Sasi on ihmiselle susi

Kokoomuksen Kimmo Sasi on kirjoittanut Helsingin Sanomien viime lauantain numeron Vieraskynä-palstalle sepustuksen otsikolla "Verotuksen pitää edistää talouskasvua".  Kirjoitukseensa Sasi oli saanut niin monta tarkoitushakuista päättömyyttä, että provosoiduin niitä tähän blokiini repostelemaan.


Sasi kuvailee kuinka 90-luvun alkupuolella Suomen verojärjestelmää muutettiin Ronald Reaganin hengessä.  Sinällään rehellinen tunnustus Sasilta kun oppi-isää ei tuolloin tunnustettu.  Sen sijaan hän on tietoisesti harhateillä väittäessään sen pelastaneen Suomen lamasta.  Päin vastoin, siitä noustiin siitä huiolimatta.  Samalla hän jatkaa, että suurimmaksi ongelmaksi jäi verotuksen ja sosiaaliturvan n.s. tuloloukut.  Noinhan ei ole.  Suurimmat ongelmat liittyvät epäoikeudenmukaisuuteen toisaalta pääomatulojen ja toisaalta palkka- ja eläketulojen verotuksen välillä.  


Sosiaaliturvan n.s. tuloloukut johtuvat vain ja ainoastaan palkkatason mataluudesta.  Kun sosiaaliturvan tasoa asetetaan niin silloin katsotaan toimeentulossa tarvittavaa tasoa ja on onnetonta jos palkkojen taso ei siihen riitä.  Verotuksen progressio ei siihen juurikaan vaikuta vaikka Sasi niin väittääkin.  Ja ainahan Kokoomus Sasin asiantuntemuksella voisi lopultakin alkaa keventää pienimpien tulojen verotusta.


Seuraavaksi Sasi esittää monasti alasammutun väitteen enemmän kulutusverotuksen verottamiseen perustuvan verotuksen kasvua ja tuotantoa sekä sitä kautta työllisyyttä edistävästä vaikutuksesta.  Nythän on aikuisten oikeasti niin, että kukaan ei tuota mitään sen takia, että on kiva tuottaa kun tuotantoa pyörittävien työläisten verotus on alhainen, vaan siksi, että tuotannon tulokset käyvät kaupaksi ja niistä saa arvonlisää joka muuttuu pääoman omistajan lisäarvoksi.  Tuollainen kysyntä taas edellyttää, että asiakkailla, kuluttajilla ja instituutioilla, on mahdollisuus nyt kuluttaa ja investoida sekä näköala, että tulevaisuudessa on vielä paremmat edellytykset.  Sitä ei tueta kuluttamisen verotuksen kiristämisellä vaan päinvastoin.


Sasi myös harhauttaa syyllistäessään talousongelmista tavalliset ihmiset ja heidän asenteensa. Kaikkinythetimulletaieiookivaa-asenne on toki valitettavan yleinen mutta ei se ole ollut yhdenkään taloustaantuman, -laman tai pulan syynä.  Viimeisimmän lamankin syy oli finanssispekulanttien uhkapeli johon he ryhtyivät kun tietävät, että yhteiskunta kuitenkin heidät lopulta pelastaa veronmaksajien rahoilla ja he voivat jatkaa entiseen tyyliin kunhan keksivät spekulointi-instrumenteilleen uusia, entistä monimutkaisempia nimiä ja rakenteita.


Sasi väittää kirjoituksessaan myös, että pääomaveron kiristäminen ei edistäisi säästämistä.  Tässä Sasin näkökulma on äärimmäisen kapea ja hän näkee säästämisestä vain yhden kapean osan, ilmeisen tarkoitushakuisesti.  Samalla Sasi sotkee tuttuun tapaan yrityksen tulot ja yksityisen tulot ja tässä tapauksessa vieläpä erityisen ihmeellisellä tavalla.  Hän kirjoittaa toisaalta määräaikaistalletuksista ja laskee niistä maksettavan veron yhteen yritysten maksaman yhteisöveron kanssa. 


Sitten hän sekoilee kulutusverojen mukamas progressiivisuuden kanssa.  Eri ALV-kannat ovat mukamas progressiivisuutta.  Sasille ei ole ilmeisesti selvinnyt, että huippurikkaat ja suurituloiset maksavat tavaroista ja palveluista ALV:ia ihan saman kannan mukaan kuin pienituloiset ja syrjäytyneet.  Sitten hän äityy pitämään autoveroa kulutusverojen luksustuotteisiin kohdistettuna progressiona. Tässä vaiheessa kirjoitusta aloin jo epäilemään onko Sasilla ajatuksissaan järki mukana vai kuvitteleeko hän ihmisten todella menevän noin halpaan.


Lopuksi hän haluaisi verotusta elämäntapojen terveysvaikutusten mukaan iskulauseella "Ei ole lainkaan väärin, että kuluttaja jo ennakkoon osallistuu aiheuttamiinsa terveydenhoitokustannuksiin".  Sasilta ilmeisesti unohtui, että alkoholissa on jo nyt alkoholi tai olutvero, tupakassa tupakkavero j.n.e.  Ja toisaalta minä olen kuvitellut osallistuvani terveydenhoitokustannuksiin, omiini ja muien, joka kuukausi kun palkastani napsaistaan ennakonpidätys. 


