Hyvinvointivaltion demokratiasta rahakkaiden harvainvaltaan

Björn Wahlroos esittelee uusimmassa kirjassaan ajatuksiaan kuinka hyvinvointivaltion demokraattisen enemmistön pitäisi luovuttaa valtansa markkinavoittajille eli kapitalisteille.  Muutamia julkisuudessa olleiden Wahlroosin ajatusten herättämiä kommentteja ennen koko kirjan lukemista.

Taloustieteen tohtori, hallituksen puheenjohtaja ja reservin kapteeni Björn Wahlroos on kirjoittanut kirjan.  Otsikkona Otavan julkaisemassa on "Markkinat ja demokratia - Loppu enemmistön tyrannialle".   En ole kirjaa lukenut mutta seurasin sen julkaisun tiimoilta tehtyä Wahlroosin haastattelua MTV3:n Huomenta Suomi -ohjelmassa.  Tuossa haastattelussa provosoiduin tähän kirjoitukseen kun Wahlroos esitteli demokratiakäsityksiään.

Wahlroosin esittämä teoria lähtee ihmisen valinnanvapaudesta.  Hän johtaa siitä demokratian olemuksen ja käytännön jossa hänen mukaansa ihmisen toteutuneet valinnat ovat demokratiaa.  Hän esitti nuo valinnat n.s. jaloillaan äänestämisenä jota hän kuvasi demokratian uudeksi ja tulevaisuuden ilmenemismuodoksi nykyisen edustuksellisuuteen ja vaaleihin perustuvan tilalle.

Oikeasti Wahlroosilta kuitenkin on jäänyt tai hän tietoisesti on jättänyt huomiotta muutaman seikan.  Ensinnäkin demokratia on kansanvaltaa jossa ihmiset päättävät yhdessä yhteisistä asioista ja silloin enemmistöllä pitääkin olla enemmän sananvaltaa kuin vähemmistöllä.  Se ei ole tyranniaa ellei enemmistö sorru sortamiseen, kuten esimerkiksi apartheid, rasismi, natsismi t.m.s.  Sen sijaan yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus jossa yhdessä rakennettua myös yhdessä käytetään, ei sitä ole.  

Toisaalta Wahlroos esitti esimerkissään itäisestä Euroopasta kapitalistiseen länteen tapahtuneessa, osittain laittomassa muuttoliikkeessä, että ihmiset äänestivät jaloillaan kapitalismin puolesta: eläköön kapitalismi.  Sen sijaan hän ei näytä tunnistavan ihmisten halua eläkkeelle äänestyksenä suomalaista johtamista ja työelämän olosuhteita avstaan.  Siinä on kyse kuulemma ihmisten laiskuudesta ja hänen mielestään ihmiset pitäisi kiristää töihin sosiaaliturvaa purkamalla.  Hänhän on ilmoittanut pitävänsä ihanteenaan suomalaista RUK-johtamista eli management-by-Perkele -tyyliä.  Se on lähempänä hirmuvaltaa eli tyranniaa kuin konsanaan hyvinvointivaltion demokratia.

Wahlroos myös esitteli haastattelussa ihmisten muuttoa ja uranrakentamista ulkomaille sekä verokilpailua osoituksena oikeasta demokraattisesta äänestämisestä.  Siinä häneltä on kadonnut demokratian pääominaisuus eli käsitys tasa-arvosta kansalaisten kesken.  Tuollaiset valinnathan ovat yleensä mahdollisia vain niille joilla on resursseja valita tuollaisia vaihtoehtoja.  Muut, vähempiosaiset, eivät pääse mukaan wahlroosilaiseen demokratiaan. Aiemmin Wahlroosin käsityksiä olisi nimitetty harvainvallaksi eli oligarkiaksi ja kun ottaa huomioon keillä nuo resurssit valintojen tekemiseen on, myös rahavallaksi eli plutokratiaksi.


Valtioajattelussaan tiukkana kapitalismin edunvalvojana profiloitunut Wahlroos sen sijaan tuntuu tulevan kapitalismin kehityksen jälkijunassa, ainakin jos on uskominen Taloussanomat-lehden juttua hänen kirjastaan.  Hän kaipaa ameriikkalaistyylistä vahvan johtajan valtioita.  Ne ovat kuitenkin jo historiaa sillä ylikansalliset kapitaalikasautumat ovat jo ajaneet niiden ohi.  Johtajat niissä, kuten esimerkiksi Barack Obama, ovat rahoittajiensa vankeja eivätkä vahvoja itsenäisiä toimijoita. Epäilen Wahlroosin sen ymmärtävän mutta haluavan kuorruttaa kapitaalien etuja ajavaa sanomaansa demokrattisella valtiojohtajan valinnalla.  Meidän muiden sen sijaan pitäisi nähdä ohi ja edelle Wahlroosin ajattelusta.

