Lautakasan ääreltä vastuuseen, asia unohtaen

Ex-sitäsuntätä Matti Vanhanen on saanut ensimmäisen oikeudellisesti pitävän välituloksen vaalirahoitus- ja muista kähmintäjutuistaan kun oikeuskansleri Jaakko Jonkka on antanut päätöksensä. Sen mukaan Vanhanen on ollut jäävi päättämään kuinka Raha-automaattiyhdistyksen rahoja on jaettu Nuorisosäätiölle kun hän itse nautti sen rahoitusta.

Huvittavaa asiassa on kuinka Vanhasta seuraava keskustajohto yrittää käyttäytyä kuin Vanhasella ei olisi mitään tekemistä Kepun kanssa, ei ainakaan enää eikä taatusti toista kertaa.  Nykyinen pääministeri Mari Kiviniemikin unohtaa minkä puolueen ministeriryhmän kokouksissa hän istui Vanhasen johdettavana.  Silloin Vanhanen kelpasi hänelle kepuidoliksi mutta nyt on toinen ääni kellossa vaikka omat vaalirahoitukset on vielä kokonaan selvittämättä.

Oma juttunsa on, tietenkin, koko tapahtumaketjun henkilöityminen Vanhaseen.  Hänestä tehdään yksin syyllistä maan ja etenkin KEPUn tapaan.  Samalla hävitetään ja hämärretään koko jutun ydin: nuorisosäätiön yhdessä rakennusliikkeiden kanssa harjoittama peli asumiskustannusten korottamiseksi taivaisiin ja rahan vetäminen siitä välistä rakennusliikkeiden voittoihin ja KEPU-eliitille.  Tämähän oli jo viime syksyn kuuluisan Silminnäkijä-ohjelman perimmäinen aihe mutta se haudattiin silloin Vanhasen lautakasan alle ja nyt aihe näytetään haudattavan Vanhasen poliittisen ruumiin alle.  Eli kun koirat haukkuu karavaania niin sieltä heitetään joku vanha raato koirien revittäväksi ja matka saa jatkua entisin kujein ja entiseen suuntaan. 

Mielenkiintoinen sivujuonne on, antoiko oikeuskansleri tahallaan Vanhaselle aikaa luopua asemistaan pääministerinä, puoluejohtajana ja kansanedustajana ennenkuin julkisti päätöksensä.  Istuva pääministeri poliisitutkinnassa virkatoimistaan olisi ollutkin metka juttu.  Virasta luopuvaa poliittista johtajaa tavataan sanoa rammaksi ankaksi ennen vaaleja, siis silloin kun valta alkaa kirvota käsistä.  Miksiköhän olisi pitänyt sanoa poliisitutkinnan kohteena olevaa mutta vielä asemassaan roikkuvaa pääministeriä? Jonkun sortin mätänevä poliittinen raatohan hän olisi ollut. 

Sinällään on ymmärrettävää, että vaaleihin valmistautuvat poliitikot ottavat etäisyyttä Vanhasen kaltaiseen kävelevään onnettomuuteen, kukin kykyjensä mukaan.  Sen sijaan toivoisi äänestäjille pituutta poliittiseen muistiin.  Samoin kuin kykyä huomata ketkä ihan oikeasti hakevat muutosta nykymenoon ja vallan rakenteisiin sekä kykyä arvioida tavoitellun muutoksen suuntaa tavallisten ihmisten kannalta.

Vanhasen uusi uskonto

Satuin vilkaisemaan hetken Matti Vanhasen haastattelua tänä aamuna YLEssä. Sen enempää puuttumatta siihen kuinka meiltä taas tällä kertaa Kreikkaa tekosyynä käyttäen, kupataan rahaa pankkien tukemiseen, en malta olla puuttumatta havaitsemaani Vanhasen aatokseen.

Hän puhui ikäänkuin demokraattisen päätöksenteon tehtävä olisi vain pitää markkinoilla toimivat sijoittajat tyytyväisinä. Ikään kuin heidän oikeutensa ja velvollisuutensa olisi olla demokratian ulkopuolella oleva mystinen jumalallinen voima. Voima joka tulee meidät murskaamaan jollemme me jatkuvasti leputtele sitä lahjoilla. Onko markkinat todellakin jumal'olento, spekulantit sen inkarnaatioita ja poliittiset päättäjät pappeja?

Missä ovat ne poliitikot jotka pyrkisivät aidosti vaikuttamaan syihin eikä vain kärttäisi rahaa syyllisten miellyttämiseen? Syyllisiähän ovat meidän löperöä rahoitussysteemiämme hyväksikäyttävät pankkikapitalistit eikä köyhät työläiset Kreikassa tai Portugalissa tai Suomessa. Eivät edes pois töistään potkittavat julkishallinnon työläiset vaan ne jotka tekevät rahaa rahalla. Heidän tekemisiinsä pitäisi puuttua, heidät vaatia vastuuseen ja ja jatkoa varten rakentaa systeemi joka estää vastaavan spekuloinnin jatkossa.

Tinkimisnäytelmä

Hallitus on käsittelemässä uusia lupia uusille ydinvoimaloille. Ydinvoimalobbarit ovat taitavasti saaneet käännettyä keskustelun ydinvoiman tarpeellisuudesta ja sen riskeistä sekä taloudellisuudesta lupien määrään. Ei puhuta pitääkö ydinvoimaloita rakentaa vai ei vaan siitä, kuinka monta niitä rakennetaan.

Jyrki Katainen aiemmin aloitti homman lupaamalla luvan kaikille hakijoille. Sen jälkeen aiemmin ydinvoimaan hieman nihkeämmin julkisuudessa suhtautuneet kepulaiset ja vihreät ovat päässeet osoittamaan kriittisyyttään lupaamalla VAIN yhtä voimalaa. Muutenhan heidän olisi pitänyt pitää kiinni ihan oikeasta ydinvoiman vastaisesta mielipiteestä ja vastustaa ensimmäistäkin. Nyt Anni Sinnemäki, Matti Vanhanen ja Mauri Pekkarinen voivat profiloitua ydinvoimakriittisinä vaikka antavatkin ydinvoimauskovaisille heidän alun perinkin haluaman yhden luvan kun keksivät haluta kolmea. Saamme siis seurata irvokasta tinkimisnäytelmää jossa tinkimään joutuvaa näyttelevät saavat mitä haluavat ja pitkin hampain suostuvaiset esittävät kriittisiä vaikka antavat kaiken mitä alun perin haluttiin.

Energiateollisuuden kova ydin siis saa mitä halusikin ja vielä valittaa päälle. Voimme siis odottaa kuinka ydinlobbarit ovat yhdestä luvasta mieltä, että oikeansuuntainen vaikka riittämätön mutta tälläkin toimeen tullaan. Ehkä, ja seuraavia huonoja uutisia voidaan sitten perustella kun ei saatu niitä lupia silloin kun haettiin.

Samoin vihreät voivat osoittaa kuinka he hallituksessa pystyivät vaikuttamaan kriittisyydellään kun saivat puristettua uusien voimaloiden määrän yhteen; onhan yksi aina parempi kuin kolme. Kyllä sillä voi edelleenkin paistatella hallituksessa.

Kokoomus taas saa ihan mitä suurteollisuudelle halusikin ja vielä osoitella muita sanojensa syömisestä ja takin kääntämisestä.

Häviäjiä sitten ovatkin tavalliset ihmiset jotka saamme vähemmän työpaikkoja, enemmän ydinuhkia ja ongelmia. Olisi toivottavaa, että ainakin ay-liike ajattelisi hieman tarkemmin ja pidemmälle. Ydinvoima ei ole työläisten kannalta hyvä ratkaisu vaan aiheuttaa lisää kustannuksia veroina ja sähkön hintana sekä turmelee ympäristöä niin täällä Suomessa kuin siellä mistä uraani haetaan eikä tuo työpaikkoja kuin rakennusajaksi. Tosin TVO lienee luoneen Eurajoelle pysyviäkin työpaikkoja sillä siellä Arevan laitos ei tunnu valmistuvan ikinä. Mutta oikeasti ison rakennusurakan jälkeen ydinvoimalan työllisyysvaikutus on minimaalinen verrattuna uusiutuviin energialähteisiin perustuva hajautettu malli.

Julkinen Hyvärinen ja pääasia

Pekka Hyvärinen on eronnut Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajan tehtävästä. Hän teki sen vastalauseena YLE:n Silminnäkijä-toimituksen asumisen rahoittamista koskeneen jutun vapauttaneesta päätöksestä.

Hyvärisellä tuntuu olevan vaikeuksia toimia yhteistyössä muiden kanssa ja yhtenä muiden kanssa mukana demokraattisessa päätöksenteossa. Hän yhteisön eli neuvoston jäsenenä ja sen puheenjohtajana ei voinut sopeutua yhteisön enemmistön kantaan. Hänen ja hanen kanssaan samanmielisen vähemmistön olisi pitänyt saada sanella koko yhteisön mielipide.

