Nyt Kansan uutisetkin ...

Vasemmistoliiton pää-äänenkannatajan Kansan Uutisten verkkosivuilla on keskustelupalsta jossa on käyty keskustelua monissa keskustelusäikeissä mitä vasemmiston tulisi nyt tehdä kun kannatus on ennätysmaisen alhainen.   Yksi keskustelusäie on nimeltään "Yhtenäinen vasemmisto".  Siellä julkaistiin nimimerkin "Totuuskomissio" kirjoitus otsikolla "Miksi erotettiin?".  Siinä puolusteltiin kansanedustajien Jyrki Yrttiahon ja Markus Mustajärven erottamisia Vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä tavalla joka provosoi minut vastaamaan.  Alla oleva vastaukseni ei kuitenkaan läpäissyt KU:n sensorin seulaa:

Totuutta ja ”totuutta”

Totuuskomissiolla on hieman maailman menosta poikkeava käsitys historiasta. Hänen mainitsemansa "myyräntyö" on ollut pikemminkin ominaista aikoinaan SKDL/SKP:n haltuunsa saaneelle n.s. "kirveslinjalle" vaikka ei toki ollut vierasta toisellekaan linjalle. Nyt Vasemmistoliitossa he jatkavat samaa edelleenkin, nyt puolueyhtenäisyyden nimellä. Jos heidän menettelytapojaan olisi aikoinaan noudatettu SKDL/SKP:ssä niin heidät olisi savustettu liikkeestä ulos alta aikayksikön.

Nyt tehdään ennemmin yhteistyötä ideologisen vastapuolen kanssa kuin suvaitaan erimielisyyksiä melkein samaa mieltä olevien kanssa. Tälläinen pitää ainakin minut ja epäilen monet muutkin Vasemmistoliiton ulkopuolella.

Ilmeisesti SKDL:ssä ja SKP:ssä toiminut n.s. kirveslinja on aiheena tabu nykyisen Vasemmistoliiton parissa.  SKP:n aikoinaan XIV:ssa puoluekokouksessa haltuunsa saaneen oikeistolaisemman fraktion äärimmäinen suuntaus, puolueen silpomishaluista kirveslinjan nimen saanut ryhmittymä pyrki erottamaan sopimattomiksi katsomiaan puoluetovereita kuin nyt konsanaan Vasemmistoliiton johto.

Vasemmistoliiton ohjelma on täynnä hyviä asioita mutta ilmeisesti vanha osapuolimentaliteetti ei ole mihinkään kadonnut.  Aikoinaan osapuolijaon synnyttämä puolue on edelleenkin vain se sama enemmistöläinen osapuoli kuin ennenkin.  Edelleenkin miltei samalla tavalla ajatteleva toveri on suurempi vihollinen kuin luokka-asetelman mukainen vastustaja oikeistossa.  Se kelpaa yhteistyökumppaniksi mutta miltei samanmielisistä on päästävä eroon.  Puolue näyttää jatkavan kohti umpikujaansa samalla tiellä jonka viitoittivat SKP:ssa m.m. Aarne Saarinen, Arvo Aalto, Into Kangas, Arvo Kempainen ja jota  Vasemmistoliitossa jatkoivat esimerkiksi Salme Kandolin, Suvi-Anne Siimes ja Matti Viialainen.

Samaan aikaan toisaalla

Kun meillä hämmästellään vielä norjalaisen äärioikeistolaisen ja -uskovaisen Anders Breivikin tekojen käsittämättömyyttä, toisaalla eli Virossa juhlitaan virolaisten taistelua Natsi-Saksan rinnalla.  Tänään 31. heinäkuuta natsit ja heidän myötäilijänsä juhlistavat Waffen-SS -joukkojen taistelua Sinimäellä, Itä-Virossa.  Paikalla on n.s. veteraaneja ja nuoria uusnatseja. 

