Floppi palavalta porauslautalta

Nokian ongelmien taustalla on sen hallituksen strategiset valinnat.  Nokian kohtalo on toukokuun alussa kokoontuvalla yhtiökokouksella.

Puhelinvalmistaja Nokian tulos ja osakkeiden kurssi ovat laskeneet kuin se kuuluisa lehmän häntä.  Syiksi on spekuloitu vääriä käyttöjärjestelmävalintoja, palveluliiketoiminnan osaamattomuutta ja homma on henkilöity kanadalaiseen toimitusjohtaja Stephen Elop:iin.  

Palkattu toimitusjohtaja on yrityksessä omistajien tai heidän edustajiensa valitsema käytännön johtaja.  Nokian kaltaisen yhtiön strategiasta päättää toimitusjohtajan esimies eli omistajien valitsema hallitus.   Se on pyrkinyt valitsemaan parhaan mahdollisen ja saatavissa olevan henkilön toteuttamaan heidän valitsemaansa strategiaa.  Nokiasta huolissaan olevien on siis käännyttävä huolineen oikeaan suuntaan eli syyllistettävien lista on Nokian hallitus (per 22/4 -12, lähde Nokian web-sivut):

• Jorma Ollila - Nokia Oyj:n hallituksen puheenjohtaja. Royal Dutch Shell Plc:n hallituksen puheenjohtaja.  Jäsen vuodesta 1995. Puheenjohtaja vuodesta 1999. 
• Marjorie Scardino - Pearson plc:n pääjohtaja ja hallituksen jäsen. Jäsen vuodesta 2001. Varapuheenjohtaja vuodesta 2007. Nimitysvaliokunnan puheenjohtaja. Henkilöstöpoliittisen valiokunnan jäsen. 
• Stephen Elop  - Nokia Oyj:n toimitusjohtaja ja johtokunnan puheenjohtaja.  Jäsen vuodesta 2011
•  Dr. Bengt Holmström - Kansantaloustieteen professori, Massachusetts Institute of Technology (MIT), liiketaloustieteen professori, MIT Sloan School of Management.  Jäsen vuodesta 1999.
• Prof. Dr. Henning Kagermann - Jäsen vuodesta 2007. Henkilöstöpoliittisen valiokunnan puheenjohtaja. Nimitysvaliokunnan jäsen.
• Per Karlsson - Riippumaton yritysneuvonantaja.  Jäsen vuodesta 2002. Henkilöstöpoliittisen valiokunnan jäsen.
• Jouko Karvinen - Stora Enso Oyj:n toimitusjohtaja. Jäsen vuodesta 2011.  Tarkastusvaliokunnan jäsen.
• Helge Lund - Statoil ASA:n toimitusjohtaja. Jäsen vuodesta 2011 alkaen. Henkilöstöpoliittisen valiokunnan jäsen.
• Isabel Marey-Semper - Johtaja, Advanced Research, L'Oréal Group. Jäsen vuodesta 2009. Tarkastusvaliokunnan jäsen.
• Risto Siilasmaa - Jäsen vuodesta 2008. Tarkastusvaliokunnan puheenjohtaja. Nimitysvaliokunnan jäsen.
• Kari Stadigh - Sampo Oyj:n konsernijohtaja. Jäsen vuodesta 2011. Henkilöstöpoliittisen valiokunnan jäsen.

Edellä olevan listan henkilöt ovat vastuussa Nokian strategiasta.  Elop on siellä vain yksi jäsen ja varmaankin paikalla vain kuulemassa mitä hänen pitää saada aikaiseksi sekä selittämässä tekemisiään.   Elop:n ansioita tulee siis arvioida siitä miten hyvin hän on pystynyt toteuttamaan hallituksensa strategiaa.  No, ei hallitus varmaan ole antanut hänelle tehtäväksi raunioittaa Nokiaa mutta taatusti on Microsoft-liittoutumisen, vai pitäisikö sanoa hirttäytymisen, takana.  Ilman hallituksen toimeksiantoa Elop ei olisi voinut lähteä tuollaista suurta askelta ottamaan.  Sen turmiollisuuden tai hedelmällisyyden vastuu on siis strategisella tasolla hallituksella ja vain käytännön toimien tasolla Elop:lla.


Oma kysymyksensä on, olisiko Elop toisenlaisilla toimilla voinut saada yksistään Microsoftiin perustuvan liiketoiminnan jotenkin muuten toimien toimimaan?  Ehkä olisi voinut ainakin laskeutua Microsoftin varaan pehmeämmin eli rahastaa Nokialle vanhenevalla teknologialla vielä muutaman vuoden.  Ollilan palamaan sytyttämältä öljynporauslautalta ei olisi kannattanut hypätä suinpäin vaan katsoa, että kohdalla on pelastuslautta jolla suunnata kohti uusia seikkailuja.  Suinpäin hyppääminen vaatii nimittäin ulkopuolisia pelastajia nostamaan pois kylmästä merestä mutta talouselämässä ei sellaisia meripelastajia ole ellei sitten laskuja maksateta veronmaksajilla.

