Meille kerrotaan, että eurooppalaiset ja kansainväliset pankit ovat kriisissä. Syyllisiksi osoitetaan Kreikkaa, Portugalia j.n.e. Voisiko joku talousviisas jossakin selittää tämän mekanismin?
Mehän rakennamme verorahoihin perustuen ympäri Eurooppaa tukimekanismeja joilla autetaan velkaantuneita maita maksamaan velkansa pankeille? Miten pankit voivat joutua niiden takia rahoitusongelmiin kun niiden antamat lainat hoituvat ajallaan viimeistään meidän veronmaksajien rahoilla.
Tosin välissä meidän hallituksemme lainaavat samoilta pankeilta lisää rahaa rahoittaakseen nuo ongelmamaiden lainanmaksut. Mutta sehän on varmaa liiketoimintaa pankeille ja takaa lisää korkotuottoja. Kyseessä on siis pomminvarma liiketoiminta ilman mitään omia riskejä kun ne on siirretty eri EU-maiden veronmaksajille. Lopullisten laskujen maksajat on vielä jätetty ilman reaalivakuuksia jotta omaisuudet päätyvät taatusti sinne mihin niiden katsotaan kuuluvankin eli suurten ylikansallisten kapitaalien joukkoon.
Kyseessä siis ei ole oikea pankkien luottotoimintaan liittyvä ongelma vaan sen täytyy olla toisen sortin puhallus jossa pääomittamisen nimellä pankkien omistajille kerätään rahaa. Oikeasti pankkien pääoman kai pitäisi kapitalismissa olla omistajien siihen sijoittamaa rahaa tai asiakkaiden tallettamaa rahaa. Jos siinä tarvitaan lisää pääomaa niin se kai pitäisi olla osakeannin paikka? Kaupattaisi osakkeita halukkaille ostajille, niin entisille kuin uusillekin omistajille. Ja talletusrahaa saa maksamalla rahalle korkoa.
Tässä yhteydessä taitaa mennä tai tahallisesti sekoitetaan pankin pääoma ja pankin pörssiarvo. Pääomahan on pankissa rahan teossa tarvittavaa pääomaa jolla vastata pankin liikkeelle laskemasta pankin itse tekemästä lainarahasta. Kyse on näennäisestä vastuusta sillä tällä hetkellä vastaavan määräksi kai riittää 0,8 % lainojen määrästä. Pankin pörssiarvo taas on hinta jonka pankin omistaja saa tai saisi realisoidessaan omistustaan. Edellisen jääminen liian pieneksi supistaa pankin liiketoimintaa mutta jälkimmäinen ei vaikuta siihen oikeastaan ollenkaan vaan pankkien omistajien omaisuuden arvoon ja se tuntuu olevan niin EU-tason kuin kansallisten talouspoliitikkojen tämän hetkisistä huolista suurin. Höttörahatalouden kupla kun ei saisi puhjeta. Samalla työnantajat käyttävät tilannetta surutta hyväkseen reaalitaloudessa kiinni olevissa työehtosopimusneuvotteluissa.
Jälleen siis Bertold Brechtin sanat osoittautuvat oikeiksi: "Sillä mitä on tiirikka verrattuna osakkeeseen? Mitä on pankkiryöstö
pankin perustamiseen verrattuna? Mitä miehen murhaaminen verrattuna
miehen palkkaamiseen?" (Roolihahmo Puukko-Mackie, Kerjäläisooppera (Dreigroschenoper), 1928)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vakuudet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vakuudet. Näytä kaikki tekstit
lauantai 8. lokakuuta 2011
sunnuntai 4. syyskuuta 2011
Puttosen pörinöitä
Viikonlopun paperisessa Ilta-Sanomissa haastatellaan Aalto-yliopiston rahoituksen professoria, Vesa Puttosta yli sivun jutussa. Hän tuntuu vastustavan kiihkeästi Kreikalta vaadittavia lainojen ja takuiden vakuuksia. Hänen kantansa on toimittaja Mika Koskinen tiivistänyt viiteen väitteeseen (kursiivit suoria lainauksia lehtijutusta).