Samat tahot jotka pitävät käsittämättöminä äärioikeiston terroritekoja, ovat kuin tälläisiä juhlia ei olisikaan.  Mikään suomalainen tiedonvälite ei näytä tarttuvan aiheeseen.  Samalla kun konkreettisia tekoja pidetään käsittämättöminä ja vain harhamielisten yksilöiden tekoina, annetaan samanmielisten riekkua rauhassa yllyttämässä.

Edes vastamielenosoituksiin intoutuneiden pidätykset ja maahan tulon estämiset Virossa eivät ylitä suomalaisten tiedotusvälineiden uutiskynnyksiä.  

Jos oikeasti ja aidosti haluttaisi estää Breivikin kaltaisia ihmisiä ajamasta itseään äärimmäisiin tekoihin, osoitettaisi, että äärioikeistolainen hihhulointi ei oikeasti ole hyväksyttävää.  En tarkoita tällä, että tuollaiset tilaisuudet pitäisi kieltää ja osallistujia rangaista.  Sehän tekisi heistä marttyyrisankareita toisien samanmielisten silmissä.  Sen sijaan heille ja julkisesti on osoitettava millä asialla he liikkuvat ja millaisilla asioilla he leikkivät.  Vanhat natsiveteraanit ovat edelleenkin natseja eivätkä vain sympaattisia vanhoja pappoja.

Wille ja Ryyd

Sattuipa käsiini City-lehden uusin eli heinäkuun numero.  Siinä on esittelyjuttu oikeistopoliitikko Wille Rydmanista, kokoomusnuorten nykyisestä puheenjohtajasta.  Juttu sinällään on nykyaikana niin tavanomaista henkilöivää poliittista kirjoittelua.  Huomioni kiinnittyi kuitenkin Rydmanin rajanvetoon äärioikeistolaisuuteen.  

Lehtijuttu lainaa suoraan Rydmania: "Se, mistä yleensä puhutaan äärioikeistona, ei ole itse asiassa oikeistoa ollenkaan.  Skimit ja vastaavat.  Jos ajatellaan, että oikeistolaisuus on yksilökeskeinen tai korostetun lakia kunnioittava tapa ajatella yhteiskunnallisista asioista, niin äärioikeistoksi kutsutut ilmiöt ovat lähempänä vasemmistoa kuin oikeistoa".

Lainaus osoittaa Rydmanin käyttävän kummallista tekniikkaa.  Ensin hän määrittelee itselleen mieluisan oikeiston ja sen jälkeen sysää kaiken siihen kuulumattoman vasemmistoksi.  Noinko Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa opetetaan analyysiä?  Jutussahan kehutaan Rydmanin valmistuneen hirmunopeasti, kahdessa vuodessa VTM:ksi.  Ilmeisesti ulkoa on tenttikirjoja opittu mutta oivaltaminen ja oppiminen jäänyt tapahtumatta.  Pitäisiköhän opiskelemiselle saada minimipituus läpimenoaikojen lyhentämisen asemesta jotta jotakin ehtisi tarttua mieleenkin.

Oikeastihan oikeisto tarkoittaa tuotantovälineiden yksityisomistamista, kapitalismia (joskus markkinatalouden nimellä) ja yksilökeskeisyyttä sekä valikoituja vanhoillisia arvoja säilyttämään pyrkiviä poliittisia liikkeitä.   Äärioikesto taas on sellainen osa noista liikkeistä jotka vie jonkin tai useampia noista osa-alueista äärimmilleen ja on valmis toimimaan äärimmäisin keinoin päämääriensä saavuttamiseksi.

Vasemmisto taas pyrkii muuttamaan yhteiskunnan rakenteita niin, että yhteiskunnassa toteutuisi paremmin tasa-arvo eikä ketään riistettäisi. Vasemmisto näkee tässä ainoaksi toteutuksen ratkaisuksi siirtymisen sosialismiin. Ja eri vasemmiston suuntaukset maltillisista äärimmäisiin sitten erottuvat sosialismiin siirtymisen keinoissa ja aikataulussa.

