Raameja vaihtoehtobudjetille

Näin kevättalven lähestyessä on ollut tapana alkaa puhua seuraavan vuoden budjetin raameista ja kehyksistä sekä linjoista.  Halajanpa minäkin laittaa lusikkani sitä soppaa hämmentämään näkemyksilläni miten tässä tilanteessa tulisi tarjota edellytyksiä budjetin raameen laajentamiselle ja linjauksille jotta niille saataisi nykyistä enemmän mahdollisuuksia  talouspolitiikan hyödylliselle harjoittamiselle.

Suomen kansantalouden tilasta, välillä vahvaksi kehutusta ja välillä kuraksi haukutusta, velkoineen kaikkineen on väännetty jo vuosia.  Sen vahvuudella milloin perustellaan sotavarustelua ja Kiovan hallinnon tukemista sekä toisella kertaa valkaantumiseen vetoamalla on kieltäydytty pitämästä terveydenhoitoa, koulutusta, sosiaaliturvaa y.m. tarpeellista kunnossa.  Samalla on toitotettu "velkajarruksi" 1) kutsuttua teknistä ylärajaa valtionvelalle kuten myös sille saatua tukea oppositiosta (pl. Vasemmistoliitto).

Oma lukunsa on etenkin oikeistopoliitikkojen hataralla pohjalla oleva julistus sotateollisuuden autuaaksi tekevästä voimasta.  Erityisesti Kokoomuksen militantti talousliberaali siipi sitä hehkuttaa, mukanaan Petteri Orpo, Antti Häkkänen eikä Perussuomalaisetkaan hiljaa ole.

Yleinen viitekehys valtiontaloutta koskettelevalle keskustelulle on hiipunut kasvu sitten 2008 talouskriisin.  Sen jälkeistä aikaa on kuvattu harhaanjohtavasti kasvuttomaksi vaikka kyse on pikemmin hitaasta kasvusta jolla on jääty jälkeen EU-laisten y.m. verrokkimaiden nousukausista, puhumattakaan Kiinasta, Intiasta ja Venäjästä joita on yritetty hillitä erilaisia USAn hybridisodan talousoffensiiveillä 2) tulleista sanktioiden kautta piratismiin (mm laivakaappaukset), terrorismiin (mm Nord Stream -putkien räjäytykset) ja vihollisiksi koettujen murhiin (m.m. Ajatollah Ali Hosseini Khamenei (1939-2026)).  Kokokuva on kuitenkin monivivahteinen kun tarkastellaan talouden erityispiirteitä, kuten esimerkiksi työllisyyttä.

Pitkään EU:n, ml Suomi ennenkuin Jyrki Kataisen hallitus alkoi "hoitaa" taloutta 2008 kriisin jälkeen, melkoisen hyvä talouskehitys perustui keskisen Euroopan, etenkin Saksan vahvaan ja kasvavaan talouteen.  EU:n kehityksen USA tuhosi ajamalla pakotteillaan ja kiristyksellään lopettamaan halvan kaasun luotettavan tuonnin Venäjältä ja vaihtamaan se epävarmoihin ja kalliimpiin lähteisiin muualla mutta erityisesti USAlaiseen särötettyyn (tark. hydraulinen murtaminen; engl. "fracking" tai "hydraulic fracturing") LNG:hen. Puhumattakaan viennin tyrehdyttämisestä.  Seuraukset ovat historiaa.

Mitä siis olisi tehtävä?  Miten saada talous raiteelleen ja hyödyttävään tavallisia ihmisiä? Ihan nyt ad hoc ilman pitkällä tähtäyksellä rakenteita ja talouden syvällisiä prosesseja kumoatta, eli jättämällä kapitalismi särkemättä tässä katsannossa.

I - Yhteiskunnan pääsuunta olisi käännettävä pois läntisen valtapiirin (lue: USAn etupiiri) valtaapitävien etujen ajamisesta ja siihen liittyvästä sodanlietsonnasta kohti rauhan töitä.

