PerSuliavoimmuutta tossavaiseen tapaan

PerSut esiintyvät ristiriitaisesti ja ovat herkkähipiäisiä.  Käytös lähentelee kaksinaismoralismia.


PerSulikansanedustaja Reijo Tossavainen on harjoittanut taas avoimmuutta ja sensuroi.  Hän on blokissaan estänyt kommentoimiseni.  En tiedä onko sulku vain henkilökohtainen vai onko se laajempikin.


Tossavainen kirjoitti blokiinsa jutun jossa hän arvosteli Vasemmistonuorten puheenjohtajan Li Anderssonin sutkausta Suomen politiikan muuttumisesta rikolliseksi vasta jos Perussuomalaiset pääsevät hallitukseen.  Hänen mukaansa tuo oli vihapuhetta.  Hän ei kuitenkaan ottanut huomioon millään lailla, että PerSut itse tulkitsevat samanlaiset omat puheensa huumoriksi heti kun joku niihin tarttuu.  Tästä häntä myös arvostelin omissa parissa kommentissani palstalla.  Ilmeisesti viimeinen pisara oli, jos sulku koski vain minua, toivomus Tossavaisen noudattaa samoja sääntöjä itseensä kuin muihinkin näin kirjoittaen: "Jos jotain vaihtoehtoa Tossavaiselle pitäisi ehdottaa niin ottakoon vaarin neuvosta mitata muiden tekemisiä samalla tavalla kuin PerSuleidenkin. Jos omien hölmöilyt voi kuitata huumoriksi niin saman mukaan pitäisi mennä myös muiden, jopa Vassuleiden.". Seuraavan kerran kun kävin kurkkaamassa palstaa, olikin vastauslinkit yliviivattu ja niiden ohjevinkkinä (n.s. tooltip) "Et voi kirjoittaa kommenttia tähän blogiin tällä hetkellä.".


Olen törmännyt aiemminkin samanlaiseen herkkähipiäisyyteen niin Tossavaisen kuin muutaman muunkin PerSun kanssa. Mutta vain PerSujen kanssa, en muiden.  Tätäkö on PerSuleiden avoimmuus ja kritiikinsieto?  He ovat itse ylpeitä tiukasta kritiikistään muita, m.m. suvaitsevaistoksi nimittämiään kohtaan mutta itse ovat suunnattoman herkkähipiäisiä.  Tätä voisi nimittää jopa kaksinaismoralismiksi koska itselle ja muille on eri säännöt.

Sotasyyllisistä Rauhanlakiin

Perussuomalainen kansanedustaja Reijo Tossavainen on tehnyt Eduskunnalle esityksen sotasyyllisten tuomioiden kumoamisesta.  Se on osa eräiden prokarelianistien ja muiden II Maailmansodasta revanssia hakevien yritystä pestä aikaisempiin sotiimme johtaneeseen politiikkaan vastuullisten syyllisyyttä vitivalkoiseksi.  Tossavaisen lisäksi allekirjoittanina on 38 muuta pääasiallisesti PerSuja mutta mukana myös muutamia Kepuleita ja Kokkareita.  Ilmeisesti meillä on tuossa lakialoitteessa nimettyinä nykyisen Eduskunnan militantti äärioikeisto.

Lakiehdotus on ollut ensimmäisessä käsittelyssään ja etenee normaalia käsittelyproseduuriaan Eduskunnassa ja toivottavasti ansaitsemansa kohtalon historian roskatynnyrissä.

Yhteen asiaan en kuitenkaan malta olla tarttumatta.  Yhtenä perusteluna nämä sotasyyllisten suojelijat käyttävät sinällään kaunista periaatetta, että lait eivät saisi olla takautuvia eli jos tekohetkellä joku ei ole kiellettyä niin siitä ei pitäisi rangaista jos se myöhemmin kielletyksi säädetään.  Periaate on ihan hyvä ja kannatettava - tiettyyn rajaan saakka.  Jos kyseessä on niinkin raskas teko kuin sotasyyllisyys jossa kyse ei ole yhdestä suoraviivaisesta teosta vaan poliittisista toimista jotka johtavat niinkin hirvittävään kuin sotaan niin asiaa pitää voida harkita toisinkin.  Silloin on voitava soveltaa esimerkiksi Olaus Petrin (1493 - 1552) tuomarinohjeita.  Sopivia kohtia ovat esimerkiksi:  

Ei laki hyväksy kaikkea, mitä se ei rankaise, sillä ei lakikirja saata kaikkia rikoksia luetella. 

Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan; sen kohtuuden tähden, joka laissa on, se hyväksytään.

Noita soveltamalla voidaan päätyä esimerkiksi ajattelemaan, että vaikka yksittäiset teot eivät täytä Rikoslaissa kuvattuja yksittäisiä rikoksia niin tekojen yhteisvaikutus on aiheuttanut niin julman ja kohtuuttoman seurauksen kuin sota ja sen julmuudet.

Tämän kaltaista ja vastaavaa harkintaa sovellettiin esimerkiksi natseihin Nürnbergissä 1940-luvun lopun oikeudenkäynneissä ja myöhemminkin käsiteltäessä rikoksia ihmisyyttä vastaan m.m. Haagin kansainvälisissä tuomioistuimissa.

***

Toisaalta meidän pitäisi varautua jo rauhan aikana, että emme joudu mahdollisen sodan jälkeen samanlaiseen juristeriseen hiustenhalkomiseen kuin nyt Tossavainen ja kumppanit yrittävät.  Meidän tulisi säätää lainsäädäntöömme riittävän selkeät pykälät sodan lietsomisen ja sotapolitiikan estämiseksi.  Sopiva pohja uudelle laille voisi olla esimerkiksi Mirjam Vire-Tuomisen Rauhanlaki-aloite vuodelta 1973.

Rauhanlaki-aloite oli itseasiassa lisäys Rikoslakiin eli uusi 5a§:

Joka suunnittelee, valmistelee, aloittaa tai jatkaa hyökkäyssotaa tai sotaa, joka on vastoin Suomea velvoittavan kansainvälisen sopimuksen tai yleisesti tunnustettujen kansainoikeudellisten perusteiden määräyksiä, on tuomittava rikoksesta rauhaa vastaan kuritushuoneeseen elinkaudeksi tai määräajaksi, vähintään kahdeksi vuodeksi.  Joka julkisesti kiihottaa edellä 1. momentissa tarkoitetun tai muun kansainoikeudellisten sääntöjen tai periaatteiden vastaisen sodan alkamiseen tai jatkamiseen tai sodalla uhkaamiseen taikka julkisesti ihannoi sellaista sotaa, on tuomittava sotapropagandan harjoittamisesta vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi tai, jos teon vaikutus on katsottava vähäiseksi, sakkoon.  Tässä pykälässä mainittujen rikosten yritys on rangaistava.

Edellä olevaa voisi ehkä täydentää kuvailemalla kielletyksi myös liittyminen tuollaiseen sotaan  ja liittoutuminen sotilasliittoon joka tuollaisia valmistelee.

Minusta eduskunnan pitäisi säätää edellä olevan kaltainen mielummin kuin yrittää pestä aikaisempia syyllisiä omista teoistaan.  Siitä olisi meille hyötyä tulevaisuudessakin jos säädös tosissaan otettaisi.