Sotasensuuriko käytössä? Ja lapset ristiretkellä?

 Olen seurannut hieman entistä tarkemmin valtatiedonlevitteidemme julkaisukäytäntöjä nyt tämän Ukrainan kriisin akuutin vaiheen aikana, siis sen jälkeen kun Venäjä aloitti hyökkäyksensä eli "erityisoperaationsa".  Olen myös yrittänyt osallistua keskusteluihin joillakin palstoilla - vaihtelevalla menestyksellä.

Erityisen kuvaavana pidän tämän aamupäivän (4/3 -22) kokemustani KSML-konsernin ylläpitämässä Uutissuomalainen-palvelussa jonka juttua "Katso rajut kuvat: "Tällainen on Putinin Venäjä, hyvät ihmiset" – sodan vastaista kylttiä kantaneet pienet lapset päätyivät kaltereiden taakse" päädyin eilen lukemaan Länsi-Savo -lehden kautta.  

Jutussa kerrottiin Venäjän ikiaikaisesta pahuudesta kuvaamalla kuinka lapsia oli otettu kiinni mielenosoituksesta.  Jutun kuvituksena on m.m. kuva jossa lapsia on kuvattu kalterien läpi. Kommentoin sitä eilen kirjoittamalla pitäväni lasten viemistä mielenosoituksiin edesvastuutttomana.  Eräs toinen kommentoija väitti käsitystäni höpötykseksi.  Yritin siihen vastata kysymällä "millaiset vanhemmat ..." ja pitäväni sellaista "holtittomana" ja "edesvastuuttomana" kuin myös sellaisen hyväksymistä.  Kommentti ei kevannut mutta kun muutin "holtittoman ja edesvastuuttoman" "käsittämättömäksi" niin kelpasi.  Samaan aikaan toiseen suuntaan menee läpi melkoisen karkeat muotoilut ja jopa n.s. alatyyli, niin sodan toista osapuolta kuin valtavirran kanssa vähänkin erimieltä olevia kohtaan.  Tilanne alkaa jo muistuttaa täällä Suomessakin yleensä sodan aikana harjoitettavaa sensuuria.

KSML-konserni käyttää kymmenien lehtiensä sivustojen sensorina STT:n moderointipalvelua.  Mutta linjaukset ovat tietenkin konsernin omia.  Molemmat myös kuuluvat Mediapooliin joka on luotu ohjaamaan tiedonvälitystä.

Tämä valikoiva ja yksipuolinen sensuurilinja näyttää toimivan vähän joka suunnalla.  KSML ei ole ainoa, samaan olen törmännyt myös YLE:n uutissivuilla y.m:lla.  Se on myös yhdensuuntainen toimituksen tarjoamien omien ja välitettyjen sisältöjen kanssa.  On valittu oma puoli ja se on jyrkän NATO-lainen.  Jutuissa toistetaan yksipuolista läntistä narratiivia.  Muille näkemyksille ei juurikaan anneta tilaa tai ne esitetään epäilyttävinä väitteinä kun samaan aikaan oman puolen jutut tulevat sellaisinaan läpi.  Avarakatseisimman linjan olen havainnut omassa kokemuspiirissäni Kansan uutisilla vaikka toki senkin jutuissa on sama yksisilmäinen tendenssi mutta keskustelupalstojen moderointi maltillisempaa.

Toimituksissa olisi syytä muistaa sodan ensimmäisen uhrin olevan aina totuuden.  Niinpä etenkin taistelevien osapuolten tarinointiin tulisi aina suhtautua äärimmäisen kriittisesti, etenkin jos he ovat jääneet kiinni selvästä valehtelusta ja viestiensä vääristelystä kuten tässäkin tapauksessa molemmat osapuolet ovat tehneet.   Samalla pitäisi taata myös n.s. suuremman yleisön sananvapautta tai jos sitä rajoitetaan niin se tulisi tehdä edes tasapuolisesti.

