Kontiainen nuivien maassa

 Minulle siunaantui mahdollisuus vierailla Nuivastolassa. Sitä asustavat nuivat. Pääsin tarkastelemaan heidän elinpiiriään ja elämisensä monia tapoja.  Yritän tässä kuvailla joitakin heidän piirteitään sekä modus vivendiään sen minkä objektiivisia havaintoja tein.

Nuivien ilmiasu ja -olento

Olennoltaan nuivat ovat ovat liki meidän inehmojen kaltaisia.  Ne kävelevät pääsääntöisesti kahdella jalalla ja pystyvät ääntelemään likimain ymmärrettävästi kunhan kuulija ottaa huomioon heidän kielensä ja puheenpartensa monet erityisyydet (ks kohta Nuivan kieli).  

Nuivastolassa pukeudutaan monilta osin ihmisten tavoin: tuulipukuja, farmarikangashousuja, pusakoita sekä T-paitoja. Myös värikkäät fanallipaidat ovat joidenkin suosiossa.  Tosin heitä kiehtoo n.s. "persvakoluukki" jossa housujen takapuoli laskeutuu niin alas että natis:ien *) välinen vako paljastuu.  Muilta osin nuivat muistuttavat ulkoiselta olemukseltaan meitä muita.

Tosin tarvittanee vielä lisää gladistista tutkimusta jotta osaamme sijoittaa heidät oikein Primates-lahkon luokitteluun.  On myös arvailuja n.s. "puuttuvan renkaan" löytymisestä mutta se saattaa olla ennenaikainen tulkinta kuten monet aiemmat vastaavat.

Nuiva maailmankuva

Kuva: Rateli (Mellivora capensis), nuivien totemieläin

 Nuivat palvovat totemieläimenään ratelia eli mesimäyrää (Mellivora capensis)**).  Myös muita eläinsymboleita tunnetaan kuten pesukarhu (Procyon lotor), pingviinit (Spheniscidae), yleensä eläimiä joita Nuivastolan luonnossa ei luonnonvaraisena esiinny.

Nuivien uskomusmaailma rakentuu käsityksestä jostakin kauan sitten kadotusta onnen ajasta jolloin kaikki oli paremmin.  Silloin läski oli valkoista, kesäisin hyvät hiihtokelit, peräkammarinpojilla nöyrästi nyrkin ja hellan välissä pysyviä naisia sekä perjantaipullo ***) kesti paljon pitempään.  Tämän muinaisen, muistojen kultaaman onnelan heiltä väitetysti veivät maahan muuttaneet ulkomaalaiset joilla on heidän silmissään kummallisia tapoja ja näyttävät oudoilta.  Mitään todisteita heillä ei uskomuksilleen ole joten se vertautuu monien uskontojen kuvastoon ajasta ennen n.s. syntiinlankeemusta ****).  Heidän uskonoppineensa ovat luoneet joukon dogmena joita seuraamalla uskovien sanotaan pelastuvan uudelleen paratiisiin.  Ne kiteytyvät iskusanaan "Matut raus!" eli "maahantulijat ulos" jota sikäläisessä puheenparressa nimitetään eufemismilla "maahanmuuttokritiikki".  Nuivien keskeisimmät toimet perustuvat sille samaten kuin he manaavat kaikkea pahaa erilaisten, vähemmän nuivien aikaansaannoksiksi.

Nuivilla on myös monenmoisia salaliittoteorioita kuinka heidän kuvittelemansa viholliset, esimerkiksi ns "kulttuurimarksilaiset", "suvakit", "woket" ynnä muut, salakavalasti yrittävän tuhota nuivien elämäntavan soluttautumalla ja väestöä vaihtamalla (niinkuin jotkut vaihdossa nuivia huolisivat).  Salaliittojen kohteiksi uhriutuminen on erityinen kansallishyve ja tuo arvostusta muilta nuivilta.

Nuivilla on myös erityinen uskontosuhde jossa he pitävät ristinuskonnon joitakin perinnemenoja arvossa kuitenkaan itse niitä noudattamatta.  He valikoivat ristinuskonnon uskontopullasta itselleen maistuvia rusinoita jättäen tarkoituksella muistamatta joitakin toisia.  Erityisen tärkeää heille uskontomielessä, kuten muutenkin, on tiettyjen vanhojen yhteiskunnallisten muotojen ulkokohtainen täyttäminen.  Erityistä vihaa he tuntevat ja lietsovat niitä kohtaan jotka ovat kyenneet jo luopumaan uskonnoista kokonaan.

