Suomen valtiojohto, tasavallan presidentti Alexander Stubb ja Riikka Purran/Petteri Orpon hallitus ovat päättäneet irtautua Ottawan sopimuksena tunnetusta kansainvälisestä sopimuksesta "The Convention on the Prohibition of the Use, Stockpiling, Production and Transfer of Anti-Personnel Mines and on their Destruction" vuodelta 1997 ja muut sotakiimaiset komppaavat. Osa jopa kilpailee kuka ensimmäisenä oli sopimusta vastaan. Suomi liittyi sopimukseen 2012 ja liittymistä on kovasti henkilöity silloiseen tasavallan presidenttiin Tarja Haloseen ja ulkoministeriin Erkki Tuomiojaan. Sopimusta valmistellut kampanjaorganisaatio "International Campaign to Ban Landmines (ICBL)" sai Nobel:n rauhanpalkinnon 1997.
Jo sopimuksen valmistelusta ja etenkin siihen liittymisestämme lähtien tietty osa oikeistoa ja etenkin sen äärimmäinen oikea laita ovat vastustaneet sitä ja pitäneet sitä "kulttuurimarksilaisena" *) juonena ja "putinismina" **). Mukana on toki myös jonkin verran muita kuin oikeistolaisia, ihan jopa yksittäisiä vasemmistolaisia myöten.
Armeijan suhtautuminen on ollut peitellysti kaksijakoinen. Julkisuudessa armeijan johto on tukenut virallista ulkopolitiikkaa ja vakuutellut miinojen olevan korvattavissa modernimmalla tekniikalla. Peitellymmin sieltä on kuulunut ääniä kieltoa vastaan. Nyttemmin miinahimo on avoimempaa. Salailua kuitenkin jatkavat kun esimerkiksi puolustusministeriö on selvityttänyt armeijalla miinojen käyttöä hiljaisuudessa ja muuta julkisuuteen selittäen Antti Häkkäsen käskystä.
Henkilömiinojen kiellon taustalla on niiden epäinhimillisyys ja kontrolloimattomuus. Ne ovat olleet tehokas ase jalan etenevää jalkaväkeä vastaan, ja lienevät edelleenkin (m.m. kokemukset Ukrainan sodasta jossa niitä on paljon käytetty molemmilla puolilla, sekä sopimuksen ulkopuolella oleva Venäjä että siihen liittynyt Ukraina). Kuitenkin sen lisäksi ne jäävät sodan lopettamisen jälkeenkin maastoon ollen vaarallisia siviileille vuosikymmeniä. Tästä on kokemuksia niin II Maailmansodan, Vietnaminsodan kuin monen muunkin sodan jälkeisiltä ajoilta, ihan Lappia ja Karjalankannasta myöten.
Meille vakuutetaan, joko naivin sinisilmäiset tietämättömyyttään tai tarkoituksilla harhaanjohtaen, ettei Suomen armeija levitä miinoja holtittomasti vaan tekee kartat ja kerää käytön jälkeen pois. Siitä ei ole kuinketaan mitään takeita. Ei niitä kerätty Karjalankannakselta eikä Itä-Karjalasta tai Lapistakaan kun "taiston tuoksinassa" ei aina ehditä karttoja tehdä tai ne häviävät vaikka toki harjoituksissa niin tehdäänkin. Myöskään emme voi luottaa etteikö Suomen armeija levittäisi miinoja ihan yhtä holtittomasti kuin esimerkiksi maailman teknisesti taitavimpana ja moraalisesti ylivertaisimpana meille esitelty USAn armeijakin. Sehän pudotti m.m. Pohjois-Vietnamiin lentokonelasteittain muovisia lasten leluiksi naamioitua miinoja joita ei voi havaita miinaharavien metallintunnistimilla. Meidän armeijamme ei ole yhtään galantimpi eikä humaanimpi kuin muutkaan sotajoukot, jos ei myöskään raaempikaan.
Nyt valtiojohtomme, presidentti Stubb ja hallitus, on ilmoittautunut pyrkivänsä irrottautumaan sopimuksesta. Se on äärimmäisen vakavaa ja vaarallista piittaamattomuutta ihmisten, etenkin siviilien hengistä. Toivottavasti vastuulliset ihmiset saavat vielä tuon päätöksen pyörrettyä.
Ei miinoja vaan Rauhaa rajalle!
Meidän tulisikin pitää "kynsin hampain" kiinni Ottawan sopimuksesta ja harjoittaa taitavaa ja vastuullista diplomatiaa jotta entistä useampi maa liittyisi sopimukseen. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää merkittävimpiin sopimuksen ulkopuolella oleviin, kuten USA:an, Venäjään, Kiinaan ja Intiaan. Samaten sopimuksen rikkomuksiin tulisi puuttua, esimerkiksi Ukrainan hallinnon toimiin. Säilyttäkäämme siis Ottawan sopimus ja sen edes pieni yritys olla vähän humaanimpia.
*) "Kulttuurimarksismi" on äärikoistoissa käytetty pejoratiivinen salaliittoteoria marksilaisesta salakavalasta vaikutuksesta tieteeseen, kulttuuriin ja lansimaisiin yhteiskuntiin, Se on luotu laajentamalla nykyaikaan kielteistä ideologista suhtautumista sosiaalipolitiikan tutkimusta kehittäneeseen n.s. Frankfurtin koulukuntaan joka aloitti 1920-luvulla Frankfurt:n yliopistolla.
**) "Putinismiksi" (Venäjän presidentin Vladimir Putinin mukaan nimettynä) tarkoitetaaan suppeammin kaikkea politiikka, puheita, mielipiteitä joiden voi joku katsoa olevan jollakin tavalla hyödyksi Venäjälle. Laajemmin kaikkea sitä minkä ei voida todistaa olevan sen etuja vastaan. Etenkin poliittisen oikean laidan paljon käytetty propagandakalu mutta myös käytössä muilla joilla on venäjän vastainen asenne (vrt "russofobia" ja "misorussismi").
Tekstit
