Olemme saaneet seurata USAn ulkopolitiikan kiemuroita nykyisen presidentin Donald Trump:n johdolla, siltä osin kuin presidentti sielläkään oikeasti johtaa. Siitä on normaaliin tapaan etsitty muutoksia ja hänelle tyypillisiä piirteitä joilla henkilöidä politiikkaa ja maailman tapahtumia. Oikeasti maailmanpolitiikan historia kulkee pitempinä kehityskaarina ja jatkumoina kuin yksi presidentti. Hänkään ei koskaan toimi yksin vaikka kaikilla toimilla on tekijänsä eikä mitään tapahdu passiivissa. Niinpä USAn nykyisestä tempoilevalta näyttävästä politiikasta voi löytää yleisiä piirteitä ja niiden kehityksiä. Yksi niistä on vallan ja voimankäytön tavat ja muutokset niissä. Tällä kertaa yritän pureutua niihin, unohtamatta että yksi tapa toimia on hämärtää sekavuudella ja yllättävillä käänteillä mitä oikeasti tavoitellaankaan.
Tšingis-kaanin kehittämän (ei keksimän) järjestelmän rinnalla toki jatkui perinteinen ryöstäminen. Jonkinlaisena jatkumona sille voi nähdä myös kolonialismin. Siirtomaista vietävien resurssien virran jatkuvuuden takaamiseksi ei riittänyt pelkkä verovasallius ja pelko kostoretkistä. Piti kehittää hallinnollinen järjestelmä jossa siirtomaaisännät hoiti vallanpidon ja hedelmät kun likaisen työn hallinnossa tekivät paikallisista nostettu rälssi puristaen tavallisista ihmisistä mitä irti lähti. Tämä kehitys jatkui pitkälti 1900-luvulle. jolloin etenkin II Maailmansodan jälkeen siirryttiin tapaan jossa ei enää niinkään valloitettu alueita vaan resurssien hallintaa. Esimerkiksi Saksalaista teollisuutta siirrettiin ylikansallisten USA-laisyhtiöiden haltuun ja jotkut vähemmän natsismissaan ryvettyneet ja muuten hyödyllisiksi katsotut saksalaiset kapitalistit saivat pitää omistuksiaan kunhan alistuivat uuteen järjestykseen. Myös taitavat asiantuntijat oli kysyttyä tavaraa. Eikä USA-laiset ainoita olleet vaan muutkin liittoutuneet haalivat kykejensä mukaan.
II Maailmansodan jälkeisessä maailmassa siirtomaaisännät luopuivat suorista maa-alueiden omistuksista antaen siirtomailleen näennäisiä itsenäisyyksiä vanhojen vasalleiksi kasvatettujen paikallisten käsissä. Niinpä muodostettiin etnisesti kummallisia valtioita siirtomaa-aikaisine rajoineen ja valtaan nostettiin joku klaani joka oli tarjonnut palveluksian jo aiemminkin. Erilaiset vapaustaistelut kukistettiin väkivallalla vaikka niitä Neuvostoliitto auttoikin kunnes sen romahduttamisen jälkeen keinotekoisten aatteiden, kuten n.s. arabisosialismin 2), kannattelemat rakennelmat romahtivat. Jäljelle jäi suurvaltojen ylläpitämä neokolonialistinen tilanne jossa nautinnan hoitavat ylikansalliset suuryhtiöt ja niiden asemaa turvasi kaikessa erityisyydessään "maailman poliisi" USA. Siellä on vielä edelleenkin lisäksi suuri aseteollisuus eli n.s. sotateollinen kompleksi 3), ylläpitämässä sotimista sille sopivissa maailmankolkissa kuluttamassa sen tuotteita ja taaten sen omistajille messevät voitot.