Tiettyä "sielujen sympatiaa" Nuivastola tuntee rapakontakaisia AltRightlandiaa sekä välimerellistä Melonitaliaa kohtaan.  Lisäksi heillä on aatteellisia yhteyksiä gallialaisiin lapennisteihin ja Neuropan alternatiiveihin valtakunnan porvareihin. Yhteydet ovat niin tiiviit ja näkyvät, että voisi kuvitella heidän kopioivan ulkomaalaisten esikuviensa tekstejä ja symboleita mutta eihän se voi olla totta sillä he ovat niin kansallismielisiä. Edellisen toki voi myös lukea heidän oman kielensä kautta käänteisesti (ks. myöh. kohta nuivan kieli).

Nuiva yhteiskunta

Nuivastolan yhteiskunta on perusteiltaan yksinkertaisen hierarkinen.  Ylinpänä on "mestari" joka on kirjoittanut Internet:ssä julkaistun pyhänä pidettyjen kirjoitusten muodostaman dogmiston, n.s. "Scripta:n" (lat "scriptus", suom. "kirjoitettu", feminiininä).  

Mestarin alapuolella on n.s. kellokkaiden eli johtavien nuivien lauma.  He välittävät hänen sanomaansa ja sen oikeaa tulkintaa sekä osoittavat kulloinkin vastustajat ja viholliset sekä myös ne joiden kanssa sillä hetkellä ollaan ystäviä.

Alinpana on rahvas jonka tulee olla nöyrää ja kuuliaista Mestarin sanomalle.  Annetut tehtävät tulee suorittaa kuuliaisesti kun koirapilliin vihelletään.  Rahvas ei saa myöskään osoittaa minkäänlaista myötämieltä tai edes suvaitsevaisuutta erilaisiksi tuomittuja kohtaan.  Erimielisiksi tuomittujen kanssa ei saa olla missään ystävällismielessä kanssakäymisessä vaan heistä saa puhua vain "hampaat irvessä" manaten heitä pahimmilla tunnetuilla haukkumanimillä ja kirouksilla: woke, suvakki, kommunisti j.n.e.

Erityisistä kansallisista kunnostautumisista nuivat jakavat toisilleen sulkia päähineisiin.  Niitä jaetaan tunnustuksena m.m. erityisen nuivasta suhtautumisesta erilaisia kohtaan.  Erityisen arvostettua on eriarvoistamisesta muiden tunnistamaksi tulleiden uhriutuminen.

Habitaatit Nuivastolassa

Nuivien populaatiot elävät lajille tyypillisessä ympäristössä pohjoisella havumetsävyöhykkeellä. Levinneisyysalue on laaja mutta hajanainen koska nuivat ovat jokseenkin epäsosiaalisia eivätkä siedä hyvin lajitovereiden saati ihmisten seuraa.

Nuivastolassa nuivat elävät silti mielellään kaltaistensa joukossa pieninä populaatioina. Yhteisöllisellä naapurikateudella huolehditaan samankaltaistavasta pyrkimyksestä monokulttuuriin.  Nuivassa yhteisössä eletään mielellään omakotitaloja muistuttavissa yhden koiraan ja naaraan muodostaman parin sekä heidän jälkikasvunsa muodostaman yhteisön, normiperheen, pesässä ja sitä ympäröivässä reviirissä.  Reviirien rajariidat ovat yleisiä.

Reviirien välillä ja arjen touhuihin nuivat kulkevat maaöljystä tislattua erilaisia hiilivetyjä sisältävää seosta polttavilla kulkuneuvoilla joita he kutsuvat yksityisautoiksi.  Nuivat välttelevät kulkemasta samassa kulkuneuvossa muiden, erityisesti tuntemattomien kanssa.  Sellaista liikkumistapaa he pitävät kommunismina.  Samoin nuivat välttelevät oman lihasvoiman käyttöä liikkumisessa.

Nuivien yhdyskunnan optimi on asua omassa yhden perheyhteisön pesässä järven rannalla keskellä kaupunkia palvelujen vieressä mutta niin kaukana naapurinuivista etteivät ne näy eikä kuulu.  Toisaalta toki tunnetaan myös populaatioita joissa nuivat elävät jopa kerrostalokeskittymissä, lähiöiksi kutsutuissa habitaateissa.  Silloin nuivan tulee välttää kaikkea kanssakäymistä naapureiden kanssa mutta heidän toimiaan on pidettävä silmällä ja raportoitava poikkeavuuksista.  Erityisiä hylkimisreaktioita aiheuttaa jos lähettyvillä näkyy iholtaan erivärisiä, vieraita kieliä puhuvia ja toisin pukeutuvia.

