Persuttimaista silmäpeliä

Tässä taannoin joku missiturhake Sarah Dzafce väänteli kaverilleen silmiään kuvaillessaan käyntiään "kiinalaisenkaa syömäs".  Kaverinsa jakoi kuvan someen ja homma lähti lapasistaan, jos oli tarkoituskaan sitä niissä pitää.  Sinällään missikutaleiden tekemiset tai tekemättä jättämiset eivät anna aihetta niin paljon että vaivautuisin niistä kirjoittamaan ihan blogillista mutta nyt kun tämä jupakka on, kiitos perussuomalaisten, saanut paljon julkisuutta niin en malta olla avautumatta tästäkin.

Perussuomalaisia ilmeilijöitä:Kaisa Garedew,
Juho Eerola, Sebastian Tynkkynen

Missikonsepti ja tohina sen ympärillä on turhaa ja tarpeetonta puuhastelua. Alun perin Suomessa siihen haksahdettiin kun meitä epäiltiin maailmalla mongoleiksi ja piti päästä propagoimaan rotupuhtauttamme valkoisina eurooppalaisina. Niinpä Ester Toivoset ja Armi Kuuselat etunenässä meitä irvisteltiin maailmankartalle, ihan siinä missä juostiin, hiihdettiin ja heitettiin keihästä tervehenkisinä rotupuhtoina. Sellaisenaan siis misseilyn pitäisi jo olla taakse jäänyttä elämää - ja muutenkin.

Nyt kuitenkin asian teki mielenkiintoiseksi ja nosti ärsytyskynnyksen yläpuolelle perussuomalaiset kun moni heidän ihan näkyvistäkin politiikoista tarttui omiin silmäkulmiinsa.  Ilman heidän huomiotaan juttu olisi varmaan unohtunut samantien.  Toimillaan he osoittivat ja paljastivat, taas, ylenmääräisen rasisminsa ja myös tietämättömyytensä misseyden todellisesta tarkoituksesta suomalaisessa yhteiskunnassa. Vaikka toki istuuhan "kiinalaisten killisilmien" pilkkaaminen heidän asenteidensa olentoon ja tasoon.

Ainakin MEP Sebastian Tynkkynen ja kansanedustajat Juho Eerola ja Kaisa Garedew syyllistyivät asiattomaan elehtimiseen. Monet muutkin ovat osoittaneet tukeaan rasistiselle ilmeilylle ja jotkut jopa muistakin puolueista.

Oman mielenkiitoisen lisänsä hölmöilylle on antanut sen Aasiassa, etenkin Kiinassa ja Japanissa sekä Etelä-Koreassa, saama huomio.  Siellä merkittävät poliitikot ovat ottaneet kantaa ja paheksuneet perussuomalaisten käytöstä.  Aasialaisilla onkin syytä paheksunnalleen.  Heitä on taas pyritty loukkaamaan elkeillä joiden olisi jo nyt luullut jääneen historiaan sillä olemme niin täällä lännessä jo itseämme sivistäneet ja oppineet sisäsiistejä käytöstapoja.  Mutta aina näyttää joistakin loukoista ryämivän perussuomalaisia särkemään senkin illusion.

Ja onpa törmäily huomattu lännenpänäkin, aina Ranskaa, Ruotsia j.n.e. myöten. Jotkut reagoijat muistavat myös ettei tämä ole Perussuomalaisten ensimmäinen rasismikohu.  Heillähän on takanaan Wilhelm Junnilan pesukarhuilut, Mari Rantasen siniset silmät, Teemu Keskisarjan useat puheet ynnä muuta, ynnä muuta.  Toilailuja ei ole estänyt edes Petteri Orpon jo kesällä -23 mainostama "selkeä paperi" kaikenlaista rasismia vastaan ja sen pohjalta jaetut koulutukset.

Oma lukunsa on että tämä ei jää vaikuttamatta n.s. "Suomi-kuvaan" eli maineeseemme maailmalla.  Ainakin jonkin aikaa tämä tullee jollakin tasolla näkymään esimerkiksi heidän ulkomaankauppaa koskeviin päätöksiinsä sekä muihin yhteyksiinsä.  Siinä ei pääministeri Orponkaan tekopyhät anteeksianelut auta.  Toivoa vain sopii että jotkut uudet muita koskevat kohut pian peittävät vanhat hälyt ja tulee uutta murehdittavaa.

On myös esitetty huolta että tämä antaa aseita käteen hybridivaikuttajille Kiinassa ja Venäjällä.  Se huoli lie kummunnut yleisestä ja kaikkeen ulottuvasta halusta räimiä inhokkeja ja syyttää heitä kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta.  Silti he eivät ole tehneet mitään vaan syyllisiä ovat perussuomalaiset.  He heittivät pa**aa tuulettimeen ja se sataa meidän niskaamme ihan aiheesta sillä emmehän ole estäneet perussuomalaisten älytöntä älämölöä.  Toivoa vain sopii että meihin vaikutetaan kaikin tavoin jotta lopetamme moisen rasismin.

