Ruiskukkarintaisten vasen laitahyökkääjä

Sauli Niinistöstä rakennetaan kokoomuslaista ikonia.  Tiukkalinjaisen kuvan rakentaminen jäi tällä erää turvallisuuspolitiikassa vajaaksi.  Sen sijaan urheilullisuuden voimaan näytetään edelleen uskottavan.  Käytännössä Niinistö kuitenkin suorittaa omaa kokoomuslaista rooliaan.

Tuossa aiemmin porvarillisissa tiedotusvälineissä uhottiin kuinka presidentti Sauli Niinistö/Kok   suorastaan läksytti kenraali Makarovia.  Samaan aikaan Niinistö ilmoitti, että hän ei aio enää keskustella aiheesta Venäjän presidentin Vladimir Vladimirovits Putinin kanssa.

M.m. YLEn TekstiTV:n (sivu 107/1 23.6.2012) mukaan Putin on Pietarin talousforumin yhteydessä järjestetyissä hänen ja Niinistön välisissä tapaamisissa selvittänyt ja vahvistanut, että kenraali Makarovin esille nostamat tulkinnat ovat Venäjän kanta asiaan.  Putin ikäänkuin nollasi Makarovin avulla harjoitetun Niinistö-hypen.  Nyt Niinistön vahva presidenttiys, jota esimerkiksi Ilta-Sanomien Juhannusnumerossa toimituspäällikkö Timo Paunonen niin hehkuttaa, näytetään kuitattavan muutamalla kuvalla ja videolla Putinin järjestyttämästä jääkiekko-ottelusta jossa molemmat presidentit pelasivat samalla puolella.

Niinistö-kuvan kirkastamisessa mielikuvamarkkinoille näytetään nyt panostettavan enemmän politiikan sivuitse meneviin asioihin.  Siinä missä Urho Kekkosesta aikoinaan rakennettiin urheilullista kuvaa kovimpana kala- ja metsämiehenä niin nyt Niinistöllä on modernimmat elkeet.  Kekkosen aikoihin n.s. kansan syvien rivien keskuudessa arvostettiin murtomaahiihtoa, kalastusta ja metsästystä joten poliittisen alfa-uroksen ikonisoiminen tehtiin niihin liittyvillä kuvilla.  Nykyisin sirkushuvit kansalle haetaan muualta, m.m. jääkiekosta ja mikäs sen sopivampaa kuin kuvata ikoni kaukalosankarina.  Poliittisten kuvien ja ikonisoimisen tarpeet eikä keinot ole muuttuneet, vain lavasteet on vaihdettu.

Sinällään Kokoomuksen brändääjät ovat lähteneet hakemaan mielikuvamarkkinoinnin kuvia jääkiekosta, tuosta wannabee-alfa-urosten leikistä jossa polvihousuiset aikuiset miehet luistelevat ja sohivat toisiaan pitkillä kepeillä.  Siinä suurimmat sankarit hakevat "respektiä" haastamalla toisiaan kaukalotappeluun? Sekö on mielikuva joka kokoomuslaiset haluavat sankaristaan antaa?  Enää ei luulisi olevan varaa naureskella Putinin tiikerinmetsästyksille tai keekoiluille ilman paitaa.

Toivottavaa olisi, että ihmisten n.s. medialukutaito kehittyisi niin, että tuollainen imagon rakentaminen ei purisi vaan ihmiset osaisivat oikeasti katsoa asioita asioina ja polittisten toimijoiden tekoja niiden tavoitteiden, keinojen ja tulosten valossa.  Niinistölläkin, edelleen edellä mainitun Paunosen artikkelin "Niinistöstä tulikin vahva presidentti" mukaan, hänen roolinsa on kerätä huonompiosaisten tuki harjoitettavalle politiikalle kun Kokoomus keskittyy puoluekellokkaiden, m.m. Jyrki Kataisen,  Jan Vapaavuoren, Jyri Häkämiehen jamitäniitäonkaan johdolla parempiosaoisten etujen ajamiseen.  Paunosen jutun taittoasussa asia tiivistetään nostona: "Niinistö hoitaa köyhän kansan, Kokoomus palaa puolustamaan rikkaita".  Tämä kokoomuslainen roolitus antaa mielenkiintoisen lisävärin porvareiden ja eritoten kokoomuslaisten puheille presidentin tarpeesta nousta nousta politiikan yläpuolelle, n.s. kokokansan presidentiksi.  Nyt hän hoitaa politiikan kaukalorähinöissä ruiskukkarintaisten vasemman laitahyökkääjän tehtävää.

Stubb & kmpnit kunnostautuu jälleen

Monet tiedotusvälineet, esimerkiksi YLE, ovat kertoneet kuinka Suomen ulkopoliittisessa johdossa piuhat ovat poikki eikä tieto kulje.