Mitä se on?  Se on että irrottaudutaan NATOsta ja siihen liittyvistä muista sidonnaisuuksista, m.m. isäntämaa-MOU, DCA-sopimus j.n.e. ja rajoitetaan oma asevarustelu oman itsepuolustuksen rajoittamiin mittasuhteisiin.  Leikkauskohteita voisivat olla esimerkiksi hävittäjäkoneet, laivaston fregatit ja sotaliittoon kuulumisen maksut sekä rahan jakaminen sotien osapuolille.  Näin vapautuvat varat ohjattaisi yhteiskunnan välttämättömyyksien kuten terveydenhuollon, sosiaaliturvan ja koulutuksen tarpeisiin.  Onnistuminen varmistettaisi muuttamalla ulkopolitiikka nykyisestä sotaliittoumapolitiikasta rauhantahtoiseksi ja -hakuiseksi pysyttelyksi uskottavasti suurvaltojen ristiriitojen ulkopuolella sekä tarjoamalla rauhanvälityksen palveluja YK:n kautta niitä tarvitseville, puolueettomasti ja neutraalisti, siis rauhanhakuisena "rauhanvälitykyksen suurvaltana" 3).

II - Valtiontalouden kuluista on riisuttava turhia menoja ja lisätään verotuksen kattavuutta.

Mitä se on? Se on että veromenoja vähennetään ja verotuloja kasvatetaan.  Kohteita voivat olla esimerkiksi 
- listaamattomien yhtiöiden omistajien ylimääräisiin verohelpotuksiin uppoavat verotulojen vähennykset
- yritysten tukiaisia voitaisi vähentää rajulla kädellä, ohjaten huomattavasti nykyistä vähemmän vain todella tähdellisiin painopistealueisiin kuten esimerkiksi ympäristön kannalta hyödyllisiin investointeihin.
- Vähennetään asevarustelu oman itsepuolustuksen tarpeisiin (ks. I)
- järkiperäistetään infrastruktuurirakentamista luopumalla esimerkiksi n.s. Tunninjuna- ja Itärata-hankeista.  Edellytetään hankkeilta parempaa kustannus/hyöty-suhdetta tarkastellen hankkeen laajaa yhteiskunnallista merkitystä pitkällä tähtäyksellä suhteessa sen investointi- ja käyttökuluihin.
- parannetaan verotuksen yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta niin että ne maksavat jotka kykenevät ja ne maksavat enemmän jotka enempään kykenevät.  Tämä tarkoittaa toimivaa progressiota ja veropohjan laajentamista niin että kaikki tulot on samalla viivalla, palkkatuloista pääoma-, maataloustulojen kautta pääomatuloihin ja myyntivoittoihin. Unohtamatta tietenkään verovalvontaa ja harmaan sekä mustan talouden kitkemistä sekä verovälttelyn estämistä ja verosuunnittelun rajoittamista "porsaanreikiä" sulkemalla.

III - Tuetaan sopimusyhteiskuntaa.

Mitä se on?  Se on tukea AY-liikkeen taistelulle parempien työehtojen puolesta kaikille suomalaisilla työpaikoilla työtä tekeville ja työnantajien työsuhteenehdoilla keinottelun estämistä.  Se parantaa ihmisten mahdollisuutta tulla toimeen joka tarkoittaa taloutta piristäviä kulutusmahdollisuuksia ilman sosiaalisia tulonsiirtoja niille joilla lisäansiot menevät täysimääräisesti kulutukseen (=pienipalkkaiset mutta ei isotuloiset).  Se johtaa veromenojen tarpeen pienenemiseen sosiaaliturvan ja tulonsiirtojen osalta ja lisää liikevaihtoa kotimarkkinoiden yrityksille joka lisää työtä ja toimeentuloa.

IV - Monipuolistetaan tuotantorakennetta.

Mitä se on?  Se on nykyisen yksipuolisen ja paljolti bulkkituotantoon keskittyneen tuotannon laajentamista hakemalla joustavampaa reagointikykyä ja muutoksiin jotka nostavat tuotteiden  jalostusastetta sekä tuottamalla teollisiin tuotteisiin liittyviä palveluja.  Nyt monet yritykset haluavat keskittyä ydinliiketoimintaansa karsimalla erilaisia tuotantosuuntia.  Käytännössä se tarkoittaa "kaikkien munien pistämistä samaan koriin" ja kriisialttiuden omaehtoista kasvattamista.

Meidän taloutemme ei voi olla keskittinyt "tikkusopan" eli selluloosan keittämiseen ja siitä paperin puristamiseen.  Suurten yritysten joilla on leveämmät hartiat, tulisi olla etunenässä kehittämässä tuoterepertuaariaan niin että syntyy n.s. resilienssiä yksittäisten tuotelinjojen markkinahäiriöitä vastaan.  Samalla rönsyistä kasvaa uusia "syömähampaita" markkinoille.  Ei toki koskaan kaikista mutta joistakin ja vetävät kunnes hiipuvat.  Yritysten tulisi siis panostaa omaan tuotekehitykseensä, siihen R&D:en mutta omalla rahallaan eikä yhteiskunnan.

