Rajakähinä 2.0 a la española

 Nyt kun pöly alkaa vähitellen laskeutua Afrikan rannikolla espanjalaiseen Ceuta:n satamakaupunkiinkin niin lie minunkin aika ottaa hieman kantaa viimeaikaisiin tapahtumiin siellä.  Siihen mitä kiivaimmin panikoineet kriisiksi nimittävät.  Pyöriihän sen ympärillä niin monenmoista ja keskenään ristiriitaista väitettä ja pikkupolitikoinnin eforttia.

Ceuta:n (ja Melilla:n) kaupungit lähiympäristöineen on Espanjan siirtomaita Afrikan luoteisrannikolla, n.s. Maghreb:n1) alueen koillisella rannikolla, vastapäätä Iberian niemimaata.  Ceuta on alunperin foinikialaisten satamapaikakseen ensimmäisen  e.a.a. vuosituhannen alkupuolella perustama kaupunki.  Antiikin aikana myös Herakleen pylväisiin2) liitetty mystinen paikka.  Myöhemmin ranta-alue on ollut Karthagon, Rooman ja Bysantin hallussa kunnes sen valloitti islamilainen kalifaatti jonka berberit kukisti.  Portugal valloitti alueen vuonna 1415 ja 1580 Espanjan kuningaskunta.  Vuonna 1995 sille annettiin autonominen asema.  Sen kuuluu EU:in Espanjan mukana mutta ei Schengen:n sopimukseen joka takaa (melkein) vapaan tavaroiden ja ihmisten liikkumisen siihen liittyneillä alueilla, muttei Ceutaan ja Melillaan.  Siellä maksetaan Euroilla ja puhutaan virallisena kielenä espanjaa mutta lisäksi myös Ceutan omaa marokkolaisen arabian murretta.  Talous perustuu satamaan ja kalastukseen.  Kaupungilla on myös erityinen asema emämaata kevyemmän verotuksen ansiosta joka on johtanut vilkkaaseen rajakauppaan ympäröivän Marokon kanssa.  Samaan aikaan Marokko on vaatinut jo pitkään Ceuta:n kuten Melillankin siirtämistä sen hallintaan.

Nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa Ceuta on noussut otsikoihin koska lyhyessä ajassa 30/7 -26 alkaen useita kymmeniä tuhansia pakolaisia pyrki Marokosta Ceuta:an.  Tapahtuman tiimoilta on esitetty monenlaisia arvailuja mutta vain vähän varmennettua tietoa.  Etenkin äärioikealta on esitetty mitä villimpiä väitteitä ja vaatimuksia.  Nyt tätä kirjoitettaessa miltei kaikki pyrkijät ovat jo takaisin Marokossa, joko Espanjan viranomaisten sinne ajamina tai vapaaehtoisesti palanneina.

Unohtaa ei sovi myöskään osapuolten kytköksiä kansainväliseen suurpolitiikkaan.  Espanjalla on kiistansa Marokon kanssa Ceuta:n ja Melilla:n omistuksesta.  Espanja lämmittelee suhteitaan Marokon kiistakumppanin Algerian kanssa.  Samalla Espanja ei ole lähtenyt mukaan USA:n ja Israelin Gaza- ja Iran-seikkailuihin, jopa kieltäen Espanjassa olevien tukikohtien käytön k.o. sodissa.  Marokolla ja Israelilla on vähintäänkin lämpimät välit.  Afrikasta on tullut jo vuosia pakolaisia Eurooppaan ja liikkeellä on monenlaisia ihmissalakuljettajien joukkiota siitä hyötymässä, myös muualla kuin Ceuta:ssa ja Melilla:ssa.

Villeinpiä väitteitä on että pakolaiset ovat jo Schengen:n alueella eikä heitä pidättele mikään ennenkuin ovat täällä Suomessa (oikeasti Ceuta ei ole Schengen:iä).  On syytetty Vladimir Putin:ia joka tarinan  mukaan ei onnistunut 2023 kun täällä toimittiin ripeästi ja laitettiin raja kiinni ja rakennettiin aitaa.  On myös vaadittu Espanjan erottamista Schengen:n sopimuksesta vaikka yksikään noista pakolaisista ei ole ylittänyt Schengen:n ulkorajaa. Etunenässä on ollut Italian äärioikeistolainen pääministeri Georgia Meloni ja suomalaiset perussuomalaiset perässä.  Erityisen innokas on ollut sisäministeri Mari Rantanen mutta myös puheenjohtajansa ja valtiovarainministeri Riikka Purra on intoillut.