Lisäksi nuivalla perheellä tulee olla kesämökki jossakin järven rannalla jossa "sielu lepää" ja nuiva voi "ladata akkujaan" rillaamalla ja saunomalla sekä naapureita ja puolisoa haukkuen.  Tällöin ravintona yleensä käytetään rillimakkaraa *****) ja III veroluokan olutta ******).  Muulloin nuivat käyttävät ravintonaan "nötköt:iksi" sanottua hienoksi jauhettua punaista lihaa, kaurapuuroa ja ruisleipää sekä III veroluokan olutta.  Perjantaipullossa sen sijaan on yleensä vahvaa tislaamalla valmistettua n.s. paloviinaa. 

Nuivassa perheyhteisössä noudatetaan tarkasti patriarkaalia järjestystä. Koiras on perheen pää joka päättää suurista asioista kuten ulkopoliittisista kannanotoista ja auton hankinnasta sekä suhtautumisesta naapureihin.  Naaras hoitaa pullantuoksuisasti kotia nyrkin ja hellan välistä sekä huolehtii, että jääkaapissa on III veroluokan olutta.  Lapset hoitakoot omat asiansa naaraan valvovan silmän alla mutta olkoot häiritsemättä alfauroksen ansaittua rauhaa sillä hän tekee työtä ja elättää perheensä, toisin kuin woket ja kommunistit.  

Nuivat yhteisöt eivät siedä koiraan ja naaraan parista poikkeavia suhteita eikä perheroolituksia.  Binäärisestä sukupuolikategorioinnista pidetään myös tiukasti kiinni.  Hyväksytyistä rooleista harhautuneille kuitenkin suvaitsevimmissa nuivissa piireissä sallitaan eheytyshoitoja tiukasti valvottuina.  Uroksien sallitaan toki myös muodostaa autoihin ja penkkiurheiluun liittyviä kaveripiirejä kunhan natis:t ja pullistuneen vatsanseudun paljastava vaatetus eikä halailu sekä kommunikointi muiden kanssa edusta millään tavalla eroottista latausta. 

Nuiva tiede

Nuivastolassa on oma tarkka käsitys tieteestä ja "tieteestä".  Pääsääntöisesti tieto ja sen hakeminen on kommunistien hapatusta ja harhaanjohtamista.  Vain Mestarin hyväksymät käsitykset hyväksytään.  Oikeaa tulkintaa valvoo Nuivastolan keskusvalvomon tiedevastaava, "Työmiehen" korkeaan arvoon itse itsensä korottanut kellokas-rateli.  Hänen tieteellinen maksiiminsa on: "niin on jos siltä tuntuu". Siis hänen tuntemustensa mukaan eritavalla tuntevat ovat kommunisteja tai mikä pahempi: suvakkeja.

Erityisesti nuivilla on doktriineja koskien ilmastoa ja luontoa yleensä kohtaan, sekä myös osittain koskien pandemioilta suojautumista, ihmisen kehollista itsemääräämisoikeutta sekä yhteiskunnallisia lainalaisuuksia vastaan.  Tasa-arvon sekä sukupuolien ja -puolisuuden tutkimus on tiukasti kiellettyä, myös siihen viittaaminen muutenkuin tuomitsevassa sävyssä.

Nuivastolassa ainoana oikeana tieteenä pidettyä kaksoisajattelua edistää sikäläinen ajatuslato "Nuivastolan perusta" joka tuottaa nuivasti kaksoisajateltua tajunnanvirtaa. Sen ymmärtämien vaatii tuntemusta nuivankielestä (josta tarkempaa kuvausta etäänpänä tässä kirjoituksessa). 

Erityisesti nuivalalaisessa tieteessä on omat käsityksensä n.s. logiikasta eli matemaattisista ja filosofisista syy-seuraus -suhteista. Tietyllä ajanhetkellä pintapuolisesti hyvältä vaikuttava on ratelien ansiota mutta sama hetken kuluttua silkoksi osoittautuessaan muiden syytä, luultavasti kommunistien. Sen esittämiseksi Nuivastolassa rakennetaan nuivia korrelaatioita ja kausaliteetteja tarpeen mukaan ja hävitetään vanhoja.

Samaten nuivilla on myös oma aikakäsitys joka poikkeaa yleisesti muualla käytetystä kronologiasta sekä myös kosmologisista tieteellisemmistä aikakäsityksistä.  Sen pääperiaate on, että ennen oli paremmin, nyt on huonosti mutta tulevaisuudessa taas koittaa ikuinen parempi onnenaika kunhan nuivat tottelevat mestaria.

