Sopimus miehityksestä

Nyt puolustusministeri Antti Häkkänen, seurassaan ulkoministeri Elina Valtonen, on käynyt allekirjoittamassa DCA-sopimuksen ("Defence Cooperation Agreement") USA:ssa sikäläisen ulkoministerin, Antony Blinken:n luona.

Sopimus on loogista jatkoa jo pitkään jatkumoon jolla meitä on ujutettu USAn etupiiriin, tukemaan omalta osaltamme sen geostrategisia imperatiiveja kuten Zbignew Brzezinski ne "The Grand Chessboard":ssaan esitteli.  Aikaisempia askeleita ovat olleet m.m. Rauhankumppanuus eli "Partnership in Peace" NATO:n kanssa, IsäntämaaMoU ja paljon muuta sekä NATO-jäsenyys.  Nyt DCA mahdollistaa maamme miehityksen USA:n tukikohdilla joita luvattiin sopimuksessa jo 15.

Jo aiemmin USA:n joukot ovat käyneet täällä harjoittelemassa. Ne ovat liki katkeamaton sarja erilaisia pyssyleikkejä erilaisilla USA:n liittokunnan kokoonpanoilla. Kaikista eivät ole edes "muistaneet" kertoa ulkopoliittisille johdollemme. Nyt meno vain yltynee kun USA:n armeijalle sallitaan sen omat muilta suljetut varuskunta-alueensa omine oikeuksineen ja lupineen, lainsäädäntöä myöten ja ilman, että heidän täytyisi edes maksaa vuokraa, veroja, tulleja t.m.s.  Sopimuksella annetaan miehityshallinnolle melkoisia oikeuksia mutta ei juurikaan velvollisuuksia, ei juuri edes velvollisuutta noudattaa Suomen lakeja.

*

Sopimus on loogista jatkoa jo pitkään jatkumoon jolla meitä on ujutettu USAn etupiiriin

 

*

Jos aiemmin valkoisten keisarillisen Saksan kanssa tekemä sopimus avusta Sisällissodassa vuonna -18 on vertautunut "kauttakulkusopimus 1.0:ksi" vaikka oli sisällöltään luovutti Suomen Saksan protektoraatiksi. Varsinainen kauttakulkusopimus eli "Kauttakulkusopimus 2.0" oli käytännössä miehityssopimus jolla Natsi-Saksan joukot tuotiin Suomeen muka "lomalaisina" vuonna -41 huokkäämään Neuvostoliittoon. Isäntämaa MoU:ta vuodelta -14 on sanottu "kauttakulkusopimus 3.0:ksi" ja se sisältikin eniten vain tilapäiseen oleskeluun liittyviä asioita. Nyt kun olemme jo NATOssa, meille tuodaan varsinainen miehityssopimus jossa ei enää leikitä eufemismeilla.

Pahinta sopimuksessa kuitenkin on kuinka se sitoo meidät entistä tiukemmin USA:n sotiin joita se on ollut innokas käymään koko olemassaolonsa ajan eikä loppua näy.  Meillä ei ole sanansijaa mihin sotiin täällä oleilevat joukot osallistuvat ja tekevät operaatioitaan.  Se altistaa meidät niiden kohtaamille vastatoimille ja olemme silloin maaleja ja joudumme USAn sotien osapuoleksi.  Eikä meiltä edes tarvitse kysyä.

Meidän eliittimme, ne "meidän nilkeiksi" Väinö Linnan alikersantti Yrjö Lahtisen suulla nimeämät, on siis tehnyt meille varsin raa'an ja katalan tempun.  Meitähän on jo vuosikymmeniä manipuloitu eli NATOtettu, välillä avoimemmin ja välillä peitellymmin. Nyt heidän ei tarvitse edes yrittää peitellä mitään kun maailmanpolitiikan mannerlaatat on väännetty suotuisaan konstellaatioon m.m. Ukrainassa.  Siellähän USA on ajanut samaa asiaa mutta hieman erilaisella proseduurilla kun piti vanha hallitus kaataa Euro-Maidan:n värivallankumouksella.  Täällä eliitti oli valmiiksi suotuisa.  Esimerkiksi presidentti Sauli Niinistö on ollut yksi tärkeimpiä toimijoita vaikka pitkään yrittikin julkisuudessa piilotella muka yleisen mielipiteen takana puhuen m.m. kansanäänestyksestä kunnes konjunktuurit olivat sopivat paljastaa korttinsa.  Samalla asialla toki oli jo aiemmin m.m. Martti Ahtisaarikin.