Kaiken kaikkiaan Sasi tuntuu olevan yleisellä Kokoomuksen linjalla jossa halutaan kohdistaa verorasitus maksimaalisesti pienituloisiin erilaisilla tasasuuruisilla veroilla ja samalla hävittää verotuksessa pitkään olleen yhden pääperiaatteen: yhteiskunnan rahoitukseen pitää osallistua kykyjen mukaan, ne joilla on kykyä enemmän, kantakoon myös suuremman taakan.  

Tasaverotus Urpilaisen tapaan

Tämän aamun Hesarin mukaan Jutta Urpilainen on huolissaan hallituksen aikeista pyrkiä hivuttamalla tasaveroon. Huoli on todella aiheellinen. Minua ihmetyttää kuitenkin Urpilaisen omat puheet. Hän sanoo vastustavansa tasaveroa epäoikeudenmukaisena. Mutta samaan syssyyn hän kuitenkin kannattaa kulutusveroja eli esimerkiksi arvonlisäveroa. Minusta tuo ei ole loogista. Vai menisikö hän päässään arvonlisän verottaminen ja lisäarvon verottaminen sekaisin?

Olen toki samaa mieltä tasaveron turmiollisuudesta. Hän mainitsee kunnallisveron tasaverona ja toki vastustaa Vanhasen-Kataisen hallituksen yrityksiä verotaakan siirtämisestä progressiivisesta valtion tuloverosta tasaprosenttiseen kunnallisveroon. Mutta miksi hän kannattaa kuitenkin ALV:n kaltaisia tasaveroja?

En ole myöskään nähnyt häneltä tai muuten SDP:ltä ensimmäistäkään aloitetta kunnallisveron muuttamisesta progressiiviseksi. Missä se viipyy jos hän vastustaa tasaveroa ja kannattaa progressiivista verotusta? Hän ei ole käsittääkseni myöskään tehnyt aloitetta palaamisesta pääomatulojen progressiiviseen verottamiseen.

Tällä menolla hän ei rakenna uutta uskottavuutta Lipposen hallitusten hukkaaman tilalle. Sama ristiriita tekojen ja puheiden välillä näyttää jatkuvan Sosialidemokraattisessa puolueessa.

Hallitus on tehnyt ratkaisunsa

Hallitus on sitten tehnyt ALV-ratkaisunsa. Se tempoilee sinne sun tänne, alentaa ensin ja korottaa sitten. Ennen kaikkea hallitus jatkaa tiellään kohti tasaveroa. Mallia joka muualla, myös Virossa, ollaan hylkäämässä vahingollisena.

Katainen ja Vanhanen ovat keksineet mallin jossa ensin lasketaan ruuan ALV 12%:iin ja sitten se nostetaan 13%:iin yhdessä yleisen kannan 23%:iin noston kanssa. Ja vaikutukseltaan mitätön ravintoloiden ALV-alennus toteutetaan 13%:iin. Onko tässä tarkoituksellista asian monimutkaistamisen makua? Halutaanko tarkoituksella hämätä asia sellaiseksi, että tavallinen taatiainen ei tajua missä mennään?

Nykyinen hallitus Vanhasen ja Kataisen johdolla rummuttaa verotuksen painopisteen siirtämistä välittömistä veroista välillisiin. Tasaverohömpötyksen lisäksi mallissa on toinenkin epämiellyttävä piirre. Sillä pyritään hämäämään tavallista taatiaista sillä, että tuloverotuksen alennuksilla mukamas annetaan lisää rahaa kuluttajalle mutta sitten se kuitenkin otetaan pois korkeammilla välillisillä veroilla. Ihmisille luodaan illuusio ansioiden paranemisesta ilman palkankorotuksia ja hyväosaiset pääsevät kiertämään veroja koska pystyvät hyödyntämään muita keinoja eli esimerkiksi henkilökohtaisten kustannusten kierrättämistä yritysten kautta, ulkomailta tehtävia hankintoja j.n.e.

Verotuksen kantavana ajatuksena on ollut, että niitä maksavat ne jotka kykenevät. Tästä ajatuksesta on johdettu progressio. Meillä sitä on edustanut vain valtion tuloverotus sekä perintö- ja lahjaverotus. Kaikki muu on ollut tasaverotusta ja nyt hallitus taas vyöryttää siihen, hyväosaisia suosivaan suuntaan. Tässä nykyinen porvarihallitus jatkaa edellisten Lipposen hallitusten linjalla.

Oikea suunta olisi tietenkin, että kehityksen suunta käännettäisi pois tasaverosta. Palautettaisi varallisuusvero progressiivisena, palautettaisi progressio pääomatuloihin ja kiristettäisi valtion tuloverotuksen progressiota yläpäätä kohti. Nythän valtionverotuksen progressio vaikuttaa tiukimmmin keskituloisiin ja sen vaikutus lieventyy mitä suuremmiksi tulot nousevat todella hyvätuloisilla. Progressio kannattaisi myös tuoda kunnallisverotukseen. Näiden progressioiden yhteisvaikutus pitäisi tietysti ottaa huomioon. Samalla voitaisi jatkaa ALV:n ja välillisten verojen alentamista. Näin säilytettäisi ja parannettaisi verotuksen oikeudenmukaisuutta eli sitä, että veroja maksavat ne joilla on siihen kykyä.