Armeijan uudelleenjärjestelyjen yhteydessä on nostettu taas esille varuskuntien lakkauttamiset. Esimerkiksi Joensuussa on osoitettu mieltä aiheesta. lakkauttamissuunnitelmiin suhtaudutaan toisaalta hyvin tunnepitoisesti pitämällä varuskuntia ja joukko-osastoja paikkakunnan symboleina. Toisaalta yritetään pitää kiinni paikkakunnan suuresta työllistäjästä. Yleensä varuskunnat tuovat suoria työpaikkoja ja välillisesti vielä enemmän. Niinpä varuskuntien lakkauttamiset aiheuttavatkin vipinää n.s. "poliittisessa kentässä" kun poliitikot näkevät äänien olevan liikkeellä.
Paikkakunnan kehityksestä suhteessa varuskuntaan näyttäisi olevan myös toisenlaista kokemusta. Mikkelistä lopetettiin vuoden 2006 lopussa Savon prikaati. Se vei kapiaisten työpaikkoja ja tilalle tuli armeijan johto- ja eskuntakeskittymä. Siinä on vähemmän työpaikkoja ja iso osa niiden työntekijöistä pendelöivät Mikkeliin jopa pääkaupunkiseudulta. Ainakaan johtavat "kissakaulat" eivät ole muuttaneet Mikkeliin.
Sotilastyöpaikkojen menetyksestä huolimatta tai jopa sen ansiosta Mikkelin pitkä paikallaan junnaava kehitys on nyt Savon prikaatin lopettamisen jälkeen lähtenyt vauhtiin. Asukasluku kääntynyt nousuun, keskustaa n.s. "elävöitetty" ja saatu erilaisia palkintoja aiheesta. Kaupungin keskustaan on investoitu yli sata miljoonaa Euroa. Jos vaikka kaikki investoinnit, kuten esimerkiksi torin alle kaivettu parkkiluola, eivät tunnukaan kokonaisuuden kannalta järkeviltä, niin joka tapauksessa ne osoittavat jonkinlaista käännettä aikaisemmasta paikallaan junnaamisesta kehityksen ja muutoksen suuntaan.
Miten tämä muutos on saatu aikaiseksi? Onko kyseessä luonnollinen kehitys joka olisi tapahtunut vaikka Savon prikaati olisi säilynyt vai olisiko sen lakkauttaminen sysäys alkaa ajatella toisin? Mikä vaikutus oli sotilaiden poismuutolla työpaikkojensa perässä? Aiheuttiko kapiaisten väheneminen kulttuurimuutoksen kaupungin asioiden hoitamisessa? Noihin kysymyksiin ei liene, vielä, vastausta mutta jonkun asiaa osaavan olisi varmaan hyvä sitä selvittää.
Omalta osaltani Mikkelistä kotoisin olevana ja näkövinkkelistäni täältä Otavan takaa näyttäisi, että ainakin touhottaminen Mannerheimin perässä olisi hieman laantunut ja olisi keskitytty enemmän muuhun. Että kiinnostaisi tämänpäiväinen eikä menneet sodat. Ehkäpä vielä joskus saamme jopa unohtaa vitsin Mikkelistä ainoana eurooppalaisena kaupunkina joka vielä käy II Maailmansotaa.
Oma näkemykseni ja hypoteesini on, että militarismin ja sotilaiden väheneminen paikkakunnalla antaa mahdollisuuden nykyaikaiseen ja monipuoliseen kehitykseen. Se avartaa vuorovaikuksen kulttuuria käskyttämisestä keskusteluun ja mielipiteiden monipuolisempaan käsittelyyn. Niinpä Joensuussa, Keuruulla j.n.e. varuskunnan lakkauttaminen pitäisi nähdä pikemminkin mahdollisuutena.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kasvu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kasvu. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 19. helmikuuta 2012
sunnuntai 15. elokuuta 2010
Sasi on ihmiselle susi
Kokoomuksen Kimmo Sasi on kirjoittanut Helsingin Sanomien viime lauantain numeron Vieraskynä-palstalle sepustuksen otsikolla "Verotuksen pitää edistää talouskasvua". Kirjoitukseensa Sasi oli saanut niin monta tarkoitushakuista päättömyyttä, että provosoiduin niitä tähän blokiini repostelemaan.
Sasi kuvailee kuinka 90-luvun alkupuolella Suomen verojärjestelmää muutettiin Ronald Reaganin hengessä. Sinällään rehellinen tunnustus Sasilta kun oppi-isää ei tuolloin tunnustettu. Sen sijaan hän on tietoisesti harhateillä väittäessään sen pelastaneen Suomen lamasta. Päin vastoin, siitä noustiin siitä huiolimatta. Samalla hän jatkaa, että suurimmaksi ongelmaksi jäi verotuksen ja sosiaaliturvan n.s. tuloloukut. Noinhan ei ole. Suurimmat ongelmat liittyvät epäoikeudenmukaisuuteen toisaalta pääomatulojen ja toisaalta palkka- ja eläketulojen verotuksen välillä.
