Raameja vaihtoehtobudjetille

Näin kevättalven lähestyessä on ollut tapana alkaa puhua seuraavan vuoden budjetin raameista ja kehyksistä sekä linjoista.  Halajanpa minäkin laittaa lusikkani sitä soppaa hämmentämään näkemyksilläni miten tässä tilanteessa tulisi tarjota edellytyksiä budjetin raameen laajentamiselle ja linjauksille jotta niille saataisi nykyistä enemmän mahdollisuuksia  talouspolitiikan hyödylliselle harjoittamiselle.

Suomen kansantalouden tilasta, välillä vahvaksi kehutusta ja välillä kuraksi haukutusta, velkoineen kaikkineen on väännetty jo vuosia.  Sen vahvuudella milloin perustellaan sotavarustelua ja Kiovan hallinnon tukemista sekä toisella kertaa valkaantumiseen vetoamalla on kieltäydytty pitämästä terveydenhoitoa, koulutusta, sosiaaliturvaa y.m. tarpeellista kunnossa.  Samalla on toitotettu "velkajarruksi" 1) kutsuttua teknistä ylärajaa valtionvelalle kuten myös sille saatua tukea oppositiosta (pl. Vasemmistoliitto).

Oma lukunsa on etenkin oikeistopoliitikkojen hataralla pohjalla oleva julistus sotateollisuuden autuaaksi tekevästä voimasta.  Erityisesti Kokoomuksen militantti talousliberaali siipi sitä hehkuttaa, mukanaan Petteri Orpo, Antti Häkkänen eikä Perussuomalaisetkaan hiljaa ole.

Yleinen viitekehys valtiontaloutta koskettelevalle keskustelulle on hiipunut kasvu sitten 2008 talouskriisin.  Sen jälkeistä aikaa on kuvattu harhaanjohtavasti kasvuttomaksi vaikka kyse on pikemmin hitaasta kasvusta jolla on jääty jälkeen EU-laisten y.m. verrokkimaiden nousukausista, puhumattakaan Kiinasta, Intiasta ja Venäjästä joita on yritetty hillitä erilaisia USAn hybridisodan talousoffensiiveillä 2) tulleista sanktioiden kautta piratismiin (mm laivakaappaukset), terrorismiin (mm Nord Stream -putkien räjäytykset) ja vihollisiksi koettujen murhiin (m.m. Ajatollah Ali Hosseini Khamenei (1939-2026)).  Kokokuva on kuitenkin monivivahteinen kun tarkastellaan talouden erityispiirteitä, kuten esimerkiksi työllisyyttä.

Pitkään EU:n, ml Suomi ennenkuin Jyrki Kataisen hallitus alkoi "hoitaa" taloutta 2008 kriisin jälkeen, melkoisen hyvä talouskehitys perustui keskisen Euroopan, etenkin Saksan vahvaan ja kasvavaan talouteen.  EU:n kehityksen USA tuhosi ajamalla pakotteillaan ja kiristyksellään lopettamaan halvan kaasun luotettavan tuonnin Venäjältä ja vaihtamaan se epävarmoihin ja kalliimpiin lähteisiin muualla mutta erityisesti USAlaiseen särötettyyn (tark. hydraulinen murtaminen; engl. "fracking" tai "hydraulic fracturing") LNG:hen. Puhumattakaan viennin tyrehdyttämisestä.  Seuraukset ovat historiaa.

Mitä siis olisi tehtävä?  Miten saada talous raiteelleen ja hyödyttävään tavallisia ihmisiä? Ihan nyt ad hoc ilman pitkällä tähtäyksellä rakenteita ja talouden syvällisiä prosesseja kumoatta, eli jättämällä kapitalismi särkemättä tässä katsannossa.

I - Yhteiskunnan pääsuunta olisi käännettävä pois läntisen valtapiirin (lue: USAn etupiiri) valtaapitävien etujen ajamisesta ja siihen liittyvästä sodanlietsonnasta kohti rauhan töitä.

Mitä se on?  Se on että irrottaudutaan NATOsta ja siihen liittyvistä muista sidonnaisuuksista, m.m. isäntämaa-MOU, DCA-sopimus j.n.e. ja rajoitetaan oma asevarustelu oman itsepuolustuksen rajoittamiin mittasuhteisiin.  Leikkauskohteita voisivat olla esimerkiksi hävittäjäkoneet, laivaston fregatit ja sotaliittoon kuulumisen maksut sekä rahan jakaminen sotien osapuolille.  Näin vapautuvat varat ohjattaisi yhteiskunnan välttämättömyyksien kuten terveydenhuollon, sosiaaliturvan ja koulutuksen tarpeisiin.  Onnistuminen varmistettaisi muuttamalla ulkopolitiikka nykyisestä sotaliittoumapolitiikasta rauhantahtoiseksi ja -hakuiseksi pysyttelyksi uskottavasti suurvaltojen ristiriitojen ulkopuolella sekä tarjoamalla rauhanvälityksen palveluja YK:n kautta niitä tarvitseville, puolueettomasti ja neutraalisti, siis rauhanhakuisena "rauhanvälitykyksen suurvaltana" 3).