V - Lyhennetään työaikaa.

Mitä se on?  Se on ihmisten työrasituksen keventämistä, työterveyden parantamista sekä vapaan ajan lisäämistä.  Silloin ihmisten terveys kohenee vähentäen sairauskuluja.  Työ tehostuu ja työpaikkoja syntyy parantamaan taloutta.  Ihan jo vapaa-ajan lisääntyminen lisää mahdollisuuksia kulutuksen lisäämiseen kun on enemmän vapaata aikaa.  Olen käsitellyt työajan lyhentämistä erillisessä kirjoituksessa kesällä -25.

VI - Panostetaan koulutukseen ja tieteen tekemiseen.

Mitä se on?  Se on yhteiskunnan tieteellisen pohjan vahvistamista siten että panostetaan sekä laajaan perustutkimukseen ja sitä soveltavaan niin, että tieteen tulokset on kaikkien hyödynnettävissä ilman liikesalaisuuksia.  Poliitikot omine ja taustaryhmiensä etupyyteine pysykööt erossa tieteilyn sisältöihin liittyvästä päätöksenteosta keskittyen resurssien varaamiseen tieteen vapaudelle.  Tieteen sisäiset kontrollimekanismit huolehtivat tuloshakuisuudesta.  Yritykset tehkööt vapaan tieteen vapaiden tulosten pohjalta omaa tuotekehitystään omalla rahallaan.

Koulutuksen panostaminen tarkoittaa laajaa ja kattavaa perusopetusta varhaiskasvatuksesta yliopistoihin ja ammattikouluihin.  Opetuksen on perustuttava parhaaseen tieteelliseen tietoon niin opetussisältöjen kuin menetelmienkin osalta, ilman paranormaalien henkien uskomusmaailmoja.  Opetuksen on oltava laaja-alaista filosofiasta ja kultuurista luonnontieteisiin ja teknologiaan, opettaen ihmisiä kriittiseen ajatteluun.  Paikallaan lienee myös luoda eroa toisaalta tieteellisen työn tekemiseen ja toisaalta korkeampia teoreettisia valmiuksia vaativiin töihin kouluttamisen välille eli eriyttää nykyisestä yliopistokoulutuksesta enemmän koulutusta ammattikorkeakouluille (tämä vaatii tietysti myös virkavaatimusten kehittämistä).  Erityistä panostusta nykytilanteessa tarvitaan ammatilliseen opetukseen jotta se pysyy teknologisen kehityksen mukana ja myös niin että työn teknisen suorittamisen ja sen teorian lisäksi opetetaan myös tietoja ja taitoja selvitä työelämässä ja elämässä yleensäkin.  Monipuolisesti työnsä ja järjestäytyneessä sopimusyhteiskunnassa elämisen osaavat ihmiset on voimavara vaikka jotkut porvarit näkevätkin heidät uhkana omalle asemalleen.

Kaikilla opetuksen tasoilla tulisi panostaa myös oppimisen opettamiseen sillä kukaan ei opi vain opettamalla vaan tarvitaan myös opettelemista.

VII - Avataan taas monipuoliset kauppayhteydet.

Mitä se on?  Se on että irrottaudutaan USAn hybridisodan offensiiveistä ja palata tekemään kannattavaa kauppaa niin lähelle kuin kauas ilman suurvaltapolitiikan kiemuroihin liittyviä poliittisia kommervenkkejä.  Meidän tulisi taas avata kauppasuhteet Venäjälle ja melko likellä olevalle Valko-Venäjälle.  Samoin meidän tulisi panostaa Kiinan talouteen sillä se on maailman suurin ja yksi nopeimmin kehittyviä talouksia.  Unohtaa ei sovi tietenkään Intiaakaan eikä muuta läntisen valtapiirin ulkopuolista maailmaa.  Sehän on 80% globaaleista markkinoista.

Paljon muutakin olisi tehtävissä mutta listasin tuohon omasta katsannostani tärkeimpinä pitämiäni.  Ne ovat vain tekemistä vaille valmiita eli: "saa suorittaa" ja sen jälkeen olisi laajemmat raamit tehdä niitä budjettejakin.  En kuitenkaan usko että nykyinen Purran-Orpon hallitus elinkeinoelämän EK:n antamine hallitusohjelmineen (n.s. "hyvä hallitusohjelma") pystyy saati haluaa parantaa meidän taloutemme raameja.  Heillä on omat tavoitteensa.

