Ollilan jorinoita

Tämän aamun paperi-hesarissa oli juttua Jorma Ollilan neuvoista Suomen taloudelle.  Ei pidä kuulemma keskittyä tuotannolliseen toimintaan vaan palveluihin.  Missäköhän virtuaalimaailmassa Ollila oikein elää.  Onko hän ymmärtänyt Maslowin tarvehierarkian niin, että kun pääsee tasoa ylemmäs niin alemmat tasot voi hävittää.  Ei maailma kuitenkaan niin mene.  Jos me keskitymme täällä pelkkiin palveluihin Ollilan haluamalla tavalla niin kuka ne palvelut meille tänne kustantaa ja millä rahalla me saamme kuitenkin tarvitsemamme oikeat konkreettiset tavarat.  Tarvehierarkia menee niin, että alempien tasojen pitää olla kunnossa ja hyvin hoidettuna ennekuin voi kohota ylöspäin.

Palvelut ovat paikallisia.  Yleensä siis palvellaan siellä missä palveltavat ovat.  Eivät he juurikaan kulje maasta toiseen palveltavaksi (p.l. osa turismista).  Meille jää siis palveltavaksi vain toisemme.  Palvelijoilla taas ei ole varaa käyttää palveluja sillä muuten palvelut olisivat liian kalliita jos palvelijoiden palkoilla olisi mahdollista ostaa palveluja.  Palveluiden kuluttajiksi siis jää ne muutamat harvat joilla on omistuksia ihan oikeasti tuotannollista toimintaa harjoittavissa maissa.  Heitä lienee muutama tuhat.  Loput 5,3 miljoonaa sitten passaa ja paappoa heitä --- ja millaisella elintasolla?  Emme me voi rakentaa mitään kengänkiillottajayhteiskuntaa.

Ollilalla tuntuu myös olevan käsitys, että tuotannollinen toiminta olisi kokonaisuudessaan jotain bulkkituotantoa halpojen eikun "suotuisten" työvoimakustannusten maissa.  No, hänen oma kokemuksensa on kännyköiden valmistamisesta ja öljynporauksesta.  Ensin mainitussa tehtiin miljoonia ja taas miljoonia samanlaisia kännyköitä ja jälkimmäisessä porataan reikiä maahan ja pistetään niihin putkia.  Samaten Suomessa on vuosisatoja tehty bulkkituotteita puusta ja nimitetty sitä jalostukseksi.  Keitetty sellua ja puristettu siitä paperia, sahattu kaivospölkkyjä ja poltettu tervaa.  Ei ihme, että käsitys jalostavasta teollisuudesta on hieman hämärtynyt.  Meidän hitaasti kasvavasta luonnonvarastamme pitäisi pystyä tekemään jotain kestävämpää kuin vessapapaperia. 

Ihan oikeasti meidän pitää pystyä nostamaan jalostusaste niin korkeaksi, että meidän kannattaa tuottaa valittuja huipputuotteita - pienempinä sarjoina mutta laadukkaammin ja valikoituihin käyttötarkoituksiin.  Niihin voidaan sitten lisäarvona tuottaa palveluita päälle ja ottaa siitä lisähintaa.  Kaiken perusta on kuitenkin ihan oikea tuotanto ihan oikeisiin ihmisten konkreettisiin tarpeisiin.  Ihmisten pitää jatkossakin syödä, juoda, nukkua, pukeutua ja rakentaa kalustettuja huoneita asuinsijoikseen.