Erityisen vastenmielistä on siviilien ja etenkin lasten käyttö omien tarkoitusperien ajamiseksi.  Kuten nyt tässä kommentoimassani tapauksessa.  Tai pyssyjen ja polttopullojen jakamisessa siviileille.  Tai taisteleminen piiloutumalla ydinvoimalaitoksiin.  Sinällään siviilien ampuminenhan on Ukrainassa jatkunut jo kahdeksan vuotta ja tämä Venäjän hyökkäys "vain" uusi vaihe pitkässä jatkumossa.

Parempaa ja tasapuolisempaa tiedonvälitystä odotellessa!

---

Lisäys 4/3 -22 klo 12.45: Yritin kommentoita samaisen USU:n juttuun "Venäjän ulkoministeri veti tylysti maton neuvotteluiden alta – "Jatkamme loppuun asti vaikka syntyisi rauhansopimus"" laitettua kommenttia jossa kiellettiin Ukrainassa olevan natseja kertomalla Stepan Banderan palvonnasta, uusnatsipataljoonista, Odessan työtaentalon tuhopoltosta etc. mutta sekään ei kelvannut vaikka jokainen juttu on myös esiintynyt aina niin vastuullisessa länsilehdistössä.

Toinen lisäys 4/3 -22 klo 13.30: Juuri kun pääsin yllä kehumasta Kansan uutisia avarakatseisuudesta keskustelujensa suhteen niin poistivat VL:n pohjoismaisten veljes- ja sisarpuolueiden julkilausumasta kertoneesta jutusta kommenttini jossa kaipasin avarakatseisempaa ja historiatietoisempaa otetta ja tukea rauhanneuvotteluille.  Nyt klo 15.45  kommentti taas näkyi joten tämä lisäys on tarpeeton.  Olikohan häiriö "kansainvälisissä" linkkiyhteyksissä?

Kolmas lisäys 6/3 -22 klo 11.00: Myöskään YLE ei tunnu sietävän sodan vastustamista.  Yritin heidän juttuunsa "Puolustusministeri Antti Kaikkonen TV1:n Ykkösaamussa: Suomi ostaa ilmatorjunta-aseita Israelista, yhteistyötä Britannian kanssa tiivistetään" kommenttia "Si vis pacem, para pacem aut certe evita bellum." eikä sekään kelvannut.  Nyt olen todella hämmästynyt YLE:n sotalinjasta.

Neljäs lisäys 7/3 -22 klo 12.20: KSML ei näköjään suostu siihen, että heidän sivuillaan muistutetaan Donbass:n viimeisestä kahdeksasta vuodesta eikä Kiovan "banderistoista".  Yritin kommenttia juttuun "Saksan lähetystön upea viesti Venäjälle: "Ikävä kyllä, olemme asiantuntijoita natsismissa... ettekä te sodi natseja vastaan, vaan teurastatte lapsia ja naisia""

Viides lisäys 8/3 -22 klo 10.15: KSML hylkäsi jälleen kommenttini Tommi Ollikaisen kirjoitukseen "Into Ukrainasta tulevien auttamiseksi on upeaa – Onko se samalla osoittanut, että valkoihoinen pakolainen on täällä muita arvokkaampi?".  Tällä kertaa se sisälsi kysymyksen miten suhtautua ja suojella polttopullojen ja pyssyjen kanssa sotatoimien keskellä heiluvia siviilejä. 

Kuudes lisäys 8/3 -22 klo 14.15: KSML hylkäsi Länsyväylä-lehden pääkirjoituksen "Sota avasi silmät" erääseen kommenttiin yrittämäni: "Si vis pacem para pacem, aut certe evita bellum".  Suomennettuna se kelpasi.  Ilmeisesti STT:ssä ei ymmärretä latinaa?   