Ps: Tämän kirjoitukseksen otsikko saattaa ennustella että jossakin vaiheessa tällä palstalla tarjoilen ehkä myös jonkin sortin vaihtoehtobudjetin.  Sen sitten aika näyttää syntyykö moinen tekele ja jos niin millainen. 

---

1) Velkajarru:ksi nimitetään valtiontalouden alijäämän teknistä rajoittamista niin että sen varjolla voidaan tulevaisuudessa leikata valtion menoista, myös ja etenkin tähdellistä menoista.  Tarkoituksena on luoda parlamentaarinen elin määrittelemään valtionvelan määrää kahdeksan vuoden tähtäyksellä kuitenkin rajoja myös vaalikauden puoliväleissä asetellen.  Käytännössä tähdätään <60 % velkasuhteeseen BKT:n nähden.  Yhtenä julkilausuttana tavoitteena on myös poliittisen keskustelun rajaaminen tavoitteiden asettamisesta teknisiin keinoihin.  Useissa maissa on erilaisia sovelluksia velan rajoittamiseksi.  Ensimmäisenä sellaisen otti käyttöön Sveitsi 2001 mutta kansainvälisesti ne on tuonut enemmän esiim m.m. USA jossa sellainen on sulkenut liittovallion hallinnon useita kertoja ja Saksa jossa hallitus joutui erilaisia kepulikonsteja käyttäen siirtämään sotavarustelumenot sen ulkopuolelle.  Suomessakin on tulossa samansuuntainen klausuuli.

2) USAn hybridisodan offensiivit tarkoittaa USAn maailmanlaajuisia vastustajiaan vastaan käymien taisteluiden monia muotoja.  USA:lla on käynnissä monien n.s. "kuumien sotiensa" lisäksi erilaisia propaganda-, kauppa- y.m. sotia m.m. Venäjää, Kiinaa, Intiaa j.n.e. sekä n.s. "globaalia etelää" eli Afrikan, Aasian ja Etelä-Amerikan n.s. kehittyviä maita vastaan.  Sitä "kansallisten etujen vaalimista kaikin käytettävissä olevin keinoin" (USA:n johdon pitkäaikainen muotoilu ulkopolitiikkansa suurelle linjalle) voi kokonaisuutena nimittää hybridisodaksi (hybridi = risteymä, sekamuoto, sekasikiö).  Tässä viitataan e.m. sotimisen muodoista taloussodan toimiin joissa aseina on tullit, sanktiot ja saarrot sekä äärimmillään laivojen kaappaukset, m.m. Karibianmerellä ja Tyynellä vatlamerellä.

3) Rauhanvälityksen suurvalta on m.m. Sauli Niinistön käyttämä ilmaus Suomesta tarjoamassa välityspalveluita maailman kriiseihin.  Sen mahdollisuudet on kuitenkin tuhottu menemällä mukaan sotaliittoon ja sitoutumalla läntisen valtapiirin eturintamaksi.

Johan nyt on markkinat

Jo pitemmän aikaa on puhuttu kaikennäköistä sähkömarkkinoista. Se on osa päällä olevaa energiakriisiä. Erilaiset tahot ovat tarjonneet erilaisia ratkaisuja, markkinavoimista yhteiskunnan poliittiseen säätelyyn.  Nyt viimeisin tarjottu ratkaisu on ollut hintakatot ja Sanna Marin:n hallituksen lista: kertakorvaus, laskujen jaksotus ja ns Windfall-vero sekä hintakaton selvittäminen.  Tarinaa vatvottaessa kannattaisi kuitenkin muistaa muutama asia.

Reagoinnissa hintojen nousuun on kovinta ääntä saaneet aikaan oikeistopopulistien yritykset lyödä poliittista mynttiä tilanteella, ihan maahanmuuttajien ja bensanhinnan tapaan: ohi ja yli eikä vahingossakaan asiaa. Unohtamatta tietenkään populistien kestovastustajaa n.s. Vihreää siirtymää. Toisille se on pahin syyllinen ja toisille Venäjä.  Jälkimmäiseen takertuvat n.s. Läntisen arvoyhteisön narratiiviin kiinnittyneet.