Rydmanin lausahdus ei täytä kummankaan määrittelyn ehtoja ja on siten pelkkää poliittisen broilerin kevyttä läppää.  Olisinkin kaivannut toimittajalta hieman analyyttisempää ja tutkivampaa otetta.  Antti Pikkanen olisi voinut valmistautua haastatteluunsa hieman paremmin, olla ärhäkämpi ja ottaa selvää perusasioista.  Sen sijaan hän lienee tavoitellut kevyttä n.s. feature-juttua chillailufiilareilla, selliasta laittisidukan kera nautittavaa pintalääpäisyä.

Tälläisillä jutuilla vain hämerretään lukijoiden mahdollisuuksia nähdä poliittisten suuntausten, järjestöjen  ja toimijoiden oikeita sisällöllisiä eroja.  Samalla vahvistetaan kuvaa politiikasta eli yhteisten asioiden hoitamisesta erikoisten yksilöitten temmellyskenttänä.

Kukapa aloittaisi suomalaisen äärioikeistolaisuuden kokokuvan rakentamisen?  Sellaisen jossa koko ilmiö rakenteineen ja yhteyksineen läpivalaistaisi sekä teoreettiselta että käytännön kannalta.  Sellainen analyysi voisi auttaa meitä tunnistamaan myös kehitysketjuja jotka johtavat äärioikeiston ääri-ilmiöiden syntymiseen.

Norja ja Suomi

Tämän hetken kiihkein keskustelun aihe on pommiräjäytys ja nuorten murhaaminen Oslossa.  Äärioikeistolainen, nationalisti ja kristitty uskovainen Anders Behring Breivik räjäytti ensin, ilmeisesti harhautukseksi, pommin Oslon keskustassa ja sen jälkeen meni ampumaan nuoria sosiaalidemokraatteja heidän kesäleirilleen.  Tähtäimessä oli kuulemma entinen pääministeri Gro Harlem Bruntland sekä kulttuurimarksismi ja monikulttuurisuus.    En malta olla minäkään kirjottamasta muutamista silmiini pistävistä jutuista.

Koko tapauksen käsittelyssä haiskahtaa valitettavan tavallinen tapa yleistää meille vastenmielisten tahojen tekoja ja yksityistää meille mieluisten tekoja.  Kun valtajulkisuudessamme käsitellään meidän valkoihoisen, länsimaisen kulttuuripiirimme ulkopuolisten pahoja tekoja, ne yleistetään sen mukaan mihin etniseen, poliittiseen tai uskonnolliseen ryhmään tekojen tekijä tai tekijät kuuluvat.  Sen sijaan meille tutumpien ja samanmielisten teot selitetään yksilön erheillä tai hänen mielensä kieroudella.  Niimpä tässäkään tapauksessa ei tuomita valkoihoisia, oikeistolaisia eikä kristittyjä.   Selitykseksi tarjotaan sen sijaan koettua yksinäisyyttä, naisettomuutta ja psykologisoidaan kaikenlaisilla mielen häiriöillä. 

Oma lukunsa tässä suhteessa on poliisin, niin suomalaisen kuin norjalaisenkin, yritykset selittää tekijä yksityisyrittäjäksi ilman kavereita ja organisaatiota.  Sillä ilmeisesti haetaan syytä omalle laiskuudelle ja haluttomuudelle puuttua ideologisesti mieluisten ryhmien toimintaan.  Tunnettuahan on poliisien yleinen oikeistolaisuus. personoimalla teko yksilön teoksi, voidaan selittää, ettei jatkossakaan ole tarvetta terhakoitumiselle riippumatta tekijän omista ilmoituksista erilaisista soluista ja teon eristämistekniikoista.

