eroakirkosta.fi
Näytetään tekstit, joissa on tunniste liberalismi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste liberalismi. Näytä kaikki tekstit

lauantai 8. toukokuuta 2021

Ulpu Iivari paljastaa Halla-ahon munaskuitaan myöten, tai ainakin uuden suunnan

 Luin SDP:n äänenkannattajan, Demokraatin sivuilta Ulpu Iivarin kirjoituksen jossa hän Anne Applebaum:n kirjan innoittamana oli päätynyt arvioimaan Perussuomalaisesten muutoksesta vihaisten rikkaiden puolueeksi.  Koska en ehtinyt kommentoimaan kirjoitusta ennen sen sulkemista, päädyin pläjäyttämään oman blogituksen, hieman siis laajemmin kuin olisi pelkkään kommenttiin tullut kirjoitettua.  


Kirjoituksessa Iivari esittelee Applebaum:n kuvausta liberaaliporvarillisen kuplansa joidenkin kavereiden lipsumista vielä enemmän oikealle, aina trumppilaiseen autoritaarisuuteen saakka.  Ensin olisi tietenkin asemoitava Applebaum ja hänen kuplansa.  Hänhän on ollut ja on edelleenkin n.s. kylmän sodan nykyisen vaiheen ammatti-infosoturi, rintaman läntiseltä puolelta.  SIltä puolelta jota Martti Ahtisaari et al tarjoilivat meille "läntisenä arvoyhteisönä".  Kyseessä on kapitalististen ja konservatiivisten valtiojohtojen ja finassi- ja sotateollisuuskonglomeraattien yhteenliittymä joka pyörittää läntistä valtapiiriä edustuksellisen demokratian ajottaisista heilahteluista välittämättä. Globaalia kapitalistista suurvaltapolitiikkaa ja imperialismia. Mackinderiläisessä *) n.s. "Heartland-teoriassa" se sijoittuisi ulompaan ja sisempään kehään (tai puolikuuhun, crescent).  Erich Blair, t.m.n. George Orwell, taas sijoitti sen "merivaltaan" (Oseania) teoksessaan "1984".  Läntinen globaali valtarakennelma on applebaumilaisessa maailmassa kuorrutettu arvoliberalismilla ja uuspuheella demokratiasta ja kansalaisvapauksista.  Iivarin lainaukset Applebaumin kuvauksesta osoittavat tuon kuorrutuksen kovin ohueksi ja sen rakoilu selvästi harmittaa Applebaum:a.    Kun vähänkään menee monimutkaiseksi tai vaikeaksi niin alta paljastuu n.s. "vanha aatami" eli kun propaganda ei pure, otetaan kovemmät keinot käyttöön.


Iivarin havainto kuinka Jussi Halla-aho olisi havainnut tuon ilmiön, siis osan hyväosaisista lipumassa kohti autoritaarisuutta, ja käyttäisi sitä hyväkseen omaa poliittista linjaansa muotoillessaan vaikuttaa kuitenkin osuvalta.  Siinä missä Halla-ahon edeltäjät kaivoivat poliittista menestystä ikiaikaisesta suomalaisesta herravihasta ja elitismin vastaisuudesta, hän tunnistaa seuraavan menestyksen aallon tulevan tyytymättömien vähäväkisten asemesta tyytymättömiltä hyväosaisilta.  Jo Timo Soini osasi kutkutella keskiluokkaistumisen makuun päässeitä mutta sosioekonomisesta asemastaan epävarmoja ksenofobisella populismilla mutta Halla-aho on mennyt vielä askeleen eteenpäin.  Viimeisimpien tietojenkin mukaan nykyinen Perussuomalaisten kannatus tulee hyväosaisilta.  Ja varmaankin osittain myös niiltä jotka haluavat samaistua hyväosaisiin.  


