Hirveä jyske varstojen läpi hallituksen riihien

Hallitus on pitänyt kevään kehysriihen.  Tulos oli sisällöltään odotetusti raakaa oikeistopolitiikkaa.  Hallituksen vasemmistopuolueet ovat ongelmissa.  Kansalaisilla on mahdollisuus nähdä missä mennään.

"Läpi Urjalan ja ja halki Huittisten kuuluu hirveä jyske varstojen" sanaeli Martti "Huuhaa" Innanen Urjalan taikayöstä. Nyt Jyrki Kataisen johtama hallitus on jyskyttänyt varstoja kehysriihessään seuraavien vuosien talousarvioita varten.   Siellä syntyi päätöksiä jotka muodostavat valtiontalouden kehykset seuraaville neljälle vuodelle. Sinällään päätökset eivät yllättäneet.  Ne olivat sitä mitä tältä hallitukselta saattoi odottaakin: leikkauksia tavallisille ihmisille ja etuja talouseliitille.  Omistajilta ei leikata kuin veroja. Kyseessä on siis raaka oikeistolainen talouspolitiikka johon eduskuntavasemmisto on saatu hirttäytymään mukaan.  Seurauksena olikin kummallinen hallituspuolueiden välinen sotku siitä, mitä aiottiin ja mitä ei aiottu, mitä tavoiteltiin ja mitä ei tavoiteltu.

Kaiken kaikkiaan näyttää, että Kokoomus johtavana hallituspuolueena sai mitä halusikin, demarit myötäilivät ja vassulit yrittivät peitellä kannattajiltaan mihin ovat ryhtyneet.  Kuitenkin kun sisällön kurjuus on paljastunut niin Demulit ovat pistäneet kakkosluokan kykynsä pehmentämään vaikutusta puheilla muutosmahdollisuuksilla.  Ykköskyky eli puheenjohtaja Jutta Urpilainenhan ei voi rikkoa hallitusyhteistyötä Kokkulieden kanssa, Tuomiojat sun muut voivat hieman putkia tutkainta vastaan.  Vassuleilla on suurempi ongelma poliittisen linjansa ja kannattajiensa kanssa.  Silloin jopa Paavo Arhinmäki joutuu julkisuudessa älähtelemään Korhosten, Uotiloiden ja kumppaneiden lisäksi.  Vihreiltä juttu on tainnut hautautua Heidi Hautalan taannoisten henkilökohtaisten töppäilyjen alle.

Minua on ihmetyttänyt koko kehysriihiproseduuri.  Katainen on selitellyt ongelmaa aikataulussa: kun ensin tehdään päätöksen niin sen jälkeen ei ole kunnolla aikaa tehdä laskelmia vaikutuksista ennen tiedotustilaisuuksia ja eduskunnan kyselytuntia.  Katainen tuli paljastaneeksi, että he tekevät päätöksiä ilman tietoa niiden vaikutuksista.  Ilmankos Kokkuli ja elinkeinoministeri Jan Vapaavuori on kiirehtinyt vakuuttamaan, että piiruakaan ei muuteta huolimatta Arhinmäen läpi saamasta lauselmasta jonka mukaan lainvalmistelussa "porsaanreiät" tukittaisi.  Eikö oikeasti pitäisi ensin tehdä laskelmia erilaisista vaihtoehdoista ja päätöksenteon pohjaksi analysoida niitä.  Päätökset tulisi tehdä vasta sitten mutta laskelmat olisivat valmiit tiedottaa kun ne olisi tehty etukäteen. Eikä kai olisi pahaksi julkistaa vaihtoehtoja niiden laskelmiakin jo etu etukäteen.

Toivottavasti tämäKIN episodi avartaa ihmisten silmiä näkemään millaista ja kenen eduksi tämä hallitus toimii.  Samalla hallituksen itseään vasemmistolaisiksi nimittävät voisivat vetää johtopäätöksenä kannattaako tuossa touhussa olla mukana.  Tuollainen puhallus taloutemme omistajille ei olisi ollut mahdollinen jos eduskunnassa olisi oikea vasemmisto-oppositio.

EU-laskentoa

EU:n komissio on ja valtiojohdot ovat päässeet sopuun EU:n seuraavasta budjetista.  Käsitykset saavuetun neuvottelutuloksen sisällöstä ja sen vaikutuksista vaihtelevat hyvin jyrkästi.  Mistä EU-kansalaiset voisivat saada luotettavaa tietoa koska valtajulkisuuden tiedot ovat vain osatotuuksia jaristiriitaisia?
  
Meidän EU-eliittimme on palannut Brysselistä neuvottelemasta EU:n budjetista.  Jälleen kerran olemme voittaneet, jos ei muuta niin luvan maksaa lisää muiden jäsenmaksuja.  

Erityisen kummallista on kuitenkin maataloustukien kohtalo.  Hallituksemme pääministeri Jyrki Kataisen johdolla laskee, että EU:lta saatu maataloustuki laskee 20 miljoonaa EUR.  Maataloustuottajien keskusliitto (MTK) laskee, että sen korvaamiseksi tarvitaan 40 miljoonaa EUR.  Eroa ei ole kuin 100 prosenttia.

Miten näitä EU-laskelmia oikein tehdään kun heittelyvälit ovat 100 %:n luokkaa?  Miten luotettavia ovat laskelmat jäsemmaksujen neton 0,30 % ... 0,32:n %:n bruttokansantuoteosuudesta, EU:n budejetin pienenemisestä j.n.e.?

Meillehän on jo aiemmin opetettu, että olemme nettosaajia jäsenmaksuissa.  Silloin toki laskelmista unohdettiin tullimaksujen menettäminen mutta muistettiin niiden keräämiseksi saadut korvaukset.  Samaten ei "muistettu" kirjata laskelmiin kaikkia EU:n hallintobyrokratian kuluja.  Aivan tavatonta olisi tietenkin muistaa miten paljon rahaa palaa EU-lobbaamiseen ja asioiden käsittelyn kierrättämiseen Brysselin ja Strasbourghin kautta.

Nykyään sentään sitä ei enää kyetä peittelemään vaan selitellään miten halpa hinta tuo on yhteismarkkinoista, joilla oltiin jo ennen EU-jäsenyyttä sekä rauhasta johon saamme osallistua Afganistanissa. 

Julkisuudessa ilmeisesti vain emeritus EU-meppi Esko Seppänen vaivautuu selvittelemään mistä oikein on kyse.

Mistä löytyisi ne vallan vahtikoirat ja neljännet valtiomahdit jotka myös valtajulkisuudessa kyseenalaistaisivat meille syötetyt pajunköydet?  Vai olemmeko tuomitut olemaan tämän porvarillisen hegemonian alla kataisten ja kumppanien jymäytettävinä?

NATOttamista Islannin taivaalla

Suomen osallistumisesta NATO-Islannin ilmavalvontaan näytetään jo päätetyn.  Prosessi on ollut kummallinen ja ihmisiä harhaanjohtava.  Lopputuloksen seurauksia ei olla ajateltu.  Miten saisimme demokratian toteutumaan?

Viimepäivien uutiskuohun ylimpänä keikkuu juttu NATO-kiimaisen eliittimme, höystettynä ulkoministeri Erkki Tuomiojalla, lupautumisesta lähettämään sotakoneita Islantiin. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö, pääministeri Jyrki Katainen ja puolustusministeri Carl Haglund esittävät ikään sovittuna asiana, että Suomi osallistuu NATO-maa Islannin ilmavalvontaan yhdessä NATO-maa Norjan ja NATOn ulkojäsenen Ruotsin kanssa lähettämällä muutaman sotakoneen, Hornetin, Islannin ympäristön valvontaan. Valvonta tarkoittanee Islannin ilmatilan valvontaa loukkauksilta ja lähiympäristön ilma- ja meriliikenteen seurantaa ja alusten tunnistamista NATOn ilma- ja merivalvonnan tapeisiin. Islannilla itsellään ei periaatteessa ole armeijaa eikä sillä ilmavoimia. Asiaa ajavat tuntuvat kovin hädissään peittelevän päätöstä harjoitukseksi ja pohjoismaiseksi yhteistyöksi.

Joutumisemme tähän jamaan on kummallinen mutta kuvaava kehityskulku. Ensin meille vakuutetaan, että emme ole lähestymässä NATOa vaan teemme vain tiivistyvää yhteistyötä. Sen jälkeen jokainen yksittäinen tiivistymisetoimi esitetään kulloinkin ihan joksikin muuksi, esimerkiksi tässä tapauksessa pohjoismaiseksi yhteistyöksi. Sillä ilmeisesti koetaan olevan niin hyvä kaiku kansalaisten silmissä ja korvissa, että sillä voi peitellä ihan mitä tahansa.

Seuraavaksi peiteltiin päätöksen sotilaallinen luonne vain harjoitteluksi ja viattomaksi lentelyksi ilman aseita tai ainakaan "kovia" ammuksia. Ei kuulemma ole sovittu mistään voimankäytöstä tyyliin "ei me mutta ne muut".

