YLE:kin uutisoi USA:n armeijan aloittamasta suurhyökkäyksestä. Sehän ei voi olla mitään rauhanturvaamista vaan sodan entisestäänkin kiihdyttämistä. Aikaisemmin USA laajensi sotaa Barack Obaman johdolla Pakistaniin ja nyt he ovat hänen johdollaan sitä entisestäänkin kiihdyttämässä.
Rauhanturvaajathan menevät taistelevien osapuolten väliin ja yleensä molempien osapuolten luvalla ja luottamuksella. Tässä tapauksessa liittokunta, International Security Assistance Force (ISAF), johon meidätkin on liitetty, on toinen taistelevista osapuolista ja tällä hetkellä ja tähän asti hyökkäävä osapuoli. USA nimittänyt tätä sotaretkeään alunperin "Operaatio pysyväksi rauhaksi" (Operation Enduring Freedom). Osuvampi nimi voisi olla "Enduring War".
Jos me olisimme siellä turvaamassa rauhaa, joukkomme siellä olisivat NATO-joukkojen ja Talebanien välissä ehkäisemässä yhteenottoja. Nyt me olemme osa hyökkäävää armeijaa, vaikkakin vielä takalinjoilla ja töpinässä (toistaiseksi). Ollaanko tässä taas rakentamassa uutta ajopuuteoriaa jossa vaivihkaa ja salaa meidät ujutetaan osaksi hyökkäävää armeijaa ja homma paljastetaan vasta sitten kun on jo liian myöhäistä.
Jos länsimaat ihan oikeasti haluaisivat auttaa afganistalaisia sekä toisaalta kunnon elämän alkuun että hoitamaan asioitaan ihmisoikeuksia kunnioittaen ja demokraattisesti, sinne ei lähetettäisi armeijoita ja sotilaita vaan yhteistyöhakuisia organisaatioita tekemään kauppaa reilun kaupan periaattein sellaisista maatalouden tuotteista ja sellaisin kauppaehdoin, että normaali elämä ilman opiumin viljelyä olisi mahdollista. Silloin tavalliset ihmiset äänestäisivät jaloillaan terroristijohtajia vastaan. Samalla pitäisi myös päästä, esimerkiksi YK:n kasvatus- ja tiedejärjestön, UNESCOn avulla pystyttämään luku- ja kirjoitustaitokampanjoita. Se olisi mahdollisuus kehitykselle sillä rauha ja kehitys ei kasva kiväärinpiipuissa.
Tekstit
