Räsäsen salkku ja tolkku

Ministeri Räsänen on pitänyt puheen Kansanlähetyspäivillä.  Siinä hän on antanut kristityille luvan oman omantuntonsa mukaan olla noudattamatta lakeja.  Sen jälkeen Räsänen ja muut uskonnolliset tahot ovat selitelleet asiaa parhain päin.  Räsänen on jälleen osoittanut sopimattomuutensa ministerin tehtävään.
 
Sisäasiainministeri Päivi Räsänen/KD, joka hoitaa myös hallituksessa kirkollisasioita, on avautunut Kansanlähetyspäivillä suhteestaan demokraattisesti säädettyihin lakeihin.  

Räsäsen mukaan uskonnon dogmit menevät lakien yli jos uskovaisesta niin tuntuu.  Väite on kovin uskalias ja käsittämätön nimen omaan sisäasiainministerin suusta.  Hänen tehtävänsä on ministerinä olla vastuussa yhteiskuntamme lainvalvonnasta.  Nyt hän on antamassa yhden uskonnon eli omansa palvojille oikeuden vähät välittää yhteiskunnan laeista. 

Räsänen itse selittelee sanomaansa jälkikäteen parhain päin kirjoittamalla uskonnollisen lukutaidon puutteesta.  Tuon kirjoituksensa sisällössä hän on oikeassa vaikka otsikko onkin harhaanjohtava.  Hän tuli, ilmeisesti tahtomattaan, paljastaneeksi Ev.lut.kirkon johdon kaksinaamaisuuden ja -moralistisuuden kun he haluavat hyvitellä maallistuneita ihmisiä sivistyneeltä kuulostavilla juhlapuheilla. Kirkon arkkipiispa Kari Mäkisen esimerkiksi on yrittänyt tehdä pesäeroa syvemmällä kirkon dogmeissa uivaan Räsäseen.  Arkkipiispa kuitenkin unohtaa, että Räsänen on kirkollisasioista vastaava ministeri eikä siten kuka tahansa seurakuntalainen.  Silloin aina kun Räsänen aukaisee suunsa nykyisessä virassaan, hän puhuu myös uskonnon edustajana ihan siinä missä Mäkinenkin.

Räsänen on löytänyt m.m. kirkolliskäsikirjasta ja Raamatusta kohtia joilla puolustaa kantaansa.  Se osoittaa kuinka kristityille uskovaisille on anettu erivapauksia yli meidän tavallisten taatiaisten.  Olisiko siis jo aika siivota sellaiset eriarvoistavat luvat.  Meillä ei esimerkiksi saa olla yhdistyslain mukaan yhdistyksiä jotka jo säännöissään antavat jäsenilleen luvan rikkoa lakeja.    Miksi meillä saa olla tuollainen toinen valtio valtiossa joka itse asettuu yhteiskunnan yläpuolelle?

Räsänen väittää myös hänen sanansa irroitetuksi asiayhteydestään.  Hän myös korosti omassa plokissaan kuinka on noudatettava lakia.  kaikki nuo selittelyt ovat kuitenkin ristiriitaisia.  Hän kuitenkin vakuuttaessaan lain noudattamista, vetoaa välittömästi sen kiertämiseen.  Hän myös käyttää esimerkkinä uskonnollista legendaa joka kertoo tarinaa tuhansien vuosien takaisista tarinoista.  Se on kuitenkin kelvoton todiste nykypäivänä sillä kukaan ei ole missään pystynyt todentamaan sen tapahtumia todella tapahtuneeksi.

Jo aikaisemmin Räsänen on osoittanut m.m. abortti- ja homoseksualismikannoillaan itsensä sopimattomaksi hoitamaan ministerin tehtävää nykyaikaisessa yhteiskunnassa.    Olisiko jo siis aika pääministeri Kataisenkin/Kok tehdä johtopäätöksiä kabinettinsa jäsenten toilailuista?

Ev.lut. sekoilu ja hajaannus

Viime viikon tiistaina YLEn TV2 piti homoiltaa.  Siellä kuulemma eräät fundamentalistikristityt päästivät vanhakantaiset ennakkoluulonsa valloilleen.  En tuolloin seurannut ohjelmaa mutta olen seuraillut sen jälkeistä keskustelua.  Suomen ev.lut.kirkko ja sen kellokkaat näyttäisivät taas asemoivan itsensä yhteiskunnallisen keskustelun ja kehityksen jälkijunaan tai peräti jättäytyvän laiturille halullaan ahdasmielisesti mestaroida ja hallita ihmisiä heidän seksuaalisuutensa kautta.  Ja se on aiheuttanut pienimuotoisen eroamisaallon jäsenistössä ja suurimuotoisen mylläkän uskontosidonnaisissa piireissä.  Vajaa 20 000 on eronnut vajaan viikon sisällä eroa kirkosta -sivuston kautta eli n. ½ prosenttia kirkon jäsenistöstä.