Tekovälineiden hankintaankaan ei mukamas saisi puuttua.  Breivik oli ensin yrittänyt hankkia laitonta asetta mutta kun ei ollut onnistunut, joutui "tyytymään" lailliseen.  Kaikki yritykset tarjota keinoja aseiden leviämisen valvontaan karahtavat yhteiskunnan metsästäjäpuolueen vastustukseen kun aseet eivät tapa.  Aukaisisiko tämä tapaus hieman enemmän kotoistenkin pyssysankareiden silmiä?

Maatalouden harjoittamisen nimissä näytetään saavan ostaa millaisia myrkkyjä tahansa m.m. pommien raaka-aineeksi.   Yhteiskuntamme päättäjien tiedossa on ollut vuosikymmeniä, että eräät lannoitteet sopivat mitä parhaiten räjäytysaineiden raaka-aineiksi.  Miksi siis asialle ei ole tehty mitään?  Miksi muuten niin innovatiivinen maatalousteollisuus ei ole kehittänyt tuotteitaan turvallisemmiksi?  Miksi alalla sen sijaan keskitytään kehittämään geenimanipulaatiota ja tuholaismyrkkyjä (jotka myös ovat Breivikin ja kumppanin kaltaisille mainioita välineitä?

Miksi yhteiskuntamme päättäjät tuntuivat olevan enemmän huolissaan harhautuspommista ja sen mahdollisista päättäjäuhreista kuin tavallisemmista nuorisoaktivisteista. Sisäministerimme, kristitty Päivi Räsänen/KD taisi omasta ensimmäisestä viestistään unohtaa nuoret uhrit kokonaan.  Sen sijaan hän oli huolissaan hyökkäyksestä valtiokoneistoa vastaan.  Niin eliitti erottautuu omaksi kerroksekseen eikä enää sen jälkeen näe mitä täällä alisessa rahvaan maailmassa tapahtuu. 

Olen ollut huomaavinani suhtautumisemme tälläisiin asioihin muuttuneen ja muuttuvan vuosikymmenten saatossa.  Ikäänkuin turrumme väkivallalle, niin yhteiskunnan laillisten väkivaltakoneistojen kuin laittomien yksilöiden ja ryhmien harjoittamalle.  Aikanaan kun sodassa olleet miehet ja naiset oppivat jälleen ihmisten tavoille, suhtautumisemme väkivaltaan normalisoitui.  Taisimme kokea siinä suhteessa huipun 70-luvulla.  Sen jälkeen olemme taas alkaneet turtua yhä raaistuvaan väkivaltaan.  Samalla haemme turvaa teknisillä laitteilla ja lisäväkivallalla oireita vastaan eli rakennamme aitoja, valvontajärjestelmiä ja väkivaltaorganisaatioita.  70-luvulla haimme syitä rakenteista mutta sen jälkeen olemme vain peitelleet oireita.  Liitän tämän kehityksen yhteen yleisen oikeistolaistumisen kanssa.  Yhteiskuntamme muuttuu siis koko ajan oikeistolaisemmaksi ja raaemmaksi.  Koskahan saavutamme lakipisteen ja käännymme taas kohti humanismia? Vai onnistuuko oikeistolaistamisemme viemään meidät entistä tiukemmin uusiin sotiin kammottavine seurauksineen?

Boikotoin Israelia

Päivän paperinen Helsingin Sanomat tietää kertoa Israelin parlamentin hyväksyneen lain joka kieltää Israelin ja etenkin sen laittomien siirtokuntien boikotoimisen.

Tiedoksi Israelin viranomaisille: Olen boikotoinut henkilökohtaisesti Israelia ja israelilaisia tuotteita jo vuosikymmeniä.  Tulen jatkamaan boikottia kunnes Israel mahtuu YK:n sille suunnittelemien rajojen sisälle ja suostuu elämään sovussa naapureidensa kanssa.