Yhtenä inhon aiheena oikeistolle on ollut Espanjan pääministeri Pedro Sánchez Péres-Cástejon:n toimet harmaan talouden ja paperittomien ihmisten hyväksikäytön sekä ihmiskaupan kitkemiseksi inhimillisin ja humaanein keinoin.  Espanjan hallitushan on laillistanut satojen tuhansien maassa laittomasti olleen aseman jotta heitä ei voitasi käyttää hyväksi, voisivat maksaa veronsa ja muutenkin olla yhteiskunnan jäseniä koska he jo tekevät korvaamatonta työtä väestöltään vähenevässä Espanjassa.  Äärioikeiston, myös suomalaisen, tavoitehan on karkottaa heidät ja estää uusien tuleminen heidän laillisesta asemastaan riippumatta, ainakin toistaiseksi huonolla menestyksellä.  Samalla he tulevat, joko tahattomasti tai tahallaan, tukeneeksi ihmissalakuljettajien rikollisjoukkioita.  Toivottavasti eivät tule "Matut Raus" -politiikassaan onnistumaankaan ja tulevat hallitukset purkaa nykyisetkin rajoitukset ja rajojen sulkemiset sekä keskittävät resursseja pakolaisten ja turvapaikkaa tarvitsevien auttamiseen laillisin ja inhimillisin keinoin turvallisia väyliä pitkin.

Moni opposition edustaja on suhtautunut maltillisemmin.  Joku on jopa osannut ottaa esille kuinka pitäisi pureutua pakolaisuuden juurisyihin: turvan hakemiseen sotia ja nälkää sekä neokolonialistista sortoa vastaan.  Asiasta on puhunut ainakin Nasima Razmyar, varapuheenjohtaja SDP:stä omalla Facebook-sivullaan ja lehtihaastattelussaan Vasemmistoliiton Minja Koskela muistutti kansainvälisistä säännöistä ja sopimuksista.

Maltillisemmat tiedonvälitteet muistuttavat ettei kyseessä silti ole Marokon hallituksen toimet vaan asialla on marokkolaiset rikolliset ja ihmissalakuljettajat.  Puhutaan ihan sikäläisestä mafiasta.  Asiasta on kirjoittanut m.m. Reuters jutussaan "Migrants pour into Spain's Ceuta from Morocco, military called in".  Vähän siis sama juttu kuin taannoin 2023 täällä Suomessa kasaan keitetty jupakka muka Vladimir Putin:n lähettämien maahantunkeutuvien invaasiosta.  Silloin asialla oli muutaman ihmissalakuljettajan tuomat muutamat kymmenet turvapaikanhakijat eikä mikään valtion "välineellistämä maahantulo", kuten esimerkiksi Rajavartiolaitos tuolloin todisti.

Nyt siis etenkin Perussuomalaisten meuhkaaminen näyttäytyy heidän yrityksenään tehdä pakolaisten kustannuksella vaalipropagandaa ensi kevään eduskuntavaaleihin.  Maahantulijathan on ollut heidän keskeisimpiä täkyjään koko olemassaolonsa ajan.  Samaan aikaan muukin oikeisto, esimerkiksi Kokoomus, näyttää käyttävän tilannetta hyödykseen lietsoakseen yhteiskunnan turvallisuuden militarisoimista ja kaikenlaista valvontaa, unohtamatta ilmeistä halua kalastaa ääniä samoilta hämäriltä ksenofobisilta vesiltä kuin PS. He kuitenkin unohtavat lyövänsä kiilaa samanmoisten EU-maiden yhteishenkeen sillä Espanja ei hevin unohtane tätä selkäänpuukottamista jos vaikka joskus Suomen eliitti ajaisi meidät samanlaiseen tilanteeseen.

Oma lukunsa Perussuomalaisten epäjohdonmukaisuudessa on, että aiemmin he profiloivat itseään EU:n vastustajina. "Missä EU, siellä ongelma" sanoi jo heidän oppi-isänsä Timo Soini.  Nyt he ajavat muka yhteistä turvallisuutta ja yhtenäisyyttä yrittämällä ajaa Espanjaa pois Schengen:n sopimuksesta.  Johdonmukaistahan heille olisi ajaa Suomen eroa siitä.