Ev.lut.kirkko pitäytyy ja kirkkolakikin määrää sen pitäytymään Raamattuun oppinsa perustana.  Siltä kantilta katsottuna kristityt uskovat eli Päivi Räsäset ja kumppanit ovat mielipiteineen loogisia.  Jos kuuluu ev.lut.kirkkoon ja uskoo sen opinkappaleisiin, on mielipiteiden mentäväkin noin.  Jos taas mielipiteet menee toisin eli kunnioittaa eritavalla seksuaalisesti suuntautuneiden ihmisoikeuksia niin miksi kuulua ev.lut.kirkkoon koska ei sitoudu sen opinkappaleisiin.

Arkkipiispa Kari Mäkisen johdolla monet papit ja piispat yrittävät hillitä kirkon jäsenistön eroamisvirtaa tyrkyttämällä mahdollisuutta vaikuttaa sisältä päin.  Mutta onko siellä todellisia vaikutusmahdollisuuksia tälläisiin asioihin?  Eikö Raamatun oppisisältö ole lyöty jo 1500 vuotta sitten lukkoon?  Ei kai kirkkoneuvostot ja –valtuustot päätä Raamatusta ja sen asemasta ev.lut.kirkossa?

Useat papit, piispat ja maallikot ovat yrittäneet todistaa kuinka kirkolla on ”monta ääntä” tässä(kin) asiassa.  Kuinka rehellistä sellainen on?  Voiko kirkolla oikeasti olla erilaisia ääniä pyhinä pitämistään kirjoituksista?  Miten paljon rehellisen uskonorganisaation sanomaan voi sisältyä varianssia?  Toisaalta selitetään, että Raamatun perimmäinen sanoma on rakkaus (agape).  Onko Raamatussa esitetty tuollainen priorisointi vai onko tuokin vain pappien ja piispojen aikaamme sovittama reaktiivinen tulkinta?  Kun Helvetin tuli ja tulikivi ei myy modernin yhteiskunnan elämysmarkkinoilla, koetellaan pehmeämmillä arvoilla.  Samaa pehmennystä on ev.lut.uskontoteoreetikkojen kehittelemä tulkinta homouteen: se on ihan luonnollinen juttu ja homot ja lesbot saavat olla mitä ovat kunhan eivät harjoita taipumuksiaan käytännössä.

Useissa tiedotusvälineissä on nostettu esiin m.m. näyttelijä Jani Toivolan kirkkosuhde.  Hän on avoimesti homoseksuaali ja ollut kirkon jäsen ja puolustanut ev.lut.kirkkoon kuulumistaan, kaikesta huolimatta.  Nyt hän tämän keskustelun innoittamana erosi julkisesti kirkostaan.  Minusta tuollainen roikkuminen uskonnollisessa organisaatiossa on älyllisesti ja uskonnollisesti epärehellistä molemmilta osapuolilta, niin kirkon kuin yksilönkin kannalta.  Kirkko antaa maksavan ja julkisuudessa suositun jäsenen ajatella oman oppinsa kannalta yksilöllisesti miten sattuu ja yksilö sietää organisaatiolta omien ihmisoikeuksiensa loukkauksia.  Kysyä saattaakin kuinka moni vielä kirkon jäsenenä oleva oikeasti tunnistaa ja tunnustaa ev.lut.kirkonsa (tai ort. tai kat. tai …) oppeja edes jotakuinkin ja kenen tunnustama usko on ihan jotakin muuta?

Uskontoasioista vastaava ministeri eli Stefan Wallinkin (SFP) on avannut sanaisan arkkunsa tämän asian tiimoilta käsin.  Hän syyttää fundamentalisti Päivi Räsästä (KD) joukkopaoksi nimittämästään eroamisaallosta.  Miksi?  Päivi Räsänenhän vain pitäytyy Raamatun sanomassa niin kuin kirkkolaki edellyttäisi kirkonkin pysyttelevän.  Olisiko itse asiassa Wallinin ja ministeriönsä tehtävä valvoa, että kirkko pitäytyy dogmeissaan ja siten hänen olisikin oltava Räsäsen kanssa samoilla linjoilla?  Vai onko Wallinin tehtävä yrittää edistää ev.lut.kirkon tulonmuodostusta ja ylläpitää sen maksukykyistä jäsenkantaa?

Kaiken kaikkiaan tämä homo- ja lesbokiista taas osoittaa kuinka kirkko kulkee yhteiskunnallisessa kehityksessä muun yhteiskunnan perässä ja pyrkii asettelemaan reaktionsa sen mukaan, että vaikutukset kirkon asemaan olisivat mahdollisimman vähäiset.  Sielläkin on nähty, että sekularismi etenee.  Me olemme päässeet noin sadassa vuodessa pakkokristillisyydestä joltiseenkiin maailmankatsomukselliseen vapauteen.  Jäljellä on toki vielä rippeitä valtionuskonnosta ja pakollisesta tietyn tai ainakin jonkun sallitun uskonnon harjoittamisesta.  Ev.lut.kirkko yrittää siis kynsin hampain pitää kiinni valtansa rippeistä ja hillitä marginalisoitumistaan.  Toivottavasti tämä aukaisee n.s. suuren yleisön silmiä entistä enemmän ja saa heidät ja meidät oikeasti ja konkreettisesti saattamaan kirkot, myös muut kuin ev.lut., siihen asemaan joka niille kuuluu eli menneisyyden kummajaiseksi.