Nyt XXI vuosisadalla tilanne on muuttunut edelleen. Aiempien ylikansallisten yhtiöiden hallitsemaa maailmaa on kehitetty malliin jossa luodaan yhteisyrityksiä, tarjotaan kumppanuuksia j.n.e. kunhan ensin on peloteltu vastapuoli nöyräksi ja halukkaaksi "diilin tekemiseen". Tässä uudessa vaiheessa kuvaavaa on Donald Trump:n politiikka esimerkiksi Venezuelassa. Vanha kapitalistinen ja neokolonialistinen riisto saavutti sellaisen huipun että venezuelalaiset kaatoivat vaaleissa paikallisen hallituksen ja johtoon nousi Hugo Chávez:n (1954-2023) johtamat Bolivaristat 4). Heidän uuden bolivaarisen sosialisminsa rakentamisessa eivät päässeet edes alkuun ja se päättyi kun USAn erikoisjoukot hyökkäsivät Caracas:in ja kaappasivat presidentti Nicolás Maduro:n (s. 1962) USA:an jossa hän on vankilassa. Sen jälkeen Venezuelan väliaikainen hallinto on painostettu hyväksymään joukon sopimuksia, m.l. sopimus sikäläisistä öljyvaroista: USA saa hallintaansa sen johtaman yhteisyrityksen kautta pääosan Venezuelan öljytuotannon tuotoista sadaksi vuodeksi. Vaikka Venezuelan valtio säilyttää näennäisen omistusoikeutensa, tuotot menevät valtaosin yhteisyrityksen USA-laiselle osapuolelle ja se saa myös öljyä tarvitsemansa määrän omatuotantohintaan.
Sopimuksen vaihtoehtona tarjottiin vielä rajumpaa hyökkäystä joten vaihtoehtoja ei ollut. Siis kumppanuutta sotilaallisella ylivallalla eli tavalla jota joskus on kuvattu "kapitalismin murinana" ("snarl of capitalism"). Vanha termi jo kadotti muodikkuutensa mutta nyt Trumpin hallinto on tuonut sille uutta sisältöä. Siitä on tullut uuden läntisen ulkopolitiikan syvintä olemusta: rauhan busineksena. Hänen suurin poliittinen taitonsa ei liity rakkauteen sotaa kohtaan tai unelmaan rauhasta. Häntä kiinnostaa ihan muu hänen katsoessaan kansainvälisiä suhteita kuten kiinteistökehittäjä arvokasta maa-aluetta: mitä siellä on? Kuka sen omistaa? Minkä arvoinen se on? Millainen sopimus siitä saadaan? Kenestä tulee operaattori? Mikä osuus voidaan kaapata? Ja tärkeimpänä: milloin se alkaa tuottaa rahaa?
Uusi maailmanvallan normaali menee nyt niin että valta-asemassa oleva:
1) uhkaa toista osapuolta sodalla jostakin keksitystä syystä (esim Iranin ydinaseet)
2) vaatii kohtuuttomia sopimuksia
3) jos toinen
a) suostuu, kiristää sopimuksen joka tuottaa haetut voitot
b) ei suostu, pommittaa soveltuvin osin "kivikauteen" kunnes suostuu
4) kotiuta voitot sopivasti jaettuna itselle ja sopiville kavereiden yhtiöille.
Nykyisessä ad hoc tilanteessa Trump katsoo olevansa kyseisessä asemassa. Hän näyttää saavan sopimuksia Venezuelan kanssa mutta Iranissa pistävät kovemmin hanttiin. Aika näyttää miten käy.
Yleisemmin teoretisoiden voidaan vanhaa orwellilaista 5) maksiimia "sota on rauhaa" päivittää. Jo M.A. Numminen (s. 1940) muotoili sen asuun "sota on rahaa". Se on ollut osuva muotoilu pitkään, totesihan jo Carl von Clausewitz:kin (1780-1831) kirjassaan "Sodasta" 6) sodan olevan "politiikan jatkamista toisin keinoin", oikeammin talouspolitiikan. Sotien rahallinen hyöty on nähty jo kauan. Jjo Tšingis-kaani osasi ottaa hyödyn sodalla pakotetun rauhanaikaisen verotusoikeuden kautta, eikä hänkään ollut ensimmäinen. Aiemmin se on vain ollut ryöstelyä ja sittemmin siirtomaaorjuuttamista tai muuten alistamista mutta nyt todistamme kuinka sodan rinnalle välineeksi on tuotu myös rauha. Ne molemmat on nykyään sijoitettavia omaisuuseriä liiketoiminnan afääreissä niille joilla on resursseja niitä investoida.
