Uiguurit YLEn kynsissä

 YLE/Uutiset on julkaisut sivuillaan jutun Kiinan Xinjiang:n uiguurien kohtelusta. Joku on jossakin saanut käsiinsä muka vuodettuja Xinjiang:n poliisin tiedostoja jotka paljastavat "kaiken" Kiinan hallinnon raakuuksista, paitsi seuraavalla kerralla lisää.  Jutussa ei uhrata juuri ajatustakaan sille, että lähteet olisi tarkastettu tai tuotaisi toisenlaisia näkökulmia.  Vain kevyt maininta kuvien metatietoihin mutta kai YLE:lläkin tiedetään ne helposti manipuloitaviksi?  Kudelmaa nimitetään ylväällä nimellä "tutkivaksi journalismiksi".  Se oli sisällöltään niin propagandistinen ja tarkoitushakuinen, että provosoidun kirjoittamaan kommentin.  Se ei, tietenkään(?), ylittänyt YLE:n sensuurin julkaisukynnystä. Niinpä jälleen julkaisen kommenttini täällä laajennettuna mutta samassa rekisterissä kuin YLE:llekin yrittämäni. 

YLEn jutun klikkiotsikko lupaa ennennäkemättömiä kuvia uiguurien sorrosta.  Kuitenkin valtaosa on kuvia viranomaisten harjoituksista.  Samanlaisisia kuin jotkut, m.l. suomalaisten valmiusjoukkojen, harjoituksista julkaissut: pidätetään ympäröimällä ja estämällä väkivaltainen vastustaminen ja niskurointi sekä pako. Myös YLE on sellaisilla elvistellyt m.m. suomalaisten kriisinhallintajoukkojen valmiuksia mainostaessaan.

Muutenkaan en nähnyt jutussa mitään sellaista mikä olisi jotenkin erityisesti Kiina-spesifistä. Vastaavanlaista vartiointiväkivaltaa harjoitetaan m.m. USA-laisissa vankiloissa. Samaten ihmisten seurantaa harjoitetaan kaikkialla. Myös meillä täällä poliisilla on esim. ATARI-rekisterit ammatti- ja taparikolliselle. Niissä on myös tietoja oikeiden rikollisten lähipiireistä koska harva rikollinen toimii nykyään yksin ja verkottuminen ajan henki.

Kiinalaisilla on myös vakava islamistiterroristiongelma Xinjiang:ssa. Etenkin tällä hetkellä heidän on oltava varovaisia koska Afganistanin Taleban-järjestöllä on enemmän tilaa temmeltää USA:n ja NATO:n tökerön ja epäonnistuneen sodan jälkeen.

Ylen juttu on siis otsikoinniltaan klikkihuoraamista ja sisällöltään pikemminkin läntisen propagandan toistoa jota YLE on jakanut jo aiemminkin.  Yhtään kritiistä suhtautumista lähteisiin ei ollut vaan kaikki "tietovuodosta saatu" oli otettu kritiikittä vastaan.  Asialla ovat olleet muutenkin kovin tutut tekijät: BBC, Der Spiegel, USA TODAY, NHK, Politiken, Le Monde, Mainichi Shimbun, L'Espresso, El País, Dagens Nyheter, Aftenposten ja Bayerischer Rundfunk.  myös "tutkivien" toimittajien "sylttytehdas" ICIJ. Tuttu jengi siis kasassa taas.

Parempaa journalismia odotellessa.

Espoon kurimus

KSML-konsernin espoolainen paikallisaviisi Länsiväylä julkaisi jutun Marketta Kokkosesta.  Siinä hehkutettiin Espoossa harjoitettua Kokoomus-politiikkaa tavalla joka provosoi minut kirjoittamaan kommentin juttuun.  Se ei kuitenkin kolahti lehden sensuurikynnykseen jota hallinnoi STT.  Päädyin muotoilemaan yrittämäni kommentin täksi kiistakirjoitukseksi.  Sisältö on hieman laajempi mutta samassa, lehdelle itselleen kelpaamattomassa rekisterissä.

Marketta Kokkonen ottaa kunniaa yksityisten päästämisestä rahastamaan ihmisten välttämättömillä tarpeilla ja hädällä. Rehellistä toki mutta ei siinä mitään ylpeiltävää ole. Pikemminkin varoittava esimerkki ideologisesta yksityistämisestä jonka seurauksista olisi päästävä eroon.

Samaten Espoon yhdyskuntarakenne jota Kokkonen kuvaa puutarhakaupungiksi on tyhjää puhetta. Espoossa on käyty ihastelemassa lähinnä Asuntosäätiön aikoinaan luomaa nykyisen Tapiolan alkusiementä, aluetta joka ei enää sovellu nykyelämäntapojen tarpeisiin sillä joukkoliikennettä ei kannata järjestää eikä espoolainen kävele, edes vanhassa Tapiolassa.