Nuivan kieli

Nuivien kieli muistuttaa alkeellisesti suomenkieltä. Molemmissa on yhteisiä ääntiöitä, tavuja ja kokonaisia sanoja.  Kieliopit myös muistuttavat toisiaan, ollen rateli ikäänkuin trivialisoitu jälkimmäisestä.  Monimuotoisempi kieli sivulauseineen ja lauseenvastikkeineen käännetään yksinkertaisiksi ja suoraviivaisiksi päälauseiksi: esimerkiksi "monista asioista monet eri tavoin ajattelevat ihmiset voivat olla erilaisella kannalla lähtiessään erilaisista lähtökohdista ja päätellen toisin" kääntyy kahdeksi päälauseeksi: "Rateli on oikeassa" ja "muut ovat väärässä".

Ilmauksien merkitykset muodostetaan nuivankielessä toisin kuin muualla.  Nuivassa ilmaisun merkitys on yleensä käänteinen verrattuna suomalaiseen ilmiasulliseen vastineeseensa.  Samaten retoriikka yleensä irroitetaan aihepiiristään sekä muotoillaan agressiivein lisäten genitaaleja, insultatiiveja ja probrumeja. Esimerkiksi ilmaus "olen erimieltä" tulee kääntää nuivaksi vaikka "v***u mä mitään mieltä olen, haista v***u, saa**nankommari suvakki ääliö" (huom. myös poikkeava yhdyssanakäytänne).

Summa summarun

Tässä tiivistetty raapaisu kokemuksistani nuivien maassa.  Matkani Nuivastolan nuivan kansan pariin oli kaikkinensa mieleenpainuva ja ikimuistoinen kokemus mutta oli mukava taas palata sivistyksen pariin.  Reissu opetti hyvin kuinka erilaista eripuolilla on ja kultuurit, jos ratelien elämänmuotoa voi sellaiseksi nimittää, poikkeavat toisistaan, monikulttuurisesti kuten sanotaan. Samalla matkani osoitti ettei nuivien utopioima monokultuuri toimi sillä sielläkään kaikki eivät olleet nuivia, ainakaan samalla tavalla, vaan se perustuu pakottamiseen ja väkisin tehtyyn yhdenmukaistamiseen sekä haluun esittää yhteistä mieltä yhteisössä.

---

*) "natis" suomeksi pakara. Sijaitsee parittain ihmiskehon lantion takaosassa. Koostuu pääsääntöisesti kahdesta lihaksesta, (Gluteus maximus, Gluteus medius) sekä niitä peittävästä rasva- y.m. kudoksesta. Pakaraparia pidetään yleisesti n.s. erogeenisena eli seksuaalisuuteen liittyvänä kehon osana.

**) Rateli eli mesimäyrä (Mellivora capensis) on afrikkalainen näätäeläin. Siitä on sanottu ettei se kuulemma välitä pa**aakaan mistään. Se on tunnettu m.m. kyvystään sietää ahdistelua ja silti olemaan agressiivinen saalistaja.

***) "Perjantaipullo" on lasi- t.m.s. astia johon on laitettu alkoholipitoista ,yl etanolia (CH3CH2OH) sisältävää juomaa nautittavaksi perjai-iltaisin työviikon päätyttyä. Nauttiminen tapahtuu yleensä n.s. humalahakuisesti eli käyttäjä hakee nopeaa humaltumisreaktiota eli keskushermoston toimintaa sekä kiihdyttävää että lamauttavaa vaikutusta. Seurauksena on usein lievähkö alkoholimyrkytys (IDC 6C40.3) oheis- ja seurausvaikutuksineen.

****) "Syntiinlankeemus" on moniin uskontoihin liittyvä kuvaus siirtymäriitistä viattomuuden ja normaalin elämän välillä. Ennen sitä kerrotaan eletyn paratiisinomaisessa olotilassa mutta jokin teko tai ajatus (vrt. Raamatun kertomus Adam:sta, Eva:sta ja kärmeksen tarjoamasta omenasta, syytökset esiaviollisesta seksistä, masturbointi j.n.e.) saattaa ihmisen tai ihmisjoukon pahan puolelle josta ei voi pelastautua kuin uhrautumalla kunkin uskonnon dogmien mukaiseen koettelemukseen ja saada siten pelastus.