1) Valtiot ovat erilaisia lainaajia kuin yritykset tai yksityishenkilöt. Valtio on suvereeni, jolla on verotusoikeus.
Erilaisuus on tähän asti perustunut siihen, että valtion ei ole katsottu voivan mennä konkurssiin ja sillä on katsottu olevan aina mahdollisuus maksaa velkansa, ainakin seuraavaan sotaan saakka. Toinen mahdollisuus on ollut hoitaa maksuvalmius muuttamalla valuuttakursseja. Nyt kuitenkin Kreikka on konkreettisesti tilanteessa jossa konkurssi on mahdollinen eikä EU:n oloissa sillä ole mahdollisuutta valuuttakurssien kautta hoitaa tilannetta. Verotusoikeus ei muuta tätä asetelmaa.
2) Poliitikot sanovat, että heillä on Suomen kansalta saatu valtuutus vaatia vakuuksia. Eivät ne olleet mitkään vakuusvaalit. Äänestin sinne kansanedustajaa.
Puttosen mielestä siis kansanedustajien eikä heidän puolueidensa pitä muistaa vaalien jälkeen mitä lupasivat vaalikampanjassaan. Itse asiassa hallituspoliitikoilla ei ole valtuutusta vaan velvollisuus vaatia vakuuksia. Ja jos eivät niitä saa, jäättää Suomi pois koko järjestelystä.
3) Jos vakuuksia ei voi teknisistä syistä vaatia, niin sehän vitsi koko homma.
Vitsiksi homma muuttuu vasta jos ennakkoehdosta ei pidetä kiinni ja mennään lainajärjestelyyn mukaan ilman vakuuksia. Tekniikka on vain hidaste jos sekään. Teknisesti EU:n perussopimukset kieltävät EU:n laajuiset tukijärjestelyt mutta ei se ole estänyt tukemasta Kreikkaa jo aiemminkin, eikä Irlantia j.n.e.
4) Jos vakuudet olisivatkin teknisesti mahdollisia,niin se, että vaadimme Suomelle paremman oikeuden kuin mitä muut saavat, tarkoittaa sitä, etytei kukaan lainaa rahaa Kreikalle enää millään ehdoilla. Se taas johtaa siihen, että eurooppalaisia valtioita lainoteta muut kuin toiset euromaat.
Tässä Puttonen jo valehtelee. Suomi ei ole ollut vaatimassa "parempaa oikeutta" sillä eihän Suomi ole sulkenut pois mahdollisuutta muiden vaatia samaa eli vakuuksia omille lainoilleen ja takauksilleen. Parasta olisi ollut, jos jo keväällä olisi lähdetty koko EU:n laajuisesti tielle jota Suomesta ehdotettiin eli olisi laadittu kaikille koko järjestelyä koskeva vakuus- ja takuujärjestely.
Toisaalta Puttonen väittää, että kukaan ei lainaisi enää Kreikalle. Miksi ei lainaisi jos tarjolla olisi vakuudet? Pikemminkin lainan saamisen luulisi olevan helpompaa ja halvempaa jos vakuudet ovat kunnossa. Nythän Kreikan lainat ovat sikakalliita juuri riskin takia.
5) Vakuusvaateilla tehdään jumalattomasti hallaa Suomen asemalle EU:n sisällä. Suomesta on tullut itsepäinen känkkäränkkä, johon ei voi enää luottaa jatkossa.
Kuinka niin? Onko epäluotettavaa ilmoittaa, että ei lähde järjestelyyn mukaan ilman vakuuksia ja pitää ilmoittamastaan ennakkoehdosta kiinni? Eikö nimen omaan toisinpäin toimiminen olisi epäluotettavaa?
Onko känkkäränkkäilyä ajaa omia ennalta ilmoittamiaan ehtoja? Käsittääkseni kukaan ei pidä Isoa Britanniaa känkkäränkkänä vaikka se on vaatinut oman oikeutensa maksattaa osan jäsenmaksuistaan muilla, ml. Suomi.
