suhdetta hieman paremmin eli miten saataisi itsesäätelijät itse toimimaan eettisemmin.

Toivoa vain sopii, että suomalaiset lukijat valveutuisivat sen verran, että eivät ostaisi hömppäjulkisuudesta itsensä elättäviä bulevardilehtiä ja julkuilla rahastavia kirjohuitaisuja. Jätetään siis Testamentit, Viinaset, Nykäset sun muut kauppojen lehtihyllyihin niin eiköhän tarjonnan tasokin nouse.