*****) "Rillimakkara" on jonkinlainen makkaraa etäisesti muistuttava jauhoseoksella täytetty pitkulainen pötkylä maustettuna pienellä määrällä lihaa tai sen kaltaista valmistetta. Nimen alkuosa tullee kypsennystavasta jossa pötkylä kuumennetaan "rillissä" (alkup lie sanaperheessä "barbique", "grilli", "grillata") niin, että se on sisältä edelleen jääkaappikylmä mutta pinnalla on tulikuumia karsinogeeneja.******) "III veroluokan olut" eli "keskiolut" eli "keppana" on Nuivastolan kansallisjuoma ja etenkin nuivien koiraiden suosiossa. Se muistuttaa alkeellisesti n.s. lager-olutta ollen kuitenkin mauttomampaa koska makuaistilla huomattavissa olevat aistimukset ovat nuiville "ulkomaanpellejen keekoilua" eikä niiden katsota sopivan nuivan suuhun. III veroluokan oluessa on etanolia 2,9-4,7 tilavuus-%:ia. Kyseinen tuote nautitaan suoraan pullonsuusta, toisin kuin normaaleissa pöytätavoissa yleensä edellytetään.

---
Tuoteseloste: Tekstistä mahdollisesti lukijalle mieleen tulevat ajatukset fiktiosta eivät ole täysin tuulesta temmattuja vaan kukin voi itse tykönänsä miettiä kuinka paljon tämä matkakertomus sisältää faktaa ja kuinka paljon fiktiota. Niiden ero tässä on jokaisen lukijan tajunnanvirtaan piirretty viiva.

Mikkelin perintö

Mikkelin kaupunki on luomassa kulttuuriperinnön vaalimisohjelmaa.  Luonnoksessa on paljon hyvää mutta korjattavaakin.  Erityisesti kaipaisi kulttuuriperinnön elävä ja toimivana pitämistä.

Olen lueskellut Mikkelin seudun kulttuuriperintöohjelman luonnosta (4/3 -13). Toivoisin sen aiheuttavan myös keskustelua kun en malta olla sitä itsekin hieman kommentoimatta. Sen teemat vaikuttavat ihan hyviltä lähestymistavoilta. Samaten sen toimenpideaihioissa on paljon hyvää.

Sen sijaan en pidä hyvänä II Maailmansodan nostamista esiin kulttuuriperintönä. Ensinnäkin sota on kaikkinensa kulttuuriperinnön hävittämistä. Ja toisaalta II Maailmansotaan liittynyt päämajan sijainti Mikkelissä ja ympäristössä on historiallisessa jatkumossa irrallinen ja hyvin lyhytaikainen, irrallinen ilmiö.  Sen palvonta on lähinnä poliittista ja ideologista.

Ohjelmassa jäävät vähälle huomiolle Mikkelin eräät erityispiirteet jotka ovat jopa ainutlaatuisia koko maan mitassa. Sellaisia ovat esimerkiksi Nuoriso-opiston Paukkulassa antama koulutus, vanha orkesteri, Työväennäyttämöpäivät ja musiikki- sekä balettijuhlat. Ne olisi hyvä sisällyttää osaksi elävää ja kehittyvää kulttuuriperintöä.

Toimenpide-ehdokkaissa on on monta hyvää asiaa. On ehkä lapsus, että kaupungin perustaja on tyystin unohdettu. Tapanahan kaupungeissa on yleensä jollakin tavalla muistaa perustamispäätöksen tekijää.

Kaikkien erillisten tekojen lisäksi parhainta kulttuuriperinnön vaalimista on toimiva ja kehittyvä yhteisö. Siis kaikki toimet jotka pitävät kaupungin elinvoimaisena eli kulttuurilaitokset ja perintökohteet elävinä ja toimivina.

Helsingistä Guggenheimiin

Viime päivien kuumin puheenaihe on ollut Guggenheim-museon rakentaminen Helsinkiin.  meille ovat erilaiset taide- ja matkailubusineksen autuudenjulistavat taas todistaneet miten hieno ja ainutkertainen mahdollisuus meillä on ja jos siihen ei tartuta meitä uhkaa ties millaiset hirvittävyydet tai aineski ollaan tyhmiä.

Prosessista

Koko prosessissa minua vaivaa, että missään ei ole esitetty sitä tai niitä ongelmia tai tavoitteita joita tällä hankkeella on lähdetty ratkaisemaan.  Niistä vedettyjä vaatimuksia ratkaisulle ei ole esitetty.  Eikä missään ole näkynyt vertailtuja vaihtoehtoja Guggenheimin rinnalla.  Meille on vain esitetty Guggenheimin itsensä helsinkiläisten verorahoin tuottamaa markkinointimateriaalia.

Guggenheim-museota esitellään toisaalta matkailumahdollisuutena.  Se kuulemma tuo satoja tuhansia matkailijoita ihmettelemään museota.  Tässä vedetään esiin silloin yheensä espanjalaisen Bilbaon onnistunut matkailuprojekti.  Siinä tapauksessa Bilbaon kaikki tekeminen ja onnistuminen pistetään Guggenheimin piikkiin ja gloriaksi.  Sen sijaan esimerkiksi Berliinin ja Venetsian enemmän tai vähemmän flopanneet eivät Guggenheimin tyrkyttäjille kelpaa esimerkeiksi.