Pikemminkin tämä episodi on osoittanut, että Suomea ja suomalaisia ei voi enää pitää äänettömänä yhtiömiehenä joka suostuu ihan mihin tahansa ilosta istua isojen poikien kanssa samoissa pöydissä, tai ainakin pöydän alla, tai ainakin eteisessä tai ainakin olla hengessä mukana.
Sen sijaan ulkoministeri Erkki Tuomioja lienee oikeilla jäljillä sanoessaan Helsingin Sanomien mukaan, että Suomen vaatimukset itseasiassa hakevat koko Euroalueelle taloudellista kestävyyttä. Tuomioja on oikeassa jos tämä jupakka johtaa realististisempaan poliittiseen ajatteluun ja siitä sellaisten johtopäätösten vetoon, että pankkien harjoittama ahne rahastus saadaan kuriin.
Siinä Puttonen on oikeassa, että Soini-ilmiöllä on osansa suomalaisten hallituspiirien tiukkuudella tässä asiassa. Normaalioloissahan olisi jo aikapäiviä sitten lipsahdettu vanhaan jees-miehen osaan. Vakuuspuheet eivät olisi tulleet heille edes mieleen koska se olisi vaatinut oman äänen ja mielipiteen esiintuomista isojen poikien ja tyttöjen pöydässä. Viimeistään Saksan liittokansleri Angela Merkelin jyrähdys olisi saanut suomi-ministerille löysät housuun. Nyt Soinin pelko näyttää olevan viisauden alku.
Aalto-yliopiston piti nostaa suomalainen tiede ennennäkemättömään kukoistukseensa. Jos jutun substanssi on todella Vesa Puttoselta eikä bulevardilehden toimittajalta niin arvon professori näyttäisi olevan esimerkki siitä miten paljon yliopistossa on vielä tekemistä. Niin normaalijärjelle vieraita hänen ulostulonsa, ainakin tuossa muodossa, ovat.
1) Valtiot ovat erilaisia lainaajia kuin yritykset tai yksityishenkilöt. Valtio on suvereeni, jolla on verotusoikeus.
Erilaisuus on tähän asti perustunut siihen, että valtion ei ole katsottu voivan mennä konkurssiin ja sillä on katsottu olevan aina mahdollisuus maksaa velkansa, ainakin seuraavaan sotaan saakka. Toinen mahdollisuus on ollut hoitaa maksuvalmius muuttamalla valuuttakursseja. Nyt kuitenkin Kreikka on konkreettisesti tilanteessa jossa konkurssi on mahdollinen eikä EU:n oloissa sillä ole mahdollisuutta valuuttakurssien kautta hoitaa tilannetta. Verotusoikeus ei muuta tätä asetelmaa.
2) Poliitikot sanovat, että heillä on Suomen kansalta saatu valtuutus vaatia vakuuksia. Eivät ne olleet mitkään vakuusvaalit. Äänestin sinne kansanedustajaa.
Puttosen mielestä siis kansanedustajien eikä heidän puolueidensa pitä muistaa vaalien jälkeen mitä lupasivat vaalikampanjassaan. Itse asiassa hallituspoliitikoilla ei ole valtuutusta vaan velvollisuus vaatia vakuuksia. Ja jos eivät niitä saa, jäättää Suomi pois koko järjestelystä.
3) Jos vakuuksia ei voi teknisistä syistä vaatia, niin sehän vitsi koko homma.
Vitsiksi homma muuttuu vasta jos ennakkoehdosta ei pidetä kiinni ja mennään lainajärjestelyyn mukaan ilman vakuuksia. Tekniikka on vain hidaste jos sekään. Teknisesti EU:n perussopimukset kieltävät EU:n laajuiset tukijärjestelyt mutta ei se ole estänyt tukemasta Kreikkaa jo aiemminkin, eikä Irlantia j.n.e.