Ensin on laadittu suunnitelma ja tehty sopimukset miehitysjoukkojen laajentamisesta Afganistanin vaalien ajaksi. Joukkojen määräajaksi on määritelty lokakuun loppu. Kuitenkin alusta asti on ollut tiedossa, että jos toinen kierros järjestetään, se tulee myöhemmin. Onko siis Suomen ulkopoliittinen johto Stubb etunenässä ja Häkämies peesissään luottanut vaalivilpin onnistumiseen ja Hamid Karzain valitsemiseen ensimmäisellä kierroksella? Tähän viittaisi myös heidän kehunsa mukamas onnistuneista ja hyvin menneistä vaaleista.

Oma lukunsa on, että Stubb & kmpnit eivät vaivaudu kertomaan asioita ulkopolitiikasta omalta osaltaan vastaavalle presidentille. Samaan aikaan kaavaillaan lisävallan antamista näille tunareille kun kuulemma ainakin Tuija Braxin mielestä EU:n uusi perustuslain asemaa tekevä paperi eli Lissabonin sopimus pakottaa riisumaan presidentin valtaa entisestään. Se näyttää nyt kasautuvan pelottavassa määrin vielä vaarallisempiin käsiin.

Mitä käytännössä tarkoittaa, että Stubb vastaa tietokatkoksesta? Mitä hän konkreettisesti tekee vastuuta kantaessaan? Eroaako hän vai käynnistää UM:n toiminnan kehittämisen vai menee muistinparannusterapiaan vai mitä?

Entä mitä Häkämies tekee sotaministeriössään jotta jatkossa toimenpiteitä ja tehtäviä ei suunnitella yhtä hutiloiden kuin nyt on tehty.

Millaisia johtopäätöksiä päämisteri tekee hallituksensa taidoista ja kyvyistä? Ehtiikö hän edes omilta tupeksimisiltaan johtaa hallitustaan?

Ja ennenkaikkea edustuksellisen demokratiamme kaunein kukkanen, valtiopäiville kokoontunut eduskunta - mitä se tekee? Nuokkuu ja pitää huolta hallituspuolueiden ryhmäkurin pitämisestä. Milloin eduskunta ihan oikeasti keskustelisi hallituksen asemasta ja vastaisi tehtävästään vaatia hallituksen nauttivan sen luottamusta eikä päin vastoin.

Lipposen äksyily provosoi

Lipposella on taas kummallisia käsityksiä äksyilyblokissaan Turun sanomissa. Hänestä on ilmeisesti ihan oikein, että energiayhtiöt saavat ansiottomasti, ilman syytä ja omaa työtä messeviä voittoja.  Minusta on vain kohtuullista, että niitä nipistetään Windfall-verolla.

Samoin häntä tuntuu kaihertavan kun Niinistö yrittää vasemmalta ohi demareista, kiitos Lipposen itsensä ja vasemmistoliiton johdon siellä onkin tilaa. Toisaalta en pidä presidentinvaalikampanjaansa jo käyvää Niinistöä yhtään Lipposta uskottavampana. Kummastakaan ei ole työväen johtajaksi tai työväen aseman puolustajaksi.

Ydinvoimaakin hän jaksaa edelleen puolustaa. Jostain kumman syystä hän ei pysty tai ehkä pikemminkin halua laskea syntyviä työpaikkoja. Ydinvoimala on toki iso ja seksikäs mutta työllistää vain rakennusaikana. Sen jälkeen siellä ei tarvita kuin muutama valvoja monitorin ääressä. Sen sijaan hajautettu energiantuotanto uusiutuvista raaka-aineista työllistää paljon enemmän sekä laitteistojen rakentamisessa, niiden hoitamisessa kuin raaka-aineen hankinnassakin. Työpaikathan eivät kuitenkaan tunnu Lipposta ja hänen kumppaneitaan huolestuttavan. 

Toisaalta ydinenergian riskitkään eivät hänen kaltaisiaan ole koskaan huolestuttaneet. Heitä ei voisi vähempää huolettaa kymmenien tuhansien vuosien säteilyt, uraanikaivosten ympäristöongelmat t.m.s. He eivät vertaa tavanomaisten voimaloiden aiheuttamia riskejä ydinvoimalan riskeihin. Paljon muutakin jää huomaamatta sillä onhan iso laitos aina seksikkäämpi fetissi kuin pieni.

Mitä taas tulee muiden pohjoismaiden sosialidemokraattien haluihin niin Lipposelle ei liene tullut mieleen, että niissä ei kuuden vuoden välein ole demokraattisia kuninkaanvaaleja. Ei voisi vertailu pahemmin ontua. Minä olisin paljon huolestuneempi kuinka nyt kasataan huoletta valtaa pääministerille presidentin vallan karsimisen savuverhon suojassa. Sen näkemättä jättäminen on minun miestäni suorastaan edesvastuutonta jos on jotenkin olevinaan huolissaan demokratian tilasta.

Onkohan Lipposella jokin krapula valtansa menetyksestä vai joitakin muita vanhan miehen vaivoja jotka pitää purkaa. Sinällään varmaankin tuollainen kirjoittelu on terapeuttista mutta saa muiden adrenaalinerityksen kiihtymään.