Ja varmemmaksi lopuksi selitetään, että yksityiskohdista ei vielä ole edes päätetty vaan vasta nyt aletaan NATOn kanssa sopia mitä meidän pitää tehdä.  Kuinka Niinistöt, Kataiset ja muut voivat vakuuttaa, että ihan normaalia eikä vaaraa?

Oma lukunsa on, miten hallitus ja presidentti ovat miettineen mitä sitten tapahtuu jos valvontalennolla oikeasti löytyy jotain valvottavaa? Tapahtuu joku kriisin puhkeaminen esimerkiksi ehkä mahdollisesti venäläisten kanssa? Mitä silloin tapahtuu omilla raukoilla rajoillamme ja vain sen takia, että ollaan sekoiltu NATOn kanssa? Välittääkö kukaan siitä, että kiltit suomalaiset ovat ilmoittaneet olevansa käyttämättä n.s. "voimaa" mutta muut ovat sitä käyttäneet? Uskooko kukaan?


NATOttajien selittelyihin liittyy monenmoista surkuhupaisaa n.s. ulostuloa.  Esimerkiksi kaikkien NATO-kiimakkojen äiti, sosia(a)lidemokraattinen EU-edustaja Liisa Jaakonsaari on julistanut viikonlopun paperisen Ilta-Sanomien mukaan yhtä aikaa, että Suomea ei liitetä tiiviimmin NATOon ja, että tiivis yhteistyö NATOn kanssa on selvää pässinlihaa ja virallinen linjamme.  Kumpaakohan Jaakonsaari ristiriitaisessa mielessään takoittaa?

Samaisessa jutussa ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan, Perri Salolaisen/Kok suulla kerrotaan, että puolustusvoimissa on ollut jo vuosikausia pyrkimyksenä NATO-yhteensopivuus.  Salolainen ilmeisesti tahallaan unohtaa, että puolustusvoimilla ei saa olla mitään omia pyrkimyksiä vaan niiden takana pitää olla aina poliittisen tason päätökset.  Tässä tapauksessa sellaista ei ainakan demokraattisesti ole tehty.

Salolainen kummeksuu myös, että SDP on alkanut keskustella asiasta vasta sen jälkeen kun muut eli NATO-mielinen Kokoomuseliitti höystettynä ulkoministerillä on asiasta jo päättänyt.   Toivoa sopii, että SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajan Jouni Bäckmanin toive laajasta käsittelystä Eduskunnassa toteutuu.

Oma lukunsa on opposition toiminta.  Keskusta toimii kuten oppositiossa toimitaan eli vastustaa aikaisempia tekemisiään.  Edellisessä hallituksessa he olivat miltei yhtä kiihkeitä NATOttajia kuin Kokoomus tai heitä ennen ja nykyisin Demarit.   Kepulipotrukkien Seppo Kääriäisen ja Risto Volasen vuodatukset eivät siksi olekaan uskottavia.  PerSuista taas ei tiedä.  heidän "hörhöosastonsa" Tossavaiset ja kumppanit puhuvat lämpimikseen ihan mitä tahansa mutta Timo Soini tällä hetkellä on kuin se kuuluisa ku..pissa sukassa koska hän on aikaisemmin suhtautunut myötämielisesti NATOon.

Vasemmistoliitto ja Paavo Arhinmäki kaipaavat lisäselvityksiä ja jättivat "varauman".  Epäilen heidän asettavan priorisoinnissa kuitenkin lopulta hallituspaikkansa etusijalle ja lipeävän NATOttajien kelkkaan jollakin tekosyyllä.  Ruotsalaiset Haglundin johdolla ovat innolla mukana NATOttamassa ja kristilliset, oliko heillä joku kanta johonkin jossa ei voi lyödä Raamatulla päähän.   Ainoa ryhmä Eduskunnassa jonka kanta lienee selkeästi sama kuin suomalaisten valtaenemmistöllä, lienee Vasenryhmä eli Vassuleista erotetut Markus Mustajärvi ja Jyrki Yrttiaho.  Heidän merkityksensä niin Eduskunnassa kuin valtajulkisuudessakin on marginaalinen.

 Julkiset valtatiedonvälitteet näyttävät valinneen selvästi jo puolensa.  Ne ovat NATOttajien eli rahan puolella.  Vain vaihtoehtoiset, ilman suurta julkisuusarvoa olevat ovat erimieltä.  Niiden viesti ei tavoita n.s. suurta yleisöä kun tiedonvälityksen valtavirran täyttää porvarilliset  tiedonlevitteet.  Siitä huolimatta valtaosa ihmisistä vastustaa Islannin kaltaisia operaatioita.  Mitenköhän tuo kanta saataisi vaikuttamaan demokraattisesti päättäjien päätöksiin ennenkuin on liian myöhäistä?
  

Katainen avoimena

Pääministeri Jyrki Katainen on puolustellut kreikkalaispankkien kanssa tehdyn sopimuksen salailua m.m. YLE/Radio Suomen Pääministerin haastattelutunti -ohjelmassa.  Lukaisin tuossa pika pikaa julkisuuslain Finlexistä.  Minä en löytänyt sieltä perusteita tälläiselle salailulle. 

Laki lähtee siitä, että kaikki asiakirjat ovat julkisia jollei ole erityistä perustetta niitä suojata salaisiksi.  Viranomaisten, siis myös pääministeri Kataisen, tulee edistää kaikin tavoin julkuisuutta ja avoimmuutta hallinnossa.  Tässä suhteessa kreikkalaispankkien vaatimukset eivät mene yli Suomen lainsäädännöstä.

Mikäli sopimuksessa on kohtia jotka paljastaisivat kreikkalaispankkien liikesalaisuuksia, ne on mahdollista peittää julkisuudessa.  Sen sijaan nekään eivät saa olla peruste estää Suomen korkeimman vallan haltijoita eli kansanedustajia tutustumasta perinpohjin valtiosopimukseen josta he joutuvat tekemään päätöksensä.

Tällä kertaa joudun olemaan Timo Soinin/PerSu kanssa samaa mieltä hänen yrittäessään saada sopimusta julkiseksi. Tosin hänen touhuissaan on persumaista suureellista mesoamista Kataisen arvovalloista sun muuta.

Toivottavasti joku tiedotusvälineiden edustaja lähtee kysymään sopimusta esille ja pakottaa Kataisen apupojat ja -tytöt joko antamaan sen tai tekemään virallisen päätöksen sen peittelemisestä.  Sen jälkeen päätöksen kanssa voi lähteä oikeuteen Kataista vastaan.

Oleellisia kysymyksiä taloudellisesta vakaudesta

Jälleen ovat EU:n johtajat koolla pystyttämässä Euroopan vakausmekanismia (EVM, englanniksi European Stability Mechamism (ESM)).  Keskustelu tapahtumasta ja EVM:n sisällöstä näyttää menevän päivittelyksi miten Tsekit ja Britit sitä vastustavat.  BBC:n uutiselle onkin luonnollista, että pääministeri David Cameron ja Brittien kannat ovat pääosassa.  Mutta Suomen tiedotusvälineet joko ohittavat koko jutun vaivihkaa tai uutisoivat myös Brittien ja Tsekkien kantoja.  Esimerkiksi Helsingin Sanomat ja YLE jättivät vaikutukset Suomeen ja Suomen kannat vähälle.  Esimerkiksi Hesarille olivat uutisia Kataisen karvahattu ja huono yhteydenpito eduskuntaan. Toki myös porvari Kataisen tölväisy Belgian lakkolaisista sai tilaa porvarilehdessä. YLElle taas olivat tärkeitä Tsekit ja kompromissihakuisuus. Kumpikaan eikä mikään muukaan tiedonlevite ole avannut millainen mekanismi oikeasti on ja mitä mekanismi tarkoittaa käytännössä Suomen valtiontaloudelle ja taloudellemme yleensä. 

Toki tiedonlevitteet mainostavat budjettikuria ja erityisesti, kuinka kreikkalaisia on vahdittava.  Sen sijaan monet oleelliset kysymykset jäävät esittämättä ja siten myös vastaamatta.  Esimerkiksi miten mekanismi tulee rajoittamaan niin kreikkalaisten kuin Suomen eduskunnan päätösvaltaa eli demokratiaa.  EUn on pitänyt olla demokratiaprojekti mutta tälläKIN lisätään kasvottomien byrokraattien valtaa yli demokraattisten valtioelinten.   

