Mikä on totta ja mikä ei?

Nyt kun Lilius siirretään sivuun, "erityistehtäviin", niin taas tulee uudella tavalla aikaisempien kertomusten kanssa ristikkäistä "tietoa". Fortum on Matti Lehden YLElle kertoman mukaan etsinyt jo viime syksystä uutta toimitusjohtajaa Liliuksen paikalle. Mikähän tässä jutussa yleensä enää on totta ja mikä ei? Varmaan vain energianhinnan nousu tavallisille sähkön ja lämmön kuluttajille.

Toisaalta miten tämä Tapio Kuula poikkeaa entisestä? Eikös hän ole ollut myös näitä bonuksilla palkittujen kärkipäätä, toisena heti Liliuksen jälkeen. Tuskin siis meno miksikään muuttuu.

Vielä kerran Liliuksesta

Jos tavallinen työläinen käyttäytyisi kuten Lilius tiedotustilaisuudessaan, käytettäisi työsuhteen purkamisesta annettuja työsopimuslain pykäliä kaikessa ankaruudessaan. Työntekijä lähtisi siltä seisomalta ja ilman irtisanomisajan palkkaa. Mutta mitä lie Liliuksen ja kaltaistensa sopimuksiin kirjoitettu kun heille pitäisi tälläisessäkin tilanteessa maksaa heidän kultaiset kädenpuristuksensa.

Oma ja eri juttunsa on sitten miten paljon Liliuksen puheissa on perää. Häkämiehen julkisuudessa esitetyt puheet ovat todella kummallisia. Omistajallako ei nykykapitalismissamme ole sanan sijaa siihen miten ja kuka itse omistettua yritystä johtaa. Hannu Raittila taitaa olla oikeassa kirjassaan "Liikkumaton liikuttaja" kun kirjoittaa kapitalistien menettäneen päätäntävaltansa omistuksiinsa. Hän tosin taisi tarkoittaa kapitalistin mahdollisuutta päättää miten paljon lisäarvoa yrittää repiä kapitaalillaan. Nyt kehitys on mennyt siitäkin eteenpäin kapitalismin pääpuolustajapuolueen kykyministerien johdolla. Onko siis kapitalistien tärkeimpänä haasteena Kokoomus, Kokoomus ja Kokoomus vai Häkämies, Häkämies ja Häkämies.

Jos Liliuksen sopimuksesta ei päästä irti, hänet pitäisi siirtää erityistehtäviin Raateen hampaan kellariin josta hänelle voitaisi varata työhuone ja kellokorttikone ovenpieleen. Hänen edellytettäisi saapuvan työpaikalleen joka aamu kello seitsemän ja työaikalain mahdollistamat tauot huomioiden hän saisi lähteä kahdeksan tunnin työajan päätyttyä, plus tietenkin pekkasvapaat. Erityistehtävänä hän voisi lajitella paperiklemmareita ja teroittaa muiden virkailijoiden lyijykyniä. Erityisesti pidettäisi huolta, että hän kannustuisi jatkamaan työuraansa säädettyyn vanhuuseläkeikään, 65v, saakka.

Ahneudesta ja kannustamisesta

Olen jo vuosia ihmetellyt kannustamisen ja ahneuden mekanismeja.  Nyt Fortumin ja Liliuksen takia asia tuntuu taas ajankohtaiselta.  

Meillä näyttää olevan tapana, että köyhää kansaa ja työläisiä kannustetaan ottamalla heiltä etuuksia pois.  Se mukamas kannustaa heitä yhä uusiin ponnistuksiin tai ainakin johdattaa heidät pois lorvehtimasta.  Sen sijaan parempiosaisille pitää antaa kannustepalkkioita lisää jotta he oikein innostuisivat raatamaan.  Erityisen tärkeää tuntuu olevan antaa heille kultaisia kädenpuristuksia siltä varalta, että heidän sitouttamisensa ei onnistunutkaan tai, että heistä pitää päästä eroon.

Erityisen kummalliselta tämä tuntuu kun he eivät itse tunnu pitävän rahallista palkkiota arvossa vaan kehuvat kuinka heitä kannustaa mielenkiintoiset haasteet.  Raha ei heille tunnu merkitsevän mitään vaan työskentely haastavassa ympäristössä mielenkiintoisten ja luovien ihmisten parissa antaa heille elämän sisällön.  Näin ainakin erilaisissa lehtihaastatteluissa he antavat ymmärtää.

Joskus vuosikymmeniä sitten oli muodikasta puhua Maslowin tarvehierarkiasta.   Sen mukaanhan ihminen alimmalla tasollaan tarvitsee fyysisten tarpeiden tyydyttämisen ja ylimmillä tasoilla ovat henkiset, itsensä tyydyttämisen tarpeet.  Silloin oltiin mieltä, että kehittynyt nykyihminen olisi siellä tarvehierarkian ylimmillä portailla.  Voisimme siis olettaa, että kehittyneet yritysjohtajat ja muut yhteiskuntamme valioyksilöt olisivat korkeammalla tarpeiden tyydyttämisen tasolla kuin tavalliset työläistaatiaiset.   Mutta esimerkiksi Fortumin ja muiden suuryritysten kannustejärjestelmät osoittavat päinvastaista.  Onko Lilius & kmpninsa muut suomalaiset yritysjohtajat poikkeusyksilöitä vai Maslowin teoria puppua vai kannustinjärjestelmät aivan metsässä?