Toisaalta museota tarjotaan ratkaisuksi edistämään suomalaisen nykytaiteen vientiin.  Kansainväliset taiteen ystävät kiinnostuisivat suomalaisesta taiteesta kun kävisivät katsomassa kansainvälisiä näyttelyitä Katajanokan Guggenheimissä.  Silloin unohtuu, että toisaalla Helsingin Gukkenheimin pitäisi keskittyä kuulemma arkkitehtuuriin ja design:iin.

Helsingin taidemuseo

Oma lukunsa on Helsingin kaupungin tarjoutuminen luopumaan omasta taidemuseosta ja antamaan kaikki Solomon R. Guggenheimin  ja hänen veljentyttärenä Marguerite "Peggy" Guggenheimin jäämistöjen etuja vartioivan säätiön valtaan.  Siellä päätöksiä tekee hallitus jota säätiö itse täydentää tarpeidensa mukaan henkilöillä jotka lahjoittavat tarpeeksi rahaa.

Helsingin oman taidemuseon tuhoajana tässä vaikuttaa Guggenheimin jonkinlaisena asiamiehenä toimiva Janne Gallen-Kallela-Siren.  Hänen varsinainen tehtävänsä kai pitäisi olla nimen omaan Helsingin taidemuseon johtajuus ja siten sen kaikinpuolinen edistäminen.  Sen sijaan hänellä on Guggenheim-kytköksen lisäksi sivutoimi Ekoport Turku Oyn hallituksessa jota kautta löytyy mielenkiintoinen kytkös: sijoittaja ja taidekeräilijä Carl Gustav Ehnrooth joka sattumoisin on myös Guggenheim-säätiön hallituksessa.  Tutkivat journalistit voisivat tutkia tätäkin mielenkiintoista kytköstä tarkemmin. 

Keskustelu

Tässä Guggenheim-asiassa sen ajajat tuntuvat käyttävän samaa tekniikkaa kuin esimerkiksi NATO- ja EU-friikit.  vastustajat ovat kehityksen vastustajia, eivät ymmärrä kansainvälistä verkottumista, eivät näe liiketoiminnan mahdollisuuksia ja ovat muutenkin tyhmiä.  Sen sijaan mihinkään vastustajien kysymyksiin ei vastata.

Erityisesti Guggenheim-museon edistämisen tasoa kuvaa Harry "Hjallis" Harkimo viikonlopun Ilta-Sanomissa: hän ei voi ymmärtää miten ymmärtämättömiä vastustajat ovat.  Samaa sarjaa edustaa myös kokoomuspoliitikko Sirpa Asko-Seljavaara jonka mukaan näin hienoa hanketta ei vastusta kuin joku vasemmistolainen, tietenkin. Harkimo myös koki tarpeelliseksi syyttää aikaisempaa kulttuurityötä siitä, että Guggenheimin kaltaista brändiä ei ole pystytty tänne tekemään ja siksi sellainen pitää ulkomailta kalliilla rahalla ostaa.  Hän vain unohti, että aiemmin tälläisiä rahoja ei ole löytynyt hyvillekään ideoille mutta nyt sellaisety pitäisi repiä.

Oma lukunsa on käyttää Carl Gustaf Ehrnroothia ikäänkuin puolueettomana asiantuntijana.  Hänhän on mitä suuremmassa määrin omalla asiallaan.

Sen sijaan Vasemmistoliiton kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki on esittänyt ihan oikeita käsityksiä.  Hän on muotoillut kysymyksiä: Tuoko tuollainen panostus jotakin lisäarvoa kulttuurille ja jos niin mitä?  Toisaalta, hän on tuonut Guggenheim-kiireeseen valtiontaloudellista realismia: tämän vuoden budjetti on kiinni ja kulttuuribudjetista on muutenkin leikattava, mitä leikattaisi lisää jotta Guggenheimille riittäisi rahaa?  Asko-Seljavaarat eivät vastaa mutta syyttävät ymmärtämättömästä vastustuksesta.

Aikataulu ja kustannnukset

Oma luokkaansa on hankkeen aikataulu.  Ensin säätiöllä oli kaksi vuotta aikaa tehdä selvitystään helsinkiläisten veronmaksajien rahoilla.  Nyt päätös pitäisi tehdä sen yksipuolisen ja asianosaisten itsensä tekemän markkinointimateriaalin perusteella reilussa kuukaudessa.  Päätöstä ollaan tekemässä markkinointimateriaalin esittämien, taatusti alakanttiin laskettujen, lukujen perusteella n. 150 MEUR:n rakennusinvestoinnista, n. 30 MEUR:n lisenssi- ym. kuluista 20 vuodeksi ja 13 MEUR:n käyttökuluista.  Vertailun vuoksi Helsingin taidemusen kulut taitavat olla n. 3,7 MEUR.   rakennuskustannuksia voinee verrata esimerkiksi musiikkitaloon: kokonaishinta oli budjetin mukaan 140 MEUR ja 160 MEUR toteutui jolloin Guggenheimin arvioitu neliöhinta olisi n. 2 1/2 kertainen.