Sosiaaliturvan n.s. tuloloukut johtuvat vain ja ainoastaan palkkatason mataluudesta. Kun sosiaaliturvan tasoa asetetaan niin silloin katsotaan toimeentulossa tarvittavaa tasoa ja on onnetonta jos palkkojen taso ei siihen riitä. Verotuksen progressio ei siihen juurikaan vaikuta vaikka Sasi niin väittääkin. Ja ainahan Kokoomus Sasin asiantuntemuksella voisi lopultakin alkaa keventää pienimpien tulojen verotusta.
Seuraavaksi Sasi esittää monasti alasammutun väitteen enemmän kulutusverotuksen verottamiseen perustuvan verotuksen kasvua ja tuotantoa sekä sitä kautta työllisyyttä edistävästä vaikutuksesta. Nythän on aikuisten oikeasti niin, että kukaan ei tuota mitään sen takia, että on kiva tuottaa kun tuotantoa pyörittävien työläisten verotus on alhainen, vaan siksi, että tuotannon tulokset käyvät kaupaksi ja niistä saa arvonlisää joka muuttuu pääoman omistajan lisäarvoksi. Tuollainen kysyntä taas edellyttää, että asiakkailla, kuluttajilla ja instituutioilla, on mahdollisuus nyt kuluttaa ja investoida sekä näköala, että tulevaisuudessa on vielä paremmat edellytykset. Sitä ei tueta kuluttamisen verotuksen kiristämisellä vaan päinvastoin.
Sasi myös harhauttaa syyllistäessään talousongelmista tavalliset ihmiset ja heidän asenteensa. Kaikkinythetimulletaieiookivaa-asenne on toki valitettavan yleinen mutta ei se ole ollut yhdenkään taloustaantuman, -laman tai pulan syynä. Viimeisimmän lamankin syy oli finanssispekulanttien uhkapeli johon he ryhtyivät kun tietävät, että yhteiskunta kuitenkin heidät lopulta pelastaa veronmaksajien rahoilla ja he voivat jatkaa entiseen tyyliin kunhan keksivät spekulointi-instrumenteilleen uusia, entistä monimutkaisempia nimiä ja rakenteita.
Sasi väittää kirjoituksessaan myös, että pääomaveron kiristäminen ei edistäisi säästämistä. Tässä Sasin näkökulma on äärimmäisen kapea ja hän näkee säästämisestä vain yhden kapean osan, ilmeisen tarkoitushakuisesti. Samalla Sasi sotkee tuttuun tapaan yrityksen tulot ja yksityisen tulot ja tässä tapauksessa vieläpä erityisen ihmeellisellä tavalla. Hän kirjoittaa toisaalta määräaikaistalletuksista ja laskee niistä maksettavan veron yhteen yritysten maksaman yhteisöveron kanssa.
Sitten hän sekoilee kulutusverojen mukamas progressiivisuuden kanssa. Eri ALV-kannat ovat mukamas progressiivisuutta. Sasille ei ole ilmeisesti selvinnyt, että huippurikkaat ja suurituloiset maksavat tavaroista ja palveluista ALV:ia ihan saman kannan mukaan kuin pienituloiset ja syrjäytyneet. Sitten hän äityy pitämään autoveroa kulutusverojen luksustuotteisiin kohdistettuna progressiona. Tässä vaiheessa kirjoitusta aloin jo epäilemään onko Sasilla ajatuksissaan järki mukana vai kuvitteleeko hän ihmisten todella menevän noin halpaan.
Lopuksi hän haluaisi verotusta elämäntapojen terveysvaikutusten mukaan iskulauseella "Ei ole lainkaan väärin, että kuluttaja jo ennakkoon osallistuu aiheuttamiinsa terveydenhoitokustannuksiin". Sasilta ilmeisesti unohtui, että alkoholissa on jo nyt alkoholi tai olutvero, tupakassa tupakkavero j.n.e. Ja toisaalta minä olen kuvitellut osallistuvani terveydenhoitokustannuksiin, omiini ja muien, joka kuukausi kun palkastani napsaistaan ennakonpidätys.
Kaiken kaikkiaan Sasi tuntuu olevan yleisellä Kokoomuksen linjalla jossa halutaan kohdistaa verorasitus maksimaalisesti pienituloisiin erilaisilla tasasuuruisilla veroilla ja samalla hävittää verotuksessa pitkään olleen yhden pääperiaatteen: yhteiskunnan rahoitukseen pitää osallistua kykyjen mukaan, ne joilla on kykyä enemmän, kantakoon myös suuremman taakan.
Sasi kuvailee kuinka 90-luvun alkupuolella Suomen verojärjestelmää muutettiin Ronald Reaganin hengessä. Sinällään rehellinen tunnustus Sasilta kun oppi-isää ei tuolloin tunnustettu. Sen sijaan hän on tietoisesti harhateillä väittäessään sen pelastaneen Suomen lamasta. Päin vastoin, siitä noustiin siitä huiolimatta. Samalla hän jatkaa, että suurimmaksi ongelmaksi jäi verotuksen ja sosiaaliturvan n.s. tuloloukut. Noinhan ei ole. Suurimmat ongelmat liittyvät epäoikeudenmukaisuuteen toisaalta pääomatulojen ja toisaalta palkka- ja eläketulojen verotuksen välillä.
Sosiaaliturvan n.s. tuloloukut johtuvat vain ja ainoastaan palkkatason mataluudesta. Kun sosiaaliturvan tasoa asetetaan niin silloin katsotaan toimeentulossa tarvittavaa tasoa ja on onnetonta jos palkkojen taso ei siihen riitä. Verotuksen progressio ei siihen juurikaan vaikuta vaikka Sasi niin väittääkin. Ja ainahan Kokoomus Sasin asiantuntemuksella voisi lopultakin alkaa keventää pienimpien tulojen verotusta.
Seuraavaksi Sasi esittää monasti alasammutun väitteen enemmän kulutusverotuksen verottamiseen perustuvan verotuksen kasvua ja tuotantoa sekä sitä kautta työllisyyttä edistävästä vaikutuksesta. Nythän on aikuisten oikeasti niin, että kukaan ei tuota mitään sen takia, että on kiva tuottaa kun tuotantoa pyörittävien työläisten verotus on alhainen, vaan siksi, että tuotannon tulokset käyvät kaupaksi ja niistä saa arvonlisää joka muuttuu pääoman omistajan lisäarvoksi. Tuollainen kysyntä taas edellyttää, että asiakkailla, kuluttajilla ja instituutioilla, on mahdollisuus nyt kuluttaa ja investoida sekä näköala, että tulevaisuudessa on vielä paremmat edellytykset. Sitä ei tueta kuluttamisen verotuksen kiristämisellä vaan päinvastoin.
Sasi myös harhauttaa syyllistäessään talousongelmista tavalliset ihmiset ja heidän asenteensa. Kaikkinythetimulletaieiookivaa-asenne on toki valitettavan yleinen mutta ei se ole ollut yhdenkään taloustaantuman, -laman tai pulan syynä. Viimeisimmän lamankin syy oli finanssispekulanttien uhkapeli johon he ryhtyivät kun tietävät, että yhteiskunta kuitenkin heidät lopulta pelastaa veronmaksajien rahoilla ja he voivat jatkaa entiseen tyyliin kunhan keksivät spekulointi-instrumenteilleen uusia, entistä monimutkaisempia nimiä ja rakenteita.
Sasi väittää kirjoituksessaan myös, että pääomaveron kiristäminen ei edistäisi säästämistä. Tässä Sasin näkökulma on äärimmäisen kapea ja hän näkee säästämisestä vain yhden kapean osan, ilmeisen tarkoitushakuisesti. Samalla Sasi sotkee tuttuun tapaan yrityksen tulot ja yksityisen tulot ja tässä tapauksessa vieläpä erityisen ihmeellisellä tavalla. Hän kirjoittaa toisaalta määräaikaistalletuksista ja laskee niistä maksettavan veron yhteen yritysten maksaman yhteisöveron kanssa.
Sitten hän sekoilee kulutusverojen mukamas progressiivisuuden kanssa. Eri ALV-kannat ovat mukamas progressiivisuutta. Sasille ei ole ilmeisesti selvinnyt, että huippurikkaat ja suurituloiset maksavat tavaroista ja palveluista ALV:ia ihan saman kannan mukaan kuin pienituloiset ja syrjäytyneet. Sitten hän äityy pitämään autoveroa kulutusverojen luksustuotteisiin kohdistettuna progressiona. Tässä vaiheessa kirjoitusta aloin jo epäilemään onko Sasilla ajatuksissaan järki mukana vai kuvitteleeko hän ihmisten todella menevän noin halpaan.
Lopuksi hän haluaisi verotusta elämäntapojen terveysvaikutusten mukaan iskulauseella "Ei ole lainkaan väärin, että kuluttaja jo ennakkoon osallistuu aiheuttamiinsa terveydenhoitokustannuksiin". Sasilta ilmeisesti unohtui, että alkoholissa on jo nyt alkoholi tai olutvero, tupakassa tupakkavero j.n.e. Ja toisaalta minä olen kuvitellut osallistuvani terveydenhoitokustannuksiin, omiini ja muien, joka kuukausi kun palkastani napsaistaan ennakonpidätys.
Kaiken kaikkiaan Sasi tuntuu olevan yleisellä Kokoomuksen linjalla jossa halutaan kohdistaa verorasitus maksimaalisesti pienituloisiin erilaisilla tasasuuruisilla veroilla ja samalla hävittää verotuksessa pitkään olleen yhden pääperiaatteen: yhteiskunnan rahoitukseen pitää osallistua kykyjen mukaan, ne joilla on kykyä enemmän, kantakoon myös suuremman taakan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
