Aikamme raju riento

Kimmo Kiljunen median ympäröimänä eduskunnassa
perjantaina.
LEHTIKUVA / JUSSI NUKARI

 Päädyin hieman laajempaan pohdintaan "aikamme rajusta riennosta" *) Kimmo Kiljusen kohtalon tiimoilta.  Kiljunen on "pitkän linjan" sosiaalidemokraattinen poliitikko joka on toiminut tällä vaalikaudella Eduskunnan ulkoasian valiokunnan puheenjohtaja.  Nyt hän tuli sanoneeksi mielipiteensä itärajan sulkemisesta kannattaen sen aukaisemista.  Hän käytti kokemuksensa lisäksi myös perheensä omakohtaisia kokemuksia kantansa perusteluina.  Sotakiimaisen poliittisen eliitin kosto oli välitön ja julma.  Kiljunen on m.m. joutunut eroamaan puheenjohtajuudesta ja hänet on peikotettu putinistiksi ja jotkut puhuvat jopa maanpetturuudesta. Emmekä vielä tiedä mitä kaikkea tästä vielä hänelle seuraa, kuin myös niille joille hänestä rakentavat pelottavaa esimerkkiä.

Samanlaisia hyökkäyksiä on viime aikoina tehty myös niitä vastaan jotka aikoinaan ajoivat Ottawan sopimusta (1997) eli jalkaväkimiinojen kieltoon liittymistä.  Tulilinjalla ovat esimerkiksi Tarja Halonen ja Erkki Tuomioja. Kaikki kolme ovat sosiaalidemokraatteja.

Eduskunnassa on myös useampia, sekä sosiaalidemokraatteja että muita, jotka mielessään vastustavat nykyistä menoa tai ainakin haluaisivat suhtautua siihen kriittisemmin.  He lienevät myös tässä infovaikuttamisessa kohteina.

Mitä tämä kertoo ajastamme?

Aikaisemmin edes sanottiin arvostettavan mielipiteen- ja sananvapautta.  Julkisuuteen kerrottujen mielipiteiden moninaisuutta pidettiin olleellisesti demokratiaan kuuluvana.  Nyt hyökätään jokaisen kimppuun joka uskaltaa edes mainita jotain poikkipuolista valtavirraksi asetetulle "totuudelle", etenkin jos se koskee jotain maailmanpolitiikan suurvaltaristiriitaa.  Meille on demonisoitu vihollisiksi Venäjä, Kiina, Iran, P.Korea ja kaikki jotka uskaltavat haastaa USAn ylivallan, sen kansalliset edut ja geostrategiset imperatiivit **).  Samaten hyökkäyksen kohteeksi meillä joutuu jokainen henkilö joka uskaltaa nähdä ja varsinkin kertoa näkemyksiä jotka eivät asetu linjaan meille asetetun suurvaltaosapuolen eli n.s. läntisen arvoyhteisön diktaattien kanssa.

Vanha kun olen, muistan kuinka nykyään niin kovin parjatulla 1970-luvulla poliittisen keskustelumme kirjo oli laaja.  Eduskuntaankin mahtui kaikensorttisia, aina Tuure Junnilasta ja Georg C. Ehrnrooth:sta Veikko Vennamon kautta Taisto Sinisaloon ja Markus Kainulaiseen.  Nyt jo SDP:ssäkin, jossa ennen oli "katto korkealla ja seinät levällään" mielipiteiden kirjon suhteen, siivotaan sopimattomia erimielisiä. Kiljustakin vaikka hän on ollut ihan sotaisa m.m. Ukrainan tilanteessa.  Alkavat siis lähestyä tannerilaisten ***) n.s. aseveli-"sosialistien" ****) linjoja sotaisuudessaan.