Perussuomalaisten uusi suuntaus näkyy myös käytännön poliittisissa puheissa.  Jo aiemminkin He ovat olleet porvarillisen vallan takuupuolue, räksyttäjiä mutta tiukan paikan tullen varmistamassa ettei valta lipsu sen omistajien käsistä.  Nyt uusimmat puheet ovat suorastaan paljastavan suoria.  NATOa vastaan heillä ei ole juuri mitään ja pyssyjä pitää hankkia.  Samaten työläisten etujen leikkaaminen on suorastaan "must" ja viimeisimpänä heidän yksi kellokkaansa, Riikka Purra väittää, että kunnille syydetään liikaa rahaa.  Entinen SMP:n "rosvot kiinni" -retoriikka on siis vaihtunut aiemmin soinimaiseen nuivaan "matut raus" -politiikkaan ja nyt sen rinnalle nostetaan räikeä militarismilla höystetty työnantajien riistopolitiikka eli siis "rosvot irti".  Siis juurikin sitä joka pilaa Applebaum:n ja muiden heikäläisten päiväunet eli raaka kapitalistinen väkivalta paljastuu raa'aksi kapitalistiseksi väkivallaksi. Kapitalismia jota eletään kapitalismiksi kuten Hannu Taanila terävästi on muotoillut. 


Mitä me tästä opimme?  Ainakin sen, että aina kannattaa katsoa koiraa karvoihin.  Sieltä voi paljastua kummallisia ytimiä eikä maailma siellä syvemmällä olekaan sellainen kuin yritetään ulkokuorella antaa ymmärtää.   Siinä suhteessa Iivarin kirjoitus on ihan hyvä ajattelun herättäjä ja paljastus halla-aholaisuuden syvimmästä olemuksesta. 

---

*) Sir Halford John Mackinder (1861-1947) oli englantilainen maantieteilijä, akateemikko ja poliitikko. Häntä pidetään yhtenä geopolitiikan ja geostrategian luojista. Hän edusti UK:n parlamentissa vanhaa skottien unioinistipuoluetta.  Hänen tunnetuin työnsä on artikkeli "The Geographical Pivot of History" jonka hän lähetti Britanian Royal Geocraphical Society:lle vuonna 1904.

perjantai 28. kesäkuuta 2019

Monensorttista liberalismia

Kiinnitinpä huomiotani Venäjän presidentin V.Putin:n avautumiseen Financial Times -lehden haastattelussa liberalismista ja kuinka Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja D.Tusk on hänelle kiukkuisasti vastannut.  Olen kyseisten juttujen osalta vahvasti netissä olevien vapaasti luettavien juttujen varassa, YLE, The Guardian, New York Times etc, kun FT:n juttu on maksumuurin takana enkä ole vielä katsonut tarpeelliseksi heille heidän jutuistaan maksaa.

Niiden perusteella voisi päätellä, että kyseiset puhuvat päät puhuvat toistensa ohi.  Toinen puhuu liberaalista ideasta, kansalaisten äänestyskäyttäytymisestä, kuinka jälkimmäinen on ajanut ohi ensinmainitusta j.n.e. Toinen demokratiasta, henkilöpalvonnasta j.n.e.  Ilman, että olen molempien sanomisia alkukielisinä tarkistanut, vapaan ja vastuullisen tiedonvälittäjien tulkinnan mukaan he näyttäisivät puhuvan ihan eri asioista puhuessaan liberalismista. 

N.s. vapaa ja vastuullinen lehdistö näyttää esittävän Putin:n viestin kovinkin vastemielisessä valossa ja Tusk:n puolustavan hyvää.  En ota tässä yhteydessä sen enempää kantaa kuinka osuvia kumpikaan ovat olleet.  