Wahlroos on aiemminkin kunnostautunut tiukkana ja oman asiansa osaavana oman etunsa ajajana.  Niin tässäkin,  Hän vain piilottaa oman etunsa passiivimuotoihin mutta nimeää vastustajansa, nuo ilkeät laiskurit jotka sosiaaliturvassaan imevät häneltä hänelle mukamas kuuluvaa lisäarvoa.  Wahlroosin älyllistä terävyyttä ja nokkeluutta sananpyörittäjänä ei pidä aliarvioida vaan siihen on vastattava toisaalta asiallisesti perustellen mutta toisaalta sananokkeluuttakaan ei pitäisi unohtaa sillä se tuo julkisuutta ja sitä kautta parhaimmillaan voidaan herättää ajattelua.


Kuten alussa mainitsin, en ole, vielä, kirjaa lukenut vaan purkaukseni perustuu hänen kirjanjulkaisun yhteydessä antamaansa buffihaastatteluun ja muutamaan nettilehden kirjoitukseen.  Pyrinkin siis rajaamaan kommentointini niissä esiintyviin.  Lukenen teoksen myöhemmin kun sen divarista tai kirjastosta käsiini saan.  Sitä ennen pidättäydyn tukemasta kirjan hinnalla Wahlroosia ja Reenpäiden kirjaimperiumia.

Tasa-arvon mekin ansaitsemme

Tasavallan presidentti Tarja Halonen on myöntänyt pari valtiopäiväneuvoksen arvonimeä.  Saajina ovat vihreiden Erkki Pulliainen ja SDP:n Mikko Elo pitkän valtiopäivämiesuransa palkkioksi.  Molemmat ovat olleet Eduskunnassa 24 vuotta.

Jos ja kun valtio ja yhteiskunta on tasavalta jossa ihmiset ovat tai ainakin pitäisi olla keskenään tasa-arvoisia ja -vertaisia ilman eriarvoistavia sääty- tai kastilaitoksia niin luulisi ihmisten nostamisen arvonimillä tai ritarikuntien arvomerkeillä toisten yläpuolelle olevan turhaa.  Tuollaiset arvot ovat naurettavia ja tasavallassa täysin turhia. 

Ihmisten hyvien tekojen muistaminen ja positiivinen palaute on tietysti mukavaa ja kannustaa ihmisiä, kuulemma, parempiin suorituksiin jatkossakin.  Sitä voidaan kuitenkin antaa muullakin muistamisella ja julkisella tunnustamisella, ilman kohteiden arvon korostamista.  Tekojen arvo on oikeasti eri asia kuin ihmisen arvo.  Näidenkin ihmisten, Elon ja Pulliaisen valtiopäivähistoriasta voisi nostaa esiin tekoja jos palkitsija eli presidentti niin tarpeelliseksi näkee.  Tai jos yksittäisiä tekoja ei löydy mutta 24 vuoden ura valtiopäivillä katsotaan palkitsemisen arvoiseksi niin sitten se.  Palkinto tai muistaminen voisi olla esimerkiksi virallisluontoinen ja julkinen kiitoskirje, mitali tai vaikka muotokuva parlamentin seinälle.

Jaakko Juteini (1781 - 1855) kirjoitti aikoinaan runon Laulu Suomessa.  Sillä varmaan kiusataan koulukkaita vieläkin.  Se alkaa sanoin "Arvon mekin ansaitsemme Suomen maassa suuressa"  ja päättyy kertosäkeeseen ":,:valistus on viritetty, järki hyvä herätetty:,:".  Välissä kehutaan suomalaisten työtä ja sivistystä antaen arvoa kaikille eikä vain valikoiduille ylempään arvoon nostetuille.  Olisi siis meidänkin hyvä jo tavoittaa Juteinin valistunut järjen käyttö.

***

Toki valtio voi arvonimillä ja -merkeillä ihan hyvin rahastaakin tittelinkipeitä. Tässä tapauksessa sitäkään hyötyä ei ole kun valtio siirtää k.o. henkilöiden osalta rahaa taskusta toiseen ja siihen siirtelyynkin kuluu energiaa.

Jos arvonimi- ja -merkkikauppaa haluaisi valtion rahanhankintakeinona tehostaa, niille voisi pystyttää nettikaupan josta saisi ostaa nimiä ja krääsää kukin halunsa ja maksukykynsä mukaan markkinaehtoisesti.  Posti toimittaisi killuttimet ja paperit leimoilla, sineteillä ja hanhensulilla varustettuna sen mukaan mitä kukin tilaa ja haluaa maksaa.  Jos ja kun asiakas haluaa, voisi järjestää myös juhlallisia luovutuspippaloita erilaisissa ympäristöissä ihan fyysisesti tai virtuaalisesti.  Erilaisia ritari- ja muita sankarikuntia voisi tietysti rakennella ihan some-pohjaisestikin.  Tietysti myös kunnille voisi sallia saman rahoituskeinon. eikun Visa vinkumaan.