Muu Espoo on kasa nukkumalähiöitä jotka on gryndattu pelloille joita rakennusliikkeet ovat saaneet kahmittua itselleen maanomistajilta. Jo Kokkosen aikoina niiden välit oli annettu pusikoitua raiskioiksi. Nyttemmin osa niistä on rakennettu umpeen kun keskuspaikat on jätetty liian harvoiksi ja mataliksi. Lopputulos on sekasotku jossa ei nykymenolla (= ihmisten tavat ja asenteet sekä yritysten ansaintalogiikat) pystytä järjestämään palveluja eikä joukkoliikennettä. Jäljelle jää ympäristön kannalta kammottava, kasvava yksityisautoilu.

Oma lukunsa on ollut kuinka aiemmin espoolaiset maanomistajat, lähinnä ruotsinkieliset, eivät halunneet Espooseen rahvasta, työläisiä, etenkään suomenkielisiä kuntaan joten m.m. radanvarren asemaseudut jätettiin rakentamatta. 

Onneksi nyt metron asemanseudut rakennetaan hieman järkevämmin vaikkei niistäkään näytä muodostuvan järkeviä kaupunkikeskustoja. Sama meno on osittain myös toki rantaradan asemien tienoilla. Kaavoitus tuottaa kummallisia ja epäkäytännöllisiä ratkaisuja joissa ajatellaan lähinnä liike-elämän etuja suurine ostoshelvetteineen. Koko kokkoslais-kokoomuslainen ajattelu lähtee yksityisten yritysten omistajien eduista unohtaen tavalliset taatiaiset mutta muistaen kuinka heitä yritykset tehokkaimmin rahastavat.

Olisikohan nykyistä parempi ratkaisu jos Espoo pilkottaisi joitakin keskusalueita ympäröiviksi kunniksi, puoleksi tusinaksi tai kymmenkunnaksi.  Joitakin reuna-alueita voisi myös antaa naapureille paremmin hoidettavaksi. Silloin paikalliset asukkaat ilman naapurikeskusten asukkaiden kanssa riitelyä kehittäisivät omia alueitaan jolloin niille pääsisi muodostumaan kaupunkimaisesti omat, luonnolliset keskustat.  Mutta tämäkin kehitys vaatisi, että nykyinen Kokoomus-meno saataisi pysäytettyä.

NATO, NATO, NATO - tuo huuto on Suomessa suuri

Tänään 12/5 julkaistiin Tasavallan presidentin ja pääministerin allkekirjoittama julkilausuma presidentinkanslian nettisivuilla. Siitä he, valtiojohdon korkeimmat edustajat Sauli Niinistö jaSanna Marin, julistivat yhteistä tahtoaan NATO-täysjäsenyyteen nykyisen "liitännäisyyden" asemesta.

Tämä yksi askel on, tietenkin, vain yksi eikä mitenkään ratkaiseva jo pitkään jatkuneessa NATOtusprosessissa jossa USA:n etupiiriä laajennetaan kohti Venäjän rajoja, samaa jota juurta myös Ukrainan tilanne on.  Edellämainitusta kaksikostakin ensin mainittu on jo vuosikymmeniä ajanut sitä, milloin avoimemmin puolueensa Kansallisen kokoomuksen mukana  ja milloin peitellymmin ikäänkuin demokraattia esittäen. Suunta on ollut kuitenkin kokoajan selvä. Jälkimmäinen oli vielä muutama kuukausia sitten mieltä ettei hänen tällä pääministerikaudellaan. Lienee saanut sellaista "rakentavaa palautetta" ettei ole enää sen jälkeen potkinut aisojaan. 

Kaikenkaikkiaan prosessi on edennyt kuin juna suorilla kiskoilla. Tiellä ei ole suvaittu kiviä eikä männynkäpyjä vaan ne on peikotettu välittömästi "Putinin trolleiksi".  Jotkut kiimaisimmat ovat toki tuskastelleet ajoittain hitautta mutta nyt saatiin USA:n masinoimasta Ukrainan kriisin uudesta vaiheesta riittävästi vettä propagandamyllyyn. Jopa valtaosa nihkeistä ja nahkeista on saatu sen päälle rakennetulla propagandakampanjoinnilla myötämielisiksi.  Mahtavalla valtatiedonlevitteiden vyörytyksellä on saatu tosiasiat peitettyä ja näköalat sopiviksi.  Tämä vaihe tekee Antonio Gramsci:n käsityksen porvarillisesta hegemoniasta entistä ajankohtaisemmaksi: esimerkki kuinka kulttuurinen ja yhteiskunnallinen hegemonia on väline kun ajataan haluttuja päämääriä.  Tässä on käytetty porvarillisen hegemonian koko voimaa YLE/Uutisista äärimmäisen keskittyneeseen lehdistöön ja Ulkopoliittisien instituutin kaltaisiin mukatutkimuslaitoksiin. Etenkin on ullut huomattavaa kuinka yhteiskunnallisesti omistetun UPIn johtaja Mika Aaltola on kunnostautunut jokapaikan "puhuvana päänä" propagandaa levittämässä; jopa niin, että kiihkomielisimmät ovat leipomassa hänestä seuraavaa presidenttiä NATOttaja-Niinistön jälkeen. Ainakin hän on jo mielipidetiedusteluissa kymmenen kärjessä -listalla.

