Lääketiedetermillä on vanha etymologiansa lääkitsemisessä ja Veijo Meren mukaan muinais-Intian loitsimisessa. Siis taustaltaan sana tarkoittaa parantamista. Mutta nykyisessä muodossaan ja nykykielessä merkitys tuo mieleen lähinnä medikalisoitumisen eli sen, että kaikki vaivat, niin oikeat kuin kuvitellutkin, parannetaan lääkkeillä lääkitsemällä. Vai pitäisikö puhua konkreettisen medikalisoimisesta. Hyvin harvat asiathan yhteiskunnassa tapahtuvat ilman, että jollakin on joku tarkoitus muuttaa asioita. Passiivissa puhumisella vain yritetään häivyttää vastuuta.
Perusteltuja vaihtoehtoja voisi olla monia:
Terveystieteen alana voisi olla kaikki mikä liittyy terveyden vaalimiseen.
Hoitotieteen voisi käsittää kokonaisvaltaiseksi sairaan hoitamiseen liittyvänä kokonaisuutena.
Parannustiede olisi varmaan hieman kapeampialainen kuin hoitotiede; kaikkeahan ei voida parantaa mutta potilasta voidaan hoitaa kunnes...
Sairaustieteenä voisi pitää kaikkea tutkimusta joka koskee terveydestä poikkeavia olotiloja.
Lääkitsemistiede voisi tarkoittaa kaikkien parantamiseen tähtäävien toimien, mukaanlukien lääkkeiden, tutkimista.
Hyvästä olosta ei sen sijaan kannattane johtaa sanaa sillä lääkelaitoksemme, vielä kun se helsinkiläisenä on pystyvä hoitamaan asioitaan, on määritellyt hyvän olon mielenterveydelliseksi häiriöksi ja siis sitä potevan lääkitsemistä tarvitsevaksi. *)
Kannattaisiko nykyaikana, kun muillekin asioille kehitetään uusia sanoja, myös lääkitsemistä ja ihmisen terveenä pitämistä tutkivaa tiedettä alkaa kutsua jollakin kokonaisvaltaisemminasiaa kuvaavalla sanalla.
*) Marihuanaa kipulääkkeenä käsittelevässä YLEn MOT-ohjelmassa esitetty kannanotto marihuanaa vastaan. Sen sijaan opiaatit ovat kuulemma suositeltavampia koska seurauksena on paha olo.
Tekstit