Ikuisena optimistina haluaisin vielä kuiten uskoa meillä olevan vielä aikaa irrottautua tästä kuoleman spiraalista ja irrottautua USA:n etupiiristä uskottavasti puolueetomaksi ja suurvaltaristiriitojen ulkopuolelle.

Si vis pacem para pacem,

aut certe evita bellum!        

Vastuuton ALKO

ALKO Oy myy Israelin laittomasti miehittämillä alueilla tuotettua viintä.  Sen vastuullisuuslupaukset jäävät puolitiehen kun se ei noudata Suomen kansainvälisiä sitoumuksia.

Suomalainen alkoholin jakelumonopolin ALKO Oy:n asiakaslehden Etiketin (2/2015) "Alkupalat" -palstalla kirjoitetaan vastuullisuudesta. Siinä kirjoittaja Marita Kokko kehuu ALKOn vastuullisen hyvää toteutumista. 

Vastuullisuus näytetään ymmärrettävän, tietenkin, pääasiassa alkoholipolitiikan ja kansanterveyden kannalta.  Hyvä niin, mutta olisi syytä muistaa sen olevan laaja-alaisempi.  Ei pidä unohtaa henkilöstöpolitiikkaa, ympäristöä eikä ihmisoikeuksia ja kansainvälisiä sitoumuksia.

Samalla kauppareissulla jolla nappasin kyseisin Etiketin numeron, huomasin myös hyllyssä kummallisen tuotteen.  Kun etsin henkilökohtaiseen Kreikka-tukipakettiini sikäläistä punaviiniä huomioni kiinnittyi Mount Hermon Red -nimiseen punaviiniin.  Sen kerrottiin olevan keskitäyteläistä ja olevan myös kosher. Viinin alkuperämaaksi on mainittu hyllyn reunassa ja hinnastokataloogissa "muu alkuperämaa".  Pienemmällä mainitaan, että se tulee Galileasta Golan Heights Winery -nimiseltä tuottajalta.  Osoitteen mukaan firma sijaitsee Katzrinissa, n.s. Kuudenpäivänsodassa 1967 Syyrialta valloitetulla ja nykyisin laittomasti miehitetyllä Golanin kukkuloiden alueella.  Israel syyllistyy alueella kansainvälisen lain mukaan rikoksiin joista yksi on miehitetyn alueen taloudellinen hyödyntäminen, oik. riisto.  Viinin tuottaminen siellä on osa tuota riistoa. YK:n turvallisuusneuvosto on tuominnut miehityksen päätöslauselmassaan 497. 

Näitä tuotteita myytiin aiemmin israelilaisina mutta kritiikki on saanut kauppiaat käyttämään m.m. ALKOn käyttämää ilmaisua "muu alkuperämaa".  Ruotsalainen Systembolaget mainitsi jonkinaikaa Israelin miehityksen mutta käyttää nyt myös ilmaisua "övriga ursprung, Golanhöjderna" (suom. muu alkuperä, Golanin kukkulat).

Jos ALKO haluaa jatkossakin esiintyä vastuullisena toimijana, sen tulisi pikimmiten kieltäytyä myymästä ja välittämästä tuotteita jotka tulevat laittomasti miehitetyiltä alueilta.  Olisi hyvä, että sekin noudattaisi kansainvälisiä sitoumuksiamme ja kansainvälisen yhteisön päätöksiä. Itse henkilökohtaisesti aion jatkossakin boikotoida israelilaisia tuotteita ovat ne tuotettu itse Israelissa tai sen miehittämillä alueilla kunnes Israelin valtio alkaa käyttäytyä ihmisiksi.

---
Julkaisen tämän kirjoituksen myös plokissani Uuden Suomen Puheenvuoro-palstalla. 

Ahmadinejad ja herkät hipiät

Palestiinan jäsenyyskysymyksen nostaminen pöydälle ei ole toistaiseksi ollut ainoa "mielenkiintoinen" asia YK:n 66. yleiskokouksessa.  Jälleen kerran n.s. länsimaisen arvoyhteisön johtaja USA marssi ulos ja marssitutti perässään muitakin kun Iranin presidentti Mahmoud Ahmadinejad piti omaa puheenvuoroaan. 

Ilmeisesti lansimaista sananvapautta ja läntisiä arvoja ylväästi ajava USA ja sen ulkopoliittinen johto ei kuitenkaan siedä itseensä kohdistuvaa arvostelua vaan herkkähipiäisesti poistuu kuuntelemasta. Onnettominta tapauksessa on, että piskuisen Suomen edustajakin seurasi samaa hanhenmarssia muiden EU-maiden edustajien kanssa.

Suomen edustajan teko herättää muutamia kysymyksiä:  Kuka teki päätöksen ulosmarssista?  Helsingin Sanomien uutisen mukaan "YK:n ja yleisten globaaliasioiden yksikön päällikkö" Katri Viinikka on kertonut  paikalla olleen "ulkoasiainsihteerin".  YLEn uutinen tietää kertoa, että ulkomisnisteriömme oli ohjeistanut sihteerin seuraamaan EU:n vatluuskuntia kuin "hai laivaa".  Tarkemmin ei kuitenkaan kerrota kuka päätöksen oli tehnyt.  Vastuu siis asettuu joko presidentti Haloselle tai ulkoministeri Tuomiojalle.  Jatkokysymys kuuluu kuinka paljon heillä on ollut oikeaa omavaltaista harkintamahdollisuutta EU:n oloissa?  Vai ovatko hekin samanlaisia?

Miksi vieraan meihin ystävällisissä ja diplomaattisissa suhteissa olevan valtion presidentin puhuessa paikalla on vain joku sihteeri eikä enemmän presidentin tasoisia ihmisiä, kuten presidentti itse tai ulko- tai joku muu -ministeri tai edes joku korkean tason virkamies?  Heitähän on ollut ainakin presidentin esittelyssä tehdyn päätöksen mukaan paikalle lähetettynä varsin suuri joukko. 

Ja ennen kaikkea: mihin ulkopoliittiseen linjaukseen tälläinen tahditon ja lapsellinen käytös perustuu?  Kuka, missä ja milloin on päättänyt ryhtyä näin nirppanokkaiseksi ja prinsessamaisen herkkähipiäiseksi? Kuka, missä, miten ja millä valtuuksilla on asettanut sallitun rajat Mahmoud Ahmadinejadille YK:n yleiskokouksia varten?  Koskevatko samat rajat myös muita puhujia?

Mahmoud Ahmadinejadin puhe sisälsi monia mielenkiintoisia ja ajankohtaisia asioita vaikka toki myös yliampuvia propagandapläjäyksiä. Jos siitä riisuu uskonnollisen hömpän, jäljelle jää ihan kelvollista puhetta YK:n yleiskokoukseen.   Luin tuon linkitetyn transkription enkä löytänyt siitä syytösten mukaista antiseministimiä enkä holocaustin kieltämistä.  Sen sijaan siellä esitetään puolueetonta tutkimusta 11.9 2001 tapahtuneesta World Trade Center -tornien (WTC) tuhoutumisesta sekä vastustetaan ydinaseita, vieraiden maiden miehityksiä, sionismia j.n.e.. Syytökset WTC-torneistakin olivat pikemminkin syytöksiä tapahtumien hätiköidystä hyväksikäytöstä perustelemaan Afganistanin sotaa eikä niinkään salaliittoteoretisointia.  Erityisesti Ahmedanijadin syytösten kohteena oli miehitys- ja siirtomaapolitiikka läntisten kapitalistien keinona hallita maailmaa, sen ihmisiä ja luonnonvaroja.

Onko niin, että suomalaiset ja muutkin läntiset tiedotusvälineet mielummin vaikenevat puheen oikeasta sisällöstä ja ajavat mielummin USAn propagandatuuttien sanomaa?  Onhan toki Ahmadinejadin puhekin, tietysti, heidän propagandaansa mutta eikö heillä ole siihen, siis propagandaan, ihan samanlaista oikeutta kuin muillakin?

Ahmadinejadin puhe antaa varsin kolkon ja raa'an kuvan USAn ja läntisten kapitalististinen maiden politiikasta ja sen taustalla olevista n.s. länsimaisista arvoista.  Siinä ilmeisesti syy herkkähipiäisyyteen.  Ahmadinejad piteli peiliä jonka kuvaa USAn poliittinen eliitti ja sen perässä juoksevat m.l. piskuinen Suomi, eivät kestä katsella. heidät ja siinä mukana meidät näytettiin housut kintuissa.  Silloin ylivertaisen mediavoiman omaavat länsimaat, tietenkin, vääristävät viestin ja tuovat tilalle omansa jolla perustella entisen kaltaisen politiikan jatkuminen.  Tärkeintä heille on, että me tavalliset taatiaiset länsimaissa emme näkisi mitä meno oikeasti on.

Viroa Kirjan ja ruusun päivänä

Satuin kulkemaan eilen Kirjan ja ruusun päivänä töiden jälkeen Helsingin keskustassa Narinkkatorin läpi.  Siellä oli lavalla haastateltavana Imbi Paju.  Kuulin osan tuosta haastattelusta enkä voinut kuin ihmetellä sitä yksisilmäisyyttä ja kuulijoiden arvostelukyvyn aliarvioimista jota lavalta tuli.

Siinä osassa jonka kuulin, väitettiin II Maailmansotaa edeltävässä poliittisessa pelissä vain Hitlerin ja Stalin pelanneen.  Muita osallistujia ei edes mainittu nimeltä vaan vain heidät ja heidän pelinsä yli pienten kansojen päiden.  Ilmeisesti Pajun historiakäsitykseen ei mahdu länsiliittoutuneiden tekemiset ollenkaan.  Ja myöskin Martti Turtolan tutkimukset Viron omasta politiikasta lienevät hänelle tuntemattomia.

Varsinaisen rimanalituksen hän teki verratessaan Konstantin Pätsin ja Johan Laidonerin kohtaloja kuvitteelliseen Tarja Halosen kohteluun.  Hänelle ei ilmeisesti tullut mieleen, että tuolloin elettiin sen ajan olosuhteissa.  Jos hän olisi halunnut hakea uudempia kohtaloita niin hän olisi voinut vaikka verrata tilannetta Irakiin tai Panamaan tai Jugoslavian hajottamiseen.

Ja miehityshorinakin tuli, tietenkin.  Historianlähteenäkin mainittu Paju ei kuitenkaan tunnu tietävän mitä sana miehitys tarkoittaa ja miten se eroaa valtion tai  alueen liittämisestä toiseen valtioon.  Mainio toinen esimerkki propagandarusinoiden keräämisestä historian pullasta on hieman vastaavanlainen juttu parin viikon takaisessa sunnuntai-hesarissa.  Siinä iskettiin tarinaa Estonia-teatterin johtajasta, Eri Klasista.  Hän kertoi kuinka heiltä vaadittiin neuvosto-Virossa myös NL-laista ohjelmistoa.  Klasin mielestä heiltä oli nerokas oivallus, että hehän ovat itsekin neuvostoliittolaisia ja heidän oma tekemänsä musiikki siis neuvotomusiikkia.  Tämä kelpasi Moskovalle kuulemma hyvin.  Mutta heti vieressä kerrottiin miehityksestä: NL siis miehitti NL:a.  O, sancta simplicitas sanoisivat muinaiset latinalaiset tuollaisesta.