eroakirkosta.fi
Näytetään tekstit, joissa on tunniste maatalous. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste maatalous. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

EU-laskentoa

EU:n komissio on ja valtiojohdot ovat päässeet sopuun EU:n seuraavasta budjetista.  Käsitykset saavuetun neuvottelutuloksen sisällöstä ja sen vaikutuksista vaihtelevat hyvin jyrkästi.  Mistä EU-kansalaiset voisivat saada luotettavaa tietoa koska valtajulkisuuden tiedot ovat vain osatotuuksia jaristiriitaisia?
  
Meidän EU-eliittimme on palannut Brysselistä neuvottelemasta EU:n budjetista.  Jälleen kerran olemme voittaneet, jos ei muuta niin luvan maksaa lisää muiden jäsenmaksuja.  

Erityisen kummallista on kuitenkin maataloustukien kohtalo.  Hallituksemme pääministeri Jyrki Kataisen johdolla laskee, että EU:lta saatu maataloustuki laskee 20 miljoonaa EUR.  Maataloustuottajien keskusliitto (MTK) laskee, että sen korvaamiseksi tarvitaan 40 miljoonaa EUR.  Eroa ei ole kuin 100 prosenttia.

Miten näitä EU-laskelmia oikein tehdään kun heittelyvälit ovat 100 %:n luokkaa?  Miten luotettavia ovat laskelmat jäsemmaksujen neton 0,30 % ... 0,32:n %:n bruttokansantuoteosuudesta, EU:n budejetin pienenemisestä j.n.e.?

Meillehän on jo aiemmin opetettu, että olemme nettosaajia jäsenmaksuissa.  Silloin toki laskelmista unohdettiin tullimaksujen menettäminen mutta muistettiin niiden keräämiseksi saadut korvaukset.  Samaten ei "muistettu" kirjata laskelmiin kaikkia EU:n hallintobyrokratian kuluja.  Aivan tavatonta olisi tietenkin muistaa miten paljon rahaa palaa EU-lobbaamiseen ja asioiden käsittelyn kierrättämiseen Brysselin ja Strasbourghin kautta.

Nykyään sentään sitä ei enää kyetä peittelemään vaan selitellään miten halpa hinta tuo on yhteismarkkinoista, joilla oltiin jo ennen EU-jäsenyyttä sekä rauhasta johon saamme osallistua Afganistanissa. 

Julkisuudessa ilmeisesti vain emeritus EU-meppi Esko Seppänen vaivautuu selvittelemään mistä oikein on kyse.

Mistä löytyisi ne vallan vahtikoirat ja neljännet valtiomahdit jotka myös valtajulkisuudessa kyseenalaistaisivat meille syötetyt pajunköydet?  Vai olemmeko tuomitut olemaan tämän porvarillisen hegemonian alla kataisten ja kumppanien jymäytettävinä?


perjantai 30. heinäkuuta 2010

Anttila oikealla tiellä

Huomasin Länsi-Savon nettisivuilla jutun jonka mukaan maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila kaipailee maatalouteen lisää osuustoimintaa.  Olen tähän asti pääasiassa arvostellut Anttilaa nettikirjoituksissani mutta nyt on tunnustettava, että hän on ottanut askeleen mieleiseeni suuntaan.


Tosin Anttila haikailee vain raaka-aineiden tuottajien myyntiorganisaatiota osuuskunnan muotoon.  Eikö osuuskunta voisi toimia yhteisenä jalostajana ja pakkaajana joka möisi suoraan eteenpäin kaupoille ja ravintoloille? Sillä tuottajat nostaisivat omaa jalostusastettaan ja ketju pellolta ruokapöytään lyhenisi.  

Nämä osuuskunnat voisivat muodostaa laadukkaiden elintarvikkeiden omia paikallisia lähiruokatuotemerkkejä, brändäytyä niinkuin modernisti sanotaan.  Näin voitaisi saada jopa kansainvälisiä merkkituotteita maailmalle. Ei siis mautonta bulkkia vaan gourmet-tuotteita.  Ne voisivat murtautua laatutuotteilla laajemmille markkinoille eli tehdä sen mikä on yksittäiselle tuottajalle volyymin takia mahdotonta eikä suuria elintarvikejättejä kiinnosta.

Osuuskunnan pitäisi kuitenkin olla aito tuotanto-osuuskunta nykyisten kaltaisten osuusmeijereiden ja -teurastamojen asemesta.  Niissähän ongelmana on, että osuuskunnan jäsenet ovat yhtäaikaa omistajia ja raaka-aineen myyjiä.  Silloin syntyy ristiriita kun pitäisi maksaa maksimaalista hintaa raaka-aineesta ja toisaalta tuottaa maksimaalista korkoa osuuskunnan tuloksena.  Oikeassa tuotanto-osuuskunnassa varsinaista osuuskunnan  tuotantotyötä pitäisi tehdä jäsenten eikä palkattujen työntekijöiden, ainakin heitä tulisi olla enemmistö henkilökunnasta.  Ehkä kyseeseen voisi tulla sekamallikin jossa olisi jäseninä raaka-aineiden tuottajia ja jalostajia sekä molempia tekeviä.

Olen hämmästellyt miten hiljaa julkisuudessa on esimerkiksi Mikkelissä sijaitseva Helsingin Yliopiston Osuustoimintainstituutti eli Ruralia-instituutti.  Luulisi sen toimenkuvaan osuustoiminnan kehittäjänä ja tutkijana julistaa osuustoimintaan liittyviä mahdollisuuksia.  Ei myöskään Osuustoiminnan kehittäjät - Coop Finland Ry ole pystynyt pääsemään julkiseen keskusteluun. Toivottavasti tämä Anttilan avaus nyt motivoi myös instituuttia aktiivisuuteen ja osuustoimintaan liittyvien ennakkoluulojen hälventämiseen.