Kaikki tämä kytkeytynee siihen kuinka poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen eliittimme liittää meitä USA:n johtamaan länteen (m.m. NATO-jäsenyys, Isäntämaa-MoU, DCA-sopimus j.n.e.).  Ne siis tekee sotaa.  Jo Neuvostoliiton aikoina heidän halunsa oli tiedossa mutta he katsoivat tarvitsevansa vielä sordiinoa ja puhuivat puolueettomuudesta sekä ystävällisistä naapuruussuhteista.  Se toi kaupankäyntiä ja ylläpiti rauhaa.  Sitä mukaa kun NL rapistui ja lopulta hajotettiin, eliittimme katsoi vapautuneensa rajoitteistaan ja on on askel askeleelta hirttänyt meitä USA:n kansallisiin etuihin.  Niitä ovat perimmiltään sikäläisten  finanssikapitalistien sekä sotateollisen kompleksin omistajien globaalit voitot.  Siitä ihan Carl Philipp Gottfried von Clausewitz:n (1780-1831) oppien mukaan seuraa "(talous-)politiikan jatkaminen toisin keinoin".  Jotta jatko toimisi sujuvasti, eliitti tarvitsee "oikeaa henkeä" ja sitä lietsotaan juuri tällä yhden totuuden poliitikalla jossa demonisoidaan vihollisiksi määritellyt ja enkelöidään samanmieliset.  Onhan "hyviksien" niiin paljon helpompi käydä "pahiksien" kimppuun kun niiltä on viety ihmisarvokin

Toisaalta on vielä rajakähinässä on aspekti josta voisi tarkastella asiaa vanhan poliittisen keinon kautta.  Onhan "aina" tiedetty kuinka ulkopoliittisella kähinällä voivat vallassa olijat peitellä sisäpolitisia ongelmia.  Niinpä tässäkin Riikka Purran ja Petteri Orpon n.s. Ratelihallitus *****) peittelee kurjistamispolitiikkansa seurauksia ulkopolitiikkaan puhaltaman kuplan avulla.

Odense: Keld Moseholm, Kejserens nye klæder (1988)

der (988) OdenseTarvitsemme siis entistä enemmän ihmisiä jotka uskaltautuvat uhmaamaan ainoaksi "totuudeksi" asetettuja doktriineja, mielipiteen- ja sananvapautta ja rohkeutta niitä käyttää.  Meidän pitää osoittaa että sodanlietsojilla olisi housut kintuissa jos heillä vaatteet yleensä olisi. Muistanemme vanhan sadun keisarista ilman niitä ******).  Hehän ovat jo paljastaneet sotaisan olemuksensa koko raakuudessaan.

---

*) "Raju on ajan riento" oli aikoinaan m.m. Yleisradion pääjohtana ja SDP:n puoluesihteerinä toimineen Erkki Raatikaisen (1930-2011) muistelmien nimi. Siitä se on ylennyt n.s. "lentäväksi lauseeksi".

**) "USA:n geostrategiset imperatiivit tässä siten kuin Zbigniew Brzezinski (1928-2017) niitä teoksessaan "The Grand Chessboard: American Primacy and Its Geostrategic Imperatives"  (1997) kuvailee.

***) "Tannerilaisuus" Väinö Tanner:n johtamana oikeistolaisuutena SDP:ssä.

****) "Asevelisosialistit" olivat IIMS:n jälkeisiä sosialidemokraatteja jotka olivat sodan aikana olleet innokkaista Natsi-Saksan aseveljiä eivätkä sodan jälkeenkään halunneet luopua linjastaan uusissa oloissa. Johtohahmoja m.m. Unto Varjonen, Väinö Leskinen, Penna Tervo, Yrjö ”Jahvetti” Kilpeläinen ja Aarre Simonen.

*****) Rateli eli mesimäyrä (Mellivora capensis) on Riikka Purran esiinostama afrikkalainen näätäeläin.  Purra valikoi sen totemieläimekseen koska se ei kuulemma välitä pa**aakaan.  Sen takia lempinimeksi nykyiselle hallitukselle.

******) Viittaus tanskalaisen Hans Christian Andersen:n (1805-1875) satuun "Keisarin uudet vaatteet" (tansk. "Kejserens nye Klæder") vuodelta 1937.