Euroopan keskuspankki kuvailee sitä omassa julkaisussaan heinäkuussa 2011 niin, että se ei saisi murentaa moraalia vaan vain olla "silta" parempaan.  Oikeasti mekanismi kuitenkin rajaa valvojat kaiken valvonnan ja vastuun ulkopuolelle.  Heitä ei saa saattaa edesvastuuseen tekemistään eikä toimintaa saa edes verottaa.  Kuinka tuollainen kohottaa moraalia.  Mahdollisuus helppoon vastuun väistämiseen on yleensä ollut varmin tae luiskahtaa tekoihin

Jotkut ovat kuitenkin nähneet vaivaa jota tutkivien journalistien olisi tullut nähdä.  Youtubeen on laitettu viime joulukuussa video joka havainnollistaa EVM:n olemusta tylyllä tavalla. Luonnollista onkin, että suomalaisen journalistiikan ammattilaiset kuten esimerkiksi virkaatekevän MEPin, Petri Sarvamaan kaltaiset ovatkin rynnänneet tuomitsemaan tuollaisen iljettäväksi propagandaksi.  Tälläiset kysymyksethän kun voisivat saada tavalliset ihmiset toimimaan vaaliuurnilla ja valitsemaan eliitin kannalta väärin.

Oikeasti Euroopan talousongelmat tulevat finanssimarkkinoilta joilla pankit tekevät itse luomallaan velkarahalla spekuloiden lisää rahaa jolla ei ole reaalimaailmassa katetta.  Nämä vakausmekanismit valvoessaan valtioita eivät puutu oleelliseen juurisyyhyn.  Siitä eivät EU:n mainosmiehet ja -naiset kerro mitään.  Pikemminkin he pyrkivät peittelemään perustavaa laatua olevia ongelmia luomalla lumeongelmia ja niihin totalitaarisia ratkaisuja.  Kun perimmäiset ongelmat jäävät ratkaisematta niin eivät nämä vakausmekanismitkaan toimi.  Valvontaelinten tulisikin rajoittaa valtioiden vapauden asemesta pankkien vapautta omaan omaan rahan tekoon ja sillä spekulointiin.

Demokratiaa kehtoonsa

Meidän EU-fanaatikkomme Jyrki Katainen, Olli Rehn ja kumppanit ovat suivaantuneet Kreikan pääministerille Georgios Papandreoulle kun tämä on uskaltanut turvautua demokratiaan. Samalla asialla häärivät myös muut EU-johtajat kuten Angela Merkel, Jean-Claude Juncker ja Nicolas Sarkozy sekä monet muut jotka kokevat jotakin EU-kuvioissa olevansa. Onhan vallan kamalaa, että länsimaisen demokratiamme kehdoksi mainitussa Kreikassa harjoitetaan demokratiaa.

Nämä eurooppalaiset porvaripoliitikot ovat ennenkuin kunnostautuneet samalla asialla. Jos jossakin on uskallettu järjestää kansanäänestyksiä jostakin EU:iin liittyvästä niin niitä on toistettu niinkauan kunnes on saatu ”oikea” tulos. Suomessakin on uhkailtu, että äänestyksiä toistetaan riittävän monta kertaa. Nyt ei ilmeisesti haluat ottaa edes sitä riskiä.

He ovat ilmeisesti vakuuttuneet, että heidän rakennelmansa ei kestä alkeellisintakaan demokratian testiä ja romahtaa heti jos kreikkalaiset tavalliset ihmiset saavat sanoa siitä sanansa.

Oikeastihan Papandreou halunnee hakea tukea epäsuositulle säästöohjelmalle. Jos hän ei pysty osoittamaan, että enemmistö kreikkalaisista sitä tukee, mielenosoitukset ja lakot jatkuvat ja romuttavat suunnitelman toteuttamisen kuitenkin. Ainoa mahdollisuus on osoittaa tuki kansanäänestyksellä sillä mielenosoituksilla se ei onnistu. Papandreullahan ei ole mahdollisuutta hävitä äänestystä. Jos hän häviää niin hänen hallituksensa on entinen ja hänen henkilökohtainen uransa myös ainakin joksikin aikaa. Odotettavissa onkin massiivinen pelottelukampanja jolla ihmiset yritetään saada säästöohjelman taakse.

EU-eliitti olisi ilmeisesti halunnut kuitenkin samaa kuin esimerkiksi globalisaation vastaisissa mielenosoituksissa eli halla-aholaisesti panssarit kaduille. Papandreou ei kuitenkaan sitä, onneksi, näytä haluavan ja vaihtoi varmuuden vuoksi armeijan johtoakin. Toivottavasti uudet kenraalit johdossa eivät ole halla-aholaisia PerSuleita.

Toisaalta jos ohjelma häviää äänestyksen, Kreikan tie onkin toinen, ehkä kreikkalaisen mytologian Fenix-linnun tie ylös tuhkasta. Joka tapauksessa silloin EU-eliitin suuri haave kärsii pahan kolauksen ja toivottavasti myös muiden EU-maiden ihmiset näkevät, että muitakin mahdollisuuksia on kuin näiden merkeleiden, junckereiden ja kataisten sekä rehnien tarjoilema. Pankkien omistajat ja heidän palkkarenkinsä voidaan oikeasti laittaa vastuuseen j.n.e. Tai meidän laitetaan taas uudelleen maksamaan muiden kuprut ja eliitti senkun porskuttaa kohti uusia saalistuksia.  Onnea ja menestystä Georgios Papandeoulle valitsemallaan tiellä.

---
Lisäys 13/11 -11:
Ei sitten Papandreoun yritys demokraattisesta kansanäänestyksestä toteutunut.  Ei ollut EU-eliitillä kanttia kokeilla rakennelmansa kestävyyttä.

Rehnin olkiukko ja oikea talous tiedonlevitteissä

EU:n talouskomissaari Olli Rehn on parhaillaan esiintymässä Mikkelin Päämaja-symposiumissa.  Asiaa uutisoi sekä Länsi-Savo että YLE useammallakin uutislevitteellä.

Rehnin pääviesti näyttää olevan, että kreikkalaisten yhteinen omaisuus pitää yksityistää ja saadut rahat jakaa yksityisille ulkomaisille pankeille.  Jos pankit haluavat vielä enemmän, sitten jaetaan muiden euromaiden veronmaksajien rahaa ja laskut maksatetaan kaikkein kitkerimmin tavallisilla kreikkalaisilla.  Hänen viestinsä on sama kuin muun EU-eliitin ja IMF:n jo aiemminkin vastaavissa kriiseissä, tunnetuin tuloksin. Kaikkialla missä reseptiä on sovellettu, seurauksena on ollut vain savuavia raunioita ja tavallisten ihmisten kärsimyksiä.  Sen sijaan tuosta kuurista kieltäytyneet kuten esimerkiksi Argentiina, ovat selviytyneet paljon paremmin.

Rehn rakentaa vastustajistaan itselleen sopivaa olkiukkoa väittelykumppaniksi kun ilmeisesti ei uskalla lähteä vastaamaan oikeisiin vastaväitteisiin.  Hänen olkiukkonsa nykymenolle tarjoama vaihtoehto on hillitsemätön Kreikan konkurssi jossa maksajina olisivat Kreikan vähäosaiset.  Oikeassa elämässähän asiat eivät menisi noin jos ne muuten kuin rehniläisten haluamalla tavalla menisivät.

Vaihtoehtohan olisi tietenkin esimerkiksi hallittu velkajärjestely.  Siinä velkojat eli suuret kansainväliset pankit ottaisivat vastuulleen osan lainoista ja osan lainoista kreikkalaiset maksaisivat pidennetyllä aikataululla ja markkinakorkoja alemmalla korolla.  Silloin kreikkalaista yhteiskuntaa ei tarvitsisi ajaa alas ja kreikkalaisilla olisi realiset mahdollisuudet korjata valtiontaloutensa epäkohdat kuten esimerkiksi verotuksen tehokkuuden.  Yksityistäminen ei siis ole mikään pakko.  Vaihtoehdolla on myös referenssejä onnistumisesta, esimerkiksi Argentiinassa.

Lisäksi vakuuksien käytöllekin on erilaisia mahdollisia ilman, että omaisuutta tarvitsee yksityistää.  Kreikan valtio voisi kiinnittää omaa omaisuuttaan joka sitten JOS vakuuksia tarvitsee realisoida, siirtyisi vakuudensaajavaltion omaisuudeksi.  Sen jälkeen omaisuuden tuotot käytettäisi lainojen lyhennyksiin.  Ja alkuperäiselle omistajalle voitaisi antaa etuosto-oikeus siten, että voivat lunastaa menettämänsä kansallisomaisuuden takaisin heti kun pystyvät.

Lainajärjestelyllä toteutuisi lainanantajien vastuu ja heidän ottamansa kohtuuttomat riskit osittain realisoituisivat.  Pankkien omistajat ja johtajat saisivat viestin, että veronmaksajat eivät ryntää automaattisesti maksamaan heidän kuprujaan.  Toki se tarkoittaisi jonkun tai joidenkin pankkien nurin menoa mutta pankkiirit näkisivät, että heillä on aito vastuu tekemisistään.  Silloin meno jatkossa ei olisi yhtä holtitonta - toivottavasti.

