Espoon kaupungin tiedotuslehdykäisen viimeisin numero esittelee ja suitsuttaa uutta kaupunginjohtajaa, Jukka Mäkelää/kok. Mielikuvamarkkinoinnin mielikuvia on lähdetty hakemaan jääkiekosta, tuosta wannabee-alfa-urosten leikistä jossa polvihousuiset aikuiset miehet luistelee ja sohii toisiaan pitkillä kepeillä.
Mäkelästä yritetään antaa kuvaa joukkuepelaajana lajissa, jossa onnistuminen koetaan kun päästään vielä rahakkaampaan sopimukseen ja korkein onnistuminen on päästä rapakon taakse sohimaan. Lajissa, jossa ristiriitatilanteet ratkotaan "respektiä" hakien tappelemalla maksavan yleisön edessä.
Minkä kuvan tämä antaa halusta kehittää Espoon arkea? Keneltä Mäkelä on lähdössä hakemaan "respektiä" ja haastamaan kaukalotappeluun? Onko itseasiassa esimerkiksi metron historia juuri tuota; 60-luvulta asti espoolaisten "tiimi" on pyrkinyt tappelemaan eikä yhteistyöstä ole tietoakaan ja seurauksena eteläisen Espoon parhaita alueita halkoo valtava Länsiväyläksi kutsuttu arpi.
Kaikenkaikkiaan koko Espoo on joukko gryndereiden pystyttämiä nukkumalähiöitä. Ja koska espoolaisilla porvareilla ei ole ollut halua järjestää kunnon joukkoliikennettä, noiden lähiöiden välit on täytetty omakotitalojen ghettoilla ilman minkäänlaista järjelliseen yhdyskuntasuunnitteluun perustuvaa liikennejärjestelmää.
Espoossa on nyt viisi nimettyä n.s. aluekeskusta joiden ympärille piirretyissä suurpiireissä on jokaisessa oikean kaupungin verran asukkaita. Olisiko siis paikallaan pilkkoa Espoo viiteen kuntaan? Tulisiko homman järkeä jos samalla myös Vantaa pilkottaisi esimerkiksi kahteen tai kolmeen osaan ja Helsinki kolmesta viiteen palaan ja niille muodostettaisi seutu- tai maakuntahallinto väliportaaksi? Paikalliset asiat hoidettaisi oikeasti paikallisesti ja koko pääkaupunkiseudun suunnittelu tuossa väliportaassa. Sitten sen jälkeen on ihan sama haetaanko sille brändäystä metropolipolitiikasta puhumalla vai hoidettaisiko vain maanläheisesti maakuntasarjan asioita.
Joka tapauksessa Espoota johtavien herrojen ja rouvien nykyisen kaltaisesta ja jo vuosikymmeniä jatkuneesta itsekkäästä ja kilpailuhenkisestä omaan napaan tuijottamisesta olisi päästä eroon. Siinä vain sohitaan naapureita ja luodaan nurkkapatrioottista sisäänpäinlämpiävää meollaanparempiakuinnuomuut -henkeä. Ihmisten hyvä elämä ei ole jääkiekkokaukalossa nahistelua.
Tekstit