Elinkeinoelämän propagandisti valvomaan liike-elämän etuja Tampereen yliopiston "työelämä"professoriksi

Tampereen yliopisto, vuoden 2019 alusta osa nykyistä Tampereen korkeakouluyhteisöä, on valinnut n.s. työelämäprofessorikseen Matti Apusen.  Hän on entinen Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) johtaja ja sitä ennen pörssiyhtiö Alma Media:n omistuksessa olevan porvarillisen Aamulehden päätoimittaja.  Hänet tunnetaan hyvin innokkaana talouselämän etujen ajajana ja hän on m.m. levittänyt B.Wahlroosin ja J.Ollilan mielipiteitä.  Itse hän määrittelee kuulemma itsensä "klassiseksi liberaaliksi" oikeistolaisen ajatuspaja "Liberan" tarkoittamassa mielessä.   

YLE/Uutisten asiasta kertovassa uutisessa tiedetään kertoa: "Tampereen yliopiston mukaan työelämäprofessuurin tavoitteena on tuoda käytännön työelämää edelleen lähemmäksi yliopistokoulutusta ja opiskelijoiden arkea".

Työelämäprofessori on lainaa anglosaksisesta yliopistomaailmasta.  Siellä asema tunnistetaan nimellä "professor of practice" ja tarkoitetaan henkilöä joka tulee tutkijaksi akateemisen uran ulkopuolelta, käytännön elämästä teorian pariin. Yleensä, esimerkiksi Helsingin yliopistossa, heiltä kuitenkin edellytetään tohtorin arvoa heiltäkin. 

Tampereen yliopistossa muita työelämäprofessoreita ovat tällä hetkellä ainakin kokoomuslainen ex-pormestari A.K.Ikonen ja YLEn entinen toimittaja O.Seuri.  Sentään tohtoreita molemmat mutta kovinkin, jälleen, yhteiskunnallisesti ja poliittisesti kovinkin yksipuolisesti suuntautuneita. (BtW: Tampereen yliopisto ei kovinkaan mainosta työelämäprofessoreitaan vaan heidät pitää kaivaa esille pienistä nimitysuutisista.  Hävennevätkö propagandatoimintaansa?)

Kuinka hyvin yhteiskuntatieteiden maisteri Apusen kaltainen ihminen edustaa Tampereen yliopiston käsitystä toisaalta tieteellisestä lähestymistavasta ja toisaalta käytännön työelämän tuntemusta sekä akateemista pätevyyttä?   Hänhän on koko maisteriksi opiskelunsa jälkeisen työuransa toiminut ajamalla työelämän yhden osapuolen etuja sekä suoraan että peitellysti.  Hän on myös sitoutunut hyvin yksipuoliseen maailmankatsomukselliseen ja poliittiseen näkökulmaan.  Eikä hänellä lisäksi ole juurikaan kokemusta käytännön työelämästä toimiessaan puhtaasti propagandatehtävissä, pääosin esimiesasemassa.

Olisi ihan hyvä tarjota opiskelijoille oikeasti kokemusperäistä tietoa työelämästä.  Silloin olisi akateemisen opinahjon syytä olla hyvin tarkkana, ettei opetus ja kokemuspohjaisen tiedon jakaminen vinksahda yhden työelämän osapuolen edunvalvonnaksi.  Sellainen suorastaan huutaa tässä Tampereen yliopiston valinnassa.  Miten esimerkiksi Apunen välittää objektiivista kokemustietoa ay-liikkeen toiminnasta tai työsuhteen ehtojen muotoutumisesta kun hän on koko ikänsä edustanut toista osapuolta? Ne ovat kuitenkin oleellinen osa työelämää, sen sisältöä sekä rakenteita ohjaavina tekijöinä.   Vähintäänkin samoilla kursseilla pitäisi olla opettajat myös "barrikaadin" toiselta puolelta jotta opiskelijat voisivat saada tasapuolisen kuvan opetuskohteesta.

Objektiivisempaa ja neutraalinpaa otetta akateemiselta opinahjolta toivoen!