Same in English:
Announce to Israeli authorities: I have been personally boycotting Israel and her products for decades.  I will continue boycott until Israel fits inside borders UN planned for it and it is enable to live in peace with its neighbours.

PerSuileva YLE

YLEn verkkouutisten keskusteluissa näyttää olevan luvallista kehua Perussuomalaisia mutta kehuihin vastaaminen ei sitten olekaan luvallista.  YLE:n kotimaan uutisena kerrottiin oikeustieteilijöiden kannanotoista julkisen vallan lipumisesta yksityisille yrityksille.  Keskustelussa julkaistiin kommentti nimimerkiltä "Maalaisjärki":

perus-suomalaiset on oikeassa. käykää ps.sivuilla niin näätte minkä takia jäi pois hallituksesta.mikään ei muutu nykyisellä politiikalla ...

Itse vastasin siihen kirjoituksella:

Tuolla alempaa kehutaan PerSujen olevan oikeassa. Väärin. PerSut ei oikeasti vastusta nykymenoa vaan pitävät vain huolta, että kritiikki kohdistuu muutamaan lieveilmiöön mutta ei rakenteisiin ja suureen linjaan. Karavaani kulkee vaikka PerSut haukkuu. Ja jos haukku yltyy liiaksi niin heille heitätään joku raato kaluttavaksi ja karavaani saa jatkaa rauhassa talousliberalismin viitoittamaa tietä.

Se ei enää ylittänytkään sensorin kynnystä.

Ymmärtäisin vaikka en pitäisikään tarpeellisena jos linjakkaasti poistettaisi kaikki puoluepolitiikkaan liittyvät kommentit aiheista jota eivät siihen suoranaisesti liity.  Nyt kuitenkin aiheena oli puoluepolitiikassakin keskustelua aiheuttava aihe ja sensurointi eli orwellilaisella uusiokielellä moderointi ei ollut linjakasta vaan hyvin valikoivaa.  Niin valikoivaa, että se antaa syytä pitää julkisen palvelun tiedonlevittäjää puoluepoliittisesti kantaa ottavana.

Rehnin olkiukko ja oikea talous tiedonlevitteissä

EU:n talouskomissaari Olli Rehn on parhaillaan esiintymässä Mikkelin Päämaja-symposiumissa.  Asiaa uutisoi sekä Länsi-Savo että YLE useammallakin uutislevitteellä.

Rehnin pääviesti näyttää olevan, että kreikkalaisten yhteinen omaisuus pitää yksityistää ja saadut rahat jakaa yksityisille ulkomaisille pankeille.  Jos pankit haluavat vielä enemmän, sitten jaetaan muiden euromaiden veronmaksajien rahaa ja laskut maksatetaan kaikkein kitkerimmin tavallisilla kreikkalaisilla.  Hänen viestinsä on sama kuin muun EU-eliitin ja IMF:n jo aiemminkin vastaavissa kriiseissä, tunnetuin tuloksin. Kaikkialla missä reseptiä on sovellettu, seurauksena on ollut vain savuavia raunioita ja tavallisten ihmisten kärsimyksiä.  Sen sijaan tuosta kuurista kieltäytyneet kuten esimerkiksi Argentiina, ovat selviytyneet paljon paremmin.

Rehn rakentaa vastustajistaan itselleen sopivaa olkiukkoa väittelykumppaniksi kun ilmeisesti ei uskalla lähteä vastaamaan oikeisiin vastaväitteisiin.  Hänen olkiukkonsa nykymenolle tarjoama vaihtoehto on hillitsemätön Kreikan konkurssi jossa maksajina olisivat Kreikan vähäosaiset.  Oikeassa elämässähän asiat eivät menisi noin jos ne muuten kuin rehniläisten haluamalla tavalla menisivät.