Per viam: Oma lukunsa on mitä kaikkea tämän nostetun älämölön varjossa ja suojassa onkaan tehty.  Silmien venyttelyn sivussa meni irtisanomissuojan heikennykset, suurpetojen metsästysrajoitusten purku y.m. hallituksen kurjistamispolitiikan juonet läpi miltei huomaamatta.  Liekö ollut ihan tarkoituskin junailla homma näin nostattamalla kohu SOMEssa jostakin sopivan toissijaisesta.  Nyt siis missin ilmeily tuli kuin vastapallo potkupalloilijalle tai illallinen Manulle.

Kaikenkaikkiaan on syytä muistaa ettei rasismi lopu ennenkuin kuin se lopetetaan. Eikä sitä tee muut, se on  meidän tolkullisten ja tavallisten ihmisten tehtävä sekin ihan itse.

Soinin brändätty miehisyys

Tutkija on selvittänyt maskuliinisuuden ilmenemisestä miespolitiikoissa.  Hänen tyyppiesimerkkinsä toteuttavat omia mallejaan.  Sen seurauksena on kaksinaismoralismia ja syrjintää.  MIten pääsimme siitä eteenpäin kohti ajattelua, analyysiä ja edistystä?

Tutkija Jiri Nieminen väitteli viime perjantaina miespoliitikkojen maskuliinisuudesta.  Ilta-Sanomien viikonloppunumerossa kerrotaan tutkimuksen antia otsikolla "Metroseksuaali ja protestimies".  Siinä erottuu kaksi ääripään roolia: metroseksuaalinen ylemmän keskiluokan maskuliini ja perinnemiehekäs maskuliini.  Ensinmainitusta Nieminen käyttää esimerkkinä eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubbia/kok ja jälkimmäisestä puoluejohtaja Timo Soinia/PS.  Heidän hybridikseen Nieminen laskee Keskustan puheenjohtajan Timo Sipilän.

Lehtijutun perusteella Niemisen perustelut vaikuttavat hyvinkin perustelluilta. Etenkin Soinin ja hänen puolueensa esiintymisessä on korostuneesti esillä menneen maailman n.s. arvot ja esiintyminen.  Siinä suhteessa hänellä lienee esimerkkinään PerSujen edeltäjä SMP ja sen puheenjohtaja Veikko Vennamo jolla kuulemma oli puoluetovereille esiintymistä varten uniformuna huonosti istuva ja ryppyinen puku.  Muuten hän esiintyi tyylikkäämmin.  Nyt oppipoika Soini käyttää ryppyisiä pukuja ja pitää takkuista rasvaista, tarkoitushakuisen huolimattomasti kammattua hiuksistoa.

Vastaavasti Stubb pukeutuu korostetun tyylikkäästi, joko konservatiivisesti tai rennosti tilaisuuden luonteesta riippuen.  Lisäksi hän esiintyy merkkitietoisesti harrastustensa parissa.  Samaa linjaa toteuttaa myös kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arginmäki/VAS. Oma osansa valitussa tyylissä on myös korostetun sosiaalinen käytös.

Pelkkä pukeutuminen olisi sivuseikka eikä saisi minua provosoitua kirjoittamaan.  Kuitenkin Maukka Perusjätkä jo 1980-luvulla tiesi, että vaatteet on mun aatteet.  Niin ne ovat poliitikoillekin.  He ilmentävät ja visualisoivat esittämäänsä aatemaailmaa tavoittelemalleen kannattajakunnalle. Stubb ylemmälle mukamas liberaalille keskiluokalle ja Soini haluaa profiloitua protestiksi noille keekoilijoille.  He siis nykykielenkäytöllä brändäävät itseään äänestysmarkkinoille.

Samaa ilmentää Stubbin korostettu urheilullisuus ja vapaamielisyys suhteessa seksuaalivähemmistöjä kohtaan.  Kuitenkin hänen politiikkansa ydin on tukea talouselämän suurten toimijoiden vapautta eikä tavallisten ihmisten.  Hänelle riittää minkä hän katsoo olevan tarpeeksi äänestyssuosion kalastelemiseksi eli näkyvyys julkisuudessa.  Käytännön politiikka hoidetaan muualla.