4) Jos vakuudet olisivatkin teknisesti mahdollisia,niin se, että vaadimme Suomelle paremman oikeuden kuin mitä muut saavat, tarkoittaa sitä, etytei kukaan lainaa rahaa Kreikalle enää millään ehdoilla. Se taas johtaa siihen, että eurooppalaisia valtioita lainoteta muut kuin toiset euromaat.
Tässä Puttonen jo valehtelee. Suomi ei ole ollut vaatimassa "parempaa oikeutta" sillä eihän Suomi ole sulkenut pois mahdollisuutta muiden vaatia samaa eli vakuuksia omille lainoilleen ja takauksilleen. Parasta olisi ollut, jos jo keväällä olisi lähdetty koko EU:n laajuisesti tielle jota Suomesta ehdotettiin eli olisi laadittu kaikille koko järjestelyä koskeva vakuus- ja takuujärjestely.
Toisaalta Puttonen väittää, että kukaan ei lainaisi enää Kreikalle. Miksi ei lainaisi jos tarjolla olisi vakuudet? Pikemminkin lainan saamisen luulisi olevan helpompaa ja halvempaa jos vakuudet ovat kunnossa. Nythän Kreikan lainat ovat sikakalliita juuri riskin takia.
5) Vakuusvaateilla tehdään jumalattomasti hallaa Suomen asemalle EU:n sisällä. Suomesta on tullut itsepäinen känkkäränkkä, johon ei voi enää luottaa jatkossa.
Kuinka niin? Onko epäluotettavaa ilmoittaa, että ei lähde järjestelyyn mukaan ilman vakuuksia ja pitää ilmoittamastaan ennakkoehdosta kiinni? Eikö nimen omaan toisinpäin toimiminen olisi epäluotettavaa?
Onko känkkäränkkäilyä ajaa omia ennalta ilmoittamiaan ehtoja? Käsittääkseni kukaan ei pidä Isoa Britanniaa känkkäränkkänä vaikka se on vaatinut oman oikeutensa maksattaa osan jäsenmaksuistaan muilla, ml. Suomi.
Pikemminkin tämä episodi on osoittanut, että Suomea ja suomalaisia ei voi enää pitää äänettömänä yhtiömiehenä joka suostuu ihan mihin tahansa ilosta istua isojen poikien kanssa samoissa pöydissä, tai ainakin pöydän alla, tai ainakin eteisessä tai ainakin olla hengessä mukana.
Sen sijaan ulkoministeri Erkki Tuomioja lienee oikeilla jäljillä sanoessaan Helsingin Sanomien mukaan, että Suomen vaatimukset itseasiassa hakevat koko Euroalueelle taloudellista kestävyyttä. Tuomioja on oikeassa jos tämä jupakka johtaa realististisempaan poliittiseen ajatteluun ja siitä sellaisten johtopäätösten vetoon, että pankkien harjoittama ahne rahastus saadaan kuriin.
Siinä Puttonen on oikeassa, että Soini-ilmiöllä on osansa suomalaisten hallituspiirien tiukkuudella tässä asiassa. Normaalioloissahan olisi jo aikapäiviä sitten lipsahdettu vanhaan jees-miehen osaan. Vakuuspuheet eivät olisi tulleet heille edes mieleen koska se olisi vaatinut oman äänen ja mielipiteen esiintuomista isojen poikien ja tyttöjen pöydässä. Viimeistään Saksan liittokansleri Angela Merkelin jyrähdys olisi saanut suomi-ministerille löysät housuun. Nyt Soinin pelko näyttää olevan viisauden alku.
Aalto-yliopiston piti nostaa suomalainen tiede ennennäkemättömään kukoistukseensa. Jos jutun substanssi on todella Vesa Puttoselta eikä bulevardilehden toimittajalta niin arvon professori näyttäisi olevan esimerkki siitä miten paljon yliopistossa on vielä tekemistä. Niin normaalijärjelle vieraita hänen ulostulonsa, ainakin tuossa muodossa, ovat.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