Nyt olemme prosessin vaiheessa jossa jäsenhakemuksen lähettämistä voitanee pitää lähestulkoon varamana. Se lähtenee ensiviikon maanantaina yhtä jalkaa toisen uhrin, Ruotsin kanssa.

Meidän rauhaa rakastavien ja tahtovien ei kuitenkaan kannattaisi vielä vielä luovuttaa sillä lopullinen niitti eli jäsensopimuksen ratifioinnit 30 nykyisten jäsenmaiden parlamenteissa ja Suomen  eduskunnassa ovat vielä kaukana edessäpäin. Aikaa ja mahdollisuuksia vaikuttaa asiaan siis vielä on. Eikä sekään ole vielä vääjäämätön loppu vaan sen jälkeenkin voidaan vielä lähteä ajamaan eroa siitä vaikka vaikeaa onkin. Olisimme siinä todennäköisesti edelläkävijoitä.

#EiNATOlle, #RauhaaRajalle, #EiSotaa

Sarkastisen lehdistökritiikin sietämätön keveys

KSML-yhtiön julkaisema Länsi-Savo julkaisi Uutissuomalainen-palvelun jutun "Venäjä kiistää väitteet liikekannallepanosta, mutta samaan aikaan maassa palkataan asiantuntijoita valmistelemaan sitä" sivuillaan. Kommentoin sitä ensin viittaamalla jutussa mainittua toimintaa täällä nimitettävän kriisivalmiuden kehittämiseksi.  Se ylitti STT:n sensoripalvelun kannatteleman julkaisukynnyksen.  Mutta kun arvioin juttua ja sen heruttamia kommentteja ironiseen ja sarkastiseen sävyyn, kommentti kolahti kynnykseen. Tekstini sellaisena kuin sitä tarjoilin:

"Näitä juttuja ja etenkin niiden kommentteja lukiessa ei voi kuin olla kiitollinen kuinka meitä siunataan vain ja ainoastaan totuudella. Paitsi silloin jos joku on erimieltä niin pitää sellainen heti mitä pikimmin peikottaa.
(varoitus: kommentti sisältää huomattavia määriä ironiaa ja sarkasmia sekä jäämiä kettuilusta)"

 Tämä ei suinkaan ole ainutkertaista vaan nämä ovat usein toistuvia ja siten esiintyvät useinkin blogikirjoituksissani. 

Vedän tuosta nyt kokemastani kaksi johtopäätöstä:

1) KSML ei siedä alkeellisintakaan kritiikkiä joka kohdistuu sen omaan julkaisupolitiikkaan. (tämä on valitettavan yleinen piirre läpi koko valtamediamme)

2) KSML on puolensa tässä nykyisessä maailmanpolitiikan arkipäivässä valinnut eikä sekään valinta siedä juurikaan kritiikkiä.  Ei edes jurputuspalstoille päässeitä "sopivia" mielipiteitä saa asettaa kyseenalaisiksi.

Lisäksi on - tietenkin - mahdollista, että ironia ja sarkasmi ovat vaikeita vaikka niistä erikseen varoittaa.

Juuri männäviikolla julkaistiin uusi vuosittainen versio "Toimittajat ilman rajoja" -järjestön*) maailmanlaajuisesta lehdistönvapausmittauksesta. Suomi oli tipahtanut siinä kärjestä viidenneksi, jopa Viron taakse.  Mittauksessa vertaillaan lehdistötoimijoiden vapautta toimia omien halujensa mukaan joten tälläinen lehdistön itsesä tekemät yleisön sananvapauden rajoitukset eivät heiluttele indeksejä.  

Valitettavasti kukaan ei ole kiinnostunut selvittelemään tai vertailemaan kuinka tiedonlevitteet, etenkin n.s. MSM, antavat sananvapautta lukeville yleisöilleen.  Siinä suhteessa epäilen suomalaisen, erittäin keskittyneen tiedonvälitteistön pärjäävän vielä huonommin.  Tarvitsisimme neutraalin ja objektiivisen "lukijat ilman rajoja" -sananvapauden puolustajan.

Parempaa ja vapaampaa mediaa odotellessa (en kuitenkaan pidätä hengitystäni tässä odotellessa).

---

*) "Toimittajat ilman rajoja" on ongelmallinen lehdistön vapauden vaalija koska se itse valitsee suojeltavansa äärimmäisen tarkoitushakuisesti ja on yksi osa n.s. läntisen plokin, "läntisen arvoyhteisön" informaatiosodan rintamaa.