Uhrit kaksinaismoralismin kynsissä

Olemme saaneet lukea uutisia kuinka J.Khashoggi:n (جمال خاشقجي) surma Saudi-Arabian Istanbulin konsulaatissa on saanut jotkut n.s. läntisessä arvoyhteisössä (M.Ahtisaaren ilmaus) reagoimaan.  Esimerkiksi Deutsche Welle on uutisoinut kuinka sikäläinen liittokansleri A.Merkel harkitsee aseviennin keskeyttämistä joksikin aikaa Saudeille.

Toimenpide huokuu melkoista kaksinaismoralismia sillä aiempi ja edelleen jatkuva saudien sotiminen ja siviilien tappaminen Jemenissä ei ole saanut samanlaisia reaktioita aikaan.  Ilmeisesti on kuten P.Siikala omassa plokissaan havaitsi: toimittaja uhrina on ihan eri arvossa kuin kuin tavalliset ihmiset.  Hänen havaintonsa perustui tuoreeseen oikeustapaukseen Suomessa mutta sama lainalaisuus näyttää pätevän myös muuten.  Tuhannet ja taas tuhannet siviiliuhrit eivät saa kunnon kristillisdemokraattia toimimaan mutta yksi toimittaja uhrina on kriittinen massa.

Toisaalta suomalaisia päättäjiä ei näytä liikuttavan edes toimittajan kohtalo.  Todennäköinen perustelu on, että Suomen aseviennillä ei ole merkitystä kun niin pientä on.  Tosin usein vedotaan myös työpaikkoihin joista ei voida luopua.  Harvoin on niin merkityksettömästä revitty niin merkittävää.  

Tällä kertaa merkitsemättömään puuttumisella olisi voitu tehdä poliittinen ele.  Niitähän on tehty m.m. koskien Skripal:ien myrkyttymistapausta ja silloin voitiin toimia jopa ennenkuin oli edes tutkimuksia kunnolla aloitettu, pelkkien kuulopuheiden perusteella.  Nyt ollaan kuin n.s. "kusi sukassa" kun olisi mitä mainioin paikka profiloitua vapaan tiedotusvälityksen puolustamisessa vaikka jemeniläissiviileistä ei niin välitettäisikään.

Tosin meidän "nilkeillämme" on isäntä seurattavana Rapakon takana.  Sieltähän on D.Trumpin suulla ilmoitettu, että selitykset kelpaa eikä toimenpiteitä tarvita.  Siis "Business as usual" suomalaisellekin establismentille eikä mitään tarvitse tehdä.

Jotkut toki länsimaissakin ovat havahtuneet pohtimaan ristiriitoja julkisessa poliittisessa käyttäytymisessä.  Esimerkiksi britilehti The Guardian on kirjoittanut asiasta.  Mutta kovin kevyttä on senkin analyysi, yrittämättäkään tonkia syvemmin esimerkiksi taloudellisia kytköksiä saudien perheyhtiöön Aramco:on ja sen sivutuotemerkkeihin ja liiketoimintayksiköihin kuten Saudi-Arabian valtioon ja sen armeijaan.

Koskahan edes julkisessa keskustelussa päästäisi siihen, että ihan tavallisten ihmisten elämä, jemeniläistenkin, merkitsisi yhtä paljon kuin jonkun toimittajan ja julkimon.  On sitten kyse kunniasta, koskemattomuudesta tai hengestä ja elämästä?  Ehkä sen jälkeen saisimme edushenkilömmekin toimimaan.

---
Julkaisen tämän kohta myös Uuden Suomen plokissani.

Jemenin suvereniteetti

Saudi-Arabia on puuttunut naapurimaansa Jemeniin sisällisostaan pommituksin ja joukoin. Hyökkäys ei ole saanut kansainvälistä tuomiota vaikka vastaavasta puuttumisesta syytetään muita muualla, m.m. Ukrainassa. Suhtaudummeko kaksinaismoralistisesti maailman kriiseihin?

Viime aikoina olemme saaneet seurata kuin Saudi-Arabia on ollut omien sanojensa mukaan "kiinnostunut naapurimaansa kehityksestä". Se on osoittanut kiinnostustaan puuttumalla pommituksin ja joukoin naapurimaansa Jemenin kehitykseen suvereenissa itsenäisessä maassa. Viimeisimpänä Senegal on rynnännyt USAn ja lännen liittolaisen avuksi.

Jemenissä on sisällissota hallituksen ja sitä vastustavien n.s. Huthi-kapinallisten välillä. Huthit ovat zaidilaisia shioja kun taas hallitus on sunneja ja liittoutunut wahhabilaisten Saudien kanssa. Irakin fundamentalisti-shiojen on epäilty tukevan lahkolaisia hutheja.

Todellisemman kuvan reaalipolitiikan asetelmista saanee kun tunnistaa, että Saudi-Arabia on USA:n voimakkain liittolainen arabimaailmassa ja Jemenin hallituskin on ollut USA:n tukena n.s. terrorisminvastaisessa sodassa.

Läntinen arvoyhteisö, mukanaan suomalainen poliittinen eliitti ja valtatiedotusvälineet, on ollut kovinkin huolissaan Ukrainan suvereniteetistä. Miksi sama huoli ei kohdisty jemeniläisten oikeuteen itse, ilman Saudien perheyhtiötä, selvittää omat asiansa?

Olemmeko sittenkin kaksinaismoralisteja jakaessamme arvojamme? vai olemmeko ne niin tyystin jo jakaneet,e ttä mitään ei ole jäänyt jäljelle?