YLEn ryskytystä

YLE:n verkkosivuilla on julkaistu Janne Riiheläisen kolumniksi nimitetty mielipiderykäisy otsikolla "Moskova saapuu Brysseliin ja muita viestejä Kremlistä". Se on tuttua jööttiä tutusta suunnasta josta käytetään ilmeisesti hassunhauskaksi tarkoitettua lempinimea "Jysky".   Normaalisti en provosoituisi kirjoittamaan muuta kuin ehkä jonkun kommentin suoraan siihen. Tällä kertaa kun YLEn rajoitetti keskustelua k.o. jutusta ajallisesti, jäi plokihammastani kolottamaan sillä kirjoituksessa itsessään ja sen keskustelussa on erityistä yksisilmäistä kaksinaismoralismia.

Sinällään Riiheläisen lienee tähän vuodatukseen herättänyt Venäjän presidentin hallinnon tiedottojan D.Peskov:n tyttären, E.Peskova:n palkkaaminen EU:n parlamenttiin harjoittelijaksi tästä nostettu n.s. "myrsky vesilasissa".   Siitä provosoituneena hän lataa ja tussauttaa täyslaidallisen kohti Venäjää.  Totuttuun yksisilmäiseen ja tarkoitushakuiseen tyyliinsä.  Siinä ei ole mitään uutta eikä kirjoittamisen aihetta an sich.

Sen sijaan kirjoituksen kapeakatseisuuteen puuttuminen sai k.o. toimituksen tuottajan R.Liekin puolustamaan YLEn moniarvoisuutta kirjoittamalla moninäkökulmaisuuden tulevan monien kirjoittajien kokonaisuudesta eikä yksittäisistä kirjoituksista tai niiden kirjoittajista.  Liekin kuvailu pitää YLEssä paikkaansa monen aiheen kohdalla mutta turvallisuus- ja ulkopolitiikka ei kuulu sellaisiin.  Siinä suhteessa YLEllä ei ole Riiheläisen näkökulmaa avartavia kirjoittajia tai kirjoituksia.  Sen sijaan linja J.Arosta J.Riiheläiseen on ahdas ja yksipuolinen mutta selkeä.

Heti perään kommenttiketjussa sekä Riiheläinen itse että YLEn ulkomaantoimittaja J.Saarikoski kehuvat sekä oman että laajemminkin YLEn kirjoittelun käsittelevän asioita molempien osapuolten näkökulmasta.  Niinhän ei oikeasti tapahdu vaan YLE on puolensa ja kirjoittajansa valinnut hyvinkin tarkoitushakuisesti.

Riiheläinen vielä loihe lausumaan, että ne ajat ovat menneet jolloin piti itää haukkuakseen haukkua myös länttä.  Se ei kuitenkaan tarkoittane, että lännen politiikan haukkuminen kokonaan jätettäisi ja nähtäisi syy aina sekä vain ja ainoastaan idässä.  Länsi vain muka reageeraa idän ilkeyksiin eikä sen tarkoitusperistä juurikaan kaivella ketunhäntiä.

Saarikoski myös komppaa Riiheläistä kertomalla muka dokumentoiduista Venäjän rikkeistä joilla hän perustelee valittua linjaa jotta ei jouduttaisi "journalistisesti hakoteille".  Oikeasti hän viitannee vain n.s. "highly likely" -tyyliin osoitettuihin "todennäköisiin syyllisiin".  Toteaahan Riiheläinen todisteiden vaatimisesta, että ovat vain "litaniaa" eikä niihin tarvitse siten vastata, syylliset tiedetään muutenkin.  

Oikeasti YLE:ltä on vaadittu, ainakin allekirjoittanut, tasapuolista kohtelua niin, että samanlaiset toimet saavat samanlaisen journalistisen kohtelun.  Toisin sanoen jos kerrotaan toteavaan uutisoivaan sävyyn jonkin tekemistä jotakin niin silloin samankaltaisista teoista pitäisi olla paha mennä moralisoimaan muita.  Samaten jos moralisoidaan jonkun jonkinlaisia tekoja, sama moraalinen närkästys olisi suunnattava kaikkiin jotka samankaltaisiin arveluttavuuksiin sortuu.  Esimerkkinä jos esimerkiksi kirjoitetaan paheksuvaan sävyyn puuttumisesta toisten sisäisiin asioihin Ukrainassa niin suvereniteetin loukkaukset Venezuelassa ovat myös tuomittavia tai jos vaaditaan kosovolaisille oikeutta erota suvereenista Serbiasta niin kai sama oikeus on myös krimiläisillä erota Ukrainasta et cetera, aeque tractans.