Mahdollisuuksia siis on jos niitä ideologiselta yksityistämisvimmalta haluttaisi nähdä.  Näitä EU-hörhöjen näköaloja näyttää kuitenkin sumentavan uusliberalistisen ideologian vinot näyt.   Vai onko kyseessä pragmaattinen omaisuuden uusjako?

Kun globaalit kapitaalikeskittymät ovat jakaneet yksityisen kapitaalin, seuraavana vuorossa on globaali kannsallisvarauden uusjako kapitalistien voitontavoittelulle.  Kun kansantalouden lainalaisuuksien vuoksi sijoitetun pääoman suhteellisella tuotolla on lainomaisesti ominaisuutenaan laskea niin voittojen kasvattamiseksi tarvitaan yhä suurempia pääomia (vrt. marksilainen käsite "voiton suhdeluvun laskeva tendenssi")

Suurempia pääomia kasvatetaan kahdella tavalla: joko haalimalla sellaista omaisuutta joka aiemmin ei ole ollut mukana pelissä (esim. Kreikan valtion omaisuus) tai tekemällä virtuaalista rahaa (s.o. pankit laskevat liikkeelle uusia lainoja ilman reaalivakuuksia esim. lainat kreikkalaisille).  Nämä kapitalismin rakenteelliset seikat eivät Rehnejä et al kiinnosta vaan vain se, kuinka peli saadaan pidettyä käynnissä tässä jatkuvan kriisin tilassa.  Nämä kansantalouksien ja kapitalismin rakenteet eivät näytä kiinnostavan monia muitakaan.  Niin Jutta Urpilainen ja Paavo Arhinmäki hallituksessa kuin Timo Soini oppositiossa puhuvat vain hieman tiukemmin oireista mutta eivät tee mitään rakenteelle joka ylläpitää tätä rahastusautomaattia.  Ja hallituksen porvarit johdossaan pääministeri Jyrki Katainen ovat innolla mukana ilman mitään pidikkeitä.

Mistä löytyisi ne analyyttiset tiedotusvälineet ja asiantuntevat poliitikot, jotka osoittivat Rehnille mitkä oikeasti ovat rakenteet, asetelmat ja vaihtoehdot.  Miksi Rehn ja kumppanit saavat tuota omaa hölynpölyään niin helposti läpi?  Eivätkö toimittajat ymmärrä puheena olevia asioita vai eivätkö he halua häiritä EU-laisten suloisen myrkyllistä yksimielisyyttä?

Niskalenkki

Viime aikoina on puhuttu kovasti eräiden euromaiden avustamisesta kun ne ovat joutuneet ahtaalle kansainvälisten pankkien myöntämien lainojen kanssa.  Menemättä nyt tällä kertaa sen syvemmälle siihen keitä autetaan ja ketkä maksavat, puutun erääseen toiseen seikkaan.  Meillä eräät puolueet mainostavat kovasti erilaisten ehtojen asettamista velkaisille.  Jo aikoja sitten valtiovarainministeri Jyrki Katainen julisti ottaneensa kansainväliset rahoitusmarkkinat niskalenkkiotteeseensa.  Nyt asialla ovat lähinnä demarit.

Demarit kertovat asettavansa ehtoja Portugalin ja Kreikan tukemiselle sekä jatkossa muillekin.  Hyvä niin jos ehdoilla saataisi tuo kaivattu niskalenkki mutta kun ei.

Demareiden vaatimuksia on esimerkiksi valtioiden omaisuuksien myynti, siis yksityistäminen.  Tähän asti, p.l. Paavo Lipposen touhut, demarit ovat kovasti selittäneet puolustavansa meidän kaikkien yhteisiä eli yhteiskunnan omistuksia.  Nyt kuitenkin kreikkalaisten ja portugalilaisten pitäisi myydä energiayhtiönsä, koulunsa, valtionyhtiönsä j.n.e.  Onko oikein, että tavalliset tyyötätekevät ja vähäosaiset kreikkalaiset ja portugalilaiset maksavat sähkölaskuisaan ja kouluissaan eliitin laskuja jotta meidän eliittimme voi selittää pitäneensä poliittiset lupauksensa?

Kuvittelevatko demarit Jutta Urpilaisen johdolla ihan oikeasti, että jonkin kreikkalaiset energiayhtiön yksityinen omistaja ei rahastaisi ostostaan energiayhtiön tavallisilta asiakkailta jotta saa sijoitukselleen voittoa.  No, eiväthän kaikki, etenkään porvarit, ole ymmärtäneet sitä täälläkään vaan ovat myyneet kunnallisia energiayhtiöitä.

Sama juttu on valtionyhtiöiden myymisen kanssa.  Myydään lypsävät lehmät ja siemenperunat jotta poliittinen eliitti voi pitää lupauksensa finanssieliitille.  Jäljelle jää vain tavallisten ihmisten palkkatulojen verotuksen ja arvonlisäverotuksen korottaminen jotta pankkien omistajat saavat rahansa.

Oma lukunsa on puheet vakuuksista.  Meille eistetään vakavalla naamalla, että emme voi vaatia noilta mailta vakuuksia lainoillemme ja vastatakauksia omille takauksillemme.  Miten sellainen on mahdollista?  Itse asiassa noilla suurilla kansainvälisillä pankeillakin pitäisi olla vakuudet myöntämilleen lainoille varautumisena maksukyvyttömyyteen.   Ilmeisesti kuitenkaan taloudelliset eliitit eivät sellaisia keskinäisissä spekulaatioissaan vaadi ja me sitten maksamme heidän leväperäisyytensä.

Kukaan ei kuitenkaan ole puhunut rahamarkkinoiden toimijoiden oikeasta vastuuseenpanosta eli siitä niskalenkistä jota Katainen lupasi.  Demarit ovat kainosti vaatineet, josko pankit voisivat vielä jatkossakin lainoittaa noita ongelmamaita.  Vastuuta olisi oikeasti kärsiä luottotappiot silloin kun on annettu lainaa maksukyvyttömälle ilman kelvollisia, realisoitavissa olevia vakuuksia. 

Jos pankkien persuukset eivät kestä niiden antamien lainojen luottotappioita niin olisi kai paikallaan kiristää pankkien vakavaraisuussäännöksiä niin, että niillä on oikeasti mahdollisuuksia vastata huutoihinsa.  Se vähentäisi muutenkin spekulanttien ja businessleijonien saalistusmahdollisuuksia ja estäisi uusien höttöntöttörahakuplien syntymistä.  Silloin olisi saatu edes jonkinlainen ote kontrolloida rahoitusmarkkinoita ja voisi puhua rehellisin mielin edes jonkinlaisesta niskalenkistä.

Im Bunde am Tisch

Tällä viikolla Wikileaks-paljastuksista on tullut esiin m.m. Helsingin Sanomissa kuinka NATOn siviilijohtajat saavat tietonsa sotilasliittonsa operaatioista tiedotusvälineiden kautta.  Sinällään juttu ei ole kummoinenkaan uutinen mutta asettaa, taas, suomalaisten NATOttajien puheet omaan valoonsa. 

Meille on vakuutettu kuinka NATOssa siviilijohtajat demokraattisesti päättävät mitä tehdään ja kuinka eurooppalaiset jäsenet ovat tärkeässä asemassa tässä päätöksenteossa.  Siltä pohjalta on sitten selitetty kuinka meidän tulee pyrkiä juuri noihin samoihin pöytiin.  Kokoomuslaiset NATO-kiimakot, Alexander Stubb ja Jyrki Katainen etunenässä, ovat jopa puhuneet eurooppalaisesta NATOsta.  Tässä suhteessa NATOttaja Paavo Lipponen/SDP tuntuu olevan joko paremmin informoitu, selvänäköisempi tai rehellisempi.    Tosiasiassa noissa pöydissä luetaan ihan samoja uutisia kuin me tavalliset taatiaiset aamiaispöydissämme.  Päätökset tehdään muualla eli siellä missä USA-lainen taloudellis-sotilaallinen kova ydin päättää USAn politiikasta ja sen jälkeen taas Atlantilta tuulee.

Tiedonkulku näyttää NATOssa olevan ihan samalla tasolla kuin Suomen eduskunnassa.  Päättäväisinä pöydissään istuvat edustajat kuulevat asioista jos joku sattuu ne vahingossa vuotamaan tiedotusvälineille.  Ne sitten valitsevat vuotojen esittämiselle ilmiasun omien omistajiensa näkökulman ja tavoitteiden perusteella.