Sota on investointi saada rauha sopivana liiketoimintaympäristönä
Rauha ei ole enää haluttu siksi että ihmisiä ei enää tapettaisi vaan halutaan "sopivaa" rauhaa siksi että voidaan perustaa kaivoksia, porata öljyä, tehdä teitä, sijoittaa rahaa ja ansaita sijoitetulle pääomalle korkoa, tuottaa lisäarvoa. Sijoitukset tuottaa huonosti niin kauan kun ohjukset lentää mutta heti kun ne lakkaavat, investointibanksterit näkee maiseman ihan toisessa valossa. Pitää siis saada se "sopiva" rauha ja siihen tarvitaan vähintään sodalla uhkaamista ja joskus myös sitä itseään. Se ylittää jopa haaveet Nobel:n rauhanpalkinnosta. Niinpä nykyaikaisessa maailmantaloudessa ja -politiikassa sodanlietsoja, rauhantekijä sekä investoija ja voittojen kerääjä voivat olla yksi ja sama taho kun sota on investointi saada rauha sopivana liiketoimintaympäristönä.
Esimerkkeinä käy vaikka kuinka arabimaat jotka tuottavat öljyä Hormuzin salmen takana, maksavat USA:lle aseteollisuuden tilauksina jotta öljy kulkee Hormuz:n salmessa, Azerbaidžan saa väylänsä Nahitševaniin kun kuljetukset hoitaa USA-laiset yhtiöt, Venezuelan hallinto pakotettiin sopimukseen jolla USA-laiset valitut yhtiöt tulevat saamaan öljyä omakustannushintaan j.n.e. Jokainen USAn poliittinen ulostulo on liiketoiminnan operaatio ja sijoitus jolle on hyötyjänsä Trump:n takana olevissa miljardööreissä joista ensimmäinen on jo noussut biljardööriksi.
Mitä siis tehdä kun kolonialismi saa taas uuden muodon? Kun neokolonialismi on muutettu neoterokolonialismiksi 7). Odotammeko vain ja katsommeko kun väkivaltamittelöissä heikomman on joko alistuttava rauhassa tai sodassa? Kunnes nyt vahvempi joutuu n.s. "Thukydises:n ansaan" ja tilalle nousee joku uusi valta jatkamaan vanhaa menoa? Vai muutammeko maailmanjärjestystä nykyisestä "sääntöpohjaisuudesta", jossa vahvin luo säännöt, joksikin uudeksi monenkeskeiseksi jossa heikompia kohdellaan tasavertaisina kumppaneina ja oikeutettuna päättämään omista asioistaan? Millainen kapitalismin jälkeinen maailma se olisi?
---
1) Tšingis-kaani (mong. "Чингис хаан", transl: "Tšingis haan", alkup nimi Temüdžin ("ᠲᠡᠮᠦᠵᠢᠨ", "Тэмүжин") oli mongolialainen sotilasjohtaja ja Mongolian valtion muodostaja yhdistäessään laajan joukon mongoliklaaneja yhdeksi valtioksi. Sen johtajana, suurkaanina, hän käynnisti kehityskulun joka johti suurvaltaan johon kuului suuria osia Keski- ja Itä-Aasiasta sekä Euroopan itäosia. Hän aloitti ryöstämällä säännöllisesti samoja naapureita aina heidän jotenkin päästyä jaloilleen edellisen ryöstöretken jälkeen. Myöhemmin hän ymmärsi kehittää verotettavan vasallijärjestelmän jossa pelkkä sodalla uhkaaminen usein riitti säilyttämään nautintaoikeudet.