Vaihtoehdot

Minusta olisi enemmän kuin kohtuullista, että meille suurelle yleisölle mutta etenkin Helsingin kaupungin päättäjille esitettäisi myös vaihtoehdot noiden ylväiden tavoitteiden saavuttamiselle.  Miten noita samoja asioita kulttuurin ja matkailun saralla voitaisi saavuttaa samanlaisilla panostuksilla.

Mitä esimerkiksi saataisi kulttuuriviennin ja -verkottumisen saralla jos kotimaisiin voimiin, kansainvälisiin näyttelyvaihtoihin j.n.e. sijoitettaisi uutta rahaa tuon lisenssimaksun verran eli 1,5 MEUR per vuosi.   Jos näihin vaivauduttaisi vastaamaan niin ehkä Arhinmäkikin saisi vastauksensa.

Kaiken kaikkiaan olisi toivottavaa, että tätä asiaa käsiteltäisi asiallisesti, siis siten, että tavoitteet ja vaatimukset sekä vaihtoehdot selvitettäisi ennen päätöksentekoa.  Päättäjillä Helsingin kaupunginvaltuustossa pitää olla kunnolliset kustannus/hyöty -analyysit käytettävissään eikä vain rahan pyytäjien markkinointiprosyyri.

Postintelligentsian ja soinilaisuuden liitto

Viime aikoina ovat postkultturelliset ja posthumanistiset voimat jälleen aktivoituneet hyökkäämään n.s. intelligentsian ja sivistyneistön kimppuun.  Saamme monesta tuutista kuulla ja lukea kuinka pilvilinnoissaan elävä elitistinen kulttuurisivistyneistö on kultturellisuudessaan ja humanismissaan etääntynyt "oikeasta kansasta" kun kaikki eivät niele maahanmuuttokritiikin varjolla esitettävää rasistista xenofobiaa tai kansalliskiihkoista taidesensuuria.

Yhteiskunnassamme olevan ja edelleen ajettavan porvarillisen eriarvoistamisen ja talousliberalismin seurauksena syntyvää vastustusmieltä ja muutoksenhalua yritetään kanavoida hallitsevan taloudellisen ja poliittisen eliitin kannalta vaarattomaan suuntaan.  Sellaiseksi he valitsevat yleensä joko ulkoisen vihollisen tai ääliöpopulistisen ja -nationalistisen hörhösakin.  Meillä aiemmin keinoja ovat olleet m.m Ernesti Hentunen ja Veikko Vennamo. Venäjällä vastaava on ollut m.m. Vladimir Zhirinovski ja muualla sun muut.  Sellaisina ovat noussut myös poliittiseen valtaan Adolf Hitler ja Benito Mussolini.  Yhteistä heille kaikille on ollut, että taloudellisen vallan haltijoiden ei ole tarvinnut olla huolissaan omasta asemastaan ja lisäksi on saatu yhteiskuntaan kuria ja järjestystä; eivät työläiset ole enää ajaneet etujaan lakkoilemalla eikä muutenkaan.  Nyt meillä on sitten nämä Perussuomalaiset ja Timo Soini.  Hän ja hänen kaltaisensa vertautuvat muinaisiin karavaaneihin ja niiden perässä räksyttäneisiin koiriin.  Karavaanit kulkivat koirista huolimatta ja jos sieltä heitettiin raato revittäväksi niin piskejä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa mihin Ali Baba karavaaniaan vei.

Varsinaisella ja oikealla eliitillämme onkin huoli, että kritiikki harjoitettavaa politiikkaa kohtaan suuntautuu nimenomaan soinilaisten kautta.  He eivät aseta yhteiskunnan todellisia vallanpitäjiä ahtaalle kunhan populistista revittävää riittää.  Ja aikanaan sitten kellokkaat voi palkita jollakin sopivalla viralla.  Tekn. yo Pekka Vennamo pistettiin johtamaan postia eikä siitä ole vieläkään toivuttu, ei perinteisessä postitoiminnassa eikä sähköisessä tietoliikenteessä.  Ja Etelä-Savo on vieläkin poroperinnetohtori J. Juhani Kortesalmen jäljiltä kehityksen vihoviimeinen hännänhuippu.