Toinen suomalaisten porvarillisten, m.l. demarit, ulkopolitiikan tekijöiden touhuja ja asenteita kuvastaa myös Wikileaksin paljastus.  Kun Sakartvelo *) hyökkäsi vastoin voimassa olevaa aseleposopimusta Etelä-Ossetiaan ja aiheutti lyhyehkön sodan Venäjän ja itsensä välille, suomalainen ulkopoliittinen johto sai sekä kiitokseja että pyyhkeitä USAn lähetystöltä.  Vuodosta kertoi tässäkin tapauksessa Helsingin Sanomat.    Eräät, kuten Alexander Stubb ja kumppanit saivat kiitosta ollessaan sopusoinnussa liittolaisten kesken.  Olemmeko jo niin pitkällä?  Yhtä pitkällä kuin vuonna 1941 kun olimme liitossa Adolf Hitlerin johtamien natsien kanssa.   Silloinkin oltiin mukana hyökkäyssodassa ja liittokunnan muut jäsenet olivat avoimempia ja rehellisempiä kuin suomalainen osapuoli.

Sen sijaan Tarja Halonen ja Matti Vanhanen saivat pyyhkeitä varovaisuudestaan.  Toisaalta kukaan suomalainen johtava poliitikko ei jäänyt kiinni totuuden puhumisesta; siitä, että NATO yllytti, Sakartvelo hyökkäsi ja Venäjä puolustautui.  

Olemmeko siis jo liitossa hyökkäyssotaa käyvän USAn kanssa ja pyrimme samoihin pöytiin lehtiä lukemaan?   Olisiko nyt huhtikuun eduskuntavaaleissa jo aika lopettaa tuo katala ja vaarallinen suunta ja jättää sitä kannattavat valitsematta.  Silloin tosin nykyisten  eduskuntapuolueiden ehdokkaista ei monikaan tulisi valituksi, niin moni heistä, Kokoomuksesta ja PerSuista Demareihin on tiukka atlantististi.

-----

*) Sakartvelo on aikaisemmin suomeksi nimellä Gruusia tunnetun maan omakielinen nimi.  Nyttemmin eli Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen se on suomennettu anglosaksiseen tapaan nimeksi Georgia. Suomessa Kotimaisten kielten tutkimuslaitoksen (Kotus) kielitoimiston mukaan meillä pitäisi olla tapana käyttää maista niiden omakielisiä nimiä jollei aikojen kuluessa tutuksi käynyttä suomennosta ole.  Kun vanhasta ja tutusta Gruusiasta luovuttiin, päädyin noudattamaan kielitoimiston suositusta.

Tuloerot a'la Katainen

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen ja muut Kokoomuskellokkaat ovat yrittäneet esittää tuloerojen viime aikoina kaventuneen ja kiitoksen kuuluvan nykyhallitykselle ja sen talouspolitiikalle.  Juttu haisee ainakin kahdesta kohdasta.  Ensinnäkin Kokoomuksen talousviisaat tarkastelevat tuloeroja kovin lyhyellä aikajänteellä, vain tämän viimeisimmän talouskriisin ajalta.  Ja totta, aivan viime kuukausina kaikkein suurituloisimpien pääomatulot ovatkin hieman notkahtaneet.  Kuitenkin hiemankin pidempi tarkastelu osoittaa notkahduksen olevan kovin lyhytaikainen ja viitteet tulevasta näyttävät sen jäävänkin lyhyeksi.

Toisaalta Kokoomus on aiemmin todistanut, ettei talouskriisi nyt, eikä koskaan aiemminkaan, ole johtunut heidän talouspolitiikastaan.  Miten siis tämä talouskriisin tuloerojen kasvua hidastava vaikutus voisi olla Kokoomuksen talouspolitiikan ansiota jos sen aiheuttanut talouskriisi ei ollut heidän aiheuttamansa?  Joko he ovat aiheuttaneet talouskriisin ja sitä kautta vaikutuksen tuloerojen kehittymiseen tai eivät ole aiheuttaneet eivätkä silloin myöskään vaikutusta tuloeroihin.

Olisiko liikaa vaadittu, että valtiovarainministeri olisi rehellinen edes omien tekemisiensä tai tekemättäjättämisiensä suhteen, edes yrittäisi sen verran kuin kykenee kuten takavuosien kepulipääministeri.

Kylmää tuulta Atlantilta

Viime aikoina on saatu esiin myös Suomea koskevia Wikileaks-vuotoja.  Niistä on erityisesti noussut pintaan suomalaisten korkeiden poliitikkojen ja virkamiesten keskustelut USAn suurlähetystössä ja sen työntekijöiden kanssa. 

 

Diplomaattinen keskustelu sinällään lienee normaalia kanssakäymistä, paitsi tietysti muinaisen NL:n ja DDR:n aikana heidän kanssaan se oli nöyristelevää rähmälläänoloa.  Toisin on nykyään kun atlantisteja ollaan.

Aikaisemmin termillä "atlantisti" on pyritty kuvaamaan ihmisiä jotka pyrkivät vahvistamaan poliittista sitoutumista yli Atlantin USAn tavoitteiden tukemiseen.  Nyttemmin se on saanut laajempaa, nöyrää USAn edessä rähmälläänoloa kuvailevaa merkitystä.  Ei enää riitä, että seminaarissa hyvin istuva puku päällä selittää yhteistä arvopohjaa, demokratiaa ja mannaa satavan jos ollaan Atlantin yli hyvää pataa.  Nyt pitää juoksuttaa joka tiedonmurunen Kaivopuistoon ja käydä selittämässä huolimattomien muotoilujen perimmäiset hyvää USAlle tarkoittavat perimmäiset merkitykset.   Muuten ei pääse neljäs heinäkuuta syömään kuumia koiria lähetystön takapihalle.  Asialla on jopa oma seuransa: Suomen Atlantti-seura tämänhetkisenä puheenjohtajanaan NATO-kiimakko Liisa Jaakonsaari.

Erityisesti atlantisti Paavo Lipposen touhuilu sisältää omituisia piirteitä.  Hän vääntelehtii itse asiaa vältellen väittäessään ettei käynyt tuolloin tuona päivänä 17.12 silloista vuotta lähetystössä kun vuodetussa raportissa puhutaan vain keskustelusta mutta ei sen fyysisestä suorituksesta: nenäkkäin vain sähköisesti.  

Tuo vetkoilu vielä menisi jollei hän samaan hengenvetoon olisi syyttänyt Anneli Jäätteenmäkeä n.s. Irakgatessa pahimman laatuisesta valehtelusta kun tuolloinen vaalihaastaja syytti häntä hänen mielestään vihjailevasti lupautumisesta USAn liittoutumaan laittomassa Irakin sodassa.  Lipposella on siis kaksinaismoralistinen suhtautuminen vihjailevaan valehteluun.  Se mikä on hänelle itselleen sallittua on erimieltä olevilta kiellettyä.

Oma lukunsa Lipposen touhuissa on hänen atlantistinen nöyristelynsä USAn liekanarussa.  Kun hän vaalikamppailun tuoksinassa puhui NATOsta siten, että joku nopea tulkitsija saattoi nähdä ja kuulla piikin siihen suuntaan, hänet kutsuttiin välittömästi selittämään tekosiaan USAn länestystöön.  Siellä hän lehtijutun mukaan hieman ylpeästi selittikin puolustaneensa USAn asemaa NATOn johtajana kokoomuslaisten eurooppalaista NATOa vastaan.  Selityksiin oltiin kuulemma tyytyväisiä.  Lipponen ei jostakin kumman syystä näe tätä käytöstään mitenkään ongelmallisena itsenäisen maan pääministerille ja silloin suurimman puolueen puheenjohtajalle.

Toinen sosialidemokraattisankari samalla astialla on Martti Ahtisaari.  Tuo rauhanvälittäjänä esitelty USAn rakkikoira maailmalla.  Kaikissa toimissaan n.s. välittäjänä hän on toiminut nimen omaan USAn etujen ajajana ja siitä arvostuksensa Wikileaks-raporttien mukaan sieltäpäin saanut.  Nobelin rauhanpalkinnon saajana hän siis asettuu mainiosti samaan sarjaan kuin sotarikolliset Menahem Begin ja Henry Kissinger sekä Barack Obama.

Oma lukunsa sitten kokoomuslaisten, Alexander Stubbin, Ilkka Kanervan ja Jyrki Kataisen into todistaa USAn lähetystölle kuinka innolla ja varmana onnistumisestaan ovat viemässä meitä NATOon vastoin enemmistön tahtoa.  Nämä NATOttajat esittävät epädemokraattisen projektinsa vahvana johtajuutena.   Jos joku muu ajaisi jotakin heille epämiellyttävää samalla innolla vastoin ihmisten tahtoa, se olisikin totalitarismia ja ylimielisyyttä. 

SDP:llä ja kokoomuksella onkin paljon tekemistä itsenäisen ulkopoliittisen uskottavuuden saavuttamisessa tämän Lipposen, Ahtisaaren, Stubbin ja Kataisen atlantisuuden jälkeen. Niin, tietenkin edellyttäen, että he edes sellaista haluavat.  Ja kaikkein pahiten haksahtavat, ne jotka kuvittelevat esimerkiksi jonkin Timo Soinin PerSuineen olevan jotenkin eri linjoilla kuin emopuolueensa Kokoomus.  Samaten Kepu, tuo mustanpörssinkauppiaiden ja iltalypsäjien keskusliitto, lyöttäytyy kenen tahansa sellaisen kelkkaan joka takaa heidän taustavoimiensa eli isojen isäntien edut.  Eipä jää seuraavien eduskuntavaalien uurnilla paljon valinnanvaraa tavalliselle äänestäjälle; sellaiselle joka haluaisi, että meidän suomalaisten etuja ja turvallisuutta ajettaisi.