Hyvärinen tuntuu unohtaneen neuvoston itsensä julistamien journalistin ohjeiden ensimmäisen virkkeen: "Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan perusta.". Hän ei itse tunnu sulattavan demokratiaa jos se rajoittaa hänen omaa toimintaansa ja sananavapautta hän on ollut valmis suitsimaan jo aiemminkin nettisensuurimielipiteillään.

Tämän päiväisen Helsingin Sanomien Lyhyet-palstan jutun mukaan Erkki Tuomioja on lausunut JSN:n ohjaavan roolin tehottomuudesta. Olen pitkälti samaa mieltä hänen kanssaan. Eikä tälläinen Hyvärisen, tai hänen edeltäjänsä Kalevi Kivistön, käytös sitä edistä. Jos ollaan niin herkkänahkaisia ja kiinni jämähdetty omiin mielipiteisiin niin ei minkäänlainen muita ohjaava toiminta ole mahdollista nykyaikaisessa yhteiskunnassa.

Meille koko ajan vakuutetaan, että yksinvaltius ja totalitarismi ei kuulu meidän länsimaiseen elämäntapaamme ja maailmankatsomukseemme. Mitä tämä hyvärismäinen käytös sitten on? Hermostumista siitä, että ei saada omille mielipiteille diktatorista asemaa.

Koskahan täällä eurooppalaisuutta ja länsikmaalaisuutta toitottavassa läntisessä maailmassa alettaisi oikeasti elää propagandandassa julistettujen ihanteiden mukaan?

Koskahan tässä lautakasajutussa aletaan keskustella tuon kyseisen jutun pääasiasta eli rakennuttajien ja rakentajien spekuloinneillaan ja rahastamisellaan aiheuttamasta asumisen kallistumisesta.

Eläkkeelle

Elinkeinoelämän keskusliiton, EK:n toimitusjohtaja Leif Fagernäs on avautunut tällä viikolla jälleen ihmisten vanhuuseläkeiästä. vasta viime talvena Jyrki Katainen ja Matti Vanhanen yrittivät "Kuusamon lumien" kautta samaa mutta tulivat AY-liikkeen voimalla tyrmätyiksi. Nyt on Fagernäs samalla asialla.

Aikoinaan kun nykyinen 65 normaali eläkeikä asetettiin oli tarkoituksena, ettei tavalliset työntekijät normaalisti elä niin vanhoiksi. Vanhuuseläke piti olla harvojen hyväosaisten huvia ja rahvaan piti kaatua niin sanotusti saappaat jalassa. Nyt raskas ruumiillinen työ on vähentynyt, ravinto- ja terveystilanne parantunut siten, että vanhuuseläke on ihan tavallistenkin ihmisten tavoitettavissa. Se ei ollut alkuperäinen tavoite ja nyt herrat ovat palauttamassa tilannetta alkuperäiseen asentoonsa.

Fagernäs vetoaa johonkin kuvitteelliseen pohjoismaiseen malliin. Kuitenkaan mitään yleistä ja yhteistä pohjoismaista eläkemallia ei kuitenkaan ole olemassa. Ruotsissa toki eläkeikä on korkeampi, sekä vanhuuseläkkeelle että keskimääräinen eläköitymisikä. Siellä on kuitenkin myös tehty toimenpiteitä työhyvinvoinnin edistämiseksi ihan eri tavalla kuin täällä Fagernäsin johtaman järjestön jäsenten keskuudessa. Heillä on esimerkiksi työntekijän tilanteen mukaan oustavia työaikoja, työttömyys ei ole samaa luokkaa kuin täällä j.n.e.

Mitä Fagernäs kuvittelee tekevänsä esimerkiksi työttömille jotka ei ikänsä vuoksi kelpaa hänen jäsenistölleen. Heitä ilmeisesti pitää syyllistää työttömyyskortistissa eikä saa päästää eläkkeelle vaikka kaikki tietävät, että suomalaiset työnantajat eivät heitä ikinä työllistä.

Tämän päivän Helsingin Sanomissa Sata-komitean vetäjä Markki Lehto kirjoittaakin paljon asiallisemmin eläköitymisiän noston tarpeesta, keinoista ja mahdollisuuksista. Fagernäsin, Kataisen ja Vanhasen pitäisikin lukea se kirjoitus ajatuksella ja kokonaan.