Soinin protestimiehisyys taas on viimepäivinä havaittu siinä kuinka hän on oman puolueensa lisäksi pyrkinyt jotamaan myös Demuleita, jotka eduskuntaryhmän puheenjohtajaa Jouni Backmania myöten tuntuvat olevan annetuista neuvoista kovin otettuja.  Soini kun pyrki esittämään Demareiden ministerikierrätyksen osoituksena duunarimiesten väheksymisenä.  Samaan aikaan Soinin ja hänen puolueensa käytännön toimet ovat yhtä kaukana jollei kauempanakin puheista kuin Stubbillakin.  Esimerkistä käy vaikka Eduskunnan äänestys työläisten loma-ajan sairastamisesta jossa PerSulit vastustivat äänin 28 ei, 3 jaa ja poissa 8 sekä Teuvo Hakkaraisen sekoilut asian vierestä eduskuntakeskustelussa.

Soinin vanhakantainen miehistely, suunniteltu tai sisäsyntyinen, on kovin vanhakantaista haikailua menneeseen jolloin muistikuvissa "kesät oli lämpimiä ja läski valkoista".  Muisteloissa vain tuntuu unohtuvan, että tuolloin köyhät ihmiset kulkivat kerjuulla ja naisen paikka oli nyrkin ja hellan välissä.  Soinille ja hänen kaltaisilleen ei näytä sopivan asioiden kehittyminen suvaitsevampaan ja sosiaalisempaan suuntaan vaan sen sijaan kalastelevat menneisyyden syvimmissä pohjamujuissa kaivaen esiin syrjintää ja rasismia eri muodoissaan.  Ja aina näyttää löytyvän tyytymättömiä joille älytön älämölö riittää tyytymättömyyden purkautumistieksi.  Miten pääsisimme kohti ajattelua ja yhteiskunnan rakenteiden sekä prosessien analyysiä?

Hasardia

Kaarina Hazard on kirjoittanut Iltalehteen kolumnin Tony Halmeen kuoleman johdosta. Siinä hän värikkäin sanakääntein ja kielikuvin esittää kuin itsetuohoista reppanaa on käytetty hyväksi ja hänestä rakennettu kaikkien janoisten sankaria.

Kaikessa sen aiheuttamassa valitusryöpyssä, ainakin 70 valitusta Julkisen sanan neuvostolle, näyttää taas unohtuvan kirjoittajan todellinen sanoma. Halme on hyväksikäytetty ja hyväksikäyttäjinä oli tiedotusvälineet sekä persu-poliitikot. Halme toki oli kai pääsääntöisesti itse kykenevä vastaamaan tekemisistään mutta kuitenkin häntä tunnuttiin vietävän julkisuudessa n.s. kuin lumiukko pihalla litran mittaa. Etenkin asialla tuntui olevan n.s. keltainen lehdistö m.l. bulevardilehdet jotka ikäänkuin yllyttivät häntä.

Onnettominta oli hänen "poliittinen uransa". Hänestä rakennettiin ikään kuin huono-osaisten edustajaa. Ja "kaunis edustaja" rakennettiinkin. Niin peitettiin todelliset ongelmat ja niihin ratkaisujen hakeminen. Se korvattiin älämölöllä ja sanoma kiteytyi Halmeen takapuoleen. Timo Soini ja muut perussuomalaiset toteuttivat siinä omaa tehtäväänsä. Lopputuloksena oli, että kukaan ei oikeasti päässyt ajamaan vähäosaisten asiaa ja vietiin asioihin vakavasti suhtautuvilta väheinenkin näkyvyys ja uskottavuus.

Nyt on aloitettu boikottikampanjoita Iltalehteä vastaan: boikotoikaa Iltalehteä kunnes Hazard erotetaan, boikotoikaa Iltalehteä jos Hazard erotetaan ja boikotoikaa Iltalehteä joka tapauksessa. Kaunis kukkanen on esimerkiksi Suomi24-keskustelupalstalta löytyvä "Boikotoikaa Iltalehteä ainakin niin kauan kun lehdessä toimii kolumnistina Kaarina Hazardin kaltainen lesbo ja mies-filantrooppi!" (sic). Onkohan boikotoijilta unohtunut yksi boikotin kohde: yritykset jotka mainostavat Iltalehdessä.

Tämä herättää kuitenkin kysymyksen miksi meitä kiinnostaa ennemmän Toni Halmeen kaltaisen reppanan sekoilu viina- ja huumepäissään autojen ja laittomien pyssyjen kanssa, Matti Nykäsen heiluminen Mervin ja veitsien kanssa, Vanhasen uuniperunat ja Tuksut. Miksi meitä ei kiinnosta budjetti, työmarkkina-asiat, NATOttaminen j.n.e. Miksi silminnäkijän jutuissa Vanhasen lautakasa on kiinnostavampi kuin rakennusalan vedätykset asukkaiden kustannuksella.

Kannattaisikohan meidän ennen Julkisen sanan neuvoston puoleen kääntymistä katsoa peiliin ja alkaa kiinnostua asioista jotka ihan oikeasti vaikuttaa meidän elämäämme.