YLE on ilmoittanut haluavansa olla vastuullinen tiedonvälittäjä.  Se on m.m. liittynyt  vastuullista journalismia -kampanjaan.  Jos se sellainen oikeasti haluaa olla, sen olisi syytä tarkistaa toimintalinjojaan.  Ei toki niin, että se estäisi riiheläisten kaltaisten ääneen pääsyn mutta toisaalta antaisi äänen sijaa myös toisin toisenlaisista näkökulmista ajatteleville sekä toisaalta pitäisi huolta ettei uutisoinnissa ja muutenkaan jutuissaan sorru kaksinaismoralismiin.  Eikä olisi pahitteeksi hieman terottaa hampaitaan silloinkin kun esitellään yksittäisen näkökulman esittäjiä asiantuntijoina.  Ihan jotta ei käy kuten jutussa jossa haastateltiin Ulkoministeriön hybridiuhkalähettilästä M.Kinnusta.  Jutussahan vallan vahtikoira nieli n.s. asiantuntijan jutut ihan pureksimatta vaikka niissä oli montakin kohtaa joihin ammattimainen tutkiva journalisti olisi voinut tarttua.

YLE ei suinkaan ole tuohon suohon yksin ängennyt vaan vaiva piinaa koko valtajulkisuuttamme, n.s. MSM:ä eli "Main Stream Media" -kokonaisuutta kuten anglosakseilla on tapana sanoa.  Tietenkin puolue- tai muuten sidonnaisuutensa julkisesti ilmoittaneet ovat hieman eriasia ja keltaisten n.s. bulevardilehtien suhteen olen menettänyt toivorikkauteni jo kauan aikaa sitten mutta YLEn suhteen olen aidosti pettynyt koska pidin sitä pitkään parempana (ja se sitä monella vähemmän herkällä alalla on edelleenkin).  Eikä pidä unohtaa sen  olevanhan n.s. julkisen palvelun tuutti jonka me kaikki veroillamme kustannamme, eli maksamme niin Liekin ja Saarikosken palkat kuin Riiheläisen kirjoituspalkkiot sekä paljon muuta.  Parempaa tulevaisuutta siis YLElle toivoen.

---
Julkaisen tämän kirjoituksen myös plokissani Uuden Suomen Puheenvuorossa.

Tasapuoleton ulkopolitiikka

Nyt arabimaiden kumoukset ovat edenneet myös Libyaan.  Hyvä niin.  Tosin siellä esiintyvä väkivalta ei ole hyvä juttu.  Eikä niin hyvä juttu ole myöskään eräiden tahojen osoittama kaksinaismoralismi asian tiimoilta käsin.  EU:n ulkoministerien keskuudessa lienee useammanlaisia käsityksiä miten suhtautua tilanteen kehittymiseen siellä.  Aikaisemmat levottomuudet arabimaissa ovat tapahtuneet USAn ja muun n.s. läntisen maailman liittolaisissa.  Niissä tapauksissa on tyydytty toivomaan vakautta ja vanhan vallan mahdollisimman nopeaa kasvojen pesua.  


Nyt ollaan liikkeellä maassa joka ei ole ollut niin hyvää pataa lännen ja sieltä päin katsottuna myös pohjoisen kanssa.  Muammar Gaddafin johtama n.s. arabisosialismin muoto on tullut tiensä päähän, ilmeisesti ja toivottavasti.   Suhtautuminen siihen onkin sitten täysin erilaista kuin Hosni Mubarakin et al tyrannioihin ja niiden kumoamisyrityksiin sekä niiden yhteydessä tapahtuneisiin väkivallantekoihin.  