Nykyinen energiakriisi alkoi kahdesta tekijästä: 1) USA:n käynyt taloussotaansa jo vuosikausia ja yksi osa sen offensiivejä on ollut torpedoita Venäjän energiakauppaa m.m. saadakseen omaa särötettyä LNG:tään eurooppalaisille, lähinnä EU, markkinoille. Siinä se on pitkälti onnistunut.  2) Merkittävä tekijä on myös ollut EU:n halu siirtyä pitkäaikaisista kaasun toimitussopimuksista ns SPOT-markkinoille käymään kauppaa "päivän hinnoilla" kun oltiin tilanteessa jossa markkinahinnat olivat pitkiä sopimuksia alhaisempia.  Yhä alempia hintoja odotellessa jättivät keväällä ja kesällä 2021 kaasusäiliönsä täyttämättä, Reaktio oli, tietenkin, että kysynnän kasvaessa hinnat nousivat ja varastot olivat edelleen vajaita. Syylliseksi osoitettiin Venäjä joka ei muka toimittanut kaasua vaikka sitä ei oltu edes tilattu.

Samaan syssyyn on osana laajempaa hybridisotaa yritetty sanktioida kaupankäyntiä Venäjän kanssa ja yritetty syyttää siitäkin Venäjää. Ihan jo haluttomuudesta toimittaa kun samalla länsi on estänyt maksujen päätymisen myyjälle.  Osana on vielä sabotaasi Nordstream-putkia vastaan sekä Saksan hallintoviranomaisissa kuin fyysisesti itse putkiakin vastaan.  Keinotekoisena keppihevosena käytetään Ukrainan sotaa jonka taustalla on lännen haluttomuus neuvotella OSCE:n tunnustamasta "jakamattomasta turvallisuudesta" ja into jatkaa USA:n etupiirin laajentamista kohti Venäjää.

Eikä vähiten tilanteeseen ole vaikuttanut kummalliset käsitykset meillä vallitsevasta talousjärjestelmästä.  Me elämme kapitalismissa, kapitalismiksi kuten Hannu Taanila on muotoillut.  Se tarkoittaa, että hinnat lähenevät aina markkinoilta saatavissa olevaa korkeinta mahdollista hintaa. Se on kaasulla läntisessä Keski-Euroopassa tuotettu sähkö ja sitä meidänkin hintamme seuraavat vaikkei täällä paljon kaasusta sähköä tehdäkään.  Siinä heiluu se kuuluisa Adam Smith:iläinen "markkinoiden näkymätön käsi".  Markkinoiden vapaus ei näytä enää kuitenkaan kelpaavan niiden autuutta saarnanneille kun kolisee omissa nilkoissakin.  SIlloin laskut pyritään "sosialisoimaan" kuten on tapana aatehistoriallisesti vääristellen käyttää sosialismia lyömäaseena.

Hintojen nousu aiheuttaa, tietenkin, kohtuuttomia vaikeuksia etenkin pienituloisille ja vähävaraisille.  Se ei tunnu kiinnostavan kun apua ollaan tarjoamassa pääasiassa isoja sähkölaskuja generoiville, niin sähkölämmittäjille kuin paljon muutenkin sähköä käyttäville.  Heikoimmassa asemassa olevat kaatuvat taas tässäkin ns. omavastuisiin vaikka varaa ei olisi senttiäkään mihinkään ylimääräiseen.  Unohdetaan jopa sähkönsäästöintoilussa, että juuri niiden nyt helpotettavien isompien sähkölaskujen maksajia pitäisi eniten kannustaa sähköä säästämään.

Oma lukunsa on kuinka erilaisilla poliittisilla keinoilla, sekä hallituksen toimilla että opposition ehdotuksilla pyritään tarttumaan vain oireisiin.  Unohdetaan, tarkoituksellako?, että iso osa sähköyhtiöistä on julkisen vallan omistuksessa. Moni on kokonaan kuntien omistama ja joissakin valtiokin mukana. jatkuvasta yhtiöittämisestä ja yksityistämisestä huolimatta silti ihan omistajaohjauksella voitaisi kohtuullistaa ylisuurien voittojen kahmimista. Mika Lintilän "verirahoiksi" Ukrainan sodan takia kutsumia voittoja.  Se alentaisi hintoja kaikkein tehokkaimmin. 

Helsinkiläinen Helen on päättänyt alentaa hintojaan, hyvä niin, mutta ei anna mahdollisuutta korkeampia hintoja maksamaan joutuvien äänestää sähkölaskuillaan kiskurihintoja vastaan ja hyötyä alennuksesta.  Tässä haiskahtaa kartelli-ajattelu joka ei helpota kuin pienen osan elämää.  Eikö tässäkään haluta antaa kilpailun edistää hintojen laskemista kuten talousjärjestelmämme kauneimmat mainoslauseet esittävät?