Rahastuskierre

Meille vakuutetaan kuinka ehdottoman tärkeää on syytää rahaa ulkomaisille suurille pankeille milloin Kreikan , milloin Irlannin pelastamiseksi, muuten tulee maailmanloppu - tai ainakaan pankkien omistajat ei tykkää.  On saatu aikaiseksi rahastusautomaatti jolla kansainväliset pankit rahastavat EU-maiden veronmaksajien rahoja kansainvälisesti.

Useat maat ja niiden talous elämä on ottanut lainaa kansainvälisiltä pankkilaitoksilta.  Nyt niissä on ajauduttu tai ollaan ajautumassa erilaisilta näyttäviin kriiseihin.  Joissakin sanotaan valtion, toisissa pankkien olevan vaikeuksissa.  Ratkaisuna esitetään, että muut valtiot ottaisivat samoilta rahoittajapankeilta lisää velkaa jotta alkuperäiset velalliset voisivat maksaa velkansa.  Pankit siis tekevät tiliä kahteen kertaan samalla rahan tarpeella ja maksukyvyn takaavat veronmaksajat Euroopanlaajuisesti.

Voisiko pankeilla olla varmempaa ja riskittömämpää raha-automaattia?  Ei edes vakuuksia voida vaatia.  Luuleeko kukaan oikeasti, että pankit ja niiden omistajat jättäisivät tuollaisen rahalähteen käyttämättä? Totta kai ne kierrättävät automaattia ihan niin monta kierrosta kuin niiden annetaan.  Pitävätkö nämä Jyrki Kataiset ja Mari Kiviniemet sekä Sixten Korkmanit meitä aivan höperöinä?  Vai olemmeko me kun annamme heidän häärätä lompakoillamme?

NATOttajat lemmenlukossa

Meille on levinnyt Euroopasta rakastavaisten tapa osoittaa kiintymyksensä kestävyyttä lukoilla julkisilla paikoilla.  Viime viikolla NATO-maiden johtajat kuulemma lukitsivat Lissabonin huippukokouksessaan itsensä Afganistaniin aina vuoteen 2014 saakka.  Tuolloin luvataan lopettaa miehitys.  Tosin tuollaisten sitoumusten kestävyys lienee heikompi kuin nykyrakastavaisten ailahtelevaiset tunnesiteet.  Sen sijaan meidän  Suomemme valtapolititiikan huipulla vaikuttavat NATOttajat ovat lukinneet itsensä NATO-kiimassansa lujin ja kestävin lukoin Leobold III:n bulevardi 1110:n porttiin.  Nämä Kataiset, Stubbit, Jaakonsaaret ja kumppanit ovat sitoneet itsensä ja meidät hallintoalamaiset tiukasti NATO-yhteensopivuuteen.

Tässä uskossa ollaan niin tiukasti, että annetaan Afganistan-päätöskin ruotsalaisille.  Ainakin YLEn uutisten kommentaattori vakuutti ruotsalaisten päätöksen Afganistan-operaationsa jatkamisesta sitovan myös Suomea ja Ruotsihan on ollut kevytjäsen NATOssa jo koko II Maailmansodan jälkeisen ajan.  Vaarana kun saattaisi olla, että suomalaiset itse päättämään päästessään päättäisivät toisin kuin NATOttajat haluavat.

Me olemme saaneet nähdä mitä tarkoittaa USAn, tuon NATOn johtavan maan lupaukset vetäytymisestä: lisäjoukkoja, tehtävien siirtoa yksityisille sotayhtiöille, sodan levittämistä naapurimaihin j.n.e.  Luontevaa tuolle ex-presidentti ja rauhannobelisti Ahtisaaren ylistämälle arvoyhteisölle olisi livetä tuostakin lupauksesta niinkuin niin monesta muustakin Barack Obaman lupaamasta.  Miten siis tähän lupaukseen nykyisen, jo sinällään hävyttämän pitkän miehityksen lopettamiseen voisi luottaa? Onhan jo presidetti Halonenkin tunnustanut, että sitoumus on joustava.  Eli käytännössä ei ole aikomustakaan antaa afganistanilaisten itse hoitaa asioitaan.  Sehän olisi riskaabelia USAn eduille noilla alueilla: öljyn ja kaasun kuljetusreiteille sekä Afganistanin luonnonvarojen ryöstölle, on sitten kyse opiumista tai kaivostoiminnasta.  Niitähän näyttää eliittimme olevan valmis puolustamaan missä päin maailmaa tahansa.

Suomen ulkopoliittinen eliitti näyttää siis lukinneen itsensä vaaralliseen sota- ja seikkailupolitiikkaan.  Meillä on on siis näissä nykyjohtajissamme joukko uusia sotasyyllisiä tuomittavaksi tulevaisuudessa kärkikaadereinaan Alexander Stubb sekä Jyrki Katainen, Jyri Häkämies, Liisa Jaakonsaari, Martti Ahtisaari ja yhä syvemmällä joukossa näyttää häärivän myös aiemmin toisenlaisiakin lupauksia antanut Tarja Halonen.

Miten saisimmekaan NATOon ja sotimiseen kielteisesti suhtautuvan suomalaisten enemmistön halun näkymään ulkopolitiikan käytännön harjoittamisessa.  Äänestämälläkö ensi vaaleissa?

Kädenpuristuksia

Tämän aamun paperinen Hesari tietää kertoa, että Espoon Kokoomus, uuden kaupunginjohtajan, Jukka Mäkelän, johdolla haluaa kaupungin huippujohtajille ns. kultaiset kädenpuristukset sisältävät johtajasopimukset.  Perusteluna he käyttävät sitä, että niin päästäisi tarvittaessa siistimmin eroon sopimattomasta johtajasta.  Vaihtoehtona on kuulemma "savustaminen".

Minusta vaihtoehdot eivät mene noin.  Muitakin nimittäin on.   Miksi työsopimuslain määräykset ei riitä? Jos työnantaja menettää luottamuksensa siihen, että työntekijä pystyy hoitamaan työtehtävänsä niinkuin pitäisi niin sellaisen työntekijän voi irtisanoa ihan reilusti ilman savustamista.  Työntekijän osuus on silloin irtisanomisajan palkka mahdollisesti ilman työntekovelvollisuutta.  Ja pahimmassa epäluottamustilanteessa työsuhteen voi purkaa jopa ilman irtisanomisaikaa.  Se tosin edellyttää konkreettisia ja todistettavissa olevia syitä epäluottamukselle.   Ja jos rekrytointivaiheessa ei luoteta kykyyn valita oikein, voidaan käyttää määräaikaisia työsuhteita.  Sen pitäisi riittää myös johtajille eli työsopimuslaki antaa jo nyt ihan riittävät eväät hoitaa sopimaton johtaja ulos.   

Vai ajatellaanko Kokoomuksessa, että pitäisi olla mahdollisuus irtisanomiseen ilman konkreettisia syitä epäluottamukselle?  Vähän niinkuin Jyrki Katainen savustutti toimittaja Antero Eerolan ulos YLEstä kun jutut eivät miellyttäneet?  Siinäkään tapauksessa konkreettiset faktat eivät riittäneet ja piti keksiä syyt.  Jos kyseessä olisi ollut johtajataso ja johtajasopimus niin epämiellyttävä toimija olisi ostettu ulos kädenpuristuksella.

Kokoomuksen linjaksi voi siis tunnistaa, että johtajat pitää voida hoitaa haluttaessa korrektisti ja siististi ulos mutta rahvasta voi kohdella miten tahansa.

Kataisen todellinen karva ja totuus

Ensin Kokoomuslainen hallituksen militanttisiipi, Katainen, Häkämies ja Stubb, sekoilivat lausunnoillaan.  Nyt sitten on yritetty rakentaa Jyrki Kataisesta sankaria kun hän on käynyt selvittelemässä heidän sanomisiaan Moskovassa.  Mutta Katainen on paljastanut todelliset katalat karvansa.

Ensin hän itse sekoili ja sitten yrittää näyttäytyä itse synnyttämänsä kriisin selvittäjänä.  Sen jälkeen hän on yrittänyt tukkia toimittajan suuta ja vielä onnistui.  Ja samalla hän asetti YLEn onnettomaan välikäteen jossa toimittajan esimiehet joutuivat tekemään rikoksen uhrista syyllisen.