Todellisia ongelmia eläkeasioissa on, että niin monet joutuvat ennen aikojaan työkyvyttömyyseläkkeelle ja työttömyyden kautta työttömyyseläkkeelle. Jos Fagernäs ja kumppanit olisivat oikeasti huolissaan ihmisten hyvinvoinnista, he yrittäisivät parantaa työelämän laatua niin, että ihmiset säilyisivät terveinä ja työssä. Fagernäs voisikin vaikka lähettää jäsenkirjeen johtamansa järjestön jäsenille. Siinä hän voisi opastaa heitä pidättäytymään vanhempien ihmisten irtisanomisista ja parantamaan työolosuhteita. Silloin todellinen eläkkeellejäämisikä lähtisi kohisten nousuun.

Hutkivat zurnalistit hakoteillä

Viime aikojen kohu Matti Vanhasen ympärillä osoittaa kuinka suomalainen tutkiva journalismi on hakoteillä. YLEn silminnäkijä-ohjelma kertoi Nuorisosäätiön kiinteistöbusineksesta. Sen yhtenä sivujuonteena oli tuolloisen kansanedustaja ja säätiön puheenjohtaja Vanhasen talonrakennus. Se on nyt nostettu tiedotusvälineissä koko jutun keskiöön. Paljon tärkeämpi ohjelman sanoma on mennyt aivan ohi journalistien mielenkiinnon.

Tärkein sanoma ohjelmassa käsittääkseni oli KEPUa lähellä olevan Nuorisosäätiön tapa harjoittaa liiketoimintaa kiinteistöillä ja sen vaikutukset asumisen hintaan. Siinä olisikin todella tärkeä aihe tutkivalle journalismille. Esimerkiksi miten toimii tonttimaan arvon "jalostaminen" ja kuka saa hyödyn kun asukkaat maksavat sen vuokrissaan. Samaten pitäisi selvittää miten kallis rakentaminen ilman kilpailua maksatetaan yhteiskunnalla ja sitten vielä vuokralaisilla. Myös hankintalain vastaisuudet ovat jääneet selvittämättä. Näissä säätiön, Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) ja Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARA) sekä kuntien suhteissa riittäisi selvitettää. Mutta suomalaiset pääosin porvarilliset tieodtusvälineet selvittelevät mitä on tuppeen sahaaminen ja kuka käyttää mitenkin puutavaran käsittelyyn liittyviä ammattitermejä.

Oma lukunsa on tietenkin myös muut asiat jotka ovat jääneet miltei käsittelemättä. Samaan aikaan on työn alla ensivuoden budjetti, työttömyys kasvaa edelleenkin, eduskunnassa on keskusteltu niin vanhusten huollosta kuin päätetty antaa verovapaus peltokaupoista tuleville voitoille. Nämä eivät ylitä uutiskynnystä kun pengotaan Vanhasen lautakauppoja.

Sinällään tietysti on tärkeää, että pääministerin mahdolliset korruptioepäilyt selvitetään. Ongelma onkin penkomisen saamat mittasuhteet suhteessa muihin asioihin, etenkin siihen miksi on korruptoitu jos on korruptoitu ja kuka on loppupeleissä kerännyt hyödyn yhteiskunnan eli veronmaksajien rahojen käytöstä. Tässä suhteessa meillä on tietenkin jo entisiä esimerkkejäkin kuinka varsinaiset rakenteelliset ongelmat jäävät tuppilankkujen ja tekstiviestikohujen alle.

Oma lukunsa on tietenkin kuinka Vanhanen pitää kiinni asemastaan eikä mikään tunnu vielä tarttuvan harmaaseen hartapankkirakentaja-imagoon. Antti Kaikkonen ja Jukka Vihriälä sentään jo erosivat mutta Vanhanen vaan jatkaa. Kummallista on myös KEPUn kannatuksen kehitys. Se nousee vaikka Nuorisosäätiössä on kyse laajasta KEPUlaisten poliitikkojen kähminnästä. Onko syynä iltäpäivälehtien hutkivien zurnalistien henkilöivä tapa lähestyä vain pintaoireita. Se saadaan helposti näyttämään ajojahdilta ja sympatiapisteitä alkaa ropista.

Mitenköhän saisimme sellaisen tiedotusvälineistön joka osaisi ja haluaisi pureutua rakenteellisiin ongelmiin eikä räpistelisi pintakuohuissa.