Soinilaisten tukeminen on monitahoinen projekti.  Näkyvintä on Timo Soinin fanitus ja tarjoilu suomalaisena perusmiehenä mutta sillee kivasti erikoisena roomalaiskatolisena ja englantilaista jalkapalloa seuraavana lähiömiehenä.  Näiden pikanttien mausteiden seurauksia politiikan sisältöön ei kuitenkaan saa analysoida.   Esimerkiksi roomalaiskatolinen käsitys abortista ja naisen oikeudesta ruumiiseensa on kielletty kysymys roomalaiskatoliselle Soinille.

Oma lukunsa on kuitenkin Soinin ja soinilaisuuden arvostelijoiden mustamaalaaminen.  Kun PerSut arvostelevat postmodernia taidetta, heiltä ei kysytä ymmärtävätkö he mitä postmoderni oikeasti tarkoittaa.  Sen sijaan kulttuurin kentän erilaisia suuntauksia ymmärtäviä ja sitä kautta PerSujen linjauksia arvostelevien kimppuun hyökätään.  He mukamas ovat elitistejä kun näkevät taiteen trendit oman aikansa tuotoksina eivätkä halua rajoittua vain n.s. kultakauden kansallisromanttiseen realismiin (jonka senkin tekijät olivat aikoinaan aikalaistensa "kansan makua" ymmärtävien mielestä silkkaa roskaa).

Jos ei lähde mukaan selittämään yhteiskuntamme ongelmia maahanmuuttajien syyksi eikä hyväksy maahanmuuttokritiikiksi naamioitua rasismia, on innostunut tosiasioiden kieltäjäksi.   Työnantajien keinottelu työsuhteen ehdoilla käyttämällä hämärästi tai puolihämärästi haalittua vuokratyövoimaa ulkomailtahan on työvoiman vapaata liikkuvuutta tai ainakin maahanmuuttajien omaa syytä. 

PerSujen ja Soinin retoriikan onttouden ja sen takaisten ajatusten ristiriitaisuuden vastustaminen halutaan esittää edistysmielisten uskonnollis-aatteellisena puhdasoppisuuden vaatimuksena.  Sen suvaitsevaisuusvaatimus ei kuulemma sisällä vapautta erimieltä olevalle realisteille.  On yhden totuuden hegemoniaa, henkistä ylimielisyyttä ja johdonmukaisuuden puutetta väittää huvittavan ristiriitaiseksi väitettä maahanmuuttajien syyllistymisestä yhtä aikaa sosiaaliturvalla laiskotteluun ja meidän työpaikkojemme viemiseen samalla kun ne peevelit vielä ehtivät viemään peräkammarinpojilta viimeisetkin naiset. 

Tuoreimmaksi tämän alan sankariksi on nostettu valtatiedonvälittäjien palstoilla päätoimittaja y.m. Timo Hännikäinen ja hänen esseekokoelmansa "Ihmisen viheliäisyydestä".  Sitä esitellään m.m. Savon Sanomissa.  Porvarillisissa tiedonvälitteissä hänet ja hänen kaltaisensa uuskonservatiiviset posthumanistit laitetaan kompromentoimaan muut nykypolitiikan vastustajat.  Heidän tehtävänsä on käyttää kaikkia mahdollisia väärän argumentoinnin kliseitä jotta nykymenolle vaarattomat PerSut pystyttäisi tarjoilemaan ainoana vaihtoehtona.  Samalla toivotaan oikeita rakenteellisia muutoksia tarjoavien jäävän marginaaliin tai ainakin vaikuttavan omituisilta, itseään muita parempina pitäviltä erikoisuuden tavoittelijoilta. 

Kaikessa epäpoliittiseksi julistautumisessaan nämä poliittisen ja taloudellisen eliitin juoksupojat siis ovat mitä poliittisempia hyötyeläimiä työnantajilleen.  He ovat osa maapallon laajuista talousliberaalia kampanjaa tavallisten ihmisten riistämisen nostamiseksi uudelle tasolle.   Näiden meidän paikallisten kykyjemme, Hännikäisen et al, aatemaailman takaa löytyvät kansainväliset uuskonservatiiviset linjat ja linjanvetäjät eli samat uuskonservatiiviset aatteet kuin porvarillisten poliittisten toimijoiden.  Meillä on siis yleisen (uus-)konservatiivisen maailmanlaajuisen trendin suomalainen sovellus.  Sen  poliittinen siipi on kokoomus-keskustalainen politiikka valitusosastonaan PerSut ja postintelligentit antamassa koko hoidolle teoreettisen kuorrutuksen.