Vaihtoehtohan olisi tietenkin esimerkiksi hallittu velkajärjestely.  Siinä velkojat eli suuret kansainväliset pankit ottaisivat vastuulleen osan lainoista ja osan lainoista kreikkalaiset maksaisivat pidennetyllä aikataululla ja markkinakorkoja alemmalla korolla.  Silloin kreikkalaista yhteiskuntaa ei tarvitsisi ajaa alas ja kreikkalaisilla olisi realiset mahdollisuudet korjata valtiontaloutensa epäkohdat kuten esimerkiksi verotuksen tehokkuuden.  Yksityistäminen ei siis ole mikään pakko.  Vaihtoehdolla on myös referenssejä onnistumisesta, esimerkiksi Argentiinassa.

Lisäksi vakuuksien käytöllekin on erilaisia mahdollisia ilman, että omaisuutta tarvitsee yksityistää.  Kreikan valtio voisi kiinnittää omaa omaisuuttaan joka sitten JOS vakuuksia tarvitsee realisoida, siirtyisi vakuudensaajavaltion omaisuudeksi.  Sen jälkeen omaisuuden tuotot käytettäisi lainojen lyhennyksiin.  Ja alkuperäiselle omistajalle voitaisi antaa etuosto-oikeus siten, että voivat lunastaa menettämänsä kansallisomaisuuden takaisin heti kun pystyvät.

Lainajärjestelyllä toteutuisi lainanantajien vastuu ja heidän ottamansa kohtuuttomat riskit osittain realisoituisivat.  Pankkien omistajat ja johtajat saisivat viestin, että veronmaksajat eivät ryntää automaattisesti maksamaan heidän kuprujaan.  Toki se tarkoittaisi jonkun tai joidenkin pankkien nurin menoa mutta pankkiirit näkisivät, että heillä on aito vastuu tekemisistään.  Silloin meno jatkossa ei olisi yhtä holtitonta - toivottavasti.

Mahdollisuuksia siis on jos niitä ideologiselta yksityistämisvimmalta haluttaisi nähdä.  Näitä EU-hörhöjen näköaloja näyttää kuitenkin sumentavan uusliberalistisen ideologian vinot näyt.   Vai onko kyseessä pragmaattinen omaisuuden uusjako?

Kun globaalit kapitaalikeskittymät ovat jakaneet yksityisen kapitaalin, seuraavana vuorossa on globaali kannsallisvarauden uusjako kapitalistien voitontavoittelulle.  Kun kansantalouden lainalaisuuksien vuoksi sijoitetun pääoman suhteellisella tuotolla on lainomaisesti ominaisuutenaan laskea niin voittojen kasvattamiseksi tarvitaan yhä suurempia pääomia (vrt. marksilainen käsite "voiton suhdeluvun laskeva tendenssi")

Suurempia pääomia kasvatetaan kahdella tavalla: joko haalimalla sellaista omaisuutta joka aiemmin ei ole ollut mukana pelissä (esim. Kreikan valtion omaisuus) tai tekemällä virtuaalista rahaa (s.o. pankit laskevat liikkeelle uusia lainoja ilman reaalivakuuksia esim. lainat kreikkalaisille).  Nämä kapitalismin rakenteelliset seikat eivät Rehnejä et al kiinnosta vaan vain se, kuinka peli saadaan pidettyä käynnissä tässä jatkuvan kriisin tilassa.  Nämä kansantalouksien ja kapitalismin rakenteet eivät näytä kiinnostavan monia muitakaan.  Niin Jutta Urpilainen ja Paavo Arhinmäki hallituksessa kuin Timo Soini oppositiossa puhuvat vain hieman tiukemmin oireista mutta eivät tee mitään rakenteelle joka ylläpitää tätä rahastusautomaattia.  Ja hallituksen porvarit johdossaan pääministeri Jyrki Katainen ovat innolla mukana ilman mitään pidikkeitä.