Hän väitti, että toimittaja Antero Eerola on välittänyt vääristeltyä tietoa Venäjän Duuman ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajalle Konstantin Kosatsheville joka edustaa Yhteinen Venäjä -puoluetta eli Kokoomuksen veljespuoluetta Venäjällä.  Kosatshev on kuulemma ollut tyytyväinen Kataiselta kuulemaansa.  Mutta meillähän ei ole oikeasti mitään tietoa mitä Katainen hänelle on syöttänyt ja missä valossa omat toilailunsa esittänyt.  Kun hänen suhtautumisensa faktoihin oli jo Venäjän taloudesta kertoassaan mitä oli niin miten hän olisi pystynyt pysymään totuudessa vain vähän myöhemmin Moskovassa?

Onko meillä suomalaisilla varaa antaa kypäräpäässä toimittajia sensuroivan Kokoomuksen huseerata ulkopolitiikassa?  Olemmeko nyt nähneet riittävästi mihin heidän politiikkansa johtaa?

Kypäräpääpapit kiristävät kypäriensä hihnona

Viime päivinä on keskusteltu laajasti Kokoomusministerien toilailuista.  Muutama kuukausi sitten puolustusministeri Jyri Häkämies haasteistaan: Venäjä, Venäjä, Venäjä.  Kuten tiedetään, modernilla uusiokielellä haasteet tarkoittavat ongelmia ja ongelmien aiheuttajia ovat yleensä pelot.

Jo aiemminkin ulkoministeri Alexander Stubb on kunnostautunut russofobisilla lausunnoillaan.  Kuuluismpia lienevät 080808 höpinät.  Siinähän Stubb esitti Venäjän puolustautumisen Etelä-Ossetiassa Sakartvelon (suom. Gruusia) agressiota vastaan olevan käänne maailmanpolitiikassa ja Venäjän rikos yhteisiä pelisääntöjä kohtaan.  Ilmeisesti Stubbin pelin säännöt menee niin, että venäläiset eivät saa puolustautua jos toiset, Stubbille mieleiset, ampuvat kohti.  Oma lukunsa Stubbin toilailuissa oli, että hänelle Sakartvelon hyökkäys tuli yllätyksenä vaikka etelä-ossetialaiset ja venäläiset olivat viimeisen yli 1/2 vuotta ETYKin puheenjohtajaa varoitelleet tulevasta.  Unohtaa ei sovi myöskään Stubbin tukea kansainvälisten sopimusten rikkomiselle Anton Salosen tapauksessa.

Nyt sitten viimeisin on valtiovarainministeri Kataisen omituiset möläytykset Venäjän suurvalta-asemasta suhteessa Hollantiin.  Kataiselle faktat olivat sivuseikka kun piti päästä osoittamaan, että ei meillä pelätä vaan pelataan.  

Aikoinaan Kari Suomalainen piirsi Helsingin Sanomissa pilakuviinsa Kokoomuksen hahmoksi lihavan kypäräpäisen papin.  Se oli osuva mielikuva sillä Kokoomuksen historiaan todella liittyy sotaisuutta ja etenkin sotaisia pappeja 20-, 30- ja 40-luvuilta.  Sen jälkeen, etenkin Kokoomuksen remonttimiesten toimesta 60- ja 70-lukujen vaihteessa tuota imagoa yritettiin siivota.  Nyt sitten näyttää, että kypärä on edelleenkin tiukasti päässä hihnoja vedetään tiukemmalle. 

Onko tämä ikkunoiden kivittäminen osa Kokoomuksen NATO-kampanjointia?  Yritetäänkö tällä saada provosoitua Venäjältä lausuntoja jotka voitaisi esittää täällä sisäpoliittisina aseina ja perusteluina idän uhkalle ja NATO-jäsenyyden tarpeelle sitä vastaan? Ja toisaalta jos Venäjä ei reagoi, niin voidaan sanoa, että ei heikko Venäjä voi eikä pysty vaikuttamaan meidän päätöksiimme tai se ei välitä.  Noin tai näin: eikun NATOon.

Jos Kokoomus tässä politiikassaan onnistuu, löydämme itsemme entistä tiiviimmin ja useammassa USAn valloitus- ja miehityssodasta eripuolilta maapalloa.  ei heille Afganistan riitä vaan pitää osoittaa "kumppanuutta" ja "sitoutuneisuutta yhteisiin arvoihin" mihin vain kutsui Washingtonista kuuluu.  Sitä kautta löydämme myös itsemme kriiseistä joissa olemme  (Kataisen puheista huolimatta) suurimman naapurimme kanssa eri puolilla.  sellaisesta ei ole koskaan historiamme aikana hyvää seurannut.  Ovatko porvarit jo valmistautumassa sen seurauksiin kun haluavat rehabilitoida edellisen sodan sotasyyllisiä?

Toivottavasti äänestäjillä on sen verran selvänäköisyyttä ja älliä ensi kevään vaaliuurnilla, että Kokoomuksen sählämähläketjun hämmentäminen saadaan kuriin ja suomalaista sisä- ja ulkopolitiikkaa harjoitettaisi meidän suomalaisten eduksi.

Rahaa taivaan tuuliin - ovatko uudet sotasyylliset liikkeellä?

Monet tiedotusvälineet, m.m. YLE nettiuutisissaan, kertovat valtion aikomuksista polttaa veronmaksajien vähiä ja velkorahoja armeijan kotkotuksiin.   Ensin laitetaan miljardi Hornetien muuttamiseksi rynnäkkökoneiksi ja sitten vielä toinen muuhun, m.m. jalkaväelle j.n.e.  Osa rahaoista ohjataan miehitysoperaatioon Afganistaniin.


Jo aikanaan Hornetien hankinnassa huijattiin. Ensin ei kelvannut kaksimoottorinen kone liian kalliina jotta saatiin kissakauloille epämiellyttävät toimittajat pois kisasta. Sen jälkeen hankittiin kalliita kaksimoottorisia. Päätös runnottiin läpi kertomalla hinta johon ei lopulta kuulunutkaan aseet, maajärjestelmät j.n.e. vaan pelkät peltiraadot. Jälkilasku käyttökustannuksineen onkin sitten ollut kallis.  Nyt pelia jatketaan muuttamalla alkuperäistä käyttötarkoitusta eli puolustusaseiksi mainittuja muutetaan hyökkäysaseiksi.


Yhtenä hyötynä mainitaan NATO-yhteensopivuus.  Mitä käytännössä tarkoittaa, että Suomen armeijalla on NATO-yhteensopivia hyökkäysaseita jotka on tarkoitettu toimimaan lentotukialuksilta?  Se voi tarkoittaa vain, että Afganistanin miehityssodalle aiotaan jatkoa ja meidät aiotaan sotkea yhä uusiin sotiin pitkin maailmaa.  Samalla olemme alttiita kaikille NATOn kriisien laajentumisille myös tänne, ensin Suomenlahden eteläpuolelle ja sen jälkeen automaattisesti tänne.


Oma lukunsa turvallisuuden lisäksi on raha.  Me velkaannumme kovaa tahtia ja porvaristo ei aio tehdä ennen vaaleja asialle mitään vaan ajaa kahdella taktiikalla: hallitus tekee Jyrki Kataisen johdolla vaalibudjettia ja Niinistö, Sailas ja kmpnit pitävät ihmisillä huonoa omaatuntoa eliitin menosta.  Samaan aikaan porvariston lempilapsi, armeija porskuttaa.  Pahimpien lamojenkaan aikana armeija ei joutunut säästämään muiden tavoin ja nytkin se tuntuu saavan vain uusia leluja.


Olen joskus epäillyt, että viime aikojen halu pestä sotasyyllisiä puhtaaksi olisi valmistautumista seuraavien sotasyyllisten taustan turvaamiseen.  Tämä meno vahvistaa epäilyksiäni, että seuraavat sotasyylliset ovat joukossamme.

Wikileaks-sekoilua

Viime päivien kovin uutinen on ollut yli 90 000 dokumenttia wikivuotoja.  Niissä kerrotaan USAn ja sen liittolaisten, joihin myös Suomi kuuluu, erilaisista suhmuroinneista, sotarikoksista y.m. liittyen Afganistanin sotaan, tuohon sotaseen, johon Suomikin osallistuu.  


Vuotojen sisältöä pureskellaan niin monessa paikassa, että en tässä nyt siihen vaan vuotojen peittely-yrityksiin.  Siinä näyttää olevan lähinnä kaksi teemaa:
a) vuodoissa ei ole mitään uutta, kaikki on jo nähty ja kuultu
b) vuodot vaarantavat USAn ja sen liittolaisten turvallisuutta.
Miten jo tiedossa olevan levittely voi vaarantaa mitään?  On selitelty, että vaikka tiedot on jo vanhoja G. W. Bushin hallinnon aikaisia, ne saattavat paljastaa menettelytapoja ja sellaista.  Mutta nehän on jo väitteiden mukaan tiedossa joten Talebanit ja Al Qaidat jamitäniitäonkaan tietävät jo kaiken.  Sitä paitsi Wikileaks peittää kaikki sellaisen mikä saattaisi vaarantaa yksittäisten ihmisten, myös sotilainen, turvallisuuden.  Tässä suhteessa uskon enemmän Julian Assangea kuin USA:n hallintoa.