Tyhmintä mitä Elop olisi saattannut tehdä oli, että Nokian toimitusjohtana olisi kertonut omien tuotteiden olevan pa**oja ja, että uudet tulee vasta vuoden päästä - ja hän meni tekemään sen.  Asiakkaille ei ollut tarjolla kuin kilpailijoiden vehkeitä ja he tietenkin äänestivät wahlroosilaisittain jaloillaan.

Kaikki on siis Nokiassa 3/5 -12 Helsingin messukeskuksessa yhtiökokoukseen kokoontuvien osakkeenomistajien hallussa heidän valitessaan yhtiölle uutta hallitusta.   Ja julkisuudessa toivoisi tiedotusvälineiden harjoittavan sen verran analyysiä, että löytäisi konkreettisille teoille niiden oikeat tekijät.  Tässä tapauksessa se on porvarien presidenttiehdokkaaksikin kaavaileman Jorma Ollilan johtama Nokian hallitus.

Ollilan jorinoita

Tämän aamun paperi-hesarissa oli juttua Jorma Ollilan neuvoista Suomen taloudelle.  Ei pidä kuulemma keskittyä tuotannolliseen toimintaan vaan palveluihin.  Missäköhän virtuaalimaailmassa Ollila oikein elää.  Onko hän ymmärtänyt Maslowin tarvehierarkian niin, että kun pääsee tasoa ylemmäs niin alemmat tasot voi hävittää.  Ei maailma kuitenkaan niin mene.  Jos me keskitymme täällä pelkkiin palveluihin Ollilan haluamalla tavalla niin kuka ne palvelut meille tänne kustantaa ja millä rahalla me saamme kuitenkin tarvitsemamme oikeat konkreettiset tavarat.  Tarvehierarkia menee niin, että alempien tasojen pitää olla kunnossa ja hyvin hoidettuna ennekuin voi kohota ylöspäin.

Palvelut ovat paikallisia.  Yleensä siis palvellaan siellä missä palveltavat ovat.  Eivät he juurikaan kulje maasta toiseen palveltavaksi (p.l. osa turismista).  Meille jää siis palveltavaksi vain toisemme.  Palvelijoilla taas ei ole varaa käyttää palveluja sillä muuten palvelut olisivat liian kalliita jos palvelijoiden palkoilla olisi mahdollista ostaa palveluja.  Palveluiden kuluttajiksi siis jää ne muutamat harvat joilla on omistuksia ihan oikeasti tuotannollista toimintaa harjoittavissa maissa.  Heitä lienee muutama tuhat.  Loput 5,3 miljoonaa sitten passaa ja paappoa heitä --- ja millaisella elintasolla?  Emme me voi rakentaa mitään kengänkiillottajayhteiskuntaa.

Ollilalla tuntuu myös olevan käsitys, että tuotannollinen toiminta olisi kokonaisuudessaan jotain bulkkituotantoa halpojen eikun "suotuisten" työvoimakustannusten maissa.  No, hänen oma kokemuksensa on kännyköiden valmistamisesta ja öljynporauksesta.  Ensin mainitussa tehtiin miljoonia ja taas miljoonia samanlaisia kännyköitä ja jälkimmäisessä porataan reikiä maahan ja pistetään niihin putkia.  Samaten Suomessa on vuosisatoja tehty bulkkituotteita puusta ja nimitetty sitä jalostukseksi.  Keitetty sellua ja puristettu siitä paperia, sahattu kaivospölkkyjä ja poltettu tervaa.  Ei ihme, että käsitys jalostavasta teollisuudesta on hieman hämärtynyt.  Meidän hitaasti kasvavasta luonnonvarastamme pitäisi pystyä tekemään jotain kestävämpää kuin vessapapaperia. 

Ihan oikeasti meidän pitää pystyä nostamaan jalostusaste niin korkeaksi, että meidän kannattaa tuottaa valittuja huipputuotteita - pienempinä sarjoina mutta laadukkaammin ja valikoituihin käyttötarkoituksiin.  Niihin voidaan sitten lisäarvona tuottaa palveluita päälle ja ottaa siitä lisähintaa.  Kaiken perusta on kuitenkin ihan oikea tuotanto ihan oikeisiin ihmisten konkreettisiin tarpeisiin.  Ihmisten pitää jatkossakin syödä, juoda, nukkua, pukeutua ja rakentaa kalustettuja huoneita asuinsijoikseen.