Mistä löytyisi ne analyyttiset tiedotusvälineet ja asiantuntevat poliitikot, jotka osoittivat Rehnille mitkä oikeasti ovat rakenteet, asetelmat ja vaihtoehdot.  Miksi Rehn ja kumppanit saavat tuota omaa hölynpölyään niin helposti läpi?  Eivätkö toimittajat ymmärrä puheena olevia asioita vai eivätkö he halua häiritä EU-laisten suloisen myrkyllistä yksimielisyyttä?

Kreikkalaiset draamassa

Kreikan lainakriisissä on vaadittu, lähinnä SDP:seen leimautuneesti, vakuuksia sekä jatkolainoille että -takauksille.  Sinällään ihan hieno homma mutta ...

Olen hyväntahtoisesti halunnut ymmärtää, että SDP edes johonkin asti, siis pl. Paavo Lipposen toilailut, vastustaisi veronmaksajien omaisuuden haaskaamista yhtiöittämisen ja yksityistämisen kautta.  Nyt YLEn uutisten mukaan he kuitenkin Urpilaisen suulla edellyttävät sitä kreikkalaisilta.  Kreikassa pitäisi yhteiskunnan eli veronmaksajien omaisuus pitäisi antaa yhtiölle ja sitten yksityistää koska eliitti on elänyt yli yhteiskunnan varojen.  Olisikohan liikaa vaadittu Jutta Urpilaiselta, että hän olisi johdonmukainen myös valtiovarainministerinä?

Suomessa samanlainen omaisuuden yhtiöittäminen tehtiin pankkikriisin jälkeen.  Esimerkiksi säästöpankkeja hävittämään perustettiin  Arsenal Oy.  Menettelyllä hävitettiin omaisuuksia ja toimivia yrityksiä pilkkahinnalla.   Samaten on valtion omaisuutta mennyt Kapiteeli Oy:n ja Sponda Oy:n kautta.   Kaiken kaikkiaan ja kuitenkin lopputuloksena ei ollut yhteiskunnan selviäminen kriisistä mahdollisimman vähin vaurioin vaan omaisuuksien kaappaamisesta ja elinkelpoisen talouden tuhoamisesta.

Oma lukunsa Kreikan kimpussa häärääjistä on Luxenburgin pää-, valtiovarain- ja valtioministeri Jean-Claude Juncner (Kristillissosiaalinen kansanpuolue).  Hän vaatii Kreikkaan Treuhand-tyylistä laitosta hävittämään kreikkalaisten yhteistä omaisuutta.  Joko Juncker on tietämätön Saksan lähihistoriasta tai tahtomattaan paljastaa perinmäisiä tarkoitusperiään.  Treuhandin tarkoitushan oli olla osa kokonaisen valtion eli DDR:n hävittämistä.  Siinä suhteessa se onnistui eli DDR:ssä kansallistettu omaisuus hävitettiin nopeasti, tehokkasti ja pilkkahintaan yksityisille.  Toisaalta epäonnistuttiin sillä samalla syrjäytettiin ihmisiä, tuhottiin yhteiskunnan sosiaaliturvaa ja raunioitettiin lopullisesti itäisen Saksan talous.  Treuhandin jäljistä ei olla vieläkään toivuttu eikä kukaan osaa ennustaa koska tullaan toipumaan.

Onko Juncker nyt tuhoamassa Kreikkaa valtiona?  Vai vain omimassa kreikkalaisten kansallisomaisuuksia luxenburgilaisille ja muille edustamilleen pankeille?  Ja onko Urpilainen hiihtämässä perässä?

Kreikkaisessa draaman kaaressa kuuluu Aristoteleen runousopin mukaan olla peripetia eli juonen käänne.  Tilanne jossa epäselvyydet ratkeavat, väärinkäsitykset korjataan ja sen jälkeen aletaan valmistautua näytelmän loppuun.  Paljastaisikohan nämä Urpilaisen-Junckerin linjan toimenpiteet peripetian olevan olevan tässäkin draamassa käsillä?  vai onko tämä vain puskafarssia jostakin peräkylän kesäteatterista?