II - Valtiontalouden kuluista on riisuttava turhia menoja ja lisätään verotuksen kattavuutta.

Mitä se on? Se on että veromenoja vähennetään ja verotuloja kasvatetaan.  Kohteita voivat olla esimerkiksi 
- listaamattomien yhtiöiden omistajien ylimääräisiin verohelpotuksiin uppoavat verotulojen vähennykset
- yritysten tukiaisia voitaisi vähentää rajulla kädellä, ohjaten huomattavasti nykyistä vähemmän vain todella tähdellisiin painopistealueisiin kuten esimerkiksi ympäristön kannalta hyödyllisiin investointeihin.
- Vähennetään asevarustelu oman itsepuolustuksen tarpeisiin (ks. I)
- järkiperäistetään infrastruktuurirakentamista luopumalla esimerkiksi n.s. Tunninjuna- ja Itärata-hankeista.  Edellytetään hankkeilta parempaa kustannus/hyöty-suhdetta tarkastellen hankkeen laajaa yhteiskunnallista merkitystä pitkällä tähtäyksellä suhteessa sen investointi- ja käyttökuluihin.
- parannetaan verotuksen yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta niin että ne maksavat jotka kykenevät ja ne maksavat enemmän jotka enempään kykenevät.  Tämä tarkoittaa toimivaa progressiota ja veropohjan laajentamista niin että kaikki tulot on samalla viivalla, palkkatuloista pääoma-, maataloustulojen kautta pääomatuloihin ja myyntivoittoihin. Unohtamatta tietenkään verovalvontaa ja harmaan sekä mustan talouden kitkemistä sekä verovälttelyn estämistä ja verosuunnittelun rajoittamista "porsaanreikiä" sulkemalla.

III - Tuetaan sopimusyhteiskuntaa.

Mitä se on?  Se on tukea AY-liikkeen taistelulle parempien työehtojen puolesta kaikille suomalaisilla työpaikoilla työtä tekeville ja työnantajien työsuhteenehdoilla keinottelun estämistä.  Se parantaa ihmisten mahdollisuutta tulla toimeen joka tarkoittaa taloutta piristäviä kulutusmahdollisuuksia ilman sosiaalisia tulonsiirtoja niille joilla lisäansiot menevät täysimääräisesti kulutukseen (=pienipalkkaiset mutta ei isotuloiset).  Se johtaa veromenojen tarpeen pienenemiseen sosiaaliturvan ja tulonsiirtojen osalta ja lisää liikevaihtoa kotimarkkinoiden yrityksille joka lisää työtä ja toimeentuloa.

IV - Monipuolistetaan tuotantorakennetta.

Mitä se on?  Se on nykyisen yksipuolisen ja paljolti bulkkituotantoon keskittyneen tuotannon laajentamista hakemalla joustavampaa reagointikykyä ja muutoksiin jotka nostavat tuotteiden  jalostusastetta sekä tuottamalla teollisiin tuotteisiin liittyviä palveluja.  Nyt monet yritykset haluavat keskittyä ydinliiketoimintaansa karsimalla erilaisia tuotantosuuntia.  Käytännössä se tarkoittaa "kaikkien munien pistämistä samaan koriin" ja kriisialttiuden omaehtoista kasvattamista.

Meidän taloutemme ei voi olla keskittinyt "tikkusopan" eli selluloosan keittämiseen ja siitä paperin puristamiseen.  Suurten yritysten joilla on leveämmät hartiat, tulisi olla etunenässä kehittämässä tuoterepertuaariaan niin että syntyy n.s. resilienssiä yksittäisten tuotelinjojen markkinahäiriöitä vastaan.  Samalla rönsyistä kasvaa uusia "syömähampaita" markkinoille.  Ei toki koskaan kaikista mutta joistakin ja vetävät kunnes hiipuvat.  Yritysten tulisi siis panostaa omaan tuotekehitykseensä, siihen R&D:en mutta omalla rahallaan eikä yhteiskunnan.

V - Lyhennetään työaikaa.

Mitä se on?  Se on ihmisten työrasituksen keventämistä, työterveyden parantamista sekä vapaan ajan lisäämistä.  Silloin ihmisten terveys kohenee vähentäen sairauskuluja.  Työ tehostuu ja työpaikkoja syntyy parantamaan taloutta.  Ihan jo vapaa-ajan lisääntyminen lisää mahdollisuuksia kulutuksen lisäämiseen kun on enemmän vapaata aikaa.  Olen käsitellyt työajan lyhentämistä erillisessä kirjoituksessa kesällä -25.

VI - Panostetaan koulutukseen ja tieteen tekemiseen.

Mitä se on?  Se on yhteiskunnan tieteellisen pohjan vahvistamista siten että panostetaan sekä laajaan perustutkimukseen ja sitä soveltavaan niin, että tieteen tulokset on kaikkien hyödynnettävissä ilman liikesalaisuuksia.  Poliitikot omine ja taustaryhmiensä etupyyteine pysykööt erossa tieteilyn sisältöihin liittyvästä päätöksenteosta keskittyen resurssien varaamiseen tieteen vapaudelle.  Tieteen sisäiset kontrollimekanismit huolehtivat tuloshakuisuudesta.  Yritykset tehkööt vapaan tieteen vapaiden tulosten pohjalta omaa tuotekehitystään omalla rahallaan.

Koulutuksen panostaminen tarkoittaa laajaa ja kattavaa perusopetusta varhaiskasvatuksesta yliopistoihin ja ammattikouluihin.  Opetuksen on perustuttava parhaaseen tieteelliseen tietoon niin opetussisältöjen kuin menetelmienkin osalta, ilman paranormaalien henkien uskomusmaailmoja.  Opetuksen on oltava laaja-alaista filosofiasta ja kultuurista luonnontieteisiin ja teknologiaan, opettaen ihmisiä kriittiseen ajatteluun.  Paikallaan lienee myös luoda eroa toisaalta tieteellisen työn tekemiseen ja toisaalta korkeampia teoreettisia valmiuksia vaativiin töihin kouluttamisen välille eli eriyttää nykyisestä yliopistokoulutuksesta enemmän koulutusta ammattikorkeakouluille (tämä vaatii tietysti myös virkavaatimusten kehittämistä).  Erityistä panostusta nykytilanteessa tarvitaan ammatilliseen opetukseen jotta se pysyy teknologisen kehityksen mukana ja myös niin että työn teknisen suorittamisen ja sen teorian lisäksi opetetaan myös tietoja ja taitoja selvitä työelämässä ja elämässä yleensäkin.  Monipuolisesti työnsä ja järjestäytyneessä sopimusyhteiskunnassa elämisen osaavat ihmiset on voimavara vaikka jotkut porvarit näkevätkin heidät uhkana omalle asemalleen.

Kaikilla opetuksen tasoilla tulisi panostaa myös oppimisen opettamiseen sillä kukaan ei opi vain opettamalla vaan tarvitaan myös opettelemista.

VII - Avataan taas monipuoliset kauppayhteydet.

Mitä se on?  Se on että irrottaudutaan USAn hybridisodan offensiiveistä ja palata tekemään kannattavaa kauppaa niin lähelle kuin kauas ilman suurvaltapolitiikan kiemuroihin liittyviä poliittisia kommervenkkejä.  Meidän tulisi taas avata kauppasuhteet Venäjälle ja melko likellä olevalle Valko-Venäjälle.  Samoin meidän tulisi panostaa Kiinan talouteen sillä se on maailman suurin ja yksi nopeimmin kehittyviä talouksia.  Unohtaa ei sovi tietenkään Intiaakaan eikä muuta läntisen valtapiirin ulkopuolista maailmaa.  Sehän on 80% globaaleista markkinoista.

Paljon muutakin olisi tehtävissä mutta listasin tuohon omasta katsannostani tärkeimpinä pitämiäni.  Ne ovat vain tekemistä vaille valmiita eli: "saa suorittaa" ja sen jälkeen olisi laajemmat raamit tehdä niitä budjettejakin.  En kuitenkaan usko että nykyinen Purran-Orpon hallitus elinkeinoelämän EK:n antamine hallitusohjelmineen (n.s. "hyvä hallitusohjelma") pystyy saati haluaa parantaa meidän taloutemme raameja.  Heillä on omat tavoitteensa.

Ps: Tämän kirjoitukseksen otsikko saattaa ennustella että jossakin vaiheessa tällä palstalla tarjoilen ehkä myös jonkin sortin vaihtoehtobudjetin.  Sen sitten aika näyttää syntyykö moinen tekele ja jos niin millainen. 

---

1) Velkajarru:ksi nimitetään valtiontalouden alijäämän teknistä rajoittamista niin että sen varjolla voidaan tulevaisuudessa leikata valtion menoista, myös ja etenkin tähdellistä menoista.  Tarkoituksena on luoda parlamentaarinen elin määrittelemään valtionvelan määrää kahdeksan vuoden tähtäyksellä kuitenkin rajoja myös vaalikauden puoliväleissä asetellen.  Käytännössä tähdätään <60 % velkasuhteeseen BKT:n nähden.  Yhtenä julkilausuttana tavoitteena on myös poliittisen keskustelun rajaaminen tavoitteiden asettamisesta teknisiin keinoihin.  Useissa maissa on erilaisia sovelluksia velan rajoittamiseksi.  Ensimmäisenä sellaisen otti käyttöön Sveitsi 2001 mutta kansainvälisesti ne on tuonut enemmän esiim m.m. USA jossa sellainen on sulkenut liittovallion hallinnon useita kertoja ja Saksa jossa hallitus joutui erilaisia kepulikonsteja käyttäen siirtämään sotavarustelumenot sen ulkopuolelle.  Suomessakin on tulossa samansuuntainen klausuuli.

2) USAn hybridisodan offensiivit tarkoittaa USAn maailmanlaajuisia vastustajiaan vastaan käymien taisteluiden monia muotoja.  USA:lla on käynnissä monien n.s. "kuumien sotiensa" lisäksi erilaisia propaganda-, kauppa- y.m. sotia m.m. Venäjää, Kiinaa, Intiaa j.n.e. sekä n.s. "globaalia etelää" eli Afrikan, Aasian ja Etelä-Amerikan n.s. kehittyviä maita vastaan.  Sitä "kansallisten etujen vaalimista kaikin käytettävissä olevin keinoin" (USA:n johdon pitkäaikainen muotoilu ulkopolitiikkansa suurelle linjalle) voi kokonaisuutena nimittää hybridisodaksi (hybridi = risteymä, sekamuoto, sekasikiö).  Tässä viitataan e.m. sotimisen muodoista taloussodan toimiin joissa aseina on tullit, sanktiot ja saarrot sekä äärimmillään laivojen kaappaukset, m.m. Karibianmerellä ja Tyynellä vatlamerellä.

3) Rauhanvälityksen suurvalta on m.m. Sauli Niinistön käyttämä ilmaus Suomesta tarjoamassa välityspalveluita maailman kriiseihin.  Sen mahdollisuudet on kuitenkin tuhottu menemällä mukaan sotaliittoon ja sitoutumalla läntisen valtapiirin eturintamaksi.

Ei miinoja vaan Rauhaa rajalle!

Suomen valtiojohto, tasavallan presidentti Alexander Stubb ja Riikka Purran/Petteri Orpon hallitus ovat päättäneet irtautua Ottawan sopimuksena tunnetusta kansainvälisestä sopimuksesta "The Convention on the Prohibition of the Use, Stockpiling, Production and Transfer of Anti-Personnel Mines and on their Destruction" vuodelta 1997 ja muut sotakiimaiset komppaavat.  Osa jopa kilpailee kuka ensimmäisenä oli sopimusta vastaan.  Suomi liittyi sopimukseen 2012 ja liittymistä on kovasti henkilöity silloiseen tasavallan presidenttiin Tarja Haloseen ja ulkoministeriin Erkki Tuomiojaan.  Sopimusta valmistellut kampanjaorganisaatio "International Campaign to Ban Landmines (ICBL)" sai Nobel:n rauhanpalkinnon 1997.

Sopimuksella kielletään n.s. henkilömiinojen (anti-personnel mines, mines antipersonnel,Противопехотные мины) kehittäminen, valmistus, varastointi ja käyttö sekä sellaiseen kehottaminen t.m.s. Henkilömiinoilla tarkoitetaan sopimuksessa "miinaa joka on suunniteltu räjähtämään ihmisen läheisyydestä tai kontaktista ja lamauttaa, haavoittaa tai tappaa yhden tai useampia ihmisiä".  Muita miinoja se ei koske.

Jo sopimuksen valmistelusta ja etenkin siihen liittymisestämme lähtien tietty osa oikeistoa ja etenkin sen äärimmäinen oikea laita ovat vastustaneet sitä ja pitäneet sitä "kulttuurimarksilaisena" *) juonena ja "putinismina" **).  Mukana on toki myös jonkin verran muita kuin oikeistolaisia, ihan jopa yksittäisiä vasemmistolaisia myöten.

Armeijan suhtautuminen on ollut peitellysti kaksijakoinen.  Julkisuudessa armeijan johto on tukenut virallista ulkopolitiikkaa ja vakuutellut miinojen olevan korvattavissa modernimmalla tekniikalla. Peitellymmin sieltä on kuulunut ääniä kieltoa vastaan.  Nyttemmin miinahimo on avoimempaa.  Salailua kuitenkin jatkavat kun esimerkiksi puolustusministeriö on selvityttänyt armeijalla miinojen käyttöä hiljaisuudessa ja muuta julkisuuteen selittäen Antti Häkkäsen käskystä.

Henkilömiinojen kiellon taustalla on niiden epäinhimillisyys ja kontrolloimattomuus.  Ne ovat olleet tehokas ase jalan etenevää jalkaväkeä vastaan, ja lienevät edelleenkin (m.m. kokemukset Ukrainan sodasta jossa niitä on paljon käytetty molemmilla puolilla, sekä sopimuksen ulkopuolella oleva Venäjä että siihen liittynyt Ukraina).  Kuitenkin sen lisäksi ne jäävät sodan lopettamisen jälkeenkin maastoon ollen vaarallisia siviileille vuosikymmeniä.  Tästä on  kokemuksia niin II Maailmansodan, Vietnaminsodan kuin monen muunkin sodan jälkeisiltä ajoilta, ihan Lappia ja Karjalankannasta myöten.

Meille vakuutetaan, joko naivin sinisilmäiset tietämättömyyttään tai tarkoituksilla harhaanjohtaen, ettei Suomen armeija levitä miinoja holtittomasti vaan tekee kartat ja kerää käytön jälkeen pois.  Siitä ei ole kuinketaan mitään takeita. Ei niitä kerätty Karjalankannakselta eikä Itä-Karjalasta tai Lapistakaan kun "taiston tuoksinassa" ei aina ehditä karttoja tehdä tai ne häviävät vaikka toki harjoituksissa niin tehdäänkin.  Myöskään emme voi luottaa etteikö Suomen armeija levittäisi miinoja ihan yhtä holtittomasti kuin esimerkiksi maailman teknisesti taitavimpana ja moraalisesti ylivertaisimpana meille esitelty USAn armeijakin.  Sehän pudotti m.m. Pohjois-Vietnamiin lentokonelasteittain muovisia lasten leluiksi naamioitua miinoja joita ei voi havaita miinaharavien metallintunnistimilla.  Meidän armeijamme ei ole yhtään galantimpi eikä humaanimpi kuin muutkaan sotajoukot, jos ei myöskään raaempikaan.