Kaikenkaikkiaan kuitenkin, taas, tälläkin kertaa unohtuu asian ydin: miksi niin monet joutuvat jättämään kotinsa ja lähtemään etsimään turvaa ja ruokaa.  Mikä heidät ajaa liikkeelle.  Vastaus on hiemankin asiaan perehtymällä saatavissa selville.  Syynä on olosuhteet jotka aiheuttaa vanhanmallinen kolonialismi ja sen uusin versio neokolonialismi 3).  Ne ylläpitävät olosuhteita joissa ylikansalliset yhtiöt riistää luonnonvarat eivätkä jätä tilaa paikallisten kasvattaa ruokaa itselleen ja noiden nautintasuhteiden ylläpitämiseksi kapitaalien omistajien tarvitsemat sodat.  Lisäksi päällä on vielä ilmaston lämpeneminen joka tuhoaa maapallon lämpimimmiltä alueilta maataloudelle suotuisia ympäristöjä.  Kyse on siis yleisestä kapitalistisesta riistosta jonka seurauksia hoidetaan vain rajoja tiukentamalla ja väkivallalla eikä se aiheuta edes olkien kohauttelua nykyisessä yhteiskunnallisessa hegemoniassa4).

---

1) Maghreb on (arab. المغرب العربي‎, "al-Maġrib al-ʿArabī", suom. "länsi’) on alkuaan arabiankielinen nimitys Pohjois-Afrikan alueille Niilin länsipuolella ja Saharan pohjoispuolella.  Maghrebilla viitataan yleensä Marokkoon, Algeriaan ja Tunisiaan, mutta alueeseen kuuluu myös Libya ja Mauritania.

Maghrebin alkuperäistä väestöä ovat berberit, jotka polveutuvat alueen arabivalloitusta edeltäneistä asukkaista.  Arabit saapuivat seudulle 600–700-luvuilla ja toivat sinne islamin uskon ja arabian kielen.  Edelleen noin kuudesosa Maghrebin asukkaista puhuu jotakin berberikieltä, pääosin Algeriassa ja Marokossa. Arabien lisäksi aluetta ovat hallinneet puunilaiset, foinikialaiset, roomalaiset ja ranskalaiset.  Huom: arabian kielessä Marokon nimi on al-Maġrib (المغرب).

2) Herakleen pylväät (m.kreik. "ρακλέους στῆλαι", "Hērakleūs stēlai", lat. "Herculis columnae") on antiikin ajalta peräisin oleva nimitys nykyisen Gibraltarinsalmen molemmilla puolilla oleville korkeille kallioille, Gibraltarille ja Ceutalle. Kreikkalaisessa mytologiassa titaani Atlas määrättiin kannattelemaan taivasta ja sankari Herakles pelasti hänen ja rakensi tilalle pylväät. Atlaksen muistona Afrikan pohjoisella rannikolla (Maghreb) on edelleen Atlas-vuoret.

3) Kolonialismi (lat. "colonia", "siirtokunta", "asutus") on, että valtio tai ihmisryhmä valloittaa vieraan maan, käyttää sitä hyväkseen ja vaikuttaa sen politiikkaan ja kulttuuriin.  Kolonialismi tarkoittaa myös ideologiaa, joka oikeuttaa siirtomaapolitiikan.  Vanhakantaisesti sen muoto on ollut valloittaa ja pitää aluehallussa asellisin voimin, usein käyttäen jotain paikallista ihmisryhmää n.s. käytännön väkivallan ylläpitäjänä. Uudemmassa neokolonialismi:ssa varsinaista hallintovaltaa hoitaa paikallinen, näennäisesti itsenäinen hallinto yhdessä ylikansallisten yhtiöiden kanssa.  Vanhoilla siirtomaavaltojen valtioilla on vain neuvoa-antava ja tukeva rooli.

4) Hegemonia on viittaus Antonio Gramsci:n (1891-1837) hegemoniateoriaan jonka mukaan yhteiskunnassa hallitseva luokka hallitsee myös yhteiskunnallisen keskustelun aiheita: mistä puhutaan, miten puhutaan ja mihin johtopäätöksiin tullaan ("Quaderni del Carcere"; 1947; suom. "Vankilavihkot"; 1979).

Viisumeista rauhaan

Yksi viimeaikojen kiihkein misorussistinen offensiivi on ollut yritykset kieltää venäläisiltä matkailijoilta pääsy EU:in kieltämällä heiltä turisti- ym. viisumit.  On pyöritelty erilaisia laillisia keinoja ja kovimmat vaatineet ehdotonta täyskieltoa heti tai ainakin jo eilen.

Yksi laillisuuskysymys on ollut Schengenin sopimuksen pykälät ja mitä siinä olevat turvallisuusriskit tarkoittavat. Toiset näkevät venäläiset turistit heti ja ainoastaan turvallisuusriskeinä ja jotkut toiset taas haluaisivat nähdä humanitaariset syyt päästää mieluisan opposition jäseniä turvaan.  On myös vertailtu CoViD19-pandemian vuoksi tehtyihin sulkuihin.

 
Ei ehkä kannattaisi suhtautua sopimuksiin ja lakeihin kuin rusinapullaan. CoViD19-toimien suhteen toimittiin sopimuksien puitteissa Maailman terveysjärjestön (WHO) ohjeiden ja määräysten mukaan. Silloin oli ihan oikea vaara eikä se ole vieläkään ohi.

Turistit ovat turisteja eikä viisumit ole edes hidastetömssyjä oikeiden vakoilijoiden ja salaisten akenttien tiellä, siis jos sellaisessa maailmassa tykkää mieltään piehtaroittaa. He haluaisivat tuhlata rahojaan täällä ja muualla EU:ssa. Miksi emme antaisi heidän niin tehdä sillä ne kaikki on pois Venäjän federaation taloudesta ja myös sodankäynnistä, rahansiirtoa heiltä meille (oik. heikäläisiltä varakkailta meikäläisille yrityksille).

On myös keskusteltu m.m. pääministeri Sanna Marin:n käyttämästä sotatalous-termistä.  Me lienemme jonkinlaisessa sellaisessa, noin niinkuin laajassa katsannossa, koska olemme mukana "läntisen arvoyhteisön" taloussodassa ja sen sanktio-offensiiveissä. Lisäksi olemme sotkeutuneet auttamaan sodan yhtä osapuolta, Kiovan hallintoa myös aseellisesti vaikka meille on vakuutettu ettei meikäläisiä aseita saa päätyä konfliktialueille niiden osapuolten käsiin. Emmekä voi kiistää myöskään osuuttamme informaatiosodassa. Olemme siis mukana hybridisodassa ja sen mukaisessa taloudessa jossa sotapropagandalla yritetään vaimentaa kritiikkiä. Todelliset turvallisuusuhkat ovat toisaalla ja kohdistuvat ihan eri asioina meihin (vrt. ilmasto- ja muut ympäristökatastrofit sekä eriarvoistamisen sosiaaliset vaikutukset).

Kuitenkaan emme saisi unohtaa myöskään ETYK:n III koria joka puhui ja puhuu edelleenkin voimassa olevana sopimuksena vapaasta liikkumisesta, niin ihmisten kuin ajatustenkin. Sen on myös sanottu, jollei suorastaan aiheuttaneen niin, ainakin mahdollistaneen Neuvostoliiton romahtamisen/romahduttamisen. Nyt toimimme täysin päinvastoin ja rakennamme EU:sta Euroopan sisälle linnaketta jonne intra muro haluamme leiriytyä sotaleiriin hämärään. Valtaosa maailmasta on ekstra muro enkä yhtään ihmettelisi, että siellä pian ajatellaan ettei EU:ia ja sen jäseniä oikeasti tarvitse mihinkään.

Ja päälimmäisenä pitäisi päästä neuvottelemalla rauhaan jotta ukrainalaisten sotakärsimykset päättyisivät. Rauha olisi myös hyvä olla sellainen ettei toinen osapuoli pääsisi elvistelemään voitolla ja kuvittelisi voivansa jatkaa eikä toista osapuolta pitäisi saattaa asemaan jossa voidaan alkaa valmistella kostoa ja kärsimysten hyvittämistä uudella väkivallalla.