Oma lukunsa on suomalaisten osuus.  Hyvin pikaisella haulla en löytänyt materiaalista mitään Suomea koskevaa.  Toisaalta Suomessa on oltu, ainakin toistaiseksi, kovin hiljaa kytköksistä Suomeen. Olen huomannut vain ulkoministeriön vakuutteluja, että ei vaikuta Suomen Afganistaniin sitoutumiseen.  Onko ulkoministeriö ulkoministereineen tässä tehtäviensä tasalla?   Minusta on kummallista jollei liittolaisten paljastuminen sotarikollisiksi vaikuta mitenkään.  Kansan Uutiset sentään uutisoi vaatimuksen Stubbille vaatia selvityksiä noilta liittolaisilta.  Toivottavasti Stubb kaikista urheilukiireistään huolimatta ottaa vaatimuksen vakavasti vaikka liittolaiset ovatkin hänen NATO-kavereitaan.


Eiköhän jo nyt olisi aika kiihkeinpienkin NATO-kiimakkojen aukaista silmänsä millaisessa joukossa oikein roikutaan mukana.  Vai haluavatko suomalaiset natottajat todella olla mukana sotarikollisten joukoissa?  Ovatko ne niitä läntisiä yhteisiä arvoyhteisöjä joissa meidät halutaan oikein Nobelin rauhanpalkinnon voimalla pitää mukana? Jollei natottajien, päälimmäisenä Ahtisaaren, Kataisen, Lipposen, Stubbin, Jaakonsaaren ja koko muun  joukon peli tästä jo valkene kaikille suomalaisille niin mitä vielä tarvitaan? 


Ja ennenkaikkea pitäisi kääntää keskustelu vuotojen sisältöihin ja niissä paljastuvien tekojen vaikutuksiin vuotojen syyllisten etsimisestä ja haitan aiheuttamisesta tappamiselle Afganistanissa.

Green Peace Kokoomuksen kimpussa

Greenpeace on tehnyt pienen aktivisti-iskun Kokoomuksen puoluekokoukseen. Levittelivät Jyrki Kataisen puheen aikana banderolleja joissa kritisoidaan Kokoomuksen ja sitä myötä hallituksen ydinvoimakantoja.

Katainen kuulutti toisten mielipiteiden kunnioittamista. Miten sitä käytännössä harjoittivat aktivistien banderollien repijät, puoluesihteeri Tujunen etunenässä?

Sinällään toisten puoluekokoukseen ilman kutsua meneminen on rumaa mutta ei nyt sentään terrorismia niinkuin siitä on joissakin keskusteluissa on kommentoitu. Sehän on kauhun herättämistä väkivallalla tai sen uhkalla niin, että saa oman tahtonsa läpi. Minusta vahtigerberoksen narraaminen ja banderollien levitteleminen ei täytä tunnusmerkkejä. Etenkään kun ottaa huomioon miten kokoomuksen ydinvoimakannat vaarantavat ja uhkaavat meitä kaikkia suomalaisia ja isoa joukoa naapureitammekin.

Mutta tässäkin asiassa taas toistuu sama kuin niin monen muunkin asian yhteydessä. Sanoma hukkuu kun aletaan keskustella välineistä. Edes banderollien iskulause ei tunnu ylittävän uutiskynnystä: "Jyrkivihreä Suomi, ydinjätteen siirtomaa". Minusta se on ihan hyvä näpäytys mukamas vihertävää Kokoomusta kohtaan.

Samoin Greenpeacen rauhallisemmat mielenosoitukset eivät tunnu ylittävän juurikaan uutiskynnystä. Esimerkiksi Greenpeacen yritys päästä keskusteluyhteyteen Kataisen kanssa ei näy missään. Puhutaan vain niistä joissa toimitaan räväkästi eli kiipeillään katoilla ja ujuttaudutaan puoluekokouksiin mutta niissäkin vain keinoista, ei sisällöistä.

Kaiken kaikkiaan kokoomuksen taktiikkana näyttää olevan erilaisten valeasujen käyttö. Kun edellisten presidentinvaalien aikaan kokivat tarpeelliseksi hyökätä työläisiä ja heidän etujaan vastaan, esiinnyttiin työväen puolueena ja tyrkytettiin työväen presidenttiä. Nyt kun ydinvoimaloilla uhataan suomalaista ympäristöä ja suomalaisia, halutaan esiintyä vihreinä. Onko seuraavana NATO-kanpanjassa sitten rauhanpuolustajien ja pulujen vuoro. Alkaako Katainen kulkea rauhanmerkki rintapielessään kuin Tuomioja konsanaan?

Koskahan samat valtatiedotusvälineet alkavat ihan oikeasti kertoa ydinvoiman todellisesta luonteesta? Koska hutkivat zurnalistit ryhtyvät tutkiviksi journalisteiksi ja selvittelevät ihan oikeita ydinvoiman kustannuksia, ympäristövaikutuksia kokonaisuutena j.n.e. Ilmeisesti vasta sitten kun täälläkin tapahtuu oikea ydinonnettomuus eikä vain "tapahtumia" kuten läheltä piti -tilanteita alan piireissä kutsutaan.

Kataisen niskalenkki

Jyrki Katainen on aloittanut kummallisen hyökkäyksen oppositiota vastaan. Tokihan on normaalia, että hallitus ja oppositio on erimieltä mutta tämä Kataisen reaktio on kummallinen ja erikoinen.

Ensin Katainen käy kollegoidensa kanssa neuvottelemassa järjettömän kalliin tukipaketin joilla pelastetaan suurten kansainvälisten pankkien ja muiden rahoituslaitosten sijoitukset edessä häämöttäviltä riskeiltä Kreikassa. Tätä markkinaspekulanttien lepyttelyä eurovuorilla hän nimittää niskalenkiksi markkinavoimista. Sitten kun hänen ja kumppaniensa tulosta arvostelee oppositio niin hän katsoo asialliseksi syyttää valehtelusta. Ikäänkuin hänen kanssaan erimieltä oleminen olisi kiellettyä ja rikollista.

Valehtelusta ja epärehellisyydestä selittää puolue joka vast'ikään vakuutti olevansa työväen puolue ja nyt väittää itseään vihreiksi. Ja samainen puolue on ollut vakuuttanut,e ttä markkinat kyllä korjaavat itse itsensä. Kas, kun ei tässä tapauksessa korjaakaan kun pankkien omistajien voitot pitää pelastaa. Ja samalla tyydyttyvät rahamarkkinat eli ne muutamat kymmenet johtavat rahoitusspekulantit suurimmissa kansainvälisissä pankeissa ja rahalaitoksissa. Eivätkä kreikkalaiset nepotistitkaan varmaan pane pahakseen, nämä Karamanlisit, Papandreut ja Mitsotakikset ynnä muu kreikkalainen eliitti.

On toki totta, että demarit olivat omalta osaltaan Paavo Lipposen aikana ajamassa meitä tähän ahdinkoon. Nyt sitten kun demarit yrittävät tehdä eroa tuohon turmiolliseen politiikkaan niin se selvästi kismittää Kokoomusta. Onhan demareiden kelkka kääntynyt muutamassa muussakin asiassa, esimerkiksi Helsingin kunnallispolitiikassa. Ilmeisesti kokoomus- ja myös kepujohto pelkää jäävänsä yksin vastaamaan seuraavissa vaaleissa tästä politiikasta. Olisihan ollut paljon mukavampaa jos suurista puolueista kukaan ei olisi ollut erimieltä niin harjoitetun politiikan vastustamisen leimaaminen populismiksi olisi mennyt helpommin läpi. Nyt populismileiman saamimen tartuttumaan on vähintäänkin kertaluokkaa vaikeampaa. Vastustajien näkyvyys ja kuuluvuus ovat demarien myötä aivan eriluokkaa.

Oma lukunsa on sitten miten luotettavaa demarien kääntymys on? Meillä on jo lukuisia esimerkkejä kuinka he puhuvat ennen vaaleja yhtä ja toimivat jälkeenpäin toisin. Epäilys on tälläkin hetkellä olemassa, että vastustus on vain taktista laatua ja unohtuu heti vaalien jälkeen jos on tullut voitto ja hallituksen ovet auenneet.

P.s. Olen ollut havaitsevinani, että kriisien välit koko ajan lyhenevät ja lyhenevät. Nyt USA:n asuntorahoittajien busineksesta alkaneesta rahoituskriisistä ei keretty edes kunnolla aloittaa nousua kun iski tämä kreikkalaisten niskaan kaadettu. USAsta kuuluu jo vihjeitä seuraavsta kun rahoituslaitokset ovat ilmeisesti narahtamassa tunnuslukujensa väärentämisestä. Olemme ilmeisesti saavuttamassa jatkuvan talouskriisin tilan (ihan niinkuin jatkuvan sodankin).