Nyt valtiojohtomme, presidentti Stubb ja hallitus, on ilmoittautunut pyrkivänsä irrottautumaan sopimuksesta.  Se on äärimmäisen vakavaa ja vaarallista piittaamattomuutta ihmisten, etenkin siviilien hengistä.  Toivottavasti vastuulliset ihmiset saavat vielä tuon päätöksen pyörrettyä.

Ei miinoja vaan Rauhaa rajalle!

Meidän tulisikin pitää "kynsin hampain" kiinni Ottawan sopimuksesta ja harjoittaa taitavaa ja vastuullista diplomatiaa jotta entistä useampi maa liittyisi sopimukseen.  Erityistä huomiota tulisi kiinnittää merkittävimpiin sopimuksen ulkopuolella oleviin, kuten USA:an, Venäjään, Kiinaan ja Intiaan.  Samaten sopimuksen rikkomuksiin tulisi puuttua, esimerkiksi Ukrainan hallinnon toimiin.  Säilyttäkäämme siis Ottawan sopimus ja sen edes pieni yritys olla vähän  humaanimpia.

-----

*) "Kulttuurimarksismi" on äärikoistoissa käytetty pejoratiivinen salaliittoteoria marksilaisesta salakavalasta vaikutuksesta tieteeseen, kulttuuriin ja lansimaisiin yhteiskuntiin,  Se on luotu laajentamalla nykyaikaan kielteistä ideologista suhtautumista sosiaalipolitiikan tutkimusta kehittäneeseen n.s. Frankfurtin koulukuntaan joka aloitti 1920-luvulla Frankfurt:n yliopistolla.

**) "Putinismiksi" (Venäjän presidentin Vladimir Putinin mukaan nimettynä) tarkoitetaaan suppeammin kaikkea politiikka, puheita, mielipiteitä joiden voi joku katsoa olevan jollakin tavalla hyödyksi Venäjälle.  Laajemmin kaikkea sitä minkä ei voida todistaa olevan sen etuja vastaan.  Etenkin poliittisen oikean laidan paljon käytetty propagandakalu mutta myös käytössä muilla joilla on venäjän vastainen asenne (vrt "russofobia" ja "misorussismi").  

Oltaisipa saatu käännytyslaki käännytettyä

Nyt eduskunta on hyväksynyt käännytyslain (jur. "laki väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi") kiirelliseksi julistamisen ja heti perään koko lain, nipin napin saavutetulla 5/6 enemmistöllä (134 jaa c. 31 ei ja 1 poissa eikä yhtään tyhjää).

Turvapaikanhakijoiden aalto vyöryy kohti Suomea Vartiuksen raja-asemalla joulukuussa -23

(lähde: Kainuun Sanomat 14/12 -23,kuva: Jussi Pohjavirta)

Laki mahdollistaa turvapaikanhakijoiden käännyttämisen rajalla ilman asianmukaista hakemuksen käsittelyä. Ei ole ihme, että valtaosa oikeusoppineista asiantuntijoista, etenkin ihmisoikeuksiin perehtyneet, ovat sitä kovasanaisesti arvostelleet m.m. EU-oikeuden ja kansainvälisten sopimustemme vastaisena.

Lain kannattajat ovat perusteelleet sen tarvetta Venäjän muka käyttämällä n.s. "välineellistetyllä maahantulolla" jossa Venäjän viranomaiset muka tarkoituksella kuljettaisivat turvapaikanhakijoita massoina rajalle ja usuttaisivat Suomeen.  Moisesta ei kuitenkaan ole mitään näyttöä.  Ennen itärajan sulkemista hieman kasvanut turvapaikanhakijoiden määrä ei riitä "välineeksi" hybridisodassa. Ei vaikka nyt on maalailtu miljoonia tulijoita.  Rajavartiolaitoskin on mieltä, että asialla ovat erilliset ihmisalakuljettajien jengit osana laajaa kansainvälistä verkostoa. Pienet ryhmät jotka kykenevät järjestämään kerralla korkeintaan muutaman kymmenen tulijan joukon. Sitä paitsi eikö turvapaikanhakijat pidäkin pelastaa rikollisten ihmissalakuljettajien kynsistä?

Turvapaikan hakeminen on ihmisoikeus

Erityisesti on ristiriitaista ja epäjohdonmukaista selittää toisaalta kuinka Venäjä on raakalaismainen Putinin totalitarismi jossa kukaan ei ole turvassa mutta toisaalta väittää sen olevan turvallinen juuri näille turvapaikanhakijoille.  Unohtuu niin ulkoministeriön matkustustiedote jossa Venäjä määritellään turvattomaksi kuin Venäjän käymä sotakin Ukrainassa.  Kiovan hallinnon AFU:han on pommittanut useita sen alueita aina Moskovaa ja Pietaria myöten ja länsi (lue: USA, NATO ja EU) haluaa lisätä sen iskuja uusin tehokkaammin asein.

Myöskään lain valmistelu ei saa erityistä kiitosta.  Eduskunnan valiokunnat jyräsivät hallituspuolueiden enemmistöillä vaikka ylivertainen valtaosa asiantuntijoista pitä lakia jollei ihan mahdottomana niin ainakin äärimmäisen ogelmallisena sekä ristiriitaisena suhteessa muihin lakeihin, m.m perustuslakiin ja kansainvälisiin sitoumuksiin.

Lain vastustajia he ovat nimitelleet putinisteiksi ja maanpettureiksi jotka vaarantavat koko kansamme turvallisuuden ja tulevaisuuden.  Perusargumentti on ollut, että jos lakia ei säädetä Vladimir Putin päättää raja-asioista meidän itärajallamme ja sitten sieltä alkaa tulla desantteja ja muita "vihreitä miehiä".  Meillä on kuitenkin asiansa osaava rajavartiosto sekä sillä ajantasalla olevat lait, asetukset ja rajamenettelyt jotka ovat toimineet vuosikymmeniä.

Lain vastustajien argumentit taas perustuvat kansainvälisiin sopimuksiimme, m.m. YK:n pakolaisten asemaa koskeva sopimus, sekä siihen kuinka ne määrittävät oikeuden hakea turvapaikkaa ihmisoikeudeksi. Se katsotaanko asiallisen hakemuksen käsittelyn jälkeen turvapaikka tarpeelliseksi onkin ihan toinen saaga.  Samaten on vedottu myös perustuslakimme määrittelyihin. Unohtaa ei pidä myöskään humaanisuutta ja ihmisyyttä. Ne edellyttävät meidän auttavan apua meiltä pyytämään tulevia.

Oma lukunsa on, miksi nykyinen Petteri Orpon(Kokoomus) ja Riikka Purran(Perussuomalaiset) hallitus on moista lakia lähtenyt ajamaan.  Itse näkisin taustalla olevan Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) hallitukselle antaman poliittisen tehtävän, n.s. kurjistamispolitiikan, seurauksien peittelyn.  Ulkopoliittisen kriisin kehittelyhän on ikivanha ja paljon käytetty keino haudata omia kotoisia ongelmia muka isompien alle ja ohjata suuren yleisön huomio toisaalle. Siitä lienee nytkin kyse. Presidentti Urho Kekkonen tiettävästi tokaisi joskus aikoinaan, että jos jommankumman pitää olla rempallaan, ulko- tai sisäpolitiikan, niin olkoon se sitten sisäpolitiikka.  Tässä tapauksessa Orpon-Purran ratelihallitus*) on laittamassa ulkopolitiikkaa rempalleen kun sisäpolitiikka meni jo. Kun Kekkosella vain toinen niin näillä molemmat.

Oma juonteensa voi olla myös Suomen asema USA:n hybridisodassa Venäjää (ja myös Kiinaa) vastaan.  Suomi on viety sen eturintamaan eli NATOon ja olemme mukana liki kaikissa n.s. läntinen arvoyhteisön**) hybridioperaatioissa, kauppasaarroista ja sanktioista mitä ihmeellisempien asioiden boikotteihin. Sinne mahtunee tämäkin meitä haittava offensiivi.

Nyt laki on hyväksytty, valitettavasti, mutta taistelu ihmisyyden ja oikeusvaltion puolesta tulee jatkumaan.  Mielenkiintoisia tulevat olemaan tilanteet jos ja kun lakia aletaan käytännössä soveltaa ja turvaa hakevia käännyttää.  Miten suhtautua esimerkiksi jos Venäjä ei laske raja-alueelle kohti Suomen rajaa päästämiään mutta täkäläisten käännyttämiä enää takaisin. Juristerisesti he ovat vahvoilla sillä maastahan on aina päästettävä pois mutta maahan ei tarvitse ottaa jolleivät ano turvaa.  Kuka ottaa vastuun heidän kohtaloistaan?

On myös mahdollista haastaa Suomen valtio ainakin yksittäisistä käännytyksistä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (ECHR) sekä EU:n tuomioistuimeen, jälkimmäiseen ehkä myös yleisemminkin koko laista. Niiden pitkäpiimäiset prosessit kestänevät kuitenkin vuosia ja todennäköistä on suorempi toiminta: mielenosoituksia ja ehkä myös pakolaisten kansalaistottelematonta auttamista.  Tulemme jatkossa elämään "mielenkiintoisia" aikoja - tämänkin - suhteen.  Joka tapauksessa lain vastustus ei tulle jäämään tähän.

---

*) Rateli eli mesimäyrä (Mellivora capensis) on Riikka Purran esiinostama afrikkalainen näätäeläin.  Purra valikoi sen totemieläimekseen koska se ei kuulemma välitä pa**aakaan.  Sen takia lempinimeksi nykyiselle hallitukselle.

**) "Läntinen arvoyhteisö" on käsite jolla tarkoitetaan kaikkia niitä läntisiä, USA:n johtamia liittoutumia, m.m. NATO, EU jotka liittävät propagandaansa n.s. "läntiset arvot". Suomessa termiä lanseerasi m.m. Martti Ahtisaari (1937-2023) joukkona johon Suomen tulisi kuulua jotta olisimme arvoinemme arvoisessamme seurassa.

Vilhelm Junnilaa suurempi natsiongelma

 Viime aikoina on kotomaamme politiikan kärkiaiheita ollut Perussuomalaisten keskuudestaan  elinkeinoministeriksi nostaman Vilhelm Junnilan natsimielisyys ja hänen sille eduskunnalta saamansa luottamus.  Se on jopa yltänyt yli uutiskynnyksen ulkomaita myöten.  Jupakkaan liittyy monia huolestuttavia piirteitä ja juonteita joten en voi jättäytyä puuttumasta itsekin Junnilan toilailuihin.

Kuva Kansan uutisten jutusta "SUOMEN HALLITUKSELLA ON ÄÄRIOIKEISTO-ONGELMA, JA SE ON MYÖS SUOMALAISTEN TOIMITTAJIEN ONGELMA" kuvatekstillä "Perussuomalaisten kansanedustaja, nykyinen elinkeinoministeri Vilhelm Junnila puhui äärioikeiston järjestämässä tapahtumassa Turussa vuonna 2019. Kuva: Lehtikuva/Roni Lehti"

On ollut jo pitkään yleisesti tiedossa mihin suuntaan Junnila on kallellaan.  Hän on esitellyt natsiromantiikkaa ihailemalla hakaristikoristeita, vääntänyt vitsejä kaasuttamisesta ja ehdokasnumeronsa kytköksistä Hitleriin (88 -> HH -> "Heil Hitler") sekä pystytellyt "Ku Klux Klan" -lumiukkoja. Nämä yksittäisinä tekoina voisi hyvällä tahdolla mennä vielä "huonon huumorin" piikkiin mutta toistettuna kertovat linjasta, asenteesta ja ajattelutavasta.  Sen lisäksi Junnilan monet avautumisen, m.m. esiintyminen juhlapuhujana ns Kukkavirta-mielensoituksessa (huom: tilaisuutta mainostettiin muistotilaisuutena mutta valitettavan väkivallanteon muistelu oli vain tekosyy saada natseille näkyvyyttä), kertovat isommasta ongelmasta. Junnilaa on syytä pitää jos ei ihan täysverisenä natsina niin natsien sympatisoijana ja pikku apurina, aitona äärioikeistolaisena.

Oma lukunsa on nykyinen Petteri Orpon hallitus jossa Perussuomalaiset aitona äärioikeistolaisena puolueena on mukana.  Koaliitio on omalaatuisensa. Sinällään Kokoomuksen, Perussuomalaisten ja Kristillisdemokraattien päätyminen samaan joukkoon ei ole kummallista.  Nehän ovat askel askeleelta lähestyneet toisiaan vaikka vielä muutama vuosi sitten Orpo julisti että heidän arvopohjansa on täysin yhteensopimaton perussuomalaisten kanssa niin enää ei ole ongelmaa.  Kristillisillä ei samaa ongelmaa liene koskaan ollutkaan.

Svenska folkpartiet:n kanssa on tilanne näyttää kimurantimmalta.  Hehän ovat halunneet profiloitua vapaamielisinä, demokraattisina ja ihmisoikeuksia ajavina mutta nyt menivät mukaan Rateli-hallitukseen*).  Nyt he kuitenkin paljastivat hallitushingullaan todellisen luonteensa.

Hallituskoaliitio on puhdas Eteläranta10:n hallitusnyrkki**) pönkittämässä kapitalismia.  Sitä ei näköjään, ainakaan vielä tässä vaiheessa, saa hajottaa joten eduskunta pistettiin varmistettamaan, että Junnila saa luottamuksensa eikä hallitusta hajoteta.  Niin eduskunnasta ja hallituksesta tehtiin natsien takaajia ja turvasatama.

Sinällään tämä koko kehitys on, ilmeisesti sekä tarkoituksella että tarkoittamatta natsismin normalisointia - ja siten Junnilaa isompi ongelma. Tarkoituksellista koska omistajat katsovat tarvitsevansa natsismia silloin kun pehmeämmät keinot ei enää toimi ja ajat lienevät kapitalismin kriisien takia heille kovenemassa. Tarkoittamatta sitä normalisoidaan kun puolueiden valtapoliittisissa kuvioissa tarvitaan tukea myös oikealta reunalta niin silloin ei ad hoc -tilanteissa niin katsota syvempiä olemuksia ihmisoikeuksille aiheutettuja riskejä. Niinpä meno joka muutama vuosi sitten oli arvopohjaltaan ihan mahdotonta, on nyt "business as usual".

Kysymykseksi jää miten kauan Eteläranta10 katsoo, että on tarpeellista roikottaa natseja mukana vai katsovatko heitä tarvittavan lisää ja kovempia otteita yhteiskunnan pitämiseksi heidän hanskassaan.  Asian ratkaissee tässä vaiheessa, siis lyhyellä tähtäyksellä kauppakumppanien suhtautuminen ministeri Junnilaan, onhan hän elinkeinoministeri.  Alkavatko esimerkiksi saksalaiset ja israelilaiset karsastaa natsin kanssa neuvottelemista?  Se saattaisi saada elinkeinoelämän siistimään nyrkkiään, ei muu.  Toisaalta kyse on miten he turvaavat kapitaalien omistajien vanhat nautinnat kriisiytyvän kapitalismin oloissa ja silloin on pakko ennustaa, että valitulla tiellä tulevat jatkamaan ja otteet kovenevat ihmisten kurissapitämisessä.

Tekeepä vielä mieleni lisätä tähän loppuun pappi Martin Niemöllerin (1892-1984) vanha runo:

Als die Nazis die Kommunisten holten, habe ich geschwiegen;

ich war ja kein Kommunist.

Als sie die Sozialdemokraten einsperrten, habe ich geschwiegen;

ich war ja kein Sozialdemokrat.

Als sie die Gewerkschafter holten, habe ich geschwiegen; 

ich war ja kein Gewerkschafter.

Als sie mich holten, gab es keinen mehr, der protestieren konnte

---

*) Rateli-hallitus tulee Riikka Purran julistamasta Perussuomalaisten ikoni-eläimestä, mesimäyrästä (Mellivora capensis) joka tunnetaan myös nimellä rateli.

**) Oikeistolaiseen retoriikkaan kuuluu usein "nyrkki" kuvaamaan jotakin erityistä ryhmää joka pystytetään hoitamaan jotain erityistä tehtävää. Sauli Niinistö oli perustamassa "koronanyrkkiä" j.n.e.

Keskisuomalaista mielipiteiden avaruutta Länsiväylällä STT-läisittäin

KSML-konserniin kuuluva espoolainen ilmaisjakelulehti Länsiväylä julkaisi sivuillaan jutun Riikka Purran ilmoittautumisesta Perussuomalaisten puheenjohtajakisaan. Jutussa toisteltiin Purran kannanottoja sinällään varmaankin neutraalismi mutta niitä myöskään kyseenalaistamatta kuten n.s. neljännen valtiomahdin toimenkuvaan voisi kuvitella kuuluvan. Kritiikittömyys perussuomalaiskellokkaan edessä sai minut kirjoittamaan kommentin jossa avasin Purran mainitsemaa "yhteistä perussuomalaisuutta" hieman kärkevämmin:

"Yhteistä perussuomalaisuutta on siis esimerkiksi hörhöily etnonationalistien ampumaharjoituksissa, flirttailu ääliöoikeistolaisten kanssa, hakkaraisten kännitoilailut ja älämölöstelyt peltokankaiden et al kanssa. Kiva tietää."

Yritin siinä tavoitella perussuomalaisten käyttämää ilmaisurekisteriä.  Kommentti ei kuitenkaan kelvannut KSML-konsernin käyttämille STT:n sensoreille.  Eivät myöskään pari ympäripyöreämmin muotoilemaani viittausta alkuperäisen viestin kohtaloon.  Sen sijaan kommenttini jossa puolustin toimituksen tekemää avainsanavalintaa "populististiset puolueet" kelpasi.  STT mainostaa palveluaan laadukkaaksi mutta omakohtaisten kokemuksieni, tämä ja muutama aiempi, kautta en pääse tuohon mainoskäsitykseen yhtymään.

Tuossa kommentissa olisi voinut toki jättää pois kännitoilailut ja älämölöstelyt korvaten ne vapa-ajan vietoksi kemiallisten stimulanttien vaikutuksen alaisena ja vapaamuotoiseksi mutta kevyesti todellisuuden sivuuttavaksi öyhöttämiseksi.  Niin olisinkin tehnyt jollen olisi valinnut kommenttiini perussuomalaista rekisteriä.  Tuota joka niiin usein nähdään ja kuullaan perussuomalaisille yhteisenä.

Olisiko meillä nyt syytä arvioida perussuomalaisten olevan KSML-yhtymän erityisessä suojeluksessa heidän yrittäessään pyrkiä n.s. "kalustettuihin huoneisiin" ja tehdä itseään tykö muille porvareille jotta, taas, aukeisivat hallituksen ovet?

Toisaalta tämä prosessi on herättänyt mielessäni toisenkin epäilyksen.  Mehän olemme saaneet kohtaloksemme erittäin keskittyneen tiedonlevitteistön.  Sitä edustaa m.m. KSML-yhtymä omistuksillaan: noin satakunta lehteä verkkosivustoineen.   Mutta nyt meillä alkaa olla samanlainen oligarkki myös moderointibusineksessa.  STT:n sensorit vahtivat suurta osaa erilaisista keskustelupalstoista. Sen myös omistavat suurimmilla omistusosuuksilla Sanoma Media Oy (n.75%) ja juuri KSML tyttärineen (n. 10%).   Olemmeko tässä uuden sananvapaudelle rajoja asettavan keskittymisen äärellä?