Kaikenkaikkiaan tämä, taas, antaa kummallisen kuvan meidän markkinataloudestamme, joka on eufemismi kapitalismille, ja sen puolesta elämöivien pikkupolitikoinnista.  Juurisyihin ei haluta pureutua mutta pelehditään oireissa, jopa hallitus populistiopposition tahdissa.  Lienee turha toivoa, että ensikevään eduskuntavaaleissa meno muuttuisi?

Viisumeista rauhaan

Yksi viimeaikojen kiihkein misorussistinen offensiivi on ollut yritykset kieltää venäläisiltä matkailijoilta pääsy EU:in kieltämällä heiltä turisti- ym. viisumit.  On pyöritelty erilaisia laillisia keinoja ja kovimmat vaatineet ehdotonta täyskieltoa heti tai ainakin jo eilen.

Yksi laillisuuskysymys on ollut Schengenin sopimuksen pykälät ja mitä siinä olevat turvallisuusriskit tarkoittavat. Toiset näkevät venäläiset turistit heti ja ainoastaan turvallisuusriskeinä ja jotkut toiset taas haluaisivat nähdä humanitaariset syyt päästää mieluisan opposition jäseniä turvaan.  On myös vertailtu CoViD19-pandemian vuoksi tehtyihin sulkuihin.

 
Ei ehkä kannattaisi suhtautua sopimuksiin ja lakeihin kuin rusinapullaan. CoViD19-toimien suhteen toimittiin sopimuksien puitteissa Maailman terveysjärjestön (WHO) ohjeiden ja määräysten mukaan. Silloin oli ihan oikea vaara eikä se ole vieläkään ohi.

Turistit ovat turisteja eikä viisumit ole edes hidastetömssyjä oikeiden vakoilijoiden ja salaisten akenttien tiellä, siis jos sellaisessa maailmassa tykkää mieltään piehtaroittaa. He haluaisivat tuhlata rahojaan täällä ja muualla EU:ssa. Miksi emme antaisi heidän niin tehdä sillä ne kaikki on pois Venäjän federaation taloudesta ja myös sodankäynnistä, rahansiirtoa heiltä meille (oik. heikäläisiltä varakkailta meikäläisille yrityksille).

On myös keskusteltu m.m. pääministeri Sanna Marin:n käyttämästä sotatalous-termistä.  Me lienemme jonkinlaisessa sellaisessa, noin niinkuin laajassa katsannossa, koska olemme mukana "läntisen arvoyhteisön" taloussodassa ja sen sanktio-offensiiveissä. Lisäksi olemme sotkeutuneet auttamaan sodan yhtä osapuolta, Kiovan hallintoa myös aseellisesti vaikka meille on vakuutettu ettei meikäläisiä aseita saa päätyä konfliktialueille niiden osapuolten käsiin. Emmekä voi kiistää myöskään osuuttamme informaatiosodassa. Olemme siis mukana hybridisodassa ja sen mukaisessa taloudessa jossa sotapropagandalla yritetään vaimentaa kritiikkiä. Todelliset turvallisuusuhkat ovat toisaalla ja kohdistuvat ihan eri asioina meihin (vrt. ilmasto- ja muut ympäristökatastrofit sekä eriarvoistamisen sosiaaliset vaikutukset).

Kuitenkaan emme saisi unohtaa myöskään ETYK:n III koria joka puhui ja puhuu edelleenkin voimassa olevana sopimuksena vapaasta liikkumisesta, niin ihmisten kuin ajatustenkin. Sen on myös sanottu, jollei suorastaan aiheuttaneen niin, ainakin mahdollistaneen Neuvostoliiton romahtamisen/romahduttamisen. Nyt toimimme täysin päinvastoin ja rakennamme EU:sta Euroopan sisälle linnaketta jonne intra muro haluamme leiriytyä sotaleiriin hämärään. Valtaosa maailmasta on ekstra muro enkä yhtään ihmettelisi, että siellä pian ajatellaan ettei EU:ia ja sen jäseniä oikeasti tarvitse mihinkään.

Ja päälimmäisenä pitäisi päästä neuvottelemalla rauhaan jotta ukrainalaisten sotakärsimykset päättyisivät. Rauha olisi myös hyvä olla sellainen ettei toinen osapuoli pääsisi elvistelemään voitolla ja kuvittelisi voivansa jatkaa eikä toista osapuolta pitäisi saattaa asemaan jossa voidaan alkaa valmistella kostoa ja kärsimysten hyvittämistä uudella väkivallalla.