Liberalismin monet kasvot

Liberalismi sanakirjamerkityksessään tarkoittaa (Kielitoimiston sanakirja) "yksilön vapauksien ja vapaan kilpailun merkitystä korostavia pol. ja tal. suuntauksia".  Kyseisessä määritelmässä täsmennetään esimerkeillä poliittisen ja taloudellisen l:ien eroa.  Lisäksi voidaan puhua ainakin n.s. arvoliberalismista. Oma osansa on anglosaksinen, etenkin USA-lainen tapa nimittää vasemmistolaista politiikkaa liberaaliksi tarkoituksena haukkua sitä. Kaikkia niitä voidaan analysoida vielä tarkemmin erilaisiksi suuntauksiksi.  Kukaan ei noudata eikä aja niitä kaikkia vaan on muodostanut itselleen oman käsityksensä siitä mitä liberalismi tarkoittaa ja ei tarkoita.

Lisäksi vielä, koska liberalismilla on niin hyvä kaiku etenkin sivistyneessä Euroopassa, sitä käytetään eufemismina peittelemään omia karkeampia ja vähemmän vapaamielisiä aikomuksia.

Niinpä Putin:n kärkevästi kuvailema n.s. "läntinen liberalismi" onkin johdettu ajamaan kovinkin kapeaa vapauksien sektoria.  Sellaista jossa kavennetaan m.m. sananvapautta ja kompromentoidaan erimieltä olevia sekä pyritään rajoittamaan heidän vapauksiaan muka vapauksien suojelun varjolla.  Tähän mahtuu niin vasemmalta tuleva globalismin kritiikki kuin äärioikeistolainen nationalismi.  Samalla kun geo- ja talouspoliittisilta vastustajilta vaaditaan jonkin tarkemmin määrittelemättömän liberalismiksi kutsutun utopian toteuttamista jotta heidän kanssaan voisi sovussa elää.  Karkeimmillaan se näyttäytyy vapauden vientinä pommikoneilla ja muilla sota-aseilla.  Tusk näytti suuntautuvan vastakritiikissään kovinkin propagandistisesti "läntisen" liberalismin hyökkäävään puolustuslinjaan.

Ehdotus m.m. YLE:lle

Liberalismin kovinkin laaja ja monimuotoinen kenttä kaipaisikin perinpohjaista tarkastelua jossa kirkastettaisi erilaiset liberalismin osa-alueet selkeiksi termeiksi.  Samalla pitäisi harjata niistä pompöösi tarkoitushakuinen propagandakäyttö.  Silloin pystyisimme sivistyneempinä m.m. "lukemaan" kovinkin konservatiivisen ja oikeistolaisen Putin:n sekä myös oikeistolaisen ja vain puolalaisella mittapuulla ei-konservatiivisen Tusk:n liberalismia koskevia avautumisia ymmärtäen mitä kukin sanomisillaan ajaa takaa.  Kysehän on perimmiltään kahden vastakkaisen poliittisen leirin johtohahmojen nokittelusta jossa haetaan maksimaalista vaikuttavuutta omalle propagandistiselle sanomalle. 

Päädyinkin YLE:n Putin:n haastattelua ja Tusk:n vastausta koskevat jutut luettuani ehdottamaan niihin lähettämässäni palautteessa YLE:lle, että laatisivat nettiin sivuston ja tekisivät ohjelmia joissa kävisivät läpi ja ruotisivat liberalismin olemusta monesta suunnasta ja sen erilaiset suuntaukset ja näkökulmat esitellen.  Sekä myös pureutuen sen nimissä harjoitettuun propagandaan.  Samalla he voisivat jopa järjestää "Liberalismi-illan" jossa erilaisia näkökulmia edustavat asiantuntijat, filosofit, sosiologit, valtiotieteilijät, tiedotustieteilijät, poliitikot j.n.e. keskustelisivat aiheesta.  Toivottavasti julkisen palvelun tiedonlevite näkee palvelu- ja sivistystehtävänsä myös tuolla tavoin ihmisten tietoa ja osaamista lisäävässä merkityksessä.

P.s. Ehdotukseeni saavat toki myös muut vapaasti tarttua.