Olen viimeaikoina törmännyt muutamaan Eric Blair:n (1903-1950), t.m.n. George Orwell:n uuskieltä ja kaksoisajattelua muistuttavaan ilmaukseen jotka muodostavat kokonaisuuden jota tekee mieleni ruotia tarkemmin. Ne kuvastavat hyvinkin nykymenoa ja kuinka meitä kieltä manipuloimalla ohjataan kohti uusia sotia.
Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen lanseerasi NATO-jäsenyyden hakuprosessin aikana käsiteen "Turvallisuuspoliittinen demokratiajousto". Sillä hän kuvasi kaikkia niitä koukeroita joita ulko- ja sisäpolitiikissa tehtiin jotta Turkilta ja sen presidentiltä Recep Tayyip Erdoğan:lta saatiin puuttuva hyväksyntä Suomen jäsenyydelle. Silloin poliittinen johtomme tuli suostuneeksi kaikenlaiseen jota on vaikea saada mahdutettua demokratiaan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen.
Presidentinvaalikampanjassaan Alexander Stubb otti ottanut keppihekosekseen ja iskusanakseen "arvopohjaisen realismin" jolla hän perustelee yksipuolista ja -silmäistä asettumista USA:n johtamaan "läntisen arvoyhteisön"*) rintamaan sen hybridisodassa Kiinaa, Venäjää, Irania ja kaikkia niitä muita vastaan jotka uskaltautuvat haastamaan sen hegemoniaa maailmassa, on kyse taloudesta tai sotilaallisesta voimasta. Hän on jatkanut sen käyttöä myös tultuaan valituksi presidentiksi.
Heikki Koskinen X:ssä (ent. Twitter) arvosteli Stubb:n käsikassaraa ja liitti siihen oman ilmauksensa "intressipohjainen totuus". Se kuvaa minusta osuvasti ja napakasti kuinka meidän nykymenossamme fakta väännetään tarkoituksenmukaisiin solmuihin aina kulloisenkin tarpeen mukaan. Tekeepä mieleni vääntää sitä keekoillen eteenpäin muotoon "tarkoitussuunnattu todellisuuskäsitys". Onhan toiminta tarkoituksellista ja aktiivissa tapahtuvaa. Asioita vääntää ja kääntää lihaa ja verta olevat ihmiset aktiivisesti ja tietoisesti. Lisäksi suomenkieli soljuu siinä kauniisti.
Kyseiset ilmaisut, kaikessa sisäisessä epäeheydessään kuvaavat hyvin nykyistä rajua ajan rientoa **) jossa kuva todellisuudesta vääristetään vastuullisessa mediassa vastaamaan tarkoitushakuista poliittista ohjelmaa jota perustellaan valituilla ja omaan blokkiin liitetyillä arvoilla joita ei kuitenkaan noudateta vaan niistä "joustetaan" tarpeen mukaan ja joskus ilmankin. Tärkeintä eliitillehän on ylläpitää kapitaalien omistajien nautintaoikeuksia. Se näkyy meille finanssikapitalististen, banksterien ja sotateollisen kompleksin omistajien etujen ajamisena. Establishmentissa häärivät poliitikot ja talouselämän ammattijohtajat saavat myös palkkansa mutta n.s. "tricle down" -efekti***) ei silti toimi sen pidemälle.
Nautintaoikeuksien ylläpitäminen näyttää vaativan yhä rajumpia toimia. Ainahan sodat on käyty eliittien hyväksi. Carl von Clausewitz:kin (1780-1831) totesi kirjassaan "sodasta" ****) sodan olevan "politiikan jatkamista toisin keinoin". Toisaalta voidaan todeta M.A. Nummisen tavoin George Orwell:n romaaniin "Nineteen Eighty-Four" maksiimin "sota on rauhaa" kääntyvän muotoon "sota on rahaa". Silloin pääsemme sotimisen ytimiin: sota taloudellisten etujen ahnehtimista, siis voiton tavoittelua äärimmäisin keinoin. Olemme siis fascismin ja natsismin äärellä.
Sota on taloudellisen voiton tavoittelua äärimmäisin keinoin
Sota on myös tehokas keino voiton suhdeluvun eli sijoitetun pääoman tuottoprosentin laskutendenssiä vastaan. Etenkin jos sodan voi soditututtaa muilla, esimerkiksi laittaa joku vasallihallinto sodittamaan kansalaisiaan puolestaan (vert. Ukrainan sota). Hintoja voi nostaa keinotekoisten pulien avulla, inhokkeja voi sulkea pois markkinoilta ja aseet käyvät kaupaksi. Se siis on hallitsevan luokan väline ajaa omia etujaan muiden, tavallisten ihmisten kustannuksella.
Meidän pitäisikin pystyä näkemään läpi eliittien sotahakuisista pyrkimyksistä ja vihdoin päästä siihen mitä saksalainen työväenjohtaja August Bebel (1840-1913) kuvitteli ennen Ensimmäisen maailmansodan alkua: "työväenluokka on niin kehittynyt ja sivistynyt ettei se enää suostu sotimaan toisen maan työväenluokkaa vastaan". Bebel ehti kuolla muutamaa kuukautta ennenkuin hänen ajatuksensa romuttui. Ehkä me jo nyt vihdoin voisimme sen saavuttaa? Siis ennenkuin joudumme III maailmansotaan. Mutta silloin meidän pitää pystyä väistämään eliittien demokratiajoustot, arvopohjajulistukset ja todellisuuden vääristämiset.
---
*) "Läntinen arvoyhteisö" on käsite jolla tarkoitetaan kaikkia niitä läntisiä, USA:n johtamia liittoutumia, m.m. NATO, EU jotka liittävät propagandaansa n.s. "läntiset arvot". Suomessa termiä lanseerasi m.m. Martti Ahtisaari (1937-2023) joukkona johon Suomen tulisi kuulua jotta olisimme arvoinemme arvoisessamme seurassa.
**) "Raju ajan riento" on kevyt viittaus kahteen toimittaja, puoluesihteeri, YLE:n toimitusjohtaja y.m. Erkki Raatikaisen (1930-2011) kahden kirjan nimeen: "Raju on ajan riento" ja "rajumpi on ajan riento" joissa hän käsitteleli Neuvostoliittoa. En ole lukenut kumpaakaan mutta niiden nimet ovat viehättäneet.
***) "Tricle down" -efektillä tarkoiteaan propagandistista käsitystä siitä kuinka menestyvien rikkaiden yltäkylläisistä pöydistä varisisi jotain myös tavallisille ihmisille aina köyhimpiä myöden. Ilmiö on yhteiskunta- ja taloustieteissä kumottu monta kertaa. Etenkin kapitalismin lopun aikoina rikkaat pyrkivät viemään köyhiltä "viimeisetkin tuhkat hellojen pesistä". Suomeksi on yritetty lanseerata termiä "valumaefekti".
****) Carl von Clausewitz (postyymisti): "Vom Kriege"; 1832. Suom. "Sodankäynnistä"; 2005.
Tekstit