Missä viipyvät talouspakotteet saudiarabialaisille tuotteille (=öljy) ja viisumikiellot vähintäänkin Saud-perheen kymmenille serkuille. Edes aina valpas EU ei ole lausunut paheksuntaansa, ei edes huolestuneistuuttaan mahdollisesta kriisin jatkokehityksestä. Missä viipyvät suomalaisten kellokkaiden rauhanhalua tihkuvat lausunnot?
---
Tämä sisältö on julaistu miltei samassa muodossa myös Uuden Suomen Puheenvuoro -sivustolla. 

Sananpyöritystä

Vanha kunnon George Orwell -vainaa varmaan pyörii väkkäränä haudassaan jos seurailee nykymaailman uusiokieltä.  Meillä kun räjähtäneet ydinvoimalat ovat hallinnassa, sisällissodan osapuolen auttamista pommituksilla ja ohjuksilla nimitetään siviilejä suojeleviksi lentokieltoalueiksi ja uusien poliisien värvääminen on turvallisuusalan työllisyydestä huolehtimista.

Varsinainen ärsyke tähän kirjoitukseen oli ensin YLEn teksti-TV:stä lukemani ja myöhemmin heidän nettisivuiltaan löytämäni uutinen Saudi-Arabia -nimisen  perheyrityksen toimivan johdon viime toimista.  Kun kuningashuone haluaa lisää poliiseja ylläpitämään totalitarismiaan niin YLEn "tutkivat journalistit" nimittävät sitä uusiksi työpaikoiksi turvallisuusalalle ja uusiksi sosiaalietuuksiksi.

Lännen liittoutuman eli USAn, Ranskan *), Iso Britannian et al, on kerrottu suunniteltavan Libyaan lentokieltoaluetta jolla suojeltaisi libyalaissiviilejä Muammar Gaddafin armeijalta.  Gaddafilla on kuitenkin vastassaan aseistettuja kapinallisia.  Ja nyt kun lännen humanitaarinen offensiivi on alkanut, pommitetaankin ohjuksin ja lentokonein kaikkea muuta.  Ilmeisesti Gaddafin panssarivaunutkin lentävät.  Samalla Gaddafi ja hänen hallintonsa pääsee esittelemään siviiliuhreja. 

Japanissa Fukushiman voimalan reaktorit jatkavat säteilyään ja polttoaine sulamistaan.  Homma on kuitenkin kuulemma hallinnassa vaikka edes jäähdytysvettä ei saada osumaan kuumeneviin ydinpannuihin.  Hallinnassa oleminen siis tarkoittaa sopivia tuulia jotka vievät säteilevät pikkupekkerellit merelle (jossa ne tietenkin ovat täysin turvassa).

Meille rakennetaan tiedotusvälineissä sankaritarinoita tiedotusvälineiden palkkalistoilla olevista tiedonvälityksen sankareista.  Toimittajista jotka kuolemaa halveksuen ja mitään pelkäämättä etsivät meille tietoa ja siitä viiltävän terävällä älyllään analysoivat informaatiota.  Tutkivat journalistit ovat aikamme sankareita, ihan heti tosi-TV:n, idolsien ja muiden visailukisailuhurlumheisankareiden jälkeen.  Heidän tuotoksistaan, siitä mitä tiedonvälittäjät nimittävät tiedoksi, tehdään samalla kauppatavaraa.   Ei ihme, että Niklas Herlin huolestuu kun hänen rahalla ostamansa kaksi sanaa uskalletaan liittää yhteiskunnallisesti vaikuttamaan pyrkivän järjestön tunnukseksi vaaleihin.  Hän kuvittelee omistavansa kaksi Suomen kielen sanaa, laatusanan "uusi" ja erisnimen "Suomi" yhdistelmän "Uusi Suomi".  Ei ole merkitystä vaikka hän ei pysty päättämään, onko hän tällä kertaa porvarillinen tai riippumaton tai missä yhteydessä tai minkä näköisinä niitä käytetään mutta kun hänen omistamaansa laatusanaa ja erisnimeä muut käyttävät maksamatta siitä hänelle niin on rikottu hänen oikeuksiaan.  Tätä kutsutaan vapaaksi länsimaiseksi tiedonvälitykseksi. 

Orwell muotoili 1984:ssään uusiokielen maksiimin: "sota on rauhaa, vapaus on orjuutta, tietämättömyys on voimaa".  Me elämme humaanissa kriisienhallinnan maailmassa jossa sen johtava supervalta (vrt. Orwellin Oseania) pitää yllä jatkuvaa sodan, eiku rauhan tilaa.  Afgaaneja, irakilaisia ja nyt libyalaisia vapautetaan pommittamalla läntisten ylikansallisten yhtiöiden työvoimaksi ja kulutusautomaateiksi.  Ja tietämättömyyttä pidetään yllä viihdeteollisuuden  ja n.s. tiedonvälityksen yhteenliittymän avulla.  Tavalliset ihmiset eivät tiedä missä tajuntaamme ohjattava viestintävirta vaihtuu tosi-TV-kisailusta ristiretkien menestyksien suitsuttamiseksi eli n.s. uutisiksi ja takaisin.  Eivätkä ole kiinnostuneitakaan kun jossakin juostaan, heitetään tai tapellaan meitä maailmankartalle ja joku populisti lupaa pistää ulkomailta tulleet kummallisenväriset rosmot kiikkiin.  O' sancta simplicas sanoisivat muinaiset latinalaiset, jos eläisivät ja leivältä sirkushuveilla höystettynä ehtisivät.

-----
*) BtW: jokohan Nicolas Sarkozy on maksanut Muammar Gaddafille takaisin häneltä saamansa vaalituen?  Se olisi vähintäänkin kohtuullista jos Sarkozy aikoo uskottavasti johtaa uskottavaa n.s. vapaata maailmaa entistä rahoittajaansa vastaan.