Myös piskuisen Suomen ulkoministeri Alexander Stubb kokee tarpeelliseksi riekkua muiden joukossa.  Hän vaatii Gaddafille viisumikieltoa, mukamas tasapuolisuuden nimissä kun kerran kaimalleen Valko-Venäjän Aleksander  Lukasenkallekin sellainen asetettiin.   Stubbin tasapuolisuus on kovin valikoivaa laatua kun se ei näytä koskevan Hosni Mubarakia eikä muita arabityranneja.  Koko Saud-perhekin saa matkailla rahoineen miten haluavat.  Jos Stubb olisi vaatimuksissaan aidosti tasapuolinen, hän vaatisi viisumikieltoja niin Mubarakille, Saudeille,  Zine el-Abidine Ben Alille jamitäniitäonkaan pitkin Afrikan pohjoisosaa ja Arabian niemimaata.  


Tämä suhtautuminen Libyaan on tietenkin vain yksi oire meidän vääntyneestä ja kaksinaismoralistisesti kieroutuneesta ulkopolitiikastamme jota on harjoitettu jo vuosikymmeniä, ensin hienovaraisemmin ja peitellymmin mutta nyt kokoomuslaisten päästyä näkyvämpiin asemiin, yhä avoimemmin ja härskimmin.  Heidän huolenaan ovat atlanttiset suhteet ja pysyminen mukana niissä pöydissä ja liittokunnissa joissa pääsee sotimaan ympäri maailman. 


Koskahan pääsisi vallalle aidosti meidän ja muiden turvallisuudesta huolta kantava ulkopoliittinen linja?  

Koulukirjojen Viro

Muistelen omalta kouluajaltani 60-luvun lopulta ja 70-luvun alusta Viron historiaa käsitellyn melko vähän.  Sitä käsiteltiin kuitenkin enemmän kuin toista naapuriamme Norjaa tahi Ruotsia vuoden 1809 jälkeen.  

Silloin muistettiin sanoa, että Viro ei juuri olemassa olonsa aikana ole ollut itsenäinen kuin 1920 - ja 30-luvuilla.  Tanskalaiset perustivat Daneborgin ja sitten vuoronperään saksalaiset, ruotsalaiset ja venäläiset ovat valloittaneet sen toinen toisiltaan.  1920-ja 30-luvuista kerrottiin, että itsenäistyi vapaussodan perusteella,  mainittiin myös suomalaiset vapaaehtoiset.  Konstantin Päts ja Johan Laidoner kerrottiin johtajiksi.  Sitten kerrottiin, että NL ehdotti tukikohtia ja pian Viro liitettiin NL:oon.  Lisäksi mainittiin, että asioiden kulusta on useampia erilailla poliittisesti värittyneitä käsityksiä.  Lisäksi muistettiin mainita, että virolaisia vapaaehtoisia oli myös Suomen armeijassa taistelemassa NLa vastaan.  Minusta Mikkelin lyseossa tuolloin annettu kuva ei ollut kovin huono tai tasapainoton.  Asiaan käytettävissä olevaan aikaan nähden se oli jopa melko hyvä ja balanssissa.  Kertomatta kuitenkin jäi m.m. Pätsin ja Laidonerin 1/2-fasistinen diktatuuri, saksalaismiehityksen aikaiset keskitysleirit, yhteistyö natsien kanssa sekä natsien kunniamaininta ensimmäisestä "judenfrei" -alueesta.

Ilmeisesti tässäkin asiassa halutaan historian opeilla ja opetuksella tehdä politiikkaa.  Ja 70-luvun kainot yritykset edes jonkinlaiseen tasapuolisuuteen nähdään suurena rikoksena.  Olisiko tämäkin nähtävä niin, että kun tuolloin NL oli vielä voimissaan niin oikeisto joutui pitämään jonkin verran sordiinoa mutta nyt kun sitä ei enää ole pidäkkeenä niin katsotaan voitavan työntää millaista puppua tahansa ja unohtaa mitä tahansa, kulloinkin valtaapitävien kannalta poliittisesti tarkoituksenmukaisesti.