Tasaverotus Urpilaisen tapaan

Tämän aamun Hesarin mukaan Jutta Urpilainen on huolissaan hallituksen aikeista pyrkiä hivuttamalla tasaveroon. Huoli on todella aiheellinen. Minua ihmetyttää kuitenkin Urpilaisen omat puheet. Hän sanoo vastustavansa tasaveroa epäoikeudenmukaisena. Mutta samaan syssyyn hän kuitenkin kannattaa kulutusveroja eli esimerkiksi arvonlisäveroa. Minusta tuo ei ole loogista. Vai menisikö hän päässään arvonlisän verottaminen ja lisäarvon verottaminen sekaisin?

Olen toki samaa mieltä tasaveron turmiollisuudesta. Hän mainitsee kunnallisveron tasaverona ja toki vastustaa Vanhasen-Kataisen hallituksen yrityksiä verotaakan siirtämisestä progressiivisesta valtion tuloverosta tasaprosenttiseen kunnallisveroon. Mutta miksi hän kannattaa kuitenkin ALV:n kaltaisia tasaveroja?

En ole myöskään nähnyt häneltä tai muuten SDP:ltä ensimmäistäkään aloitetta kunnallisveron muuttamisesta progressiiviseksi. Missä se viipyy jos hän vastustaa tasaveroa ja kannattaa progressiivista verotusta? Hän ei ole käsittääkseni myöskään tehnyt aloitetta palaamisesta pääomatulojen progressiiviseen verottamiseen.

Tällä menolla hän ei rakenna uutta uskottavuutta Lipposen hallitusten hukkaaman tilalle. Sama ristiriita tekojen ja puheiden välillä näyttää jatkuvan Sosialidemokraattisessa puolueessa.

Hallitus on tehnyt ratkaisunsa

Hallitus on sitten tehnyt ALV-ratkaisunsa. Se tempoilee sinne sun tänne, alentaa ensin ja korottaa sitten. Ennen kaikkea hallitus jatkaa tiellään kohti tasaveroa. Mallia joka muualla, myös Virossa, ollaan hylkäämässä vahingollisena.

Katainen ja Vanhanen ovat keksineet mallin jossa ensin lasketaan ruuan ALV 12%:iin ja sitten se nostetaan 13%:iin yhdessä yleisen kannan 23%:iin noston kanssa. Ja vaikutukseltaan mitätön ravintoloiden ALV-alennus toteutetaan 13%:iin. Onko tässä tarkoituksellista asian monimutkaistamisen makua? Halutaanko tarkoituksella hämätä asia sellaiseksi, että tavallinen taatiainen ei tajua missä mennään?

Nykyinen hallitus Vanhasen ja Kataisen johdolla rummuttaa verotuksen painopisteen siirtämistä välittömistä veroista välillisiin. Tasaverohömpötyksen lisäksi mallissa on toinenkin epämiellyttävä piirre. Sillä pyritään hämäämään tavallista taatiaista sillä, että tuloverotuksen alennuksilla mukamas annetaan lisää rahaa kuluttajalle mutta sitten se kuitenkin otetaan pois korkeammilla välillisillä veroilla. Ihmisille luodaan illuusio ansioiden paranemisesta ilman palkankorotuksia ja hyväosaiset pääsevät kiertämään veroja koska pystyvät hyödyntämään muita keinoja eli esimerkiksi henkilökohtaisten kustannusten kierrättämistä yritysten kautta, ulkomailta tehtävia hankintoja j.n.e.

Verotuksen kantavana ajatuksena on ollut, että niitä maksavat ne jotka kykenevät. Tästä ajatuksesta on johdettu progressio. Meillä sitä on edustanut vain valtion tuloverotus sekä perintö- ja lahjaverotus. Kaikki muu on ollut tasaverotusta ja nyt hallitus taas vyöryttää siihen, hyväosaisia suosivaan suuntaan. Tässä nykyinen porvarihallitus jatkaa edellisten Lipposen hallitusten linjalla.

Oikea suunta olisi tietenkin, että kehityksen suunta käännettäisi pois tasaverosta. Palautettaisi varallisuusvero progressiivisena, palautettaisi progressio pääomatuloihin ja kiristettäisi valtion tuloverotuksen progressiota yläpäätä kohti. Nythän valtionverotuksen progressio vaikuttaa tiukimmmin keskituloisiin ja sen vaikutus lieventyy mitä suuremmiksi tulot nousevat todella hyvätuloisilla. Progressio kannattaisi myös tuoda kunnallisverotukseen. Näiden progressioiden yhteisvaikutus pitäisi tietysti ottaa huomioon. Samalla voitaisi jatkaa ALV:n ja välillisten verojen alentamista. Näin säilytettäisi ja parannettaisi verotuksen oikeudenmukaisuutta eli sitä, että veroja maksavat ne joilla on siihen kykyä.