2) Arabisosialismi oli Egyptissä ja muualla Lähi-idässä kehitelty oppirakennelma jolla saatiin paikalliset vapausliikkeet yhdistettyä Neuvostoliiton tukeen, etenkin sotilaalliseen. Oikeasti k.o. yhteiskunnat olivat vielä feodalistisia ja niissä vapaustaistelijat edustivat klaanihallintoja. Yhteinen tavoite Neuvostoliiton kanssa oli antikolonialismi ja keskitetty valtionhallinto mutta muuten ne olivat nationalistisia eivätkä pyrkineet hyljeksineet uskonnon käyttämistä vallan välineenä.
3) Sotateollinen kompleksi on kapitalistisen sotateollisuuden suuryritysten, pääasiassa USA-lähtöisten, poliittinen yhteenliittymä joka painostaa hallintoja sotimaan ja tekemään suuria asetilauksia. Kuuluisaksi ilmauksen teki USAn presidentti Dwight D. Eisenhower (1890-1969) läksiäspuheessaan presidenttiytensä viimeisenä päivänä vuonna 1961 varoittaessaan sotateollisuuden vallasta: "We face a hostile ideology global in scope, atheistic in character, ruthless in purpose and insidious in method ... we must guard against the acquisition of unwarranted influence, whether sought or unsought, by the military–industrial complex. we recognize the imperative need for this development ... the potential for the disastrous rise of misplaced power exists and will persist ... Only an alert and knowledgeable citizenry can compel the proper meshing of the huge industrial and military machinery of defense with our peaceful methods and goals, so that security and liberty may prosper together.".
4) Bolivaristat on lempinimi Hugo Chávez:n perustaman ja sosialistiseksi mainitun kansanliikkeen kannattajille. Sen ohjelmassa on laajat maareformit, sosiaaliset ohjelmat, paikallinen demokratia ja taloudessa sekoitus yksityisiä pienyrityksiä ja valtiollinen suurteollisuus, m.m. öljyteollisuus. Bolivaristat eivät toistaiseksi ole pystyneet juurikaan aloittamaan omanlaisensa sosialismin rakentamista ulkoisten paineiden, eritt USAn, takia. Nimensä liike otti Simón Bolívar:lta (1783-1830) joka oli venezuelalainen vallankumousjohtaja, "El Libertador", joka johti useiden Etelä-Amerikan valtioiden itsenäistymisliikkeitä joa toimi useiden niistä johtajistoissa. M.m. Bolivian valtio on nimetty hänen mukaansa. Venzuelassa häntä pidetään kansallissankarina ja arvostetaan muissakin eteläisen Amerikan maissa.
5) Orwellilaisuudella tarkoitetaan George Orwell:n (1903-1950, oik. Eric Blair) romaanissaan "Nineteen Eighty-Four" (1984; suom: Oiva Talvitie (1897-1965): "Vuonna 1984"; 1950) kuvailemaa ideologista asetelmaa jota edustaa totalitarismi ja sen uuspuhe ja kaksoisajattelu jonka voi tiivistää iskulauseen "sota on rauhaa, vapaus on orjuutta ja tietämättömyys voimaa".6) Carl von Clausewitz (1780-1831) (postyymisti): "Vom Kriege"; 1832. Suom. "Sodankäynnistä"; 2005.
7) Neokolonialismi () suomeksi uuskolonialismi eli uusi siirtomaavalta. Neoterokolonialismi suomeksi "uudempi kolonialismi" (kreik. "νεότερο": transl. "neutero"; suom. "uudempi"). Siis ei "postkolonialismi" joka viittaisi kolonialismin jälkeiseen aikaan.
Huom: Minut provosoi kirjoittamaan tämän kaksi Juri Botšarov:n kirjoitusta english.pravda.ru:ssa elo-/suuskuun vaihteessa 2026:
- https://english.pravda.ru/opinion/168478-trump-venezuela-oil-deal/
- https://english.pravda.ru/opinion/168452-trump-peace-business-deals/
Tämä kirjoitus ei ole suoraan otos tai mukaelma noista kirjoituksista mutta mukana on joitakin ajatuksia joihin olen voinut yhtyä. Enemmänkin ne ovat olleet herätteitä kirjaamaan omia käsityksiäni.
Esittely Pravda:n sivuilla vakituisesta avustajastaan: https://english.pravda.ru/author/yury_bocharov/
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti